Tämä aihe sisältää 6 vastaukset, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
Noa 2 vuotta, 5 kuukautta sitten.
-
Viestit
-
Otsonmäen varsinainen esittely on täällä. Tähän topaan kirjoittelen ja keräilen toistaiseksi kuitenkin sellaisia paikkoja ja tapahtumia, joita kussakin vaiheessa olisi ehkä syytä esitellä hieman tarkemmin. Kukin hahmo saa halutessaan myös esitellä täällä esim. kotinsa tai sen ympäristön Otsonmäellä. Otsonmäelle on luvallista tietenkin keksiä esim. oman hahmonsa lempipaikkoja jne, kunhan ne sopivat pikkukunnan miljööseen.
-
Otsonmäen seurakunta
Otsonmäen seurakunta on se taho, joka järjestää surimman osan vapaa-ajantoiminnasta Otsonmäellä. Seurakunnan tapahtumiin osallistuvat yhtä lailla uskonnolliset kuin vähemmänkin uskonnolliset ihmiset, eikä kaikissa niistä ole millään lailla kyse uskonnosta
Seurakunta on siinä mielessä ihan tavallinen, että sille kuuluvat kirkonmenot ja diakoniatyö ym. tavalliset toiminnot. Tässä postauksessa esitellään kuitenkin kaikkea muuta, mitä seurakunta tekee.
Seurakunnan kerhot
Käytännössä jokainen 1990-luvulla ja sen jälkeen syntynyt otsonmäkeläinen on käynyt lapsena seurakunnan kerhoissa. Ennen kuin esikoulu tuli pakolliseksi, samat opit opittiin näissä kerhoissa 5–6 vuoden iässä. Kerhoja järjestetään vieläkin ikäryhmittäin 3-vuotiaista ylöspäin ja ne kokoontuvat kerhosta riippuen 1–3 kertaa viikossa, 1–3 kertaa kerrallaan. Isommille lapsille kerhotoimintaa on enemmän kuin pienille. Vaikka lasten kerhoissa puhutaan uskonnosta ja Jumalasta lapsille sopivalla tasolla ja rukoillaan alku- ja loppurukoukset, Otsonmäen vähemmänkin uskonnollinen tai muuhun kuin ev.lut-uskontokuntaan kuuluva väki on melkein aina katsonut toiminnan aivan sopivaksi lapsilleen.
2000-luvun alussa poika- ja tyttökerhot olivat kova juttu alakoululaisten elämissä. Nykyään poika- ja tyttökerhot eivät enää ole hirveän suosittuja, ja niitä onkin enää vain yksi kumpaakin. Kaiken ikäiset alakoululaiset käyvät nykyään näitä kerhoja yhdessä.
Otsonmäellä on aina ollut erilaisia harrastuskerhoja. On ollut kokkikerhoa, bändikerhoa, näytelmäkerhoa, moponruuvauskerhoa ja vaikka mitä niin aikuisille kuin lapsillekin, mutta ne ovat aina hiipuneet. Nykyiset seurakunnan harrastekerhot ovat kesäisin pidettävä yleisurheilukerho, sekä erilaisia joukkuepallopelejä peluuttava pallokerho. Pallokerholaiset muodostavat joka vuosi joukkueen ja kilpailevat valitsemissaan lajeissa. Yleisin lajivalinta on lentopallo, ja pallokerho lähteekin melkein joka vuosi Power Cupiin ja yleensä pärjääkin siellä. Pallokerhoon kuuluvien on oltava alle 18-vuotiaita ja heillä on oltava tapaturmavakuutus.
Seurakunta pitää myös satunnaisia nuorten iltoja 14–16 -vuotiaille ja 17–20 -vuotiaille. Niistä ilmoitetaan koulujen ilmoitustauluilla ja seurakunnan Facebook-sivuilla. Säännöllisiä nuorten iltoja ei enää ole, koska järjestäjiäkään ei ole.
Seniorikerho kokoontuu joka tiistai Vanhalla Meijerillä. Se on ainoa seurakunnan kerho, jolla ei ole ohjaajaa. Seniorikerhossa ei ole mitään ikärajaa, mutta se on suunnattu ikääntyneille otsonmäkeläisille kohtaus- ja jutustelupaikaksi. Aina välillä nuorempikin väki käy siellä juttelemassa mummuille ja papoille ja muille, ja se on täysin sallittua.
Rippikoulun käyneet otsonmäkeläisnuoret käyvät usein seurakunnan isos- ja kerhonohjaajakoulutukset. Sen jälkeen he voivat toimia seurakunnan leireillä isosina ja toimia pareittain kerhonohjaajina. Vain 18 vuotta täyttäneet saavat ohjata kerhoa yksin. Seurakunnan kerhojen pitämisestä saa korvauksen.
Seurakunnan leirit
Seurakunnan suosituin leiri on tietenkin rippileiri, jonka käytännössä jokainen otsonmäkeläinen käy. Suurin osa käy leirinsä kesällä, mutta myös talvella järjestetään yksi ns. lumileiri.
Kesäisin seurakunta järjestää maksuttomia teemaleirejä lapsille. Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta ne on tarkoitettu vähävaraisten perheiden lapsille.
Muu toiminta
Seurakunnan ruoka-apu on vapaaehtoisvoimin toimiva ryhmä, joka kerää kauppojen hävikkiruuan ja jakaa sen tarvitseville.
15–18 -vuotiaat voivat kysyä kesätyöpaikkoja seurakunnalta. Suurimmaksi osaksi kesätyöntekijät leikkaavat nurmikkoa ja kitkevät kukkapenkkejä. Palkka ei ole häävi, mutta jotain se on nuoren aloitettava kartuttamaan työkokemustaan.
Jos jollakulla otsonmäkeläisellä tai muulla on jaettavia ajatuksia, olivat ne sitten surullisia tai iloisia, Vanhalta Meijeriltä löytyy aina joku, jolle voi puhua. -
Seurakunnan tilat
Kirkko
Kirkko on Otsonmäen keskellä, ja koska se on keskustan korkeimmalla kohdalla, keskustaa kutsutaankin Kirkonmäeksi. Kirkkoa ympäröi Vanha Hautausmaa, joka ei ole enää käytössä. Otsonmäen kirkko on ristikirkko.
Vanha Meijeri
Otsonmäen seurakunnan nykyinen keskus on Vanha Meijeri. Se on ennen ollut oikeasti meijeri, mutta seurakunnan ostettua kiinteistön siitä on tullut eräänlainen monitoimirakennus. Vanhan Meijerin alakerta on (otsonmäkeläisittäin) suuri parkettilattiainen, isoikkunainen juhlasali, jossa on pieni esiintymislava. Salin reunalla, väliseinän takana piilossa on keittiö. Seurakunnan kerhot, jotka on tarkoitettu yläasteikäisille ja vanhemmille, kokoontuvat salissa liikuntakerhoja lukuun ottamatta. Otsonmäkeläisillä on tapana myös vuokrata salia omiin juhliinsa, kuten esimerkiksi ristiäisiin tai viisikymppisille. Salin vuokra on edullinen, vaikka paikka on ihan kaunis. Se halutaan pitää saatavilla ihan kaikille. Salissa järjestetään myös joka joulukuu Joulumyyjäiset ja joka kesä Suurkirppari.
Vanhan Meijerin yläkerta on aina auki. Sinne pääsee kulkemaan sivuovesta. Yläkerrassa on alun perin ollut kolme asuinhuoneistoa. Nykyään yksi niistä on kirkkoherran tila ja toinen seurakunnan kerhotila, jossa nuortenillat ja peli-illat tavataan järjestää. Kerhotila on sisustettu niin kuin mikä tahansa otsonmäkeläiskoti: on keittiön pöytää, sohvaa, jääkaappia ja niin edelleen. Tila on tarkoitettu yhdessäoloon ja kaikki saavat käyttää sitä. Alkoholin käyttö ja tupakointi sekä tilassa että siihen kuuluvalla parvekkeella on ehdottomasti kielletty. Yläkerran kolmas asuinhuoneisto on edelleen vuokrakoti. Tämän kaksion vuokra on edullinen, kunto kohtuullinen ja sijaintihan Otsonmäen keskustan tuntumassa on varsin hyvä. Vuokran voi hoitaa myös toimimalla Meijerin talkkarina, eli ajamalla nurmikot, auraamalla pihat ja siivoamalla salin juhlien jälkeen.
Näiden lisäksi Vanhalla Meijerillä on vielä kolmas kerros, ullakko. Se on suljettu, eikä kukaan oikein tiedä, mitä siellä on. Huhujen mukaan historiasta kiinnostuneet voisivat nauttia siellä penkomisesta. Otsonmäen vanha väki taas väittää kiven kovaan, että siellä kummittelee, eikä sinne kannata mennä. Avain on kirkkoherralla, ja uskalikko saa hakea sen sieltä henkilöllisyystodistustaan vastaan. Ullakolta ei saa ottaa mitään mukaansa ilman lupaa.
HautausmaaHautausmaan hoitaminen kuuluu seurakunnalle. Hyvin se on hoidettukin. Seurakunta huolehtii, että hoitamattomillakin haudoilla on jouluna yksi kynttilä.
Vanhan kerhotilan uusi toimipaikka
Ennen muinoin Otsonmäen pikkulapset kävivät kerhonsa Pappilassa, mutta se purettiin vakavien homevaurioiden vuoksi. Nykyään kerhot kokoontuvat yläasteen vanhan rakennuksen tiloissa. Paikka on toki pappilaa ankeampi, mutta ainakin väitetään, että myös vähemmän homeinen.
Yläasteella on myös seurakunnan työntekijä joka keskiviikko. Hän pitää keskusradion kautta aamunavauksen ja päivystää keskiviikkoaamupäivän hänelle varatussa huoneessa. Hänelle saa mennä juttelemaan, jos itse haluaa. Hän osaa auttaa vaikka toisen asteen opintojen mietityttäessä, tai ihan vain kun on tosi paha tai hyvä olla. Ketään ei ikinä ohjata tälle työntekijälle, vaan hänen luokseen on hakeuduttava itse.
-
Kirjopeipinkuja 8 a 5
Hellon kuvittelisi asumaan johonkin slummiin sen perusteella, millaisissa rytkyissä hän kulkee tallilla. Sellainen kuvitelma ei voisi olla kuitenkaan kauempana totuudesta. Vanhan Meijerin ja Otsonmäen hautausmaalla asuu suuri osa Vähän Paremmista Otsonmäkeläisistä omissa omistusasunnoissaan, sekä rivitaloissa että näteissä pihoissaan kököttävissä omakotitaloissa. Sillä alueella teiden nimissä näkyy paljon kasvien nimiä… ..ja siellä, Kirjopeipinkujan päädyssä, punatiilisissä rivitaloissa, asuu myös Hello Ilves.
Hellon asunto on ulkoa siisti ja soma. Autokatoksen ja etuoven välisellä sorapihallla ei kasva ainoakaan rikkaruoho ja Hellon päätyasunnon ovia reunustavat angervotkin on pidetty nätteinä, eikä annettu mennä ruskean ja raskaan näköisiksi. Samanlaiset siistis pensaat on joka oven molemmin puolin, eikä niiden siisti kunto kerro viherpeukaloisista asukkaista, vaan kalliilla yhtiövastikkeella maksettavasta talkkarista.
Hellon asunnonkin olettaisi olevan siisti ja soma, vaikkakin ehkä vähän vanhanaikainen. Se on kuitenkin harmaan sävyillä tapetoitu ja parkettilattioitu, ja kylppärissäkin on modernin mustavalkoista. Vaikka pinnat voisivat olla suoraan sisustuslehdestä, muuten asunto ei ole kovinkaan viihtyisä.
Ulko-ovesta sisään tultaessa oikealla on makuuhuone, jossa on suuri parisänky. Sen Hello tapaa pedata, mutta ei hirveän huolellisesti. Seinään on upotettu vaatekaapit. Muuta makuuhuoneessa ei ole.
Seuraava ovi oikealla on kylpyhuoneen, eli Jerusalemin kidutuskammion. Siellä on korkeintaan vähän koirankarvoja, mutta muuten se on aina siisti. Seinäkoukuissa on yleensä mustia pyyhkeitä, joskus valkoisiakin. Hellolla on suihku ja amme ja paljon tilaa kylpyhuoneessaan. Ja tietenkin musta kylppärinmatto, joka varsinkin on koirankarvoissa, sillä sen päällä Jerusalem vahtii, ettei Hello huku kylpyyn.
Kylpyhuoneen oven jälkeen oikealla on oviaukko ilman ovea, ja siitä pääsee mustavalkoiseen keittiöön. Se on pieni muihin huoneisiin verrattuna, mutta pyöreä pöytä ja neljä tuolia sinne on saatu silti tukittua. Välillä siellä lainehtii, sillä Jerusalemin vesikuppi on liian lähellä pöytää, eikä Hello ole varovainen liikkeissään. Tasoilla ei kuitenkaan ole yleensä romua muutamaa tiskiä lukuunottamatta, ja pöydälläkin on korkeintaan leivänmuruja ja vanha Ilkka.
Olohuone, joka avautuu suoraan keittiöstä, on se, mikä asunnosta niin epäviihtyisän tekee. Se on suuri ja valoisa huone, josta pääsee takapihalle — ja kokoonsa nähden naurettavan tyhjä. Lattialla on mustavalkoharmaa karvamatto ja ikkunoiden edessä musta kahden istuttava nahkasohva. Hellon tietokone on joko lattialla sohvan edessä tai keittiöstä raahatulla tuolilla. Nurkkaan on työnnetty pari kitaraa telineissään. Muuta siellä ei oikeastaan ole.
Ovelta katsoen näkee olohuoneeseen, ja sieltä katsoen kaikki käytettävät muut huoneet ovat oikealla. Vasemmalla on kuitenkin yksi ovi, josta kukaan ei Hellon lisäksi useinkaan kulje. Siihen on syy. Hellon toisessa makuuhuoneessa ei nimittäin ole minkäänlaisia järkeviä huonekaluja, eikä edes ikkunaverhoja. Sellaisen sijaan siellä on sekalainen joukkio soittimia. Osa on melko tuttuja — niin kuin rummut ja balalaikka — ja osa sellaisia, ettei Hello itsekään taida tietää niiden nimiä.
Vaikka Hellon koti ei ole viihtyisä, siellä kannattaa käydä varsinkin kesäaikaan. Takapihalla on nimittäin talonmiehen hoitamia ruusupensaita ja iso terassi, jolle paistaa aurinko. Siellä Hellolla on mukavia tuoleja, lasikantinen pöytä ja riippumatto. Ja kaapissa on aina vähintään keksejä odottamassa piipahtajia.
-
Kurkistus Ykssilimääsenmäen suunnalle syksyllä 2020. Joko maastoiluttaa?
-
Oo, tästä tuli mieleen IRL tallin siltaprojekti 😁 Janna ja Paahtis lähtee mieluusti kyllä maastoilemaan jonkun kaveriksi.
-
-
Hopiavuoren tuvan pohjapiirros
(Siistitty versio tulossa tulevaisuudessa, tämä auttamassa tarinointia tällä hetkellä.)
