Ready Set Go It's Time To Rock - The Horse
Zimme menehtyi vanhuuteen 21.11.2017 aamuyöstä omassa karsinassaan. Tamma oli kunnioitettavassa 33:n vuoden iässä.
|
Nimi |
Ready Set Go It's Time To Rock, "Zimme" |
|
Syntymäpäivä |
08.03.-03 |
|
Ikä, ikääntyminen |
33v (oma) |
|
Rekisterinumero |
VH04-011-6961 |
|
Rotu |
Hannover |
|
Väri |
Ruunikko |
|
Sukupuoli |
Tamma |
|
Säkäkorkeus |
161cm |
|
Kasvattaja |
Hans Dietrich (evm.), Saksa |
|
Omistaja |
Oresama |
|
Asuintalli |
Zurück |
Painotus |
Estepainotus |
|
Koulutustaso |
HeA, 130cm |
Saavutukset |
ERJ-I, KRJ-II, YLA2 |
The Outfit
Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat piirsi Oresama
This is Me!
Zimme tuli Zurückiin, koska sen isännän siittola meni konkurssiin. Tamma ostettiin meille, koska se oli halpa ja perushyvä yleishevonen, eikä niinkään siksi, että se olisi ollut suuri ja lupaava nouseva tähtiratsu. Ahkeralla valmentautumisella ja hyvällä hoidolla Zimmestä saatiin kuitenkin ihan pätevä esteratsu. Koulukentätkin se valloitti, vaikkei hyvän valmentajan avustakaan huolimatta vaikeisiin luokkiin yltänyt. Kisauransa jälkeen Zimmestä tulikin varovaisesti käytetty siitostamma omaan talliin. Zimme on yksi tallin kantatammoista.
Nykyään Zimme ei enää kilpaile, eikä sillä edes ratsasteta. Siitä on tullut vuosien vieriessä Oresamalle kuitenkin niin rakas, ettei toista samanlaista ole. Omistaja on halunnut pitää rakkaan tammansa lähellään, ja niinpä Zimme onkin saanut kaikenlaisia etuoikeuksia. Esimerkiksi parhaan tarhapaikan: haan sijasta se tarhailee Oresaman oman asuinrakennuksen puutarhassa!
Yleisesti ottaenhan meidän Zimme on ystävällinen, herttainen, tasainen ja muut huomioiva tamma. Se tulee toimeen ihmisten kanssa aivan loistavasti, koska on niin nöyrä. Saman ominaisuuden takia tamma tulee usein hyljeksityksi hevospiireissä. Se antaa pomottaa itseään aivan liikaa, ja siksi tarhataankin yksin tai muiden kilttejen hevosten kanssa.
Ratsuna tamma muuttuu joskus hieman laiskaksi, mutta kunnon esteratsun tavoin yrittää parastaan jos siltä osataan vaatia asioita oikealla tavalla.
Zimme luottaa hoitajaansa paljon, joskus tuntuu että ihan liikaa. Hyviä puolia tuosta asiasta voi luetella määrättömästi. Huono puoli taas on se, että todennäköisesti Zimme syyttäisi hoitajaa siitä jos saisi jonkun asian yhteydessä kipeää tai säikähtäisi. Näin ei ole koskaan käynyt, emme tiedä.
Tamma seisoskelee paikallaan rauhallisena, muttei ollenkaan väliinpitämättömänä kun se sidotaan harjauspuomiin ja sukiminen aloitetaan. Neiti katselee hoitajaa hetken hiljaisena ja avaa sitten keskustelun lempeällä, hiljaisella hirnahduksella. Se ei oleta että hoitaja välttämättä vastaa, mutta selittää kuitenkin ystävällisellä äänellään kuulumisensa, päivän tapahtumat ja hyvällä säkällä vielä naapurikarsinan Kertun mummon omistajan entisen poninkin kuulumiset. Koskaan Zimme ei ole keksinyt yhtään mitään kepposta.
Kaviotkin neiti antaa puhdistaa niin hyvin, että muiden hevosten omistajat ja hoitajat muuttuvat vihreäksi kateudesta miettiessään omia potkivia mutasorkkaponejaan. Zimme pitää koipensa itse ylhäällä ja laskee sen alas sopuisasti kun aika tulee. Suojat saa vaan sujautettua tamman jalkaan, se ei ollenkaan väistele tai vastusta.
Satulointihan on Zimme-mamman kanssa helppoa. Yksinkertaisesti satula vain selkään ja vyön kiristys, tälle tammalle se käy tehdä noin vain! Suitset saa päähän jopa aloittelija ilman ohjeistusta. Zimme poimii kuolaimet kämmeneltä ja laskee päätään että remmit yllettäisiin laittamaan kiinni mahdollisimman helposti.
Esteradalla Zimme luottaa ratsastajansa tietävän ja osaavan kaiken. Se nauttii saadessaan hypätä, mutta muuttuu eäröiväksi ja hermostuneeksi heti jos avut eivät ole varmoja. Jos ratsastaja tietää mitä on tekemässä ja antaa hevosenkin ymmärtää niin, Zimme hyppää ihan varmasti joka ikisen esteen niin hyvin kuin vain osaa. Kunnon ratsastajan kanssa se ei ole edes kieltänyt kertaakaan elämässään yhdelläkään esteellä.
Tamman hyppy on lennokas ja pehmeä. Ei mikään aloittelijoiden pumpulihyppy missään tapauksessa, mutta juuri täydellinen kokeneelle ratsastajalle. Zimme ei hijennä vauhtia ylipehmeää laskeutumista varten eikä pysähdy ennen estettä hypätäkseen rauhallisesti. Se menee kuten käsketäänkin, rivakasti mutta kuunnellen apuja välittömästi.
Joskus harvoin Zimme innostuu hyppäämisestä niin, että pukittelee ilosta esteen jälkeen, nostaa päänsä ja hirnuu. Se yrittää yltää kuolaimen yli ja painaa menemään. Niissä tapauksissa tamman saa kuuntelemaan päättäväisillä pohje- ja painoavuilla, ohjat kun ovat sillä hetkellä täysin virattomat.
Kouluratsastus saa tamman hermostumaan. Helpot liikkeet sujuvat, muutama vaikeakin. Heti kun tulee eteen asia, jota Zimme ei ihan hallitse, se painaa kuolaimelle ja lähtee kiitämään. Sitä kiinnostaisi opetella uutta, mutta se pelkää niin kovasti epäonnistuvansa, tällainen tamma kun elää pelkästään kehuilla ja pyhällä hengellä.
Sinänsä ratsun askeleet ovat hyvät; pehmeät ja lennokkaat, kaiken lisäksi se itse pyrkii kantamaan ratsastajaa todella hyvin. Joskus on niitä laiskojakin päiviä kun neitokainen ei viitsi edes käyntiä mennä reippaasti vaan haluaisi jäädä aidan viereen seisomaan paikalleen...
Tämä tyttö toimii talutuksessa kuin ajatuksen voimalla. Se kulkee sopuisasti taluttajansa vierellä ja katselee uteliaana ympärilleen. Joskus se unohtaa kävellä ihmisen tahtiin ja alkaa vähän kiihdyttelemään. Tällöin auttaa päättäväinen ravistelu riimunarusta ja tamma hidastaa heti. Kasvattaja opetti sille tuon pienen, erittän hyödyllisen tempun.
Kuljetuskopin kanssa Zimme epäröi aina ennen kuin menee sisään. Normaalisti hevoset pitää vain taluttaa reippaasti rampille ja omaan tilaansa, mutta tämän tamman kanssa asia on toinen. Jos joku yrittää viedä sitä sisään antamatta sen ensin haistaa ramppia ja kynnystä kunnolla, seurauksena on vain kaaos. Tamma ei ole tähänastisen elämänsä aikana oppinut hidastelemaan kuljetuksessa yhtään tuon enempää, miksi kiusata sitä ja viedä siltä tuo pieni haistaminen?
Kisapaikalla Zimme muuttuu hieman varautuneeksi, vaikka ei suoranaisesti pelkääkään. Se haluaa katsoa, koskea ja haistaa kaikkea erittäin tarkasti ennen kuin toimii kunnolla. Tyytymättömänä se pärskähtää ellei oma rakas hoitaja ole sitä rauhoittelemassa ja paijaamassa ennen kuin ratsastaja aloittaa oman työnsä.
Jos Zimmeä ei olla saatu rauhalliseksi lämmittelyssä, kisasuoritus menee takuuvarmasti pieleen. Jos taas tamma on rauhallisen oloinen portissa astuessaan, mikään ei estä sitä tekemästä mahtavaa suoritusta.
The Family
Ready Set Go
hann, 165cm, evm.
|
Are You Ready
hann, 162cm, evm.
|
I'm Ready
hann, 169cm, evm.
|
Are You Sure
hann, 160cm, evm.
|
Go Get It Girl
hann, 163cm, evm.
|
Just Taking What's Mine
hann, 161cm, evm.
|
Do It
hann, 163cm, evm.
|
Time To Live
hann, 170cm, evm.
|
Time To Cry
hann, 170cm, evm.
|
Time To Die
hann, 159cm, evm.
|
Cry For Happiness
hann, 165cm, evm.
|
Living Your Life
hann, 169cm, evm.
|
Buy a Life
hann, 160cm, evm.
|
Living Your Dream
hann, 166cm, evm.
|
About the Family
Rady Set Go It's Time To Rockin isä Ready Set Go on hieno saksalainen, 165cm korkea este- ja kenttäratsu. Hyvän luonteensa ja ominaisuuksiensa ansiosta se on aina ollut helppo kouluttaa ja opettaa, sekä miellyttävä käsitellä. "Sethin" omistaja, mss Schwarz kehuu oriaan myös mukavaksi ratsuksi. Tämän faktan puolesta puhuvat myös ne kaikki sijoitukset, joita ori on kerännyt kokonaiset kahdeksan vuotta kestäneellä urallaan. Hieman paremmin kenttä- kuin esteratsastuskilpailuissa menestynyt ratsu on myös laatuarvostelupalkittu.
Isänisä Are You Ready on kokonaan kenttäratsu, kuten sukunsakin. 162cm korkea ori tuli voittokulkunsa vuoksi kuuluisaksi jo kaksi vuotta aloittamisensa jälkeen. Tammanomistajat Are You Readystä niin korkeita astutusmaksuja, että omistaja näki turhaksi kilpailuttaa hienoa ratsuaan enää ja veti sen sitten pois kilparadoilta. Erityisesti sisukkuutta periyttävä ori sai kahdeksan jälkeläistä ennen ruunaamistaan. Ratsu oli vuonna 2010 jo 29-vuotias ja normaaleja vanhuuden vaivoja lukuunottamatta erinomaisessa kunnossa.
Vuonna 2000 vanhuuteen kuollut I'm Ready-ori on arvokas lisä hyvän este- ja kenttäratsun sukutaulussa. Tämä 169-senttinen ori itse on kerännyt mainetta vain seitsemistä kenttäkisoista ja kaksista esteratsastuskilpailuista, mutta se on periyttänyt lähisuvultaan itse saamiaan hyviä ominaisuuksia. KTK-II -palkittu Crash on siittänyt vain neljä varsaa tarkoin valituille, erittäin arvokkaille tammoille.
Hurmaava Are You Sure on monen hevosen sukutaulussa pelkän ulkonäkönsä vuoksi, koska harva osaa arvistaa sen hyvää luonnetta ja aivan kelpo kilpasuorituksia kenttäratsastuksen parissa. Unelmarakenteen omistavaa tammaa ei koskaan kantakirjattu, mutta näyttelyiden kautta se saavutti vir MVA ja Ch -arvonimet. Vaikka kilpailusuoritukset olivatkin melko hyviä, 160cm korkea Are You Sure ei niillä missään nimessä laatuarvostelupalkintoja saanut.
163-senttinen Go Get It Girl -tamma toimi elämänsä esteratsuna menestyen keskimääräistä paremmin. Siitä ei tullut tarujen liioiteltua voittajahevosta, mutta silti melkomoinen haastaja oman aikansa parhaille kilparatsuille. Tällä ruunikolla tammalla on yhteensä vain kaksi varsaa, joista toinen niitti kunniaa esteradoilla, ja toinen sen lisäksi myös kenttäratsastuskilpailuissa. Go Get It Girlilla itsellään ei ole mainittavia yksittäisiä palkintoja.
Komea Just Taking What's Mine -ori oli nuoruusvuosinaan ryhdikäs tapaus koko 161cm korkealla olemukselölaan. Ruunikko hannoverori hyppäsi esteitä ikiomalla, uniikilla tyylillään. Vaikka hyppytyyli olikin tehokas ja ketterä, oli ihan hyvä, ettei se periytynyt yhdellekään jälkeläiselle. Orin jalat nimittäin pettivät jo ratsun ollessa vasta yhdeksänvuotias ja se jouduttiin lopettamaan.
Tumma, 163cm korkea Do It oli esteratsu, kuten suurin osa Ready Set Go It's Time To Rockin sukua muutenkin. 98 esteratsastussijoituksen jälkeen tamma kokeili kuitenkin myös kouluratsastusta. E se siinä yhtä hyvin menestynyt, kuin kunnon kouluratsu, mutta estehevoseksi melko hyvin kuitenkin. Do Itillä on kolme varsaa, joista kaksi on menestynyt ihan hyvin.
Esteratsu Time To Live, Ready Set Go It's Time To Rockin emä oli haastava, älykäs hevonen, joka todella tuntui tietävän arvonsa. Sen käsittelijän piti oikeasti olla kokenut ja osaava, mutta taitava ratsastaja sai kauniin tamman venymään jopa 160vm korkeisiin hyppyihin. Ruunikko 170cm korkea tamma jouduttiin lopettamaan 28-vuotiaana vuonna 2010 jo pitkään vaivanneen, rajun yskän vuoksi, mutta onneksi jäljelle jäi kauniita muistoja ja kaksi elävää, menestyvää varsaa. Mieltä lämmittänevät myös tamman suuret palkintosummat ja todistukset kaikista tasan sadasta luokasta, jotka Time To Live voitti.
170 senttiä korkea Time To Cry oli esteratsastusjaoksen ja yleislaatuarvostelun tilaisuuksissa palkittu esteratsu. Orilla oli sukunsa puolesta mahdollisuuksia tulla myös hyvin menestyväksi kouluratsuksi, mutta hyppääminen oli helpompaa tälle ruunikolle. Kouluratsastys jäikin sitten pelkäksi hauskaksi harrastukseksi kovan estetreenin vastapainoksi. Time To Crylla on Time To Liven lisäksi kaksi muuta varsaa.
Pikkuruinen Time To Die oli luonteikas, mutta myös kapasiteetikas kilparatsu. Vaikean luonteensa vuoksi ori kiersi paljon omistajalta toiselle, mutta seitsenvuotiaana löysi pysyvän kodin Ranskasta Uusi omistaja, Aline Beau oli taitava hevosenkäsittelijä, joka nosti temppuilevan Time To Cryn menestyväksi kouluratsuksi. Laatuarvosteluun ori ei koskaan ehtinyt, koska kuoli jo 12-vuotiaana tallipalossa. Onneksi hevosen menestys tunnetaan silti.
Cry For Happiness oli vain 165cm krkea, mutta hyppäsi silti helponnäköisesti jopåa 140cm korkeita esteitä ratana. Cry For Happiness kilpaili aavistuksen verran myös kouluratsastuspuolella menestyen melko hyvin. Ei se GP-ratoja koskaan päässyt kokeilemaan, mutta meni mainiosti vaB-luokkia melko arvostetuissakin kilpailuissa. Tamman ykkäslaji oli kuitenkin ehdottomasti vanha kunnon esteratsastus.
Living Your Lifesta ei ole juurikaan tietoa säästynyt. Varmaa on vain, että se oli kilpailematon, 169cm korkea hyvin tumma rautias.
Buy a Life oli esteratsu ja starttasi kilpailuissakin muutaman kerran 8-10 -vuotiaana. Se ei menestynyt suurissa kilpailuissa, mutta pärjäili pienissä. Tämä 160cm korkea ruunikko kuitenkin kantakirjattiin ykköspalkinnolle. Vanhoilla päivillään komea Buy a Life sai yhden melko tuntemattomaksi jääneen varsan.
166cm korkea harrasteratsu Living Your Dream oli puoliraaka projektiratsu nuorelle emännälleen saapuessaan. Huono koulutus aiheutti huonon käytöksen, ja tamman nuori omistaja joutui myymään pois lemmikkihevosensa. Living Your Dreamille kävi kuitenkin hyvin, koska viimeisin uusi omistaja ymmärsi hevosia paremmin. Huono käytös loppui ja tammasta tuli ihan kaikin puolin mukava harrasteratsu kotikentille ja pikkukisoihin.
This is MY Show!
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Dear Diary...
290915
Moni sanoo, että vanhan hevosen omistaminen on tylsää ja oikeastaan silkkaa rahanmenoa. Se on totta, että rahaa menee kaiken maailman lääkityksiin ja hoitoihin, mutta tylsää vanhan hevosen omistaminen ei missään tapauksessa ole!
Vaikka Zimmellä ei ole enää voinut ratsastaa vuosiin, se on silti uskollinen vanha ystäväni. Olen kasvanut sen kanssa ja olen sille hyvän vanhuuden velkaa. Sitä paitsi vanhalle hevoselle on kehittynyt sellaista elämänkokemusta, mitä nuorella voi olla. Zimme suhtautuu ihan eri tavalla esimerkiksi pelottaviin tai uusiin asioihin kuin nuorempi hevonen. Tutut asiat, joita se inhoaa, eivät saa sitä enää tunteen valtaan, vaan se osaa ottaa lunkisti. Esimerkiksi eilen sain tamman pestyä kaikessa rauhassa, vaikka se ei pidä ollenkaan tallin vesikarsinaan menemisestä pesusta nyt puhumattakaan!
Sitä paitsi Zimmen kanssa voi tehdä monia asioita, vaikka se ei enää jaksakaan olla ratsu. Kiltti tammani kulki esimerkiksi eilen perässäni, kun keräsin sieniä metsästä. Aluksi talutin sitä riimunarussa niin, että sen vanhat nivelet lonksuivat, mutta lopulta kyllästyin ja päästin sen irti. Kun se sai seurata minua omaan tahtiinsa, se pysyi lähelläni ja sen kunto kesti kauemmin. Rankoissa ylämäissä se jäi kauas taakseni, mutta tasaisella käveli minut helposti kiinni. Mitään hyötyä Zimmen viemisestä metsään ei todellakaan ollut, mutta eikö vanhan ystävän ilo olekin ihan itseisarvo?
Zimmen kanssa voi tehdä myös monia juttuja, joita nuorten kanssa ei yleensä voi. Esimerkiksi kahvitella. Zimme kun on tarhaillut jo pari vuotta minun puutarhassani haan sijaan, se on päässyt mukaan aamukahville. Tapaan juoda kahvia takapihan kuistilla oli sitten pakkasta tai hellettä, ja Zimme, joka viettää talvipakkasia lukuun ottamatta yötkin puutarhassa, ravaa aina kuistin portaille piilostaan, kun tulen aamulla ulos. Se tietää, että annan sille sokeria, vaikka ei saisi. Nuori hevonen tekisi rauhallisesta kahvittelusta mahdotonta, vaan Zimmepä lähinnä nuokkuu seuranani ja antaa minun välillä nojailla kylkeensä kun istun kuistin kaiteella.
010715
Pelkäsin, että kesästä tulee kuuma ja itikantäyteinen, vaan kylmäpä meillä on ainakin näillä korkeusvyöhykkeillä. Zimmelle se sopii hyvin, paarmanpuremat kun ovat saaneet sen vuosi vuodelta pahempaan kuntoon. Viimevuonna se kehitti jonkinlaisen märkäruven ja pelkäsin tamman tilan olevan pahempi tänä kesänä. Mutta kylmä ilma on pitänyt örkit kaukana ja Zimmen ihon ehjänä ja ruvettomana.
Tänä vuonna tammani ei ollut laitumella, koska en ole löytänyt sille sopivaa paikkaa. Kisaikäisten tammojen laitumia ja tamma-varsa -laitumia löytyy paljon, mutta Zimme ei enää pysy mukana sellaisessa menossa. Sille pitäisi olla kaveriksi joku mukava tammanmummukka, vaan eipä ole löytynyt. Oman tallin kavereista sillä on seuraa, mutta ei se puutarhassa tarhailu ole sama asia kuin laitumella harja hulmuten ja rinta rottingilla laukkaaminen.
Vaan eipä mummotammani valita, etenkään kun on tänä kesänä saanut uuden hoitajan! Muutaman kilometrin päähän meiltä muutti kesäksi mökkiseurue: perhe, johon kuuluu isä ja kolme peruskouluikäistä tyttöä. Tutustuin heihin, kun koko perhe pyöräili tallin ohitse ja pyysi saada taputtaa heppoja. Zimme sattui olemaan paikalla (ai miten niin sattui, sehän asuu nykyään minun puutarhassani!!) joten sitä tytöt taputtelivat. Yhdeksänvuotias sanoi, että on toivonut aina söpöä hoitoheppaa ja minä lupasin, että hänhän voisi kesällä käydä hoitamassa vaikka meidän Zimmeä. Tyttö innostui ja on käynyt siitä pitäen noin joka toinen päivä. Häntä ei haittaa, vaikkei hän saa ratsastaa Zimmellä. Kuulemma yhdessä oleminen on tärkeintä.
120115
Ai hurja. Meille on viimein satanut lunta. Se on harmaata ja osin läpinäkyvää, ja kerros on niin mitätön, ettei sitä voi sanoa kerrokseksi, vaan pikemminkin kerroksikkeeksi. Pakkasta sen sijaan on ihan mukavasti ja Zimme meinaa jäätyä kiinni hädin tuskin kellastuneeseen pihanurmeeni. Se on ollut ennen iloinen kovemmissakin pakkasissa, mutta nyt huomasin, että pikkupakkasetkin alkavat olla sille liikaa. Ja onhan se laihtunutkin! Vanhuus on vienyt sitä suojaavan rasvakerroksen mennessään, eikä jatkuvasti tarjolla olevan heinän pureksiminen enää lämmitä sitä niin kuin ennen.
No tottakai kylmyyteen on ratkaisu. Isäni sanoi aina, ettei ole huonoja säitä, vaan on vain huonoja vaatteita. Zimmekin on pukeutunut nyt kunnolla: sillä on ihanan pehmeä fleeceloimi. Päivisin se toimii, mutta öisin se tapaa valahtaa aina huonosti, Zimme kun on öisinkin siis vapaana puutarhassani tallin tai haan sijaan. Valumiseen en ole muuta ratkaisua keksinyt kuin laittaa Zimmen öiksi talliin, missä se ei viihdy yhtään enää, kun on saanut olla aina ulkona. Mummukassani on kuulkaa ytyä! Se hakkaa karsinansa ovea aina sellaisella vimmalla, että hyvä kun ei läpi tule! Ihan kuin karsinassa olisi vankina kolmivuotias ori, joka on ollut lukkojen takana viikon, eikä ikivanha mummotamma, jota vaivaa reumatismi ja kaksikymmentä muuta erittäin hyvää sairautta!
221214
Joulu on pian täällä! Pian se tulee! Pian! Rakastan joulua! Ja lahjoja! Zimmekin on saanut jo moneen kertaan tuta joulun hirveyden nahoissaan. Olen nimittäin pukenut sen punaiseen ihanaan loimeen, somaan tonttulakkiin ja punaiseen riimuun ja valokuvannut sitä pihajoulukuustani vasten itse asiassa kahtena päivänä. Kuvista tuli meidän tallin joulukortteja, jotka lähetin yhteistyötalleille, kengittäjälle, lääkärille sun muille heppatuttavilleni.
Tosiasiassa kuvaaminen ei Zimmeä yhtä paljon haitannut kuin minun joulukoristeeni. Pihani on täynnä valoja, ja ellei joku tämän päiväkirjan lukija muista, Zimme asuu pihassani eikä tallilla. Valot siis tuikkivat lempeästi Zimmen silmiin päivin öin. Minusta tehtiin myös eläinsuojeluilmoitus, kun en muka anna tamman nukkua, mutta nauroin vain likaisesti. Onhan meillä hyvänen aika tallissakin yövalo, eivätkä minun jouluvaloni ole sellaista räpsyvää disolaatua, vaan ihan tavallisia ja nättejä! Johdot ja kaikki ovat niin hyvin piilossa, ettei Zimme voi sotkeutua niihin tai muutenkaan satuttaa itseään.
Tai no, alun perin eivät olleet ihan kaikki, mutta ei kerrota siitä kenellekään! Laitoin nimittäin etupihalle ison valojoulupukin, jota Zimme kävi maistelemassa. Pukki oli pimeänä Zimmen jäljiltä ja tamma niin peloissaan, että oli ilmeisesti saanut pukkiparasta lievän sähköiskun. Mutta hei, eipähän tullut ruumiita, ellei valopukkia lasketa!
090914
Zimme koki tänään järkytyksen. Aloitin eilen ompelemaan ihan itse keppihevosia siskontytöilleni leikkeihin ja niistä tuli ihan hienoja. Otin toiseen mallia Zimmestä ja toiseen tallin J-Rock -nimisestä orista, ja keppareista tuli melko aidon oloisia, joskin oikeaa hevosen päätä paljon pienempiä. Täytin sitten kepparit odottamaan tätä aamua, kun lapset tulivat kylään.
Tytöt lähtivät heti puutarhaan ratsastamaan uusilla hepoillaan. Minä vahdin aina ikkunasta, kun lapset ovat Zimmen kanssa puutarhassa, vaikka tamma on aina osannut jättää pikkuvekarat omaan arvoonsa ja muksut ovat olleet huomioimatta Zimmeä. Vaan onneksipa katselin tälläkin kertaa!
Zimme oli saada sydänhalvauksen irtopäistä, joilla tytöt ratsastivat hävyttömästi sen ikiomalla reviirillä!! Se vauhkoontui täysin, ja aidatulta takapihaltani kun se ei pakoon pääse, se alkoi juosta rinkiä. Minä juoksin sukkasillani jääkylmään ja kosteaan nurmikkoon rauhoittelemaan tammaa ja pelastamaan tyttöjä sen jaloista. Keppihevoset lensivät kaaressa marjapuskiin, kun tytöt tiukasta komennuksestani juoksivat kuistille pois hevosen jaloista.
Mitään ei sattunut ja sain Zimmen rauhoiteltua aika nopeasti. Sovimme kuitenkin tyttöjen kanssa, että keppihevosilla ei enää ratsastella puutarhassa, vaan niillä voidaan mennä vaikka tallipihassa tai ihan oikealla ratsastuskentällä.
140814
Zimme nukkuu makuultaan!! Yllätin sen eilen yöllä puutarhan perältä. Se oli käpertynyt marjapuskien taakse kyljelleen niin kuin koiranpentu. Kun se kuuli minut, se havahtui hereille, muttei noussut ylös. Tammani oli niin tavattoman söpö, että minun oli ihan pakko kävellä sen luokse ja helliä sitä hieman. Miksihän aina rikon sääntöjä, jotka olen kehittänyt koko tallin väen turvaksi? Makailevaa hevosta ei lähestytä, ettei hepokulta vahingossa polje ihmistään liiskaksi!
Yllätettyäni Zimmen jäin miettimään, kuinka hyvin oikeastaan tunnen hevoslaumani. Asun niiden kanssa ja olen omistanut elämäni niille, mutta kuinka voi olla mahdollista, etten ole koskaan nähnyt nukkuvaa Zimmeä, esimerkiksi? Olenhan viettänyt tamman kanssa vuosikaudet, jopa ollut sen kanssa monipäiväisillä vaelluksilla, kun se oli nuori! Miksen tiennyt, että se nukkuu makuultaan?
Aloin huolestua, että entä jos en koskaan opi tuntemaan Zimmeä niin hyvin, kuin on mahdollista. Se ei ole nuori enää. Entä jos sen elämä loppuu, enkä tiedä kaikkia sen hyviä puolia, joita voisin rakastaa? Sitten tajusin, että huolehdin turhaan. Tunnen Zimmen hyvin. On oikeastaan lahja, että löydän siitä vielä jotain uutta ja kiinnostavaa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Se ei tarkoita, etten olisi tutustunut siihen hyvin, vaan se tarkoittaa, että olen edelleen ja aina hyvin kiinnostunut tammani tekemisistä.
Nyt pitää vielä saada kuva nukkuvasta Zimmestä joku kerta!!
020213
On taas mainio hetki katsella taaksepäin. Sitä me olemme viimeaikoina tehneet Zimmen kanssa - myös kirjaimellisesti.
Kun arvioi juuri tätä tammaa, on aina ensin muistettava sen tausta. Se on kilpahevonen nykyään, mutta ennen meille tuloaan se oli lähinnä kilpurikone. Siitä pidettiin hyvää huolta entisessä paikassa, mutta siihen ei kiinnitetty huomiota yksilönä. Zimme ei osaa vaatia vieläkään huomiota itselleen hyvällä, vaan se ottaa huomion kuten on tottunut nuorena tekemään, nimittäin temppuilemalla. Ratsastaessa kaikkien huomio kohdistuu ratsuun, tai ratsukkoon ylipäätään, ja siksi hevosemme onkin kuin luotu työhönsä.
Ja hyvin se työ on sujunut. Terveitä, hyviä kilpailuvuosia on jäljellä vielä useita, mutta enemmän niitä on takana kuin edessäpäin. Elinvuosia hepalla on vielä enemmän odotettavissaan, mutta niidenkin suhteen ollaan puoliväli jo taidettu saavuttaa. Elämänsä aikana Zimme on voittanut useasti, hävinnytkin silloin tällöin ja jokaisen kokemuksen myötä kasvanut itsevarmemmaksi ja siten kiltimmäksi. Tamma ei ole koskaan sairastanut, edes lihakset eivät ole kipeytyneet liiasta rehkimisestä.
Tänään katsoin taaksepäin tamman ulkonäön suhteen, edestä taaksepäin nimittäin, ja huomasin kuinka epätasainen harja kilparatsullani on. Se on kulunut ja rastoittunut, ohentunut ja lyhentynyt. Saksin sitä jonkin aikaa ja sitten nypin kammalla. Eikä siitä tullut hyvän näköistä. Zimme on siis tällä hetkellä klanipää. Nyt kun sitä katsoo taaksepäin, turvasta taaksepäin, sen kaula näyttää pidemmältä ja ohuemmalta, ja oikeastaan siilikampaus sopii sille. Illalla aion katsoa taaksepäin, tai oikeastaan takaapäin Zimmen häntää, joka on liian pitkä.
200510
Täytyy myöntää, että helle ottaa koville. Zimme ei jaksa edes kävellä lenkkiä päivällä, enkä kyllä minäkään viitsisi ratsastaa. Itikatkin ovat alkaneet kiusata. Ne ovat kuitenkin pienempi kiusa, joten olemme lenkkeilleet lähinnä iltapäivisin, illan viilentyessä hieman.
Tänään ohjelmassa on ihan tavallinen riimulenkki maastossa. Aikaa on myös kilpailemisen miettimiseen. Pitäisikö ottaa villit mukaan, kun VRL'n ja jaosten tauko on venähtänyt?
Baby Zimmes
100613 Ghost RR (i: Too Many Ghosts)
200513 It's Time For Hollywood RR (i: Hollywood Life xx)
ulkosun ja kuvan ©
Eveliina K 2007 kuvien © Oresama, ellei toisin mainita. Luvaton kopiointi on rikos!
