otsikkokuva
Etusivu
Esittely
Hevoset
Kasvatus
E-mail

Yorcan hevonen


Nimi: Hey-Ho Jack RR VH12-031-0230 Omistaja: Oresama VRL-02753
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Oresama VRL-02753, Yorca
Rotu: Suomenpuoliverinen Painotus: Kenttäratsastus
Säkäkorkeus: 165cm Koulutustaso: CIC4 (160cm gp)
Syntynyt: 10.03.-12 (nyt 29v) Meriitit: YLA2, ERJ-I, KERJ-III



Kuvat © Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä


Jack on vähän raisu poju, joka todella tarvitsee silloin tällöin hieman kurinpidollisia toimia vahvemmalla kädellä. Osaa se kunnollakin olla, jos sitä käsittelee johdonmukaisesti ja asiantuntevasti, mutta ellei näin tapahdu, on sen kanssa touhuaminen suoraan sanottuna kurjaa. Onneksi Yorcan väki on kunnolla töihinsä koulutettua.

Uutta hoitajaa Jack testaa, mutta vanhan, hyväksi osoittautuneen kanssa se ei viitsi vääntää. Tutun kanssa se on kuin mikä tahansa kilparatsu. Katselee kiinnostuneena ympärilleen ja välillä hangoittelee vastaan kavioita puhdistettaessa. Jack ei pure tai potki, mutta varomattoman se saattaa litistää seinää vasten tai ahdistella nurkkaan, jos sitä karsinassa harjaillaan. Lempi-ihmisiään ori hauskuttaa hirnumalla ja puhisemalla kuulumisiaan kovaan ääneen.
Jack ei erityisesti tahtoisi töihin, kun vaihtoehtona on haassa rentoutuminen. Siksi sille ei saa antaa vaihtoehtoja satuloitaessa. Hevonen luimii ja tömistelee, jos uskoo sillä säikyttävänsä hoitajan pois. Kannattaa toimia rivakasti ja jättää ratsun uhittelu täysin huomiotta. Se ei toteuta uhkauksiaan, ja lopettaa pelleilyn kun huomaa satulavyön kiristyvän joka tapauksessa ja jalustinten laskeutuvan sen kyljille. Kuolaimet sen suuhun saa hammaslomasta kutittamalla, ja vaikka se päätään kovin nosteleekin remmejä kiristettäessä, sitä uskaltaa kyllä vaikka korvasta vetää jotta se laskisi kaulansa.

Jackilla ratsastaa koko ajan mahdollisimman moni ihminen, jotta se saisi vaihtelua ja oppisi käyttäytymään kunnolla joka tilanteessa. Koska se ei aina muista, kuka on kova vastus ja kenet saa heitettyä selästään parilla pukilla, se käyttää lämmittelyajan ratsastajiensa kokeilemiseen. Joinain päivinä se pukittelee ravatessaan hurjan näköisesti, ja joskus kieltäytyy liikkumasta keskeltä kenttää minnekään. Parhaiten Jackin kanssa pärjää Elli, jonka neuvoo ratsastajia asennoitumaan oikein. Kun oria ratsastaa niin reippaasti ja itsevarmasti kuin vain suinkin osaa, se alkaa itsekin uskoa, että sillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin totella nätisti.
Vaikka toisin veikattiin, Jack on ihan mukava kouluratsu. Se on niin sisukas, että kun sen kipakan luonteen kanavoi harjoitukseen eikä kiukutteluun, se jaksaa toistaa samaa asiaa kymmeniä kertoja, jos on tarve. Tottelemaan sen saa olemalla itse reipas ja määrätietoinen. Kun yhteinen sävel jossain vaiheessa treeniä löytyy, Jack onkin Yorcan kyvykkäimpiä ja älykkäimpiä kouluratsuja.
Esteillä meno on hurjaa. Välillä tuntuu, ettei ori edes katso eteensä. Se lähtee lähintä estettä kohti automaattisesti ja ponnistaa merkistä täsmällisesti. Hyvälle ratsastajalle orin tapa on vain mukava, mutta kokemattomampia kyydissä pelottaa. Välillä tuntuu, ettei Jackia saa koskaan pysähtymään, mutta kovasta vauhdista huolimatta se ei kuumu, ja se tottelee hidastamiskäskyäkin, joskin hieman vastahakoisesti. Hyppy on suuri ja aikaavievä loikka, mutta ori ottaa menetetyn ajan moninkertaisesti takaisin kääntymällä tiukasti ja kiihdyttämällä laiskottelematta seuraavalle esteelle.
Maaston puolella joutuu Jackia vähän hillitä. Se vyöryy tuiman näköisenä eteenpäin, eikä varo sitten yhtään menoaan. Ratsastajan on tarkkailtava maastoa kuoppien pelossa, koska nurinhan se ori menisi, kun porhaltaa vain. Maastoesteillä se hyppää rohkeasti. Itse asiassa suoritus on niinkin rohkeaa, että Yorcan väen on ollut pakko peruuttaa harjoituksia ja kilpailuita liukkaina sadepäivinä, ettei varomaton Jack hyppää itseään nuri märällä pohjalla.

Kilpapaikalla meteli saa orin vieläkin ärtyisämmäksi kuin mitä se kotona on. Kouluradan suorittamisessa tämä ylimääräinen aggressio ei ole ollenkaan hyväksi, mutta esteradan puolella se lisääkin pojan vauhtia ja itsevarmuutta merkittävästi. Maastoesteet menevät kilpailuissakin, metsän rauhassa, samalla tavalla kuin kotona harjoituksissa.



Green Sparrow
fwb, 165cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-II
Green Cold
fwb, 167cm, evm.
Green As I Am
fwb, 169cm, evm.
Golden Opportunity
fwb, 164cm, evm.
Powerproof FIN
fwb, 160cm, evm.
All This Power
fwb, 160cm, evm.
Party Poker
fwb, 161cm, evm.
Hey-Ho Pirates
fwb, 165cm
YLA1, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-III
Pirate Party
fwb, 165cm, evm.
Captain Kestrel
fwb, 167cm, evm.
Midsummer Party
fwb, 164cm, evm
Magi Says Hello
fwb, 167cm, evm.
Simply The Best
fwb, 169cm, evm.
Hello Losers
fwb, 162cm, evm

Maailman suloisin suklaasilmä, Green Sparrow oli yksi Yorcan kantaoreista ja mukana tallilla heti alusta asti. Tämä 165cm korkea ihastus oli mitä suloisimman värinen ruunikko, ja kiltti luonteeltaankin. Kilpatulokset taas puhuvat omasta puolestaan. Kenttäratsastussijoituksia ja -voittoja on useita niin villeistä kuin alaisistakin kilpailuista. Green Sparrow jäi Yorcaan hyvin säännösteltyyn siitoskäyttöön kilpailtuaan itsensä laatuarvosteluita varten valmiiksi. Hey-Ho Jack RR on Green Sparrow'n ensimmäinen varsa.

Suuri mustanruunikko Green Gold oli aikoinaan menestynyt kenttäratsu ja komeili useiden hevoslehtien kansikuvissa. Sen luonteessa kuitenkin oli pitelemistä, mutta osaavissa käsissä ori venyi hienoihin suorituksiin. Laatuarvosteluissa ja kantakirjoissa käyneinä se palasi viimeiseltä kilpakaudeltaan Saksasta takaisin Suomeen siitosoriksi 16-vuotiaana. Green Gold astui useammankymmentä varsaa siitosorin päivillään ja varsoista roimasti yli puolet niitti menestystä kilparadalla aivan isänsä tapaan. Ori lopetettiin 24-vuotiaana erityisten sitkeiden tautien vietyä sen voimat.
Green As I Am oli melkein 170cm korkea, hiilenmusta väriltään ja harrasti kouluratsastuskilpailuita leipälajinsa kenttäratsastuksensa ohella. Koulupuolelta sijoituksia ropisi, mutta aivan laatuarvosteluun asti ei ori päässyt. Sen sijaan kenttähevosten arvostelussa tuli poika pistäytyneeksi kymmenenvuotiaana, ja tuli kotiin ykköspalkinnon kera. Ratsu on hyväksytty myös kantakirjoihin. Kun ikää alkoi olla liikaa kilpailuihin, toimi hevonen siitosorina kasvattajansa kotitilalla ennen kuin kunnioitettavassa 33'n vuoden iässä kuoli rauhallisesti vanhuuteen.
Hieno rautias Golden Opportunity oli Hannu Mäenpään kasvattama ja kilpailema hevonen, jolla oli kaikki edellytykset menestyä myös suuremmissa kilpailuissa. Mäenpää kuitenkin kilpaili orillaan säästeliäästi. Sen kyvyt eivät jääneet huomaamatta, vaan ori sai toimia siitoseläimenä tasaiseen tahtiin heti nuoresta asti. Ratsu oli rehellinen ja rohkea, ja yhtä lailla lemmikki kuin kilparatsu.

Pienehkö Powerproof FIN oli sisukas mutta miellyttämishaluinen hevonen, toisinsanoen täydellinen yleisratsu lajiin kuin lajiin. Tamma tekikin laajasti kaikenlaista esteratsastuksesta koulun kautta maastoesteisiin, mutta erikoistui selvästi paljon erilaisia taitoja vaativaan kenttäratsastukseen. Se menestyi oikein hyvin kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa, joten siitä tuli tottakai suosittu ja arvokas siitostamma. Tämä kiiltävä punaruunikko kuoli 30-vuotiaana, hivenen harmaantuneena, ja kuuden lapsen emänä.
All This Powerista piti tulla jotain aivan mahtavaa, mutta sen kilpaura loppui kahden kauden jälkeen pieneen murtumaan jalassa. Koska ruunikko oli rakas lemmikki, se huolehdittiin kuntoon ja vamma parani täysin. Omistaja ei kuitenkaan tahtonut enää riskeerata hevosensa terveyttä kilpailuissa, vaan astutti sen kahtena vuotena peräkkäin ja teki siitä sitten harrasteratsun. Loput hevosen elämästä olikin tervettä ja rentoa. All This Power oli 160-senttinen punasävyinen rautias.
Jos hevonen voi olla kylmä tai etäinen, Party Poker oli. Siitä ei kuulemma saanut oikein otetta. Päällisin puolin se oli tottelevainen ratsu, mutta ylti parhaimpaansa vain emäntänsä Amanda Kivijärven kanssa. Sanottiin, että emäntä ymmärsi hevostaan, ja siltä vahvasti näyttikin. Kivijärven ratsuna Party Poker hyppäsi 160-senttistä esterataa kilpailuissa, mutta muiden ratsastajien kanssa mokaili paljon helpommillakin esteillä. Party Poker sai vain yhden varsan kisauran jälkeen ja kuoli sitä synnyttäessään.

Rautias piirtopäinen Hey-Ho Pirates oli reipas ja iloinen luonne. Se oli ahkeraa ja työtä tekevää sorttia, eli kilpatallin omistajan mukaan 165 senttiä puhtainta kultaa. Tamma on Yorcan maahantuoma, valmentama ja kilpailema, ja sen kasvatti maineikas Aleksi Kivijärvi. Heti ensimmäisellä kaudellaan se ahkeroi kisakalenteriinsa viitisentoista sijoitusta, ja kisatahti ja -menestys pysyivät kovina vanhemmallakin iällä. Siitoskäyttöön tamma jäi kilpailtuaan itsensä laatuarvostelukuntoon. Hey-Ho Pirates oli myös menestynyt siitostamma.

Pirate Partyn kaikki yhdeksän varsaa muistuttavat kovasti isäänsä ulkonäöltään, mutta yksikään ei ole yhtä saman näköinen sen kanssa kuin Hey-Ho Pirates. Ne ovat sentilleen samankorkuisia, lähes täysin saman värisiä ja molemmilla on pitkä ja kapea piirto päässään. Luonne hevosilla kuitenkin on täysin erilainen. Pirate Party on hillitty ja rauhallinen ori, ja kovin asiantuntevan oloinen ratsastettaessa. Asenne ja taidot ovat auttaneet tätä oria voittamaan roimasti estekilpailuita Suomessa ja muutamalla kaudella myös Ruotsissa. Pirate Partysta tuli siitosori vuonna 2010.
167-senttinen Captain Kestrel oli yleispainotteinen, tasaisesti eri kilpailuissa menestynyt rautias. Se kilpaili eniten kenttää ja esteitä, mutta meni kouluakin muutamankymmentä starttia. Pitkän kilpauran jälkeen hevosesta tuli paikallisesti tunnettu siitosori, joka saikin vieraakseen kuusi tammaa. Säyseä ja ryhdikäs Captain Kestrel menehtyi 27-vuotiaana vanhuuteen.
Keskikokoinen ratsu oli tuo Midsummer Party. Keskinkertaisen näköinen pölyävän oloinen rautiaskin se oli, vaikka rakenne sinänsä olikin vähintään yhdeksikön arvoinen, mutta ulkonäkö oli vain hämäystä. Midsummer Party oli oikea ässä kenttäradalla, ja peittosi säälimättä itseään suurempia ja mielenkiintoisemman näköisiä hevosia. Tamma oli sisukkaan luonteensa vuoksi välillä hieman haastava käsiteltävä, mutta sen taitava omistaja Jaana Pajula ei lukenut vahvaa luonnetta hevoselleen viaksi. Midsummer Party astutettiin vain kerran, ja varsa oli ori.

Magi Says Hello oli suurikokoinen, tukeva ja hyväkuntoinen puoliveritamma. Aikuisiällä sen treeni- ja kilpailuohjelma oli valitettavasti niin tiukka, että ratsu joutui varhaiseläkkeelle toistuvien jalkaongelmien vuoksi. Siihen aikaan Magi Says Hello oli yhdeksän. Se oli ehtinyt starttailla aika mukavasti kenttäkilpailuissa, joten levossa tervehdyttyään siitä tuli hyvä siitostamma. Ratsu sai viimeisen, neljännen varsansa 13-vuotiaana vuonna 1999. Kaikki varsat perivät siitostamman hyvän rakenteen ja olivat luonteeltaankin yhtä säyseitä kuin emänsä.
169-senttinen Simply The Best ei olisi pärjännyt näyttelyissä aavistuksen verran liian lyhyen kaulansa vuoksi. Kun orilla kokeilun vuoksi astutettiin kolme tammaa sen ollessa viisivuotias, huomattiin, ettei pieni rakennevika ollut periytyvää laatua. Myöhemmin Simply The Best sai vielä kahdeksan varsaa lisää, ja kaikki olivat täysin normaaleja rakenteeltaan. Ori itse tienasi maineensa kaukana näyttelyistä, nimittäin kenttä- ja maastoesteradoilla. Se oli rohkea ja sporttinen ratsu, ja ansaitsi lukuiset voittonsa ja sijoituksensa aivan varmasti.
Moni muistaa, että Hello Losers oli kenkku tamma, mutta ei se ollut. Kun tammaan tutustui, sen huomasi olevan 162 senttiä mitä puhtainta kultaa. Olihan Hello Losers vähän raisu ja helposti hermostuva, mutta myös aina uskollinen lähimmille ihmisilleen. Se meni kenttää, esteitä ja maastoesteitä, ja ratsastajat kehuivat, että se yrittää aina parhaansa. Yrittämällä ja valmennuksin trimmatuilla taidoilla Hello Losers peittosikin vastustajat kilpailuissa kerta toisensa jälkeen. Se sai kaksi varsaa, joista toisen 6-vuotiaana, ja toisen niinkin vanhana kuin 14-vuotiaana. Hello Losers eli 33-vuotiaaksi.



Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.

Päivämäärä Järjestäjä Luokka Sijoitus
15.04.-12 Taikakuun Kartano KERJ/CCI/CIC5 KERJ-Cup 4/60
17.04.-12 Juksula KERJ/CCI/CIC5 1/36
18.04.-12 Juksula KERJ/CCI/CIC5 5/36
19.04.-12 Juksula KERJ/CCI/CIC5 3/36
20.04.-12 Taikakuun Kartano KERJ/CCI/CIC5 1/40
01.06.-12 Bairdon KERJ/CCI/CIC5 2/26
04.06.-12 Bairdon KERJ/CCI/CIC5 5/26
11.12.-13 Privas Park KERJ/CCI/CIC4 4/56
12.12.-13 Pirunkorpi KERJ/CCI/CIC4 7/56
13.12.-13 Privas Park KERJ/CCI/CIC4 6/56
07.03.-15 Zurück KERJ/CIC4 2/10
08.03.-15 Zurück KERJ/CIC4 3/10
01.04.-15 Spiderwick KERJ/CIC4 5/36
18.04.-15 Zurück KERJ/CIC4 1/6
21.04.-15 Zurück KERJ/CIC4 2/6
07.05.-15 Zurück KERJ/CIC4 3/9
08.05.-15 Zurück KERJ/CIC4 3/9
17.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/3
22.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/3
28.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/3
29.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/3
30.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/3
11.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/3
12.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/3
15.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/3
16.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/3
19.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/3
21.11.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/17
24.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/11
25.11.-16 Zurück KERJ/CIC4 4/17
28.11.-16 Zurück KERJ/CIC4 3/17
07.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/14
18.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/14
03.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 3/22
04.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 4/22
04.03.-17 Priton KERJ/CIC4 5/34
06.03.-17 Priton KERJ/CIC4 3/34
07.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/22
08.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/22
09.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/22
12.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 3/22
20.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 3/22
24.03.-17 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/22
02.02.-18 Vindhani ERJ/160cm 1/25
13.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 2/30
13.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 3/30
16.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 5/30
16.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 2/30
20.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 4/30
20.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 5/30
21.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 3/30
23.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 1/30
24.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 2/30
25.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 1/30
25.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 3/30
27.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 2/30
27.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 5/30
28.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 5/30
29.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 1/30
29.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 5/30
30.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 3/30
28.03.-18 Raatteen ERJ/160cm 1/30
30.03.-18 Helmwald ERJ/160cm 1/30
01.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 1/18
02.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
02.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 4/30
05.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 2/18
05.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 1/30
06.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 4/30
06.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
08.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 4/30
08.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 1/30
09.04.-18 Raatteen ERJ/160cm 3/30
10.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
11.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
12.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
12.04.-18 Rt Lilja ERJ/160cm 5/30
14.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 1/18
15.04.-18 Rt Lilja ERJ/160cm 1/30
16.04.-18 Rt Lilja ERJ/160cm 1/30
17.04.-18 Colosseum ERJ/160cm 3/18
29.04.-18 Supernatural ERJ/150cm 1/43
30.04.-18 Supernatural ERJ/150cm 1/43
22.10.-18 Supernatural KRJ/VaA 4/29
22.10.-18 Sysälä KRJ/VaA 2/26
23.10.-18 Sysälä KRJ/VaA 2/26
31.12.-18 Tiiron KRJ/VaA 4/30
31.01.-19 Kaihovaara KRJ/VaB, KRJ-Cup 4/237
01.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 4/30
02.02.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
03.02.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 4/30
03.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 3/30
04.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 2/30
04.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 3/30
05.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 2/30
10.02.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
16.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 4/30
17.02.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 4/30
21.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 1/30
28.02.-19 Huvitus KRJ/VaB 3/30
03.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
06.03.-19 Safiiritiikerin KRJ/VaA 3/30
06.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 2/30
07.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 5/30
08.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 5/30
10.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 2/30
11.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 1/30
11.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 4/30
13.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 5/30
15.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 5/30
15.03.-19 Pirunportti KRJ/VaB 1/30
16.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 1/30
16.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 2/30
17.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
17.03.-19 Pirunportti KRJ/VaB 5/30
20.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 1/30
21.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
25.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 5/30
26.03.-19 Ristikallio KRJ/VaB 2/30
27.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 3/30
27.03.-19 Hornanhovi KRJ/VaB 2/30



Heinäkuu 2018
"Jos te ette poistu siitä omatoimisesti, mä voin auttaa teitä poistumaan", sanoin Jackille ja sen aseenkantajille haan portilla ja hätistelin pieniä papparaishirviöitäni riimunarulla. Muut käänsivät minulle häntäpuolensa ja kävelivät rauhallisesti pois. Jack sen sijaan nousi takajaloilleen niin, että vanhat nivelet paukahtelivat ja hirnui kuin mielipuoli. Sen temput eivät kuitenkaan minua enää pelottaneet: se oli tehnyt niitä jo koko 29-vuotiaan elämänsä ajan. Elämän, jonka se oli viettänyt minun kanssani.
Kun Jackin kaikki neljä jalkaa olivat maassa, se ei enää näyttänyt vähääkään villiltä. Sen aavistuksen liian pienet ja pyöreät korvat olivat hörössä ja se näytti hymyilevän. Sen esiintyminen oli ollut vain outoa tanssia, eikä sen tarkoitus ollut oikeasti uhkailla minua. Sen todisti se, että kun astuin hakaan, Jack kerjäsi rapsutuksia ja käveli sitten syömään. Silloin minun oli helppoa avata portti, ottaa vinkuvat kottikärryt sisään ja alata siivoamaan.

Helmikuu 2018
Jack hirnui kuin tapettava. Se pukitteli, veti minua vastaan niin että juoksutusliina luisti hanskoissani, ja koko ajan se oli nousemaisillaan pystyyn. Tuntui, etten saisi sitä rauhoittumaan, mutta lopulta se kuitenkin jäi ensin paikoilleen, ja alkoi sitten ohjeideni mukaan ravata ympärilläni kiltisti ja ripeästi kuin pieni sporttinen enkeli.
Minusta Jackin käytös alkoi olla sitä kamalampaa, mitä enemmän sille tuli ikää. Olin ollut melko varma, että sillä oli jotain kipuja tai muuta vikaa, kun se oli tuollainen. Kun kolmaskaan eläinlääkäri ei löytänyt siitä vikaa, en uskonut, että kannattaisi varata aikaa enää neljännelle.
Jos Jack olisi tuollainen koko ajan, yksinkin, olisin jo lopettanut sen, ettei se vahingoittaisi itseään tai muita. Se ei kuitenkaan riehunut haassa, ja karsinassaankin se oli rauhallinen. Minun kanssani sen temppuilu kesti joskus minuutin, joskus jopa 20 minuuttia, mutta kun se rauhoittui, se totteli taas kunnolla.
Jackin käsittely alkoi kuitenkin pikkuhiljaa olla niin rankkaa, että päätin antaa sille aikaa tulevaan syksyyn asti. Tekisin kaikkeni, että se rauhoittuisi kevään ja kesän aikana, mutta jos se ei silti rauhoittuisi ja satuttaisi minua päivittäin syksylläkin, se ei voisi jäädä tänne ja nähdä kolmattakymmenettä syntymäpäiväänsä.

Joulukuu 2016
Nyt ollaan taas pienellä kisatauolla Jackin loukkaantumisen takia, mutta ei näytä kauhean pahalta. Itse asiassa jalka alkaa olla jo paranemaan päin, ja Jackilla voi jopa jo ratsastaa, vaikka hyppääminen onkin kiellettyä vielä tammikuun puoleenväliin asti. Valmentajamme Miika Rossi on sitä mieltä, että tauko on hyvin pieni, joten ori pysyy varmaan kisakunnossa, eikä siitä kannata kantaa ylimääräistä huolta. Minut sen sijaan on määrätty punttisalille, koska minulla, toisin kuin Jackilla, on vapaa pääsy sipsien, karkkien ja telkkarin kimppuun.
Muuten olemme kilpailleet hyvin koko loppuvuoden. Kävimme Saksassa kisaamassa kuukauden, ja sen jälkeen meillä koto-Yorcassa järjestettiin naapuruston voimin isot kenttäratsastushulabaloot, joihin osallistuimme Jackin kanssa. Molemmat rupeamat menivät ihan nappiin, mutta kotokentällä tässä kuussa katkesi kausi kuin kanan lento kun Jack kompastui. Onneksi en jäänyt sen alle tai murtanut mitään, ja myös Jack pyörähti maassa varsin pehmeästi. Palaamme asiaan ensivuonna!

Huhtikuu 2015
En olisi ikinä uskonut, että olen täällä! Olen Saksassa Jackin kanssa, ja sijoituksia sen kuin satelee. Olemme treenanneet tuskallisen tarkasti vuosia, jotta pääsisimme tänne, ja tämä on mahtavampaa kuin muistinkaan! Kaikki sujuu hienosti: Jack viihtyy, syö hyvin ja kisat kulkevat. Minä olen saanut vähän rentoutua iltaisin, koska Jack on täysihoidossa!
Iloisia uutisia on muitakin kuin se, että me kilpailemme. Nimittäin Jackista tulee tuplaisä, vaikka pelkäsin, ettei siitä ole siitosoriksi. Sain kotoa Suomesta viestin, että eläinlääkäri on vahvistanut Jackin astumat tammat, Fly Highn ja Ghostin kantaviksi. Kun kuulin tästä, teki mieli lähteä heti kotiin onnittelemaan ja hoivaamaan tammoja, mutta tietenkin se oli vain päähänpisto. Saan kerrankin kilpailla, joten nyt kilpaillaan oikein kunnolla koko vuosi, ja sitten vielä jatkuu!
Olen ollut muuten aiemmin huolissani Jackin iästä. Murehdin silloin turhia. Jack on vanhempi kuin muut, mutta silti se rökittää nuorempiaan ihan tuosta vain. Kyllä odottaminen kannatti!

Marraskuu 2014
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ratsastin niin hyvin kuin osasin. Ohjasin Jackiani kevyesti esteeltä toiselle, ja estettä lähestyttäessä otin tiukemman linjan, jotta ori ymmärtäisi, että minä määrään täällä. En antanut sen rynnätä. Silti olin tuntevinani, että Jack ponnisti askelta liian aikaisin, en itse päässyt hyppyyn mukaan ja alastulokin oli rysähtävä jopa siihen nähden, että este oli huikea 160-senttinen! Käännyin radan jälkeen katsomaan Miika Rossia korvat luimussa.
"Se meni tosi hyvin! Mä toivoisin lisää varmuutta vielä tohon touhuun, mutta eiköhän se muutamassa kuukaudessa korjaannu. Tosi hyvät noi lähestymiset", Rossi huusi iloisesti, enkä ollut uskoa korviani.
"Mun mielestä meni ihan huonosti", sanoin, ja kerroin Rossille arvioni radasta.
"Se on sun pään sisällä, kun mä en ole useampaan vuoteen muuta tehnyt kun haukkunut teitä", Rossi sanoi ja hymyili.
Vaikka valmennus oli siinä ja saimme luvan aloittaa kilpailemisen koska tahansa, jäin kentälle hyppäämään omin päin Jackilla vielä muutaman esteen. Halusin päästä paremmin mukaan hyppyihin ennen kuin lopettaisin.

Syyskuu 2013
Koko vuosi on kulunut ilman kilpailuita, ja tänään valmentajamme Miika Rossi sanoi, että voisimme kokeilla hieman kilpailemista Jackin kanssa joulukuussa. Kunhan lopettaisimme siihen ja antaisimme Rossille vielä vuoden aikaa saada meidät parempaan kuntoon. Lupasin heti, koska halusin nähdä, miten pitkälle olimme päässeet.
Jackin elämä ei ole kilpahevoselle tyypillisin, jos sitä voi siis kilpahevoseksi enää sanoa. Yleensä puoliveriset (niin minun kuin muidenkin) kilpailevat painotuslajeissaan nopeasti tappiin asti ja odottelevat sitten laatispalkintojaan. Jack on noita odottelijoita jo paljon vanhempi, eikä sillä ole vielä montaakaan starttia allaan, voitoista ja sijoituksista puhumattakaan. Sen sijaan olemme valmentautuneet aika paljon suhteessa starttien määrään.
En ole enää ihan vakuuttunut siitä, tuleeko Jackista kilpahevosta ja sitten siitoshevosta. Sen aika alkaa olla lopussa: vaikka elämää onkin jäljellä, hyviä hyppyvuosia ei varmaan voi olla enää montaa. Siitosoriksi Jackia taas ei kukaan huoli ilman kilpailunäyttöjä.

Kesäkuu 2013
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Ai mitä - MITEN NIIN EI KISATA?" tivasin Miika Rossilta, joka oli kesken epäonnistuneen ratamme sanonut ihan sivumennen, että ai niin, minä ja Jack emme kilpailisi tänä kesänä, emmekä varmaankaan koko ensi vuonna. Minusta se oli käsittämätöntä: olimma kehittyneet paljon, ja Jack oli kaksitoista, siis ohittamassa parhaan ikänsä.
"Voi rakas ystävä. Koeta nyt ymmärtää, että se ei mene CIC4-rataa mitenkään päin. Sä voit palata jollekin CIC2-radalle kisaamaan ponien kanssa sillä, mutta mä ihan luulin että aiot neljän tähden radoille. Nämä esteet on kulta alle metrin. Se että se menee nämä jotenkuten, ei tarkoita - ihan sama! Mitä mä tästä edes vaahtoan! Mene tonne, aloita noista pikku pystyistä ja mene sitten minimuurille. Tällä kertaa pysy hypyssä mukana!"
Tottelin ja aloitimme Jackin kanssa radan alusta. Ensimmäinen hyppy oli ponnistukseltaan hutera. Kyllä Jack voisi hypätä 120-senttisiä. Toinen pystyeste ylittyi määrätietoisemmin, kun ratsastin paremmin pohkeilla. Toisaalta, olihan meillä ollut koko viime vuoden ihan hirveän vaikeaa jopa ravaamisen kanssa. Kolmas este oli muuri, ja Jack hyppäsi sen epävarmasti ja korkealta. Sitä pelotti osua muuriin, ja minua pelotti, että se osuisi. Silloin hoksasin, että taisin hidastaa itse sen menoa ainakin esteillä. Yritin rentoutua paremmin ja ratsastin radan loppuun.
"Ihan hyvä. Se tarvii vielä lihaskuntoa", Rossi sanoi tyyntyneenä ennen kuin lopetimme.

Joulukuu 2012
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Vähän ehkä anna sille ohjaa. Tai ei, kiristä ohjastuntumaa! Tai tee jotain eri tavalla, en mä tiedä."
Miika Rossi oli aika neuvoton kanssamme. Miika Rossi, joka tiesi hevosista kaiken, ja oli valmentanut joka ainoaa omistamaani suomenpuoliveristä, ei osannut ratkaista ongelmiamme. Jo useampi tuomari oli ihan sanallisesti huomauttanut siitä, että minun ja Jackin ravaaminen näytti rumalta ja aggressiiviselta marssilta, kun sen olisi Jackin tasolla pitänut olla perhosmaista, kevyttä ja joustavaa. Olin itsekin ihan lopussa yritettyäni kaikkia Rossin epäselviä ohjeita peräjälkeen.
"Mitä jos mä teen näin?" jatkoin ravissa kentän ympäri, istuin niin hyvin kuin osasin ja aloin pumpata Jackia pohkeillani. Se oli typerää, mutta jotain pitäisi kokeilla.
"Ei ei ei, se suuttuu ihan just ja siitä tuli etupainoinen!"
"Entä nyt?" kysyin ratsastaessani maapuomeille, nojatessani kunnolla taakse ja pitäessäni yllä minulle epätyypillisen ryhdikästä ohjastuntumaa.
"No nyt olis parempi, mutta miten sun kipeä selkä kestää tota pitkän päälle?" "Kestää jos mä saan tällä sinivalkoisen ruusukkeen", raivosin Jackin selästä ja Rossi käski meidät heti menemään loppukäyntejä.

Kouluosuuden valmennus 25.05.-12, valmentajana Miika Rossi
Jackin kouluvalmennus meni tänään pelkäksi rentoutumisharjoitukseksi. Ori juoksi kireänä rinkiä ensimmäiset viisitoista minuuttia, vaikka ratsastaja Elli teki parhaansa. Pyysin lopulta päästämään jalat pois jalustimista, löysäämään ohjasotetta ja suoristamaan ryhdin. Vielä yhden kierroksen Jack ravasi tököttävästi ja huomasi sitten eron. Pyytämättä se vaihtoi poninravin kauniimpaan, rennompaan hölkkään. Teimme koko tunnin aivan perusasioita ja tavoite oli vain saada Jack rentoutumaan ja liikkumaan rauhallisesti, kunnolla. Hölkkääminen ja ratsastajan asennon korjaaminen tekivät tehtävänsä, ja tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin seuraavilla valmennuskerroilla.



Päivämäärä Sukupuoli Varsa Emä Omistaja
01.09.-15 Tamma Carmencita RR Fly High RR Oresama/Yorca
01.09.-15 Tamma Ghoulia RR Ghost RR Oresama/Yorca




Ulkoasun copyright misery. 2011 / otsikon kuvat Benny De Ruiter Stables
Tämä on virtuaalihevonen