Tämä aihe sisältää 5 vastaukset, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
Janna H 2 viikkoa, 4 päivää sitten.
-
Viestit
-
EW Let me Burn it Down
”Bruno”
Brunon sivuilleBruno on entinen sirkushevonen, joka väläyttelee temppuosaamistaan silloin, kun sille tuulelle sattuu. Sympaattisen jätin historia on kuitenkin melko pimennossa, eikä ole varmuutta, mikä johti siihen, että ruuna menetti luottamuksensa ihmisiin. Vaikka Blacklaken tallilla onkin tehty erinomaista työtä, jotta Brunon luottamus ihmisiin on saatu palautettua ja Brunosta on saatu mukava harrasteratsu, niin silti historian sattumukset saavat lempeän jättiläisen joskus käyttäytymään hieman arvaamattomasti.
-
Vihdoin oli se päivä, kun Bruno saapui. Ruuna ei ollut erityisen tyytyväinen siitä, että se oli pakattu kuljetuskoppiin, eikä siitä, että oltiin körötelty rauhassa koko matka. Se ei rakastunut uuteen kotitalliinsa heti ensisilmäyksellä, vaan pällisteli ympärilleen epäluuloisena puhisten ja haraten vastaan joka askeleella. Tietenkään Bruno ei voinut vielä tietää, että täällä sitä odotti kuivemmat tarhat, laadukkaampi heinä ja lämpimämpi talli. Niin Joel ainakin toivoi.
Joel ei tuntenut erityisesti ylpeyttä taluttaessaan hevostaan uuteen kotiin. Oikeastaan Joel olisi toivonut voivansa muuttua hetkeksi näkymättömäksi, mutta Brunon kanssa se oli vielä mahdottomampaa kuin ilman Brunoa. Mies kuitenkin luotti siihen, että pian ruuna olisi taas tyytyväinen. Kuten toivottavasti myös tallimestari Camilla, joka ei hänkään vaikuttanut erityisen vakuuttuneelta uudesta asiakkaastaan.
-
MULLA OLI LAPSENA IHAN TUON NÄKÖINEN PEHMOPONI! Se oli siis naamastaan saman mallinen ja melkein saman värinenkin. Kun näin tämän kuvan Brunosta, mulle oli ihan turha sanoa, että se olisi muka ollut tuhma saapuessaan. No eikä ollut! Valheita! Se oli kullanmuru. Tasan harasi vastaan ja puhisi vain siksi, että joku (Pasi) näytti sille keskisormea haasta. Mun on äkkiä kehitettävä hahmoista joku, joka jakaisi mun tunteeni Brunoa kohtaan ja voisi puserrella sitä mun puolesta!
-
Mää oon ollut aivan liian hiljaa täällä ja monta tarinaideaa pyörii päässä. Pitäisi vain aktivoitua ja löytää aikaa.
Oli pakko tulla kommentoimaan, että tervetuloa Hopiavuoreen Joelille ja Brunolle! Toivotaan, että Bruno kotiutuu Hopiavuoreen alkukahinoista huolimatta.
Pakko nostaa myös hattua, kuinka hyvin olet tutustunut hahmoihin ja lukenut tarinoita. Minä en ole ollut täällä äänessä ja piti aivan tarkistaa, mainostanko jossain Wäckeliniä. Ihana yksityiskohta Camillaa ajatellen Stall Wäckelinin oma paita, vaikka sitäkään ei enää ole!
-
-
Elefantti ja hiiri
“III-o”, hämmästelevä taaperoääni tempaisi Joelin omista ajatuksistaan takaisin tallipihalle ja suuliin. Brunokin oli valpastunut. Ruuna tuhahti, puhahti, heilutteli korviaan ja yritti selvästi tulkita, mikä sen vierelle tassuttanut otus oikein oli. Joel ei tiennyt, oliko Bruno oikeastaan koskaan aikaisemmin nähnyt yhtä pientä ihmistä. Joel kyllä oli nähnyt Ellin aikaisemminkin tallilla siellä täällä äitinsä ja sen kirjavan hevosen perässä. Nyt äitiä tai kirjavaa hevosta ei kuitenkaan näkynyt missään.
“IIIII-o”, Elli toisti uudelleen ponnekkaammin ja osoitti Brunoa. Hevonen kavahti hieman taaksepäin. Joel naurahti ja taputti ruunan kaulaa tyynnyttelevästi. Bruno ja Elli tuijottivat toisiaan kuin elefantti ja hyvin rohkea ja tuttavallinen hiiri. Joel tarkkaili hevostaan peläten, että ruuna päättäisi liiskata hiiren kaviollaan, joka oli ympärysmitaltaan samaa luokkaa lapsen värikkään lippiksen kanssa.
“IIIIIIIIII-o”, Ellin kulmat kurtistuivat turhautuneesti. Bruno nosti päätään. Sekin huomasi tunnelman kiristyneen. Joel ei ymmärtänyt mitä lapsi halusi. Hieman huolestuneena mies vilkuili ympärilleen. Jostain syystä yhtään aikuista ei näkynyt missään.
“II-o!”, lapsi yritti vielä kerran ja tuijotti tiiviisti Joelia. Huulet alkoivat mutristua ja Joel yritti ihan todella parhaansa. Lopulta lamppu syttyi.
“Niin se on iso, eikö vaan?” mies totesi ja taputti ruunan kaulaa.
Ellin kasvoille syttyi aurinko.“Ua?” tyttö kysyi. Sen Joel oli kuullut aikaisemminkin.
“Sen nimi on Bruno. Se on mun hevonen”, mies selitti, vaikkei ollut yhtään varma, kuinka paljon lapsi ymmärsi.
“Uuno!” tyttö hihkaisi innokkaasti ja Bruno kavahti jälleen. Joel astui varmuuden vuoksi hiiren ja elefantin väliin.
“Tota joo… Missäs sun aikuinen on?” mies yritti tiedustella.
“Uuno uuno uuno”, Elli kuitenkin rallatteli takaisin. Joel huokaisi. Se ei todellakaan halunnut jättää Brunoa yksin suuliin, mutta kai lapsi piti jonnekin palauttaa. Joel kuitenkin pelkäsi, että lapsi alkaisi huutaa, jos Joel yrittäisi napata sen syliinsä tai edes tarttua kädestä.Onneksi kiirehtivien askelten rahina soralla ratkaisi ongelman Joelin puolesta.
“Janna! Täällä!” kuuluva ääni ilmoitti yli tallipihan. Ääni kuului talon emännälle.
“Vau”, Elli ilmoitti ja osoitti myttyä, joka kulki liinassa Nellyn mukana. Sitten lapsi juosta tepsutti kuusi askelta Nellyn ja vauvan luo. Nainen kyykistyi, jutteli tytölle ja tyttö sai silittää myttyä, jonka ohut trikoopipo oli valunut silmille. Joel oli huojentunut.“ELLI! Mä sanoin notta odota” Janna vaikutti huolestuneelta ja ärtyneeltä. Bruno luimisti korviaan. Sen makuun tallipihalla taisi tapahtua vähän liikaa. Taapero vastasi toruihin riemunkiljahduksella.
“ÄÄTÄ! Vau! Uuno!” Elli esitteli innoissaan. Janna huokaisi väsyneesti, mutta hymyili silti ottaessaan kiinni pienestä, ojennetusta kädestä.
“Ei hätää, Janna. Joel täällä kattoi sen perään. Ei se onneksi pitkälle ehtinyt”, Nelly lohdutti Jannaa ja silitteli puhuessaan myttyä, joka oli alkanut ääntelemään varsin vaativasti. Joel hymyili hämillään. Omasta mielestään Joel oli vahtinut ehkä korkeintaan Brunoa.
“Kiitos”, Janna hymyili takaisin Joelin suuntaan pikaisesti, mutta Elli jo pulputti omaa asiaansa ja kiskoi äitiään uutta seikkailua kohti. Joel ihmetteli, miten nainen vaikutti ymmärtävän lähes kaiken, kun mies itse kuuli taaperon suusta pelkkiä tavuja.Kun muut olivat menneet, Bruno huokaisi.
“Sanos muuta”, mies mutisi ja rapsutti ruunaa sään vierestä.-
Ai että ihana nähä et Elli on päässy mukaan muidenkin tarinoihin ❤️ se on kyl just tommonen kovapäinen pikkuemäntä etten yhtää ihimettele vaikka se olisko juassu karkuu äiteeltään. Ja varsinki ku Hopiavuori on sille niin tuttu paikka.
Joel kyllä hienosti pärjäs Ellin kans ja saas nähä mitä kaikkea flikka viälä keksiikään 😁
-
