Hopiavuoren hevostallin joulukalenteri

Etusivu Foorumit Tapahtumat Hopiavuoren hevostallin joulukalenteri

Tämä aihe sisältää 61 vastaukset, 14 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Herman 4 vuotta, 11 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #4142 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Hopiavuoren hevostallin joulukalenteri

    Joku on teipannut Hopiavuoren hevostallin rehuhuoneen oven sisäpuolelle joulukalenterin. Se on tavallinen, ilmeisesti mainosten mukana saatu ilmaiskalenteri, jonka luukuissa on hienoja ilmoituksia varmaan lähikauppojen alennuksista sun muista. Luukkujen availua vahditaan tarkasti, eikä luukkuja kurkistella niin vain etukäteen!

    Tervetuloa nauttimaan joulukalenterista. Osa luukuista sisältää asioita vain Hopiavuoren hevostallin väen käyttöön, mutta osassa on jotain pientä kaikille virtuaalihevosia harrastaville. Voit kommentoida luukkuja ja kirjoittaa oman tarinasi tarinallisesta luukusta painamalla vastaa niiden oikeasta yläkulmasta. Kommentoiminen ei vaadi kirjautumista.

  • #4143 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    1. Luukku — Hopiavuoren Ystäväkirja
    Avoin kaikille

    Hopiavuoren Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta paljastuu Hopiavuoren Ystäväkirja ja sen viisitoista kysymystä, joihin on tarkoitus vastata hahmon näkökulmasta. Näin me muut –ja ehkä sinä itsekin — opimme tuntemaan juuri sinun hahmosi entistä paremmin!

    Yksi harrastaja saa täyttää Ystäväkirjan halutessaan monta kertaa, joka kerta tietenkin eri hahmon näkökulmasta. Kirjoita viestin lähettäjäksi hahmosi nimi tai lähetä vaikka monta vastausta yhdessä viestissä! Ystäväkirjan vastauksia saa kommentoida positiivisessa hengessä tässä ketjussa.

    Huom! Kysymyksiin saa halutessaan vastata perustellen: myös niihin joihin voisi vastata vain kyllä tai ei. Esim. Pidätkö talvesta?
    Kyllä, koska silloin on niin kaunista, eikä lumisella pellolla laukkaamista voita mikään!

    1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
    2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
    3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
    4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
    5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen media parissa?
    6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
    7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
    8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
    9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
    10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
    11. Pidätkö saunomisesta?
    12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
    13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
    14. Kuuluuko ananas pitsaan?
    15. Miten vietät joulusi?

    • #4144 Vastaus

      Heli Lindqvist
      Osallistuja

      1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
      Yleensä näen valkoista, koska Nuoska tykkää nukkua vieressäni tai päälläni ja sen häntä päätyy lähes joka kerta naamalleni. Kyllä sen läpi nukkuu, mutta herätessä saa nyhtää koirankarvoja suustaan. Ja ei, Nuoska ei alunperin saanut nukkua sängyssä.

      2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
      Olen enemmän aamuihminen. Viikonloppuisinkin saatan olla tallilla tai treenihallissa jo viiden, kuuden aikaan. Työkaverit koululla sanovat hulluksi, mutta kyllä sitä täytyy rutiineista kiinni pitää.

      3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
      Syksy taitaa olla suosikkini. Tykkään keräillä sieniä ja marjastaa eikä vesisade haittaa minua. Ainoa inhottava asia syksyssä on hirvikärpäset.

      4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
      Äiti yritti minut aikanaan kasvattaa klassiseen musiikkiin, mutta oma suosikkini on hevimetalli. Pidemmät automatkat menevät mukavasti esimerkiksi Nightwishin, Teräsbetonin tai vaikka Battle Beastin kappaleita kuunnellen. Jos loisin kouluratsastuksen vapaaohjelman Inkalle, käyttäisin Nightwishin musiikkia.

      5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen median parissa?
      Pyöreät nolla. Minulla on Facebook-tili, koska siskontyttö halusi minut kaveriksi ja WhatsApp ylipäätään viestittelyn helpottamiseksi. Olen täysin ulkona jos oppilaat vitsailevat ”meemeillään”, mutta se ei minua haittaa.

      6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
      Inkan ja Nuoskan kanssa puuhailu. Eläinten kanssa kaikki tekeminen on rauhoittavaa ja saan omat ajatukseni järjestykseen. Älkää kertoko kellekään, mutta tiskaaminen on myös rentouttavaa. Minulla on tiskikone, mutta usein päädyn tiskaamaan käsin.

      7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
      Näitä olisi ties kuinka paljon, mutta sanotaan nyt vaikka hernekeitto. Ei mene jakeluun että miten joku voi tykätä mokomasta sotkusta.

      8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
      Näistä neljästä pelkään ehkä eniten korkeita paikkoja. Se tosin johtunee siitä ettei minulla ole ollut tarvetta käydä missään korkeissa paikoissa.

      9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
      Rosollia voisin syödä vaikka vuoden ympäri! Yleensä saankin syödä kaiken rosollin itse, kun muut nyrpistelevät nenäänsä sille.

      10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
      Kai sitä nyt kääntäjän ja opettajan pitää aakkoset osata! Ongelmaa ehkä tulee siinä vaiheessa jos pitäisi W lisätä sinne luetteloon. Menee rytmi sekaisin.

      11. Pidätkö saunomisesta?
      Minusta tuntuu että Nuoska tykkää saunomisesta minua enemmän. Avantouinnin tai pitkän talvisen metsälenkin jälkeen on mukavaa käydä lämmittelemässä saunassa, mutta muuten en niin hirveästi välitä.

      12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
      Antaminen on mukavampaa, sillä yleensä saan krääsälahjoja. En tarvitse tai edes halua mitään ylimääräistä, koska sellaiset sälätavarat kertyvät kotona tasoille ja siivoaminen on vaikeampaa.

      13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
      Tapana on ollut luvata, että vien siskontytöt ratsastamaan muutamaan kertaan. Nyt ajattelin viedä heidät katsomaan Apassionataa.

      14. Kuuluuko ananas pitsaan?
      En itse pidä ananaksesta missään muodossa, mutta jos joku muu siitä tykkää niin antaa mennä. En tuomitse.

      15. Miten vietät joulusi?
      Todennäköisesti olen aamupäivästä tallilla treenaamassa Inkan kanssa ja vietän Nuoskan seurassa kotona loppuillan. En yleensä ole saanut kutsuja minnekään jouluksi enkä halua tunkea kenenkään seuraan väkisin.

    • #4145 Vastaus

      Sonja T.
      Valvoja

      1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
      Pimeältä. Univammainen on hankkinut paksuimmat pimennysverhot mitä markkinoilta löytyy, että makuuhuoneen saa pimeäksi = minimoidaan häiriötekijät.

      2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
      Ehkä enemmän aamuihminen kuitenkin, vaikka myöhään valvominenkin kyllä onnistuu.

      3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
      Kaikissa on puolensa, mutta sanotaan että kesä.

      4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
      Vaikea sanoa! Musiikki on aina kuulunut elämään olennaisena ja itsestäänselvänä osana (itse soittanut pianoa ja laulanut, äiti oopperalaulaja), mutta ei se ole sellainen asia jota ilman ei tulisi toimeen.

      5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen media parissa?
      Jos puhutaan FB:stä, Instasta ja Pinterestistä, ehkä tunnin tai pari. Jos mukaan lasketaan viestisovellukset, määrä saattaa lisääntyä tunnilla tai parilla, päivästä riippuen. Jos mukaan lasketaan työpaikan käyttämät sovellukset, add 8 hours.

      6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
      Lukeminen ja Salierin kansa puuhailu. Usein myös matkalla oleminen, oli kyseessä sitten autossa istuminen, itse ajaminen, juna, lentokone tai muu.

      7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
      Heli vei hernekeiton, pitää keksiä siis jotain muuta. Olut.

      8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
      Näistä neljästä en mitään, mutta jos joku pitäisi valita niin ehkä neulat. Verikoetta otettaessa katson mieluusti muualle.

      9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
      Rosolli, lanttulaatikko ja kala kaikissa muodoissaan.

      10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
      Osaan.

      11. Pidätkö saunomisesta?
      Ehdottomasti!

      12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
      En osaa päättää. Kumpikin on kivaa.

      13. Aijotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
      Ehkä, en ole miettinyt vielä.

      14. Kuuluuko ananas pitsaan?
      Ehdottomasti.

      15. Miten vietät joulusi?
      Kotona. Äiti tulee käymään pitkästä aikaa Suomessa ja Seinäjoella, joten toivotaan valkoista joulua.

    • #4148 Vastaus

      Herman
      Osallistuja

      1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
      Mustalta. Heti kun olen sulkenut herätyskellon suljen uudestaan silmäni.

      2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
      Yöihminen tottakai. Kuuden aikaan arkipäivisin heräämiset on kamaluutta.

      3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
      Kesä ehdottomasti, koska kesäloma!!!

      4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
      Onhan sitä ihan kiva kuunnella lenkkeillessä, mutta ilmankin pärjää. En ole ihan koko ajan popittamassa musiikkia.

      5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen media parissa?
      Onko pakko vastata? 😀

      6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
      Hevosten kanssa puuhailu ja mopoilu. Myös hyvien kavereiden kanssa hengailu.

      7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
      Hmm, en tiedä. Koulu on rasittavaa, mutta siedettävää.

      8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
      Hämähäkit ovat iljettäviä.

      9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
      Herkut, heh.

      10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
      Osaan, pakkohan se on koulussa osata.

      11. Pidätkö saunomisesta?
      Onhan se ihan kivaa.

      12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
      Jaa a. Lahjojen antaminen on tosi kivaa, mutta erittäin haastavaa etsiä hyvä lahja. Lahjojen saaminen on kivaa, jos saa jotain mitä oikeasti haluaa eikä pelkkiä villasukkia.

      13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
      En, ole tehnyt aiemmin, mutta ne ovat toteutuneet vähän huonosti.

      14. Kuuluuko ananas pitsaan?
      Ei todellakaan, hyh! Se on vain jotenkin tosi ällöä siinä.

      15. Miten vietät joulusi?
      Aamulla käyn vaikka väkipakolla tallilla Typyn luona ja olisi Eiraakin kiva nähdä. Loppuilta taitaakin mennä perheen kanssa.

    • #4151 Vastaus

      Noa
      Ylläpitäjä

      1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
      No, ensin hyvin epäselvältä. Tarvitsen jokusen tovin herätäkseni ensin kunnolla. Sitten näkökenttään ilmestyy Mielikki, tai ikkunalaudalla olevat huonekasvit ja niiden takaa tuikkivat valonsäteet jotka pääsevät sälekaihtimien raoista läpi.

      2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
      Yö, ehdottomasti. Lähden kunnolla käyntiin vasta iltapäivällä ja yön pikkutunneilla koen olevani kaikista parhaiten hereillä.

      3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
      Kesä, sillä silloin kellonajalla on vähän vähemmän väliä kun eteensä näkee ihan sujuvasti vielä keskellä yötäkin. Pidän myös lämpimästä ehkä vähän enemmän kuin kylmästä, vaikka kunnon luminen talvi kaunista aikaa onkin.

      4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
      Teinivuosinani musiikki oli yksi voimanlähteistäni, oli se sitten kuunneltuna tai itse tehtynä. Soitin kitaraa ja lauloin muutaman vuoden kaveriporukan bändin kanssa, mutta kitaraan en ole pitkään aikaan koskenut ja laulukin on jäänyt lähinnä automatkojen aikaiseksi joikaamiseksi. Harmi kyllä, sillä musiikki on edelleen minulle tärkeää.

      5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen median parissa?
      Riippuen päivästä, keskimääräisesti pari tuntia nykyisin. Nuorempana olin usein enemmän kännykkä kädessä, nykyisin käytän lähinnä läppäriä ohjelmien ja videoiden katsomiseen.

      6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
      Pitkät maastolenkit Flidan ja Mielikin kanssa, sateen ropina ja meditointi. Jälkimmäistä en ole kyllä hetkeen ennättänyt kunnolla harrastaa, mutta se on mukavaa aina välillä ottaa hetki itselleen ja vain tyhjentää pää.

      7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
      Ensimmäisenä tulee mieleen ihmisten välinpitämättömyys toisiaan sekä ympäristöään kohtaan.

      8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
      Korkeita paikkoja, pysyttelen mieluummin turvallisesti ihan tukevalla maalla.

      9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
      Laatikot taitavat viedä voiton, varsinkin lanttulaatikko.

      10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
      Varmasti ainakin tarpeeksi hyvin että ne aakkosiksi tunnistaa!

      11. Pidätkö saunomisesta?
      Pidän. Kasvoin kodissa jossa ei ollut omaa saunaa, joten aina vuokramökille lähtiessä saunominen oli se kohokohta mitä pääsi tekemään. Nykyäänkin vaikka se ei ole enää niin harvinaista herkkua saunon silti mielelläni paljon. Onneksi Eetua ei haittaa.

      12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
      Mielestäni joulu olisi ihan yhtä hyvä ilman lahjoja. Olen huono miettimään lahjoja pakon edessä, sillä annan mielelläni oikeasti käytännöllisiä lahjoja tarpeeseen. En myöskään koe tarvitsevani mitään muilta, joten en taida välittää suuremmin kummastakaan. Lahjakortteja voin kyllä antaa vaikka ruokakauppaan, se on ainakin jokaiselle sopiva lahja.

      13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
      En taida viitsiä, pyrin elämään aina niin päivä kerrallaan ettei pidemmän ajan lupaukset siihen sovi. Voisi olla kyllä hauska yrittää, jos vain keksisin jotain sopivaa!

      14. Kuuluuko ananas pitsaan?
      Tiesittekö että ruotsissa banaani-curry pitsa on hyvinkin suosittu herkku? Se jos mikä on vääryys.

      15. Miten vietät joulusi?
      Lähden tottakai käymään Helsingissä äidin luona, ja käymme yhdessä tavan mukaan isän haudalla sytyttämässä kynttilän.

    • #4153 Vastaus

      Camilla
      Valvoja

      1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
      Rasittava vanhanaikainen herätyskello pirisee toisella puolella makuuhuonetta. Eli ainakin minuutin verran aamu vituttaa.

      2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
      Vaikka herätyskello onkin ärsyttävä, ehdottomasti aamut. Kahden vuoden aikana osasi helposti herätä kuudelta, mutta Hopiavuoressa työskentelyn ansiosta rytmi on pysynyt yllä. Vapaapäivinäkään ei nukuta kahdeksaa pidempään.

      3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
      Kevät. Mikään ei ole yhtä ihanaa, kun ilma lämpenee. Vaikka lunta olisikin vielä maassa, t-paidallakin melkein selviää pihalla.

      4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
      Autossa, siivotessa, ruokaa laittaessa tai tallissa tulee kuunneltua musiikkia taustalla. Nova on esimerkiksi hyvä, koska siellä puhutaan ihan asiaakin. Musiikki menee laidasta laitaan, mutta salainen Pyhimys -, Keko Salata – ja Ozzy Osbourne -fanaatikko.

      5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen media parissa?
      Ehkä pari. Illalla sängyssä voi katsoa turhia youtubevideoita kissoista aina Lady Gagan elämänkertaan. Mikään ei ole yhtä parasta kuin Loirin joululauluihin nukahtaminen.

      6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
      Päivä ilman aikataulua, lentopallon pelaaminen ja urheilu ylipäätänsä. Pasi. Kaverit.

      7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
      Toimettomuus tai valitus. Elämä hakkaa päähän, mutta asialle ei tehdä mitään.

      8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
      Niin kova tyyppi, ettei pelkää mitään. Enemmän sitä, että on joku, joka voisi korvata hänet

      9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
      Joulukinkku!

      10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
      Soi vaan sen lapsuuden lelukoiram sanat päässä, siitä kuinka se laulaa.

      11. Pidätkö saunomisesta?
      Asunnossa pitää olla sauna, mutta siellä käynyt 9 kuukauden aikana sen 3 kertaa.

      12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
      Antamisesta, varsinkin jos löytää jotain persoonallista.

      13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
      Turhaa sellainen.

      14. Kuuluuko ananas pitsaan?
      Ehdottomasti. Tekee pitsasta mehukkaamman.

      15. Miten vietät joulusi?
      Hopiavuoressa, oli sitten töissä tai vapaalla. Pasin hemmottelu piloille sekä Jillan leipomien joulutorttujen syönti, jos Hello ei ole syönyt kaikkia. Hilman ja Rikun kanssa on jo sovittu pyhittää loppuilta joululeffoille ja suklaalle.

    • #4156 Vastaus

      Hello
      Osallistuja

      1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
      Aika harmaalta, mutta se johtuu vain sisustuksesta. Jerusalem nukkuu sängyssä ellei ole kuumissaan ja viimeistään herättyäni ryömii lähelleni. Hyvällä säkällä näkyy Tideäkin, mutta se nukkuu vielä aina siihen aikaan.

      2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
      Aamuihminen, jos aamu ei tarkoita auton kaivamista esiin arktisesta hangesta, tai muuta urheilua.

      3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
      Kesä, mutta vain siksi, että silloin on kaikkia kivoja tapahtumia. Jos niitä olisi ympäri vuoden, kaikki.

      4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
      Ei kovin suurta. Varmaan samanlainen kuin muillakin: soittoaikaa päivässä tulee neljästä tunnista ylöspäin vähän töistä riippuen, ja töissä tietenkin vähäsen lisää, mutta sitä ei tietenkään lasketa. Instrumentteina vieläpä yleensä samat tavalliset kitara, piano ja viulu. Sitten lisäksi musiikin kuuntelua aina yksin kotona ollessani ja yksin Jerusalemia lenkittäessäni. Niin ja autossa ja jos ratsastan maneesissa. Niinhän se kaikilla muillakin menee, mitä minä sitä edes kuvailin?

      5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen media parissa?
      Laitan Instaan kuvan suunnilleen kerran viikossa ja samalla aina tykkään muutamasta uusimmista kaverien kuvista. Ja käytän WhatsAppia joka päivä. En osaa arvioida yhtään.

      6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
      Jokin elämän pyhästä kolminaisuudesta: pitsa, sänky ja kitara, mieluiten kaikki kerralla. Nykyään ehkä sekin, kun Tide tekee läksyjä. Se on vähän niin kuin takkatulta katsoisi.

      7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
      Se, että uusi kahvinkeitin sammuu itsestään aina puolen tunnin välein, eikä minulla ole mikroa. Se on tappavan rasittava yhdistelmä.

      8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
      Palemania.

      9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
      Alkuruuaksi kinkkua, pääruuaksi kinkkua ja jälkiruuaksi kinkkua.

      10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
      Vain Tuiki tuiki tähtösen avulla.

      11. Pidätkö saunomisesta?
      Jos en joudu itse hakemaan ja hakkaamaan puita pihasaunaan, niin toki.

      12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
      Kyllä.
      😀

      13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
      Tottakai. Jerusalem tekee myös, mutta se ei pidä niitä ikinä.

      14. Kuuluuko ananas pitsaan?
      Melkein kaikki syömäkelpoinen voi kuulua pitsaan, kunhan ei ole liian nestemäistä.

      15. Miten vietät joulusi?
      Äitin ja iskän, tallin ja hautausmaan välillä. Aamulla katson Kuumanlinjan äitin ja iskän luona, sitten käyn tallilla ja me menemme täysillä Typyn kanssa, hämärässä käyn laittamassa kynttilöitä haudoille Allun ja iskän kanssa, ja sitten tulee joulupukki (kyllä, meille parikymppisille lapsille) ja tuo ainakin vihreitä kuulia ja villasukat.

    • #4158 Vastaus

      Outi Halme
      Osallistuja

      1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
      Kun ensimmäisen kerran herätyskello soi, möngin vain syvemmälle peiton alle, joten sanoisin, että pimeältä. Parin torkutuksen jälkeen alkaa kuitenkin näyttää jo valoisammalta, kun herätyslamppu pikkuhiljaa valaisee huonetta enemmän.

      2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
      Sanoisin, että aamupäivä ihminen. En nauti erityisen aikaisista herätyksistä, mutta koen silti olevani tehokkaimmillani aamupäivällä, ennen lounasaikaa.

      3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
      Kesä! Silloin on lämmintä ja valoisaa ja aurinkoista. Ihmisetkin ovat yleensä paremmalla tuulella!

      4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
      Ei erityisen suuri. Kuuntelen musiikkia lähinnä treenatessani, joten Spotifyn on vallannut lähinnä tasaista jumputusta sisältävät top-listat. En edes osaa nimetä varsinaista lempibändiä tai artistia, mutta salainen paheeni on suomiräp. Tosin sekin kelpaa treenimusiikiksi vallan mainiosti.

      5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen media parissa?
      Enemmän kuin kehtaan myöntää. Useimmiten selailen Instagramia silloin, kun sattuu olemaan joutilas hetki. Varsinkin kotona iltaisin uppoudun aivan liian pitkäksi kännykän syövereihin, vaikka pitäisi tehdä jotain muuta.

      6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
      Urheilu ja varsinkin juokseminen! Myös tallilla puuhastellessa on helppoa unohtaa muut murheet.

      7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
      Vanhempiani, varsinkin kun tulee puheeksi tulevaisuudensuunnitelmat tai se, missä kaikessa siskoni on menestynyt minua paremmin.

      8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
      En varsinaisesti mitään, sillä olen pohjimmiltani aikamoinen yllytyshullu ja siedän epämukavuutta hammastapurren varsin pitkälle. Tai ehkä sitä, etten olisi enää vapaa tekemään oman mieleni mukaan asioita. Kai sitä jonkinlaiseksi sitoutumiskammoksi voi siis sanoa.

      9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
      Suklaa

      10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
      Osaan, vaikka nyt aloin epäillä sitä, kun sitä tällä tavalla kysyttiin.

      11. Pidätkö saunomisesta?
      En erityisemmin. Joskus, varsinkin erityisen kylminä päivinä on ihanaa päästä lämmittelemään, mutta silloinkin viihdyin saunassa maksimissaan kymmenen minuuttia. Ei siis ihme, etten ole juurikaan vuokra-asuntoni saunaa lämmittänyt.

      12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
      Saamisesta, koska olen ihan surkea keksimään yleensä lahjoja kenellekään. Siksi yleensä lahjonkin ihmisiä niillä perinteisillä konvehtirasioilla tai leffalipuilla.

      13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
      Otsonmäelle muuton jälkeen ei taida olla tarvetta julistautua erikseen tipattomalle tammikuulle, joten ehkä pitää keksiä jotain uutta.

      14. Kuuluuko ananas pitsaan?
      Ehdottomasti! Olen sellainen makeahiiri, että mieluiten kaikissa ruuissa saisi olla jotain makeaa. Niinpä ananas on aivan ehdoton täyte pitsassa.

      15. Miten vietät joulusi?
      Äiti on kutsunut minut Espooseen, mutta en ole vieläkään päättänyt, mitä teen. Ehkä jään Otsonmäelle, haen kaupasta joulukonvehteja jokaista sorttia ja katson hömppäleffoja Netflixistä.

    • #4159 Vastaus

      Sanni Jokela
      Osallistuja

      1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
      – Siltä, että mun on ihan pakko saada kahvia ja tupakka, vaikka naapuri katsookin mun aamuisia istuskeluja pihalla aika helvetin pahalla. Kerran se soitti mutsille, ja mutsi käski mun polttaa tupakat jatkossa takapihalla. En kuunnellut.

      2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
      – Oonko mä edes ihminen aamuisin? Epäilen.

      3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
      – Varmaan kesä, koska mopo kulkee silloin.

      4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
      – Mä kuuntelen musiikkia koko ajan — ja aina täysillä. Paitsi tallilla en.

      5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen media parissa?
      – Ehkä pari. Ei nyt ihan hirveesti jaksa kiinnostaa horojen naamat instassa.

      6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
      – Nana ja mopo. Ja tupakka.

      7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
      – Voinko vastata otsonmäkeläiset? Vaikka ihme kyllä niitä vissiin on enemmän kuin yksi.

      8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
      – Mä en pelkää mitään.

      9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
      – Ei meillä syödä jouluruokia. Mutsi aina häipyy sen veljen perheen luo viikoksi, joten mä vedän yleensä pitsaa. Vastaan siis jauheliharoiskeläppä.

      10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
      – Mulla on kuulemma lukihäiriö, joten salee en. Varmaan menis m ja n sekasin tai jotain.

      11. Pidätkö saunomisesta?
      – Vihaan.

      12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
      – Saamisesta, en oo kai koskaan antanut lahjoja.

      13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
      – En, enkä ymmärrä, kuka jaksaa, koska kukaan ei muista niitä kuitenkaan enää helmikuussa.

      14. Kuuluuko ananas pitsaan?
      – Pitsaan kuuluu tomaattikastike, juusto ja jauheliha. Ei vitussa mikään ananas.

      15. Miten vietät joulusi?
      – Mee nyt vittuun näiden joulukysymysten kanssa, voisko sekin jo olla ohi??

  • #4152 Vastaus

    Marshall
    Osallistuja

    1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
    Asiasta ei keskustella ennen aamukahvia.

    2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
    Aamu.

    3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
    Ehdottomasti talvi. Mutta lunta pitää olla.

    4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
    Kuuntelen aika paljon etenkin kotona koska en pidä täydellisestä hiljaisuudesta kovin paljoa. Soitan myös itse paria soitinta.

    5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen media parissa?
    Ei juuri yhtään. Niklaksen yrityksistä huolimatta en ole vieläkään tehnyt facebook, instagram tai mitälie tiliä.

    6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
    Eläinten kanssa puuhaaminen, kahvi ja lukeminen ainakin.

    7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
    Valehtelu.

    8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
    Nuista neljästä? En mitään

    9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
    Lohi ja hirvenliha.

    10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
    Kyllä

    11. Pidätkö saunomisesta?
    Satunnaisesti kyllä, etenkin rankemman viikon päätteeksi.

    12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
    Vaikka lahjojen keksiminen on vaikeaa, pidän ehkä hieman enemmän niiden antamisesta mitä saamisesta.

    13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
    Saman kuin aina. Lupaan olla tekemättä uudenvuodenlupauksia.

    14. Kuuluuko ananas pitsaan?
    Tietääkseni pitsaan saa laittaa mitä haluaa? Itse laitan joskus sekaan mangoa.

    15. Miten vietät joulusi?
    Tavallisesti vietän sen perheeni kanssa kotona venäjällä. Mutta tämä joulu tulee todennäkösesti vietettyä Niklaksen kanssa Otsonmäellä.

  • #4155 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    2. Luukku — Pallonkoristelutehtävä
    Avoin kaikille.

    Hopiavuoren hevostallille ei tulla aina pelkkien hevosten takia. Oikeastaan joka päivä tallilaiset ajautuvat hevostelun ohella tupaan joko tekemään ruokaa ja syömään yhdessä tai viettämään aikaa ihan muuten vain. Silloin tällöin joku tulee ihan kyläilynkin takia, edes aikomatta tallin puolelle tonttia sillä kertaa. Tuvan pöydän äärellä on pelattu monet Paskahousut säännöistä puolivillaisesti kinastellen ja Scrabblet päästä keksittyjä sanoja armottomasti diskaten.

    Oli maanantai-ilta, joulukuun toinen päivä, kun tuvassa oli tavanomainen ihmispaljous ja kahvipannu pöpisi. Silloin ilmestyi tuvan pöydälle pahvilaatikko, jossa oli huolellisesti pehmusteisiin käärittyjä valkoisia muovisia ja läpinäkyviä lasisia kuusenpalloja. Yhteisen tekemisen vuoksi ne päätettiin koristella niin kuin pääsiäismunat konsanaan ja ripustaa sitten niidden kuivuttua jouluksi kuuseen, ja jokainen saisi sitten halutessaan omansa kotiin muistoksi. Niin kaiveltiin keittiön alakaapista erilaisia värejä, jotka olivat ehkä kehnoja laadultaan, mutta erinomaisen sopivia käyttötarkoitukseensa silti.

    Ota täysikokoinen joulupallo tästä linkistä.

    Tehtävä:
    Kopioi pallo ja väritä se. Lähetä väritetyt pallot joko tähän alle tai mailitse osoitteeseen oresamankisat@gmail.com viimeistään 21.12.. Väritetyt pallot laitetaan lähempänä joulua yhteiseen joulukuuseen ihan graafisestikin! Oman pallonsa saa tietenkin laittaa myös hahmon kaappiin tai muualle kuvitukseksi. Yksi hahmo/osallistuja saa värittää rajattoman määrän palloja ja pallo saa kuvastaa tai olla kuvastamatta hahmon persoonaa. Teknistä tukea pallon väritykseen saa mailitse ja Keskustasta (@Oresama).
    Tapauksesta saa halutessaan tietenkin myös tarinoida! Tarinoita voi julkaista joko tämän viestin vastauksena tai halutessaan myös muualla. Kerään kyllä muuallekin julkaistut pallonkoristelutarinat ja linkitän ne tänne.
    Myös kavereita saa tuoda koristelemaan, ja kaikki muilta talleilta tulleet ystävät ja harhailijat pyydetään mukaan. (Koristelutehtävä on siis avoin kaikille.)

    • #4218 Vastaus

      Outi Halme
      Osallistuja

      “Ei sitä saa maalata mustaks!”
      “Hello, me sovittiin, että niistä saa tehä just sellasia kuin haluaa”, Nelly muistutti tuimana.
      “Niin, mut ei musta oo mikään joulun väri”, Hello mutristeli.
      “Mä en oo varsinaisesti mikään jouluihminen”, puolustauduin. Hello itse oli puoliksi väkisin istuttanut minut pöydän ääreen ja lykännyt pensselin käteeni. Miehen mieliksi lupasin kuitenkin lisätä palloon vähän väriä.

      Valitettavasti valkoiset raidat eivät tainneet olla Hellon mielestä tarpeeksi, sillä mies uhkasi ripustaa koristeeni Hopiavuoren kuuseen niin, että eräs Jerusalem Ilves saattaisi aivan vahingossa saada sen hampaisiinsa.

      Joulupallo
      Täysikokoinen joulupallo

    • #4256 Vastaus

      Sonja T.
      Valvoja

      Oikeasti olisin halunnut maalata vain vaaleanpunaista ja sydämiä, mutten kehdannut.

      Sonjan joulupallo

    • #4262 Vastaus

      Heli Lindqvist
      Osallistuja

      Tarkoitus oli vain nopeasti maalata vaikka tähtiä tai jotain pientä palloon, jotka kutsuvasti lepäsivät keittiön pöydälle levitettyjen vanhojen sanomalehtien päällä. Maalaaminen kuitenkin vei mukanaan ja siitä tuli kouluratsu. Jälkeenpäin harmittaa etten tajunnut tehdä Inkasta joulupalloa. Ehkä teen sen myöhemmin.

      joulupallo

    • #4347 Vastaus

      Santtu
      Osallistuja

      Santtu on sitä mieltä, että kaikkien muiden pallot ovat kyllä hienompia, ja kun kaikki muut olivat niin paljon nopeampia tekemäänkin, ettei hän ensin meinannut ujoudeltaan askarrella. Jotain on Hopiavuoren porukka kuitenkin selkeästi tehnyt oikein, kun tämäkin teini uskalsi loppujen lopuksi istumaan alas joulupallon koristelun pariin. Kultainen pallo sai päälleen lisää kultaista, sekä vihreää että punaista glitteriä.

  • #4157 Vastaus

    Alexiina Center

    1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
    Rauhalliselta ja kauniilta. Makuuhuoneen ikkunasta avautuu näkymä lumivalkoiselle takapihalle. Aurinko nousee hieman viistosti ikkunaa kohti, mutta sen valo lankeaa ihanasti herätellen siitä sisään.

    2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
    Kyllä olen aamuihminen. Aamussa rakastan hetken sitä omaa aikaa, kun ehtii valmistella itseään päivän touhuihin ja hyörintään. Aamuissa on aina toivoa.

    3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
    Jokaisessa vuodenajassa on oma taikansa, mutta kyllä kesällä syntyneenä luonto hellii silloin lastaan.

    4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
    Kuuntelen melko vähän musiikkia, mitä nyt talliradiossa soi kantri ja silloin tällöin saatan jotain rauhallista laittaa taustalle vaikka meditoidessa. Suosin enemmän luonnon omia ääniä.

    5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen media parissa?
    Työnkuvaan kuuluu jonkin verran tämänkin puolen päivittelyä, mutta niin vähän kuin mahdollista. Ihmisten aidot kohtaamiset kasvoista kasvoihin voittavat virtuaalisen tunnettavuuden mennen tullen!

    6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
    Teekupillinen oman talon kuistilla omassa rauhassa ilman kiirettä.

    7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
    Ihmisten ilkeyttä ja itsekkyyttä.

    8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
    No, jos näistä pitää valita, niin varmaankin neuloja. Pimeässä ei ole pelättävää, enkä niinkään pelkää hämähäkkejäkään – minkäs ne itselleen mahtavat. Korkeat paikat taas antavat upean vapauden tunteen ja toisinaan kaipaankin jonnekin korkealle.

    9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
    Varmaankin rosolli. Ja piparkakkuset aurajuustolla.

    10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
    Tottahan toki.

    11. Pidätkö saunomisesta?
    Pidän. Välillä kaipaankin saunaa, jota meillä kotona ei harmi kyllä ole, etenkin näin talvi- ja jouluaikaan.

    12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
    Saaminen on aina mukavaa, mutta kyllä antaminen jättää onnellisemmaksi pidemmäksi aikaa.

    13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
    Hyvä kysymys. Yleensä olen tehnyt.

    14. Kuuluuko ananas pitsaan?
    Jokainen oman makunsa mukaan.

    15. Miten vietät joulusi?
    Perheen parissa ja toivon mukaan ilman draamaa tai tragedioita!

  • #4162 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    3. Luukku — Mörköhavainto!

    Camilla ja Pasi, Heli ja Inka sekä Jilla ja Ketku tapasivat yllättävän vastaantulijan maastolenkillä. Pääsiköhän kuusikko ehjin nahoin kotiin?

    Kuvan teki VRL-12637

    • #4166 Vastaus

      Camilla
      Valvoja

      Kuinka hieno ja arkinen kuva! Jollain tapaa myös mystinen. Tajusin, että täähän on eka kuva Camillasta (jos mun sarjakuvan jättää pois laskuista. Oli kuitenkin enemmän luonnosversio).

      Camillallekin on jossain vaiheessa kuva tulossa 😀

  • #4182 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 4. — Jouluinen radio
    Avoin kaikille

    Musiikkimies Hello Ilves kuuntelee mielellään radiota, myös näin joululaulujen aikaan. Keskiviikkona 4.12. hän päätti ruuvata talliradion joululaulukanavalle. Tallilaiset tietävät, kuinka Hello tykkää musiikista ja antoivat hänen kuunnella joululaulujaan, vaikka Eetun mukaan olikin melkein kesä vielä.

    Päivän mittaan tallilaiset kysyivät tallin omassa WhatsApp-ryhmässä, mitä Hello mahtaa kuunnella nyt. Musiikin ohella Hello on omituisen viehtynyt emojeiden käyttämiseen viesteissä — usein pelkästään niiden — ja vastasi aina joukolla hymynaamoja. Niistä kehittyi tallin väen keskuudessa varsinainen arvausleikki. Arvaatko sinä, mitä joululauluja Hello kuunteli päivän mittaan?

    Tehtävänanto:
    Arvaa 15 joululaulua emojien perusteella. Lähetä vastauksesi osoitteeseen oresamankisat@gmail.com ja linkitä vastauksen mukaan jokin suosikkihepoistasi. Eniten oikein arvannut tai monien oikeiden arvausten seasta arvottu saa yllätyspalkinnon hevoselleen. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 18.12. Voittaja julkaistaan tässä 19.12.

  • #4188 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 5 — Pikkujoulut

    Hopiaavuoren pikkujoulut ovat kuulemma alkoholittomat, lapsille sopivat, rauhalliset ja mukavat. Niissä juodaan kahvia ja teetä, niin kuin aina, mutta nyt on tuotu myös jouluherkkuja nyyttärimeiningillä. Kukahan vakuutteli muille, että kannattaa kokeilla uusinta villitystä: piparkakkua ja sinihomejuustoa? Jopa Eira sai tulla, vaikka ei yleensä pääse mihinkään juhliin. Isä päästi, sillä onhan Hopiavuoressa niin tervehenkinen ja turvallinen meininki!

    …vai oliko sinä iltana sittenkään?

    Hopiavuoren pikkujoulutunnelmat toteutettiin aukkotarinana. Yksi kirjoittaja keksi jokaisesta hahmosta hahmoa kuvaavan adjektiivin, toinen verbin, kolmas sijainnin, neljäs objektin ja viides sen säilytyspaikan. Jokaisen kohdan ilmaisut arvottiin arvontakoneella paikalleen ja näin saatiin selville, mitä tapahtui alkuillasta 5.12. Hopiavuoressa.

    Tällaista tapahtui:
    Oranssi Nadja asennoituu vastahankaan kuistin portailla auton rengas mielessään.
    Luontaantyöntävä Hello vanhenee kuopassa, jonka Nuoska kaivoi tarhojen kylkeen, herätyskello salaisimmissa haaveissaan.
    Sanavalmis Outi liukuu portaikossa käyttämätön koirankakkapussi tatuoituna alaselkäänsä.
    Yksinäinen Nika avautuu henkilökohtaisuuksista Maken kanssa muistilehtiö viime kerralla ruokakauppaan unohtuneena.
    Viisas Katya vaatii huomiota käytävämäisessä eteisessä kumilenkki toisessa sukassaan.
    Hiljainen Inari tunnustaa pahoja tekojaan maneesin katsomon penkkirivien takana kitara tyynynsä alla piilossa.
    Ystävällinen Eira tähtää muita aseella takkatulen loimussa lusikka likaisimmissa mielikuvissaan.
    Säyseä Tiitus ylistää Herraa autiossa ruokailuhuoneessa kutimet tiukassa halauksessaan.
    Itsekäs Jake rukoilee salaa Noan patjalla urheilushortsit hyppysissään.
    Helppo Nelly haavoittuu ihan väärässä paikassa ostoskori hankalasti polvitaipeensa alla.
    Naurettava Jilla rauhoittuu maneesin takana kuivunut tussi rakastavissa ajatuksissaan.
    Komea Sonja tuomitsee muita suuliin syyttä suotta kannetussa puuarkussa taskukokoinen sanakirja vierellään pötköttämässä.
    Tympääntynyt Eetu näyttelee tallin vintillä mikrofoni siellä mukanaan.
    Seurallinen Camilla tunkeutuu olohuoneen ikkunaverhojen taa energiapatukka kielensä alla.
    Harmaa Oskari naulaa heinäkarsinassa paalien takana puhelimensa laturi kourassaan.
    Rauhaton Kevin vihaa kaikkia satulahuoneessa kuivuvien loimien takana läppäri kaikkien naurettavaksi Hopiavuoren tuvan pöydälle jääneenä.
    Nokkava Noa anelee armoa Sonjan seurassa kuulokkeet suussaan.
    Erakko Sanni rientää Eetun makkariin pöytälamppu sylkkysessään.
    Tylsä Herman tilaa pitsaa tuvan aidatun pihan nurkassa hiuskampa häntä siellä vainoten.
    Äänekäs Santtu herää Salierin banaanikätköltä euron kolikko hevosensa karsinassa piilossa.
    Siisti Heli julistaa itsevaltiuttaan Nellyn asuntoautossa imuri hellässä hyväilyssään.

    Jake!! Tiitus!! Santtu!! Heli!! Tai no, kaikki!! Mitä ihmettä te oikein meinaatte??

    • #4189 Vastaus

      Tiitus
      Valvoja

      Ai vitsit kuin mie nauroin näille! Outilla koirankakkapussi-tatuointi, sentään se oli käyttämätön 😀 Ja miksi Jillalla olisi rakastavia ajatuksia kuivuneesta tussista? Onkohan sudenpentu seonnut, kun puhelimen laturilla naulaa? Ja miksi Noa anelee Sonjalta armoa kuulokkeet suussa?

      Tiituksella on varmaan ajatuksena kutoa joululahja jollekin, mutta kun ei siitä mitään ymmärrä, niin kääntyy taivaan herran puoleen onnistuakseen?

    • #4190 Vastaus

      Outi Halme
      Osallistuja

      Apua, minkälaiset pikkujoulut meillä onkaan ollut 😀 Oli pakko päästä kirjoittamaan, vaikkei mulla vieläkään ihan oikeasti aikaa ollut (saatoin vähän uhrata työaikaakin)

      Rusetti

      “Voinks mä käydä vaihtanassa vaatteet jossain?” supatin Jillalle, joka oli nostanut juuri höyryävän glögikattilan pois liedeltä. Olin tupsahtanut pikkujouluvalmisteluiden keskelle suoraan tallista, tummansiniset ratsastushousut edelleen jalassa ja Jussin kuolalla höystetty villapaita päälläni. Onneksi sentään autossa oli ollut vaihtovaatteita.
      “Lainaa vaan mun huonetta! Mä tuun näyttämään missä se on. Ehkä sieltä löytyy vähän terästystä glögiin, jos ei kerrota Eetulle mitään”, punatukkainen nainen iski silmää.
      Niinpä odotin, että Jilla sai glögin kaadettua termariin ja seurasin sitten nuorempaa naista yläkertaan.
      “Tossa on Noan huone, siellä on käärme. Ja toi on Eetun. Mun huone on täällä”, Jilla johdatti minua käytävää pitkin ja avasi oven minulle. Livahdin sisään ja aloin vaihtamaan vaaatteita samalla, kun Jilla alkoi penkoa pienen työpöydän laatikoita mutisten jotain taskumatista.

      Juuri kun kiskoin kuolaista villapaitaa pääni yli, kuulin kuinka huoneen oveen koputettiin ja ennen kuin kumpikaan meistä ehti vastata mitään, ovi aukesi narahtaen. Refleksinomaisesti käänsin selkäni oven suuntaan, etten paljastelisi liikoja, jos tulija vaikka olisikin Eeetu.
      “Eetu käsi tulla kysymään – MIKÄ HITSI TOI ON?” Eiran äänestä ei voinut erehtyä.
      “Ai mikä? Ai toi vai? Outi, onks sulla tatuointi?” kuulin Jillan hämmästelevän.
      Onneksi olin edelleen puolitiessä villapaidan sisällä, joten kumpikaan ei nähnyt minun punastuvan. Kyllä, se oli tatuointi, jonka olemassaolon nykyään useimmiten unohdin, sillä se oli alaselässä, enkä nähnyt sitä itse. Lähipiirini oli niin tottunut siihen, etten ollut enää aikoihin kuullut siitä väsyneitä kuittailuja. Niinpä en ollut muistanut olla varovainen.
      “On se tatuointi”, vahvistin nolosti mutisten villapaidan uumenista.
      “Mitä sen on tarkoitus esittää?” Jilla tiedusteli varovasti. Pystyin tuntemaan kaksikon tuijotuksen alaselälläni.
      “Mun mielestä se näyttää ihan.. öö.. no niinku käyttämättömältä koirankakkapussilta. Silleen kun se on sidottu hihnaan kiinni”, Eira tuumaili hetken arvioinnin jälkeen. Jilla tyrskähti ja sen jälkeen kaksikko repesi hervottomaan nauruun.
      Villapaidasta vapauduttuani, kiskoin valkoisen topin nopeasti alaspäin ja nappasin sängyltä tummansinisen paitapuseron.
      “Se on rusetti”, sain lopulta sanottua, kun Jillan ja Eiran kikatus taukosi hetkeksi.

      Valitettavasti juuri Eira oli osunut tapauksen todistajaksi, sillä olin hädin tuskin ehtinyt saanut paidan napitettua loppuun, kun Eira jo viiletti portaita alas.
      “Inari! Arvaa mitä? Outilla on koirankakkapussi tatuoituna alaselkään!”
      “Käyttämätön!” karjuin perään ja yritin juosta Eiraa kiinni. Villasukkien alla jyrkät portaat muuttuivat liukumäeksi, joten päädyin likumaan portaita alas pikkujouluvieraiden keskelle.
      “Siis se on oikeesti rusetti”, käytin hyväkseni syvän hiljaisuuden joka oli langennut alakertaan koko hässäkän seurauksena. Hello oli ensimmäinen joka purskahti nauramaan. Onneksi sentään Jillan tarjoama glögi oli erinomaista.

    • #4191 Vastaus

      Herman
      Osallistuja

      Tää on kyllä ihan paras!😂😂😂 Ei mitkään tavalliset pikkujoulut olleet. Tuli kyllä naurettua useamman kerran 😀

    • #4193 Vastaus

      JakeBB
      Osallistuja

      Pukin tavarat oli pakattu tiukasti kassin pohjalle kun saavuin Hopiavuoren pihaan. Olin päättänyt järjestää pienen yllätyksen kaikille jakamalla lahjoja pukkina. Olin sanaut reilun bonuksen töistä joten päätin lahjoja vähän tallin ystäviäni ja kiittää kaikesta avusta jonka he olivat tarjonneet minulle hoitaen Dipsiä kun itse en ollut siihen kyennyt.

      Kun astuin sisälle naamalle iski heti glögipilvi ja iloinen puheen sorina. Laskin molemmat kassini alas ja seurasin puheensorinaa olohuoneeseen. Esimmäisenä käteeni ojennettiin höyryä glögikuppi ja Jilla pahoitteli että pipari kuppi oli tyhjä jo nyt. Tyttö sanoi menevänsä hakemaan uutta erää keittiöstä. Sitä kuka piparit oli syönyt ei ollut kovin vaikea arvata sillä Hellon ympärillä takan vieressä oli kasa muruja joita Mielikki kovaa vauhtia imuroi suuhunsa.

      ”PELATAAN PULLONPYÖRITYS” Eira kirkaisi ja kävi kaivelemassa keittiöstä tyhjän pullon. Tytön perässä tuli Jilla mukanana uusi kulhollinen pipareita. Tämä mulkaisi Helloa sen näköisenö että katkoo miehen sormet jos tämä himoitsee keksejä vielä. Olin itse tuonut mukanani jouluisiakarkkeja jotka olin ojentanut ohi mennen. Huomasin nimittäin Hellon olevan niiden kimpussa nyt.

      Istuimme lattialle rinkiin vaikka osa vastusteli ja piti peliä lapsellisena. Eira kuitenkin tokaisi ettei mitään pusutehtäviä mutta voin olla varma että tyttö vinkkasi samana aikaan puhuessaan. Peli alkoi olemaan yllättävän hauska. Jillan täytyi kertoa lempi tarinansa kuluneelta syksyltä paperille mutta tarina jäi hieman vajaaksi sillä kaikki talosta löytyneet tussit olivat kuivahtaneet.
      Seuraavaksi pullon nokka osai minuun. Eiran ilme kirkastui ja hän meni supisemaan Nelly kanssa mikä olisi hyvä tehtävä.

      ”Totuus vai tehtävä” Nelly kysyi ja virnisti.
      ”Tehtävä” sanahdin ja katsoin tätä ilme värähtämättäkään.
      ” Sun täytyy mennä Noan huoneeseen ja tunnustaa sun pahimmat synnit Loimulle ja yrittää uhrata sille jotain mitä ensimmäisenä sattuu siellä huoneessa osumaan käteen” Nelly sanoi ja osa puhkesi nauramaan.
      ”Toki” sanoin ja lähdin kävelemään yläkertaan perässäni lauma ihmisiä.
      Laitoin oven raolleen josta jokairn silmäpari kurkki vuorontellen. Laskeuduin polvilleni Noan patjan päälle ja otin käteeni ilmeisedti Noan urheilushortsit.

      ”Pyhä Loimu, saisinko anteeksi kaikki pahat syntini?” kysyin käärmeeltä jota näkyi vähän hännän päästä.
      Kun vastausta ei kuulunut noysin ylös ja avasin oven.
      ”Nyt olemme sujut”sanahdin ja virnistin muille. Laskeuduimme takaisin alakertaan ja olohuoneeseen. Siellä porukka rupesi kertomaan joulutarinoita joten oli minun aika livahtaa. Sanoin keittiöön menevälle Jillalle että piipahtaisin katsomassa olihan hevosilla kaikki hyvin. Tyttö nyökkösi ja kiirehti tyhjä piparikuppi kainalossa keittiöön. Vaihdoin terassilla vaatteet ja siirsin lahjat juuttikankaiseen kassiin.

      Astelin hiljaa sisälle ja laskin tyhjät vaatekassit lattialle. Heitin lahjakassin olalleni ja menin olohuoneem ovelle.
      ”Ho,Ho,Ho onko täällä kilttejä lapsosia”kysyin ja kainki käänsi katseensa minuun. voin vaikka vannoa että Hellon suusta tipahti puolet piparista lattialle ja Eiran leuka tipahti lattiasta läpi.
      Pian hämmennys vaihtoi kuitenkin hymyiksi ja sain jopa vastaukseksi että olivat olleet kiltisti. Minulle tuotiin penkki ja jaon kainki lahjata ja sitten oli kuvien vuoro.

      Eira ja Inari istahtivat molemmat syliini ja rutistuvat kuin pikku tytöt kun Eetu nappasi heistä kuvia. Jilla moiskautti mojovan suukon poskelleni ilmeisesti terästetty glögi oli saanut emännän hilpeälle tuulelle.
      Hello nyki parrasta, Mielikki yritti syödä sen ja Noan mielestä tältä näyttäisin 30 vuoden päästä. Outi kuiskasi kuinka hienot pukin cowboy buutsit olivatkaan ja toivoi Jussille extra porkkanoita lahjaksi. Heli ja Nuoska saapuivat myös yhteiskuvaan mutta Nuoska oli sitä mieltä että pukin keppi oli paljon kiinnostavampi kuin itse kuva.

      Viimeisenä muttei vähäisempänä syliini istui itse isäntä jolle kaivoin vielä yhden paketin kassistani.
      ”Tässä pieni kiitos hyvälle isännälle” sanahdin ja ojensin laatikon hieman epäilevälle miehelle.
      Tämä nousi sylistäni ja aukaisi paketin. Siellä oli muki jossa oli Jussin ja Eetun yhteiskuva ja toisella puolella luki isoilla paksuilla kirjaimilla Isäntä. Toisena paketissa oli huoppari jossa selkäosassa luki isolla Hopiavuoren Isäntä
      Etupuolelle oli kirjoitettu permanentti tusseilla toivotuksia ja terkkuja kaikilta tallilaisilta.

      ”Tämä lahja on meiltä kaikilta. Kiitoksena siitä että olet tarjonnu meille jokaiselle mahdollisuuden olla osa Hopiavuoren mahtavaa perhettä” Jilla sanoi ja antoi Eetulle suuren halin.

    • #4197 Vastaus

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Olette te kyllä aika epeleitä! Olin varma, että näitä tapauksia ei saa kukaan seliteltyä enää parhain päin, mutta mihin te muka ette pystyisi? 😀 On kyllä ilmeisesti ollut oikein erityisen hauskat pikkujoulut. Kukapa ei olisi viihtynyt, kun munkin hahmot pääsivät olemaan niin elementissään: Eira juoruamaan ja Hello syömään.

      Mutta ai jai, ei taida Eira ainakaan saada joululahjaksi enää muuta kuin risuja! Aika ruma veto sanoa toisen tatuointia koirankakkapussiksi, oli sitten mitä mieltä tahansa. Nyt melkein toivon, että se jäisi jotenkin sellaisesta letkautuksesta isälleen kiinni, niin se saisi taas olla loppuvuoden kotiarestissa kasvamassa aikuiseksi. Hävetähän tässä taas saa!

      Mun tekee kyllä niin vimmatusti mieli piirtää isäntä pukin sylissä. Täytyy ehkä tehdä samanlainen vartin outo luonnos kuin silloin joskus Hellosta ja Allusta. Tämä on kyllä yksi niitä mielikuvia, joita en saa ihan heti pois mielestäni. 😀

    • #4300 Vastaus

      Heli Lindqvist
      Osallistuja

      6.12.2019
      Ei perhana, miten päätä särki. Yritin raottaa silmiäni vähän, mutta valo sai säryn kolminkertaistumaan, joten päädyin hieromaan silmiäni. Viime yö taisi mennä vähän pitkäksi. Mutta ainakin olin näköjään päässyt kotiin ja sänkyyn asti.

      Tai ainakin sänkyyn. Ja vieressäni oli joku. Vai jotakin? Varjostin silmiäni sormillani ja katsoin vasemmalle. Pienet pitsiverhojen varjostamat ikkunat päästivät kelmeää valoa sisään. Erikoista, mutta kovin miellyttävää. Ikkunan sisäpuolella tyynyn tukemana makasi harmaa imuri. Imuri. Iso letkuimuri, jonka suulake oli kadonnut jonnekin. Hetken vain tuijotin imuria ja mietin mitä yöllä oli tapahtunut.

      Hitaasti, mutta varmasti edellisen illan tapahtumat palasivat mieleeni. Ja erityisesti munatoti, viski, saunaolut ja kahvi konjakin kera. Hämärän peitossa oli se, kenen imurin olin pihistänyt ja mistä. Pitsiverhot heilahtivat tuulahduksessa kun joku avasi oven. En ole varma, heilahtiko kaikki minun huonon oloni takia vai jostain muusta syystä.
      ”Huomenta Heli! Joko saan mun kämpän takasin?” kysyi pelottavan tuttu ääni ja vääntäydyin hitaasti istualleni. Nelly nojaili asuntoauton sängyn reunaan virnuillen.
      ”Siulla oli aika kova meno eilen illalla. Ei sillä ettei muutki ois hölmöilly.”
      Kirosin hiljaa mutisten. ”Anteeks Nelly, ei ollu ihan suunnitelmissa kännätä pikkujouluissa tällee. Eikä ainakaa nukkuu sun sängyssä.”
      Nelly nauroi. Ääni kuulosti samaan aikaan mukavan pehmoiselta ja siltä, kuin joku olisi tunkenut sukkapuikkoa korvasta sisään. Jälkimmäisestä syytän krapulaa. ”Hei sä oot ihan hyvää uniseuraa. En kyl voi sanoo samaa tosta Eetun imurista.”
      Suljin silmäni hetkeksi. Nelly ei ainakaan vaikuttanut siltä, että hän tuomitsisi minua hölmöilyn vuoksi. Ehkä kestäisin heti sen jälkeen kun pääsisin krapulasta eroon. Kun en vastannut mitään, Nelly täytti hiljaisuuden.
      ”Kuule, mä voin viedä sen imurin tupaan. Jos oot ajokuntonen ni sun auto on tossa ihan vieressä. Pääsisit kotiin vähä siistiytymään. Nuoska tais jo syödä jotain tuvassa, ni mä voin kattoo sen perään sillä välin.”
      Kiitin naista ja hitaasti liikkuen ryömin asuntoauton pedistä imurin kanssa kapealle käytävälle. Nelly nappasi imurin ja vinkkasi minulle silmää ennen kuin katosi tuvallepäin. Toivottavasti kukaan ei näkisi, kun pakenisin rikospaikalta…

  • #4196 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 6 — Talviolympialaiset

    Itsenäisyyspäivä on rauhallista aikaa Otsonmäellä. Hopiavuoressakin päivä kului hiljaisissa merkeissä. Illalla hiljaisuus näytti kuitenkin jo riittävän. Silloin Camilla ilmoitti, että nyt väki tarvitsee hieman liikettä: nyt urheillaan, harrastetaan joukkuelajeja!

    Hopiavuoren olympialaiset aloitettiin joukkueiden arvonnalla ja Hellon nurinalla. Maneesinvuokraajillekin soitettiin ja houkuteltiin mukaan, jotta saataisiin tasaisia joukkueita. Seuraavaksi Camilla esitteli urheilulajit ja sen jälkeen jopa Hellon rutina loppui.

    Tässä tapahtumassa täytyy sietää ristiriitoja. Kaikki hahmot eivät varmasti halua osallistua, vaikka pyydetään, ja saattavat olla omissa itsenäisyyspäivän menoissaan. Ei haittaa, vaikka joku kirjoittaisi tarinassaan sellaisesta hahmosta, joka ei lopulta olisikaan mukana. Jos olen tehnyt töpin, hahmosi puuttuu ja haluat kirjoitella, voit liittyä mihin tahansa joukkueeseen. Voit myös halutessasi vaihtaa joukkuetta omin päin.

    Kaikki tapauksesta kirjoittaneet saavat Camillan tekemän kunniamerkin! Kirjoitusaikaa on koko joulukuu.

    Olympialajit:
    – piparinsyöntikisa
    – rusinoiden poimiminen lattialta pyykkipojilla
    – glökinvalmistusturnaus (laatu ratkaisee, ainesosat: kanelitankoa, tähtianista, neilikkaa, pala inkivääriä, appelsiininkuorta, sokeria, vahvaa mustaherukkamehua)
    – arvaa kuka (Lapuilla on Hopiavuoren väen kuvia. Ne selitetään joukkueelle kuin Alias-pelissä. Ei saa osoittaa toisia sormella, muulla ulokkeella, eleellä tai katseella. Eniten oikeita vastauksia minuutissa saanut joukkue voittaa.)
    – lumikenkäviesti
    Eniten pisteitä voittanut joukke voittaa syöntikilpailuista ylijääneet piparit.

    Joukkueet:
    Tuutikki, Sanni, Kevin, Camilla, Outi ja Noa (ja Jesse)
    Hello, Sonja, Oskari, Marshall, Tiitus, Nelly ja Jake
    Eetu, Katya, Heli, Herman, Eira ja Santtu ( ja Oona)

  • #4210 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 7 — Lahjatausta
    Avoin kaikille

    Joulupukkihan ei tunnetusti ehdi toimittaa enää nykyään lahjoja kaikille maailman lapsille ja joutuu siksi turvautumaan apupukkien apuun. Toissailtana apupukki Jake jakoi Hopiavuoressa omia lahjojaan pikkujouluissa, ja isännän mielestä ikimuistoosin oli tietenkin hänen saamansa Hopiavuori-huppari. Tänä iltana valokuvausta harrastava apupukki Noa haluaa antaa kaikille valokuvalahjan: taustan hienoihin piirroksiin!

    Avaa tausta isompana tästä.

    Taustan kopiointiehdot:
    – Kaikki (myös tallin ulkopuoliset) saaavat kopioida taustan kuvaan, jonka miljöönä on Hopiavuori. (Hopiavuoressa voi käydä piipahtamassa ilman tapahtumiakin, eikä kuvista ole pakko kirjoittaa tarinaa!)
    – Taustan tekijäksi merkitään VRL-12637

  • #4240 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 8 — Herman kertoo perheestään

    Isäni nimi on Antonio Antiaho. Hän on 42-vuotias tumma mies, jolta perin tummat hiukset ja ruskettuneen näköisen ihon. Ehkä ulkonäkööni vaikuttaa myös se, että isäni isä on espanjalainen. Isäni nimi on myös espanjalainen, mutta hän osaa loistavasti suomea: niin hyvin, että hänen voisi uskoa olevan kokonaan suomalainen, ellei ulkonäköä otettaisi lukuun. Ammatiltaan hän on jonkinnäköinen tietokoneasentaja.

    Isä on perinyt omalta isältään paljon espanjalaisina pidettyjä luonteenpiirteitä. Häntä kuvaavia sanoja ovat esimerkiksi sosiaalinen, perhekeskeinen ja suorasanainen. Hän ei myöskään ole kovin täsmällinen tai tarkka ja saattaakin myöhästellä usein tai unohtaa jotain kotiin. Isällä on hyvinkin kova ääni, jota ei kannata pelätä — hänhän vain tervehtii innokkaasti!

    Isän harrastuksiin kuuluu jalkapallo niin pelaamisena kuin penkkiurheilunakin. Hän on lapsesta asti käynyt oman isänsä kanssa pelaamassa ja innolla kannustanut lempijoukkueitaan. Muita harrastuksia isällä ei ole vakituisesti ollut.

    Äitini on täysin suomalainen, nimeltään Lenita Antiaho. Ikää hänellä on 40 vuotta ja ammatiltaan hän on lastentarhan opettaja. Äiti tapasi isän lukiossa ja ihastui heti isän komeaan ulkonäköön.

    Äiti on mielestäni ihan tavallinen suomalaisnainen ulkonäöltään. Ei huomiota herättävä, mutta jos isäni kiinnitti silloin aikoinaan katseensa häneen, niin täytyyhän hänessä jotain ekstraa olla. Puolipitkät ruskeat hiukset hänellä on, ja ruskeat silmät.

    Luonteeltaan äiti on sekä napakka että toisaalta tosi lellivä. Hänellä on hyvän huumorintaju. Hän ei ole kaikista sosiaalisin, mutta hyvässä porukassa oikein mukava. Äiti on aina ollut ahkera ja kunnon kodin hengetär.

    Äitini harrastuksiin kuuluu uiminen — myös avannossa — sekä kävelylenkit. Nuorempana hän on harrastanut sulkapalloa ja jopa käynyt kisoissa, mutta se harrastus on jäänyt matkan varrella.

    Sisaruksia minulla ei ole. Se on ehkä vähän harmi, mutta enimmäkseen ihan hyvä asia. Sanpahan kotona hyvin omaa rauhaa. No tässä oli mun perhe. Tärkeä sellainen.

  • #4254 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 9 — Oikean valokuvaajan vierailu

    Eetun ottamat kuvat tiedetään. Kaikkihan sen tietää, ettei hän saa kuvaa edes täysin paikallaan olevasta kohteesta erinomaisessa valaistuksessa, ei kännykällä eikä edes automaattiasetukselle säädetyllä järjestelmäkameralla. Onneksi maailmassa on parempiakin valokuvaajia, niin ettei Hopiavuoren arki ihan aina jää pelkkien huhupuheiden varaan, vaan on ihan konkreettisia todisteita.

    Maanantai-iltana Eetu palkkasi Anne L.:n ottamaan kuvia. Isännän mielestä tämä kuva oli suloinen, joten sen hän päätti antaa Noalle.

    Kuka tiesi, että Noa on tehnyt joulukalenteriin eniten luukkuja, vaikka minunhan tässä olisi pitänyt kunnostautua? Hankin kuvan siitä kiitokseksi. Noa saa halutessaan käyttää kuvaa Flidalla, kunhan merkitsee copyright-merkintöihin Anne L.

    • #4267 Vastaus

      Noa
      Ylläpitäjä

      Vau! Ihan sanattomaksihan tää vetää, en mä todellakaan olettanut tai edes odottanut mitään tälläistä! Kiitos ihan tuhannesti, tää oli mahtava yllätys!<3

  • #4270 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 10 — Köydenvetokisa

    Aina kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Katya tuli tallille rentouttavan maastolenkin toivossa kirpeässä talvisäässä, mutta Pasilla oli selvästi aivan toiset aatokset. Nyrpeä pikkuruuna laittoi jarrut päälle heti purevaan pakkaseen jouduttuaan ja kaksikon välinen tahtojen taisto huvitti tuvan keittiöön kylmyyttä paenneita katsojia.

    Legenda kertoo, että vielä tänäkin päivänä Katya ja Pasi ovat tallin edustalla ottamassa toisistaan mittaa, kumman kärsivällisyys loppuu ensin…

    Suurempi kuva.
    Kuvan otti ja tarinan kertoi Noa.

  • #4278 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 11 — Kisakutsu

    Keskiviikkona Eetu haaveili omista kisoista. Outi oli vähän epäileväisellä kannalla. Eikö tässä vasta Dressage Masterseista kotiuduttu? Eetu katsoi Outia hölmistyneenä. No eihän niitä kisoja nyt itse kisahumun takia järjestetty, vaan siksi, että kävisi väkeä ja olisi yhteistä hommaa! Siihen Hello lisäsi, että ja olisi voisilmäpullia myös, ja kerrankin isäntä oli hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä.

    Niin ryhdyttiin suunnittelemaan kisoja ja voisilmäpullia niissä tarjottaviksi.

    Tervetuloa kisaamaan tarinakisoissa 18.1.2020!

    • #4279 Vastaus

      Herman
      Osallistuja

      Koska Typyllä ei voi kisoihin osallistua ja ois kiva jotenkin osallistua niin olisiko mahdollista että Herman olisi Eiran kuulluttapari? Olisi mielenkiintoista kirjoitella siitä😁

    • #4295 Vastaus

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Olisi mahdollista. 😀 Luulisin, että se lieventää neiti Helmipuron jännitystäkin.

    • #4297 Vastaus

      Herman
      Osallistuja

      Kiva juttu. Saa nähdä mitä kaksi teiniä saa aikaan kuulluttajina 🙂

  • #4294 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 12 — Aave yössä

    Hopiavuoressa on hevosittain ihana sää! Pakkasta on asteen tai parin verran, niin että on lämmin, mutta kavioihin ei kasaannu ikäviä tilsoja. Ai miten hevoset nauttivat pitkistä päivistään ulkosalla — myös vilukissat, kuten Cozmina. Se voikin vahvistaa, että ei ole liian kylmiä säitä. On vain liian huonoja vaatteita!

    Cozminan piirsi VRL-12637

  • #4306 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 13 — Hiihtoratsastusta!

    ”Hiihtoratsastusta?” Santtu toisti hämmentynyt katse seilaten talliin ilmestyneen Eiran ja Hermanin välillä.

    ”Joo”, Eira hymähti ja kallisti käsissään olevaa laskettelukypärää merkitsevän näköisesti.

    ”Me ajateltiin että sä voisit lähtee Fifin kanssa mukaan. Typyllä ei ihan vielä voi mitään sellasta tehdä, ja Uuno on liian hidas”, Herman lisäsi. Hän piteli laskettelusuksia, jotka näyttivät olevan samaa sarjaa Eiran pitelemän kypärän kanssa.

    ”No… Mä en oo ikinä ennen kokeillut sitä”, Santtu vastasi vähän vaivautuneen kuuloisena. Oliko se jokin otsonmäkeläinen tapa, se hiihtoratsastus? Olikohan hän nyt taas se outo tyyppi, kun kaikki muut olivat hiihtoratsastaneet joskus?

    ”Ei se mitään! Tuu, mennään jo”, Eira määräsi innokkaan kuuloisena. Santulla ei ollut paljoa vaihtoehtoja sillä kaksi muuta teiniä tuntuivat tehneen päätöksen hänen puolestaan.

    Vaan eipä hän lähtemistä katunutkaan.

    Yöllä satanut lumi pöllysi paksuina pilvinä Fifin pinkoessa metsäpolkua pitkin minkä jaloistaan pääsi Santtu satulassa istuen ja Eira sekä Herman suksilla vuoron perään Fifin vetämänä kiitäen. Kolmikon naurun saattoi kuulla aina Hopiavuoren pihaan saakka, ja Fifikin nautti suuresti päästessään kaahaamaan täysin vapaasti. Vasta kun nuorten varpaat ja sormet olivat niin kohmeiset, ettei niissä ollut enää rahtustakaan tuntoa jäljellä, malttoivat he lähteä takaisin kohti tallia. Jo paluumatkan aikana Santtu alkoi odottaa innolla seuraavaa kertaa. Ehkä silloin hänkin uskaltaisi kokeilla suksilla menemistä!

    Luukun teki Santtu.
    Kuva: VRL-12637

  • #4307 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 14 — Maastoratsastus

    Sonjasta ja Outista on vähitellen muodostunut suorastaan ikoninen duo Hopiavuoressa. Kaksikko on ottanut talven vastaan oikealla asenteella. Nämä kaksi hevosihmistä eivät hukkaa tilaisuutta lähteä kaksin maastoon Salierin ja Jussin voimin. Tällä kertaa mukaan pääsevät muutkin, tottakai! Ja kannattaa lähteä, sillä pikku pakkanen ei pääse reissussa puremaan reippaiden laukkapätkien ansiosta, ja juttua riittää aina ihan reissun loppuun saakka!

    VRL-12637

    Luukussa 14 on maastoratsastustapahtuma, jota illan tullen alettiin suunnitella viikonlopulle. Lenkillä kierretään Sonjan ja Outin valitsema reitti: Jätinmetsän polkuja pitkin Pihlajamäelle ja Jätinkissankiven kautta takaisin. Koko tallin väki on tervetullut mukaan oletettavasti seuraavilla hevosratkaisuilla niiden osalta, joilla ei ole omaa hevosta juuri nyt käytettävissään:

    Helmipurot ajavat Makea
    Camillalle on varattu Pasi
    Herman ja Tiitus voivat tapella Typystä ja Skotista. Typyllä voi ajaa koppakärryillä, Skotilla ratsastaa, ajaa heinäkärryillä tai ajaa reellä (Hello jomman kumman kyytiin, jos irtoaa sohvalta)
    Uuno on vapaata riistaa, jos joku haluaa vaihtaa (Isäntä ottaa sen, jos ei kukaan muu tarvitse)

    Jos joku innostuu kirjoittamaan reissusta, hän saa luonnollisesti kunniamerkin!

  • #4312 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 15 — Kuinka hämmästytään säikähtäin

    Hello oli paikalla. Sen kuuli kaukaa. Enkeli taivaan raikasi radiosta, ja Hellohan oli kuunnellut jouluaiheisia lauluja. Myös uskonnollisia, vaikkei hän ollut erityisen uskonnollinen. Virret eivät kuitenkaan yhtään häirinneet Hopiavuoren Eetua, joka hoippui tupaan vietyään Jussin ensin talliin Ruunaan Kypärä -reissunsa jälkeen.

    Tuvassa oli askartelukerho. Pöydällä oli pätkiä Inarin sukkalangasta ja vessapaperirullasta leikattuja lieriöitä. Muutama minitonttulakki pyöri jo valmiina pöydällä. Osa lattiallakin. Yhtä Mielikki jo retuutti. Isännän mielestä se oli kerta kaikkiaan rauhallinen näky, vaikka Helmipurot kinastelivatkin hieman.

    Viidestoista joulukuuta muistetaan ikuisesti päivänä, jona Hopiavuoren isäntä melkein kuoli säikähdyksestä. Kesken rauhallisen hetken kuului nimittäin askelia käytävämäisestä eteisestä, jonka puolella oviaukossa isäntä vielä katseli. Kun hän kääntyi katsomaan tulijaa, hänen omien sanojensa mukaan millin päässä nänen naamastaan oli tällainen:

    Tosiasiassa kohde oli tietenkin ainakin kahden metrin päässä, turvallisesti isäntänsä Noan kourassa ja näytti ennemminkin tältä:

    Isäntä nyt vain pelkää käärmeitä. Jopa Loimu Metsärinnettä tonttulakki päässä. Eetu Hopiavuori ilmoitti tietävänsä Joulupukin henkilökohtaisen puhelinnumeron. Hän varmistaisi, ettei Noa Metsärinne saisi ikinä enää ainoatakaan joululahjaa, vaan joka vuosi pelkkiä risuja, kun uhkaili ihmisiä kaksitoistametrisillä demoneilla.

    • #4348 Vastaus

      Noa
      Ylläpitäjä

      Voi ei sentään, mikä mato!! Ihan tulee ikävä mun oikeaa lemmikkikäärmettä, johon tämäkin Loimu tottakai hyvin vahvasti pohjautuu.. 😀

      Kukapa olisi ajatellut ihan alussa, että tuvasta tulee oikeasti se Hopiavuoren sydän. Joo, onhan tallissakin menoa ja meininkiä, mutta kyllä mulle ainakin eka ajatus on tupa, kun mietin Hopiavuorta. Tuosta näystä mitä alussa kuvaillaan tulee ihan sellainen lämmin ja jouluinen fiilis, siis samanlainen silloin kun olin pieni ja äiti hääräsi keittiössä joulun alla leipomassa ja radiosta soi joululaulut ja mä sain koristella pipareita. Vitsit, että se oli mun elämän yhtä onnellisinta aikaa. Väkisinkin tulee hyvä mieli kun tätä lukee.

      Ja tietty myös senkin takia, miten hauska tää on :DD Ai kauhee jos käärmeet olis oikeasti tuollaisia petoja kuin Eetu näkee, muakin voisi vähän hirvittää niiden kanssa. Onneksi ne on enemmän tuon alemman kuvan näköisiä, oikeasti vähän hölmöjä ja niin vietävän symppiksiä otuksia. Meinaan onhan Loimu Metsärinne ihan mielettömän suloinen pieni tonttulakki päässään, ääh!!
      Musta parasta tässä on kuitenkin se, että Eetu on sen verran – pelostaan huolimatta – päässyt sinuiksi taloonsa muuttaneen pedon kanssa, että Noa voi hyvillä mielin vain nauraa joulurisu uhkaukselle. 😀

  • #4320 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 16 — Virallinen koe
    Avoin kaikille

    Maanantai-iltana Nelly jakoi kaikille paikallaolijoille käteen ruutupaperia ja komensi jokaista kirjoittamaan nimensä paperin oikeaan ylänurkkaan. ”Eikä sitte mitää lempinimiä”, hän ohjeisti ankarasti jostain syystä Helloa katsoen. ”Etunimi ja sukunimi. Tämä on virallinen asiakirja!”

    Asiakirjan virallisuuden ilmoittaminen herätti osassa väkeä huolta, osassa huvitusta. Erityisen ahdistunut tuntui olevan Oskari Susi, joka ei tosiaankaan tuntenut Nellyä tietääkseen hänen tempauksensa. Lopulta Oskarikin rentoutui, kun kävi ilmi, että Nelly aikoi pitää tietovisan — tai siis omien sanojensa mukaan kokeen.

    Kun palkinnoista kysyttiin, Nelly lupasi osallistujille hyvää mieltä. Kuulemma se ei riittänyt. Inari lupasi tehdä pienen palkinnon sille, joka tietää eniten oikein. Jos moni saisi samat kärkipisteet, palkinto arvottaisiin.

    **

    Osallistu tietokilpailuun mailitse osoitteeseen oresamankisat@gmail.com. Linkitä vastauksesi oheen jokin suosikkihevosistasi, sillä voittajalle tai monista oikeista vastauksista arvotulle on luvassa pieni jouluinen palkinto. Viimeinen osallistumispäivä on 19.12. ja kilpailu on avoin myös tallin ulkopuolisille henkilöille. Vastaukseen saa jättää tyhjiäkin kohtia ja sitä saa muokata lähettämällä sen uudelleen viimeiseen osallistumispäivään asti.

    Luukun rungon on suunnitellut Noa. Koska kysymyksiä on muuteltu niin valtavasti, myös Noa saa osallistua.

    **

    Virallisen kokeen viralliset kysymykset

    1. Miksi kutsutaan Hopiavuoren tallirakennuksista vanhempaa?
    2. Mitkä ovat nimeltään Hellon lemmikit tätä nykyä? Jokaisesta lemmikistä saa yhden pisteen.
    3. Missä kunnassa Hopiavuori sijaitsee?
    4. Kenen koira tappoi syksyllä myyriä?
    5. Kuka puettiin kesällä kukkaistytöksi?
    6. Millä nimellä Hopiavuoren hevostalli tunnettiin aikaisemmin?
    7. Mikä rakennus on parhaillaan työn alla tallin pihapiirissä?
    8. Kenestä tuli Kattomunan Piirinmestaruusottelussa Kellogg’s Nugetti-Kriketti?
    9. Mikä on Hopiavuoren lähin kaupunki?
    10. Kuka tallilainen on Eiran idoli?

  • #4338 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 17 — Kuka omistaa Pasin?

    “Tiitus”, kutsuin lumisen pihan poikki talsivaa miestä. Hän kääntyi minun suuntaani.
    ”No?”
    ”Voisikko tulla huomenna tekemähän yhren pualipäivääsen tyävuaron?”
    ”Ai. Miks? Tai siis joo. Voin.”
    ”Mä viääsin Pasia vähä kattomahan sen emäntää, enkä voi aiva yksin.”

    Se oli sillä sovittu. Kun tiistaipäivä valkeni, laitoin Pasia huolellisesti kuntoon Tiituksen peruutellessa hevosenkuljetusvaunua minun autollani valmiiksi hyvään asentoon. Hän oli valmis ennen minua. Ruuvasin ja väänsin ponin harjaa kerta toisensa jälkeen uudelleen sykeröille. Niiden piti olla hienompia kuin millään kilpahevosella ikinä. Ne piti sitoa punaisilla nauhoilla.

    ”Tota noin…” Tiitus mumisi osoittaakseen olevansa läsnä suulissa.
    ”Joo?” kysyin nostamatta katsettani Pasista.
    ”Tarviksä apua?”
    ”Jos sä oot mua paree näitä panemahan nii kiitos.”
    ”En mä taida olla yhtään notkeasormisempi kyllä…”
    ”No voisikko sä hakia siältä tämän varusteloorasta tonttulakin ja sellaaset kumikengät? Se tarvittoo niitä.”

    Pasi oli kokenut matkaaja. Se piti taluttaa vauhdilla kuljetusautoon, mutta kun sen kerran sinne sai, se matkusti rauhallisesti. Matka Seinäjoelle ei ollut mikään loputtoman pitkä, mutta esimerkiksi Typyä vedättäessä se olisi tuntunut sellaiselta. Nyt ojensin vain kännykkäni apukuskin paikalla olevalle Tiitukselle ja komensin vilkuilemaan sen kautta Pasia aina vähän sivusilmällä. Ei se mitään typerää keksisi, mutta jos tulisi vaikka sairaskohtaus tai jotain. Tai jo se säikähtäisi. Ei sitä ikinä tiennyt. En halunnut teloa kenenkään rakasta ponia.

    ”Tota…” Tiitus aloitti taas, kun käännyin Auneksen kohdasta oikealle.
    ”Joo?” sanoin ihan niin kuin aiemmin suulissakin.
    ”Mä vaan mietin… Mihin me oikeen mennään?”
    ”Ai nii. Minen sanonu. Ei me Seinäjokia kauemmas. Laitappa navikaattorihin osootteheksi Leimakirvehentiä. Minen muute osaa kääntyä oikiasta kohorasta vasemmalle. Jostaki Törnävän kautta on paree ajaa hevoosen kans ku suaraa Vapaurentiätä…”
    ”Joo…”

    Meidän piti kääntyä vasemmalle siitä, missä oli polkupyörä liike. Siitä eteenpäin osasin ajaa jo itse. Ylitimme sillan, jossa vastaantulevilla oli etuajo-oikeus, mutta eipä siihen aikaan arkipäivänä ollut liikennettäkään. Menimme liikenneympyrän ensimmäisestä liittymästä ja kyselin, onko Pasi kunnossa. Sen jälkeen ei tarvinnut kuin ajaa suoraan kunnes vasemmalla alkoi olla työkalujen nimiä teiden niminä. Bussipysäkin kohdalla oli Leimakirveentie, ja taas muistelin, mikä niistä kaikista samannäköisistä rivitaloista olikaan se oikea. Oikeassa pihassa sammutin auton ja hengitin syvään.

    ”Mitä nyt? Eetu?”
    ”Ei mitää. Mä pelekään vähä aina jotta mitä tua Pasi sanoo. Tuu ny. Puretahan poni.”
    ”Pasi sanoo? Sanoo mihin? Eetu?”
    ”Me viämmä sen tupahan ja onhan se ny piäni tila isoolle ponille jos se vaikka säikähtää.”
    ”Mitä!”
    ”No Pasiahan me vierähän emännän tyä! Tonne tupahan.”

    En soittanut ovikelloa, vaan soitin puhelimella, että ovi avattaisiin. Esko sanoi minulle kädestä päivää niin kuin aina. Sanoin Tiitukselle, että tässä on Esko, Annan isä. Eskolle sanoin, että tässä on Tiitus. Sen jälkeen isäntä tarjosi kättään Tiituksellekin ja silitti vielä Pasin poskea ennen kuin päästi meidät sisään. Vaikka kuinka huolestuneena Pasia pidinkin silmällä, se vain laski päänsä ja töpsytteli kumikengät jalassaan muina miehinä sisään.

    Osasin jo tietenkin itse mennä oikeaan huoneeseen: lähinnä keittiötä olevaan. Niin kuin aina, siellä oli vain yksi pieni ihminen. Hän istui tuolissa valahtaneessa asennossa. Meidän takiamme hänet oli siihen nostettu. Yöpöydällä oli paljon pikkutavaraa, kuten valokuvia, nappikuulokkeet ja vanha, kolhuja ottanut pinkki iPod Nano. Kohtasin ensimmäisenä kahden vaalean pikkupojan katseet. He olivat Marcus ja Martinus, niin Anna oli sanonut joskus. He katselivat minua luonnollisen kokoisina takaseinältä, mustavalkoisina yöpöydän päältä ja eri kokoisina ympäri huonetta. Kohdistin hetkeksi katseeni sairaalasängyllä olevaan erivärisistä isoäidinneliöistä virkattuun vilttiin ennen kuin sain lähestyttyä tuolissa istujaa. Häntä ympäröivät muoviletkut saivat minut melkein irvistämään, kun mielessäni kävi taas kerran ajatuksia kanyyleista ja muista neuloista.

    ”Me tuatihin Pasi sulle tänne”, sanoin hymyillen, kävelin hänen luokseen ja käänsin Pasin pään häntä kohti. ”Sillä on varmahan ollukki sua jo ikävä. Se aina niin tykkää kun se pääsöö tänne. Katto ny kun se haisteloo heti. Mä luulen että soon orottanu taas silityksiä. Tiitus pirä siitä narusta — mä autan sua Anna vähä jos sä annat kären mulle.”

    Tartuin Annan käteen samalla kun nostin hänen kasvojaan leuasta, jotta hän nojaisi tuoliin paremmin. Hän katsoi poniaan kun silitin sen poskea hänen kädellään. Anna ei hymyillyt enää niin kuin kesällä, mutta räpytti silmiään ja veti vähän suupieliään taaksepäin. Mielessäni kävi pelottava ajatus siitä, miten Anna oli viilettänyt miljoonaa Pasilla vasta hetki sitten, vasta puoli vuotta ennen minun ja Annikan eroa.

    Kerroin Pasin päivistä. Juttelin tarhakavereista. Kerroin, miten Pasi tapasi yllyttää Skotti-nimistä hevosta, joka muuten oli kiltti, mutta Pasin kanssa voimansa yhdistäessään ihan apina. Kerroin Make-ponista, jota Pasi kerran puri pyllystä, ja miten Eira-niminen tyttö tippui kerran yhden ainoan illan aikana kahdeksan kertaa Pasin selästä. Kerroin Camilla-nimisestä tädistä, joka oli pitänyt huolta, että Pasikin pääsee metsään lenkeille. Osa tapahtumista oli totta, mutta osa oli vain keksittyjä, sillä ei yhdelle ponille niin paljoa tapahdu. Juttelin niin kauan kuin ehdin ennen kuin Annan silmät painuivat kiinni ja minun oli pyydettävä Esko nostamaan hänet takaisin nukkumaan. Minusta oli hyvä merkki, että Anna jaksoi kauemmin kuin viime kerralla.

    Kun lähdimme, oli ihan hiljaista niin kauan kunnes käynnistin auton taas.
    ”Anna..?” Tiitus sanoi silloin.
    ”Pihlajamäen Anna. Soon Pihlajamäen Annikan nuorin sisko. Sellaanen iltatähti.”
    ”Sun Annikan?”
    ”Nii.”
    “Käyttekste sit usein Pasin kans sen luona vai..?”
    “Ei Pasia viitti tuara ku silloon tällöön vaikka Anna haluaaski kun siinon sitte niin kova homma Eskolla sen jäläkehen ja pitää se sitä ennenki pestä. Mä käyn kerran viikos yksin sitte.”
    ”Me ollaan ihmetelty miksei Pasin omistaja käy… Kuoleekse? Tai siis mikä sen on?”
    ”Syöpä.”

    Tiitus kurtisteli kulmiaan, enkä minä puuttunut siihen, vaan ajoin vain. En ajatellut enää Annaa, vaan sitä, miten minä Pasin asiat järjestäisin. Pasi oli ollut ainoa asia, josta Anna oli ollut huolissaan. Minä olin sanonut, että kyllä me Annikan kanssa siitä huolen pitäisimme ja katsoisimme, mikä sille olisi parasta. No enpä ollut katsonut. Pasi ansaitsisi jonkun nuoren ja iloisen ratsastajan itselleen, joka opettelisi sen kanssa pikkukisoissa, miltä kilparatsastajan elämä tuntuu, enkä minä silti halunnut suositella Eskolle sen myymistä. Sillä oli ollut jo liian monta kotia.

    • #4343 Vastaus

      Sonja T.
      Valvoja

      Hei, tämän piti olla joulukalenteri eikä mikään kyynelkanavien toimivuustesti (toisaalta kun en itse saanut aikaiseksi yhtäkään luukkua, niin ei varmaan paranisi valittaa…)

    • #4349 Vastaus

      Noa
      Ylläpitäjä

      Mä tietty ensin aattelin että Pasilla on omistaja, joka on siihen kyllästynyt kun sillä ei voi enää kisata. Mutta sitten mä aloin miettimään kun pidit meitä niin pitkään jännityksessä, että ehkä nyt mennäänkin ihan toiseen suuntaan. Tavallaan aika kamalaa että niinhän siinä kävi, mutta toisaalta, jos tässä jotain hyvää, niin se ettei Pasia turhaan ole yksin jätetty. Onneksi se on sentään Hopiavuoressa, eikä hylättynä jossain kurjassa paikassa missä siitä ei pidettäisi puoliksikaan niin hyvää huolta kuin nyt.

      Mutta, no. Harras ja kaunis tarina valitettavan aidosta tilanteesta, ja ainakin mulle ensimmäinen vastaantullut näin virtuaalihevospiireissä. Siis pysäyttävähän tää on monestakin syystä. Mulle ehkä eniten sen takia, että kyseessä on Eetun Annikan sisko. Taas nähdään miten hyvä ihminen Eetu on, kun näkee sen vaivan että Anna näkee vielä poniaan vaikkei pääse itse edes sängystä ylös. Ja aika koukunkin jätit. Miten käy, kyllähän Pasi tosiaan ansaitsisi elämäänsä vähän enemmän sisältöä Camillan huomion lisäksi. Kyllähän sitä ainakin yksi vaaleaverikkö voisi Pasilla innostua tavoitteellisemmin ratsastamaan, kovasti kun oppiakin haluaa, jos Eetu vaan sille ajatukselle lämpeäisi.. 😀

  • #4339 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 18 — Make

    Joulukuun ajan on myynnissä kuvineen hurmaava ja hyväkäytöksinen, ei kun siis kiukkuinen ja omapäinen shettisruuna Make.

    Maken erikoistaitoja ovat mm. ruuan kerjääminen ja nälkäiseltä näyttäminen, vaikka juuri olisikin syöty iso ruoka. Make on opetettu ajolle ja ratsuksi. Ihan perheen pienimmät eivät pärjää sen kanssa ilman valvontaa, mutta miksei Makesta olisi lapsenkin ratsuksi, kunhan on isi tai äiti katsomassa vähän perään.

    Make myydään mieluiten tarinakotiin. Tarjouksia voi tehdä vastauksena tähän viestiin, yksityisesti Keskustassa tai mailitse osoitteeseen oresamankisat@gmail.com.

    • Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 11 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori.
  • #4345 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 19 — Pikkuhevoset
    (Myös ulkopuolisille on oma Pikkuhevonen)

    Torstaina Hopiavuoren tupaan oli ilmestynyt outo paketti. Hyvää joulua Ritva-tontulta siinä luki, mutta siihen ei kuulemma saanut koskea ennen kuin vasta lähempänä joulua. Kaikista Eetun tiukoista kielloista huolimatta se oli kuitenkin avattu päivän aikana. Joku oli käynyt tutkimassa Ritva Hopiavuoren antamaa lahjaa!

    Ensin epäiltiin Eiraa, joka on aina kärkkäästi toisten lahjapaketeilla. Eira loukkaantui niistä syytöksistä niin tosissaan, että epäilyistä luovuttiin. Eira sanoi, että ennemmin Inari harjoitti sellaista vilppiä kuin hän, mutta siihen nyt ei kukaan uskonut.

    Olisiko se voinut olla Noa? Noahan on usein yksin tuvassa, koska elää töidensä takia eri rytmissä kuin muut. Noa kuitenkin vastasi niin avoimesti jatkokuulusteluja toimittavan Hellon katseeseen, että hänet poistettiin epäiltyjen listalta.

    Sonja varmaan! Sonja kuitenkin pelkäsi jäävänsä ilman lahjoja, kun oli vasta tullut! Sellaiset epäilyt Eetu murahti heti hiljaiseksi. Miksi ihmeessä Sonja tonkisi ihmeteipattua laatikkoa, joka selkeästi sisälsi joulukrääsää? Olihan hänellä nyt koristeita itselläänkin. Johan se oli nähty.

    Ei mutta Oskarihan se oli, niin Hello tuumasi. Oskari oli muutenkin ihme hyypiö: sehän ahdisteli tallityttöjä ja sen nimikin oli Susi. Kenen oikean ihmisen nimi edes oli Susi?? Oskari tuntui ahdistuvan sellaisista syytöksistä niin kovasti, että Eetu komensi Hellon etsimään välillä johtolankoja pihalta, mieluiten koko loppupäivän ajan.

    Silloin Hello alkoi nauraa ja kertoi, että hänhän se oli lahjaa tonkinut, mutta hyvää hyvyyttään. Hän oli nimittäin henkilökohtaisesti varmistanut, että kaikille on siellä jotain. Eihän hän, Joulun-Hello, muuten kajoaisi mihinkään niin pyhään kuin joululahjoihin!

    Eetu puuskahti, että lahjat voitaisiin sitten saman tien jakaa, kun kerran Joulun-Hello muuten kuitenkin paljastaisi, mitä paketti sisälsi. Vaikka Hello väitti, että eihän hän, Joulun-Hello, kenenkään jouluyllätystä pilaisi, Eetu otti sokkona paketista ensimmäisen esineen. Se oli puinen. Sillä oli pää ja kaksi jalkaa ja sen nahkainen helavyö helisi. Hän käänteli sitä hetken ennen kuin tunnisti päässä ja toisessa jalassa olevat valkoiset merkit.

    ”Tiitukselle”, Eetu sanoi, niin kuin Joulupukin apupukit aina tapaavat kautta suomen.

    ”Santulle.”

    ”Helille.”

    Neljännelle hevoselle Eetu hymyili. ”Vissihin Outille. Harmi kun näiton vain yks maailmas.”

    ”Jillalle.”

    ”Sonjalle.”

    ”Sannille.”

    ”Tuutikille.”

    Sitten isännän ilme muuttui jo kun hän haroi seuraavaa hevosta laatikon pohjalla. Hän veti laatikosta ulos jotain pehmeää. Jotain aivan ilmiselvästi ihan itse omin pikku tassuin tehtyä. Ja vieläpä jonkun ihan kamalan huonon askartelijan tekemää.

    ”Mikä? Mikä piru tämon?”

    ”Mähän sanoin että mä murtauduin siihen pakettiin ihan syystä!” Hello toitotti täysin tosissaan karvaista kauheutta koko kädellään osoittaen.
    ”Jotta sä voisit tukkia sinne morson?” Eetu ähkäisi.
    ”Morson!” Hello älähti loukkaantuneena. ”Se on Flida eksä näe!”

    Hello tarttui karmaisevaan Flidaan ja nakkasi sen Noalle.

    ”Ei sun oo siitä pakko ottaa”, Eetu huomautti.
    ”Eiku tää on ihan hyvä. Mutta miks..?”
    ”Mä kuulin Ritvalta mitä se tilas ja mä arvasin ettei siellä oo mitää miehekkäitä tupsujalkahevosia niinku Skotti ja Flida niin mä sit otin sieltä Pasin–”
    ”Ja mitähän varti sä justihin Pasin–”
    ”–ja otin siltä ton helavyön et säki saat.”
    ”Ja mihinä Pasi on sitte ny?”
    ”Valitettavasti siltä murtui pää niin se on tallin vintin roskiksessa.”
    ”No. Kyllä soot omalla kauhialla tavallas ajattelevaanen, Hello…”
    ”Nii oon. Mä voin ostaa uuden Pasin ennen joulua.”

    Ritva on tilannut vielä Marshallillekin paketin. Hänen lahjansa ei ole vielä mukana, koska kun Ritva teki tilauksen, Arlekin ei vielä asunut täällä ja eilen illalla kaikki pienet tontut olivat kiireisiä korjatessaan viimeisiä äikänkokeita ennen kuin loma alkaa. :DD

    Saat kuvan auki isompana avaamalla sen uudessa ikkunassa. Poista sitten osoitteesta osa s400/.
    Esimerkiksi:
    https://1.bp.blogspot.com/-j2V8M2NOawg/Xfpjx3gy-_I/AAAAAAAACyE/DyyhjYn_L9o5EJx21w5zU51HEzrYxo8MACLcBGAsYHQ/s400/flida.png
    -> https://1.bp.blogspot.com/-j2V8M2NOawg/Xfpjx3gy-_I/AAAAAAAACyE/DyyhjYn_L9o5EJx21w5zU51HEzrYxo8MACLcBGAsYHQ/flida.png

    Haluatko tilata oman pikku puuhevosen sieltä, mistä Ritvakin tilasi nämä? Tässä on linkki:
    Pikkuhevonen (Krita-tiedosto).
    Muokkaaminen on sallittua, mutta yksittäisiä osia (esim helavyötä) ei saa irrottaa ja liittää toiseen taideteokseen. Olisi mukavaa, jos pikkuhevosen yhteyteen merkittäisiin jonnekin, että rungon teki Hopiavuori. Tämän postauksen valmiiden hevosten copyja ei tarvitse mainita, jos oma väki haluaa ottaa kuvan esim. koristekuvaksi heppansa sivuille.

    • #4346 Vastaus

      Tiitus
      Valvoja

      Voi vitsit miten ihania! Varsinkin Flida-morso 😀

    • #4350 Vastaus

      Sonja T.
      Valvoja

      — Men vad är det? vaati äiti saada tietää.
      — Det är Salieri, därför är det svart, förstås. Jag ska hänga det i julgran.
      — Jasså men vad är den där saken? Ett nån sorts smycke? Äiti hipaisi sormellaan koriste-Salierin kyljellä roikkuvaa helavyötä.

      Minua alkoi naurattaa.
      — Mulla ei ole mitään käsitystä mikä on helavyö ruotsiksi, mut se on helavyö.
      — Ai niinkuin kansallispuvussa täällä?
      — Nii! Puukko vain puuttuu.

      Äitikin alkoi nauraa tälle joulukoristeelle.
      — Ehkä Salieri ei kaipaa puukkoa, eihän se ole täällä syntynyt. Mutta kuka tällaisia hevoskoristeita oikein tekee?
      — Ei oo kyllä pienintäkään hajua, mutta pakko olla joku paikallinen, ei kukaan muu voi keksiä tällaista ideaa.
      — Mutta se sopii aivan erinomaisesti sinun joulukuusen koristeeksi.

    • #4351 Vastaus

      Noa
      Ylläpitäjä

      KAMALAN IHANA :DDD pieni pyöreä sika Flida. Mä olisin ainakin onnellinen jos saisin tuollaisen!!
      Tää oli tosi kiva ja suloinen luukku, kiitos siitä! <3 Nää pikkuhepat (ja karvapallo Flida) tulee käyttöön, kunhan keksin niille hyvän paikan laittaa esille.

    • #4368 Vastaus

      Outi Halme
      Osallistuja

      Nää on kyllä kaikki niin söpöjä! :3
      Eetun hymyily ja kommentti Jussi-koristeen kohdalla oli myös niin ihana. Heti tuli kauhea tarve ehdottaa kompromissia, että laitetaan koristeheppa Jussin varustekaappiin, niin se on siellä Eetullekin, vaikka saattoi isäntä miettiä sitä elävääkin versiota. Toisaalta jos Outi vie pikkuhepan kotiin, niin se on sitten ainoa joulukoriste, jonka Outi omistaa.

      Ja onhan toi Flida aika mainio 😀

  • #4386 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 20 — Hopiavuoren joulukuusi

    Perjantaina koristeltiin joulukuusi. Siihen laitettiin itse tehtyjä palloja. Hopiavuoren jouluihmisellä, Hellolla, oli ollut etukäteen paljon mielipiteitä joulupalloista, varsinkin Outin tekemästä mustasta pallosta. Sinä iltana Hello oli kuitenkin mahtavalla tuulella ja ihaili erikseen joka palloa. Harakkana hän tykkäsi eniten tietenkin glitterpalloista: Santun keltaisesta ja Eiran vaaleanpunaisesta. Sonjalla, Helillä ja Jannicalla oli kuulemma kuitenkin eniten joulumieltä, koska heidän pallonsa olivat sentään punaisia. Inarin pallo näytti kuulemma villasukalta, ja siihen tuomioon Inari oli tyytyväinen. Eetun siskontyttöjen, Auran ja Viljan tekemät pallot ripustettaisiin alaoksille, niin että tytöt varmasti näkisivät ne käydessään pyhinä kylässä. Kun Hello ehdotti vielä keksipalkittua hienoimman pallon kilpailua, Eetu komensi hänet lämmittämään saunaa. Kuulemma ainakaan kukaan, joka koristeli pallostaan pääsiäisjäniksen, ei istuisi sellaisen kilpailun tuomaristossa.

    Kuusi isompana

    • #4394 Vastaus

      Noa
      Ylläpitäjä

      Kyllä Noaakin kysyttiin mukaan joulupalloja askartelemaan, ja kyllä hänen pitikin, mutta sitten se vähän jäi…
      Hieno kuusi jokatapauksessa oli, eikä se olisi yhtään palloa lisää kaivannut ollakseen juuri sopivan jouluinen, mutta jostain kumman syystä päivä pystyttämisen jälkeen sen oksille oli ilmestynyt vähin äänin eriskummallinen ja karvainen pallo… Kuka kumma sen sinne mahtoi ripustaa?

      Mielikkikin halusi osallistua, ihan varmasti halusi, sillä miksi muuten se olisi kuusen juurelle jättänyt hampaanreikiä täynnä olevan tennispallonsa?

      niin että parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai? 😀

    • #4396 Vastaus

      Heli Lindqvist
      Osallistuja

      Vaikka joulukuusi oli kovin kirjava ja sievä ja led-kynttilät loivat sievää tunnelmavaloa, oli kuusi vielä vähän tyhjän näköinen, tuumasi Heli päiväkahvia tuvassa juodessaan. Kuusesta puuttui koristenauha aivan kokonaan! Niinpä hän päätti tuoda kotoaan punaista nauhaa kuusen ympärille. Hieman se asettui kynttilöiden päälle, mutta ei se haittaa, kun palovaaraa ei ole.

      (Anteeksi hirveän ruma nauha, kun oon poissa kotoa ja tein tämän läppärin toucpadilla :’D)

      joulupuu

    • #4401 Vastaus

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Tästä tuli välittömästi mun lempiluukku. :DD Ai teitä. Nyt se on paaaaljo hienompi!

    • #4406 Vastaus

      Herman
      Osallistuja

      Voi kun siitä tuli ihana, vaikka en kerinnyt itse siihen palloa tehdäkään. Niin Hopiavuoren porukan näköinen!😍

  • #4388 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 21 — Kisakutsu

    Eetu Hopiavuoren unelma ei ole kilpailla. Hänen unelmansa ei hänen mielestään saa olla kilpailla. Hän on vakaasti sitä mieltä, että jokaisen ihmisen unelmista vain yksi toteutuu. Hänelle se unelma on talli. Tallin pitää riittää. Eetu onkin onnellinen, eikä lainkaan kunnianhimoinen. Mutta silti… Silti Eetua kiinnostaa vallan kauheasti seurata heppakisoja… Järjestää niitä… Mielellään osallistuakin…

    Tervetuloa kisaamaan tarinakisoissa 25.1.2020!

  • #4389 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 22 — Mielikin terveiset

    Talvi ei ole Mielikin suosikkivuodenaika, mutta joulusta se pitää. Erityisesti jouluruokien tuoksua se rakastaa. Kun kinkku laitetaan uuniin aattoa edeltävänä yönä, se näkee herkullisia unia seuraavan päivän juhla-ateriasta. Alma Metsärinne häärää aina aikaisin aamusta keittiössä ja hyräilee kauniisti radiosta soivien joululaulujen mukana. Sillä välin Noa vielä nukkuu ja Mielikki saa kaikessa rauhassa seurata puoliksi torkkuen keittiön tapahtumia. Yleensä se kannattaa, sillä Mielikki on Alman luotetuin apulainen. Jos lattialle tipahtaa jotain hyvää, Mielikki käy sen äkkiä siivoamassa parempiin suihin ja makujen testaajana se onkin vailla vertaansa.

    Vaikka nyt joulu ei taidakaan tulla Alma Metsärinteen kotona, ei Mielikki ole siitä yhtään pahoillaan. Hopiavuoren tupa on ihan yhtä kotoisa ja lämmin, ja samat herkulliset tuoksut leijailevat Mielikin kuonoon yläkertaan asti. Jilla on varmasti keittiössä ja ehkä Nellykin. Hyvällä tuurilla myös Helmipuron siskot ovat jo paikalla: heiltä Mielikki saa aina varmasti huomiota. Mutta vielä Mielikillä ei ole kiire päästä katsomaan osuivatko sen arvaukset oikeaan, vaan se kääntää kylkeään ja käpertyy tiiviimmin kerälle isäntänsä kainaloon. Kyllä sinne vielä ehtisi… Juuri nyt on kuitenkin niin hyvä ja lämmin olla, että Mielikin silmät painuvat väkisin uudelleen kiinni ja se saa jatkaa herkuista uneksimistaan vielä hetken.

    Hyvää joulua toivottaa Mielikki perheineen! Kuvassa se poseeraa Almalta saatu joululahja päällään.

    Luukun teki Noa

  • #4403 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 23 — Aattopäivän maasto

    Miltä näyttää Poolanmetsä jouluaattona? Mennään katsomaan! Taloja siellä on harvassa, mutta ne on koristeltu sitäkin kauniimmin.

    Aattopäivän maastotapahtuma on avoin omalle väelle ja kunniamerkin ansainneille. Tapahtumaa ei ole pakko kuitata, mutta se sisältää kuittaushaasteen lisäksi kaksi muutakin haastetta. Ajoissa (viim. 5.1.2020) kuitanneet saavat tietenkin osallistumisestaan kunniamerkin.

  • #4404 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Luukku 24 — Hyvää joulua!

    Minä ja isäntä Eetu Hopiavuori kiitämme kaikkia kanssaharrastajia yhteisestä tarinoinnista. Isännän suurin unelma on oma talli, ja hänen elantonsa riippuukin siitä, että hänen tallissaan viihdytään. Minun elämäntavoitteeni sen sijaan on kirjoittaa yhdessä mahdollisimman paljon, ja tällä hetkellä Hopiavuori onkin minun sosiaalisen tarinointini keskiö ja siksi minulle tärkeä. Hankimme isännän kanssa siis joululahjan ihan kaikille kiitokseksi siitä, että teette unelmistamme totta. Tällä kertaa lahja on kaupasta ostettu eikä itse tehty, mutta kotimaista käsityötä silti!

    Säännöt:
    Linet ovat vapaasti kopioitavissa.
    Niitä ei saa käyttää sellaisinaan toisella sivustolla, vaan ne täytyy värittää.
    Copyihin on merkittävä VRL-12637 / Hopiavuoren joulukalenteri
    Hauskaa on pakko pitää!
    Kopioi linet isompina tästä linkistä.

Vastaa aiheeseen: Hopiavuoren hevostallin joulukalenteri
Tietosi:




Peruuta