Aurelius
|
Nimi |
Aurelius |
|
Syntymäpäivä |
30.11.-16 |
|
Ikä, ikääntyminen |
15v (oma) |
|
Rekisterinumero |
VH17-104-0029 |
|
Rotu |
Shirenhevonen |
|
Sukupuoli |
Ori |
|
Säkäkorkeus |
186cm |
|
Kasvattaja |
Amanda Sjögren, evm. |
|
Omistaja |
Oresama VRL-02753 |
|
Asuintalli |
Zurück |
Painotus |
Yleispainotus |
|
Koulutustaso |
HeB, 90cm, noviisi, harraste |
Saavutukset |
YLA2, ERJ-III, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-III |
Kuvagalleria
Line © Tea, muu Oresama
Luonnekuvaus
"Et sinä sitä halua. Se on huonosti pigmentoitunut. Tulehan, niin näytän sinulle toista ihan samanlaista kimoa oria!"
"Ihan samanlaista? Mutta kuinka kukaan voi olla samanlainen kuin Aurelius?"
"Kaikki ne ovat samanlaisia. Ne ovat shirenhevosia!"
Aurelius tuli meille, koska halusin isosta shirenhevossiittolasta juuri sen, enkä ketään muuta. Sen lempeään ilmeeseen rakastui heti, ja kun sen hevosenkasvoja katseli tarkemmin, huomasi, että sen suu oli vino ja silmät ihan erisävyisen siniset keskenään. Halusin sen, koska se ei ollut täydellinen, mutta kun se tuli meille, huomasin, että se on sittenkin täydellinen: maailman kiltein ja rakastettavin hevonen. En koskaan ole joutunut pettymään Aureliukseen, vaan olen voinut rakastaa sitä joka päivä enemmän.
Oleto kuullut, että shirenhevonen on helppo hoitohevonen? Unohda se, koska niin ei ole. Aurelius, ainoa shirenhevosemme, ei ainakaan ole. Se on kyllä tosi kiltti, eikä sitä tarvitse pelätä, mutta sillä on myös tosi iso pää, jonka se työntää uteliaasti aina hoitajan tielle. Aurelius tutkii kaikki taskut, eikä sen tutkiminen ole huomaamatonta ja vaivihkaista, koska sen turpa ei tosiaankaan ole siro arabianhevosen turpa. Aurelius tutkii uhriaan niin perin pohjin, että heikompi sen voimaan kaatuisi. Oria on siis pakko kieltää ja torua vähän väliä, jotta sen saa harjattua ja varustettua. Tiukasti kiinni sitominen auttaa tähän ongelmaan, mutta silloin Aurelius alkaa röhkiä ja vinkua niin säälittävästi, että juuri kukaan ei malta pitää sitä kiinni.
Toinen ongelmakohta on kavioiden siivoaminen. Aurelius nimittäin kyllä nostaa jalkansa, mutta pitäisi sitä itse ylhäällä vain pienen hetken ja lepuuttaisi sitten hoitajansa varassa. Sen ei saa antaa tehdä niin, sillä sen kaviot ovat suuret kuin roskiksen kannet, ja painavat noin miljoona kiloa. Ja lisäksi niiden siivoamisessa kestää kauan, koska karvat ovat koko ajan tiellä.
Aurelius ei ole ratsuna taitavimmasta päästä, mutta yritteliäs ja positiivinen se kylläkin on. Sitä ei haittaa ollenkaan, vaikka samaa kouluradan osasta harjoiteltaisiin viikko putkeen. Se suhtautuu joka kerta samaan harjoitukseen innokkaasti ja alkaa toimia ratsastajan kanssa korvat pystyssä niin kuin sille esiteltäisiin aina ihan uusi asia. Tämä on onni, sillä muita hyvän kouluratsun ominaisuuksia Aureliuksella ei valitettavasti juurikaan ole. Se ei liiku ilmavasti, eikä edes osaa vaikeimpia liikkeitä. Rytmiä orissa on, mutta vain jos vaaditaan. Peräänantoonkin sen saa, jos sitä jumppaa hikisesti ja kauan. Uutta se oppii vain hitaasti ja vähän kerrallaan.
Jos esteratsun hyvyys mitattaisiin ainoastaan yritteliäisyydessä, kukaan ei voittaisi Aureliusta. Tämä ori nimittäin lähtisi kiipeämään vaikka kaksimetrisen esteen yli, jos pyydettäisiin. Ei se siinä onnistuisi tietenkään: sehän jaksaa juuri ja juuri hypätä 90-senttisen yksinkertaisen esteen, jos tarpeeksi kannustetaan. Silti se yrittäisi ihan varmasti. Aureliuksen hyppytyyli on kauhea, etenkin ponnistus hirveä, taso surkea ja alastulo jokseenkin rysähtävä, mutta työmoraali sillä on huikea.
Aurelius tykkää maastoilla, ja vaikkei se kentällä olekaan mitenkään päin kelpo ratsu, maastossa se on ykkönen. Vaikka se on vähän paksu, sen lihaskunto on huima, ja se jaksaa könytä hidasta raviaan vaikka maailman tappiin asti. Aurelius ei turhia säiky, ja jos se säikähtääkin, se ei koskaan pötki pakoon. Sen sijaan se kääntyy katsomaan.
Valjakkoajoakin Aurelius harrastaa, ja siinä se on hämmentävän hyvä. Meillä se menee noviisiluokkia omaksi iloksemme, koska meidän väki ei osaa enempää valjakkoajoa. Jos Aurelius olisi toisenlaisessa kodissa, se saattaisi hyvinkin mennä vaativia luokkia.
Muihin hevosiin Aurelius suhtautuu todella hyvin. Se on sosiaalinen, ystävällinen ja rauhallinen, joten sen kanssa on helppo totuttaa yhteiseloon mikä hevonen tahansa. Massastaan ja hurjasta koostaan huolimatta Aurelius pysyy vaikka langoissakin, eivätkä edes rasittavat vastavieroitetut orivarsat saa sen hermoja menemään. Myös yksin Aurelius osaa olla, vaikka se nauttii selvästi enemmän saadessaan tarhailla ryhmässä.
Aureliuksella voi muuten maastoilla ja touhuta minkä tahansa hevosen seurana koska tahansa. Sillä ei ole tapana mittelöidä muiden urhojen kanssa, eivätkä edes keväisen kauniit tammat saa sitä huutelemaan. Ori keskittyy aina vain omiin juttuihinsa.
Sukutaulu
Tritonius
190cm, evm.
|
Triton
190cm, evm
|
Nefernefer
198cm, evm
|
Fantus
188cm, evm
|
Maxima
188cm, evm
|
Maximus
189cm, evm
|
Erema
184cm evm
|
Aurelina
182cm, evm
|
Aurel
185cm, evm
|
Aires
185cm, evm
|
Zefrina
182cm, evm
|
Quinlan
179cm, evm
|
Quintos
177cm, evm
|
Marvelia
181cm, evm
|
Sukuselvitys
Mahtavan näköinen ja kokoinen, 190-senttiseksi jättiläiseksi mitattu kimo Tritonius on toiminut elämänsä lähinnä näytöshevosena. Se on tehnyt mm. kyntönäytöksiä ja valjakkoajonäytöksiä yleisölle, etupäässä lapsille. Vaikka sen ammatti ei ole sen paremmin työ- kuin valjakkohevonenkaan, se on pärjännyt kaikissa esiintymisissään hienosti rauhallisen luonteensa ja kärsivällisyytensä vuoksi. Näytösten ulkopuolella Tritonius on etupäässä tavallinen harrastehevonen ja maastoilukaveri. Sitä käytetään satunnaisesti siitokseekin, ja Aurelius on sen kolmas varsa.
190 cm korkea ruunikonkimo Triton on harrastehevonen. Se maastoilee paljon rohkean luonteensa ja hyvän kuntonsa vuoksi vielä näin vanhoilla päivilläänkin. Ori ei ole koskaan kilpaillut, ellei muutamia pieniä vitsin vuoksi suoritettuja ratsukisoja lasketa. Sillä on kaksi varsaa, joille se on periyttänyt poikkeuksellisen suuren kokonsa.
Nefernefer oli mustankimo harrastehevonen, joka kilpaili satunnaisesti valjakkoajossa. Se ei koskaan saavuttanut mainittavaa menestystä. Kakkospalkinnolla kantakirjattu oli sai kuusi jälkeläistä, joista kaikki ovat oreja. Hevonen menehtyi tuntemattomaan influenssaan noin 20-vuotiaana.
Fantus aloitti valjakkoajouransa vasta 15-vuotiaana kahden varsan emänä, mutta voitti silti nuorempansa noviisiluokissa. 188cm korkea ruunikko oli tammaksikin melko kevyt ja hento.
188cm korkea Maxima oli siitostamma ja se periyttikin kaikille kuudelle jälkeläisilleen sopusuhtaisen rakenteen ja rohkean luonteen. Maxima oli väriltään ruunikko ja sillä oli kaksi herasilmää.
Maximus oli kehnonpuoleinen työhevonen, mutta uudelleenkoulutettuna hyvä valjakkoajohevonen. Se saavutti menestystä kilpailuissa, ja kotonaan se oli kiltin luonteensa vuoksi suosittu nuortenkin hevosenhoitajien keskuudessa. Maximus toimi muutaman vuoden myös siitosorina ja sillä on kaksitoista varsaa. Maximus oli 189cm korkea ja väriltään musta.
Ruunikonkimo Erema oli 184 cm korkea lempeä jätti. Se oli lähinnä perheen lemmikki ja maastoilukaveri, eikä se koskaan kilpaillut. Sillä teetettiin yksi varsa kuuluisasta Maximuksesta lähinnä mielenkiinnon ja harrastuneisuuden vuoksi.
Ruunikko papurikonkuvioinen suurimerkkinen Aurelina on niin uljas ja karvajalkainn shirenhevonen, että välillä sitä kuvitellaan oriksi. On siis sanomattakin selvää, että Aurelina on pärjännyt näyttelyissä todella hienosti ja päässyt kantakirjaankin nopeasti. Aurelina on myös shirenhevosten tapaan rauhallinen ja utelias 182-senttinen jätti. Se ei ole koskaan kilpaillut, vaikka on periaatteessa valjakkopainotteinen. Näyttelymenestyksen ohella tamman suurin saavutus ovat sen neljä varsaa.
Ykköspalkinnolla kantakirjaan päässyt valjakko-ori Aurel oli toden totta kiva katsella. Se oli ryhdikäs ruunikko, ja samanlaisia oli suurin osa sen melkein kolmestakymmenestä varsastakin. Aurel lopetettiin ähkyn vuoksi jo 18-vuotiaana.
Aires oli mustankimo valjakkopainotteinen, keskinkertaisesti menestynyt hevonen. Tämä mustankimo ori sai kaksi varsaakin elämänsä aikana, mutta ei ikinä noussut tammanomistajien suosikiksi.
Zefrina, mustanruunikko 182cm korkea möllykkä teki pitkän uran ratsastuskoulun suosikkihevosena alkeis- ja tätitunneilla. Zefrinan ratsun taidoissa ei ollut kehumista, mutta luonne sillä oli kultaa, ja opetti se monta pikkulasta ja vähän varttuneempaakin tyyppiä ratsastamaan. Zefrinalla on myös yksi varsa. Huhuttiin, että tamma olisi voinut menestyä mahtavasti näyttelyissä, mutta hektinen ratsastuskouluarki vei sen kaiken ajan.
Quinlan oli harvinaisen isomerkkinen musta tamma, joka oli oikein erityisen perso ruualle ja herkkä lihomaan. Tamma viettikin suuren osan elämästään jos jonkinlaisilla laihdutuskuureilla, mutta tuloksetta. Pullukkana se ei menestynyt näyttelyissäkään, vaikka sillä olisi ollut komea ja muuten sopusuhtainen 179 cm korkea ruumis. Quinlan oli harrastehevonen, jolla lähinnä kärryteltiin. Se sai kaksi varsaa.
177cm korkea musta Quintos harrasti työhevoskilpailuita ja menestyikin hyvin erityisesti metsäajossa. Sillä astutettiin myöhemmin neljä tammaa. Quintos lopetettiin jatkuvien jalkavikojen vuoksi.
Marvelia oli 181 cm korkea sopusuhtainen kantakirjatamma, joka oli painotukseltaan työhevonen. Sittemmin tästä kiltistä tammasta tuli siitoshevonen ja se sai kolme varsaa ennen kuin menehtyi ilmeisesti sydänkohtaukseen.
Kilpailut
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Päiväkirja ja valmennukset
Tammikuu 2019
Valjakkoajovalmennus Disneylle ja Aureliukselle
No ei kyllä ole hienompaa tunnetta kuin ajella shirenhevosella. Paitsi se, kun saa ajaa kahdella samaan aikaan, ja kun kaksikko vieläpä toimii yhdessä ja on yhtä näyttävä kuin Aurelius ja Disney! Vedimme kunnolliset, hikoiluttavat, ravissa suoritettavat treenit heti, kun pakkaset vähän lauhtuivat ja ravailu oli täten edes mahdollista. Ja pojilla oli niin ilo ajaa, vaikka olen valjastanut ne vain kerran aiemmin saman kärryn eteen!
Aureliuksella on kuitenkin kehittämistä käännöksissä silloin kun se jää ulkokaarteeseen. Se ei ymmärrä itsestään nopeuttaa tahtiaan, vaan sitä täytyy rasittavasti ja taukoamattomasti usuttaa juoksemaan kunnolla. Disney yrittää hidastaa ja odottaa sitä, ja sen kulku todellakin häiriintyy Aureliuksen vuoksi. Toisin päin ei ole ongelmaa! Ulkokaarteessa Disney nimittäin pidentää askeltaan ihan omin päin ja Aurelius ottaa sen olemassaolon huomioon hidastamalla aivan aavistuksen. Aureliuksen heikkous ulkokaarteessa on hämärä homma: se on mennyt mm. Abrahamin kanssa ihan hyvin valjakossa ennen kuin kokeilin sitä ja Disneya!
Joulukuu 2018
Valjakkoajovalmennus Disneylle ja Aureliukselle
Tänään kokoilin vähän uutta valjakkoa meidän jättiläisistä. Disney ja Aurelius ovat molemmat aikamoisia konkareita valjakkoajossa niin yksilöinä kuin parivaljakossakin. Koska ne eivät ole kuitenkaan aiemmin menneet yhdessä, teimme kaikkea hyvin helppoa. Esimerkiksi ihan alkuun lähdimme ravailemaan hiekkateille kohti Katinhännän jäistä uimapaikkaa. Ihan vain suoraa tietä. Hevoset (ja ihmiset) ovat siitä jänniä, että ne alkavat toimia paremmin yhdessä ihan vain saadessaan liikutella suuria lihaksiaan samaan tahtiin. Siis käveleminen, ravailu ja ihmisten tapauksessa tanssiminen parantavat jo kaverusten kemioita!
Kun olimme käyneet Katinhännällä, kokeilimme vähän koulukokeen alkeita kentälläkin. Pari oli vielä epätasainen ja toisiinsa tottumaton, mutta siihen nähden niillä sujui hyvin. Disney oli kauhean huomaavainen Aureliusta kohtaan, mutta Aureliuksen oli muka näytettävä luimistelemalla Disneylle, kuka täällä määrää. Se ei kuitenkaan Disneya liiaksi ahdistanut, ja muutaman ruman katseen jälkeen kaverukset ravailivat kauniisti ja pehmeästi.
Aion laittaa pojat saman kärryn eteen uudemmankin kerran vielä joskus!
Syyskuu 2018
Aurelius arvioitiin RMP:ssa, ja se sai kolme tähteä arvostelusta. Olisin
odottanut Aureliukselle ehkä hieman parempaa arvostelua, mutta tällä kertaa tuomarit olivat tätä mieltä. Erityisesti rakennepisteistä olen itse eri mieltä. Sen sijaan käytöksestä ja temperamentista Aurelius sai pisteitä ihan hyvin. Se on kiltti ori kotonakin, ja nyt se oli tapansa mukaan parhaimmillaan myös kilpailuissa.
Tammikuu 2018
Aureliuksen valkoinen, iso naama on parasta, mitä tiedän. Ori on aina hymyilevän näköinen, ja tänään se oli niin kertakaikkisen suloinenkin kuurapartaisena. Se tahtoi eilen jäädä yöksi ulos, ja koska meillä on suojakeli ja hyvät suojat haassa, annoin sen jäädä. Yön aikana oli satanut jonkin verran lunta ja sitten pakastunut, niin että aamulla kun menin katsomaan, oliko ori vielä tallella, oli se minua vastassa jääpanssari selässään ja partakarvat huurteessa. Silti se hymyili, koska onhn sen suu sillä tavalla vino, ja se myös hörähti korvat pystyssä. Minun oli ihan mentävä aamutossusillani hangessa kahlaamaan, jotta sain vähän hinkattua omaa naamaani sen naamaa vasten. Olihan minulla tottakai ollut yön aikana ikävä.
Kisojen suhteen on ollut nyt tosi löysä tahti, ja olen huomannut nauttivani tällaisesta. Aiomme jatkaa kisailua rentoon tahtiin, mutta ihan ensimmäiseksi taidan pitää orin kanssa vielä viikon taukoa ja pysyä kotona. En vielä tiedä, mitä mieltä Aurelius on tästä, koska se tykkää kyllä mennä kisoihinkin.
Marraskuu 2017
Nirsk narsk nirsk narsk nirsk narsk. Niin kuului Aureliuksen isoista kavioista tänään pakkassäällä, kun se ravasi tasaisen hitaasti ja luotettavasti ison rekemme edessä. Lumi pöllysi, kun ori eteni kuin juna ja avasi rekireittejä naapurin poneja varten. Sen voimille kinokset eivät mahtaneet mitään, ja vaikka se hikoili ja sen hengitys höyrysi, se ei tuntunut väsyvän ollenkaan. Sen ohjastaminen oli helppoa ja kevyttä, ja takanani istuvat naapurin lapset nauroivat ja hihkuivat ilosta. He olivat saaneet ennen lenkkiä auttaa minua valjastamaan ja harjaamaan Aureliuksen, vaikka he vain vähän vaahtosammutinta isompina ylsivät lähinnä huitomaan pölyharjoilla orin mahaa ja jalkoja. Aurelius oli suhtautunut pieniin, äänekkäisiin vieraisiinsa hellästi höristen ja erittäin tarkasti paikallaan seisten. Olin ylpeä hevosesta.
Ravasimme Falkensteinin toiselle puolelle ja avasimme kolme eripituista lenkkiä, jotka risteilivät keskenään naapurin niityllä ja meidän tiluksiimme kuuluvassa solassa. Pysähdyimme kerran kesken retken lepäämään ja Aurelius odotteli kiltisti, kun lapset yrittivät vimmatusti rakentaa lumiukkoa pakkaslumesta. Yritys epäonnistui, mutta kaikki olivat taas iloisia, kun pääsivät takaisin Aureliuksen vetämään suureen rekeen.
Pysähdyimme vielä, kun veimme lapset kotiinsa ennen tallille palaamista. Aurelius sai kaikilta neljältä pieneltä ihmiseltä palkaksi isot porkkanat, ja se söi ne hankalasti kuolaimet suussaan. Tiesin joutuvani kotona kuolainpyykille, mutta se ei haitannut. Porkkanat syötyään Aurelius ravasi korvat pystyssä ja vieläkin energisenä ja iloisena kotiin.
Lokakuu 2017
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään Aurelius laitettiin kunnolla töihin. Laitoin Oresaman ravaamaan sillä ympäri kenttää mahdollisimman rauhallisessa mutta samaan aikaan ryhdikkään näköisessä ravissa. Joka pitkän sivun keskellä tuli tehdä ympyrä, ja luonnollisesti Aureliuksen tuli kulkea sisäänpäin asetettuna ympyrällä. Harjoitus tehtiin molempiin suuntiin usean kierroksen ajan, ja ensin väsyi ratsastaja ja sen jälkeen verrattaen raskaasti ohjattava hevonen. Aurelius puuskutti ja puski hikeä, mikä tekee sille välillä ihan hyvää.
Hetken työskentelimme käynnissä, jotta Aurelius saisi hengittää. Laitoin Oresaman ihan vain ratsastamaan suoraan eteenpäin ja sitten pysähtymään, ja pienentämään koko ajan apuja. Jos Oresama jatkaisi tätä harjoitusta omin päin kotona, Aureliuksen ohjattavuus kevenisi varmasti. Orin tulisi vain oppia kuuntelemaan.
Lopputunnista mentiin raviharjoituksen volttirataa uudestaan, mutta laukassa. Silloin Oresaman oli tehtävä Aureliuksella oikein isot voltit, koska ori tuntuu olevan oikein huono taipumaan laukassa. Ratsukon tulee harjoitella vielä tarkempaa laukkatyöskentelyä.
Syyskuu 2017
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Onhan se varmasti raskasta ratsastaa Aureliuksen tapaisella hevosella ja vieläpä sisätiloissa, jos on tottunut kiitämään silakkamaisen kapeiden puoliveristen kyydissä pitkin syksyisiä maita ja mantuja. Oresama olikin valmennuksessa vaisu ja kalpea, ihan niin kuin ammattilaisurheilijaveljeni, joka kutsuu myös hevosten maneesissa kilpailemista hallikaudeksi ja sanoo, ettei hallissa mene ikinä niin hyvin kuin ulkona. Ja oikeassahan hän on. Aureliuskaan ei viihtynyt tänään maneesissa, vaan oli kummallisen pystypäinen ja hermostunut. Oresama kuitenkin sanoi sen johtuvan vain siitä, ettei Aurelius ole ollut kuin pari kertaa maneesissa aikaisemmin.
Näissä tunnelmissa tehtiin muutamia avo- ja sulkutaivutusharjoituksia käynnissä, eikä voi sanoa, että ne olisivat menneet kauhean hyvin. Minun oli komennettava ratsukko menemään pohkeenväistöä, jotta Aurelius vähän heräisi, siltä kun meinasi loppua vauhti kesken. Eikä se edes taipunut hyvin, vaikka kuuntelikin ratsastajaa.
Loppuvalmennuksen päätimme käyttää Aureliuksen venyttelemiseen ratsastamisen sijaan, ja ai kun se olikin jumissa. Aureliuksen tila oli helpottavaa huomata: hevonen ei olekaan huono tai tyhmä, vaan jäykkä, ja sen saa korjattua hierojalla.
Joulukuu 2016
"No niin, iso poika. Ihan rauhassa."
Rauhoittelin Aureliusta ihan turhaan. Se oli ollut Zurückissa jo melkein kaksi viikkoa, eikä ollut koskaan pelännyt mitään. Nyt olin viimein saanut sille sopivan yleissatulan ja istuin ensimmäistä kertaa sen selässä aikeinani lähteä maastoon. Kiertäisimme Falkensteinin vuoren, sillä sehän on lyhin ja helpoin maastolenkkimme.
"Minä ja Aurelius menemme runtum Falkenstein! Palaamme puoli viisi!" huusin tallimestarille vielä kerran ja ohjasin Aureliuksen hiekkatielle. Se oli menoa nyt!
Aluksi minua jännitti ihan kamalasti. Yritin parhaani mukaan rentoutua Aureliuksen satulassa ja hengittää syvään pakkasilmaa. Katselin lumisia niittyjä, keskityin vuorenhuippuihin, välillä tärisin jännityksestä, mutta mitään kauheaa ei tapahtunut. Pelkäsin, etten pystyisi pitelemään Aureliusta, joka tuntui vielä tavallistakin suuremmalta näin selästä käsin. Pelkäämäni Aurelius kuitenkin käveli rauhallisesti hengitellen eteenpäin, ja sen luntakin valkoisempi olemus oli rauhoittava kuin enkeli. Lopulta minun oli pakko rentoutua, kun seurasin ratsuni korvien liikettä. Aurelius nappasi ympäristöstämme jokaisen pienen ja suuren äänen, mutta ei reagoinut niihin sen enempää.
Ravasimme niin, että lumi pöllysi. Aurelius eteni hitaasti ja erittäin varovaisesti. Kun lunta tippui kuusenoksasta päällemme, säikähdin ihan kauheasti, mutta ratsuni ei. Se käänsi päätään, vilkaisi kuusta takanamme ja jatkoi raviaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sillä hetkellä päästin irti kaikista huolistani ja annoin mennä. Laukkasimme jättimäistä laukkaa, ja oloni oli niin terve ja niin iloinen, että olin voinut niin hyvin viimeksi pikkulapsena! Aureliuksen niska oli lämmin, kun taputin sitä ilman hansikasta, ja jykeväkin se oli, kun ripustauduin lenkin päätteeksi sen kaulalle antamaan sille oikein kunnon halauksen.
Kun käännyimme takaisin oman tallin pihaan tunsin olevani yhtä turvassa kuin kolmivuotiaana äidin sylissä. Aurelius oli minun enkelini, jota olin odottanut ihan liian pitkään.
Marraskuu 2016
30.11. on syntymäpäiväni, ja tänä vuonna olin varannut itselleni jo etukäteen lahjan: shirenhevosorin Sjögrenien shirenhevossiittolasta. Marraskuun viimeisenä päivänä lensin valitsemaan lahjaani, mutta jo Sjögrenien autossa istuessani, pihatietä pitkin ajaessamme näin vain yhden tietyn kimon orin. Halusin juuri sen.
"Et sinä sitä halua. Se on huonosti pigmentoitunut. Tulehan, niin näytän sinulle toista ihan samanlaista kimoa oria!" Amanda Sjögren houkutteli käsiään huiskauttaen, kun olin kysynyt, kuka tuo hevonen on. Vastahakoisesti hän oli sanonut, että se on Aurelius, nuori surkea otus.
"Ihan samanlaista? Mutta kuinka kukaan voi olla samanlainen kuin Aurelius?" kysyin katse kiinnittyneenä tuohon Aureliukseen, joka vastasi tuijotukseeni korvat pystyssä keskeltä hakaansa.
"Kaikki ne ovat samanlaisia. Ne ovat shirenhevosia", Sjögren sanoi hitaasti kuin lapselle, "ne ovat kaikki rauhallisia, rohkeita ja isoja. Meillä on muitakin kimoja."
Amanda Sjögrenin mieliksi kävimme katsomassa muut kimot orit. Minulle esiteltiin melkein kaksimetrinen Zachris, tummasilmäinen Romeo, ylväsryhtinen Horus ja Sauron, joka oli vasta viikon vanha varsa. Kaikki olivat ihania, mutta pyysin päästä edes katsomaan Aureliusta lähempää.
Kun pääsin Aureliuksen luo, tunne oli samanlainen kuin rakastuminen tai uskoon tuleminen: varmuus siitä, että tässä tämä on, ja tämä on oikein. Pitelin Aureliuksen vinohuulista päätä ja katselin vaivihkaa sen keskenään erisävyisiä silmiä. Ori rakasti, kun sitä rapsutti otsalta, ja sillon se sulki silmänsä. Se tutki heti kaikki taskuni ja seurasi minua hakansa portille niin kuin olisin sen vanha ystävä.
"Se on sitten Aurelius, niinkö? Kaikista hevosista juuri Aurelius lähtee edustamaan meidän pientä talliamme Saksaan?" Amanda Sjögren kysyi illalla epätoivoisena.
"älä murehdi. Kaikki rakastuvat siihen", vakuutin Amandalle.
"Muista sanoa kaikille, että sait sen tosi halvalla, koska eihän tuollaisesta surkeasta olennosta kukaan pyydä täyttä hintaa. Muistat sanoa sitten, että meidän kaikki muut hevosemme ovat hienoja. Muistathan?"
Varsat
05.03.2018 t. Aurelia (e:Calamity Trigger)
10.10.2018 t. Crystallic (e: Maximilia)
21.08.2019 t. Aura (e: Peppero RSE)
ulkosun ja kuvan ©
Eveliina K 2007 kuvien & tekstien © Oresama, ellei toisin mainita. Tämä on virtuaalihevonen.
