Tämä aihe sisältää 2 vastaukset, 2 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
Viestit
-
LE Mondwarenderer
”Jussi”
Shetlanninponi, ori
om. Jade Liede
Asuu Hopealinnassa
sivut-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten
Jade Liede.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten Jade Liede.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten Jade Liede.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten
-
19.6.
Olen kuullut Hopiavuoresta pelkkää hyvää, sinne siis?Oltiin muutettu Hopealinnaan viimeviikon sunnuntaina ja ollaan kotiuduttu hyvin Jussin kanssa!
Nyt olis kuitenkin aika päästä ratsastamaan kunnolla muualle kun maastoon, joten päätettiin lähteä Milanin ja Biffen mukana Hopiavuoreen kunnon kentälle!
Jussi on tarhannut aamusta asti ulkona tylsistyneenä kauniissa auringonpaisteessa.
Raahasin Jussin ratsastuskamat traikkuun ja itse ponin talutin harjattuna traileriin.
Muo ei jännittänyt yhtään ainakaan ponini puolesta joka ei koskaan stressannut turhasta.
Matkamme kohti Hopiavuorta sai alkaa!Kiristin satulavyötä viimeisillä voimillani, Jussi ei piitannut vaan ennemminkin tutki paikkoja silmät suurina.
Orini sai suitset päähän ja lähdettiin typö tyhjälle kentälle, Milan ja Biffe edellä.
Kapusin mustan selkään ja napautin pohkeet.
Jussi kulki korvat hörössä ympäri kenttää – välillä käynnissä ja välillä ravissa.
Ponilla todellakin oli virtaa, mikä oli vain ja ainoastaan hyvä.
Tein muutamat pysähdykset jotta Jussi muistaisi kuka ylipäätään on selässä, se tuuppaa unohtaa asioita kummallisen nopeasti.
Alotettiin Alkuraveilla uraa pitkin ja ympyröillä.
Jussi tuntui tosi reippaalta ja meidän ”ympyröistä” tulikin soikioita.
Sain sen kuitenkin avuille jonka jälkeen poni tuntui ihan tosi mukavalta!
Sain sen pyöreeks mukavasti, joka on Jussilta alkuraveissa harvinaista – oikeesti!
Molempiin suuntiin tehdyt alkuverkat olivat menty ja Jussi sai hengähdystauon.
Tänään tehtäväksi päätyi ponin päänmenoksi väistöt, jota se vihaa yli kaiken.
Alotettiin väistättämällä käynnissä uralta pois melkein pituushalkasijalle, ja jatkettiin siitä suoraa päätyyn asti, toisella pitkälläsivulla koitin taas vastaavasti jotain keskiravin tyyppistä – tai näin piti tehdä.
Keskiaskellajit on Jussille tosi helppoja ja se tykkää niistä paljon, kun taas väistöt.
Annoin normaalit väistöavut, poni pyöräytti muutamat pukit ja parit loikat kettuuntuneena.
”Et viittis Jussi” huokaisin ja napautin raipalla kerran.
Jussi hypähti pystyyn kerran, minkä se tekee tosi usein.
Päästiin kuitenkin loppupätkä väistöllä halkaisijalle asti.
Ravissa se tuntui taas tosi hyvältä ja saatiin niin upeita pätkiä keskiravissa!
Ja taas se sama väistö, pitääkin aina valita niin hankalija tehtäviä.
Päästiin se kuitenkin kunnialla loppuun.
Tultiin vielä tietenkin toiseen suuntaan sama, ja se sujui jo paremmin.
Laukassa kokorataleikkaa valikoitui tehtäväksi, mieluiten suorana eikä miten sattuu.
Laukassa Jussi usein saattaa vähän innostua ja loikkia minne sattuu.
Niinkuin tälläkin kertaa.
Pompein ponin selässä taivaisiin asti kunnes sain sen takaisin käyntiin – eikun uudestaan heti perään.
Päästin nyt jo halkasijalle asti rauhallisessa laukassa kunnes se ”vähän” kiihtyi.
Rauhoittelin ponin ja taas uudestaan.
Saatiin me pari tosi hienoa pätkää laukassakin, voitte vaan kuvitella tän esteillä!
Loppuraveissa ihan törkeen hieno poni alla, ei oo aikoihin tuntunut yhtä hyvältä treenin jälkeen!
Tunsin kuinka tyytyväinen ponikin oli itseensä, on todettu että se osaa olla aika useinkin tyytyväinen itseensä.
Jussi sai vielä kehut kentän laidalle ilmestyneeltä Annikaksi esittäytyneeltä tytöltä, joka kuulemma omistaa Shetlanninponin Remuksen.
”Voi kun söpö karvaturri” Annika leperteli ponille, joka selvästi nautti ylimääräisestä huomiosta.
”Jussi on” vastasin ja taputin oria.
Tyttö vaikutti mukavalta ensinäkemyksellä, kerrankin joku lähempä omaa ikää oleva.
– Pitäiskö joskus ratsastaa samaa aikaa? Annika kysyi hieman ujona.
– Miks ei! Tullaan seuraavaks varmaan vasta ens viikon alussa, kun lähetään mökille viettämään Juhannusta, vastasin ystävällisesti.
– Kiva, olis joskus kiva meinaan ratsastaa saman kokosilla kavereilla!
– Jep! Mun pitää nyt varmaan mennä, moikka! Sanoin ja talutin Jussin ulos kentältä.
– Heippa! Annikka vilkutti ja jatkoi matkaansa.Otin Jussilta varusteet pois ja juotin sen vielä.
Harjasin kevyesti läpi, poni oli vähän hikinen mutta se pääsisi kotona pesulle.
Matkamme takaisin Hopealinnaan oli valmis alkamaan.
Tykkäsin tosi paljon Hopiavuoresta, puheidensa veroinen <3-
Vautsi! Eetu Hopiavuoren oma heppa, Jussi hänkin, on nyt saanut kaiman kyläilemään kentällä, ja ai kuinka onkin ihanan pehmoisen näköinen poni, ja rotuunsa nähden vieläpä erinomaisen kunnollinen kaveri! Tykkään erityisesti siitä, miten tuot Jussin luonnetta esiin koko ajan. Se ei tykkää tietyistä tehtävistä, kuten väistöistä, ja keskiaskellajeissa se taas loistaa! Minusta on niin kiva, kun hahmosta ja/tai hevosesta luodaan heti ihan omanlaisensa persoona. Sen lisäksi, miten Jussin vahvuudet ja mielenliikkeet välittyvät tästä, niin sekin välittyy, miten ihanan hyvin Jade poninsa tuntee. Heillä täytyy olla tosi hyvä suhde keskenään, ja Jaden täytyy olla tarkkaillut lemmikkiään paljon, kun osaa noin ihanan tarkasti kertoa, mistä se tykkää! <3
Toinen juttu, joka tosi paljon ilahdutti minua, on se, että otit muutakin porukkaa mukaan! Jade vaikuttaa tekstisi perusteella vielä aika nuorelta tytöltä, joten hän tietenkin tarvitsi Milania autoineen päästäkseen Hopiavuoreen, mutta maltoit pitää Milania muutenkin tarinassa. Myös Annika varmasti arvostaa, kun Jade jutteli hänen kanssaan. Ties vaikka näistä kahdesta tulisi vielä ihan kavereita ajan myötä!
Sen lisäksi, että tekstisi on sisällöltään mielenkiintoinen, kirjoitat tosi hyvin ja selkeästi. Tekstiäsi on mukava lukea, kun olet sen niin huolella tuottanut. Yksi juttu, jolla saisit tekstistä vielä helpomman lukea, olisi rivinvaihtojen poistaminen. Osaat tehdä kappalejaon ihan oikeisiin kohtiin laittamalla tyhjän rivin, mutta sen sijaan joka lausetta ei kannattaisi aloittaa uudelta riviltä. Tee niin vain silloin, kun joku hahmo puhuu. Nyt lukijan katse vähän hyppii ikävästi riviltä toiselle ja lukeminen on paljon hankalampaa ja hitaampaa, kuin mitä se muutoin olisi. Tekstisi on niin hyvää ja kivaa luettavaa, että haluaisin mielelläni nähdä sen oikein muotoiltuna: niin että lukija saa keskittyä vain mielenkiintoiseen tarinaasi, eikä riviltä toiselle hyppelemiseen. 🙂 Laita siis pisteen jälkeen pelkkä välilyönti, ei rivinvaihtoa, ellet vaida kappaletta tai ellei joku hahmo ala puhua! 🙂
Tsemppiä uuteen alkuun! Olen kuullut, että Hopealinnassa on aikamoisia mullistuksia luvassa. Hyvä kuitenkin, että satuit vuokraamaan Jussille paikan sieltä nyt, kun Hopealinnan väki vielä pienen hetken käy meillä: oli kiva päästä tällä tavalla lukemaan tarinaasi!
-
