Tämä aihe sisältää 12 vastaukset, 5 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
Viestit
-
”Sitä se ratsujousiammunta pääasiassa on”, Rosita Degerlund totesi olkiaan kohauttaen ja pientä aiemmin leluksi kutsumaansa jousta sääreensä naputtaen. ”En mä itsekään ymmärrä, miks se yritetään saada kuulostamaan ja näyttämään niin erikoiselta. Sellanen mystifiointi vaan karkottaa mahdollisia harrastajia. Niinku mä sanoin, näissä luokissa hevonen laukkaa suoraan ja te ammutte, ei muuta. Maaliinkin oppii osumaan liikkeestä, kun harjottelee, ja muun hoitaa hevonen.”
Tervetuloa Hopiavuoren hevostallille harjoittelemaan ratsujousiammuntaa!
Ratsujousiammunnassa menestynyt tarinallinen kilparatsastaja Rosita Degerlund on hevostallin käytettävissä lauantaina ja sunnuntaina 19. ja 20.6.2021. Viikonlopun aikana Degerlund pitää yhden ratsujousiammunnan alkeiskurssin lauantaina, sekä tilattaessa yksityisvalmennuksia sunnuntaina. Varsinainen tarinallinen alkeiskurssi on siis lauantaina 19.6., ja sunnuntaina Degerlund toimii suurimmaksi osaksi kirjoitusintoisten virikkeenä ja vaihteluna sekä omalle väelle että tallin ulkopuolisille tarinankertojille.
Tarinallisesta alkeiskurssista julkaistaan aikataulu ja harjoitusten sisältö seuraavassa viestissä. Siinä esitellään sekä harjoitukset että hieman Degerlundin tapaa valmentaa ja toimia. Osallistujat eivät tule saamaan erilaisia laatismaisia valmennustekstejä, vaan tarkoitus on, että tämä valmennuspohja toimii virikkeenä oman valmennustekstin kirjoittamiselle (tai muun taiteen tekemiselle). Harrastajat, jotka tekevät ja julkaisevat valmennuksesta tuotoksen viimeistään 5.7., saavat kunniamerkin urotöistään. Kunniamerkki toimii pääsylippuna Hopiavuoren hevostallin suljetumpiin tapahtumiin. Kaikki saavat tuotoksestaan kommentin. Tuotos ei ole pakollinen, mutta se on suositeltava.
Osallistuminen lauantain alkeiskurssille viimeistään 17.6.2021Hahmosi voi osallistua lauantain alkeiskurssille, jos vähintään yksi seuraavista kriteereistä täyttyy.
– Osallistuvalla hahmolla on Hopiavuoren hevostallin kunniamerkki.
– Osallistuvalla hevosella on Hopiavuoren kunniamerkki.
– Hahmosi on Hopiavuoren hevostallin pää- tai sivuhenkilö ja hänen tarinansa viimeisin osa on julkaistu korkeintaan 6 kk sitten.
– Hahmosi on Rosita Degerlundin kaltainen tarinallinen ratsujousiammunnassa kilpaileva tyyppi, jonka koti on toisessa tarinassa.
– Tarinallinen ehto: jos hahmosi on alle 16-vuotias, hänellä on oltava (tai hänen on väärennettävä) vanhempiensa lupalappu!Jotta ratsukko voisi osallistua kurssille, hahmon on hallittava hevonen turvallisesti kaikissa askellajeissa. Hevosella tai ratsastajalla ei tarvitse olla mitään kokemusta ratsujousiammunnasta.
Jos haluat osallistua lauantain alkeiskurssille, vastaa tähän postaukseen. Jos olet omaa väkeä, ilmoittaudu kertomalla ratsastajan nimi ja ratsun lempinimi. Jos hahmosi tai hevosesi tulee muualta eikä ole meille tuttu, linkitä se/ne.
Jos oma heppa ei taivu alkeiskurssille, Hopiavuoren hevostallin hevoset ovat ensisijaisesti hoitajiensa käytössä. Jos hoitaja ei tahdo mukaan hoitsullaan, sen jälkeen valitsemaan pääsevät ylläpitäjää lukuun ottamatta muut kirjoittajat. Kurssille on saatavissa myös Degerlundin eksoottinen Hachim ekalle kysyjälle. 🙂
Osallistuminen sunnuntain yksityisvalmennukseen
Sunnuntain yksityisvalmennuksien tarkoitus on vain tarjota vaihtelua ja valmentaja harrastajien kirjoitettavaksi. Sunnuntain valmennuksesta ei ole siis tulossa varsinaista materiaalia. Sen sijaan luvassa on kommentteja ja kunniamerkki, jos tarinat julkaistaan Hopiavuoren hevostallilla. Degerlund luonnollisesti taipuu myös yhteistarinointiin, jos osallistuja tahtoo kirjoittaa muustakin kuin ratsastuksen analysoinnista. 🙂
Sunnuntain yksityisvalmennukseen otetaan ihan kaikki halukkaat ilman kriteereitä. Yksityisvalmennukset suunnitellaan täysin ratsukon tason perusteella. Näihinkään valmennuksiin ei vaadita kokemusta ratsujousiammunnasta, mutta hevonen tulee hallita turvallisesti kaikissa askellajeissa. Degerlund pystyy valmentamaan myös vaativan tason ratsukoita.
Osallistu sunnuntain yksityisvalmennukseen ilmoittamalla ratsastajan ja hevosen nimi tähän postaukseen. Jos ratsastajan tai hevosen koti on toisessa tarinassa ja se on meille tuntematon, linkitä se. Alkeiskurssille osallistuneet ovat tervetulleita myös sunnuntain valmennukseen, jos ratsujousiammunta inspiroi yhä.
-
Alkeiskurssi lauantaina 19.6.2021
Alkeiskurssille voit osallistua, vaikka hahmosi ja hevosesi eivät tuntisi lajia ollenkaan. Osallistuvan hahmon on oltava vähintään 16-vuotias tai hänellä on oltava huoltajan kirjallinen lupa kurssille pääsemistä varten. (Tarinallisesti!) Hahmo voi osallistua omalla hevosellaan, hoitohevosellaan, Degerlundin hevosella tai tallin hevosella. Hahmon on pystyttävä hallitsemaan hevonen kaikissa askellajeissa ja hevosen on tultava toimeen ryhmässä.
Alkeiskurssin ohjelma
”Ei me nyt heti voida ruveta ampumaan kiitolaukasta. Tietenkään. Käsi ylös, kuka on ampunu tällaisella. Noin moni kuitenkin! No okei, sanotaan sit näin: käsi ylös, joka on varma että osuis tällä niiltä jalansijoiltaan tohon maaliin nyt. Selvä: seuraava homma on että kun mä kysyn, joka käsi nousee. Ja nehän ihan varmasti kohta nousee, ei hätiä mitiä.”
12:00 — Degerlund esittelee itsensä, hevosensa ja lajin maneesissa
12:20 — ampumaharjoitukset kentällä kurssin hevosten katsellessa tallipihalla: kentän takaiset haat ovat tyhjinä ja kulkeminen kentän takaa on estetty*
pelkkiin ampumaharjoituksiin kentällä saa osallistua pienemmällä hinnalla, vaikkei huvittaisi käydä koko kurssia
13:30 — lounas: sitä iäinikuista tavallista perunaa ja ruskeaa kastiketta a la Eetu Hopiavuori**
ruuansulatustauko
14:20 — varsinaiset harjoitukset ratsailta maneesissa: jos ryhmä on iso, se jaetaan osiin***
viimeistään 16:00 — hevoset hoidetaan lepäämään ja ratsastajat vaeltavat syömään välipalaa ja juomaan kahvia
loppuilta — Degerlund jää vintille yöksi, joten on paikalla. Hän on innostunut lajistaan, joten tulee taatusti juttelemaan aiheesta ja sen vierestä sekä seuraamaan kiinnostuneena, jos joku esimerkiksi harjoittelee vielä omin päin.*”Mähän sanoin, että seuraavalla kerralla osuu aivan keskelle! Muista vaan pitää se selkä noin suorassa niin sä näet. Ja siellä reunassa hei, nyt on hyvä! Odottakaapa kun päästään hevosen selkään. Olis tosi hienoa hävitä mun ihan ekoille omille oppilaille kisoissa mahdollisimman pian! Hei, nyt toi jänne räpsähtää sun kyynärtaipeen reunaan, jos pidät tuossa asennossa kiinni.”
**”Mä en siis tajua kun ruskean kastikkeen pitäis olla helppoa ruokaa ja mä kämmään just sen aina. Meillä Ramona — siis mun sisko — osaa tehdä vaikka mitä ruokia. Sitten mun kastikkeessa on jauhoklimppejä, se on oudon väristä tai se palaa, tai sit se ei vaan sakeudu. Mutta ei se mitään. Mä en ole koskaan ajatellutkaan että musta tulis hirveän hyvää kodin hengetärtä.
***”Ai ohi? Mitä jos ampuu ohi? Kuka tietää? Nii just. Sit menee yks nuoli maahan. Mä kerään ne. Ei sen kummempaa. Ihan varmasti kaikki ampuu ohi muutaman. Turha sitä on pelätä. Tiedättekste kuinka monta nuolta mä ammuin ohi pelkästään tässä kuussa? No okei, en jaksa laskea. Ammu vaan ohi. Ei sitä tarvi pelätä, kunhan kaikki nyt vaan tähtää matalalle ja menee tätä rataa omalla vuorolla.
Ampumaharjoitusten sisältö
Ampumaharjoitusten tavoite on, että osallistuja saa tuntumaa jousen käyttämiseen. Osallistujat ampuvat matalalle sijoitettuihin maaleihin ja harjoittelevat maaliin osumisen lisäksi nopeutta, jotta ehtisivät ampua useampaan maaliin ratsailla.Ratsastusharjoitusten sisältö
Ratsastusharjoitukseen tullaan valmiiksi kevyesti lämmiteltyinä. Aluksi ammutaan muutama nuoli paikaltaan hevosen selästä kertauksen vuoksi, mutta sitten siirrytään radalle. Rata on suora ja sisältää aluksi vain yhden matalalle sijoitetun maalin.
– Harjoitus 1: ammutaan yhteen maaliin käynnissä.
– Harjoitus 2: ammutaan kahteen maaliin käynnissä.
– Harjoitus 3: ammutaan kahteen maaliin ravissa & laukassa.
– Harjoitus 4: suoralla on kolme maalia. Osallistuja saa valita, suorittaako viimeistä rataa laukassa vai ravissa. Osallistuja saa valita, ampuuko ensimmäiseen ja viimeiseen maaliin, vai kaikkiin kolmeen.
Erityisesti viimeisimpiä harjoituksia tehdään useampia kierroksia.
Harjoituksen lopuksi Degerlundilla on hänen itse kustantamansa yllätys: pienet jousenmuotoiset avaimenperät, jotka hän jakaa kuin palkinnot.***
Valmennuksia sunnuntaina 20.6.2021
Sunnuntain valmennuksiin ei tule tarkkaa ohjelmaa. Harrastustaan vasta aloittavien kanssa voidaan käyttää hyväksi lauantain ohjelmaa ulkokentällä. Vaativammat, käännöksiä sisältävät ja tilaa vaativat harjoitukset tehdään maneesissa.
Sunnuntain valmennukset kestävät 60 minuuttia. Ratsukon tulee olla lämmitellyt ennen valmennukseen tulemista ja jäähdyttely tapahtuu itsenäisesti valmennuksen jälkeen. Yhteen valmennukseen saa osallistua 1-3 ratsukkoa kerralla. Valmennuksen tehokkuuden maksimoimiseksi Degerlund toivoo, että jos valmennettava kerää itselleen ryhmän, ryhmän jäsenet olisivat karkeasti ottaen saman tasoisia. Myös alkeiskurssille osallistuneet ovat tervetulleita jatkamaan hommia sunnuntaina, jos ratsujousiammunnasta kirjoittaminen inspiroi lisää.
-
Osallistujat, lauantai
Eira – Uuno
Janna – Paahtis
Sonja – Mortti
Harri – Salieri
Noa – Flida
Nelly – CozminaOsallistujat, sunnuntai
Noa – Flida -
Janna ja Paahtis mukaan lauantaille
-
Lauantai
Sonja ja Mortti
Harri ja Salieri -
Noa ja Flida tulee mukaan lauantaille, sekä jatkaa vielä sunnuntaina!
-
Nelly ja Cozmina ilmoittautuu mukaan lauantaille 😀 !
-
Ensimmäinen kosketus jousiammuntaan
”En mä tonne osu! Noin kauas! ROSITA sä et voi olla tosissas!”
”Hei, nyt toi jänne räpsähtää sun kyynärtaipeen reunaan, jos pidät tuossa asennossa kiinni.” Rosita huusi.
”Mitä jos mä osun vahingossa Harriin? Tai hevosiin?”
”Miten sä vahingossa osuisit muhun? Sonja on meidän välissä!” Harri kommentoi rivistä.
”Ei sitä tiedä!”Jännitin jousen ja pelkäsin nuolen lentävän hevosia kohti. Se ei kuulemma ole mahdollista, mutta silti. Mitä jos se vahingossa lentää tuulen mukana? Mitä jos vahingossa tähtään Harriin?
”AAAAAA” huusin, kun nuoli halkoi ilmaa ja meni komeasti ohi maalista. Rosita naurahti.
”Sehän meni hyvin ensimmäiseksi kerraksi!”-
Nelly on musta tässä tosi hahmouskollinen, vaikka pelkääkin. Kaikki pelkää joskus: myös Nelly. Silti Nelly on se, joka toimii pelostaan huolimatta, vaikka joutuisikin huutamaan suoraa huutoa uskaltaakseen. Mutta rohkeuttahan on se, että pystyy, vaikka pelkää, eikä se, ettei ollenkaan pelkää.
-
-
Harri: Toinen ensimmäinen kosketus jousiammuntaan
Ei helkkari että taas vaihteeksi hävetti. Sonja ampui kuin mikäkin ammattilainen. Joo, kyllä, olihan se sanonut että oli kokeillut joitain kertoja ampua jonkun tuttunsa metsästysjousella, kuulemma ihan eri asia kuin tämä kilpajousi. Joo, niinpä vissiin! Sonjan napsautteli nuolia hyvällä tarkkuudella tauluun ja totaalihudit olivat satunnaisia. Itsellä ei mennyt yhtään niin kauniisti ja tuli kyllä mieleen että kaikesta huolimatta tässä oli ihan täysi mahdollisuus osua vaikka Nellyyn.— Hyvä, nyt on hyvä! Rosita huudahti kun ammuin jälleen ohitse taulusta. — Meinaan nyt alkaa tuo tekniikka näyttää siltä miltä pitääkin, hän tarkensi.
Toisella puolella Eira ampui nuolensa Sonjaakin paremmin eikä se ollut edes eka kerta. Kivat seistä tässä kahden mestariampujan välissä.
Sonja: Ei kyl pysty
— En mä kyl pysty, voihkaisin Mortin selässä kun seuraavana vuorossa oli ampua tauluun ravista tai laukasta.Paikaltaan ampuminen Mortin selästä oli mennyt ihan hyvin. Eihän se hevosen selässä istuminen muuttanut asioita kovinkaan paljon. Käynnistäkin se oli vielä onnistunut vaikka hommassa oli melkoinen säheltämisen maku. Mutta miten ihmeessä pysyä selässä laukassa JA nokittaa JA vetää JA tähdätä tauluun JA ampua sitten vielä? Ei ei ei, kyllä tämä oli ihan mahdoton tehtävä.
Niin vain edeltä meni Nelly, Harri ja Eira. Ei ollut yhtään mahdotonta. Kukaan ei pudonnut selästä eikä saanut nuolta silmäänsä ja sokeutunut. Kaikki saivat ammuttua ne kaksi nuolta suunnilleen tauluja kohti, joten en kai minä nyt niin paljon huonompi voinut olla.
— Ja sitten Sonja ja Mortti, kuulutti Rosita.
Apua.
Nostin rauhallisen laukan kuten Rosita oli neuvonut ja lähdin suorittamaan rataa. Tyhjensin muut ajatukset päästä ja ajattelin vain hevosta, jousta ja taulua ja osuin ekaan. Hihkaisin innoissani ja toinen nuoli menikin sitten ohitse maalista enkä ajatellut tarpeeksi nopeasti että olisin nokittanut vielä kolmannen, rata loppui kesken. Mutta osuma, osuma!— Sähän tulet sitten huomenna treenaamaan enemmänkin, eiks je, Rosita sanoi pilke silmäkulmassa.
-
Onkos ne nyt Sonja ja Eira muuten Marshallin lisäksi ainoat, joita kiinnostaa ylipäätään mikään ampuminen? Varmasti se, joka ampuu, tietää että on eri asia ampua erilaisella jousella saati sitten millä tahansa muulla aseella. Veikkaanpa, että siitä on silti hyötyä tässä, vaikka olisi kuinka eri asia. Silloin oppii uutta saman lajin tietoa ja taitoa helpommin, ja ennen kaikkea ei pelkää asettaan.
Siitä on puhuttu ennenkin, että musta on ihanaa, kun perinteisiä sukupuolirooleja rikotaan, jos niitä myös samalla säilytetään kontrastina (ja ainahan niitä tulee säilytettyä). Tietenkin tykkään taas siitä, miten Sonja osaa enemmän kuin Harri, kun varmaan kaikkea ampumista pidetään meidän kulttuurissamme enemmän maskuliinisena hommana… Taas tämä on tuotu myös hienosti ja alleviivaamatta esille. Ja taas Harri on niin ihana tässä asiassa! Hänen häpeäreaktionsa ei liity siihen, että akka osaa ja hän ei, vaan ihan siihen että muut yksilöt ovat muka taitavia ja hän ei. 😀
-
-
Tie Tähtiin Cup oli loppunut viikko sitten ja Paahtis oli oikeastaan vain saanut viettää kesälomaa sen jälkeen. Kisarutistus oli vaatinut varmasti enemmän veroja minulta kuin tammalta, sillä mitä lähemmäs koulujen kesäloma oli tullut, sitä enemmän tuntui nuorten mielenkiinto loppuvan ja monta iltapäivää oli mennyt pitkäksi, sopiessa yhteisiä pelisääntöjä tai yrittäessä saada nuoria kiinni jotta voisi kysyä missä oltiin menty vikaan ja mitä täytyisi tehdä jotta kaikki sovitut asiat saataisiin suoritettua. Työasioiden jälkipyykkiä oltiin pesty vielä tälläkin viikolla, mutta nyt katseet alettiin kääntämään jo syksyyn ja suunnitelmia sekä erilaisia tukitoimia kasattiin ja hiottiin valmiiksi. Ajatus siitä, että ensi viikosta alken koittaisi loma, sai hymyn nousemaan huulilleni kun varustin Paahtista suulissa.
Varustaessani tobianoani juttelin samalla Sonjan ja Harrin kanssa jousiammuntakurssista, joka oli alkanut nyt puolilta päivin. Ensimmäinen tunti oli mennyt hakiessa tuntumaa jouseen ihan vain maastakäsin ampumalla. Alkuun osumista ei ollut meinannut tulla oikein mitään, mutta loppua kohden nuolet olivat alkaneet löytämään jo jotenkin oikeaan suuntaan ja ainakaan ihan jokainen nuoli ei pölläyttänyt kentän hiekkaa. Toisaalta napakymppejä jäätiin myös odottelemaan. Ampumiseen keskittyminen loi omalla tavallaan ihanan kuplan, jossa tuntui että ajatukset sai täysin nollattua ja ainoat asiat mitä mielessä olivat, liittyivät jousen jännittämiseen, tähtäämiseen sekä osumaan.
Tietenkinhän Paahtiksen suhtautuminen viuhuviin nuoliin mietitytti, mutta sittenhän sen näkisi kun päästäisiin maneesiin että miten tamma lopulta niihin suhtautuisi. Lämmiteltyämme ratsumme, oli aika aloittaa. Ensimmäiset ampumayritykset menivät meidän kohdalta metsään siinä, että nuori tamma ei jaksanut odottaa. Kuitenkin lopulta pääsin kokeilemaan ampumista ja yllätyksekseni jopa yksi nuolista osui maaliin. Käynnissä ensimmäinen yritys oli taas säheltämistä, mutta sen jälkeen palat löysivät paikoilleen ja pääsin yrittämään jopa maaliin ampumista, vaikka tällä kertaa hiekkaa pöllyttäen.
Kahteen maaliin ampuminen onnistuikin yllättäen jo paremmin ja ensimmäiseen maaliin jopa onnistuin saamaan osuman, vaikka toinen nuoli viuhuikin sitten maalin vierelle, Paahtiksen säikähtäessä jotain ja mun seotessa avuissani. Kuitenkin lopulta osumia saatiin myös käynnistä, ennen kuin oli aika kokeilla ravia ja laukkaa. Osumatarkkuus ei ollut kovinkaan hyvä taas alkuun, mutta loppua kohden myös nuolet alkoivat lähenemään maaleja, ja harjoitusten tullessa päätökseen mä olin tyytyväinen meidän onnistumisprosentista.
Palauttaessani kirjavaani takaisin suuliin pohdin että joskus voisi toistekkin kokeilla tamman kanssa ratsastusjousiammuntaa, vaikka sitten vain mielenvirkistykseksi. Toisaalta sitä varten täytyisi kai löytää jostain lainajousi.
-
Onpa ihana kontrasti tarinan alun ja lopun välillä! Onnistut tosi hyvin kuvaamaan sitä, miten työhuolet ja elämä voivat painaa, mutta miten sellaiset hevosen kanssa aina helpottavat, kun keksii jotain kivaa tekemistä. Ratsujousiammunta näyttää tulevan Jannalle just oikeaan aikaan pään nollauksena: töissä on raskasta, mutta vielä päätä ei kiristä niin kovaa, että olisi vakavampia seurauksia stressin ja väsymyksen lisäksi.
Ainakin Rosita Degerlund toivoo näkevänsä Jannan ja Paahtiksen kisaamassa asti joskus, ja niin toivon minäkin. Olen samaa mieltä kuin Rosita siinä, että ratsujousiammuntaa mystifioidaan ihmeellisesti virtuaalimaailmassa, vaikka se on oikeassa maailmassa ihan normaali harrastus, johon pystyy oikeastaan minkä tahansa hepan kanssa. Ehkä osasyy on se, että se on virtuaalimaailmassa ajautunut VHRY:n alaiseksi — mutta sentään se on jonkin alainen ja jokainen harrastaja ja hahmo pystyy purkamaan tätä ihmeellistä mystisyyden verhoa niin halutessaan.
Jos Janna jatkaa harrastusta, uskonpa, että hän on siinä nopeasti tosi hyvä. Jannalla on ihan kaikki mitä tarvitaan: piiiiitkä pinna ja sellainen luonne, ettei hän luovuta ensimmäisestä pikku vastoinkäymisestä.
-
