Tämä aihe sisältää 14 vastaukset, 8 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
Tiitus 4 vuotta, 7 kuukautta sitten.
-
Viestit
-
Karo Helanderin kouluvalmennus 2.4.2020
Nyt on tilaisuus päästä hiomaan koulupuolen vääntöä Helanderin Karon tarkan silmän alle! Valmennus on avoinna Hopiavuoren asukkaille ja se järjestetään 2. huhtikuuta maneesissa. Kaiken tasoiset ratsukot ovat tervetulleita mukaan eikä osallistujamäärää ole rajattu. Karo valmentaa ratsukoita kolmen ryhmissä, joten jaotellaan ratsukot tasojen mukaan sopiviin ryhmiin. Valmennuksessa keskitytään siistiin ratsastamiseen, istuntaan ja apuihin painottaen. Tavoitteena saada rento ja kevyesti liikkuva ratsu valmennuksen päätteeksi.
Nelly – Cozmina (HeA)
Tiitus – Enni (HeA)
Nitthan Chai – Sand Pond (HeA)
Marshall – Arlekin (HeA)
Jesse – Varjoaika (HeA)
Outi – Jussi (HeA)Ratsukot jotka ovat max. tasolla helppo B saavat tehtäväksi tehdä siistejä siirtymisiä harjoituslaukan ja -ravin välillä. Tehtävä tehdään molempiin suuntiin ja Karo seuraa erityisesti ratsastajan apuja. Lopuksi myös muutama harjoitus vastalaukassa pääty-ympyrällä. Vastalaukkaa treenaamalla saadaan parannettua hevosen tasapainoa ja se on hyvää jumppaa lihaksille.
Ratsukot joiden taso on helppo A tai yli harjoittelevat ensin avo- ja sulkutaivutuksia, tavoitteena saada koottu ratsu joka työskentelee aktiivisesti myös takapäällä. Taivutusten jälkeen tehdään siirtymisiä laukassa; keskilaukasta lisättyyn ja takaisin. Ratsun kokoaminen on tärkeää keskilaukassa, mutta täytyy myös osata höllätä kun siirrytään lisättyyn laukkaan.
Loppuun halukkaat saavat ratsastaa oman tasonsa kouluradan (HeA & HeB) ja kuulla Karon kommentin menosta. Kaikille osallistujille tiedossa lyhyt, n. 50 sanainen kommentti.
Karo Helander?
Reilu viisikymppinen hevosmies, lähes 190 cm pitkä ja naama piilossa paksun parran alla. Aloittanut hevoshommat aikanaan ravitallin jokapaikanhöylänä, mutta innostui enemmän ratsuista. Lahjakas kouluratsastaja ja asunut lähes koko ikänsä Ruotsissa ja Saksassa. Luonteeltaan melko karski, ei aina jaksa kaunistella sanojaan vaan kertoo asiat niinkuin ne ovat. Todella taitava hevosten kanssa ja huomaa kyllä jos ratsastaja yrittää lintsata jossain. Hommat tehdään alusta alkaen oikein ja kunnolla.Kunniamerkki
Jokainen tuotoksen tehnyt saa tuttuun tapaan kunniamerkin. Merkki on suunniteltu yksilöllisesti juuri Karon valmennukseen, joten nyt on ainutlaatuinen tilaisuus saada se itselleen!
KOMMENTIT KAROLTA
Nelly – Cozmina (HeA)
Potentiaalinen ratsukko, harmillisen jännittynyt ratsastaja. Kimo tamma teki rehdisti töitä koko valmennuksen ajan mutta ratsastaja istui kuin rautakangen nielleenä koko valmennuksen alkupuolen. Molemmat kylläkin selkeästi taitavia, ratsastajalle lisää kisastartteja alle niin jännittäminen unohtuu. Loppupuolella nähtiinkin jo parempaa menoa ja kamalan näköisestä lisätystä laukastakin tuli jo siedettävää.Nitthan Chai – Sand Pond (HeA)
Ruunikko tamma oli kuin ihmisen mieli, kun se niin kauniisti yritti parhaansa hermostunut poikaa selässään. Harjoitukset menivät vähän sinne päin. Chaista en tiedä jännittikö se tosissaan niin kamalasti vai oliko joku sen pakottanut paikan päälle. Muutama ihan jees siirtminenkin sieltä saatiin kaivettua. Tämä ratsukko kaipaa lisää yhteistä treeniä, mieluiten ammattilaisen silmien alla.Jesse – Varjoaika (HeA)
Erittäin komea suomenhevonen, se liikkui heti valmennuksen alusta rennon letkeästi mutta samalla voimakkain liikkein. Jesse oli myös selkeästi kokenut ratsastaja ja nopea oppimaan, jokaisen huomautuksen jälkeen hän paransi otteitaan. Vaivattoman näköistä ratsastamista, kuitenkin kiinnittäisin huomiota selkeämpiin apuihin. Välillä avut olivat vähän hutiloituja ja se näkyi suorituksessa.Marshall – Arlekin (HeA)
Hienoa, siistiä menoa. Alkukankeuden jälkeen iso tamma liikkui sulavasti ja tarjosi ihan komeitakin laukkapätkiä. Marshallilla tuntui olevan samanlaista alkukankeutta kuin ratsullaan ja parhaat palat hänen ratsastuksesta nähtiin laukkatyöskentelyn aikana. Istuntaharjoituksia suosittelen kotitreenien aiheeksi, miehen istunta oli välillä liian levotonta ja se vaikeutti myös ratsun työskentelyä.Outi – Jussi (HeA)
Ratsastaja ei meinannut rentoutua missään kohtaa ja istui hevosensa selässä kuin olisi ollut kokovartalokipsissä. Hevonen liikkui alusta loppuun hienosti, se selkeästi osasi hommansa. Outi ei kuitenkaan ole täysin menetetty tapaus. Nainen ratsasti hevostaan selkein ja määrätietoisin avuin ja valmennuksen lopussa ratsukko liikkui erittäin komeasti. Outin kädet seilasivat miten sattui ja olkapäät nousivat vaikeamman tehtävän kohdalla korviin saakka, näihin kiinnittäisin huomiota.-
Tätä aihetta muokkasi 4 vuotta, 7 kuukautta sitten
Nelly. Syy: Merkki lisätty
-
Tätä aihetta muokkasi 4 vuotta, 7 kuukautta sitten
Eetu Hopiavuori. Syy: Pienensin vähän merkkiä, koska se oli niin XL (luvalla)
-
Tätä aihetta muokkasi 4 vuotta, 7 kuukautta sitten
Agnes. Syy: Kommentit lisätty
-
Tätä aihetta muokkasi 4 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
Nelly ja Cozmina mukana edustamassa HeB/VaB tasoa.
Onko tuotokselle eräpäivää, jotta saa kommentin 😀 ?
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 8 kuukautta sitten Nelly.
-
JA! Saanko mä tehä tästä Ylihienon Merkin, jonka jokainen valmennukseen osallistunut saa? Se ois siistii 😀 !
-
Ei aikarajaa, mä vähän pidin ajatuksena että ne jotka TT-kisoihin osallistuu niin kirjoittelis ennen ekaa osakilpailua jotta saa siitä sen lisäpisteen 😀 Mutta en mä aseta mitään takarajaa! Ja siis TODELLAKIN saat tehä merkin!! Mun taiteelliset skillsit ei riitä semmosen tekoon joten jätin välistä, vaikka kävikin mielessä askarrella sellainen 😀
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 8 kuukautta sitten
-
Tiitus Ennin kanssa helppoon A:han, vaikka ainakin vielä tällä hetkellä raukka uskoo edelleen osallistuneensa B:hen 😀
-
HeA
Nitthan Chai – Sand Pond -
Marshall ja Arlekin HeA:han 😀
-
He A
Jesse – Varjoaika -
He A
Outi – Forceful (tai Jussi, en tiedä kuinka virallinen tän ilmoittautumisen pitää olla :D) -
Antonio Banderaksen näköinen valmentaja
346 sanaaKaro Helander. Kouluvalmennus ja Helanderin Karo valmentaa.
Suin valkoista karvaa ojennukseen ryntäiden kohdalta, selkä kumarassa.
“Jännittääkö?” kysyin Marshalilta, joka oli muutaman metrin päässä sukimassa omaa hevostaan.
“Vähän” hän myösi ja vilautti hymyn. Nousin Cozminan viereen seisomaan ja hymyilin takaisin.
“Mä en oo ennen ollu Helanderin valmennuksessa. Mua jännittää se tosi paljon.”
“Niin, kuulemma on hyvä” rastapää vastasi korostuksella. Nyökkäsin.—
Nousin ratsukoista ensimmäisten joukossa hevosen selkään. Tarkistin nopeasti satulavyön kireyden. Taputin Cozmina kaulalle. Pyöräytin hartiat taakse ja pyysin tammaa löysin ohjin eteenpäin.
Maneesin reunassa seisoi vieraan näköinen mies. Oletin, että Karo siis. Pitkä, parrakas mies oli varmasti yli neljänviiden. Käänsin katseen pois. Helanderista tuli mieleen Antonio Banderas parran kanssa. Ja Banderas on hyvinkin hyvännäköinen. Naurahdin hiljaa.
Keräsin ohjia ja pyysin tamman raviin. Banderas-Karo katseli maneesin reunalta ja tuntui arvostelevan jokaisen ratsukon yksitellen. Kevensin ja hidastin ravin tempoa.
—
Katsoin kun Marshall näytti miten avotaivutukset tehtiin. Karo huusi ohjeita. Hengitin syvään. Istuin tamman raviin ja hain lyhyellä sivulla temmon.
Ravi pomputti minua, vaikka yritin rentoutua. Minua hermostutti. Painoin pohkeen kiinni tamman kylkeen. Alkuun avotaivutus sujui hyvin, mutta rikkoutui aina vain enemmän. Band… Helander huusi maneesin ratsukoiden yli.
“Kimon arabin kanssa kerro sitä tempoa sille, pohkeella!” ääni karjaisi.Avo- ja sulkutaivutukset olivat meille tuttuja ja oikeasti osasimme ne. Cozminakin tiesi mitä pyysin, mutta selvästi jännittyi. Se hermostui, koska minäkin hermostuin. Suljin silmät pieneksi hetkeksi. Avasin ne ja yritin uudestaan seuraavalla vapaalla kohdalla. Hain harjoitusravin temmon, työnsin hevosta lantiollani eteenpäin, työnsin taivutukseen pohkeella.
“Hyvä! Taputa!” maneesin reunalta tumma ääni käski. Ja minä taputin.—
Keskilaukasta lisättyyn laukkaan ja takaisin oli tehtävänä meille selvästi hankalampi. Koko ryhmä laukkasi uraa pitkin ja vaihteli tempoja. Helander, joka näytti aina vaan enemmän ja enemmän Banderakselta, seisoi keskellä maneesia ja katseli jokaista vuorotellen.
Tunsin, kuinka Cozminan takapää nousi työhön mukaan allani. Löysäsin ulko-ohjaa ja pyysin lisättyä laukkaa. Tamma totteli, mutta viiveellä. Lisätty laukka oli ruman näköistä, ainakin Helanderin mielestä. Hän ilmaisi mielipiteensä hyvin selvästi, eikä pelännyt puhua suoraan. Kiristin ohjia, istuin vieläkin vahvemmin alas satulaan ja yritin koota hevostani uudestaan.
“Istu, istu, kerro mitä haluat! Käsi mukaaan ja noooin, hyvä!” Karo kehui. Minua hymyilytti. “Hyvinhä se meni.”
-
395 sanaa
”Sä vedät sitä taas suusta. Mä sanoin, että pehmeämpi käsi.”
Nipistin suuni kiinni ja annoin Pondille enemmän ohjaa sen ravatessa. Olin pahoillani, että olin niin huono ratsastaja ja se joutui kärsimään minusta. En osaa mitään. Edes ohjia en osaa pidellä. Olisin halunnut pysäyttää Pondin ja silitellä sen vähäsen sameaa kaulaa, jotta se olisi ymmärtänyt, etten minä tahallani tällainen ollut.
”Älä nyt pitkää ohjaa anna! Myötää sen liikettä siinä siirtymisessä äläkä tolleen tee.”
Nielaisin. Yritin kerätä ohjia paremmin käsiini ja myödätä Pondin liikettä. Keskilaukassa sen pää nyökytteli jotenkin enemmän. Lisätty laukka, joka oli minulle uusi sana, oli rauhallisempaa. Harjoittelimme siirtymisiä ja nimen omaan siirtymän hetki tuntui vaikealta ohjilla myötäämisen näkökulmasta, koska en osannut ennakoida Pondin liikkeitä lainkaan. Valmentaja Helander sanoi, että kaikki siirtymät olivat rysähtäviä, enkä tiennyt ollenkaan, mitä se tarkoitti. Kysyäkään en uskaltanut. Sen sijaan räpyttelin silmiäni, etten vain missään tapauksessa alkaisi itkeä niin kuin pikkulapsi. Kaikilla muilla tuntui nimittäin olevan valmennuksessa ihan mukavaa.
”No joo, ei tosta nyt oikeen… Chaihan sä olit?”
”Joo.”
”Vähä iloa siihen ratsastamiseen nyt. Sä näytät aiva siltä ku joku kohtelis sua väärin tai olis pakottanu sut tänne. Sun pitää saada ne siirtymät hiottua tai tosta touhusta ei tuu mitään. Tää on ihan alottelijan hommaa tämmönen. Jännitäksä jotain vai?”
”Joo.”
”Mitä?”En saanut heti vastattua mitään. Miten siihen olisi voinut vastatakaan kohteliaasti? Onneksi valmentaja Helander ei oikeastaan edes odottanut vastausta, vaan jatkoi puhumistaan. Minun pitää saada selästä asti itseeni enemmän liikettä. Minun pitää myödätä enemmän. Minun pitää saada ne siirtymät kuntoon tai mistään ei tule mitään. Minä teen aloittelijoiden virheitä.
”Turha on hevosta syyttää”, Helander lopetti lopulta ohjeistuksensa minulle.
Silloin pysäytin Pondin, vaikka olin Helanderin silmien alla vieläkin, ja vaikka Marshall ja joku Jesse ja kaikki olivat paikalla. En uskaltanut enää katsoa kehenkään, vaan tuijotin Pondin niskaa, joka näytti luotettavalta ja rauhalliselta. Mitä minä valmennuksessa tein tekemässä aloittelijoiden virheitä tämän valmentaja Helanderin edessä? Poskiani pisteli ja kurkkuani kuristi.
”No?” valmentaja kysyi. Hän oli niin lähellä, että kuulin hänen takkinsa kankaan kahahduksesta miten hän siirsi ainakin toisen käden lanteilleen.
”En mä syytä hevosta”, sanoin siihen.
”Hyvä”, hän tokaisi, mutta ei niin että olisi kehunut minua. ”Mee sitte jatkamaan siitä.”En kehdannut olla menemättä. Vältellen katsomasta kehenkään muuhun pyysin Pondilta käyntiä ja sitten uudelleen laukkaa. Vielä parikymmentä minuuttia valmennusta, niin menisin kertomaan Reitalle, etten minä osannut mitään, tein aloittelijoiden virheitä koko ajan, enkä siksi voinut osallistua myöskään Tie Tähtiin -kilpailuun valmentautumisesta huolimatta.
-
Hard
Jesse – Varjoaika
444 sanaaMä en tosiaan tiennyt mitä odottaa. Hallavassa Varjo oli ollut lähes mahdoton koko valmennuksen ajan, vaikka syy oli enemmän kuskissa kuin hevosessa. Olin silti rauhallisin mielin, koska tiesin että meillä oli nyt tuttu ympäristö, ja ettei Ohto ollut siellä. Sysäsin miehen kokonaan mun ajatuksista pois ennenkuin se edes ehti niihin kunnolla, ja katsahdin ympärilleni. Meitä oli paljon ja valmentajana meillä oli mulle täysin uusi tyyppi. Se oli niin pitkä, että jos mä joutuisin seisomaan suoraan sen eteen niin saisin niska kenossa tuijottaa ylöspäin enkä silti näkisi sen naamaa.
“Herätelkää niitä hevosia heti, ei niitä alkukäyntejä vaan madella”, Helander korahti maneesin keskeltä. Havahduin vasta silloin pyytämään Varjoa liikkumaan ja ori otti nytkähtävän liikkeen eteenpäin yllättävän reaktioni takia. Rapsutin sormin sen niskaa pahoitteluksi, ja lähdin työstämään Varjoa normaaliin tapaan alkuverryttelyssä. Mun teki mieli huokaista helpotuksesta kun tunsin, miten hyvin Varjo alkoi myötäämään mun apuja. Se kuunteli, ja tuntui ihan omalta itseltään. En olis varmaan kestänyt, jos se olis taas niin erikoinen kuin viime valmennuksessa. Oltiin molemmat selkeesti paremmalla fiiliksellä tekemässä töitä, osasyynä oli varmasti meidän kattavampi rutiini koulussa. Esteitä me ei oltu hypätty läheskään niin paljon kuin oltiin tehty sileällä.
“Niin nyökyssä sen ei tarvii olla, päästä sisäohjasta ihan reilusti”, Kari kommentoi hetken seurattuaan meidän taivutuksia. Pidensin sisäohjaa heti parilla sentillä ja Varjon niska sekä pää kohosivat heti aavistuksen ylemmäs.
“Vähän enemmän tukea ulkopohkeella, nyt se kaatuu aika paljon sinne. Muuten aika hyvä.”
Kari jatkoi neuvojen antamista jokaiselle ratsukolle, ja huomasin aika nopeasti ettei senkään kanssa helpolla pääsisi. Se kiinnitti huomiota myös ihan eri asioihin kuin Joonas, jonka mä epäilen johtuvan siitä että Joonas ratsastaa kenttää ja tämä Kari on kuulemma kouluratsastaja.“Nyt oli tosi ruma nosto”, Kari sanahti yhtään säästelemättä heti ensimmäisen laukannoston jälkeen kun tehtävänä oli alkaa työstämään laukkasiirtymisiä. Irvistin, ja pidätin Varjoa sen verran että se siirtyi takaisin raviin.
“No olisit nyt jatkanu, ihan hyvää laukkaa se meni.” Vilkaisin Kariin joka katsoi suoraan muhun kädet puuskassa rintansa edessä. Siirsin katseeni taas eteen ja valmistelin uuden laukan. Varjo nosti sen kuuliaisesti, ja tällä kertaa aikaista rauhallisemmin. Kari oli jo siirtymässä seuraavan ratsukon pariin, mutta vilkaisi vielä meihin. “Parempi”, se nyökäytti päätään lyhyesti.Se Nitthan, tai Chai, sillä oli kai jotain ongelmia sen hevosen kanssa, koska jossain vaiheessa Kari meni sen luokse kun se vaan seisoi keskellä maneesia. Sillä välillä mulla oli hyvin aikaa ottaa uusia nostoja lisää, ja kun löysin niihin hyvän temmon, saatoin keskittyä itse laukan säätelyyn. Laukka ei vieläkään ole sen vahvin askellaji, mutta me ollaan tehty paljon töitä sen eteen ja pätkittäin se alkoi tuntumaan jo tosi hyvältä. Siksi mä halusin lähteä testaamaan myös meidän tason koulurataa kun Kari antoi siihen mahdollisuuden. Siinä missä meidän vastalaukka vähän ontui, niin pohkeenväistöt pelasti.
-
Marshall Kozlov – Arlekin, HeA (445sanaa)
Edellisestä valmennuksesta tuntui kuluneen jo ikuisuus, minkä takia Marshall ehkä tunsikin pientä jännitystä jossain vatsanpohjalla seistessään Arlekin kanssa rivissä muutaman muun ratsukon kanssa maneesin keskellä.
Arlekin silmäili harvinaisen virkeän näköisenä toisia ratsukoita samalla kun Marshall kiersi laskemassa jalustimet alas, tarkisti satulavyön varmaan kymmenettä kertaa ennen kuin kapusi satulaan.
Alkukäyntien aikana mies painoi kypärää hieman paremmin päähänsä, koska se tuntui jotenkin jääneen huonoon asentoon vaikka sen ei pitäisi olla muotoilun takia edes mahdollista. Etenkään kun hän oli letittänyt rastat siististi ennen kypärän laittoa. Ehkä hän jännityksen takia vain kuvitteli sen..? Marshall pudisti päätään pienesti ennen kuin silmäili maneesin reunalla seisovaa parrakasta miestä joka tuntui seuraavan kuin haukka jokaista ratsukkoa, keräten lopulta ohjat paremmin käsiinsä ja pyysi Arlekinin raviin.—
“Kaveri jolla on rastat, pistä se hevonen keskittyyn siihen mitä te teette. Sehä ravaa niinku yrittäis nähä keskiviikkoon ja perjantaihin yhtä aikaa.”
Marshall vain nyökäytti päätään vastaukseksi. Arlekin tuntui olevan poikkeuksellisen iloinen saamastaan seurasta maneesissa. Ehkä pitäisi yrittää tulevaisuudessa kysyä useammin seuraa vaikka maastoon, niin tamma ei olisi aivan äimänkäkenä kun sai useamman kaverin seurakseen. Onneksi avotaivutukset saivat Arlekin aika nopeasti tajuamaan että oli jotain muutakin mihin keskittyä. Kunhan muisti että ulkopohje ja ulko-ohja tukee, ulkopohje ja ulko-ohja tukee…
“Hyvä. Mutta varo että se ei menetä painoa takaosalta ja lähde kohti pohkeenväistöä.” maneesin keskelle päin siirtynyt Karo sanoi jämäkästi kädet selkänsä takana.—
Laukkasiirtymiset. Marshall oli pienesti jopa odottanut sitä että he pääsisivät valmennuksessa siihen osaan. Alun avo- ja sulkutaivutuksien vääntely oli saanut Arlekin erittäin hyvin kokoamaan itseään sekä aktivoimaan koko takapäänsä mukaan työntekoon, jonka jälkeen tamma oli tuntunut yksinkertaisesti mahtavalta. Ja siirtymiset olivat yksi Arlekin vahvuus, askellajista riippumatta. Mies vilkaisi maneesin toisella pitkällä sivulla etenevää Nellyä ja Cozminaa, seuraten kun he jo nostivat laukan seuraavaa tehtävää varten.
Hieman raskaammasta rakenteestaan huolimatta Arlekinkin nosti sulavasti laukan, jatkaen sitä muiden ratsukoiden tavoin uraa pitkin samalla kun ratsastaja sai tosissaan pistää etenkin keskivartalonsa töihin jotta pysyi satulassa eikä pomppinut ylös ja alas. Lopulta Marshall antoi ulko-ohjalla hieman tilaa Arlekinille, joka vastasi siihen heti lähtemällä venyttämään itseään lisättyyn laukkaan.
“Muuten hyvä mutta anna sen venyä vaan enemmän! Se on iso hevonen ja liikkuu isosti, joten älä jää himmaamaan vaan anna sen venyttää kroppaa että se askelki venyy. Ota uudestaan.”
Jossain mielensä perukoilla Marshall pystyi vannoa että tämä valmentaja oli joku hänen isänsä kadonnut kaksoisveli. Etenkin hänen opetustavassa oli hyvin paljon samaa. Rastapää nyökytti taas päätään, tehden muutaman pienen pidätteen ja lähti kokoamaan ratsunsa uudelleen ennen uutta yritystä. Toisella kerralla Marshall antoi Arlekinille tasaisesti hieman lisää tilaa venyttää itseään lisätyssä laukassa, kuullen kuitenkin valmentajan käskevän antaa hevosen venyä vielä vähän lisää. Rastapää myötäsi aavistuksen lisää, ja Arlekinin askel tuntui selvästi kurovan vielä vähän aikaisempaa pidemmäksi, jonka jälkeen maneesin keskeltä kuului lyhyt kehuva kommentti. -
Karo Helanderin kouluvamennus
Huomasin eläneeni eräänlaisessa kuplassa kilpailuihin valmistautuessani. Melkein olin jo alkanut kuvitella, että olin oikea kilparatsastaja, kun olin harjoitellut, shoppaillut varusteita ja haaveillut tulevista kilpailuista. Kun talutin Jussia maneesiin, tunsin jännitykseni kasvavan. Ei sillä lopulta ollut merkitystä, kuinka Sonja oli vielä tallissa huikannut, että näytimme Jussin kanssa ihan oikealta kouluratsukolta ja epäilin, että Oskarikin oli oikeasti ollut liian kiltti minulle valmentaessaan. Agnesin juttujen perusteella Helanderin Karo oli toista maata. Taluttaessani Jussia sisälle Chain ja Pondin perässä, tunsin itsevarmuuteni jäävän maneesin ulko-ovelle. Sentään oli hyvä palata maanpinnalle kotona, eikä vasta radalla Hallavassa.“Sillä olis tosi hyvä ravi, jos sä vaan osaisit istua siinä”, Helander kommentoi. Purin hampaani yhteen ja yritin istua syvemmälle satulaan. Jussin ravi oli edelleen vaikeaa, vaikka sen kyydissä istumista olin mielestäni treenannut enemmän kuin mitään muuta.
“Hidastaminen on huijaamista!”, mies jatkoi ennen kuin edes huomasin, mitä tapahtui.
“Kevennä hetki ja istu sit uudestaan alas, jännittäminen ei auta ketään”, sain lopulta konkreettisen neuvon. Jostain syystä keventäminen tuntui luovuttamiselta, mutten uskaltanut olla tottelematta.Kun ehdin vilkaista muita ratsukoita, kaikki näyttivät hevostensa selässä yhtä tuskaisilta. Helanderin Karo oli ehdottomasti maineensa veroinen – tiukka, joskus kovasanainen, mutta selkeästi asiansa osaava. Ainakin minusta tuntui, että valmennuksen loppupuolella olin saanut Jussin liikkumaan paremmin kuin koskaan aikaisemmin.
“Sit vielä lopuks halukkaat voi tulla kerran radan läpi. Kuka eka? Jos kukaan ei tuu, niin mä lähen kahville”, Karo hoputti, kun vilkuilimme kaikki epävarmana toisiamme. Lopulta Nelly oli se, joka lähti suorittamaan ensimmäisenä meidän muiden pysytellessä poissa tieltä parhaamme mukaan. Nelly ja Cozmina näyttivät tasapainoiselta parilta niin kuin aina. Olin iloinen siitä, etten joutunut kilpailemaan heitä vastaan, sillä ratsukko osallistuisi vaikeampaan luokkaan itse kilpailuissa. Nellyn jälkeen oli minun vuoroni – ei mitään suorituspaineita.
“Sulla on selkeesti hevonen, joka osaa kyllä, joten nyt sun pitää ite näyttää siltä, että sä tiedät mitä sä teet. Nyt ois mennyt helppoja pisteitä, kun ne laukkasiirtymät meni niin pitkäks.”
Hiljaa mielessäni onnittelin itseäni siitä, että olin edes muistanut radan, vaikka jännitys oli meinannut sumentaa aivoni. Mikään ei olisi ollut niin noloa, kuin ratsastaa väärin Karo Helanderin edessä, kun kilpailuihin oli enää pari päivää.
338 sanaa
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 7 kuukautta sitten
Outi Halme.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
02.04.2020 – Kyllä tästä vielä jotain tulee (439 sanaa)
Emme me Chain kanssa varsinaisesti myöhässä olleet, mutta ei valmentaja meitä mitenkään hyvälläkään katsonut, kun astelimme nöyränä maneesin puolelle syvästi pahoitellen. Minua varsinkin, kun Enni edelleen teki pieniä tanssiliikkeitä ja puhisi tyytymättömänä. Ja nyt vasta muistin sen, että olin osallistumassa vaativampaan ryhmään kuin mihin olin henkisesti valmistautunut. Ei minulla ollut edes mitään tietoa mitä tänään teemme! Tunsin kuinka jokin kiristi rinnasta ja hieman pelästyin, että nytkö iskee vielä paniikkikin. Suljin silmät, hengitin pari kertaa syvään ja kuulin kuinka valmentaja sanoi toistamiseen, että ratsaille niin kuin olisi jo. Puristus hellitti hieman, mutta ei hävinnyt kokonaan, mutta noustessani selkään ajattelin, että kyllä se tästä. Hengitellään vaan ja keskityään alla tanssivaan hevosvoimaan.
”Nyt se voikko hevonen kuriin!” Kuulin kuinka parrakas minun kokoinen mies komensi maneesin keskellä. ”Lämmittelytkin hoidetaan tahdikkaasti linjassa.” Olisin halunnut vain kadota maan alle, koska Enni otti välillä pieniä sivuaskeleita tuohtuneena uusista ratsukoista. En kuitenkaan voinut hävitä mihinkään eikä minun tulisi näyttää kuinka huonotasoisia ratsastajia Hopiavuoressa on, kun oikein kunnon valmentaja on paikalle saapunut. Joten nostin leukani ylös, pudotin hartiat alas ja istuin paremmin satulaan. Ennikin tuntui asettuvan heti paremmin, kun pyysin siltä enemmän enkä antanut sen mennä omineen.
Kyllä mä tän osaan, vaikka siitä on ehkä muutama hetki mennyt, kun niitä on tosissaan viimeksi tehty. Johtavalla ohjasotteella hevosen etuosa uran sisäpuolelle ja niskan asettaminen, muistelin avotaivutuksen ohjeita vuosien takaa Karon ohjeiden lisäksi. Mukaile liikettä istunnalla, sisäpohje taivuttaa runkoa ja ulkopohje säätelee sitä.
”Voikon etujalat on liian pitkällä, volttiinko sä oot lähössä”, Karo huuteli taas palautetta työskentelystäni. ”Ulko-ohjalla varmempi ote, niin se ei karkaa”, hän neuvoi kohdallani. Ja sillä sainkin aseteltua Ennin paremmin ja saatoin kuulla takaani miehen murahtavan jonkun kehun.Parin kertauksen jälkeen taivutus sujui jo paljon helpommin ja olin luottavaisempi hevoseni hallinnan suhteen, enkä enää ajatellut typeriä asioita, kuten kuinka olin väärässä paikassa tai kuinka vielä pilaan hyvän hevosen. Avotaivutuksen jälkeen kokeilimme myös sulkutaivutusta, joka valmentajan sanoin oli ”vaativampaa, koska hevosen perämoottori on painavampi kädelle kuin matkassa kevyesti kulkeva etupää.” Ja niinhän se olikin. Sain Ennin takapään kyllä kulkemaan uran vierellä, mutta liian helposti tamman etupää seurasi perässä ja siinä mulla sitten oli taas täysin suora hevonen alla väärällä linjalla.
”Älä siirrä sitä pohjetta, vaan pidä se aloillaan, jotta ne etujalat kulkee oikeassa linjassa!” kuului taas jostain ja tiesin sen olevan minulle. Tein työtä käskettyä, mutta kaiketi painoin liikaa, koska Enni teki äkkinäisen syöksähdyksen eteenpäin ja homma levisi käsiin. ”Uudestaan!” kävi käsky ja huokaisin, koska muilla homma tuntui sujuvan niin helposti. Mutta en antanut tämänkään latistaa minua, vaan kokosin hevoseni uudelleen, annoin sille avut ja muistin tukea sisäpohkeella, jotta etupää myös pysyi aloillaan.
”No niin, nyt näyttää jo paremmalta.” Hymyilin sisäisesti ja jaksoin taas uskoa tulevaan.
