Nuclear Pegasus RR

Syntynyt	20.10.-19 (8v)	YLA2 90,5 (38+18,5+20+11+3)
Rotu, skp	Suomalainen puoliverinen, tamma
Väri, säkä	Ruunikko, 169cm
Omistaja	Oresama VRL-02753
Kasvattaja	Oresama VRL-02753
Rekisteri	VH20-031-0269, PKK5936
Painotus, taso	Yleispainotus, ko VaA, re 160cm, CIC4

Lea on tuntunut perivän parhaat puolet itseensä niin isältään kuin emältäänkin. Se on yhtä hauska ja huumorintajuinen kuin emänsä Inka, ja vaikka sen kouluttaminen ja käsitteleminen onkin ollut välillä haastavaa tämän takia, yleensä seikkaa pidetään vain ja ainoastaan mukavana. Onneksi sen ratsun taidot ovat peräisin ennemminkin sen isältä, Jussilta, joka on rehellinen ja kunnollinen ratsu. Kyllähän Lean emäkin osaa, mutta... Lea ja isänsä ottavat asiat kuitenkin hieman ryhdikkäämmin alusta asti, ja se toden totta helpottaa asioita. Lealla onkin jo varsasta asti ollut hevoseksi ilmiömäinen kyky erottaa ankara työ ja höntsääminen toisistaan.

Hoidettaessa Lea ottaa kontaktia. Se haluaa rapsutella ihmistään, ja tutuille se haluaa jutellakin hörisemällä ja osoittelemalla katseellaan kiinnostavia juttuja Yorcan pihassa tai karsinansa ulkopuolella. Lea tykkää, kun sille höpöttelee. Myös pitkän kaavan mukaan harjaamisesta ja esimerkiksi kisakampauksen teosta se selvästi nauttii, mutta hoitaja aina ei. Lea ei nimittäin pysy ihan niin hyvin paikoillaan, että esimerkiksi letittäminen olisi mukavaa.
Lea saa eläinlääkäriltä aina kehuja reippaasta käytöksestään, mutta kengittäjä ei siitä hirveästi tykkää. Se on kuulemma rauhaton kengittäjä, ja vaikka en ole tainnutkaan olla Lean kengityksessä koskaan paikalla, jostain syystä uskon kyllä kengittäjän sanaa.
Yorcan väen satuloitavana ja suitsittavana Lea on helppo, eikä keksi mitään outouksia. Siinä on kuitenkin vähän sellaista vikaa, että vieraiden kanssa se kokeilee satuloinnissa, pitääkö sen totella. Se ei pure eikä potki, mutta nostaa esimerkiksi päänsä ylös tai muuten välttelee kuolaimia.

Jos Lea tuntee lämmittelyssä, että selässä on asiallinen kuski, se on asiallinen ratsu. Tämä tamma ei sähellä omiaan, vaan jaksaa kuunnella ja odottaa ohjeita. On silläkin tietenkin huonot päivänsä, jolloin vauhtia olisi liikaa ja jarrut hukassa, mutta onneksi niitä on aika harvoin. Lea on miellyttävä ja eteenpäinpyrkivä heppa, ja Yorcan isäntä onkin sitä mieltä, että senpä askel venyy paremmin kuin monien oriitten. Emäntä sen sijaan vähän toppuuttelee: lisätyt askellajit ovat sellaisia, ettei Lean venymisellä pärjäisi ihan GP-luokissa sentään, vaikka vaativassa A:ssa se menestyykin.
Esteillä Lea on innokas ja varma hyppääjä. Se menee mistä vain yli, hyppää oikeasti mitä käsketään. Lean ainoa ongelma onkin askelpituuden säätely, sillä ratsastajan tehokkaasta ohjauksesta huolimatta se meinaa unohtua aina tamman innostuessa. Monta kisaa onkin mennyt pieleen varsinkin Lean nuoruusvuosina siksi, että se on lopulta kuitenkin päässyt kaahaamaan liian lähelle estettä ja se on hypännyt pystysuoraan puomeja päin. Ei Leakaan siis ole superhevonen, vaikka fiineillä kilparadoilla menevät hevoset sellaisilta usein näyttävät telkkarin kautta! Kaikilla on ongelmansa.
Jos ei pelkää vauhtia, Lea on maastossakin hyvä mopo. Kyllä sillä jarrut on, mutta mieluummin se ravaisi ja laukkaisi tukka putkella kuin hiihtelisi romanttisissa käyntimaastoissa. Välillä se ehdottaa itse nopeampaa askellajia. Keskitasoinen ratsastaja selviytyy sen kanssa kuitenkin ihan helposti ehjänä kotiin.
Kisoissa Lea on oma hieman vauhdikas, mutta osaava itsensä. Se ei taida kauheasti jännittää.

Suku & jälkeläiset

isä Fn Forceful fwb, 172cm YLA2, KERJ-II	ii. Formidable fwb, 175cm, evm.	iii. Lady Moon fwb, 168cm, evm.
		iie. Die For Nothing fwb, 173cm, evm.
	ie. Dramatic fwb, 167cm, evm.	iei. Frivolous Fred fwb, 165cm, evm.
		iee. Wicked Witch fwb, 168cm, evm.
emä Queen's Never Late fwb, 165cm YLA1, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II	ei. Zuzraz trak, 168cm, evm.	eii. Opudhorn tak, 161cm, evm.
		eie. Zebrina trak, 169cm, evm
	ee. Queen Elisabeth swb, 162cm, evm.	eei. Star Chaser swb, 165cm, evm.
		eee. Queen Of Darkness swb, 159cm, evm

ii. Parempaa kouluhevosta sai kyllä hakea, mutta tuskin pystyi löytämään! Formidable oli huimat 175 cm korkea, vuodenajasta toiseen kiiltävä ruunikko, joka liikkui niin näyttävästi, ettei sitä uskonut näkemättä. Erityisesti orin laukka oli todella laadukasta. Formidable asui koko elämänsä kotimaassaan Suomessa, vaikka ostotarjouksia kyllä tuli maailman ääristä asti, ja ennen eläkkeelle siirtymistä se oli saanut reilu 60 jälkeläistä.
iii. Lackadaisical oli hevonen, jonka kanssa elämä ei käynyt missään nimessä tylsäksi. 177 säkäinen, musta ori oli kotioloissa lempeä jättiläinen, mutta kilpailuissa se saattoi joskus heittäytyä hankalaksi. Orilla oli huonot ja hyvät päivänsä, ja niinä hyvinä se lähes poikkeuksetta voitti luokkansa. Rakenteellisesti ori oli oikein laadukas, joten sillä riitti kysyntää etenkin pienikokoisten tammojen parissa.
iie Ruunikonkimo, hoikkarakenteinen Lady Moon oli todellinen kouluvirtuoosi. Se valmentautui nuoresta pitäen ammattilaisten käsissä niin Pohjoismaissa kuin muualla Euroopassa, kotiutuen lyhyen kilpauran jälkeen Suomeen siitostammaksi. Lady Moon oli hieman tuulella käyvä hömelö, mutta oikealla asenteella sen käsitteleminen ei ollut yhtään hassumpi tapa viettää vapaa-aikaansa.

ie. Sen, minkä Dramatic menetti näyttävyydessä ja luontaisessa lahjakkuudessa, tamma korvasi ehdottomasti loppumattomalla tarmokkuudellaan ja uskomattomalla työmoraalillaan. Dramatic oli todellinen työmyyrä, jota sen kasvattaja ei millään raaskinut myydä. Tummanrautiaan tamman kanssa työskenteleminen oli kaikin puolin suuri ilo, eikä kova työ jäänyt palkitsematta. Dramatic menestyi kansallisella tasolla niin este- kuin kouluradoilla, ja jätti se muutaman erinomaisen jälkeläisenkin.
iei. Kirkkaan punaisena leiskuva Frivolous Fred oli hevonen täynnä luonnetta niin hyvässä kuin pahassa. Ori tuli melko maineikkaasta suvusta, joten se sai jo nuorena astua muutamia tammoja, mutta lopulta kasvattaja tuli siihen tulokseen, että ruunaaminen ja harrasteratsun ura sopisivat orille paremmin. Frivolous Fred pääsi viettämään enemmän aikaa laitumilla ja maastossa kuin kilpailupaikkojen hälinässä, mikä saikin sen käytösoikut nopeasti tasoittumaan.
ee. Nimi ei aina ole enne, onneksi. Wicked Witch oli tuiman näköinen, ja osasi antaa itsestään karsinassa kovin kiukkuisen kuvan, mutta hommiin päästessään tammalle vaihtui aina ihan eri ääni kelloon. Rautias rakasti yli kaiken tehdä töitä, riippumatta siitä mitä tehtiin, joten se oli oiva kilparatsu niin koulu- kuin esteradoille. Tamma nousi aina vaativalle tasolle saakka, ja varsoi kaksi kertaa ennen eläkeikää.

ei. Zuzraz on komeaakin komeampi todella tummanruunikko ori, joka kilpailee yhä, tosin enää vain aluetasolla tasokkaiden junnujen kanssa. Nuorempana tämä herra hyppäsi peräti 140 senttisiä kansainvälisesti eri puolilla keski-Eurooppaa. Saksalaiseen siittolaan syntynyt ori on toiminut viisivuotiaasta lähtien siitoksessakin, joten sille on kerennyt jälkeläisiä kertyä 15-vuotisen elämänsä aikana 44, joista 12 on ratsuponeja.
eii. Opudhorn on eläkkeellä oleva herrasmies, joka on aikanaan toiminut niin kisaratsuna kuin siitoksessakin. Nuorena poikana kantakirjattu ruunikko läsipää kilpaili menestyksekkääsi esteradoilla mutta kokeiltiinpa sen kanssa pariin kertaan koulukilpailuitakin, joihin sen mielenkiinto ei valitettavasti riittänyt. Jalostuksessa kuitenkin haluttu niin sukunsa kuin omien saavutustensakin vuoksi – ja tästä todisteena on 39 varsaa. 19-vuotias pappa on viime aikoina oireillut jalkojaan, joten todennäköisesti se joudutaan lähitulevaisuudessa lopettamaan.
eie. Zebrina, vaikuttava ja vaativa. Paljon muita sanoja ei tämän ruunikon kuvaamiseen tarvita. Menestyi kansainvälisillä esteareenoilla loistavasti eikä toiminut kuin parin ratsastajan kanssa yhteen. Luonteeltaan hankala, joka tuntui laittavan hanttiin vain periaatteesta. Jalostuksessa suosittiin helppoluonteisia oreja, ja toivottiin varsojen perivän isänsä luonteen. Ensimmäinen varsa oli kapasiteetikas mutta hankalaluontoinen mutta kaksi muuta varsaa olivatkin paremmin käsiteltävissä. Vain 15-vuotias tamma jouduttiin lopettamaan vakavan ähkyn seurauksena.

ee. Queen Elisabeth on kaunis punaruunikko tamma, joka on kilpaillut menestyksekkäästi kenttäkilpailuissa CIC2-tasolla. Ruotsalaissyntyinen tamma ostettiin Suomeen kolmivuotiaana, kun Alina etsi itselleen tulevaisuuden kenttäratsua kasvamaan nykyisen kisaratsun rinnalle. Lempeäluonteinen tamma on osoittautunut loistavaksi kisakumppaniksi mutta jalkavamman takia tamma pääsi pyöräyttämään ensimmäisen varsansa 7-vuotiaana. Sittemmin takaisin kisaradoille palannut tamma varsoi vielä 13-vuotiaana toisen varsan. Nykyisin 20-vuotias vanhus viettää rauhallisia eläkepäiviä Alinan hellässä huomassa.
eei. Star Chaser oli kovanluokan kenttäratsu, joka ei pelännyt mitään. Komea ruunikko kilpaili pääasiassa Pohjoismaissa mutta jalostusura keskittyi vain Ruotsiin, jossa oria käytettiin ensisijaisesti puoliveritammoille mutta myös muutamille poneille, joten varsasaldo kohosi 16 varsaan. Orin elämä päättyi vähän kesken kisamatkalla tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Vammat olivat niin pahat, että paikan päällä ollut poliisi lopetti 15-vuotiaan orin ampumalla.
eee. Queen Of Darkness oli vaatimattoman oloinen musta tamma, joka ei pitänyt suurta meteliä mistään. Kilpailuissa rauhallinen tamma tuppasi usein yllättämään, sillä tasokkaissakin kilpailuissa se ylsi vähintään 10 parhaan joukkoon, jos ei nyt ihan palkintosijoille. Siitoksessa tyyni tamma oli vain kahden varsan verran, sillä jälkimmäinen varsominen oli hidas ja voimia vaativa. Tammalle tuli valitettavasti kohtutulehdus, johon eivät edes kovat antibiootit auttaneet ja sen elämä loppui pistokseen vain 14-vuotiaana.

Isän puolen sukuselvitys © Sonja (VRL-11911). Emän puolen sukuselvitys © Jenna (VRL-03515).

Hevonen on jalostuskäytössä.
s. 15.09.-20	rotu	o. Chollima RR	i. Woop Back 2 Black	om. Yorca WBs
s. 09.10.-24	rotu	o. Fawful RR	i. Nintendon't	om. Solgården Slott

Kilpailukalenteri

Kouluratsastus (sijoituksia 36 kpl)
07.12.2019 - Erkinheimot - Vaativa A - 3/25 11.12.2019 - Erkinheimot - Vaativa A - 2/25 11.12.2019 - Erkinheimot - Vaativa A - 2/25 12.12.2019 - Yorca WBs - Vaativa A - 3/15 13.12.2019 - Erkinheimot - Vaativa A - 1/25 16.12.2019 - Yorca WBs - Vaativa A - 2/15 18.12.2019 - Yorca WBs - Vaativa A - 3/15 19.12.2019 - Yorca WBs - Vaativa A - 1/15 20.12.2019 - Erkinheimot - Vaativa A - 4/25 20.12.2019 - Yorca WBs - Vaativa A - 1/15 22.12.2019 - Yorca WBs - Vaativa A - 3/15 22.12.2019 - Yorca WBs - Vaativa A - 3/15 23.12.2019 - Erkinheimot - Vaativa A - 5/25 24.12.2019 - Yorca WBs - Vaativa A - 2/15 27.12.2019 - Erkinheimot - Vaativa A - 1/25 29.12.2019 - Yorca WBs - Vaativa A - 2/15 30.12.2019 - Yorca WBs - Vaativa A - 3/15 30.12.2019 - Erkinheimot - Vaativa A - 1/25 30.01.2020 - Grimscott - Vaativa B - 2/30 31.01.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 1/50 31.01.2020 - Grimscott - Vaativa B - 5/30 02.02.2020 - Grimscott - Vaativa B - 2/30 02.02.2020 - Grimscott - Vaativa B - 5/30 02.02.2020 - Grimscott - Vaativa B - 1/30 04.02.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 4/50 06.02.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 2/50 10.02.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 3/50 11.02.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 4/50 14.02.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 2/50 20.02.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 2/50 22.02.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 1/50 23.02.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 3/50 28.02.2020 - Järnby - Vaativa A - 2/32 06.03.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 4/33 20.03.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 5/33 29.03.2020 - Hiivurin - Vaativa A - 5/33 05.07.2020 - Yorca WBs - Vaativa A - 1/60 10.07.2020 - Yorca WBs - Vaativa A - 2/60 11.07.2020 - Yorca WBs - Vaativa A - 4/60 11.07.2020 - Yorca WBs - Vaativa A - 6/60
Esteratsastus (sijoituksia 40 kpl)
11.01.2020 - Team J&K - 160cm - 1/39 15.01.2020 - Team J&K - 160cm - 5/39 15.01.2020 - Team J&K - 160cm - 1/39 20.01.2020 - Team J&K - 160cm - 2/39 24.01.2020 - Lallybroch - 160cm - 5/32 27.01.2020 - Lallybroch - 160cm - 3/32 28.01.2020 - Lallybroch - 160cm - 5/32 29.01.2020 - Lallybroch - 160cm - 3/32 30.01.2020 - Lallybroch - 160cm - 1/32 12.02.2020 - Lallybroch - 160cm - 1/40 13.02.2020 - Lallybroch - 160cm - 1/40 15.02.2020 - Lallybroch - 160cm - 5/40 16.02.2020 - Lallybroch - 160cm - 3/40 19.02.2020 - Lallybroch - 160cm - 4/40 27.02.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 3/40 01.03.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 3/40 01.03.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 2/40 04.03.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 5/40 04.03.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 5/40 07.03.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 1/40 07.03.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 3/40 08.03.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 1/40 11.03.2020 - Dare Stable - 160cm - 5/30 13.03.2020 - Dare Stable - 160cm - 2/30 16.03.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 3/40 14.04.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 5/40 17.04.2020 - Chowter Sporthoses - 160cm - 2/40 17.03.2020 - Dare Stable - 160cm - 2/30 19.03.2020 - Dare Stable - 160cm - 4/30 24.03.2020 - Dare Stable - 160cm - 3/30 25.03.2020 - Dare Stable - 160cm - 2/30 04.05.2020 - Lallybroch - 160cm - 1/40 08.05.2020 - Lallybroch - 160cm - 1/40 11.05.2020 - Lallybroch - 160cm - 3/40 11.05.2020 - Aamun tila - 160cm - 1/47 13.05.2020 - Lallybroch - 160cm - 1/40 13.05.2020 - Lallybroch - 160cm - 6/40 15.05.2020 - Aamun tila - 160cm - 1/47 16.05.2020 - Aamun tila - 160cm - 4/47 19.05.2020 - Lallybroch - 160cm - 6/40
Kenttäratsastus (sijoituksia 40 kpl)
04.11.2019 Aeston, CIC3 - 3/17 05.12.2019 Safiiritiikerin KK, CIC4 - 4/18 06.12.2019 Safiiritiikerin KK, CIC4 - 2/18 09.12.2019 Safiiritiikerin KK, CIC4 - 1/18 12.12.2019 Safiiritiikerin KK, CIC4 - 2/18 14.12.2019 Safiiritiikerin KK, CIC4 - 1/18 24.01.2020 Lallybroch, CIC4 - 1/9 24.01.2020 Lallybroch, CIC4 - 2/9 18.02.2020 Lallybroch, CIC4 - 2/17 03.05.2020 Lallybroch, CIC4 - 3/14 07.05.2020 Lallybroch, CIC4 - 1/14 11.05.2020 Lallybroch, CIC4 - 1/14 12.05.2020 Aamun tila, CIC4 - 2/47 14.05.2020 Lallybroch, CIC4 - 1/14 18.05.2020 Lallybroch, CIC4 - 3/14 19.05.2020 Lallybroch, CIC4 - 3/14 23.07.2020 Hiivurin, CIC4 - 2/14 30.07.2020 Hiivurin, CIC4 - 2/14 01.08.2020 Lallybroch, CIC4 - 2/11 03.08.2020 Lallybroch, CIC4 - 1/11 10.08.2020 Lallybroch, CIC4 - 2/11 27.08.2020 KK Lupin, CIC4 - 2/25 01.09.2020 Cloudfield, CIC4 - 2/17 03.09.2020 Cloudfield, CIC4 - 3/17 01.10.2020 Yorca WBs, CIC4 - 1/21 10.10.2020 Erkinheimot, CIC4 - 4/21 12.10.2020 Erkinheimot, CIC4 - 3/21 13.10.2020 Yorca WBs, CIC4 - 4/21 14.10.2020 Chersey, CIC4 - 4/19 16.10.2020 Erkinheimot, CIC4 - 4/21 18.10.2020 Chersey, CIC4 - 1/19 19.10.2020 Yorca WBs, CIC4 - 1/21 20.10.2020 Yorca WBs, CIC4 - 4/21 27.10.2020 Erkinheimot, CIC4 - 1/21 29.10.2020 KK Lupin, CIC4 - 1/24 02.11.2020 Chersey, CIC4 - 3/14 04.11.2020 Yorca WBs, CIC4 - 1/16 06.11.2020 Chersey, CIC4 - 1/14 06.11.2020 Yorca WBs, CIC4 - 4/16 07.11.2020 Yorca WBs, CIC4 - 4/16
Matkaratsastus (VMRJ) (234 pistettä)
20.10.2020 Ionic, 15km i - 6/24, +5p 24.10.2020 Yorca WBs, 15km n - 7/19, +4p 31.10.2020 Yorca WBs, 15km i - 3/27, +8p 02.11.2020 Crampton, 15km i - 14/16, +1p 21.11.2020 Yorca WBs, 30km n - 3/22, +8p 28.11.2020 Yorca WBs, 15km n - 5/14, +6p 12.12.2020 Yorca WBs, 50km n - 1/27, +10p 19.12.2020 Yorca WBs, 80km n - 7/18, +4p 24.12.2020 Crampton, 145km n - 2/10, +9p 26.12.2020 Yorca WBs, 80km n - 5/9, +6p 01.01.2021 Pyökkipolku, 30km i - 4/24, +7p 16.01.2021 Yorca WBs, 15km n - 7/24, +4p 23.01.2021 Yorca WBs, 15km i - 1/16, +10p 06.02.2021 Yorca WBs, 120km n - 3/14, +8p 07.02.2021 Pyökkipolku, 15km i - 4/17, +7p 09.02.2021 Pyökkipolku, 15km i - 5/17, +6p 15.02.2021 Hiekka-Aho, 30km n - 2/9, +9p 27.02.2021 Yorca WBs, 80km i - 8/13, +3p 13.03.2021 Yorca WBs, 120km n - 2/21, +9p 10.04.2021 Yorca WBs, 80km n - 1/9, +10p 24.04.2021 Yorca WBs, 50km n - 8/18, +3p 01.05.2021 Yorca WBs, 50km n - 1/16, +10p 08.05.2021 Yorca WBs, 80km i - 12/15, +1p 15.05.2021 Yorca WBs, 80km i - 6/9, +5p 22.05.2021 Yorca WBs, 120km n - 4/19, +7p 29.05.2021 Yorca WBs, 120km n - 5/9, +6p 31.05.2021 Crampton, 80km n - 4/9, +14p 05.06.2021 Yorca WBs, 120km n - 6/13, +5p 12.06.2021 Yorca WBs, 80km n - 1/14, +10p 19.06.2021 Yorca WBs, 80km n - 4/9, +7p 31.07.2021 Yorca WBs, 15km n - 6/21, +5p 31.07.2021 Crampton, 80km n - 6/27, +10p 07.08.2021 Yorca WBs, 80km i - 4/9, +7p 07.10.2021 Crampton, 50km i - 1/19, +10p

Päiväkirja

Marraskuu 2021
Quality Endurance Champion
No niin, nyt se tuli postista: Lean uusin plakaatti, joka viime kuussa anottiin! Tykkään väristä vielä enemmän kuin edellisestä, ja samaa juhlan tuntua oli taas esitellä hevoselle sen uusin ansaitsema kunniamerkki. Harmi, ettei VMRJ:ssa järjestetä isoja hienoja tilaisuuksia niin kuin laatuarvosteluissa, mutta toisaalta turhauttaisi kyllä ajaakin yhden palkinnon perässä ylimääräinen matka, kun muutenkin reissaa Lean kanssa ympäri Suomea ja satunnaisesti Eurooppaa.
Tallilaiset jo kyselivätkin, että mitä nyt seuraavaksi, kun uusi merkkipaalu on taputeltu. Vastasin, että jatketaan samaa rataa. Haaveilen, että nyt jäädään Lean kanssa talvitauolle, mutta sitten taas kesällä voitaisiin jatkaa matkaratsastusta syksyyn ennen kauden loppumista. Toivottavasti silloin saataisiin korkein arvonimi plakaatteineen tienattua. Sen jälkeen -- niin, se onkin toinen tarina! Haluaisin kovasti astuttaa Lean. Siitostamman arkeen ei kisoja enää mahdu, joten Lea jäisi mammalomalta suoraan kisaeläkkeelle.
Katsotaan kuitenkin rauhassa ensin tämä talvitauko ja tuleva kesä. Sillä välin ihaillaan tätä uutta palkintoa!

Lokakuu 2021
Matkaratsastuskuulumisia
Matkaratsastusharrastukseni Lean kanssa voi hyvin, vaikka vuodenvaihteessa tulikin saatua jo kunniamerkki suorituksista. Se oli hieno hetki ja arvokkain VMRJ:n alainen palkintomme. Silti tuntuu vieläkin joka kerta yhtä hyvältä, kun Lean suitsiin pujotetaan tavallinen ruusuke. Nämä ruusukkeet olemme saaneet tänä vuonna matkaratsastuskisoista. Suurin osa niistä on ihan oman kotitallimme ruusukkeita, mutta olen säästänyt nekin. Eilen teimme Lean kanssa inventaarion ruusukkeista ja naulasin viimeiset viitisen ruusuketta sen karsinan pieleen näytille, palkintokaappia kun ei joka hevoselle voi näin isossa tallissa pitää. Tai no... Minä tein inventaariota ja Lea oli levottomana karsinan oven takana sisäpuolella, kun se luuli, että minulla on jotain ruokaa.
Tästä lähdemme kohti uusia koitoksia. On aika anoa Lealle jo toinen VMRJ:n alaisista kisoista saatava arvonimi. Toivottavasti siitäkin saa postissa palkintoplakaatin, niin kuin edellisestä sai!

Kesäkuu 2021
Novice endurance champion
Oli hieno tunne hakea omalle hevoselle ja kasvatille arvonimi ja palkintoplakaatti VMRJ:sta. VMRJ:n laatuarvostelu on tosi erilainen kuin muut, joissa käymme. Yleensä laatuarvosteluun mennään paikan päälle, ja vaikka kyse on tavallisesta kilpahevosesta, kulttuurissamme arvioidaan jostain syystä sen kaikki ylenevän polven sukulaiset ja yhden alenevankin polven. Ne arvioidaan tosin vain paperilla, ja itse laatuarvostelu on kuin suuri näyttelytilaisuus. Myös varsinaisen arvioitavan hevosen kilpailutiedot on arvioitu etukäteen paperilla. VMRJ:ssa ei ole sukulaisten arviointia eikä suurta näyttelytilaisuutta, vaan arviointi tapahtuu etenkin näin korona-aikaan etänä. Nettilomakkeeseen täytetään hevosen tiedot kilpailutuloksineen, ja kun riittävästi pisteitä ja kilometrejä on todistetusti takana, arvonimi myönnetään saman tien. Sellaista se oli meilläkin.
Vaikka varsinainen arvonimen anominen ei ollut mikään juhlan hetki, vaan yksin ilman Leaa koneella istumisen hetki, arvonimen varsinainen saaminen oli juhlaa. Se tuli postissa onnittelukirjeen kanssa. Varsinainen arvonimihän on pelkkä hevosen rekisteritietoihin lisättävä tieto, mutta VMRJ muisti meitä myös pienellä mitalimaisella palkinnolla. Se teki Lean palkitsemisesta jotenkin muita laatuarvostelupalkinnon saavuttamisia aidomman tuntuisen tapauksen.
Lean plakaatti on nyt sen karsinan oven pielessä kertomassa kaikille, että tämä hevonen on yrittänyt ja onnistunut maastoratsastuskisoissa. Tietenkin se on myös somessa kuvina, koska eihän mitään näin hienoa saa joka päivä.

Toukokuu 2020
Matkaratsastusmenestystä
Olemme käyneet hakemassa aikamoisen ruusukekavalkadin. Tässä ovat loput matkaratsastusruusukkeemme tähän asti!

Joulukuu 2020
Voitto!
Voitto! Voitto! Voitto! Voitto!
Kyllä voi olla ihminen pyörähtänyt, kun tuulettaa oman tallin kisat voittaessaan ja ihan itse maksamansa ruusukkeen saadessaan. Meidän piti Lean kanssa vain huvitella matkaratsastuksen saralla, mutta täytyy kyllä jo pakosta myöntää, että ihan tosissamme me jo olemme. Tähän on nyt sitten tultu. Hevosharrastusta pitäisi tehdä muka itseään varten ja urheiluhenki on muka tärkeintä, mutta pyh ja pah, sanomme minä ja Lea. Kyllä se voittaminen nimittäin vain makeimmalta kaikesta tuntuu tässä kisatouhussa, eikö, Lea? Lea on samaa mieltä.
Saavutimme ensimmäisen voittomme siis oman tallin kisoissa 50 kilometrin pituisella matkalla. Luokka oli nopeusluokka, ja vaikka kuinka ripeitä yritimme olla, kyllä pimeys oli jo laskeutunut ennen kuin edes me ehdimme takaisin tallin pihaan, jossa maali oli.
Kun ruusuke tuli juuri tältä matkalta, pisimmältämme tähän asti, nälkähän siinä kasvoi heti syödessä. Yrtinkin jo netistä katsoa, olisiko jossain vielä pidempiä matkoja. No eipä ole. Taidan olla hiukan tyhmä. Kun yön pimeys koittaa jo 50 kilometrin aamuhämärässä alkavan luokan aikana, niin kuinka muka talvella voitaisiin järjestää yhtään pidempiä luokkia? Ja jos järjestettäisiin, uskaltaisinko osallistua otsalampun valossa? Leakin varmaan säikkyisi pimeillä pelloilla ja sysimustissa metsissä, vaikka on kuinka rauhallinen, kun minun kasvava pelkoni tarttuisi siihen. Ymmärrän, että joka tallin ympärillä ei vaani susilaumoja, mutta koska oman tallin ympärillä on vaaninut jo pari vuotta ja syönyt hevoset ja koirat pihasta, en kyllä tohdi muihinkaan metsiin pimeällä!

Marraskuu 2020
Lisää matkaratsastusta
Yorca WB:ssa on ryhdytty järjestämään matkaratsastuskisoja joka lauantai, koska onhan laji ihan mukava, vaikka harrastajia ei oikeastaan olekaan. Olen osallistunut aina välillä mukaan jollakin omalla hevosellani: yleensä Lealla. Pari kuukautta sittenhän kerroin ekasta omasta ruusukkeestamme, jonka säästin, mutta nyt on niin, että meillä onkin monta ruusuketta jo. Nämä ovat 21.11. ja 28.11. pidetyistä kisoista. Ruusukkeiden myötä kilpailuhenkisyytemmekin on Lean kanssa kasvanut. Vaikka kilpailemme vasta 15 ja 30 kilometrin luokkia -- eli siis tavallisen maastolenkin pituisia ja hieman pidempiä -- huomaan yrittäväni jo tosissani olla nopein tai osua täsmällisesti ihanneaikarajaan. Vaikka Yorca WB:s maksaa ja jakaa ruusukkeet, minusta on kiva saada niitä itse Lealle.
Toistaiseksi kokoelmastamme on jäänyt puuttumaan se sinivalkoinen ruusuke. Mutta hei: tätähän on tehty vasta muutamien kisojen verran! Kyllä se sinivalkoinenkin vielä Lean karsinan pieleen saadaan.

Lokakuu 2020
Matkaratsastuskisoissa
Joskus on hyvä tehdä muutakin kuin valmentautua ja kisata, kisata ja valmentautua, eikö niin? Maastossa meneminen on perinteisesti se juttu, jolla kilpahevosia rentoutetaan. Kun kilpahevosia on kuitenkin useita, niin kuin meillä Yorcassa, on ihanaa saada välillä vaihtelua. Meille sitä tarjottiin Lean kanssa matkaratsastuskisojen muodossa ja vieläpä omalla tallilla!
Kun nyt kerran kilpailut järjestin, ajattelin, että kai sitä voisi yhdellä omallakin hevosella osallistua. Helpoin luokkahan oli 15 kilometrin ihanneaikaluokka, eli ihan normaalia maastolenkkiä vastaava luokka. Vaikka reitit ja toiminta olivat tuttua, oli miellyttävän erilaista varustaa hevonen kisapäivän kuhinassa maastoa varten. Ihan jännitti nousta selkään ja suunnata kohti Yorcan tallia reunustavia metsiä ja peltoja! Leakin vaistosi sen ja puhalsi ilmaa suurista sieraimistaan!
Koko tutun maastoreissun ajan oli ihan erilainen, lepattavampi olo kuin yleensä. Peltojen välissä Leakin nosteli päätään ja katseli ympärilleen uusin silmin. Mietin, että on se Pohjanmaa vain kaunis paikka varmaan niidenkin mielestä, jotka oikeasti tulevat ensimmäistä kertaa meillepäin. Maastotkin ovat helppoja.
Oman tallin kolmossijan ruusuke meille Lean kanssa lopulta myönnettiin. Yleensä palautan omat ruusukkeet käyttämättömien laatikoihin otettuani ne vastaan, mutta tätä en taida palauttaa. Tämä jääköön meille muistoksi siitä, miten erilaista tutussa ympäristössä voikaan olla, kun asetelman muuttaa.

Toukokuu 2020
Valjakkoajovalmennus Mellille ja Lealle, kirjoittanut Oresama
Mellin ja Lean kronikat jatkuvat! En malttanut jättää valjakkoajelua vain kertaan, kun niin hyvin meni, vaan valjastin tammat aamulla varhain pariksi kärryjen eteen ja maiskautin ne liikkeelle. Täytyy sanoa, että ne menivät kuin vanhat tekijät. Ei olisi uskonut, että ne ovat vasta toista kertaa yhdessä kärryjen edessä, ja että kummallakaan ei ole mitään hirvittäviä määriä yksinkään ajeltu.
Eli hyvin pakkasi mennä. Peltojen välissä tammat köröttelivät mukavasti ravia samaan tahtiin. Menimme hyvin hitaasti ja ajatukseni oli taas vain totuttaa niitä tekemään hommia yhdessä. Kun sujui niin hyvin, ohjasin ne leveimmälle metsäreitillekin. Siellä oli Lean mielestä hieman jännittävää mennä ja se nostelikin päätään ja heilutteli sekä häntäänsä että korviaan, mutta Melli sattui olemaan erinomaisella tuulella ja rauhoitti olemuksellaan Leankin. Kahden Lean kanssa olisi voinut sattua ikävästi, mutta kaksi Melliä olisi suoriutunut yhtä hienosti kuin tämä kaksikko.
Kun palasimme kotiin peltojen välistä, aloin harkita vakavissani valjakkoajoa puoliverisillä. Mellin emähän on Yorcan ainoa VVJ:n alaisia kilpailuita kisaava hevonen, mutta mielestäni se touhu on niin hauskaa, että sitä voisi kyllä jatkaa muidenkin kanssa. Seuraisikohan Melli Lean kanssa äitinsä kavionjälkiä?

Huhtikuu 2020
Valjakkoajovalmennus Mellille ja Lealle, kirjoittanut Oresama
Tänään oli Kokeile Jotain Uutta -keskiviikko, joka oli Antin typerä idea. Ja Antin yhtä typerältä idealta tuntui se, mitä uutta kokeiltaisiin. Päätimme laittaa Mellin ja Lean parivaljakoksi, vaikka kumpikaan ei edes kilpaile valjakkoajoa. Niin minä sitten hain Mellin haasta ja Antti Lean, ja harjasimme ne pikavauhtia kuntoon.
Jo samoihin kärryihin asettuminen oli tarhakaveruksista jännittävää. Koko ajan päässäni takoi, että ei tästä mitään tule, ja että tässä voi käydä vaikka miten paha vahinko. Mellikin, joka on Lean paras kaveri, yritti näykätä toista, ja Lea melkein potkaisi kärryjä kun niin siitä hermostui. Antti kuitenkin oli hyväntuulinen ja jutteli iloisesti tammoille ja sai ne asettumaan maagisilla voimillaan.
Kun minä talutin Leaa ja Jenny talutti Melliä, Antti ajoi. Ensimmäisillä käyntiaskelillakin molempien tammojen etupää tuntui olevan kovin kevyt, mutta kun Antti ravuutti minut ja Jennyn läkähdyksiin, Lea ja Melli rauhoittuivat. Parinkymmenen minuutin kuluttua Antti käski meidät päästämään ne irti -- mikä mielipuolinen idea!
Antti ajoi Mellillä ja Lealla ihan viisi minuuttia ravia ilman minua ja Jennyä riimunarujen päässä. Tammat tuntuivat tykkäävän, kun olivat totutelleet, mutta kauempaa emme onneamme koetelleet.

Huhtikuu 2020
Kouluvalmennus, valmentajana Oresama
Johan se on ihme, kun ei muka saa tammaa taipumaan, vaikka kuinka yrittää! Olin jo tuskastua tämän päivän kouluharjoituksissa tuossa Yorcan omalla jo hyvään kuntoon kuivuneella kentällä, kun emme muka kunnon kiemurauraa saaneet aikaan harjoitusravissa, vaikka muka ihan vaativia luokkia kilpaillaan. Ajattelin jo, että onki Lealla jumi selässä, vai mikä ihmeen tapahtuma tässä nyt on käsillä, ja melkein tulin jo alas sen selästä. Mutta ei, ehei, ei ollut jumi selässä, eikä ollut huono satula, tai tällä kertaa edes huono ratsastaja. Oli vain viereisessä tarhassa oikein erityisen vetovoimainen orhi, tuo meidän Roni nimittäin, ja Lealla hieman kevättä rinnassa. Sille sen piti ravata possunravia jäykkänä ja omituisena kuin talipötkö. Vasta kun tamma alkoi päästellä niitä omituisia kujertavia hirnuntaääniään Ronille, tajusin, mistä oli kyse! Ajattelin jättää treenit sitten siihen, kun ei niistä mitään tullut, mutta helpottuneena jäin kuitenkin Lean kanssa hetkeksi kentälle pyörimään. Ja kun tiesin, mistä tässä kaikessa oli kyse ja rentouduin itse tuskastuneesta ja hiostavasta tilastani, alkoi Leakin kummasti taipua. Ei meillä hyvin mennyt vieläkään, kun piti niin kovin sille ihanalle Ronille keikistellä, mutta edes muistutti kouluratsastusta. Ja tulipahan ravattua ainakin, jos ei muuta! Menihän se sitten kuntotreenistä, vaikka kaikki varsinaiset oikeat jutut menivätkin vähäsen pieleen.
Harjoittelun jälkeen päätettiin lähteä maastoon, koska siellä ei ole niin tuskastuttavan komeita urhoja Lealle, kun meillä on lähisuunnan ainoa hevostalli, jossa oreja pidetään. Se meni sitten hyvin, ja kun maastossa leikin kouluratsastajaa ja pyysin avoja ja sulkuja, niin kummasti taipui hevonen pohkeen ympärille. Seuraavalla kerralla otan sen Ronin sisään sieltä, niin pystyy arvon rouva ihan harjoittelemaan kentällä.