Grindelwald
|
Nimi |
Grindelwald "Gellert" |
|
Syntymäpäivä |
07.09.-18 |
|
Ikä, ikääntyminen |
8v (oma) |
|
Rekisterinumero |
VH18-104-0022 |
|
Rotu |
Shirenhevonen |
|
Sukupuoli |
Ori |
|
Säkäkorkeus |
190cm |
|
Kasvattaja |
Oresama |
|
Omistaja |
Oresama VRL-02753 |
|
Asuintalli |
Zurück |
Painotus |
Yleispainotus |
|
Koulutustaso |
HeB, 60cm, noviisi |
Saavutukset |
Ei vielä |
Kuvagalleria
© VRL-01080
Luonnekuvaus
Gellert on laiska ratsu, ja tietenkin aika jäykkä möhkäle, sillä ei sitä ole tähän käyttöön jalostettu. Pitää kuitenkin muistaa, ettei kultakalankaan hyvyyttä mitata katsomalla, kuinka nopeasti se kiipeää puuhun. Gellert on nimittäin oiva shirenhevonen, vaikka se onkin koulussa vain helppojen luokkien menijä. Vaikka se on jähmeä ja hidas, se on työorientoitunut ja tottelevainen. Jos siltä pyytää liikettä, johon sen fyysiset ominaisuudet eivät aseta rajoitteita, se tekee aina työnsä kiltisti, oltiin sitten kotona tai kisoissa.
Varsinkaan esteille ei shirenhevonen kuulu. Ei Gelletrilläkään ole kaunis hyppytyyli, vaan se jysähtää niin kuin tykinkuula. Silti se menee. Se on ratsu, jolla lapset opettelevat hyppäämistä sen suuresta koosta huolimatta. Se ei nimittäin missään tapauksessa kuumu, eikä muutenkaan keksi mitään omia projektejaan. Ensimmäisenä kisakaverinakin se on mitä turvallisin ja luotettavin.
Valjakkohommat sitten ovatkin Gellertin alaa. Se on tehty vetämään kärryjä, vaikkei sen hienostuneisuus liippaa läheltäkään mitään friisiläisiä. Se tuntuu myös pitävän valjakkoajosta valtavasti, ja etenkin tarkkuuskokeessa nysvääminen onkin sen mielestä hauskaa, vaikka se on muuten kuin norsu posliinikaupassa. Sitä on ihana ohjastaa!
Maastossa Gellert on siinä mielessä ihana, että siitä voi ihan oikeasti sanoa, ettei se pelkää mitään. Yllättävinkään tapaus tai kovinkaan ääni ei aiheuta siinä hätkähtämistä kummempaa. Toisaalta se kuitenkin jää kauas taakse laukatessaan käytännössä paikallaan, kun puoliveriset humahtavat siitä ohitse ja painelevat nopeasti muutaman kilometrin matkan. Gellert on onneksi itse sitä mieltä, ettei se matka tapa, vaan vauhti: jos ei ole kiire, se jaksaa vaikka kuinka pitkän vaelluksen.
Muutenkin Gellertin käsittely on rentoa. Sen kanssa on turvallista opetella, miten hevonen lastataan tai miten kisapaikoilla kuuluu olla. Eläinlääkäri rakastaa sitä, mutta kengittäjällä on sanomista siitä, miten raskaasti se lepuuttaa varsinkin takajalkojaan ihmisparan käsien varassa. Hoidettaessa kavion nostaminen on niin paljon lyhytaikaisempaa, että onneksi hoitajat eivät ole valittaneet. Ennemminkin he ylistävät sitä, miten hienosti Gellert jaksaa odottaa, kun sen valtavia vuohiskarvoja joudutaan taas kerran selvittelemään ja pesemään.
Sukutaulu
Horcrux
188cm, m
ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-I
|
Dark Lord
189cm, evm
|
Dark Times
190cm, evm
|
Merope
184cm, evm
|
Obsessed
186cm, evm
|
Obsession
188cm, evm
|
Freedom
182cm evm
|
Peppero RSE
198cm, rn
YLA1, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II
|
Viagaana
198cm, evm
|
Pithaya
197cm, evm
|
Valeria
195cm, evm
|
Universal
190cm, evm
|
Fenrir
192cm, evm
|
Pairis
184cm, evm
|
Sukuselvitys
ii. Dark Lordin tummanpuhuva nimi ei ole millään tavoin yhteydessä sen luonteenlaatuun. Lempeä ja herttainen jättiläinen toimi elinaikanaan pääasiallisesti valjakkohevosena mutta kyllä sen kanssa kokeiltiin myös työhevosen uraa heikolla menestyksellä. Vaikka se oli rauhallinen ja harkitseva, ei sillä ollut työhevoselta vaadittavaa sitkeyttä. Valjakkoajon suomilla meriiteillä oria käytettiin jalostukseen viidelle tammalle ennen orin äkillistä kuolemaa vain 9-vuotiaana.
iii. Dark Times on suuri ja massiivinen työhevonen sanan syvimmässä merkityksessä. Vaikka suurimmalla osalla nykyisin onkin traktorit sekä muut pelit ja vehkeet ei tämän orin kotitilalle ole ollut niillä asiaa. Metsätöissä erityisen ansioitunut ori on haluttu pitää pienen piirin hevosena, joten sillä ei ole kuin kuusi varsaa ja tuskin enempää tuleekaan, vaikka 16-vuotiaalla orilla onkin vielä elämää edessään.
iie. Merope on vielä virkeä eläkeläinen, joka viettää viimeistä vuottaan varsa vierellään. Tällä hetkellä 14-vuotias supertamma on pyöräyttänyt maailmaan kuusi varsaa, ensimmäisen vain nelivuotiaana. Varsattomaan aikaan tamma toimi näytöksissä valjakkohevosena mutta sen suurin elämäntehtävä oli laajentaa pieneksi käynyttä shirenhevoskantaa. Tammalle pyrittiin valitsemaan vähemmän tunnettuja oreja mutta kyllä etenkin ensimmäisten varsojen kohdalla käytettiin hyväksi havaittuja periyttäjäoreja varsojen laadunturvaamiseksi.
ie. Obsessed on Suomessa syntynyt tamma, jonka kanssa on kokeiltu vaikka mitä perinteisistä ratsastuksen lajeista valjakkoon ja työajoon. Mikään Mestari tämä lempeäluontoinen tamma ei ole, mutta sitäkin mukautuvaisempi. Hyvärakenteinen tamma on vasta 12-vuotias, joten sillä on vielä useita hyviä vuosia edessään. Hemppa on toistaiseksi tamman ainoa varsa ja isäoria jouduttiin etsimään laajasti ympäri Eurooppaa, sillä suomalaiset orit ovat valitettavan hyvin edustettuna tamman omassa suvussa. Ratkaisu löytyi pakasteena Britanniasta.
iei. Obsession on Suomen kysytyimpiä siitosoreja shirenhevospiireissä, sillä se on kantakirjattu vain nelivuotiaana Britanniassa, suoraan rodun pääkantakirjaan huippupisteillä. Rakenteen lisäksi tämä muhkeat vuohiset omaava ori on menestynyt ratsuna etenkin koulussa mutta myös esteillä. Kovasta kysynnästä huolimatta Obsessionia on ymmärretty käyttää jalostuksessa harkiten, sillä tämän maan piirit ovat niin kovin pienet. Tästä johtuen 17-vuotialla komistuksella ei ole kuin kymmenen varsaa, joista ainakin kaksi oria on ruunattu ja kahta muuta niin ikään käytetty säästeliäästi.
iee. Freedom on varsin massiivinen tamma, jonka kanssa ei suurempia saavutuksia hankittu. Tamma toimi hyvin erilaisissa tapahtumissa valjakkohevosena ja kotioloissa sillä ratsastettiin myös helppoja kouluratsastus kuvioita. Hyvänmielen tamma päätettiin astuttaa vastaavanlaisella orilla toistamiseen mutta toisin kävi, kun omistaja kuuli, että olisi mahdollista saada astutus vaikuttavalta Obsessionilta. Nykyisin 17-vuotias mummohevonen viettää rauhallista eläkettään laiduntamalla.
ei. Viagaana on harrastehevonen. Instagram-tilinsä perusteella se on todistettavasti kilpaillut ainakin harrastelijoiden kilpailuissa helppoja koululuokkia, ja virallisia tuloksia sillä on valjakkoajosta alle kymmenen sijoituksen verran. Ruunikko ori tuntuu olevan luonteeltaan hyvin shirenhevosmainen: rauhallinen, rento ja välillä ihan puhtaasti laiska. 198 cm korkea Viagaana on kantakirjattu kolmospalkinnolla, ja sen arvostelijat olivat yhtä mieltä siitä, että koostaan huolimatta se vaikuttaa ponimaiselta pyöreiden, Pepsullekin periytyneiden piirteidensä vuoksi. Viagaanalla on yhteensä kaksi varsaa, joista molemmat ovat samana vuonna syntyneitä tammoja.
iii. Pithaya oli periaatteessa valjakko- ja työpainotteinen ori, mutta se kilpaili niin vähän, että oikeastaan sen voi laskea harrasteratsuksi. Oria ei ole näkynyt kisakentillä melkein vuosikymmeneen, ja se onkin joko kisaeläkkeellä tai menehtynyt. Silloin harvoin kun ulkopuoliset tapasivat orin töissään, sitä luonnehdittiin yksissä tuumin mukavaksi hevoseksi, jolla on korkea työmoraali, rutkasti voimaa, komea askellus ja rento ote elämään. Pithaya on väriltään ruunikko ja säkäkorkeudeltaan 197 cm korkea.
iie. 195 cm korkea Valeria (ie) kantakirjattiin kakkospalkinnolla, ja se onkin tammaksi upea. Palkintoa yritettiin nostaa useampaan kertaan, mutta se jäi aina kakkoseksi, koska Valeria on tammaksi liian korkea, eikä siis siltä osin vastaa shirenhevosen määritelmää. Näyttelyissä hevosta on sanottu myös orimaiseksi erityisen paksujen jalkakarvojensa ja lihaksikkuutensa vuoksi, mutta jalkakarvat olivat jumalten lahja ja lihakset hankittu kovalla työhevosluokkien treenaamisella. Työhevoskisoissa Valeria olikin usein mitalisijoilla. Nyt jo viimeisiä eläkepäiviään viettävällä ruunikolla Valerialla on kaksi varsaa. Se yritettiin monesti astuttaa vielä uudelleen, mutta se ei tullut enää kantavaksi.
ee. Universal on sellainen jättiläishevonen, että se on karvan päässä maailman suurimman elävän tamman tittelistä. Siitä huolimatta kun sen omistajalta kysytään, millainen hänen tammansa on, hän taputtaa hevostaan ronskisti kaulalle ja sanoo, että ihan tavallinen. Sillä omistaja taitaa tarkoittaa Universalin luonnetta, joka on kiltti, ja väritystä, joka on ruunikko, tai ehkä ammattia, joka on harrasteratsu. 190-senttinen Universal ei nimittäin ole ikinä kilpaillut minkään lajin kisoissa, vaikka osaa toimia sekä ratsuna että ajossa. Universal on tehnyt yhden varsan, Peppero RSE:n, joka kuitenkin myytiin pois.
eei. Joka hevosen suvussa on yksi kuuluisuus, ja tässä suvussa se on Fenrir , mustankimo 192 cm korkea ykköspalkinnolla kantakirjattu menestynyt valjakkoajohevonen. Fenririssä on kaikki kohdallaan: ulkonäkö, luonne ja käyttöominaisuudet. Ei olekaan ihme, että sen nimi on jo melko yleinen shirenhevosten suvussa. Toisaalta Fenririn nimeä kannattaakin vaalia, sillä se periyttää ominaisuuksiaan myös useille jälkeläisilleen, ja moni orin varsoista onkin menestyjä. Fenrir on tätä kirjoitettaessa jo 26-vuotias, mutta ottaa edelleen tammoja vastaan.
eee. Paris on sellainen, kuin shirenhevosen kuuluukin. Se on kohtuulliset 182 cm korkea, väriltään tavallinen tummanruunikko ja sen käytös on aina priimaa. Paris on tällä hetkellä eläkkeellä, mutta se on nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Nuorena se oli kilpaileva valjakkoajohevonen, mutta myytiin hyvällä hinnalla siittolaan, jossa se sai kolme varsaansa. Siittolan konkurssin myötä Paris siirtyi ratsastuskoulun vetonaulaksi, ja siellä se olikin parhaimmillaan tätikuljettimena maastossa. Paris rakasti työtään ratsastuskoulussa, mutta oli lopulta liian vanha siihen. Eräs sen lempiasiakkaista osti sen eläkekotiin, jossa tamma onkin viettänyt jo useita vuosia ystävinään kolme shetlanninponia ja rescuekukko.
Isän puolen sukuselvitys © Jenna (VRL-03515)
Kilpailut
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
42 KRJ, 41 ERJ, 41 KERJ, 40 VVJ
Päiväkirja ja valmennukset
Helmikuu 2019 - Hornanhovi
"Sillä on iso pää", kymmenenvuotias pikkutyttö hihitti, kun Gellert haisteli hänen poskeaan ja kutitteli häntä pistelevillä hevosenviiksillään. Näin miten Argusin silmät laajenivat tämän tytön selän takana. Pudistin hänelle päätään aivan aavistuksen. Saatoin olla herkkä juuri tähän hevoseen kohdistuvista kommenteista, mutta en sen tytön sanomana. Ensinnäkin, Gellertillä on iso pää. Toisekseen, se tyttö sanoi sen ihastuneena. Jos hän olisi sanonut sen arvostelevasti, olisin tuhahtanut, että itelläs on iso pää. Niin kuin pikkukakara toiselle. Tuhahtamisen sijaan hymyilin ja ojensin hänelle porkkanan. Kysyin, halusiko hän syöttää sen hevoselle. Ei se nyt kauhean vaarallista olisi, jos se pienen porkkanan söisi kuolaimet suussaan.
Hornanhovin kisoista minulla on muutenkin vain hyviä muistoja. Oli kylmä mutta kaunis sää. Saimme lähitallilta mukavan karsinapaikan kisojen ajaksi. Hornanhovin väki opasti meitä auliisti maastolenkeille iltaisin, ja muutenkin koin oloni tosi tervetulleksi. Raahasin monena päivänä sinivalkoruusukkeen mukanani majapaikkaan. Gellert rakastui johonkin ruskeaan suomenhevostammaan... Huuteli sille niin kuin vajaamielinen...
Minulla on vähän ikävä kotia. Etenkin meidän omaa, shirenhevoselle mitoitettua pesukarsinaa on ikävä. Tällä tallilla on sentään juokseva vesi, mutta ei pesukarsinaa. Puoliveristen kanssa se ei olisi välttämättömyys, mutta shirenhevosen jalat keräävät ihan varmasti joka ainoan epäpuhtauden kahden kilometrin säteeltä, vaikka hevonen vain seisoisi paikallaan. Koeta niitä sitten sangon ja seisovan veden avulla pestä pois. Minkään muun asian takia minua ei yhtään harmita jäädä tänne vielä toiseksi kuukaudeksi! Kun hevosiakin on vain yksi huollettavana, niin tuntuu kuin olisin vain huvilomalla Argusin kanssa. Saa pelata korttia myöhään ja tuijottaa pienen vuokra-asuntomme parvekkeelta miten aurinko nousee Suomenmaalla.
Tammikuu 2019 - Kaihovaara
Auts. Se oli ensimmäinen ajatus, kun ujutin Gellertin kuljetuskopistaan Kaihovaaran pihassa. En ole varmaan ikinä nähnyt sellaista hevopaljoutta! Vaikka KRJ-Cuppiin ilmoittautuminen tuntui hyvältä idealta silloin alkukuusta, aloin välittömästi katua koko ideaa. Enää ei kuitenkaan voinut perääntyä, joten ripustauduin Gellertiini niin kuin pikkupoika äitiinsä uudessa paikassa. Gellert, toteemieläimeni, on aina niin rauhallinen, että siinä rauhoittuu itsekin kun pitelee kättään sen kaulalla ja tunnustelee sen hengitystä.
Jännitin niin kovasti, että koko varustus ja lämmittely oli kuin sumua. En muista suorituksestammekaan mitään muuta, kuin että satuin kerran vilkaisemaan Gellertin harjaa. Olin halunnut välttämättä laittaa sille samanlaisen sykerökampauksen kuin puoliverisillä. Se ei saanut sitä näyttämään sulokkaalta, vaan pikemminkin sykeröidyltä porsaalta. Yksi sykeröistä oli löysällä ja katselin muutaman askeleen ajan, miten se hytkyi Gellertin ravin tahdissa.
Minulla ei ollut mitään käsitystä, miten meillä oli mennyt. Siksi olinkin aivan uskomattoman yllättynyt, kun joku työnsi käteeni palkinnon ja ripusti Gellertin vähän nuhraantuneisiin suitsiin ruusukkeen. Vasta Gellertin lastattuani uskalsin tutkia palkintoja. Neljäs sija. Uskomatonta! Kiitos!
Joulukuu 2018 - Escorant Trakehners
Joskus minun on vaikea suhtautua asioihin huumorilla. Kotonahan Gellertin koosta ja olemuksesta vitsaillaan koko ajan, ja se on ihan ookoo, koska kotona tiedän varmasti vitsailun olevan hyväntahtoista. Kun Argus pyörittelee minulle silmiään ja huokaisee, että kohta Gellertin kuva pitää laittaa kotisivujemme otsikkokuvaksi, minä vain nauran. Argus viittaa siihen, miten jumaloin Gellertiä ja vietän sen kanssa paljon aikaa, vaikka minun pitäisi olla vakavasti otettava puoliveristen kasvattaja.
Vieraampien vitsailuja minun on jotenkin vakeampi sulattaa. Esimerkiksi tässä kuussa olemme kisanneet esteitä poneja vastaan, ja eräs poninomistaja on peräti kahtena päivänä sanonut jotain Gellertin koosta. Sen olisi pitänyt olla hauskaa. Se oli jokin sellainen letkautus, kuin että me voidaan antaa sulle tasoitusta, kun sulla on noin pieni poni, tai jotain muuta sellaista. Ja vaikka se tyttö hymyili minulle molemmilla kerroilla, ja vaikka minä nauroin, mietin sitä ihan hirveän paljon. Mietin edelleen. Monena iltana katselin kisapaikkamme Escorant Trakehnersin vuokratussa haassa rentoutuvaa Gellertiäni ja mietin ihan tosissani, että pidetäänkö minua jotenkin vajaaälyisenä. Koska kyllä minä tajuan, ettei shirenhevonen kuulu mihinkään estekisoihin, ja että on vähän hölmöä kisata shettiksiä vastaan.
Aloitin Gellertillä hyppäämisen ihan vain siksi, että se oli minusta hauskaa ja erilaista. Vaikka se on huono hyppääjä puoliverisiin verrattuna, olen löytänyt esteratsastuksen ilon uudelleen sen kanssa. Nyt, ensimmäisten kisojemme ja parin varmasti ihan ystävällisen huomautuksen jälkeen, harkitsen jo lopettavani julkisesti hyppelemisen tähän. Se on hauskaa Gellertin kanssa, mutta onkohan minulla sittenkin sen johdosta enemmän paha kuin hyvä mieli?
Syyskuu 2018 - Zurück
Taisin tulla ihan hulluksi, kun oma Gellertini syntyi 7.9. ensimmäisestä Zurückin shirenhevosesta, Pepsusta. Pienokaista ei voinut olla rakastamatta heti. En nähnyt varsassa mitään vikaa. Se oli täydellinen. Vaikka henkilökuntani tuli sanomaan, että Gellert on jopa shirenhevoseksi aika iso varsa, minusta se oli täsmälleen sopivan kokonen. Olihan sen emäkin tammaksi ihan jättimäinen vuori. Ja sen isän olin nähnyt vain kuvista, mutta isolta sekin vaikutti.
Gellertin emä, Pepsu, antoi minun käpälöidä ja lääppiä heti tätäkin varsaansa, niin kuin esikoistaan Avrahamia aikoinaan. Seurustelinkin varsan kanssa ahkerasti: niin ahkerasti, että työntekijäni valittivat, etten hoida töitäni. Tallipoika, paras ystäväni Argus, meni niin pitkälle, että pamautti kannettavan tietokoneen syliini, kun istuin Pepsun ja Gellertin karsinassa katsomassa orivarsan unta.
Nyt Pepsu on alkanut jo vieroittaa Gellertiä ja minua itsestään. Olemme Gellertin kanssa nyt isoja poikia, ja meidän on alettava tulla toimeen omillamme. Gellert osaa jo käyttää riimua, ja minä osaan laittaa kengät itse oikeisiin jalkoihin.
Varsat
15.10.2024 o. Yaxley (i: Aurelia)
ulkosun ja kuvan ©
Eveliina K 2007 kuvien & tekstien © Oresama, ellei toisin mainita. T채m채 on virtuaalihevonen.
