Tämä aihe sisältää 3 vastaukset, 2 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
Viestit
-
Alman päiväkirja, joka kertoo hahmon arjesta ja touhuista Hopiavuoren ulkopuolella.
-
Voi Herran Jumala Jake!
Jake, onhan se ihana ja tärkeä kissa. Pienestä pitäen oon omistanut kissan ja en ilman sitä osais kunnolla edes elää. Mutta sitä mä vihaan, kunt tää turri hyppii naamalle, kehrää ja nappaa ulkoa hiiren ja sitten haluaa vänkeä mun viereen nukkumaan! Oon yrittänyt pestä koko kattia miljoona kertaa,ja se vaan sähisee ja raapii mua,ugh. Ainiin, ne kaikki kissan karvat. Turhaan niitä nyppii pois, kun pian oot taas karvojen peittämä.
Sentään Jake ei ole Valkea, koska ne näkyisi niin selkeesti mustissa vaatteissa. Onneksi otin vain perus maatiaiskissan, enkä mitään pitkäkarvaista otusta koska olisin muuten voinut tehdä kaikista niistä karvoista pehmeän haalarin!
Kaikkea sitä sitten tekeekin kissansa eteen, ruokaa, rapsutuksia järkyttävään siivousta ja 24/7 joutuu kuunnella mouruamista. Joulukuusikin on maailman riskialttein päätös hankkia, koska Jake on tykkää kaataa joulukuusen joka vuosi! Aina sitä saa komentaa, mutta en oikein osaa edes olla sellaiselle söpöläiselle ilkeä, siksi kaikki mun hoidokit onkin aika lellittyjä.
-
Onko kissat oikeasti noin paljon hankalampia, vaikeampia ja ärsyttävämpiä kuin koirat? :DD Mulla ei ole koskaan ollut kissaa, mutta nyt mulla on kolme koiraa ja äiti pitää kenneliä. Vaikka menisin äidin luo mun lauman kanssa, meidän yhdistetystä koiralaumastakaan ei ole noin paljon harmia. Jos kissat ovat oikeasti noin hankalia, miksei kaikilla sitten ole vain koiraa? :DD Mä olen luullut, että kissat olisivat jopa helpompia. Sen kun antaa ruokaa, kynsimäpaikan ja pitää niiden vessan siistinä, ja tietenkin asianmukaisesti leikkauttaa ennen kuin just kolli oppii mouruamaan! Vähän leikkii kissan kanssa ja hoivaa. Mutta mistäs mä tedän, kun mulla ei ole koskaan ollut kissaa.
Koirista ei ole vaivaa. 🙂 Aina kun joku pysäyttää mut ja lauman ja ihastelee, jostain syystä tulee kyllä aina varsinkin vanhoille ihmisille sanottua, että on niistä iloa, mutta on vaivaakin. Miksiköhän mä niin sanon? Varmaan siksi, että vaikuttaisin sellaiselta, joka huolehtii lemmikeistään asianmukaisesti. En mä oikeasti ole sitä mieltä! Ei mulle ole ”vaivaa” kun mä seikkailen lenkillä ja ne tulee mukaan, tai kun menen koirapuistoon juttelemaan kavereille ja ne tulee mukaan! Onkohan tässäkin tekstissä samaa liioittelun makua kun siinä, kun mä sanon, että on mun koirista vaivaakin? 😀
-
Valitettavasti. Tottakai sehän riippuu ihan minkälaisia kissoja on! Meillä on 2 maatiaiskissaa, ja ei oo eka taikka toka kerta kun joutuu joulukuusta uudestaan nostamaan! Kerran otin kissan sisälle tietämättä että se oli juuri napannut oravan, ja noh sitten siltä sain jonkun hemmetin orava kirpun! Niistä lähtee myös todella paljon karvoja, ei tarvi kun koskea sitä nii semmonen karvatuppu lentää ilmaan. Ja kun tassuja yrittää pestä, siitä ei vaan tule yhtikäs mitään! Kuulostan nyt jotenki siltä, että kissat olisi mulle vaivaksi. Ei ne todellakaan ole, nuo kaikki on vaa asioita mitä joudun aika useesti kokea kun niiden karvaturrien kanssa pyörin.😃
-
