Hollywood Life xx - The Horse
|
Nimi |
Hollywood Life xx, "Olli" |
|
Syntymäpäivä |
08.02.-10 (CAS-XIV) |
|
Ikä, ikääntyminen |
13v (ensin CAS=>3v, sitten 6kk=1v) |
|
Rekisterinumero |
VH11-006-0002 |
|
Rotu |
Englantilainen täysiverinen |
|
Väri |
Ruunikko |
|
Sukupuoli |
Ori |
|
Säkäkorkeus |
172cm |
|
Maahantuoja, ex-om |
Kya, Kya's Racehorses & Ponies |
|
Omistaja |
Oresama |
|
Asuintalli |
Zurück |
Painotus |
Yleispainotus |
|
Koulutustaso |
VaA, 140cm, CIC4 |
Saavutukset |
YLA1, ERJ-I, KRJ-II, XLA-I, KERJ-II |
The Outfit
Kuvat otti: Final Turn Gallery, thank you!
This is Me!
Olli syntyi laukkahevoseksi, ja kun se Kya's Racehorses & Ponies -tarralla varustetussa hevosenkuljetusautossa tuotiin monen muun kanssa maahan, se alkoi saman tien kilpailla. Ensimmäinen kilpailu näytti lupaavalta: Olli teki hyvän suorituksen ja olisi voittanut, ellei samassa lähdössä olisi kilpaillut lähialueen lupaavin orivarsa. Olli oli orin kintereillä maaliviivalla, ja muihin kilpailijoihin oli pitkä etumatka. Tästä piristyneenä Olli ilmoitettiin seuraavaan maiden-tasoiseen lähtöön, mutta se tekikin surkean suorituksen, köpötti vain. Kya kokeili vielä pari kertaa ja päätti myydä surkean hevosensa, jolla ei tuntunut olevan kilpailuviettiä lainkaan.
Niin Olli muutti meille, ja alkoi vuosia kestänyt terapia. Hevonen pelkäsi kaikkea ja melkein hyökkäsi kimppuun silkasta kauhusta. Siitä näki, miten laukkaura oli sitä kuluttanut. Kun jänitys, pelko ja viha kuorittiin Ollin pinnalta, se näyttikin olevansa sydämellinen ori, joka tarvitsi vain vähän enemmän hevoskohtaista huomiota, paljon enemmän rakkautta ja muutaman vuoden aikaa kasvaa yli 2-vuotiaaksi pikkuvarsaksi.
Ollista tuli uudelleen kilpahevonen, kun se aikuistui ensin. Sen jälkeen se ei ole enää pelännyt samalla tavalla kilpakenttiä, kunhan tuttuja ihmisiä on mukana. Pienestä hermostuneisuudesta ei kuitenkaan koskaan päästy eroon, mutta Ollikin myöntää, että se on vielä ihan siedettävää.
Olli oli ensimmäisen vuotensa meillä äärimmäisen hankala hevonen. Tuntui ettei se edes tahtonut oppia uutta, sulkeutui vain. Muita hevosia se inhosi sydämensä pohjasta, ja tallikoiria suorastaan pelkäsi. Ratsastelu sujui leppoisaan tahtiin ilman satulaa, mutta ei paljoa naurattanut, kun satulan kanssa saikin sellaista kyytiä, että ei mitään väliä. Kärsivällisellä opetuksella ja lempeillä otteilla Olli saatiin kuitenkin ymmärtämään, mitä sen nykyään toivotaan tekevän, ja kauhukakara muuttuikin hetkessä mitä mukavimmaksi hevosmussukaksi.
Hoidettaessa voisi Ollia kuvailla sanoin utelias ja hömelö. Ori on muuttunut todella sosiaaliseksi, kun omaksui Zurückin kiireettömän elämän. Laukkahevosen ei sovi kääntää päätään hoitajan tielle ja puhkua, mutta sellainenhan tämä hevonen ei ole enää. Olli on nyt syntynyt uudelleen ratsuksi, ja osoittaa ystävällisyyttään ja lempeyttään ihmisystävilleen hörisemällä ja nauttimalla rapsutuksesta ja harjauksesta. Hevonen osaa olla niin rennosti paikallaan, että sitä luullaan aina vanhemmaksi kuin se on, ja ruunatuksi. Kukaan ei todellakaan usko, että kolmivuotiaana tämä hevonen eli laukkurin arkea!
Olli nostaa höntelot jalkansa kavioiden puhdistamista varten ihan nätistä pyynnöstä. Huomaamatonta hipsutusta se ei ollenkaan ymmärrä, mutta kun kättään reippaasti sen jalalla liu'uttaa, ongelmia ei ole. Myös takajalkansa poika pitää itse ilmassa, ei kuormita niillä hoitajaraukan selkäparkaa.
Satuloinnissa on varmaan ikuisesti pieniä ongelmia. Olli ei tietenkään pelkää tai vihaa satulaa, mutta ennen muinoin se tarkoitti juoksemista, eikä tämä hevonen oikein koskaan juoksijaksi syntynyt. Se värisyttelee lihaksiaan ja hengittää puuskittain ilmaa ulos vielä tänäkin päivänä saadessaan satulan selkäänsä, mutta eipähän ainakaan pullistele tai pyöri puolelta toiselle niin kuin monet alun perin ratsuksi koulutetut hevoset. Ihmiselle Ollin käytös ei todellakaan ole vaarallista, mutta ellei oria tunne, aika hurjaltahan se näyttää. Kuolaimiakaan poika ei tahtoisi, vaan yrittää väistellä suitsivia käsiä. Kun hepan pää on niskalenkissä ja toinen hoitajan sormi sen hammaslomassa, kyllä suu aukeaa. Pian sen jälkeen koko poika rauhoittuu.
Ratsastuksen alkulämmittely on yhtä hulinaa joka kerta, mutta ei enää niin vaarallista kuin aluksi. Siinä missä ensimmäisen vuoden aikana Olli oli vaikea saada edes pysähtymään ja seisomaan hetken paikallaan, nyt se kyllä tekee mielellään sen pienen harjoituksen, mutta samalla tavalla se yrittää kaahata niin ravissa kuin laukassa, kuin ennenkin. Siinä ei todellakaan auta kiskoa ohjista, koska se vain lisää pökköä pesään tälle orille. Vaarattomin konsti lienee ratsastaa hevonen päin kentän aitaa, jolloin sen on pakko pysähtyä, tai ellei aitaa juuri nyt ole, kannattaa vain ohjata hevonen voltille. Lämmittelyn idea on toki saada lämpöä lihaksiin, mutta tämän ratsun kanssa myös muistuttaa, että sen nykyisessä elämässä valttia ei olekaan päästä aina täysillä.
Alkukankeuksien jälkeen harjoittelu on helppoa. Olli on kuin onkin oppivainen, ystävällinen ja säyseä hevonen. Suustaan se on niin arka, että menee parhaiten melkein kokonaan paino- ja pohjeapujen mukaan. Tämä hevonen oikein tahtoo tehdä mieliksi, ja juuri siksi sen saakin venymään sellaisiin suorituksiin, että entisen laukkurin ei sellaisiin edes tarvitsisi pystyä. Ori kävisi ihan lapsillekin ratsastettavaksi, elleivät muksut olisi juuri sellaisia, että paniikissa vedetään ohjista, silloin kun poika vain lähtee kuin ohjus. Talutuksessahan se on mainio.
Kilpailupaikka hermostuttaa vieläkin, eikä siinä auta kuin tukkia pumpulia korviin ja pitää tutut ihmiset mahdollisimman rauhallisina orin lähellä. Hevonen on niin rajattoman ymmärtäväinen kaveri, että yrittää itsekin rauhoitella itseään, ja hyvänä apuna sellaisessa ovat rakkaimmat ihmisystävät. Lämmittelyssäkin poika säheltää jännityksensä vuoksi vielä enemmän kuin kotona, mutta onneksi sen tavat jo tunnetaan Zurückissa ja lämmittely osataan aloittaa jo hyvissä ajoin. Näin kaikki sujuu ihan loistavasti.
Oman suorituksen onnistunut alku rentouttaa Ollia. Hevonen huomaa kyllä ratsastajan istunnasta ja avuista, ollaanko tässä rentoja ja tyytyväisiä vai kireitä ja äkäisiä. Olli kuvittelee, että kaikki on kiinni sen itsensä käytöksestä. Jos ratsastaja on rento ja positiivinen, orikin on, koska ajattelee tehneensä oikein. Tällä tavoin se kuuntelee apuja mielettömän nätisti ja helposti, ja sen ratsastaminen voittoon on yhtä juhlaa. Vaikkei ykköspaikkaa tulisikaan, on Olli silti tehnyt varmasti parhaansa ja saa kuljetuskopin luona porkkanoita, haleja ja taputuksia.
The Family
Get A Life
xx 172cm, evm.
|
Get Set (evm.)
|
Ready Ready Ready (evm.)
|
|
Get Off (evm.)
|
|
Luxory Life (evm.)
|
Luxus (evm.)
|
|
Some More Love (evm.)
|
Hello Hollywood
xx 169cm, evm.
|
Hollywood Hooligan (evm.)
|
Classic Hooligan (evm.)
|
|
Greets Hollywood (evm.)
|
|
Hello Boyz (evm.)
|
Hello And Byebye (evm.)
|
|
Boys Boys Boys (evm.)
|
About the Family
172cm korkea upea vaalea rautias Get A Life oli nuorena menestynyt laukkaratsu. Se aloitteli uraansa tavalliseen tapaan kaksivuotiaana, mutta jo ensimmäisen startin (lyhyt matka nurmiradalla) jälkeen sen isäntä huomasi, ettei se ollut vielä valmis kilpahevoseksi. Hitaasti kehittyvä ori sai odotella vielä vuoden ennen kuin yritti uudelleen, ja kolmivuotiaana hevosessa olikin jo voittaja-ainesta. Se voitti helposti maiden-lähtönsä ja jatkoi eteenpäin kunnes oli voittanut suurempia kisoja. Tämä suuri G1-tasoinen kilparatsu muuttui siitoshevoseksi ennen kuin täytti kuusi vuotta, ja se siittää tammoja yhä. Merkittävä osa Get A Lifen varsoista on menestyjiä, joten vauhtia se kyllä periyttää suuren koon ja hyvän rakenteen ohella.
Get Set kilpaili neljä kautta, aloittaen kaksivuotiaana ja lopettaen ennen kuusivuotispäiväänsä. Sen uran alku oli vaikea: sille näytti olevan liian haastavaa voittaa edes maiden-lähtöä. Vaikka voittoprosentti ei todellakaan juoksuttamalla parantunut, ori sijoittui kuitenkin joka kerta. Kun se lopulta, melkein kolmivuotiaana, voitti semistayereiden maiden-lähtönsä neljännellä yrityksellään, se näytti pääsevän vauhtiin. Siitä eteenpäin sai tämä 168cm korkea punaraudikko vauhtia kavioihinsa. Syynä lienee tuohon aikaan orin kotitilalla vaihtunut valmentaja, jonka tyyli sopi paremmin Get Setille. Ori vetäytyi eläkkeelle voitettuaan ensimmäisen kerran pienehköissä arvokilpailuissa, ja siitä tuli siitosori lähinnä tilan omia tammoja varten. Vaikka itse Get Set ei ollut ollut aluksi häävi kilpahevonen, sen hieno suku haluttiin säilyttää tulevaisuuden hevosissa. Ratsu oli 166cm korkea rautias.
Ready Ready Ready oli 169cm korkea komean kiiltävä ruunikko. Se oli laukkahevonen, kuten sukunsakin, mutta sen lisäksi että se oli nopea, oli se myös upean näköinen. Ready Ready Ready käyttikin ensimmäiset nuoruusvuotensa kilpaillen sprintterinä laukkakisoissa melko hienoin voitto- ja sijoitusprosentein, mutta kun se oli jo saavuttanut tarpeeksi mainetta, alkoi se kulkea näyttelyissä. Ja tottakai se menestyi - se oli sopusuhtainen, tervepäinen ori, hyvä rakenteeltaan kaikin puolin, ja bonuksena vielä hätkähdyttävän syvänruskea väriltään. Ori tietysti saavutti näyttelyistä arvostettuja arvonimiä ja pääsi kantakirjaankin ykköspalkinnolla.
Eräs 1980-luvun merkittävimmistä siitoistammoista oli Get Off, joka oli tuittupäinen, kevyt, 160cm korkea täysiverinen. Tamma periytti omia lahjakkuuksiaan, kuten periksiantamattomuutta, vauhtia ja terveyttä, mutta valitettavasti myös kipakkaa luonnettaan. Tätä kompensoitiin valitsemalla Get Offin oreiksi vain vässyköitä, minkä tamma vesitti komentamalla surkeat nössöoriit pois kimpustaan jopa kiima-aikoina. Lopulta löydettiin poikkeus, Ready Ready Ready, johon Get Off mieltyi siitä huolimatta, että ori oli kuin olikin pehmeäluonteinen. Aikaisempien kahden varsansa jälkeen sai Get Off uuden sulhonsa kanssa vielä kolme varsaa lisää, koska yhdistelmä todettiin oikein sopivaksi ja hyväksi.
Luxory Lifen valmentaja ja kimppaomistajat uskoivat vahvasti, että jokainen on hyvä jossain, niin ihminen kuin eläinkin. Myös Loxory Lifellä oli siis salattuja kykyjä, vaikka se olikin melko halpa hevonen, ostettu pikkuruisesta huutokaupasta. Tammaa koetettiin siis valmentaa laukkuriksi, vaikka jo etukäteen oltiin omistajia varoiteltu, että ei tammasta laukkuria tule, sillä ei vain ole räjähtävää nopeutta tarpeeksi. Tämä 172cm korkea tamma oli kuitenkin kiltti ja kärsivällinen, niin kuin omistajansakin, jotka keksivät antaa tamman kasvaa kolmivuotiaaksi rauhassa ja ryhtyä sitten valmentamaan siitä pitkän matkan juoksijaa. Omistajien riemu olikin rajaton, kun Luxory Life voitti keskinkertaisen tasoisia pitkän matkan lähtöjä, vaikka ei se ihan G1-tasoiseksi yltänytkään. Tamma päätettiin silti astuttaa muutaman kerran parhaalla oriilla, johon oli varaa, joten yhteistuumin omistajat kokosivat kolehdin keskuudestaan ja varasivat Luxory Lifelle kaksi astutusta peräkkäisinä vuosina sen oman kotitallin melko vaatimattomasta siitosoriista. Yllättäen molemmat varsat perivätkin molempien vanhempiensa parhaat puolet, ja yhdistelmä toimi mainiosti.
Nopea hevonen ei välttämättä aina saa nopeita varsoja. Näin kävi Luxus-nimiselle 170cm korkealle mustalle orille, joka oli kaunis kuin kuva ja todella menestynyt laukkuri. Sen erikoisalaa olivat lyhyet ja vanhempana myös keskipitkät matkat, ja se saavutti urallaan ties mitä hienoja voittoja ja meriittejä. Varsoille ei kuitenkaan käynyt samoin. Silti ori on yhä näkyvä nimi laukkureiden sukutauluissa, koska aikoinaan sen varsoilta odotettiin paljon, joten sillä astutettiin useita tammoja, ja sen tammavarsoista moni ryhtyi suoraan siitostammoiksi kilpailematta itse.
Some More Love oli 171cm korkea siitostamma, joka sai elämänsä aikana vain neljä varsaa. Tarkoitus sillä oli teettää enemmänkin, mutta se loi varsansa kahtena vuonna peräkkäin, joten se päätettiin jättää tyhjäksi. Some More Love ei ole koskaan kilpaillut, mutta sillä on komea sukutaulu ja se oli itsekin viisas, kiltti ja nätti tamma. Hyvästä suvusta huolimatta entinen siitostamma koulutettiin tavalliseksi harrasteratsuksi ja myytiin halpaan hintaan nuoren naisen lemmikiksi. Huhujen mukaan Some More Love ei siitä pahastunut lainkaan, vaan vietti loppuelämänsä uudessa kodissaan, jossa sen omistaja palvoi rakasta lemmikkiään kuin epäjumalaa.
Hello Hollywood oli lupaava, kilttiluonteinen nuori laukkaratsu kunnes kaatui liukkaalla nurmella G2-lähdössään ja loukkasi takajalkansa. Moni omistaja olisi lopettanut arvottomaksi käyneen, pari pikkulähtöä voittaneen hevosensa heti, mutta Hello Hollywoodin nuori isäntä rakasti tätä 169cm korkeata ruunikkoaan. Hello Hollywood sai siis pitää henkensä, kasvaa aikuiseksi ja synnyttää sen jälkeen kaksi pyöreää, komeaa orivarsaa. Ensimmäisen isäntä myi heti, ja hyvä laukkurihan siitä tuli. Nuorempi onkin sitten Hollywood Life, ja vähän eri asia.
Hollywood Hooligan oli kuulemma kovapäinen pikkuinen, vain 157cm korkea ruunikko. Se voitti lyhyitä laukkakilpailuja silkalla sisulla, sen omistajakin myönsi sen. Orilla ei ollut lainkaan lahjoja, ei rytmikkäitä matkaavoittavia askelia, vaan pelkkä pässin luonne. Se pysyi suurempien hevosten kannoilla pelkällä hullun raivolla, ja juoksi aina viime hetkellä ohitse ellei jäänyt pahasti pussiin. Voitettuaan se läähätti ja vapisi kuin kuoleman kielissä, vaikka jockeyt aina tottelivat valmentajan tahtoa ja olivat ajamatta oria eteenpäin. Vaikka Hooliganissa kyvyt loistivatkin poissaolollaan, tammanomistajat kiinnostuivat sen poikkeuksellisesta luonteesta. Näin rumasta ankanpoikasesta tuli joutsen - Hollywood Hooliganista siitosori.
Classic Hooligan oli 156cm korkea ja aina vihainen kuin ampiainen. Tätä läsipäätä ruunikkoa pidettiin hengissä vain viisivuotiaaksi, koska siitä ei ollut mitään hyötyä kenellekään, vaan päin vastoin. Tavalliset hoitotoimenpiteet olivat kuin kidutusta sekä hevoselle että ihmisille, ja laukkaharjoituksissa Classic Holligan syöksyi kyllä hirvittävällä vauhdilla hevostovereidensa takapäähän kiinni hampaillaan, mutta ei käyttänyt energiaansa juoksemiseen. Ori päätettiin siis lopettaa ja avata: olisiko sillä vaikka aivokasvain? Hevosesta ei kuitenkaan löytynyt mitään vikaa. Ainoan varsansa ruunikko muuten sai puskettuaan itsensä yhteensä neljän lankkuaidan läpi tammojen laitumelle. Onneksi vain yksi tamma tuli kantavaksi.
Tämä huono-onninen tamma oli silloin kuusivuotias Greets Hollywood, eli Greta. Se oli silloin jo juossut kilpaa menestyen ihan siedettävästi, mutta ei siitä siitostammaksi asti olisi ollut. Tarkoitus olikin kouluttaa Greta ratsuksi ja myydä se, kiltti kun se oli. Toisin kuitenkin kävi, kun tämä 160cm korkea musta tamma tuli kantavaksi vahingossa, ja sattui synnyttämään jukuripään, joka nousi julkisuuteen pelkän typerän luonteen vuoksi. Eihän julkkiksen emää kukaan myy, ja vaikka Greta ei saanutkaan enää varsoja, se sai asua siitostammojen kanssa tallissa lopun ikäänsä.
Hello Boyz syntyi oikeasti tammikuun ensimmäisenä iltana, joten se sai kasvaa aivan oikeasti kaksivuotiaaksi ennen kuin se joutui kilparadalle. Se oli siis jopa puoli vuotta vanhempi nuorimpia kilpailijoitaan, ja tietenkin puoli vuotta kehittyneempi varsa. Suurelle, aikuisena 170-senttiselle mustalle tammalle lisäaika kehitykseen oli etu, ja se voittikin ensimmäiset lähtönsä melko helposti. Tosissaan tamma joutui kilpailemaan vasta G2-tasolla, ja muita tammoja vastaan kirittäessä sen rahkeet kyllä riittivät. Kaksinkertaisena G1-voittajana Hello Boyz vetäytyi eläkkeelle ja sai ainoan varsansa lähialueen kuuluisimmasta laukkurista, Hollywood Hooliganista.
Hello And Byebye vain ilmaantui jostain G1-voittajana. Se oli tuntemattoman pikku kasvattajan ensimmäinen millään tapaa menestynyt kasvattaja, ja tähän asti myös viimeinen. Sen varhaisista vaiheista kukaan ei osaa sanoa mitään, mutta G1-voiton saavutettuaan keskipitkällä matkalla, astui ori kolme tammaa, joista yksi valitettavasti synnytti varsan kuolleena. Tämä hevonen oli 171cm korkea ja musta.
Yliaikaisena syntynyt Boys Boys Boys oli keskinkertaisen sukuinen siitostamma. Itse se oli kiltti, sopusuhtainen, 168cm korkea raudikko. Tamma myytiin kasvattajalta huutokaupassa tuntemattomalle pikkukasvattajalle.
This is MY Show!
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Dear Diary...
081115
Nälkä kasvaa syödessä. Minä sanoin niin valmentajallemme, joka tahtoi tehdä Ollista huippuratsun tehtyään siitä ensin minun harrasteratsuni. Ei laukkahevonen osaa hypätä, kuului monesta suusta, niin minunkin suustani. Aloin uskoa Olliin täysillä vasta nähtyäni sen menevän kevyesti, kiinnostuneesti ja suorastaan riemastuneesti 140-senttistä rataa. Aiemmin olin vain rakastanut sitä ehdoitta, omana pienenä poninani, mutta silloin sata vuotta sitten Elle DuLaudin ratsastusta katsoessani olin järkyttynyt samalla kun olin haltioitunut. Ei Olli voinut millään olla se sama hevonen, joka madame DuLaudin kanssa hyppäsi ensin upean radan, ei meinannut sitten rauhoittua ollenkaan ja lopulta pysähtyi korskuen, suu vaahdoten ja aivan innoissaan eteeni.
Tänään Elle DuLaud sanoi minulle, että nälkä kasvaa syödessä. Aluksi oli nimittäin puhe, että Olli käy YLAssa hakemassa vaatimattoman kolmospalkinnon. Olli sai ykkösen, joten lähti vielä ihan vain kokeilemaan ERJ:n laatikseen kolmosta. Taas Olli sai ykkösen, joten laitoin sen vielä KRJ:n tilaisuuteen. Huomasin palkintojen julkaistun jo. Kakkonen tuli, ei kolmosta. Avasin saman tien XLA:n sivut. Se on vaikea laatis. Nyt on Ollin vuoro näyttää, ettei ex-laukkuri ole huono kilpahevonen! Vaan Elle DuLaud yritti saada minut sulkemaan XLA:n nettisivut. Hän taputti kämmenselkääni ja sanoi, että ei Olli ole niin hyvä. Jos ilmoitan sen, minun pitää vakavasti varautua hylkäykseen.
Ilmoitin Ollin joka tapauksessa. Ei palkinto ole pääasia. Jos Olli häviää, nojaan sen kaulaan, kun se pitää päätään sylissäni. Jos se saa palkinnon, riemuitsen sen kanssa samalla tavalla kuin aina: tuuletan niin hallitsemattomasti, että Olli alkaa hyppiä ja korskua. Ja kävi kummin vain, sitten ostetaan kahden kilon säkki porkkanoita lähikaupasta, ja kunnollista punaviiniä. Illalla sitten herkutellaan.
010915
Voi kyllä! Nyt Olli osaa! Olen ratsastanut pojulla muistaakseni jo pari viikkoa kaulanarulla ja nyt minusta tuntuu, että se tajuaa asian niin hyvin, että sen kanssa voi tehdä mitä vain. Lähdimme siis juhlimaan onnistumista lyhyellä maastolenkillä. En uskaltanut antaa Ollin laukata ollenkaan, koska se saattaisi innostua niin, ettei uusi ohja, eli kaulanaru, menisi sille enää läpi. Sen sijaan ravasimme melkein koko ajan ja minulla oli mukava olo satulassa. Olli oikein venytti kaulansa tosi pitkäksi ennen kuin kokosi ihan itse itsensä ja ryhtyi kantamaan minua lihaksillaan eikä luillaan.
Kun palasimme kentälle, pojassa tuntui olevan yhä virtaa jäljellä. Minulle tuli uhkarohkea olo. Päästin Ollin hetkeksi irti kentälle, kun raahasin estekalustoa paikalle. Nyt hypättäisiin! Koska kaulanaru on ratsulleni vielä kuitenkin tosi uusi asia, soitin kännykälläni Zachin paikalle vahtimaan, ettei mitään pahaa kävisi minulle tai hevoselleni. Aina uusia juttuja yritettäessä on hyvä, että kuka tahansa katsoo perään ja soittaa vaikka ambulanssin pahimmassa tapauksessa.
Ambulanssia tai mitään ei kuitenkaan tarvittu. Rata oli helppo ja matala, niin ettei Olli innostunut liikaa. Ensimmäisellä esteellä se kompuroi hiukan, kun puolipidäte oli sen mielestä vielä epäselvä kaulanarun kanssa. Lopuilla se kuunteli minua paremmin, mutta hyppäsi rumasti, kun keskittyi niin kovin ymmärtämään minua. Lopulta koetimme mennä radan uudelleen, kun olin oikein kunnolla ensin kehunut Ollia. Kehuista rentoutuneena se hyppäsi paljon varmemmin.
Kun liu'uin sen selästä alas ja löysäsin satulavyön, minua nauratti. Olli on kohta 15-vuotias. Joku hönö sanoi minulle eilen, ettei vanha koira opi uusia temppuja, ja viittasi sillä puheisiini Ollista ja kaulanarusta. Suksikoon suolle. Me Ollin kanssa tiedämme, että koskaan ei ole liian myöhäistä opetella uusia juttuja. Kun Olli on 30 ja minä 50, ehkä minä aloitan laskuvarjohypyt ja Olli kokeilee poolohevosena olemista?
150615
Kesä ja kärpäset? Ei. On tämäkin naurettava kesä. Alpit ovat umpijäässä, ja kylmä tuuli on kaatanut joka ainoan viljapellon kaikki kasvit. Puissa ei ole edes kunnon lehtiä - ja tänään minä ja Olli tarvoimme ensin kuurassa ja sitten lumella.
Meidän piti lähteä maastoon. Ajattelin, että menisimme runtum Falkenstein, miten siis sanotaan Zurückin tallilla kun lähdemme kiertämään pientä Falkensteinin vuorta, mutta Olli oli tosi virkeällä päällä. Lähdimmekin siis kiipeämään ylöspäin Falkensteinia kiertäviä polkuja. Suunnittelin kiipeäväni Frillenseelle, joka on pikkuvuoren puolivälissä piilossa sijaitseva pieni vuoristojärvi. Hyväkuntoisella hevosella nousinkin nopeasti niin korkealle, että näin yli peltojen ja koko Inzellin kaupungin sinne asti, missä korkeammat vuoret estivät näkemästä enää kauemmas. Olli ei edes puuskuttanut. Se oli erityisen kiinnostunut pikkueläimistä, kuten oravista, ja katseli niitä kiinnostuneena kulkiessaan.
Olimme ehkä puolimatkassa Frillenseelle, kun huomasin, että maassa oli vielä kuuraa, vaikka kello oli jo vaikka mitä aamupäivällä. Ajattelin, että ehkä puiden varjot olivat estäneet kuuraa sulamasta ja jatkoimme eteenpäin ja ylöspäin kävelemistä. Melko pian näin jo muutaman vielä Falkensteiniakin pienemmän vuorennysän yli. Ilma oli tosi kylmä, ja tuuli kauheasti.
Frillenseelle oli vielä jonkin matkaa, kun huomasin, että kuura oli muuttumassa hienonhienoksi, mitä ohuimmaksi lumikerrokseksi. En uskaltanut ratsastaa enää, koska pelkäsin, että lumen alla olisi jäätä. Laskeuduin siis alas ja talutin Ollia pidemmälle. Jäätä ei ollut.
Kun saavutimme Frillenseen, lunta oli monta senttiä. Ilma oli kuitenkin plussan puolella ja keskellä polkua, sohjoisessa kohdassa, alaspäin valui kirkasta sulavettä. Frillensee ei ollut jäässä.
Minulla oli kuitenkin jo kylmä, joten vierailumme järvellä jäi lyhyeksi. Olli söi sokeripalan, jonka sille tarjosin, ja minä otin Frillenseestä ja lumesta muutaman kuvan näyttääkseni tallilla. Sitten lähdin taluttamaan Ollia alaspäin.
230215
Ollin kauan odotettu varsa kuoli tänään vain päivän ikäisenä. Minulla oli suuria suunnitelmia pienen lupaavan ratsun varalle, mutta ne jäivät haaveeksi. Olen onnellinen siitä, ettei Olli edes tiedä, että sillä oli vielä tänä aamuna toinenkin poika. Ja siitä, etten minä ehtinyt tutustua ihanaan varsaan yhtään enempää.
Piristääkseni itseäni lähdin Ollin kanssa pitkälle maastolenkille. Oikeastaan olisin halunnut ratsastaa varsan emällä, Kannalla, piristääkseni myös sitä, mutta en tietenkään voinut. Sitä paitsi Olli on rauhallisempaa seuraa minulle...
Miksi elämän on oltava näin rankkaa?
200815
Mexican Memory on tänään astutettu Ollilla toista kertaa. Varsan laskettu aika on alkuvuodesta. Kotona on samasta yhdistelmästä jo orivarsa, mutta jos tästä tulee tamma, ori lähtee myyntiin. Olisin kovasti halunnut Kannan ja Ollin varsasta tamman myös viime kerralla, koska tamma sopii paremmin jalostusohjelmaani.
Yleensä aina rauhallisesta Ollista tulee naisissa käymisen jälkeen pitkäksi ajaksi häntää vispaava pöpipää. Se on olevinaan niin macho taas, että en viitsi varmaan huomenna mennä valmennukseen sen kanssa, vaan annan sille vapaapäivän rauhoittumista varten. Onneksi tunnen hevoseni... Ensimmäisen varsan aikaan minä tosiaan menin sillä valmennukseen heti seuraavana päivänä astutuksesta, ja sehän melkein kiisi ylitseni, kun putosin ja se oli niin tohkeissaan.
190813
Meillä on satanut jo lähes kolme viikkoa. Puoliveriset eivät ole moksiskaan, mutta Olli kärsii. Sen on kylmä, vaikka sillä on sadeloimen alla fleeceloimi. Sen vuohiskuopissa on sitkeää ihottumaa mudan takia. Jotta edes jälkimmäisestä vaivasta päästäisiin eroon, Olli tarhailee kahdesti päivässä, vain vähän aikaa kerrallaan ja silloinkin hiekkapohjaisella ratsastuskentällä.
En muista, milloin olisi satanut näin hirvittävästi. Syksyisin on koleaa, mutta Ollikin sen kestää. Tätä ei. Ori on niin kyllästynyt, että vaikka se on aina melko tyynni, se hermostuu jopa siitä, kuinka sade ropisee maneesin kattoon. Liikuntaa se kyllä saa pukitellessaan rinkiä, ja niin saan minäkin, mutta treeniksi tätä ei voi kutsua.
Tiedän, että Olli ei ole kipeä. Se oireilee tällä tavalla aina, kun sataa parikin päivää, mutta ei todellakaan yhtä rajusti. Silti soitin eläinlääkärille, mutta kuulemma nyt on niin kiire, ettei kukaan siellä päässä viitsi tehdä turhia käyntejä terveen hevosen takia. Minä ymmärrän, mutta seuraan tarkasti, että Olli on vastaisuudessakin terve.
Tallipoika Zach säälii suosikkiratsuaan ja viettää sen karsinassa tunteja vain istuen nurkassa. Olli pitää seurasta, mutta poika saanee nuhan vetoisella lattialla tällaisella säällä.
120712
Kesä on kuumimmillaan. Puoliverisistä se on tukalaa, mutta Olli tuntuu vain nauttivan. Paarmojakin on vähän tänä vuonna, joten maastoon pääsee vaikka keskellä päivää, ja treenaaminen onnistuu tuskattomasti. Minä itse en siedä kuumaa ja ratsastan vain iltaisin, mutta Ollin ratsastajan virka pysyy tallipoika Zachilla, joka ei pelkää ratsastaa kuumassa säässä. Poika jaksaa pyöriä Ollin kanssa kentällä melkein kaksi tuntia kerrallaan, kunhan käy välillä kentän laidalla viilentymässä. Kentän aidalle Zach on tasapainotellut vesikanistereita, joista siis kaataa vettä itsensä ja Ollin päälle tämän tästä. Treenin jälkeen poika tapaa nostaa satulan kentän aidalle odottamaan ja ratsastaa suoraan puoliveristen jalkoja letkuttavan tallimestarin luokse ja pyytää kylmää suihkua itselleen ja hevoselle. Ja molemmat, sekä hevonen että poika, nauttivat oudosta vesileikistään.
011210
Joulukuu tuli, ja Ollin ensimmäinen toppaloimi meni rikki aamulla. En yhtään tiedä, mitä ihmettä se Zach onnistui hevosen kanssa tekemään, mutta loimi on joka tapauksessa käyttökelvoton, eikä sitä voi edes korjata. Hätäratkaisuna Ollia ulkoilutettiin haassa vain kaksi tuntia tänään, ja sillä oli kaksi fleeceloimea päällekkäin, jotta se tarkenisi. Töittensä jälkeen lähti se Zach ajamaan maastoautolla miljoonaa kohti kaupunkia ostamaan loimea.
Olli taas oli koko päivän ihan sietämätön, koska sillä oli tylsää ulkoilun puutteen vuoksi. Ratsastusta se sai melkein tuplamäärän, mutta se ei väsyttänyt tarpeeksi. Poika jaksaa vieläkin hakata tuolla karsinansa ovea etukaviollaan, vaikka sai jo iltaheinänsäkin. Onneksi saan päästää sen huomenna ulos ja jättää hoitamisen Zachin kontolle koko päiväksi.
Yleisesti ottaen ori menestyy todella hienosti - itse asiassa koulutus on melkein ohi. Kilparadoille on vieläkin pitkä matka, mutta valmentautumisen aloittamiseen enää arviolta kuukauden verran. Zach on tehnyt kovan työn Ollin kanssa, ja ansaitsee kyllä tänä vuonna erityisen kivan joululahjan pukilta...
191110
Tallipoika Zach on ottanut Ollin huostaansa nyt peruskoulutuksen jälkeen. Hevonen ja poika ovat aina tulleet toimeen, joten Olli-kamu ei ollenkaan vierastanut ratsastajanvaihdosta. Tästä eteenpäin koulutuksen jatkamisesta vastaa siis Zach minun valvonnassani, ja kun kaikki on kunnossa, ryhdymme yhdessä valmentautumaan kilpailuita varten. Tämä on ollut erittäin hyvää aikaa, hevonen kun on ehdottoman kiltti ja miellyttävä tapaus satunnaisista tempauksistaan huolimatta.
Maastossa minä silti kävin tänään, ja ai kun oli kylmä. Ollilla oli puoliloimi satulan alla, ja silti jouduttiin palaamaan jo puolen tunnin päästä kotiin, kun raukan oli selvästi kylmä. Jäätyiväthän ne varpaat minultakin, mutta selvisin hevostani paremmin.
011110
Tänään se onnistui, tänään se onnistui ihan ensimmäisen kerran! Olli tapaa jolkuttaa kaula pitkänä menemään ja vähän vältellä ohjaa, mutta tänään se otti pohjeavuista ryhtiä askeleeseensa ja ravasi aivan järkyttävän hyvin keskinkertaisessa muodossa. Kauaa se ei aloillaan pysynyt, vaan venyi pian taas, mutta kehuja se sai niin paljon kuin vain hevonen voi saada. Rukikaan ei ole ollut vähään aikaan mukana ratsastuksissa, ja silti ne sujuvat.
Olli on oppinut nyt perusasiat. Se osaa kolme kaunista askellajia erittäin hyvin, ymmärtää miten sen nykyään oletetaan reagoivan apuihin, ja lukee painoapuja mielettömän nopeasti. Helpot liikkeet menevät ilman vaikeuksia aina pohkeenväistöistä taivutuksiin, joskin ne näyttävät vielä hieman epävarmoilta ja jäykiltä. Joskus pollelle vieläkin tulee silti totaalinen black out, ja se hätääntyy kesken kaiken. Silloin on vain oltava itse rauhallinen, annettava Ollille ohjaa ja ajettava se pohkeilla menemään aivan yksinkertaisesti käyntiä suoraan. Maastossa tällaisia tilanteita tulee erityisen usein.
Orilla ei ole enää kamalan tuntuista mennä, vaan se on kuin mikä tahansa hevonen. Kilparadalle siitä ei todellakaan vielä ole, mutta ainakin saan mennä aivan rauhassa maastoilemaan ja valmentaa poikaa pelkäämättä itseni puolesta ollenkaan.
251010 - Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ollilla on selkeästi vielä vaikeuksia jopa helpoissa asioissa, eikä ihme. Se on tottunut menemään vain kovaa eteenpäin, ja luulee, että täälläkin siihen ollaan tyytyväisiä, jos se tekee niin. Oresaman tulee muistaa olla aina lempeäkätinen ratsastaja Ollille ja ottaa huomioon sen erityistilanne harjoituksissa. Ratsun kanssa on edettävä vaiheittain.
Tänään harjoittelimme ihan helppoja asioita: rentoa ravaamista, volttien tekemistä ja viimeisenä hillitysti laukkaamista kiitolaukan yrittämisen sijaan. Ollilla meni useita kertoja ihan ohi, mitä siltä haluttiin. Oresama kuitenkin kehui ratsua vuolaasti aina, kun se teki edes jotain oikein. Tunnin kuluttua se olikin oppinut rentoutumaan ja jopa askel alkoi muuttua joustavammaksi. Kehotin Oresamaa istumaan rennosti, vaikka pelottaa: ei se Olli alta kovin kauas karkaisi aitauksessa, ja rennon ratsastajan kanssa sen olisi helpompi rentoutua itsekin.
Olli oli hikinen, kun helppo tuntimme lopetettiin, ja vapisi. Kehotin jäähdyttelemään sen kunnolla ja ratsastelemaan huomenna kevyesti: vapina johtui siitä, että jännitys poistui kehosta, ja treeni oli ollut rankka, koska ori ei ollut vielä antanut itsensä rentoutua.
221010
Ensimmäisen kerran nousin Ollin selkään muutamia päiviä sitten. Poika on tottakai tottunut ratsastajaan, laukkuri kun on, mutta silti se ei oikeastaan osaa yhtään mitään. Harjoittelimme aivan rauhassa kentällä, ja Ruki oli aidan takana sidottuna rauhoittamassa aavistuksen hermostunutta Ollia läsnäolollaan.
Aluksi tuntui, että ratsu lähtee alta jo ravissakin, ja meno oli aivan järkyttävän epäsopusuhtaista. Vaikka ratsastin ensimmäisillä kerroilla vain vartin, se ei tuntunut ollenkaan hyvältä, koska ratsua pelotti. Muutamassa päivässä Olli kuitenkin rentoutui taas ja alkoi kuunnella.
Tänään ratsastin ihan kunnolla. Ei kestänyt kuin kymmenen minuuttia opettaa Ollille rento ja rauhallinen ravi - näyttävä se oli jo luonnostaan. Laukkaa en tietenkään saanut pyörimään, mutta ainakin hidastin tätä poikaa niin paljon, että se suostui menemään kahdeksikkoa suuren kentän poikki - aikaisemminhan se kaahasi jo juoksutuksessakin, ja yritti juosta itse itsensä ohi. Olen tyytyväinen, ja kaikki sujuu oikein hyvin!
091010
Olli on kotiutunut hyvin, ja saanut Rukista itselleen uskollisen ystävän. Ihmisistä sen suosikki on tallipoika Zach, joka jaksaa orin kanssa vääntää päivästä toiseen samoja asioita. Minä olen huolehtinut liikunnasta, ja koko ajan se on ollut vain juoksutusta, irtojuoksutusta, kävelykonetta, takaapäin ohjilla ajamista ja rentoutumista maastossa taluttaen. Orin on ehdottomasti tasaantunut sitten tulopäivänsä, ja nyt sen opettaminen uusille tavoille on suorastaan miellyttävää puuhaa iltaisin.
Kovin kylmänarka poika kieltämättä on. Se otti jo loimen käyttöönsä illoiksi, siinä missä puoliveriset ovat vielä ehdottomasti ilman. Omaa loimea ei Olli ole muuten vieläkään saanut, vaan lainaa Rukilta, mutta hyvin se käy nyt ennen kylmiä ilmoja. Kaupunkireissu on kuitenkin edessä Rukin isän kanssa, koska se kilpailee taas, ja samalla voidaankin käydä ostoksilla. Ollista tulee Zurückin ensimmäinen toppaloimea käyttävä hevonen - muille on riittänyt talvellakin paksu fleeceloimi.
031110 - Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Näen ihan huikean muutoksen lyhyessä ajassa! Viime valmennuksessa Oresama ja Olli pääsivät selkeästi jonkin oivalluksen jäljille, ja nyt ratsukko näyttää ihan erilaiselta! Ollilta sujui helppo rata ihan vain muutamalla virheellä, ja sen meno sammalsi oikeastaan vain laukan kohdalla. Se ei vieläkään ymmärrä hidastempoisen laukan ideaa kokonaan, mutta näen, että se haluaa yrittää. Hitaampi tahti ei onneksi ole myöskään tehnyt Ollista löysää kentällä valuvaa ex-laukkuria, niin kuin monelle ratsulle käy.
Ollille vasen laukka on vaikea, joten sitä täytyy harjoitella ennen laukanvaihtojen yrittämistä. Sen johtava jalka on selkeästi oikea, joten luonnollisesti se on mennyt lähinnä oikeaa laukkaa edellisessä elämässään. Vasen laukka vahvistuu lihaskuntoharjoittelulla: vasemman puolen lihaksia on vahvistettava, jotta hevonen saisi pidettyä itsensä ryhdikkäänä.
Ratsukolla menee ihan hyvin suhteessa siihen, mitkä ovat lähtökohdat. GP-ratsua Ollista ei koskaan tule, mutta kapasiteettia sillä on melko vaikeille radoille asti, jos sen askeleet saadaan trimmattua kuntoon ja lihaskunto kehittymään. Mikään ei ole liian myöhäistä, ratsujen maailmassa ori on vielä melkein varsa!
250910
Paperisota on ohitse, ja uusi hevoseni oli täällä jo kaksi tuntia sen jälkeen, kun heräsin. Karsina oli valmiina, samoin kuin haka, ja rakastin jo hevosta, jota en ollut koskaan itse tavannut. Tämä poika oli amerikkalaisen tuttavan suosittelema remonttiheppa ihan vain ulkomuotonsa vuoksi minun puoliverikantaani, mutta itse olin nähnyt orista vain kuvia. Olli, jota Amerikassa kutsuttiin Laiffiksi, on uransa lopettanut laukkahevonen - epäonnistunut ressukka. Minulla olisi puuhaa opettaa se ratsun tavoille, eikä siitä ikinä mestaria voisi odottaakaan.
Olli oli väsynyt ja apaattinen, kun pääsi vihdoin ulos kopista. Se värisytteli lihaksiaankin siihen malliin, että sillä oli sekä kylmä että jännittynyt olo. Minun kävi hevosta niin sääli ikuisuuden kestäneen matkan jäljiltä, että olisin tahtonut vain loimittaa sen hakaan lepoon viikoksi, mutta eihän sellainen käy päinsä. Katselin, kuinka tallipojat taluttivat hevosta sitä rauhoitellakseen muutaman ringin autiossa tallipihassa ja veivät sitten katokseen suojaan sateelta. Eläinlääkärin olisi pakko tutkia Olli vielä kerran.
Sillä aikaa kun Ollia tutkittiin katoksessa, olin sen luona. Ei se tuntenut minua, joten ei läsnäoloni sitä lohduttanutkaan. Tallipojat sen sijaan patistin viemään muita hevosia mahdollisimman paljon ulos, jotta Olli ei joutuisi olemaan yksin ja hätääntymään. Poika sai hetkessä terveen paperit ja määräyksen ainakin neljäksi päiväksi juoksutuskuurille ja ulkoilemaan mahdollisimman paljon. Loppupäivän ori vietti haassa katoksen alla värjöttelemässä. Sillä ei ollut kylmä, mutta eihän se sateeseen lähtenyt. Muutama Zurückin ori yritti tehdä siihen tuttavuutta aidan yli, mutta ei Olli oikein vielä perustanut sellaisesta.
Pojan laukkastarttien tiedoilla ei enää mitään tee, mutta laitan ne kuitenkin alle muistiin:
220810 Chorounge, Maiden 2800m D - 2nd, 12 000v€
280810 Route, Maiden 2000m D - 7th
060910 Farfalle Ranch, Maiden 1200m D - 7th
140910 Chorounge, Maiden 1800m D - 4th, 4 000v€
Baby Ollies
071111 o Hey-Ho Hollywood RR (e: Mexican Memory)
200513 t It's Time For Hollywood RR (e: Ready Set Go It's Time To Rock)
180215 o Hollywood Memories RR (e: Mexican Memory)
070415 o Moana's Steel (e: Sunny Burprisp)
ulkosun ja kuvan ©
Eveliina K 2007 kuvien © Oresama, ellei toisin mainita. Luvaton kopiointi on rikos!
Kyseesä on virtuaalihevonen.
