Tämä aihe sisältää 2 vastaukset, 2 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
Viestit
-
Kevinin elämää tallin ulkopuolella kahden kultatöyhtökakadun Britneyn ja Elviksen kanssa.
-
Shetlanninponi.
Leila makasi mun sohvalla keskittyen puhelimeensa. Muutaman minuutin välein nainen keskeytti selaamisena ajaakseen yli-innokkaan Britneyn pois kahvikuppinsa luota. Vähän liian utelias valkoinen lintu oli tällä viikolla päättänyt rakastaa kahvia. Ensi viikolla se saattaa olla vaikka perunan kuoret. Kaikki kielletty kiinnostaa. Elvis puolestaan hengaili omissa oloissaan lintuhuoneessa. Pariskunnasta Britney oli se joka rakasti ihmisiä ja huomiota, Elviksen mielestä maailman parhaita asioita on mustikat ja seinien maalaaminen mustikoilla. Unohtamatta myös itsensä sotkemista mustikoilla. Britney on seurakakadu ja Elvis on smurffikakadu.
”Kevin me tarvitaan shetlanninponi”, Leila rikkoi hiljaisuuden samalla ajaen Britneytä kauemmas itsestään. Lintu pyrähti lentoon loukkaantuneena. Järkyttynyt lintu laskeutui keittiön pöydälle. Britney ei ymmärrä ettei koko maailma rakasta Britneytä.
”Mitä ihmettä me tehdään shetlanninponilla?” Käännyin katsomaan naista järkyttyneenä.
”No sitten ku sä ja Amppa lähette vallottamaan maailmaa, me tarvitaan seuraponi. Ja mä tarviin ponin. Mä voisin ihan hyvin rokkaa shettiksellä,” Leila perusteli mielestään vakuuttavasti.
”Niin et 24 ja shetlanninponin omistaja” Nauroin naiselle.
”Ehkä mä innostun poniraveista.” Vakuuttavat selitykset jatkuivat.
”Mistä lähtien sä oot kiinnostunu raveista?” Kyseenalaistin naista lisää.
”No mä katson niitä jo.”
”En kestä sua.”
Meidän keskustelu keskeytyi täydellisesti kun neiti lintu oli käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja päässyt mun kahvikupin luo olkkarin pöydälle. Ensin se kokeili kuppia nokallaan mutta koska siitä ei seurannut mitään tarpeeksi jännittävää, se päätti koittaa uutta tapaa lähestyä asiaa. Jostain kumman syystä hetken harkinnan jälkeen lintu yritti kiivetä istumaan kahvikupin reunalle. Kokonainen kuppi kahvia kaatui puiselle pöydälle kun ei-niin-kovin-siro Britney istahti kupille koko 570 gramman painollaa.
”Britney! Mene nyt siitä!” Ajoin lintua kauemmas. Nerokas tintti väisti suoraan kahvitahraan. Ennen valkoinen lintu poistui paikalta nopeasti puoliksi beigenä kahvin takia.
”Jos löydät sen ponin niin kysy että ottaako ne vaihdossa pari pulua.”-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 3 kuukautta sitten
kevin.
-
Oi mikä rento ja sopivan mittainen arkitarina! Aina ei tarvitse tapahtua kauheasti kaikkea dramaattista. Suurin osa mun lempijutuista on näitä rauhallisempia tuokiokuvia koti- ja heppahetkistä. Vaikka et vielä kuvaa Kevinin kotia paljoa, rauhallinen, rento ja humoristinen tunnelma välittyvät tosi hyvin. Olisi ihanaa kyläillä paikassa, jossa on tuollainen ilmapiiri kuin Kevinin luona.
Tässä lukija oppii tuntemaan Leilaa jo paljon paremmin kuin ekassa Leila-aiheisessa tarinassa! Siitä päätellen, miten Leila on Kevinin kanssa rennosti puhelimellaan ja juttelee puolitosissaan(ko?) ponihaaveistaan, tietää heti, että nämä kaksi ovat muutenkin tekemisissä kuin vain valmennuksen merkeissä. Enemmän taisin oppia kuitenkin Kevinistä. Pidän erityisesti siitä, miten kirjoitat linnuista Kevinin näkökulmasta. Hän tulkitsee niiden tunteitakin, kuten loukkaantumista, ja kaiken maailman perunankuoriennustuksineen ja mustikkatarinoineen hän selvästi tuntee lemmikkinsä hyvin ja rakastaa niitä.
Britney ei ymmärrä ettei koko maailma rakasta Britneytä. Haha. Tästä hauskasta virkkeestä mulle tuli heti mieleen mun lempirunoni Andersson pitää pirunmoista meteliä. Runot, joista pidän, voidaan laskea yhden käden sormilla, mutta Andersson on alusta asti huvittanut ja kiinnostanut mua, ja tässä kohdassa on jotain samanhenkistä. 😀 Voi sitä kaffia tahtovaa seurakakadua! Söpöliini!
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 3 kuukautta sitten
