Abraham
|
Nimi |
Abraham |
|
Syntymäpäivä |
01.01.-16 |
|
Ikä, ikääntyminen |
15v (oma) |
|
Rekisterinumero |
VH18-104-0009 |
|
Rotu, sukupuoli |
Shirenhevonen, ori |
|
Säkäkorkeus |
191cm |
|
Väri |
Ruunikonkimo |
|
Kasvattaja |
Bertha Jackson, evm. |
|
Omistaja |
Oresama VRL-02753 |
|
Asuintalli |
Zurück |
Painotus |
Yleispainotus |
|
Koulutustaso |
HeB, 90cm, noviisi, harraste |
Saavutukset |
YLA1, VVJ-I |
Kuvagalleria
Line © BlackVeilIllusion /dA, muu Oresama
Luonnekuvaus
Abraham syntyi työhevosten varsaksi, ja siitä tuli isäorinsa seuraaja ihan oikeisiin peltotöihin. Abraham piti töistä, mutta kun se korvattiin traktorilla, se päätyi Internettiin myyntiin. Seuraavassa kodissaan ori toimi edelleen työhevosena, mutta tällä kertaa vain näytöksissä ja kilpailuissa. Siellä Abraham tottui kisojen ja markkinoiden hulinaan ja rakasti uudenlaista työhevosen arkeaan yhtä paljon kuin oikeita töitään aiemmin. Tästä kodista Abraham joutui muuttamaan pois, koska sen omistaja koki, ettei sillä ollut aikaa hevoselle enää perheenlisäyksen jälkeen. Ori joutui taas myyntiin nettiin, ja sieltä me sen löysimme.
Abraham on viisas ja rauhallinen hevonen. Se rakastaa halimista ja hellyyttä, ja viihtyy etenkin lasten kanssa isosta koostaan huolimatta. Abraham kuuluukin virtuaaliseen Haliponiyhdistykseen, ja sillä on lusikkansa monessa sopassa. Sillä aloittelijatkin voivat harjoitella hevosen hoitamista, koska se on maailman turvallisin harjailtava ja satuloitava. Abrahamia onkin harjailtu vanhainkodeilla, päiväkodeissa ja muissa laitoksissa, kun hevosia on esitelty erilaisissa tapahtumissa ja tapaamisissa.
Koska Abraham on rauhallinen eikä yhtään reaktiivinen, se on turvallinen mutta toisaalta melko vaikea ratsu. Kuka tahansa uskaltaa istua Abrahamin korkeassa, leveässä selässä, mutta vain harva saa sen menemään kouluratsastusluokan. Tämä poika ei nimittäin ole virkku eikä notkea. Ihan jo fyysistenkin rajoitteidensa vuoksi Abrahamista ei koskaan tule vaativien luokkien ratsua, mutta shirenhevoseksikin se on tahmea. Abrahamilla tosissaan ratsastaminen vaatii rautaisia hermoja ja teräksisiä reisilihaksia.
Abrahamin saa houkuteltua myös hyppäämään. Se ylittää pienet esteet ja tekee jopa pienissä kisoissa puhtaita ratoja. Aikaratsastuksessa se kuitenkin häviää kaikille. Abraham ei vain tajua, miksi sen pitäisi mennä lujaa, kun esteiden ylitse kerran pääsee vähemmälläkin hötkyilyllä.
Zurückin maastoissa Abraham on lyömätön ratsu. Muutaman reitin sillat eivät kestäisi sen painoa, mutta kaikille muille, vaikeimmillekin paikoille se kiipeää sitkeästi ja varmajalkaisesti. Meidän maastomme eivät ole helpoimmasta päästä runtum Falkensteinia lukuunottamatta, mutta Abraham ei hyydy kesken. Sen meno on välillä jopa turhauttavan hidasta, mutta periksi se ei anna, ei edes lumihangessa.
Abraham on ollut entisessä elämässään ihan oikea pellolla käytetty työhevonen. Elämänsä toisessa kodissa se teki työhevosjuttuja vielä näytös- ja kisaluonteisesti. Kilttinä ja rauhallisena se onkin kuulemma upea työhevonen. Sillä olisi varmasti jännittävää kilpailla, jos joku Zurückin väestä osaisi kilpailla sen kanssa.
Sukutaulu
Albert
195cm, evm.
|
Abernathy
195cm, evm
|
Nahuel
197cm, evm
|
Abba
190cm, evm
|
Sibylla
193cm, evm
|
Big Sammy
194cm, evm
|
Enorma
180cm evm
|
Queen of Hearts
187cm, evm
|
Shadow Heart
189cm, evm
|
Heartless
185cm, evm
|
Saba
190cm, evm
|
Jadeeda
178cm, evm
|
Big Boy
177cm, evm
|
Jameela
180cm, evm
|
Sukuselvitys
Albert on puoliverisiä ja kilpaponeja kasvattavan tallin maskotti ja paraatiponi. Se on periaatteessa ammatiltaan työhevonen, mutta se ei kilpaile painotuslajissaan, vaan suorittaa ainoastaan näytöksiä. Sivutoimenaan Albert vetää lapsia heinäkärryillä kaiken maailman kissanristiäisissä. Sen rauhallinen, järkähtämätön luonne tekee siitä erinomaisen hevosen vaikka markkinoille. Albert on ruunikonkimo 195 cm korkea jättiläinen.
Abernathy (ii) on mustankimo ori, joka on viettänyt suurimman osan elämäänsä ihan vain harrastehevosruunana. Orinpäivinään se kilpaili yhden vaatimattoman kauden valjakkoajossa noviisiluokissa. Se menestyi ihan hyvin, mutta kilpailut loppuivat todennäköisesti omistajan kiinnostuksen lopahdettua. Kun omistaja päätti ruunata Abernathyn, ilmaantui pari astutuksen kyselijää shirenhevosten geenipoolia laajentamaan, ja niin Abernathy sai kaksi varsaansa. Ori on vielä nyt eläkepäivilläänkin kiltti, maastossa hieman vauhdikas 195 cm korkea ukkeli.
Ruunikko Sibylla (ie) on elänyt koko elämänsä kahdensadan kilometrin säteellä syntymäkodistaan, mutta vaihtanut usein omistajaa ja kokeillut useampaa ammattia. Hyvän luonteensa vuoksi Sibylla on ollut suurimman osan elämästään harrasteratsu, mutta välillä se meni vuoden ratsastuskoulussa ja kahdessa eri vuokrapaikassaan se kilpaili kouluratsastuksessa sekä valjakkoajossa menestyen itse asiassa peruskoulutetuksi aloittelijaksi aika hyvin. 193 cm korkea Sibyllalla on yksi varsa.
Queen of Hearts on ruunikko läsipäinen, isosukkainen kaunotar. Shirenhevoseksi se on verrattaen kevyt ja korkea: 187 cm korkean hevosen voisi sekoittaa paljon kevyempiin kylmiin hevosiin. Tamma on myös luonteeltaan poikkeuksellinen. Se on aika ujo ja vetäytyvä, eikä tyypillisen shirenhevosmaisen rohkea ja utelias. Silti oman omistajansa seurassa hevonen uskaltaa mennä minne vain, ja se onkin reipas harrasteratsu. "Hertta" on kokeillut jopa kilpailla ratsulajeja helpoissa luokissa lähiseuduilla.
Mustan Shadow Heartin (ei) strategiset mitat ovat 189 cm ja arviolta noin 1300 kg. Vaikka tämä kiltti, jekkuja keksivä huumorintajuinen ori on niin iso ja massiivinen, se pysyy puoliveristen tahdissa. Ainakin melkein. Se on kilpaillut 40-50 -senttisillä esteillä, mennyt parhaimmillaan helppoa B:ta kouluratsastuksessa, hävinnyt nolosti kaksi helpointa mahdollista kenttäratsastusluokkaa ja ollut itse asiassa tosi hyvä valjakkoajossa ja työhevoskilpailuissa. Tämän kaiken lisäksi "Arttu" on ehtinyt saamaan kaksitoista varsaa, käymään isäntänsä kanssa yli viikon (!!) kestävällä vaelluksella, toimimaan heinäkärryjen vetäjänä lastenkutsuilla lukemattomia kertoja, vahingossa astumaan kissan hännän päälle ainakin kaksi kertaa ja monen monituista muuta juttua. Ori on jo yli parikymppinen, mutta vaikka se ei enää kilpailekaan, se juoksee innoissaan kaikissa muissa tapahtumissa, jotka se löytää.
Jadeeda (ee) oli lupaava hevonen. Se oli kaunis ruunikonkimo, ja kohtuulliset 178 cm korkea. Sillä vaikutti olevan luonne kohdillaan, ja sukukin oli ihan hyvä. Jadeedalla oli täydet edellytykset kilpa- ja siitosuraan, mutta jokin meni pieleen tai jäi tekemättä tamman koulutuksessa, eikä hevosta ikinä näkynyt julkisuudessa tai sen kuulumisia kuultu. Tiedettävästi Jadeedalla on vain yksi varsa. Tamman olinpaikasta ei ole enää tietoa ja se saattaa olla kuollut tuntemattoman syyn takia.
Kilpailut
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Päiväkirja ja valmennukset
Lokakuu 2018
On koittanut syksy, ja se on shirenhevosten painajainen. Korjaan: shirenhevosten kukinta-aikaa ja niiden omistajien painajainen. Abrahamilla (ja muilla meidän shirenhevosilla) nimittäin kukkivat vuohiset. Vaikka niille on tehty huolellisesti hiekkapohjaiset tarhat, kosteus silti siirtyy maasta niiden villaviin jalkatupsuihin ja peli on hetken kuluttua menetetty. Olen jopa ihan oikeasti föönannut Abrahamin jalkoja, ja ne ovat olleet kuivat sen kaksi minuuttia. Föönistä on kuitenkin ollut orinköriläälle iso ilo: hullutukseni ovat kiehtoneet sitä suunnattomasti ja se olisi halunnut leikkiä ilmavirralla joka kerta. Tietenkin menin rohkaisemaan sitä föönaamalla myös vähän sen turpaa, ja se yritti tavoittaa kuumaa ilmaa leikkisästi näykkimällä.
Muutenkin Abraham pitäisi pestä, mutta en halua kastella sitä yhtään lisää. Vielä keväällä ori oli osin ruskea, mutta nyt se alkaa olla jo aika hyvin kimoutunut ja kaikki lika näkyy siinä ihan törkeän hyvin. Monena aamuna se onkin ollut keltainen, sillä se tykkää nukkua makuultaan karsinassa ja joskus se nukahtaa pissan päälle. Olen kuitenkin nyt opetellut Abrahamin aikataulut. Se tulee sisälle, pissaa 20 minuutin sisällä, sitten siivoan pissan heti, Abraham syö iltaruuat, pissaa taas (siivoan heti) ja sitten nukkuu siististi yön saamatta itseensä enää keltaisia läikkiä.
Toivoisin, että lumi sataisi pian, mutta kun se ei taida auttaa. Suojakeleillä Abrahamin jalat nimittäin suurin piirtein muurautuvat karvoistaan maahan. Karvat tekevät shirenhevosen ja ovat siinä varmaan kauneinta, mutta ne ovat myös sen kirous.
Heinäkuu 2018
Estevalmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
"Noh. Se ei ole toivotonta, monsieur, muuta en voi kehua", Elle DuLaud sanoi ja hymyili hiukan. Olin ratsastanut Abrahamin ja itseni hikeen DuLaudin pystyttämällä radalla. Esteet oli aseteltu erittäin hankalasti, ja shirenhevosen mittapuulla radan suorittaminen vaati järjettömän määrän ketteryyttä, vaikka esteet olivatkin alle puolimetrisiä. Abrahamilta ja minulta radan suorittaminen yhden kerran oli paitsi vienyt ikuisuuden, myös puristanut meistä kaikki mehut. Puomit olivat kolisseet kaksi kertaa. Olin kuvitellut, että madame DuLaud olisi tähän tyytyväinen: Abraham oli ylittänyt itsensä ketteryydessä ja kääntynyt huikean pienessä tilassa norsunkokoiseksi hevoseksi. Madame oli kuitenkin laittanut meidät ratsastamaan koko roskan uudelleen, ja kun viimein saimme lopettaa, olimme ihan finaalissa muutenkin.
"Tiedän, että se on raskas ratsastettava jaloilla, mutta teidän on vain jaksettava. Herkistelyharjoitukset voivat auttaa, mutta aina se tulee olemaan raskas ohjattava. Jos olisin te, keskittyisin vahvuuksiinne. Abraham on rauhallinen hyppääjä: ei hötkyile turhia. Lisäksi se on peloton. Kummallisinkaan este ei saa sitä epäröimään. Kyllä te saatatte pari kilpailua joskus voittaakin sillä", madame sanoi hymyillen ja miltei lempeänä. Kun kiitin häntä, hän taputti vielä Abrahamia kaulalle ennen kuin katosi. Niin paljon kuin hän oli Abrahamia aiemmin inhonnut...
Heinäkuu
Valjakkoajovalmennus Disneylle ja Abrahamille
Poissa olivat edelliskuun ongelmat. Minulla, Disneylla ja Abrahamilla oli jo monta sijoitusta plakkarissa ja pojat olivat kilpailleet melkein kaikki valjakkokisansa parivaljakossa keskenään. Ne olivat tottuneet työskentelemään yhdessä, ja minä olin harjaantunut niiden ohjaamisessa. Paras ystäväni, tallityöntekijäni ja groomini Argus ei kuitenkaan ollut harjaantunut missään muussa kuin kaljan juomisessa ja laiskottelussa. Ei hän työajalla juonut, mutta ilmeisesti sää oli liian kuuma työntekoon. Nytkin hän melkein makasi selkäni takana kärryssä auttamisen sijaan, ja oli siis kokonaan kuollutta painoa.
Arguksen surkea läsnäolo ei kuitenkaan haitannut minua ja poikiani. Nyt oli jo melkein keskiyö ja kuumuutta oli enää vain 27 astetta päivällisen 34 sijaan, ja poikani ravasivat sinnikkäästi kotikutoista kestävyyskoettani pellolla. Työmyyräni Disney oli niin ahkera, että inspiroi laiskempaa Abrahamiakin, ja siksi molemmat olivat helppoja ohjastettavia. Maa oli hitusen epätasainen ja kärry hypähti välillä rämähtäessään kuoppaan. Onneksi siinä oli hyvät jouset, niin että ääntäkään ei kuulunut, paitsi Arguksen kirosana hänen limsansa hypähtäessä pullosta hänen rinnuksilleen kuopan kohdalla.
Lopetin kestävyysajomme onnistumiseen. Hevoseni toimivat kuin pienet enkeliponit, mutta alkoivat olla jo vartin ajon jälkeen ihan lopussa. Oli niin kuuma, että annoin niiden ravata suoraan tallille. Samalla kehuin ja ylistin niitä, ja Argus ryysti limpparia ja sanoi näkevänsä tähtiä taivaalla.
Kesäkuu 2018
Valjakkoajovalmennus Disneylle ja Abrahamille
"Hyvä herra, osuitte jälleen kartioon", Argus huomautti selkäni takaa kärryltä, kun yritin hikisenä saada Abrahamia ja Disneya ravaamaan hienosti tahdissa ja kääntymään samaan aikaan vasemmalle. Kirosin, ja Argus sanoi heti: "mutta sir - käytöstavat!"
Yritin pujotella kartioiden välistä ja ilmaista samalla Argukselle, etten jaksanut leikkiä nyt herrasväkeä. Oli ihan liian kuuma päivä. Ilahduin, kun käännös oikealle sujui hienosti, mutta ärsytti taas hevosten nihkeä meno vasemmalle. Koko kärry hidastui ja ritisi niin pahasti, että mietin jo, oliko joku ääliö pessyt rasvan pyöränlaakereista ja koko hökötys hajoaisi.
Komensin Arguksen poistumaan kärryistä ja katsomaan hevosia kauempaa, kun pujottelin vielä kerran. Hevoset ravasivat oikealle toimien kuin ihmisen mieli, ja taas epätahdissa vasemmalle. Miksi olinkaan lupautunut kilpailemaan vanhalla Disneylla ja Abrahamilla vielä valjakkoakin? Ekat kisat olivat ihan kohta ja sekä tarkkuus- että koulukoe menisivät varmasti mönkään!
"NO?" karjaisin Argukselle.
Argus mumisi jotain vastaukseksi.
"TUU LÄHEMMÄS SANOMAAN!" huusin epäystävällisesti ja ravuutin Abrahamia ja Disneya kohti. Oli niin hiki, että ärsytti.
"Niin että Abrahamin pitäis vaan mennä reippaammin vasemmalle käännyttäessä. Se ei nosta yhtään kierroksia. Disney joutuu vetämään sekä sitä että kärryjä.
Kirosin ja ravasimme taas ratamme alkuun. Kaivoin samalla piiskaa selkäni takaa kärrystä: olin paiskannut senkin pois harmistuksissani. Kun yritimme viimeisen kerran uudelleen, taputtelin piiskalla Abrahamin peppua mahdollisimman hellästi, ja jo se auttoi. Ei pujottelumme vieläkään mitään sulokasta ollut, mutta ei sentään tuntunut siltä, että kärry hajoaisi pian. Minun tuli hirveä ikävä shetlanninponivaljakoita, kun yritin nähdä shirenhevosten isojen peppujen takaa, lyttäisinkö vielä muutaman kartion pujotellessani.
Kesäkuu 2018
Estevalmennus, valmentajana Elle DuLaud (Oresama)
Elle DuLaud on uskomattoman arvostettu valmentaja, ja olemme Zurückissa saaneet nauttia hänen palveluistaan jo vuosien ajan. Tänään työsuhteen jatkuminen oli kuitenkin vaakalaudalla, kun talutin kentälle päivän viimeiseksi ratsukoksi loisteliaiden, madame DuLaudille tavanomaisten puoliverihyppääjien jatkoksi ison, karvaisen, hieman takkutukkaisen Abrahamin ja nousin sen jyhkeään mittatilaussatulaan. Madame luuli aluksi, että kyseessä on vitsi, ja kehotti minua hakemaan hevosen. Meni aika kauan ennen kuin hän ymmärsi, että todella oletin hänen opettavan tuota olentoa, niin kuin madame asian ilmaisi. Loppujen lopuksi harmistunut DuLaud kiristi harmaata poninhäntäänsä ja madalsi puoliveristen esteet reilusti alle metrin korkuisiksi.
Vaikka Abraham hyppäsi omaan tasoonsa nähden tosi hyvin, DuLaud ei tosiaankaan ollut tyytyväinen. Hänestä Abraham oli jopa shirenhevoseksi jäykkä etenkin käännöksissä, ja varsinkin sen vasen kylki oli jumissa. Toisaalta Abraham ja minä saimme kehuja tavallisista lankkupystyistämme, jotka olivat radan korkeimmat esteet: DuLaudin mukaan vien orin hyvin estelle, ja se hyppää erittäin luottavaisesti, vaikka este oli korkea shirenhevoselle. Loppukommenttina madame sanoi topakasti, että ratsukon välinen luottamus on kohdillaan, mutta nyt täytyy hierottaa Abraham ja harjoitella jonkin aikaa taivutuksia ihan vain sileällä. Ja mieluiten hankkia taikavoimia, jolla tuosta saa puoliverisen, kuten hän itse asian sanoitti. Minä kehuin madamea siitä, että hän tosissaan yritti (vaikkakin äkäisenä) edistää minun ja Abrahamin kyseenalaista kilpauraa, vaikka inhoaakin helppojen luokkien hevosten kanssa työskentelyä.
Toukokuu 2018
Sitä mukaa kun helteet ja painostava ilma laskeutuivat Falkensteinia ympäröiviin Inzellin laaksoihin ja sitä myöten myös Zurückin tallipihaan, laskeutui Abrahamkin aina vain matalemmalle. Kun mittari näytti 22 plusastetta, Abraham tapasi rentoutua makailemalla polviensa päällä ja syömällä laiskasti heinänkorsia samalla. Kun oltiin 25 plusasteessa, ori kävi välillä rennosti kyljellään, mutta 28 lämpöasteen tienoolla se ei enää noussut takaisin polviensa päälle. Silloin Abraham lopetti syömisen, mutta en huolestunut: se sentään joi, huoli väkirehunsa ja pisteli korsiakin poskeensa yön viileydessä, kun jätin hevoset öiksi ulos. Sitä paitsi se nousi tanakasti jaloilleen, kun tulin harjaamaan sitä. Ratsastuksen jätin kuitenkin sikseen, jottei ori saisi lämpöhalvausta.
Eräänä päivänä tapahtui kuitenkin niin, että lämpömittarin kieli nousi yli 30 plusasteen, mitä ei ole käynyt pariin vuoteen kertaakaan. Sinä päivänä Abraham ei noussut, kun tulin paikalle. Se ei edes nostanut päätään, kun laitoin sille riimun, ja avasi vain toisen silmänsä, kun yritin kiskoa sitä pystyyn. Silloin hätäännyin, hyppäsin aidan yli meidän puutarhaamme ja kiskoin hullun raivolla perässäni letkua, jolla kastelimme mansikkamaata. Abrahamin tarhakaverit juoksivat kauhuissaan pakoon, kun avasin letkun ja ruiskutin kylmää vettä Abrahamin kaulalle, kyljille ja vatsan alle.
Kylmä vesi ei tuntunut Abrahamin mielestä aluksi ollenkaan kivalta. Sen ruumis nytkähti, kun vesi osui siihen, ja se kohotti kaulansa yskiäkseen ja pärskiäkseen. Se ei noussut vieläkään ylös, mutta näytti siltä kuin joku olisi herättänyt sen kahden tunnin yöunien jälkeen lähettääkseen sen fyysisesti ja henkisesti vaativaan työhön. Hetken kuluttua sen ilme lientyi ja se ponnisteli pystyyn.
Kun Abraham oli taas tolpillaan, se selvästi nauttikin vesisuihkusta. Kun annoin veden ropista paineella sen päälle, se käänsi toisenkin kylkensä suihkutettavaksi, nosteli päätään jotta suihkuttaisin ryntäät, ja käänsi peppunsakin minua kohti. Abraham virkistyi ihan silmissä. Sen oli ollut vain ihan liian kuuma.
Kun lähdin letkuineni, Abraham piehtaroi nautinnollisesti maassa makaavassa vedessä. Se alkoi syödä ja juoda, ja kun sen toiminta alkoi iltaa myöten taas hyytyä, suihkutin sen uudelleen. Silloin se ravasi jo puutarhan puoleiselle aidalle odottamaan suihkua, kun kävin avaamassa letkun ja lähdin tuomaan sitä tarhaa kohti.
Maaliskuu 2018
On kevät ja Abrahamista lähtee käsittämättömän paljon karvaa. Se lähtee parhaiten irti hikiviilalla ja isojen koirien furminaattorilla, mutta vaikka karvaa saadaan kuinka paljon tahansa siististi tunkiolle, sitä on silti kaikkien vaatteet, loimet, harjat ja keuhkot täynnä. Välillä tekisi mieli klipata kaikki talvikarvan kasvattavat hevoset - mutta mitä me olisimme silloin talvella tehneetkään? Abraham on pärjännyt koko talven täällä Alpeilla aamusta iltaan ulkona. Jos on satanut lunta, se on jäänyt orin omien lämpöeristeiden päälle. Jäinen sade on jäätynyt sen ympärille panssariksi. Kun Abraham on jäänyt yöksi ulos, vain sen hännän päällä on ollut ihan vähän huurretta, niin hyvin sen karva eristää lämpöä.
Sitä paitsi karvamörkömme Abraham on söpö sellaisena kuin se on. Tänäänkin huomasin ties monennenko kerran, että tapaan pyöritellä sormeani sen partakarvoissa, jos mietiskelen tai puhun puhelimeen sen haan tienoilla. Abraham tykkää sellaisesta: se sulkee silmänsä ja lerputtaa alahuultaan.
Sitä paitsi pian on kesä ja karvanlähtö on taakse jäänyttä elämää taas vuodeksi. Ja hei - uusi jännittävä aika on alkamaisillaan muutenkin: Abrahamista tulee kilpahevonen!
Tammikuu 2017
Kuljetusauto ajoi Zurückin tallipihaan. Se oli valkoinen ja niin pieni, ettei sinne olisi ikinä uskonut mahtuvan sellaista köriläistä, kuin tiesin siellä olevan. Jättiläinen oli ihan hiljaa, vaikka vaunu vaappui hiukan. Se pysyi rauhallisena, kun auto sammutettiin ja kuljettaja astui ulos. Argus ryntäsi juoksujalkaa apuun, kun lastaussilta laskettiin. Se narisi, mutta jätti ei edes näyttänyt liikkuvan, eikä se päästänyt mitään ääntä. Minun teki mieli kiljua hiukan.
Suuri rusehtava hevosenpylly näkyi kuljetusautosta. Sen alla oli kaksi takajalkaa, jotka olivat puhtaanvalkoiset ja niin tuuhean ja pitkän karvan peitossa, ettei sellaista uskoisi edes mahdolliseksi. Jättiläinen nosti toisen jalkansa hitaasti ilmaan ja lähti sitten peruuttamaan kuljettajansa ja Argusin ohjaamana alas ramppia pitkin. Sen askeleet olivat uskomattoman raskaat ja ramppi näytti taipuvan sen painon alla. Silti se pysyi ihan rauhallisena ja sen pää oli niin matalalla, etten edes nähnyt sitä takaapäin.
Kun jättiläisen kaikki neljä suunnatonta kaviota olivat maassa, Argus käänsi sen minua kohti. Vaikka sen kaula roikkui rennosti suorana, huomasin sen silmien olevan paljon korkeammalla kuin omani. Olin yrittänyt valmistautua henkisesti jättiläisen saapumiseen, mutta tosiasiassa mihinkään niin suureen ei vain voi valmistautua puoliveristen jälkeen. Otin kiinni mustavalkoisesta, halvasta salmiakkikuvioisesta riimunarusta epäröiden, kun Argus tarjosi sitä minulle. Riimunaru roikkui löysästi jättiläisen suunnattomasta ruskeasta nahkariimusta, joka oli paljon paksumpi kuin puoliveristen riimut. Se taisi painaa enemmän kuin kaksi kiloa.
Minua jännitti ojentaa suurelle hevoselle käteni haisteltavaksi, mutta kun tein sen, hevonen nuuhkaisi minua ja hörähti. Sen ääni oli niin syvä ja rauhoittava, että minun oli suorastaan pakko rapsuttaa uuden hevoseni leveää otsaa. Jättiläinen sulki silmänsä ja huokaisi tyytyväisenä.
Kun olin tutustunut Abrahamiin lyhyesti, talutin sen hakaan lepäämään pitkän matkan jälkeen. Se seurasi minua kiltisti kuin erinomaisesti koulutettu koira. Haan portilla se kääntyi itse minua kohti ja odotti kaikessa rauhassa, että sain riisuttua riimun sen päästä. Olin ollut oikeassa riimun painosta: se oli varmasti yli kaksi kiloa!
Varsat
15.04.2018 o. Aviram (e: Calamity Trigger)
03.05.2018 o. Avraham (e: Peppero RSE)
ulkosun ja kuvan ©
Eveliina K 2007 kuvien & tekstien © Oresama, ellei toisin mainita. Tämä on virtuaalihevonen.
