Kaikkea hyvää sinulle, pieni
Siellä minä seisoin juhlavieraiden seassa, vaaleanvioletissa kotelomekossani ja mustissa Vuittonin korkosandaaleissa ja olin yhtä ällistynyt kuin kaikki muutkin. Että ristiäisten lisäksi vielä yllätyshäät! Janna totisesti oli yllätyksiä täynnä.

Sekin oli jo jonkinlainen yllätys kun Janna kutsui minut ristiäisiin. Mehän olimme vain tallituttuja ja nyt emme enää edes sitä sen jälkeen kun olin lähtenyt Sveitsiin. Vauvaakaan en ollut ehtinyt nähdä ennen lähtöäni. Kutsu oli virallisesti minulle ja Harrille, sillä en ollut kertonut kellekään meidän erosta. Ehkä Jannalla oli toiveissa, että jos Harri sattuisi olemaan käymässä Suomessa. Minun pitäisi tosiaan kertoa vähän faktoja tilanteestani.

Katselin ympärilleni ja ajattelin, että Harri olisi varmasti ollut kotonaan näissä kekkereissä. Hän piti lapsista, ihan pienistä vauvoistakin ja muutenkin hän oli hyvä seuramies. Ärryin kun sain itseni kiinni näistä ajatuksista. Vai vielä Harria tähän kaivattaisiin, hah! Kunhan hänellä ei olisi jo uusi nainen kierroksessa, niistä tietyistä FB-päivityksistä saattoi saada vähän sellaisen käsityksen. Ei sillä että minulla olisi varaa mitään sanoa, mutta silti. En haluaisi myöntää sitä edes itselleni, mutta koskihan se.

Viritin iloisen hymyn naamalleni kun oli minun vuoroni onnitella juhlaperhettä.
— Voi onneksi olkoon nyt, sanoin samalla kun rutistin Jannaa ihan tosissani. — Ihana yllätys tämä vihkiminen myös.
— No ajateltihin tässä samalla hoitaa tämä myös pois alta, Janna naurahti hieman hämillisen oloisena. — Saapahan juhulittua kerralla kaikki.

Rasmustakin halasin, mutta huomattavasti varovaisemmin. Hän oli komea tummassa, rennossa puvussaan. Tämä vieraiden joukossa jo kiertänyt tarina sukunimestä nosti jollain tapaa Rasmuksen pisteitä minun silmissäni. Ei ollut ihan patavanhoillinen kaveri tai ainakin sellaisen käsityksen tästä sai.

Pieni Elli kulki sylistä syliin. Kummisetä-Niklas tarjosi nyyttiä minunkin pideltäväksi, mutta kieltäydyin kohteliaasti ja tyydyin vain silittämään tytön pyöreää poskea. Onneksi Niklas oli niin täynnä kummin onnea, ettei huomannut mitenkään kommentoida tai edes ihmetellä kieltäytymistäni. Olihan Elli ihan söötti otus, mutta en minä osannut pikkuvauvoja sylitellä. Ellinoora Senja Maria Haglund, kauniin nimen olivat antaneet. ”Kaikkea hyvää sinulle, pieni”, ajattelin hiljaa itsekseni.

Vasta paljon myöhemmin tajusin yhden asian noista juhlista: Jannan puolelta ei ollut paikalla juuri ketään, paitsi meitä tallilaisia. Rasmuksen vanhemmat ja sisko ainakin olivat ja muutamia muita, joista ihan kaikkien sidettä juhlaperheeseen en tiennyt, mutta Jannan vanhempia ei ollut. Mietin ohimennen, että miksi näin, mutta toisaalta olihan minunkin isäni kuollut ja äiti toisella puolella maapalloa. Asioille oli aina selityksensä.

Juhlia ja näkemisiä

Sen näki selvästi että minä ja Niklas emme olleet ainoita jotka olivat yllättyneet papin aloittaessa uuden siunauksen, jonka perään lausui sanat jotka aiheuttivat leukaperien jännittymistä etenkin Niklaksella. Papin sanat siitä, kuinka Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tarkoitti heidät kumppaneiksi toisilleen, oli jotain mitä pystyin kuvitella kuulevani Tuulan suusta. Ei siksi ettäkö hän uskoisi raamattuun tai muuhunkaan, vaan koska hän oli.. Noh, Tuula. Ja niin se alkuperäinen ja yhä käytetyin versio vihkitilaisuudessa vain sattui menemään.
Nostin käden Elliä sylissään pitelevän miehen taakse ja silittelin tuon selkää hitaasti. Onneksi hänen olemus muuttui kuitenkin lähes yhtä nopeasti puhtaasti innostuneeksi. Yllätyshäät ristiäisten kylkeen!

Juhlaväen siirtyessä hieman rennompiin merkkeihin, ja onnitteli tuoretta paria niin ristiäisistä kuin yllätyksenä tulleesta vihkimisestä, oman vuoroni tullessa levitin käteni ja halasin Jannaa tiukasti sanallisen onnittelun lisäksi.
Muistin yhä sen kerran kun Janna oli talvella ollut käymässä meidän luona, ja takapihalla pakkasessa hän oli hieman raottanut menneisyyttään. Nyt sinä aikana naisen ympärillä häilynyt surumielisyys tuntui todellakin vain kaukaiselta muistolta, kun nainen seisoi vasta vihityn miehensä vierellä leveä, onnellinen, hymy kasvoillaan.
Siirryin lopulta vuorostani kättelemään Rasmusta, ja samalla kuulin Niklaksen varoittelevan Jannaa että hän ei tällaisillä ylläripylläreillä häälahjoilta kyllä välttyisi että varo vain.

Sosiaalisempi kummi hoiti taitavasti muun juhlaväen parissa kiertelyn Elli sylissään, keskustellen sujuvasti kaikkea maan ja taivaan väliltä oletettujen Rasmuksen sukulaistenkin kanssa. Lopulta minä saatoin vain hivuttautua hieman sivumpaan hengähtämään. Onneksi vieraiden joukossa oli paljon tuttujakin kasvoja, kun suuri osa tallin väestä olivat saaneet kutsun tilaisuuteen myös. Kävelin lopulta Nellyn viittomana hänen ja Sonjan seuraan yhden sivummalle siirretyn pöydän ääreen, ja asetin keittiön tarjoilujen äärestä haetun kahvikupin ja leipälautasen alas jotta sain vedettyä itselleni tuolin.

“Tiesitkö sinä että täällä juhlittaisiin samalla myös Jannan ja Rasmuksen vihkiäisiä?” Nelly kysyi melkein ennen kuin ehdein istahtaa.
“..Itseasiassa en. Luulin että kyse oli ihan vain ristiäisistä, kuten kutsussakin sanottiin”, vastasin ennen kuin otin kokeilevan siemauksen kahvia.
“mmhm, sama. Vaikka yllätyin kyllä hieman koko kutsusta, kun olin kuitenkin ehtinyt jo lähteä Sveitsiin. Mutta olihan se pakko tulla paikalle. Ja onneksi tulin”, Sonja myönsi kevyesti hymyillen ja siveli sormenpäällä juomalasinsa sivua.

Puhuimme hetken vähän niitä ja näitä, lähinnä yleisiin kuulumiseen liittyen. Olin nähnyt Sonjan viimeksi Sommersolervin merkeissä, joten minua kiinnosti tietää kuinka hän oli kotiutunut uuteen paikkaan. Sekä tietenkin, mitä hevosrintamalle kuului. Ammattitauti aina udella hevospuolen asiatkin. Siinä vaiheessa paljastuikin kuinka nainen oli päätynyt lainahevosen selässä ilmoittautumaan peräti Prix St. Georges luokkaan.

“Myönnän että nyt harmittaa hieman enemmän että ehdein ilmoittautumaan Kultasaari Cupiin, koska olisin todellakin halunnut nähdä tämän debyytin.”
“Älä muuta sano! Olen kyllä saattanut katsoa jos onnistuisin tekemään pienen reissun Sveitsiin..”, Nelly totesi päätään nyökytellen.
“Ehkä ihan hyvä että paikalla ei ole liian tuttuja ihmisiä, jännittää ihan tarpeeksi jo valmiiksi. Jos kyseessä ei olisi kotikisat niin en takuulla olisi suostunut. Eikä Louis ja Kiaran olisi varmasti edes ehdottaneet sitä, ellei näin olisi”, Sonja selitti ja puri alahuultaan hieman.
“Pyydän kyllä äitiäni kuvaamaan suorituksesi jotta voimme katsoa sen Nellyn kanssa läpi.”
“Miten oli?”
“..Niin. Äitini osallistui kahdella hevosella niihin kisoihin. Mitkä järjestetään siellä teidän tallilla.”
“Hyvä, ehdottomasti pyydät häntä kuvaamaan. Niin näjemmä koko radan.”
“Näjemmä?” Sonja toisti hieman virnistäen, “Keneltä tuo on tarttunut?”
“näEMME”, Nelly korjasi hyvin selkeästi puhuen.