Tämä aihe sisältää 2 vastaukset, 2 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
Viestit
-
© Hemsbury/J.♣ Ketkun sivuille
♣ Omissa oloissaan viihtyvä mörökölli jonka kovan kuoren sisään pääseminen voi olla haastavaa, mutta lopulta kaikki vaiva palkitaan.
♣ Etsi itselleen hoitajaa/vuokraajaaTarvittaessa ota yhteyttä minuun
☎ 045 6875 XXX
✉ jilla.katve@hotdog.com-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten
Jilla.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten
-
Se katsoi minua jo tarhassa sen näköisenä ettei tänään ollut hyvä päivä tai no ei illä koskaan ollut. Avasin portin ja astuin sisään. Ketku käänsi selkänsä kuitenkaan lähtemättä karkuun. Otin orin kiinni ja talutin ulos tarhasta. Ketku oli kuin kilpikonna. Kun olimme vihdoin päässeet talliin ja Ketkun kiinni käytävälle Nika oli jo harjailemassa Pasia. Olimme luvannut näyttää Nikalle maastoja ja olimme saaneet Eetulta luvan ottaa Pasin mukaan.
Ketku mökitti koko ajan ja oli hyvin välin pitämätön. Ainoastaa silloin kun tarjosin omenaa sille se jopa höristi hieman korviaan. Varustimme hevoset ja itsemme täysin valmiiksi niin lähdimme kohti maastoja. Vaikka en itsekään ihan hirveästi ollut liikkunut vielä maastoissa päätimme pysyä isommilla poluilla. Eetu oli neuvonut muutaman hyvän reitin jota kannattaisi kokeilla. Maastoilu alkoi hyvissä merkeissä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja linnut lauloivat. Lumesta oli jäljellä enää hyvin ja yöllä oli ainoastaan pieni pakkasia.
Ketku käveli reippaasti Pasin vierellä. Vaikka ei Ketku ei pitänyt muista hevosista silti se käveli nätisti ehkäpä se nautti salaa maastoilusta auringon paisteessa. Juttellimme Nikan kanssa niitä näitä. Hyvän pätkän tullessa annoimme hevosten ravata ja sen jälkeen hieman laukata. Hidastelin Ketkua ettei se lähti kiihdyttelmään ihan turhaan.
Maastoretki oli todella virkistävä kokemus ja uskoin että tulisimme käymään joskus uudestaan. Ehkäpä sitten kun Onnin kanssa päästäisiin ratsastamis vaiheeseen.
-
Ihana nähdä, kun kirjoittelette Nikan kanssa yhdessä. Kun Hopiavuoresta puhutaan, minulle kehutaan yhtenään juuri tätä yhdessä tarinoimista ja toisten juttujen kommentoimista niin tarinoin kuin varsinaisin kommenteinkin.
Ketku se on aika pakkaus! Jo ensimmäinen lauseesi esittelee hevosen tehokaasti. Ketkusta kertoo paljon se, miten Jilla ajattelee sen nauttivan maastoilusta salaa, ja miten sen hapannaamaisuus ei mitenkään poikennut tavallisesta.
Ketku saa varmasti vielä paljon aikaan tarinassa. Pystyn haistamaan, että se ei joka päivä kuljekaan tyynesti karsinan, haan ja kentän väliä, vaan saattaisi haluta vaikka kunniakierrokselle, tai sitten sillä on ihan omia mielipiteitä asiaintiloista. 🙂
-
