Peppero RSE



Nimi Peppero RSE
Syntymäpäivä 12.12.-12
Ikä, ikääntyminen 12v (oma)
Rekisterinumero VH11-104-0022
Rotu Shirenhevonen
Sukupuoli Tamma
Säkäkorkeus 198cm
Maahantuoja, ex-om Tiikeri, VRL-10741
Omistaja Oresama VRL-02753
Asuintalli Zurück
Painotus Yleispainotus
Koulutustaso HeB, 90cm, va vaativa
Saavutukset YLA1


  Kuvagalleria


Line © Twist Again /dA, muu tallin omaisuutta

  Luonnekuvaus

Kun Aurelius muutti Zurückiin, omistajan ikuinen rakkaus shirenhevosiin leimahti taas liekkeihin, ja tietenkin Aureliukselle oli hankittava tupsujalkaseuraa! Alkoi vimmattu etsiminen: mistä löytäisimme mahdollisimman ison ja kiltin shirenhevosen? Hevosvälityskeskus Alegre tuli ensimmäisenä mieleen, mutta valitettavasti se ei ollut toiminnassa niihin aikoihin. Maahantuonti oli poissa laskuista, koska Aureliuksenkin tuominen oli ollut melkein neljä kertaa kalliimpi ja vaikeampi urakka, kuin etukäteen kuvittelimme. Suoraan siittolastahan niitä shirenhevosia saisi, mutta yleensä jonkinlaisina paraatiponipainotteisina, joilla ei voisi sitten oikeasti tehdä yhtään mitään, hädin tuskin edes harrastella ratsastuskilpailuita. Ajattelimme, ettemme koskaan löydä shirenhevosta, mutta sitten Pepsu löysikin meidät! Sen ison pään kuva sattui olemaan kuvituksena mainoksessa, jossa ilmoitettiin suurmyynnistä: satoja hevosia oli vailla kotia. En olisi kiinnittänyt huomiota koko tapaukseen ilman Pepsun kuvaa, mutta kuvan nähtyäni soitin heti ilmoituksen numeroon ja tiedustelin shirenhevosta. Kun kuulin Pepsun olevan tosi iso, tosi kiltti ja vieläpä tamma, tein ostopäätöksen näkemättä hevosta.

Jos shirenhevoskasvattaja katsoisi Pepsua, hän sanoisi, ettei Pepsu ole poikkeuksellinen hevonen. Sehän suhtautuu harjaukseen yhtä laiskan kiltisti ja leppoisasti kuin jokaisen kunnon shirenhevosen tulisi. Se nostaa jalkansa itse, poimii kuolaimet hoitajan kädeltä hellästi isolla turvallaan, eikä se pullistele satulavyötä tai silojen mahavyötä kiristettäessä. Letityksessä se jaksaisi olla vaikka tuntikausia, eikä sitä hermostuta edes jatkuva, ikuisuuksia vievä jalkakarvojen selvittely ja peseminen.

Pepsu ei kuitenkaan ole shirenhevoskasvattajan hevonen, vaan sen omistaja on puoliverikasvattaja. Siksi Pepsu tuntuu tulleen suorastaan ulkoavaruudesta. Se on niin jähmeä ratsastettavakin, eikä se pienestä hetkahda. Kun moni puoliverinen hyppisi jo seinille epäselvistä avuista, yrittää Pepsu ymmärtää jopa pikkulasten avut ja taipua heille kouluratsuksi. Sitä ei pieni nykiminen haittaa, vaan avut saa antaa ihan ronskisti. Välillä Pepsu on shirenhevosten tapaan tosi laiskalla tuulella, ja silloin ratsastajan on tehtävä tosi paljon töitä, jotta tamma suostuisi suorittamaan koulutreeninsä.
Tällaisesta puoliverisiin tottuneesta tyypistä ajatus kaksimetrisestä shirenmötkäleestä hyppäämässä tuntuu aika hassulta, mutta osaa se Pepsukin lentää! Sen tekniikka on itse asiassa hämmentävän hyvä, vaikka se ei korkealle jaksakaan hypätä. Alastulo on yllättävän kepeä näin kookkaan hevosen suorittamaksi. Joistain ratsastajista hypyt tuntuvat kuitenkin niin voimakkailta, että niissä on vaikea istua mukana!
Pepsu osaa myös valjakkoajoa, ja se on siinä itse asiassa taitavampi kuin omistajansa. Vuokrakuskit ajelevat sillä menemään vaikka kuinka vaikeita luokkia omistajan osatessa hädin tuskin ajaa noviisiluokkia. Pepsu on kuitenkin kärsivällinen opettaja: se tekee parhaansa, vaikka omistaja tunaroi sen kärryillä ihan koko ajan. Tamma ei edes hermostu.
Maastokaverina Pepsu on mitä parhain. Se menee läpi ihan mistä tahansa. Pikku pusikot taipuvat sen tieltä, eikä umpihanki tunnu missään. Tammaa ei haittaa myöskään kahlata, ei edes virtaavan veden ylitse. Nopea Pepsu ei kuitenkaan ole, mutta sen valtti onkin sitkeys ja pelottomuus.

  Sukutaulu

Vigaana
198cm, evm.
Pithaya
197cm, evm
Prince Philip
198cm, evm
Fanta
189cm, evm
Valeria
195cm, evm
Junior King
198cm, evm
Valeriana
188cm evm
Universal
190cm, evm
Fenrir
192cm, evm
Fluke
195cm, evm
Cherry Bomb
181cm, evm
Paris
184cm, evm
Sir Noble
187cm, evm
Pairir
182cm, evm


  Sukuselvitys

Viagaana (i) on harrastehevonen. Instagram-tilinsä perusteella se on todistettavasti kilpaillut ainakin harrastelijoiden kilpailuissa helppoja koululuokkia, ja virallisia tuloksia sillä on valjakkoajosta alle kymmenen sijoituksen verran. Ruunikko ori tuntuu olevan luonteeltaan hyvin shirenhevosmainen: rauhallinen, rento ja välillä ihan puhtaasti laiska. 198 cm korkea Viagaana on kantakirjattu kolmospalkinnolla, ja sen arvostelijat olivat yhtä mieltä siitä, että koostaan huolimatta se vaikuttaa ponimaiselta pyöreiden, Pepsullekin periytyneiden piirteidensä vuoksi. Viagaanalla on yhteensä kaksi varsaa, joista molemmat ovat samana vuonna syntyneitä tammoja.

Pithaya (ii) oli periaatteessa valjakko- ja työpainotteinen ori, mutta se kilpaili niin vähän, että oikeastaan sen voi laskea harrasteratsuksi. Oria ei ole näkynyt kisakentillä melkein vuosikymmeneen, ja se onkin joko kisaeläkkeellä tai menehtynyt. Silloin harvoin kun ulkopuoliset tapasivat orin töissään, sitä luonnehdittiin yksissä tuumin mukavaksi hevoseksi, jolla on korkea työmoraali, rutkasti voimaa, komea askellus ja rento ote elämään. Pithaya on väriltään ruunikko ja säkäkorkeudeltaan 197 cm korkea.
Prince Philip (iii) oli 198 cm korkea työhevonen, joka kilpaili hyvin rauhalliseen tahtiin. Ruunikko hevonen oli luonteeltaan rauhallinen ja utelias, niin kuin tavallisen shirenhevoset tapaavat olla. Sillä on kaksi varsaa, molemmat samasta tammasta.
Sen tamman nimi oli Fanta (iie) ja se oli 189 cm korkea ruunikonkimo harrasteratsu ja maastomopo. Fantalle toivottiin kimoa varsaa, mutta kumpikaan sen jälkeläisistä ei perinyt emänsä väriä. Sen sijaan kiltin ja rehellisen luonteen varsat saivat. Fanta lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi jonkin verran alle 30-vuotiaana.

195 cm korkea Valeria (ie) kantakirjattiin kakkospalkinnolla, ja se onkin tammaksi upea. Palkintoa yritettiin nostaa useampaan kertaan, mutta se jäi aina kakkoseksi, koska Valeria on tammaksi liian korkea, eikä siis siltä osin vastaa shirenhevosen määritelmää. Näyttelyissä hevosta on sanottu myös orimaiseksi erityisen paksujen jalkakarvojensa ja lihaksikkuutensa vuoksi, mutta jalkakarvat olivat jumalten lahja ja lihakset hankittu kovalla työhevosluokkien treenaamisella. Työhevoskisoissa Valeria olikin usein mitalisijoilla. Nyt jo viimeisiä eläkepäiviään viettävällä ruunikolla Valerialla on kaksi varsaa. Se yritettiin monesti astuttaa vielä uudelleen, mutta se ei tullut enää kantavaksi.
Junior King (iei) oli siitosori, jolla astutettiin heti sen tultua tarjolle tosi monta tammaa kerrallaan. Kun varsat alkoivat sitten syntyä ja kasvaa aikuisiksi, huomattiin miten isoja jälkeläisiä se tekikään: liian isoja. Eikä ihme, sillä onhan tämäkin musta orinjötkäle 198 cm korkea ja lihaksikas niin kuin se oltaisiin pumpattu täyteen jotain ihan muuta kuin kauraa. Varsinkin Junior Kingin tammavarsoja pidettiin liian raskaina ja isoina, ja niin orin nimeä alettiin karttaa sukutauluissa.
Ruunikko harrasteratsu Valeria (iee) astutettiin kerran isolla ja raskaalla orilla, koska itse se oli 188 cm korkea mutta hyvin kevytrakenteinen. Muita varsoja tamma ei saanut, ja se oli ammatiltaan harrasteratsu. Se kilpaili huvikseen ratsastuslajeissa, joskin sen menestys oli aika kehnoa. Valeria oli lempeä ja hyvin koulutettu tamma.

Universal (e) on sellainen jättiläishevonen, että se on karvan päässä maailman suurimman elävän tamman tittelistä. Siitä huolimatta kun sen omistajalta kysytään, millainen hänen tammansa on, hän taputtaa hevostaan ronskisti kaulalle ja sanoo, että ihan tavallinen. Sillä omistaja taitaa tarkoittaa Universalin luonnetta, joka on kiltti, ja väritystä, joka on ruunikko, tai ehkä ammattia, joka on harrasteratsu. 190-senttinen Universal ei nimittäin ole ikinä kilpaillut minkään lajin kisoissa, vaikka osaa toimia sekä ratsuna että ajossa. Universal on tehnyt yhden varsan, Peppero RSE:n, joka kuitenkin myytiin pois.

Joka hevosen suvussa on yksi kuuluisuus, ja tässä suvussa se on Fenrir (ei), mustankimo 192 cm korkea ykköspalkinnolla kantakirjattu menestynyt valjakkoajohevonen. Fenririssä on kaikki kohdallaan: ulkonäkö, luonne ja käyttöominaisuudet. Ei olekaan ihme, että sen nimi on jo melko yleinen shirenhevosten suvussa. Toisaalta Fenririn nimeä kannattaakin vaalia, sillä se periyttää ominaisuuksiaan myös useille jälkeläisilleen, ja moni orin varsoista onkin menestyjä. Fenrir on tätä kirjoitettaessa jo 26-vuotias, mutta ottaa edelleen tammoja vastaan.
Fluke oli suosittu jalostusori niin hassusta syystä kuin että sen kuviteltiin periyttävän hyvää onnea. Jostain syystä orin katsottiin voittavan valjakkoajoluokkia arpaonnella tai jollain, vaikka oikeasti kyse oli tietenkin harjoittelusta ja omistautumisesta. Fuke oli 195 cm korkea kiltti mustankimo - joskin sen kimoutuminen jäi ikuisesti sillä tavalla puolitiehen, että näytti ennemminkin kirjavalta.
Cherry Bomb oli punaruunikko 181-senttinen harrastetamma, joka ei kilpaillut, ja jolla tehtiin vain yksi varsa. Kuulopuheiden mukaan tamma oli kiltti ja toimi kesäisin paikallisen ratsastuskoulun leirihevosena, jotta ratsastuskouluhevoset saisivat olla enemmän laitumella. Se rakasti lapsia.

Paris (ee) on sellainen, kuin shirenhevosen kuuluukin. Se on kohtuulliset 182 cm korkea, väriltään tavallinen tummanruunikko ja sen käytös on aina priimaa. Paris on tällä hetkellä eläkkeellä, mutta se on nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Nuorena se oli kilpaileva valjakkoajohevonen, mutta myytiin hyvällä hinnalla siittolaan, jossa se sai kolme varsaansa. Siittolan konkurssin myötä Paris siirtyi ratsastuskoulun vetonaulaksi, ja siellä se olikin parhaimmillaan tätikuljettimena maastossa. Paris rakasti työtään ratsastuskoulussa, mutta oli lopulta liian vanha siihen. Eräs sen lempiasiakkaista osti sen eläkekotiin, jossa tamma onkin viettänyt jo useita vuosia ystävinään kolme shetlanninponia ja rescuekukko.
187 cm korkea ruunikko Sir Noble on Briteissä asuva herrasmies, jolla on pakasteiden ansiosta perillisiä ympäri maailmaa, etenkin Saksassa ja Ranskassa. Sir Noble toimi ennen kuolemaansa lähinnä paraatiponina kaiken maailman työhevosnäytöksissä ja lasten ajelutuksissa. Se kilpaili muutaman sijoituksen valjakkoajossa.
Parir oli 182 cm korkea ruunikko, ja se on kantakirjassa ykköspalkinnolla. Tamman sanottiin olevan myös luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan priimaa. Se onkin saavuttanut joitain arvonimiä niin valjakkoajosta kuin työhevoskisoistakin.


  Kilpailut

Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.

Päivämäärä Järjestäjä Luokka Sijoitus
13.10.-17 Roscoff ERJ/90cm 5/30
17.10.-17 Roscoff ERJ/90cm 4/30
17.10.-17 Roscoff ERJ/90cm 1/30
19.10.-17 Roscoff ERJ/90cm 3/30
21.10.-17 Roscoff ERJ/90cm 1/30
13.11.-17 Vuorna ERJ/90cm 5/30
14.11.-17 Roscoff ERJ/90cm 3/30
15.11.-17 Roscoff ERJ/90cm 5/30
15.11.-17 Roscoff ERJ/90cm 4/30
19.11.-17 Roscoff ERJ/90cm 3/30
19.11.-17 Vuorna ERJ/90cm 2/30
19.11.-17 Susiraja ERJ/90cm 4/30
19.11.-17 Susiraja ERJ/90cm 3/30
21.11.-17 Roscoff ERJ/90cm 2/30
23.11.-17 Rustvalla KRJ/HeB 1/30
23.11.-17 Rustvalla KRJ/HeB 4/30
25.11.-17 Roscoff ERJ/90cm 3/30
26.11.-17 Rustvalla KRJ/HeB 1/30
27.11.-17 Rustvalla KRJ/HeB 3/30
01.12.-17 Rustvalla KRJ/HeC 3/30
02.12.-17 Mörkövaara ERJ/90cm 2/30
04.12.-17 Rustvalla KRJ/HeC 5/30
05.12.-17 Mörkövaara ERJ/90cm 5/30
08.12.-17 Rustvalla KRJ/HeC 3/30
10.12.-17 Rustvalla KRJ/HeC 2/30
10.12.-17 Rustvalla KRJ/HeC 1/30
11.12.-17 Rustvalla KRJ/HeB 6/40
16.12.-17 Rustvalla KRJ/HeB 5/40
18.12.-17 Rustvalla KRJ/HeB 6/40
19.12.-17 Rustvalla KRJ/HeB 3/40
20.12.-17 Rustvalla KRJ/HeB 3/40
23.12.-17 Mörkövaara ERJ/90cm 5/30
25.12.-17 Mörkövaara ERJ/90cm 1/30
29.12.-17 Rustvalla KRJ/HeB 5/40
29.12.-17 Rustvalla KRJ/HeB 6/40
12.01.-18 Vuorna ERJ/90cm 1/30
15.01.-18 Vuorna ERJ/90cm 2/30
18.01.-18 Vuorna ERJ/90cm 3/30
22.01.-18 Vuorna KRJ/HeC 1/28
23.01.-18 Roscoff KRJ/HeB 3/50
23.01.-18 Vuorna ERJ/90cm 5/30
25.01.-18 Vuorna KRJ/HeC 3/28
26.01.-18 Vuorna KRJ/HeC 3/28
27.01.-18 Vuorna KRJ/HeC 4/28
27.01.-18 Vuorna ERJ/90cm 2/30
28.01.-18 Roscoff KRJ/HeB 3/50
30.01.-18 Vuorna ERJ/90cm 2/30
01.02.-18 KK Lamoca KRJ/HeB 2/30
01.02.-18 Majorithy ERJ/80cm 3/22
01.02.-18 Majorithy KRJ/HeB 1/37
02.02.-18 Mörkövaara KRJ/HeB 2/40
03.02.-18 KK Lamoca KRJ/HeB 2/30
05.02.-18 KK Lamoca KRJ/HeB 2/30
05.02.-18 KK Chermia KRJ/HeB 2/30
06.02.-18 Mörkövaara KRJ/HeB 3/40
06.02.-18 KK Lamoca KRJ/HeB 5/30
07.02.-18 KK Chermia KRJ/HeB 4/30
09.02.-18 KK Chermia KRJ/HeB 2/30
10.02.-18 Mörkövaara KRJ/HeB 4/40
10.02.-18 KK Lamoca KRJ/HeB 1/30
11.02.-18 Mörkövaara KRJ/HeB 5/40
14.02.-18 Mörkövaara KRJ/HeB 6/40
18.02.-18 KK Lamoca KRJ/HeB 4/30
18.02.-18 Runoratsut KRJ/HeB 4/40
20.02.-18 Runoratsut KRJ/HeB 5/40
01.03.-18 Vuorna KRJ/HeB 3/30
04.03.-18 Vuorna KRJ/HeB 1/30
09.03.-18 Vuorna KRJ/HeB 2/30
11.03.-18 Erkinheimot VVJ/Noviisi tarkkuus 2/14
12.03.-18 Vuorna KRJ/HeB 4/30
12.03.-18 Rustvalla ERJ/90cm 2/30
12.03.-18 Rustvalla ERJ/90cm 5/30
14.03.-18 Rustvalla ERJ/90cm 1/30
15.03.-18 Erkinheimot VVJ/Noviisi tarkkuus 4/23
16.03.-18 Rustvalla ERJ/90cm 4/30
17.03.-18 Kadotetut ERJ/80cm 4/30
17.03.-18 Erkinheimot VVJ/Noviisi tarkkuus 3/23
18.03.-18 Erkinheimot VVJ/Noviisi tarkkuus 1/23
19.03.-18 Kadotetut ERJ/80cm 4/30
19.03.-18 Rustvalla ERJ/90cm 1/30
20.03.-18 Rustvalla ERJ/90cm 4/30
20.03.-18 Vuorna KRJ/HeB 2/30
20.03.-18 Erkinheimot VVJ/Noviisi tarkkuus 2/23
23.03.-18 Vuorna ERJ/90cm 2/30
24.03.-18 Breandan VVJ/Noviisi yhdistetty 5/40
27.03.-18 Breandan VVJ/Noviisi yhdistetty 6/40
27.03.-18 Vuorna ERJ/90cm 4/30
27.03.-18 Rustvalla ERJ/90cm 2/30
29.03.-18 Vuorna ERJ/90cm 1/30
30.03.-18 Vuorna ERJ/90cm 2/30
01.04.-18 Rustvalla ERJ/90cm 4/30
05.04.-18 Rustvalla ERJ/90cm 3/30
07.04.-18 Rustvalla ERJ/90cm 2/30
08.04.-18 Rustvalla ERJ/90cm 3/30
08.04.-18 Rustvalla ERJ/90cm 3/30
02.05.-18 Crimson VVJ/Noviisi tarkkuus 3/22
06.05.-18 Crimson VVJ/Noviisi tarkkuus 4/22
09.05.-18 Crimson VVJ/Noviisi tarkkuus 3/22
09.05.-18 Crimson VVJ/Noviisi tarkkuus 2/22
11.05.-18 Crimson VVJ/Noviisi tarkkuus 2/22
15.05.-18 Crimson VVJ/Noviisi tarkkuus 1/22
17.05.-18 Crimson VVJ/Noviisi tarkkuus 3/22
20.05.-18 Crimson VVJ/Noviisi tarkkuus 2/22
28.05.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 3/23
29.05.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 1/23
11.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 2/16
11.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 3/16
15.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 1/16
16.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 2/16
19.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 1/16
24.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 1/16
24.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 1/16
25.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 4/16
28.07.-18 Brusque VVJ/Noviisi tarkkuus 4/34
29.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 2/16
30.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 4/16
30.07.-18 Yorca WBs VVJ/Noviisi tarkkuus 1/16
31.07.-18 Brusque VVJ/Noviisi tarkkuus 4/34
05.08.-18 Zurück VVJ/Noviisi tarkkuus 4/26
06.08.-18 Zurück VVJ/Noviisi tarkkuus 3/26
07.08.-18 Zurück VVJ/Noviisi tarkkuus 4/26
08.08.-18 Zurück VVJ/Noviisi tarkkuus 1/26
08.08.-18 Zurück VVJ/Noviisi tarkkuus 5/26
19.08.-18 Zurück VVJ/Noviisi tarkkuus 2/26
22.08.-18 Zurück VVJ/Noviisi tarkkuus 4/26
27.08.-18 Zurück VVJ/Noviisi tarkkuus 2/26
27.08.-18 Zurück VVJ/Noviisi tarkkuus 1/26


  Päiväkirja ja valmennukset

Joulukuu 2018
Alpit: 1 - ilmastonmuutos: 0. Lumi tuli ja reki vedettiin pois heinävarastosta. Se valjastettiin Pepsun perään. Sitten se otettiin pois, ja minä, Argus ja Zach hoimme erikielisiä kirosanoja tasaisesti ja kauniisti niin kuin se olisi loitsu. Pepsulta otettiin valjaat pois. Pepsu vietiin hakaan. Sitten reen jalakset korjattiin, ja seuraavana päivänä Pepsu oli taas aisojen välissä isot vastamaalatut länget kaulallaan. Ja ai kun minusta oli ihanaa maiskauttaa se liikkeelle. Maiskauttaa se liikkeelle. Maiskauttaa! Se! Liik - Pepsu, nyt pitäisi lähteä liikkeelle.
Ok, ei se haitannut kauheasti, että minun oli läiskytettävä ohjia sen pyllyä vasten jotta se alkoi kävellä kohti pihatietä. Se kuitenkin käveli. Ja se kääntyi kiltisti oikealle pihatien päätyttyä, koska olihan sillä herran tähden kärryillä ajettu ennenkin, vaikka tämä olikin sen ensimmäinen rekiretki. Oikealle tielle päästyään se jopa jatkoi kiltisti ravissa, kun näytin sille piiskaa. Piiskan näyttämisen jälkeen meillä on harvoin enää erimielisyyksiä vauhdin suhteen. Enkä ole vielä joutunut ikinä varsinaisesti käyttämään raippaa.
Ja ai kun me olimme komea näky, kun ravasimme runtum Falkenstein. Tai enhän minä meitä nähnyt, mutta niin olisin kuvitellut. Pepsuhan on kivanvärinen ruunikko, ja sen karva kiilsi ja harjaakin oli kerrankin oikein tosipaljon, kiitos kaiken maailman kalliiden seerumien ja silkkitippojen. Reki oli maalattu punaiseksi. Joskin maalaisin sen vielä uudelleen, koska joku li spray-maalannut sen kylkeen mustalla ZACH.

Marraskuu 2018
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Hienostuneempia apuja vois kyllä käyttää", Miika Rossi huomautti, kun vedin sisäohjasta sivullepäin sen sijaan että olisin pitänyt kädet paikoillani ja vain puristanut aavistuksen sisäkäden sormia yhteen niin kuin hän halusi.
"Käytä itte tälläsen hevosen kanssa", tuhahdin hänelle. Sitä paitsi Pepsu lähti suorittamaan täydellistä raviympyrää, siis omaan tasoonsa nähden. Se oli pyöreä voltti, ja askellaji oli tunnistettavasti ravi, eikä mikään sekalainen löntystäminen.
Miika Rossi olisi halunnut keskittyä apuihin sillä tunnilla, kun taas minä halusin työstää Pepsun ravia. Olin saanut tahtoni läpi hokemalla, että a) Pepsu menee niin helppoja luokkia, ettei kukaan katso rumia apuja, ja b) minä osaan kyllä ratsastaa kauniisti puoliverisilläni, jotka tottelevat ajatustakin, ja sitä paitsi c) minä maksan Miika Rossin palkan niin silloin hän tekee juuri niin kuin käsken. Niin me ravasimme, ja minusta me olimme aika hyviä. Siis Pepsun tasoon, kokoon ja olemukseen nähden taas.
"Okei - okei - no vähän nopeempi tempo, ratsasta tänne mua kohti tuolta. Noni, sitte enemmän jalkaa, nyt se seilaa vähän puolelta toiselle. älä katso sinne! Et sä oo menossa sinne! Katso mua! Et sä pääse suoraan tolleen!"
Kun lopulta annoin Pepsun mennä loppukäyntejä, se oli hikinen, ja niin olin minäkin, vaikka tammani oli niin hidas että ravasi aina melkein paikallaan. Sillä ratsastaminen oli oikeasti rankempaa kuin kovinkaan treeni puoliverisellä, koska sitä sai kehottaa ihan koko ajan liikkeelle. Toisaalta se oli myös palkitsevampaa. Se oli oppinut viimein ravaamaan kauniisti kuin enkeli! Tai siis enkelinorsu.

Lokakuu 2018
Ja niin hän loi kaarevan kannen vesien väliin, ja hän näki, että niin oli hyvä.
Tai ainakin hän loi kaarevan kannen itsensä ja veden väliin.
Meille kävi ihan oikeasti niin, että Pepsu ei mahdu pesukarsinaan. Se huomattiin, kun hienostohevoseni oli kuorruttanut kaikki-imevät jalkakarvansa ihan hirveällä vihreällä limaisella ravalla, ja minun olisi pitänyt pestä ne. Pesukarsinassa. Mutta kun ei. Läski hevoseni on luonut kaarevan kannen vyötärölleen, ja nyt se erottaa hänet ja pesukarsinan vedet. Minun pitää oikeasti alata katsomaan, mitä se poni oikein syö!
No, kyllä tästäkin episodista selviydyttiin, joskin monen, monen mutkan kautta. Ajattelin nimittäin ensin, että laitan vettä sankoihin, ja sitten Pepsu saa seistä jalat sangoissa ja liota. Niin teen joskus rauhallisimmille puoliverisillekin, ja Pepsu ainakin on niin rauhallinen, että jaksaa seistä jalat sangoissa. Mutta arvatkaapa mitä! Aivan oikein, sen kaviot eivät mahdu sankoihin! Koko juttu meni letkuhommiksi, ja siinä menee vettä ihan hirveästi hukkaan. Sitä paitsi nyt koko harjauspuomin edusta on ihan liejussa, kun letku riitti vain siihen asti.

Syyskuu 2018
7.9. Pepsun aika lopulta tuli ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, sillä heille ei ollut sijaa majatalossa. Ei kun miten se nyt menikään?
Pepsu synnytti kyllä jumalaisen lapsen aamuvarhaisella 7.9., mutta muistaakseni tämä lapsi ei ollut sittenkään itse Jeesus, vaan ihan hevonen. Pepsu ei sittenkään kapaloinut lasta, mutta seimeen vauva ainakin tavallaan joutui, kun kaatui heinille ensimmäistä maitoannostaan hamuillessaan. Ja myöhemmin enkeli, eli tietenkin minä, ilmoitin kolmelle lammaspaimenelle tuon jumalolennon syntymästä. Lammaspaimenet Argus, Hondo ja Martinus, jotka olivat vartioimassa hevoslaumaansa (tai siivoamassa karsinoita, miten vaan) kiisivät paikalle kera kullan ja mirhamin, tai ainakin kameroiden.
Jos nyt ihan vakavissaan ollaan, niin on Pepsu on saanut aiemminkin varsan, Avrahamin, joka on kunnioitettavassa shirenhevossiittolassa. Avrahamiakin meillä rakastettiin, mutta sen kasvaessa kävi ilmi, ettei se ollutkaan ihan sitä mitä meille haluttiin: se oli luonteeltaan aika ujo. Nyt kun tämä uusi, toistaiseksi nimetön varsa on syntynyt, ovat odotukset taas korkealla ja koko henkilökunta on innoissaan. Pääasia kuitenkin oli, että Pepsu voi hyvin. Onneksi tamma tuntuu siltä kuin sen elämäntehtävä olisi olla äiti. Se hoitaa tätäkin varsaa hyvin ja tuntuu olevan tyynempi ja tyytyväisempi nyt taas kun sillä on vauva vierellään.

Heinäkuu 2018
Valjakkoajovalmennus Aurelialle ja Pepsulle, kirj. Oresama
Aurelian ja Pepsun valjakkoajo-opetusta jatkettiin tänään. Sain vakiovalmentajaltamme Miika Rossilta ihan sairaan hyvän neuvon: aja suoraan. Kun haluat hevosten laumautuvan, laita ne ravaamaan kyljikkäin. Kun haluat hevosistasi parivaljakon, aja suoraan. Aja vain suoraan.
Minä tein täsmälleen niin. Ponieni heikkoa kohtaa - tarkkuusajoa - ei tässä valmennuksessa tullut treenattua, kun ravasimme vain ikuisuuden pituisia hiekkateitä vuorten välistä pujotellen yli tunnin verran. Sellainen pitkä, rauhallinen ravaaminen oli kuitenkin hevosilleni erinomaista kuntotreeniä, ja siinä samalla ne todella oppivat tekemään töitä yhdessä. Miikan neuvo oli niin mahtava, että kun lopulta päästin tammat yhdessä shettisystäviensä kanssa hakaan, ne hoitivat toisiaan kuin äiti ja tytär. Niistä oli tullut valjakko - ja bestikset.

Kesäkuu 2018
Valjakkoajovalmennus Aurelialle ja Pepsulle, kirj. Oresama
Ai vitsit kuinka tänään oli hieno ajelu! Valjastin nimittäin Aurelian ja Pepsun, kaksi jättiläistäni, parivaljakoksi, ja sitä valjakkoa olikin sitten mahtava ajaa! Ja kyllä - meillä on mittatilauskärryt poneilleni.
Molemmat tammat pitävät kärryttelystä, ja vaikka ne ovatkin välillä aikamoisen tahmeita ratsuja, niin kärryjen edessä ne jaksavat kyllä ravata. Tämä oli niiden ensimmäinen kerta yhdessä, ja aluksi oli tahdissa hakemista ennen kuin yhteinen sävel löytyi. Aurelia meinasi jopa saada yleensä niin kovin ystävällisen Pepsun hampaista! Kun tammani ymmärsivät jutun juonen, ne ravasivat jo harmonisesti vierekkäin niin kuin olisivat tehneet aina töitä yhdessä.
Luulen, että tarkkuusluokissa emme ikinä pääse loistamaan, mutta muuten voisin vaikka kilpailla Aurelialla ja Pepsulla parivaljakkona mutaman treenin jälkeen. Ne toimivat hienosti yhdessä - ja ovat ainakin minun mielestäni sairaan kauniita katsella keskenään!

Helmikuu 2018
Alkuvuodesta on kisattu Vuornassa, Roscoffissa, Kisakeskus Lamocassa ja Chermiassa, Mörkövaarassa, Majorithy Arabiansissa ja Runoratsuissa - hetkinen, olemmeko me muuten käyneet kotona kertaakaan joulun jälkeen? En ainakaan muista. Pepsu? Olemmeko me käyneet kotona? Pepsukaan ei muista!
Kouluratsastuksesta on tullut kauhea määrä sijoituksia, vaikka valmentajamme Miika Rossi ja tallipoikamme Argus, Martinus, Hondo ja Zach ovat koko ajan hokeneet, ettei työhevosrotuinen Pepsu voi millään pärjätä ratsuna. No eihän se vaikeissa luokissa pärjääkään, mutta ponien seassa se menestyy kyllä. Sitä paitsi minulla on ollut ihan hirveän hauskaa sen kanssa, ja kun puoliveristen kanssa joutuu kisaamaan niin veren maku suussa, niin Pepsun kanssa olen taas löytänyt kilpailemisen ilon. Eli kyllä - kyllä kannatti hankkia shirenhevonen, vaikka se syö paljon eikä siitä ole muiden mielestä mitään hyötyä.

Joulukuu 2017
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Kuvitella, että se oikeasti hyppäsi. Olisin voinut lyödä vaikka vetoa, että se ei pääsisi esteen yli. Oresama laukkasi sillä niin kuin hidastetussa elokuvassa, ja koko touhu näytti todella naurettavalta. Sen ponnistuskin oli niin hidas ja kömpelö, että ajattelin sen rämähtävän päin estettä, mutta ei! Sen takajaloissa olikin niin paljon voimaa, että melkein tunsin maapallon painuvan vähän alemmas kun se lopulta polkaisi itsensä maasta - ja lensi. Senkin se teki hidastetusti. Roikkui ilmassa. Ihan niin kuin se olisi ollut painoton, eikä maailman isoimman hevosrodunkin edistajaksi poikkeuksellisen suuri tamma.
En oikein tiennyt mitä sanoa siitä hyppäämisestä, ja minä tiedän aina mitä sanoa valmennettavieni suorituksista. Eihän tuollaista voinut vakavissaan edes yrittää kehittää esteratsuksi! Raavin niskaani ja yritin pysyä vakavana sanoessani, että seuraavaksi Oresama voisi ehkä yrittää lähestyä estettä huomattavasti reippaammin. Kehuin ponnistuspaikan valintaa ja rauhallista otetta. Vaikka rauhallisuus olikin jo viety niin pitkälle, että seuraava askel olisi kooma.

Marraskuu 2017
Meillä on asunut nyt jonkin aikaa jätti, jonka nimi on Aurelius. Tämän maailman kilteimmän monsterin kaveriksi on alusta asti tehnyt mieli hankkia toinen tupsujalka, joten nyt meille muutti Peppero RSE, eli Pepsu, jota on edellisessä kodissa Pepeksikin kutsuttu. Pepsu on vielä Aureliustakin isompi jytky, ja mikäli mahdollista, vieläkin lempeämpi ja kärsivällisempi! Yleensä meille muuttaa nimittäin herkkiä, hentoja puoliverisiä, ja aika usea on järjestänyt meille tullessaan ainakin kamalan huutokonsertin pihassa, ellei ole suorastaan riehumaan ryhtynyt. Mutta arvaattekos, mitä Pepsu teki? No ei huutanut, eikä riehunut! Se katsahti tyynesti ympärilleen, pudisteli päätään ja huokaisi ihan kuin sitä olisi kyllästyttänyt! Veinkin sen suoraan hakaan jaloittelemaan, koska sen matka meille on ollut tosi pitkä.
Haassa uusi upea tammani ei sitten näyttänyt ollenkaan kyllästyneeltä. Se ravasi tömähtelevin jätinaskelin muutaman kerran uuden aitauksensa ympäri. Sitten se bongasi heinäkasan, jonka joku työntekijöistä oli sille valmiiksi vienyt. Sen silmät ihan syttyivät, kun se ilahtui ja ravasi korvat törröllään syömään. Ahne uusin hevosemme ainakin on: pää ei noussut kasasta ennen kuin jokainen korsi oli syöty!
Katsotaan, miten meidän elomme tästä alkaa rullata. Olen tosi innoissani uudesta tupsujalasta: olen aina rakastanut shirenhevosia ja jostain syystä niitä on ollut minulla viimeksi noin vuonna 2004!


  Varsat
03.05.2018 o. Avraham (i: Abraham)
07.09.2018 o. Grindelwald (i: Horcrux)

ulkosun ja kuvan © Eveliina K 2007   kuvien & tekstien © Oresama, ellei toisin mainita.   Tämä on virtuaalihevonen.