Tämä aihe sisältää 2 vastaukset, 2 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
Viestit
-
-
Ethelin sivut
Ethel on lempeä, mutta hieman arka ja läheisriippuvainen tamma. Parhaimmillaan koulussa ja maastakäsittelyharjoittelujen parissa.
Omistaja: Nadja Ylitalo
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 2 kuukautta sitten
Nadja Ylitalo.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 2 kuukautta sitten
-
Muutto Hopiavuoreen
Silmäni pysyivät liimattuna valvontakameran ruudussa koko matkan Seinäjoelta Otsonmäen Hopiavuorelle. Olin huolissani, että yksin ollessaan Ethel hermostuisi hevoskuljetusauton kopissa seistessään. Se osasi olla ajoittain niin hirveän läheisriippuvainen. Helpotuksekseni se oli kuitenkin pääpiirteittäin rauhallisesti, mitä nyt välillä hirnui ja kopisutteli. Helpotukseni kasvoi entisestään, kun käännyimme vanhalle päätielle. Olin tarkastanut reitin jo aikaisemmin Google Mapsista ja tiesin meidän olevan lähellä. Kuskin paikalla istuva Maire – entisen kotitallimme pitäjä, varmistikin minulta pian olimmeko oikealla reitillä. Nyökkäsin ääneti. Hetkessä lähestyimmekin risteystä, josta hevoskuljetusauto kääntyi vaivalloisesti vasemmalle. Saavuimme syksyiseen tallimaisemaan. Katselin uutta miljöötä ympärilläni. Paikka ei ollut loppuseltaan valtava, mutta varmasti hyvänkokoinen Ethelille ja minulle. Olin kuullut paljon hyvää palautetta Hopiavuoresta ja vaikka usein kriittinen huhupuheita kohtaan olinkin, vaikuttivat kyseiset väitteet pitävän paikkansa.
Omakotitalosta ulos pyrähtänyt mies viittoi meitä pysäköimään maneesin vieressä olevalle parkkipaikalle. Maire suoritti pysäköimisen joutuisasti ja pian olimmekin jo ulkona autosta. Viittojamies tuli esittelemään itsensä Eetu Hopiavuoreksi. Tyydyin vain nyökkäämään ja toistamaan nimeni.
”Me tosiaan toivotaan, että viihdytte Ethelin kanssa. Nyt väliaikaisesti voisit laittaa tamman yhteen vapaaseen karsinaan ja katsotaan myöhemmin sitten tarhausjärjestelyjä tai pysyvää karsinaa jostain muualta jos on tarve. Olisi varmasti kuitenkin hyvä päästää Ethel rauhoittumaan sisälle. Muutto kun on hevosillekin stressaavaa”, Eetu jatkoi ja pahoitteli sitten joutuvansa lähtemään toisaalle.
Hän kerkesi kuitenkin opastaa minulle karsinan, jonne veisin Ethelin. Ynähdin miehelle vaimeasti kiitoksen, mutta tuskin se sitä edes kuuli, kun oli jo harppomassa talleja kohti. Käännähdin kannoillani ja kiiruhdin auttamaan Mairea Ethelin ulos ottamisessa.***
Ensi alkuun Ethel oli karsinassaan hermostunut ja pyöri puhisten rinkiä. Avasin karsinan oven ja puikahdin sisään. Pidin sille seuraa ensimmäiset puoli tuntia, joiden aikana tamma jo rauhoittui vähän. Se seisoi yhä valppaana kuunnellen tallin ääniä ja nuuhkien ilmaa, muttei enää häslännyt.
”Kyl sä Ee pian pääset näkemään muita hevosia ja kaveeraamaan niiden kanssa”, mutisin ja raappasin irlannincobin karvaista lapaa. Katsoin parhaakseni jättää tammalle suojat jalkaan karsinaan, mikäli se saisi jonkun sätkyn näin ekana päivänään. Eipähän sitten ainakaan tulisi mitään isompaa vahinkoa.”Ai täälläkö sä sanoit nähnees jonkun uuden hevosen?”
Lähistöltä kuuluva kysymys sai minut hätkähtämään. Vilkaisin karsinan kaltereiden raosta käytävälle ja tajusin pienen porukan lähestyvän Ethelin karsinaa. Purin huultani ja käänsin katseeni hevoseni turkkiin.
”Nelly hei, oot nähny taas omias, eihän tääl ket-”
”Eiku ai.”
Latasin kasvoilleni välinpitämättömän viileän katseen ja käännyin tulijoihin päin. Kolme silmäparia tapitti karsinan ovella Etheliä. Kaksi suunnilleen ikäistäni naista, toisella oli tummat hiukset ja toisella punaiset kiharat. Etäämmällä seisoi hipinltä vaikuttava rastapää, jolla oli vino virne kasvoillaan.
”Mitä?” Tiuskaisin vihaisemmin kuin olin aikonutkaan.
Kolmikko katsahti toisiinsa yllättyneenä. Rastapään virne vaihtui kohoavaan kulmaan. Hm, silläkin oli lovi kulmassa. Tsk.
”Tää stressaa jo valmiiks uudesta tallista, niin voitte lähtee häiritsemästä”, jatkoin närkästyneen kuuloisesti ja käänsin selkäni kolmikolle.
Kuulin askelten ja mutisevien äänien loittonevan. Suussa maistui rauta. Pujotin käteni Ethelin lämpimän harjan lomaan ja mutisin sille jotain hiljaisella äänellä.-
Mua aina jännittää vähän, kun Hopiavuoreen tulee hahmo, joka on tavalla tai toisella epäsosiaalinen. Tein tämän tallin nimittäin nimen omaan siksi, että täällä voitaisiin touhata mahdollisimman paljon yhdessä. Sellainen vetäytyvä hahmo vaatii aika taitavan kirjoittajan, jotta sillä pääsisi sosiaaliseen tarinointiin mukaan, mutta mahdollista se tietenkin aina on. Monesti olen huokaissut helpotuksesta heti ensimmäisen tarinan kohdalla, ja niin nytkin. Vaikka Nadja ei tosiaankaan halua ottaa kontaktia keihinkään hevosta häiritseviin pälättäjiin, niin sinä tarjoat heti muille mahdollisuuden reagoida siihen, joten halustaan huolimatta hän ei jää yksin nurkkaan pyörimään. 😀 Musta on ihan hyvä, etteivät kaikki tule ainakaan heti toimeen toistensa kanssa. Oikeassa elämässähän sellaiset virtuaalimaailmassa monesti kuvatut unelmatallit, joissa linnut laulavat puissa kaikkien leikkiessä yhdessä piirileikkiä, olisivat maailman ihanimpia paikkoja. Virtuaalimaailmassa kuitenkin ilman ihmiskontaktia ja varsinkin draamaa loppuu nopeasti mielenkiinto kirjoittaa, ja ainakin mun tapauksessa myös kommentoida. Nadja on siis siinäkin mielessä hyvä hahmo, että tulee varmasti varsinkin aluksi saamaan porukkaan liikettä, ja sittemminkin aivan varmasti jakamaan mielipiteitä. Samalla hänellä on potentiaalia muuttua, siis ainakin joidenkin tiettyjen seurassa, joten sinulla on hänestä monta puolta kirjoitettavinasi.
Tuot Nadjan persoonaa hienosti esiin tarinassa. Ethelistä en osaa vielä tietenkään antaa arviotani, mutta kyllä senkin aika tulee. Nadja tuntuu myös olevan osittain tietoinen kommunikointitavoistaan. Ainakin hän antaa arvion siitä, ettei Eetu ehkä kuullut hänen ääntään, ja että hän oli Nellylle, Noalle ja Jillalle ärhäkämmän kuuloinen kuin oli yrittänyt.
Vaikka Nadja tuntuu sellaiselta ihmiseltä, jota alkaisin ensivaikutelman perusteella nopeasti oikeassa elämässä karttaa, hänen ajatuksensa paljastavat, että hänessä on muitakin puolia. Varsinkin loppu tuntuu siltä, että Nadja ei niinkään rauhoittele Etheliä uudessa tallissa, vaan että tilanne on päinvastainen.
Sinun ei minusta tarvitse erottaa siirtymiä toisistaan millään ***-merkinnöillä, koska osaat kyllä ilmaista ne selkeästi muutenkin. 😀 Tämä toimisi ihan tällaisenaankin ilman siirtymän osoittajaa, mutta jos liian yhtäkkinen siirtymä ahdistaa, sen voi kuitata myös pienellä virkkeellä tai sanalla. Kun Ethel pääsi uuteen karsinaansa, se oli ensialkuun hermostunut.
-
Aiheeseen ‘Ethel’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.