Tämä aihe sisältää 19 vastaukset, 6 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
Nelly 5 vuotta, 6 kuukautta sitten.
-
Viestit
-
Hopiavuoren valmennus 4.5
On aika järjestää Hoppiksen ensimmäinen kouluvalmennus!Avoin oman tallin väelle sekä kaikille niille, jotka ovat aiemmin ansainneet kunniamerkin jostain Hopiavuoren tapahtumasta.
Valmentajana Hoppiksen asuntoautoasukki, Nelly JokikannasValmennukseen saa osallistua omalla tai tallin hevosella (Jussi, Uuno, Make, Skotti tai Pasi). Myös Nellyn Cozminan saa halutessaan lainaan. Valmennus toimii hyvänä treeninä kaikille, ja paremmilla ratsastajilla muistutuksena perusasioista. Valmennuksen taso on Helppo B-A.
Valmennuksesta tehdään tarina, jota saa halutessaan piristää kuvalla. Sanamäärää ei ole määritelty. Tarina tulee julkaista tässä viimeistään 4.5.
Yleinen info
– Valmennukseen mahtuu viisi (5) ratsukkoa
– Ilmoittaudu alle muodossa
Ratsastaja – Ratsun lempinimi
– Sään salliessa kentällä, sateella tai tuulessa maneesissa
– Tuotos valmennuksesta tähän topaan viimeistään 4.5.
– Tarinasta saa valmentajan kommentin ja uniikin kunniamerkin. Myöhässä kuitanneet joutuvat tyytymään Hopiavuoren Eetun kommenttiin.
Osallistujat :
Noa – Flida
Heli – Inka
Oona – Likka
Jilla – Ketku
Eetu – JussiOhjelma;
Muistellaan alkukäyntien ja -ravin aikana missä ne istuinluut olivatkaan. Istutaan hevosen askeleen mukana ja tarkistetaan, että selkä on suora, nyrkit pystyssä ja ‘kahvikupit käsissä’. Ovathan myös kantapäät alhaalla ja olo hyvä? Lämmitellään hevosen lihakset volteilla ja jatkuvilla suunnanvaihdoksilla. Samaan suuntaan ei saa ratsastaa kahta kierrosta peräkkäin!Nyt kun hevonen on lämmitelty, tarkistetaan tuntuma ja oma asento. Ravataan kenttää ympäri ja tehdään voltit pitkillä sivuilla harjoitusravissa. Ratsastetaan syvälle kulmiin ja pidetään hevonen suorana jokaisella sivulla. Muista tarkistaa, että takajalat ovat mukana menossa! Pohkeella muistutus ja ääniavut rohkeasti käyttöön; anna hevosellesi maiskuttamalla tahtia. Ravin tulee olla ilmavaa ja helpon näköistä. Jos tehtävästä haluaa haasteellisemman, voi pyrkiä saamaan hevoselle pienen ylämäkiasennon. Asennossa takakaviot ovat enemmän hevosen alla ja hevonen ravaa kuin ylämäessä.
Kun voltit ja kulmat onnistuvat hyvin, aloitetaan väistöt ja asettaminen. Asetetaan hevonen sisäohjalla ja ulkopohkeella niin, että hevonen ravaa eteenpäin, mutta pystyt ratsastajana näkemään hevosen sisäpuolen silmäkulman ja sieraimen kaaren. Muista, että asettamisen tulee tapahtua niskasta lähtien! Asettamisen ajan saa keventää, mikäli se on itselle helpompaa. Muistathan ettet kevennä liian korkealle! Toiseen päähän tehdään iso pääty-ympyrä, jossa hevonen tulee pitää asetettuna koko ympyrän ajan. Seuraavalla pitkällä sivulla suoristetaan hevonen, istutaan alas ja väistetään jyrkästi kentän vastakkaista pitkää sivua kohti 5–8 askelta, suoristetaan hevonen ja väistetään takaisin uralle.
Väistö aloitetaan pienellä puolipidätteellä ja asettamalla hevonen ulkopuolelle, eli vastakkaiseen suuntaan kuin mihin ollaan väistämässä. Ulko-ohja säätelee askeleen tempoa ja pituutta, ei vedä hevosta suusta. Työnnä hevosta ulkopohkeella kohti kentän keskustaa, jolloin hevosen tulisi väistää apuja. Ulkopohje ja -ohja pitävät siis hevosta suorana tehtävän ajan. Tässä vaiheessa hevosen takaosa saa jäädä vähän jälkeen, mutta hevosen tulee kulkea kylki edellä. Sitten hevonen suoristetaan ja ravataan muutama askel suoraan eteenpäin. Sitten sisäohja ja -pohje näyttävät kulkusuunnan ja väistetään takaisin uralle.
Kun tehtävä sujuu hyvin kaikilta, aloitetaan loppukäynnit itsenäisesti.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 6 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 6 kuukautta sitten
Eetu Hopiavuori.
-
Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
Flida on kyllä vielä virallisesti ihan He C tasolla, mutta sillä olis potentiaalia pidemmällekin, niin saiskohan Noa lähteä sen kanssa mukaan? 🤔
-
Totta kai saa 🙂 ! Ei me täällä ihan niin tarkkoja olla XD
-
-
Välillä hyvä ratsastaa ihan valvovan silmän alla. Heli ja Inka voisivat siis lähteä mukaan!
-
Lisätty listoille! 🙂
-
-
Tuire-
Lisätty! Tervetuloa 😀 !
-
-
Jilla – Ketku. Voitas tulla kokeilemaan riittääkö kummankaan kunto pitkästä aikaa valmennukseen 😀
-
Mukana 🙂
-
-
TuireOona – Likka
Olin saapunut jälleen Hopiavuoreen, tällä kertaa trailerissa oli mukana Likka. Valmennus oli virallisesti helppo B-A tasoinen ja ollaan neidin kanssa kilpailtu helppo B -luokissa, mutta ajattelin lähteä kokeilemaan, jos Likalta vaikka taipuisikin hieman vaativammat liikkeet.
Lämmittelyn aikana valmentaja muistutti kaikkia etsimään ne istuinluut, istumalla hevosen askelluksen mukana ja ”pitämään kahvikupit kädessä”. Voi vitsit, kylläpä rupesikin tekemään mieli kahvia! Teimme sitten voltteja sekä suunnanvaihdoksia niin, ettei samaan suuntaan tullut mentyä kuin enintään kahden kierroksen verran.
Ensimmäisessä osiossa ravattiin tarkasti kulmiin, tehtiin lisää voltteja pitkillä sivuilla ja piti muistaa, että hevosella on neljä jalkaa, ei vain etuset. Jouduinkin maiskuttelemaan normaalia enemmän, koska vaikutti ettei Likka ollut menossa mukana yhtään. Muutaman kierroksen jälkeen tamma kuitenkin heräsi päiväuniltaan ja saatoin kokeilla haastavampaa osuutta: Takakaviot piti saada asettumaan enemmän hevosen alle, ihan kuin hevonen ravaisi ylämäkeä ylös. Hetkeksi se taisi onnistuakin, mutta sitten siirryimme jo seuraavaan tehtävään.
Väistöt sujui meiltä helposti, kun Likkakin oli pirteämpi, mutta asettamisen kanssa olin itse hieman solmussa. Ja hevoseni tapansa mukaan ei tehnyt yhtään mitään, kun en antanut tarpeeksi selkeitä ohjeita, joten valmentaja joutui avittamaan kanssani hieman enemmän. Loppua kohden sain kuitenkin asetettua Likan kohtalaisen hyvin, joten saatoin olla ihan tyytyväinen päivän suoritukseen.
-
Hyvä! Tarina eteni hyvin valmennuksen ohjeiden mukaisesti ja muutaman aiheellisen muistutksen jälkeenkin Likka onnistui hyvin toimissa. Oli mukava lukea, kuinka selvisitte ehkä hieman haastavammasta valmennuksesta, omaan tasoonne nähden. Tästä on hyvä lähteä treenaamaan vaikeampiakin tasoja 🙂 !
Tarina oli oikein selkeä ja hyvin rakennettu. Myös oikeakielisyys onnistui loistavasti! Oona vaikuttaa oikein mukavalta hahmolta ja Likallakin olisi varmasti enemmän annettavaa 🙂 . Toivottavasti me näemme Oonan tulevaisuudessakin.
-
-
Vielä olis yks paikka jäljellä 🙂 ! Eräpäivä on vasta 4.5, joten hyvin kerkee mehustella ennen tuotoksen tekoa.
-
Eetu – Jussi
Olen kärkkynyt, että koska kehtaa osallistua itse oman tallin valmennukseen, että pääsisivät Maksavat Asiakkaat ensin. 😀
-
😀 elä turhaa, hyvä vaa et saadaa paikat täytee!
-
-
Enpä olisi ihan äkkiä uskonut Helsingistä muuttaessani, että osallistuisin ihan ensimmäiseen oikeaan valmennukseen Otsonmäellä, jumalan selän takana ja keskellä ei mitään. Kyllä minä Flidan kanssa ihan ratsastustunneilla aikanaan kävin useampaan kertaan, mutta valmennuksessa en ikinä. Se kuulostaa niin viralliselta ja paljon vaikeammalta, kuin vain ratsastustunti.
Siitä huolimatta oloni oli ihan tyyni Flidaa varustaessani. Me tehtäisiin juuri niin paljon, kuin meistä hyvältä tuntuu. Parhaamme yritettäisiin ja se riittäisi, vaikka mikä olisi. Tutussa porukassahan sitä oltiin, ja valmentajakin oli tuttu ja turvallinen Nelly. Ei mitään syytä siis huolehtia. Huolenaihetta minulla tässä onkin jo ihan riittämiin, vaikka kokoajan koitankin itseäni psyykata, että ei se huolehtiminen ainakaan auta mitään. Tarttuessani Flidan ohjiin päästin ulos syvän henkäyksen ja totesin itselleni, että nyt saisi jossittelu riittää. Asiat etenisivät tästä eteenpäin omalla painollaan ja olisin Flidan kanssa valmis mihin tahansa, mitä elämä meidän eteen heittää. Kevyellä maiskautuksella Flida lähti liikkeelle, ja yhtä kevyellä kosketuksella ryntäille se pysähtyi kentällä jakkaran viereen, jonka päältä nousin tamman selkään. Etsiskelin jalustimet vielä paikalla seistessämme jonka jälkeen pyysin Flidan käyntiin.
Nelly oli ottanut oikein tomeran näköisenä paikan kentän keskeltä ja seurasi katseellaan sinne saapuneita ratsukoita. Annoin Flidan kävellä pitkin ohjin reilun tovin, kunnes aloin vähitellen keräilemään niitä. Flida painoi päätään uudelleen alas, mutta seuraavalla yrittämällä malttoi ryhdistäytyä ja nostaa päätään ylemmäs sekä lähteä kävelemään astetta reippaammin. Nelly alkoi opastamaan meitä istunnasta lähtien, samasta asiasta josta Jesse oli minulle maininnut useampaan kertaan. Nelly huomautti kantapäistäni ja käsieni asennosta huomattavasti nätimmin kuin Jesse, vaikka en minä siitäkään pahastunut. Hän vain sattuu olemaan pahasuinen.
“Nii mitä?” mumahdin ja vilkaisin hämmentyneenä Nellyn suunnille hänen puhuessa jostain kahvikupeista. Taas joku ihme hevosihmisten sanonta josta en ole millään tavalla tietoinen. En tiennyt, oliko valmennus meille millään tavalla oikea paikka, mutta kun kerran mahdollisuus oli niin pakkohan sitäkin oli käydä kokeilemassa. Keskityin kuuntelemaan naisen ohjeita, vaikka huomasin ajatuksieni ajelehtivan kokoajan aikaan, jolloin Flidalla ei voisi ratsastaa. Tulisikohan sille isokin maha?
Tapansa mukaan Flidalla meni aika pitkään lämmetä kunnolla, mutta lopulta tamma alkoi olla virittäytynyt työntekoon. Useat suunnanvaihdokset olivat toimineet sille viimeisenä herätteenä, ja nyt se ravasikin eteenpäin energisenä. Se vaikutti tyytyväiseltä päästessään taas töihin.
“Kokeile jos se saisi vielä vähän nosteltua niitä koipiaan”, Nelly kehotti kääntäessäni Flidaa voltille. Naksautin kieltäni pari kertaa ja Flidan korvat kääntyivät taaksepäin sen kuunnellessa, sekä askel muuttui aavistuksen reippaammaksi.
“Parempi!” Nelly kehui. Suorassa meneminen on ollut meille aina melko hankalaa. Flida haluaa aina kulkea pää vähän kenossa, eikä minulla ole molempia pohkeita sitä pitämässä niiden välissä. Pelkällä ohjalla ei hevonen suoristu, sen opin jo kauan aikaa sitten. Yritän aina kompensoida sitä painoavuilla parhaani mukaan, joka toimii välillä paremmin ja välillä huonommin.Myös väistämisessä on sama juttu. Vasemmalle väistäessä ongelmaa ei juurikaan ole, mutta oikealle Flida lähtee aina valumaan ihan vinoon. En yleensä halua ratsastaa raipan kanssa, mutta parin yrityksen jälkeen Nelly ehdotti, jos ottaisin sen tueksi mukaan.
“Ei sitä tarvii käyttää, pelkästään sen pitäminen saattaa auttaa”, nainen sanoi pitkän kouluraipan ojentaessaan. Siirsin sen proteesin puoleiselle kädelle ja lähdin ratsastamaan uudelleen. Väistäminen sujui astetta paremmin, kun sain raipalla tuettua Flidan takaosaa oikeaan suuntaan. Tamma kulki muutenkin aikaista reippaammin, kai sitä ihmetytti kyytiin tullut pitkä tikku jota se harvemmin joutuu kokemaan.Lopulta päästin ohjat pitkiksi ja kumarruin molemmin käsin silittelemään Flidan karvaista kaulaa. Tamma venytti päätään alemmas hiljaa pärskähtäen. Teki hyvää meille molemmille päästä taas kunnolla töihin valvovan silmän alla, ja vaikka omasta ratsastuksestani löytyy paljon virheitä on allani sentään maailman hienoin ja viisain hevonen.
-
Ihanaa kun uskalsitte lähteä Flidain kanssa valmennukseen! Ja juuri oikealla asenteella; tulee mitä on tullakseen ja sillä siisti. Sait hyvin kiinni Nellyn tomerasta asenteesta ja jaksoit ylläpitää sen ihan loppuun asti, siitäkin iso plussa! Varmasti oli hyvä huomata, että kunhan tamma herää oikeasti töihin, kaikki hoituu hieman paremmin. Turhaan pelkäät raippaa; se ei ole rangaistus vaan pikemminkin kehotus. Se voisi helpottaa ratsastusta ihan arjessakin.
Selkeydestä kehun tässäkin; tarina eteni hyvin ja tarpeeksi jämäkästi. Mihinkään ei jääty junnaamaan liian kauaksi aikaa ja selkeys paistoi koko tarinan läpi. Myös Noan mielipiteet ’valvovan silmän alla ratsastelusta’ tulivat hyvin esiin. Tästähän saisi hyvin jatkettua päikyn puolella; aina välillä on ihan hyvä pyytää joku katsomaan vaikka istuntaa. Ja sidoit tämän tarinan hyvin tallin sisällä tapahtuneisiin ajatuksiin!
-
-
”Oho mikä ravi!” Nelly sanoi. Tunsin miten suupieltäni nykäisi tahattomasti, joten purin huultani ja katselin tiukasti sinnepäin, minne olin menossa. Jussilla on hieno ravi ikäisekseen, kokoisekseen ja tasoisekseen, ja nyt se oli vieläpä jatkuvien suunnanvaihtojen vuoksi erinomaisen hyvin hereillä. Jalat nousivat niin kuin tasokkaammalla kouluratsulla — vaikka toki ravi taisi olla Jussin ainoa todellinen vahvuus.
Aavistuksen epäsäännöllisiä voltteja tehdessämme yritin parhaani mukaan vahtia Jussia sisäpohkeella ja samalla miettiä, miksen ollut teeskennellyt vaikka vähän sairasta tänään. Olin tullut ilmoittautuneeksi valmennukseen ennen sitä grilli-iltaa… Vaikka kyllä aikuisen miehen pitäisi sellainen kestää. Ja jonkun ulkopuolisen valmentajan keksimiä tehtäviä me Jussin kanssa tarvitsimme. Minun tuli aina harjoiteltua sillä hyvin samantyyppisesti, enkä usko, että siitä oli sille yhtä paljoa hyötyä kuin vaihtelevammasta treenistä. Ja kun vähäsen jonkinlaisista kisakokeiluistakin haaveilin kesällä…
Väistöissä Jussi meni banaanimaisesti. Tunsin sen, mutta ei se kuulemma kauhean pahalta näyttänyt. Se saattoi johtua liian vähäisestä ohjan tuesta. Väistöissä tunsin, etten ollut Jussin kanssa nimittäin niin hyvässä yhteydessä kuin parhaina päivinä. Joskus sitä hengittikin yhteistyössä hevosensa kanssa. Mutta eihän aina voi olla sellaista.
Valmennuksen päätteeksi venyttelin jalkojani Jussin selässä ilman jalustimia. Minä tykkäsin, kun se käveleskeli tyynesti pitkin ohjin ja kaula suorana, ja se tykkäsi, kun rapsuttelin sen säkää mennessämme.
-
Vaikka olikin huono päivä yhteyden kanssa, Jussin ja Eetun yhteistyö toimii silti hyvin! Ja ainahan ei voi olla täydellinen päivä 🙂 . Hyvä että omistajakin uskalsi lähteä mukaan, vaikka venyttikin sitä viimeiseen asti 😀 . Jussillekin teki varmasti hyvää päästä kokeilemaan erilaista treeniä. Ja tästähän voi helposti napata kotitreeneihin vinkkejä 🙂 !
Tarina oli hienosti sidottu päikkyihin ja spinnareihin! Oli myös virkistävää lukea, kun tarina alkoi keskeltä valmennusta. En ole ennen törmännyt tällaiseen tapaan kirjoittaa valmennuksia, vaikka missään ei ole kirjoitetukaan säännöksi että valmennustarinan pitää alkaa hoidosta ja piste 😀 .
-
-
Oli mukava päästä taas ratsastamaan valvotusti. Viime kerrasta olikin jo aikaa, sillä edellinen kerta oli kuukausia sitten Kristiinan tallilla tiukan valmentajan haukankatseen alla. Nelly oli lupaillut helppon aan ja been tasoista valmennusta, joka sopi paremmin kuin hyvin minulle, sillä sillä tasolla koin itse olevani tällä hetkellä. Inka tietysti vaikka kiipeäisi puuhun takaperin, jos ratsastaja osaa pyytää, mutta minä en osaa.
Nelly aloitti homman samalla tiukalla otteella kuin Rosiksen Linn ja laittoi minut oikeasti keskittymään tekemiseen. Jouduin myös miettimään muita ratsukoita, sillä yleensä ratsastin yksinäni. Kantapäät alas. Kantapäät alas. Kantapäät alas! Kerta toisensa jälkeen tiukempi komento sai minut ryhdistäytymään joka kerta, mutta hiljalleen valahdin taas ryhdittömään asentoon ja Inka jännittyi, sillä en joustanut enää yhtä hyvin kuin kunnon istunnassa. Minun piti tosissani jättää Inka hetkeksi vähemmälle huomiolle, kun keskityin omaan istuntaani. Se kannatti, sillä pian komentaminen vaihtui kehuiksi hyvästä asennosta. Inkan työmotivaatio pelasti minut sikäli, että se jaksoi puurtaa siivosti ja sievässä muodossa vaikken ollutkaan jatkuvasti muistuttamassa työnteosta. Perus ravityöskentelyssä Inka loistaa. Se nauttii työnteosta ja viihtyy kiertämässä uraa. Omituinen hevonen. Saatuani oman istuntani hallintaan, Inkakin piristyi ja ryhdistäytyi. Nelly kehotti minua korostamaan Inkan luonnollista ryhdikästä ravia, jolloin saisin tamman liikkumaan hieman ylämäkeen lyhyessä muodossa. Oli jotenkin hurjaa, miten kevyesti Inka reagoi apuihini, kun kerrankin annoin sille selkeitä ohjeita.
Väistöjä jännitin vähän turhan paljon, vaikka Inka asettuikin kiltisti aina mihin suuntaan sitä sitten sattuikin ohjaamaan. Rautakankena on vähän kinkkistä antaa hevoselle hienovaraisia ohjeita, kuten Nelly sen sattui ilmaisemaan ja olihan hän tietysti oikeassa. Annoin Inkan kävellä ison ympyrän lyhyellä sivulla, kun hengittelin jännityksen pois pieninä kuvitteellisina savupilvinä. Sitten kantapäät alas, hartiat taakse, napa selkärankaan ja menoksi. Nyt Inka sai jutun jujusta kiinni, vaikka se kyllä lähti tarjoamaan ensin sulkutaivutusta. Kuten olen monasti sanonut: liian hieno hevonen minulle. Useamman toiston jälkeen pääsin itsekin mukaan hommaan ja pystyin tarjoamaan Inkalle hienovaraisempaa apua ja tasapainoisempaa istuntaa. Ja saimme kehuja. Se on jännittävää miten ulkopuolisen näkökulma helpottaa virheiden korjaamista huomattavissa määrin ja kehut parantavat motivaatiota.
-
Aina ei voi mennä putkeen heti ensimmäisellä kerralla, mutta isot peukut yrityksestä! Se kumminkin kannatti 🙂 . Joskus on kinkkistä ratsastaa taitavalla hevosella, kun pyydetään jotain ja hevonen tarjoaa aivan muuta eikä oikein osaa olla kiitollinen. Inka vaikutti todella kiltiltä ja työnhaluiselta! Varmasti oli mukavaa kun sai keskittyä omaan ratsastamiseen, ilman pelkoa että hevonen tekee täysin omiaan 😀 .
Tarina oli oikein onnistunut. Huomioit mukavasti Nellyn koko tarinan läpi ja lauseiden rakenne ja pituus olivat juuri hyvin. Kuva oli erittäin kaunis! Harmi etten osaa kommentoida hyvin, mutta ainakin yritän nyt kovasti. Varaudu:
Väritys on todella onnistunut! Yksityiskohdat kavioissa ja satulassa ja kasvoissa ovat ehdottomasti lempparini.
-
Aiheeseen ‘Kouluvalmennus 4.5’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.