WRJ:n alaiset tuotoskisat 29.11.2019

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Hopiavuoren hevostallin maneesissa järjestetään 29.11.2019 WRJ:n alaiset tuotoskilpailut. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 28.10.2019, vastuuhenkilö Oresama VRL-02753 (oresamankisat@gmail.com). Tapahtuma on osa Lännenratsastuksen Teemaviikkoa.

Kilpailujen tulokset ratkaistaan tuotosten perusteella. Hopiavuoren ulkopuoliset puolueettomat tuomarit arvioivat tarinat. Kaikki osallistujat saavat kunniamerkin ja sijoittuneet lisäksi ruusukkeet. Hopiavuoren ruusukkeet on suunnitellut ja toteuttanut Jesse.

Rajoitukset:
– 10 hevosta / ratsastaja / luokka
– 2 luokkaa / hevonen / kisa
– 100 osallistujaa / luokka

Osallistumisohjeet:
– osallistumiset mailitse, oresamankisat@gmail.com
– otsikoi näin: WRJ
– muodossa
Luokka nro, laji
Ratsastaja (VRL-tunnus) – Hevonen VH-tunnus
Tuotos (jos osallistut kahteen luokkaan, kaksi tuotosta)
– VH-numero ei ole pakollinen
– VRL-tunnus on pakollinen
– ratsastaja voi olla nimimerkki tai hahmon nimi
– tuotos voi olla tarina, runo tai piirros: kuvanmuokkaus tai pelikuvat eivät ole tällä kertaa mahdollisia

Luokat ja tehtävänannot
Osallistuessasi valitse laji luokan vaihtoehdoista.

1. Reining / Western riding / Western pleasure / Western horsemanship / Western trail
Tehtävänanto: Millaista on hevosen ja ihmisen välinen kiintymys? Voiko kaksi niin erilaisen eläinlajin edustajaa kiintyä toisiinsa? Tee tuotos, jossa kerrot hevosen ja ratsastajan suhteesta. Tuotoksen ei tarvitse liittyä kilpailuihin.

2. Barrel racing / Pole bending / Keyhole race
Tehtävänanto: Näissä lajeissa oleellista on paitsi tarkkuus, myös vauhti! Tee tuotos, jossa vauhti näkyy ja tuntuu ja tuomarin vatsanpohjaa nipistelee! Tuotoksen tulee liittyä osallistuvaan hevoseen ja löyhästi myös kilpailuihin. (Voi kertoa esim. kisaa varten treenaamisesta tai sen jälkeisistä fiiliksistä.)

Osallistujat
1. Reining / Western riding / Western pleasure / Western horsemanship / Western trail
Mikael Kontiokorpi (VRL-02753) – Apache Moon (Western trail)
Aava Punavuori (VRL-14824) – Give Me A Million Reasons (reining)
Dewn Center (VRL-02207) – Nieves VH18-083-0001

2. Barrel racing / Pole bending / Keyhole race
Mikael Kontiokorpi (VRL-02753) – Apache Moon (Barrel racing)

• Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta sitten  Eetu Hopiavuori.
• Tätä aihetta muokkasi 4 vuotta, 11 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

WRJ:n tarinakisojen tulokset

Kolme tuomaria tuomaroi luokan 1 tuotokset. Tuomaroinnin jälkeen kahdella kilpailijalla oli vielä tasapisteet. Ylimääräinen tuomari ratkaisi vielä tasatilanteeseen päätyneiden lopulliset pisteet.

Tuomaroinnin tulkinta luokassa 1:
Tuomarointikaavio on seuraavassa muodossa:
Ratsukko – 1. tuomarin antama sijoitus – 2. tuomarin – 3. tuomarin – (ylim. tuomarin)

Mikael Kontiokorpi – Apache Moon – 2-1-1(-1)
Aava Punavuori – Give Me A Million Reasons – 1-3-3(-3)
Dewn Center – Nieves – 3-2-2(-2)

Lopulliset tulokset, luokka 1:
1. Mikael Kontiokorpi (VRL-02753) – Apache Moon (Western trail)
2. Dewn Center (VRL-02207) – Nieves VH18-083-0001 (Western pleasure)
3. Aava Punavuori (VRL-14824) – Give Me A Million Reasons (Reining)

Lopulliset tulokset, luokka 2:
1. Mikael Kontiokorpi (VRL-02753) – Apache Moon (Barrel racing)

*

Kaikki osallistujat saavat Hopiavuoren ruusukkeen ja kunniamerkin.

*

Tarinat ovat seuraavassa viestissä.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Tuotokset — luokka 1

Mikael Kontiokorpi — Apache Moon

Sinä olet ainoa, joka minut tuntee ja rakastaa silti. Edes se ei vaikuta asiaan, että sinua rakastaa moni. Minäkään en tunne sitä puristavaa oloa sydämen, kulmakarvojen ja huulien tienoolla, jota Helena sanoo mustasukkaisuudeksi, vaikka sinulla on muitakin kuin minut. Kai olen lopulta ymmärtänyt, mitä on se rakkaus, vaikka Helena erotessamme sanoi, etten minä ikinä ymmärrä sitä tunnetta, saati sitten tunne sitä. Sitäkään tunnetta.

Rakkaus on sitä, että osoitat täydellisen mitan verran liian pienillä ja ihan mustilla korvillasi aina minua kohti. Se on sitä, miten trail-radan porttiesteellä otat pyytämättä vielä yhden sivuaskeleen ja yrität jopa puskea turvallasi jalkaani, jotten putoaisi kurottaessani kohti porttia.

Jos et tiennyt, rakkaus on sitäkin, että sinulla on uusi loimi ja minulla monen vuoden vanha talvitakki, ja sitä, että sinä olet joka päivä ensimmäinen ja viimeinen ajatukseni.

Se tuntuu pistelevältä silmissä ja joskus jopa nuhalta nenässä, kun jolkotat possunravia lumihangen läpi luokseni. Viime kuukaudet se on tuntunut hengenahdistuksena ja leukaperien kireytenä, kun olen ollut monen sadan kilometrin päässä sinusta. Vaikka kuinka moni lääkäri sun muu ammattilainen sekä Helena on minulle toistellut, etten erota omia tunteitani, kyllä minä sen erotan, että sinun kanssasi hartiani rentoutuvat, vaikka kantaisin kuinka painavia vesisankoja ja heinäpaaleja sinun luoksesi.

Tuomarien kommentit:
”Teksti puhutteli konkreettisilla, aivan arkisilla esimerkeillään – kiintymys ei ole vuosipäivissä ja voitonhetkissä, se on jatkuvasti läsnä, pienissä jokapäiväisissä askareissa. Kertoja tuo selvästi esille kiintymyksensä, miten se näkyy (puolin ja toisin!), miltä se tuntuu. Helppolukuinen, sujuva teksti, joka pitää tyylinsä ja sävynsä läpi tekstin.”

”Koskettava, suorastaan sykähdyttävä kuvaus rehellisestä, aidosta ja raastavasta rakkaudesta toista kohtaan. Tämä kerronta tuntuu siltä, että se on tullut jostain syvältä sisältä, kirjoitettu oikeasta kokemuksesta.

Raikas tuulahdus uudenlaisesta näkökulmasta rakkautta kohtaan, jossa käsitellään sen muitakin puolia kuin vain ruusun terälehtiä ja vaaleanpunaisia pilviä. Jo ensimmäinen lause vetäisee lukijan mukaansa, jännityksen ja halun tietää lisää sekaisin tuntein.

Paikoittain ihan aavistuksen hankalasti ymmärrettävissä, joka vaati läpi lukemisen toistamiseen jotta ymmärsi mitä lauseessa haettiin takaa. Kuitenkin vain hyvin pienissä määrin; suurimmaksi osaksi erittäin miellyttävä ja helppolukuinen.

Tämä on erinomainen esimerkki onnistuneesta tarinakisatuotoksesta ja erinomaisesta tehtävänannon seuraamisesta sekä tulkinnasta. Tätä oli ilo saada lukea.”

*

Aava Punavuori – Give Me A Million Reasons

Mistä on ihmisen ja hevosen välinen luottamus tehty? Yhteistyöstä, rakkaudesta, uskollisuudesta, välittämisestä, huomiosta, rauhasta, urheilullisuudesta, porkkanoista ja luotettavuudesta. Ei sitä aina joka päivä pääse näkemään, kun ihmisen ja hevosen välillä on rikkumaton yhteys, kun hevonen luottaa ihmiseensä täysin. Mutta, mistä on minun ja Miloun välinen luottamus tehty? Viharakkaudesta, porkkanoista, huomiosta, kiukuttelusta, halimisesta, yhteistyöstä ja taas kiukuttelusta. Milou on ihana persoona, jollaisia en ole paljon nähnyt. Miloun kanssa piti työskennellä, että sai sen luottamuksen puolelleni. Edelleen pitää työskennellä, Milou on nuori orii, mutta olemme jo yllättävän pitkällä. Milou on omalaatuinen, kuten joka ikinen hevonen. Pitää muistaa, että tärkeintä ei ole voitto, vaan se, että on tosiystävä. Koska kun ihmisen ja hevosen välillä on täydellinen harmonia, saat uuden ystävän, johon on helppo luottaa. Älä luovuta, jos tulee vastoinkäymisiä, ne kuuluvat asiaan. Miloun kanssa on tullut takapakkia askeleen jos toisenkin, mutta tässä ollaan ja eteenpäin mennään. Tee niin sinäkin. Ja muista porkkanat. (Milou tykkää enemmän omenoista, mutta ei voi mitään)

Tuomarien kommentit:
”Tuttua lastenlorua mukaileva alku on kepeä ja hyväntuulinen, lorunmukainen tyylittely jatkuu listauksessa sulaen seuraavaksi tarinamaisempaan kerrontaan. Huumori ja kertojan huomiot värittävät tekstiä sopivassa suhteessa. Toivoisin vielä hieman sujuvampaa, luontevampaa kerrontaa korkeampaan sijoitukseen. Ainekset ovat kuitenkin olemassa!”

”Inspiroiva teksti joka käsittelee periksiantamattomuuden palkitsevuutta. Lukijalle välittyy lämmin kiintymys tarinassa esiintyvää oria kohtaan, eikä ole vaikea kuvitella mitä tämä kaksikko on yhdessä käynyt vuosien saatossa läpi.

Kerronnan sujuvuutta ajatellen jäin kaipaamaan kappalejakoja. Lyhyitäkin tekstejä on tärkeä tauottaa, jotta lukija saa hetken hengähtää sekä tauon käsitellä juuri lukemaansa. Tällä hetkellä tämä tuntuu vielä hiomattomalta, vaikka teksti itsessään onkin selkeää.

Tässä tapauksessa oli hyvä ratkaisu vedota lukijaan, sillä sitä kautta lukijalla on olo että hän voi olla tarinassa mukana, sen sijaan että hän seuraisi sivusta muistelmia millaista Miloun kanssa elämä on ollut. Myös humoristinen lopetus toimii hyvin.”

*

Dewn Center – Nieves

Honeyn näkeminen ensi kertaa on jäänyt mieleeni yhtenä elämäni vahvimpana muistona. Koko hetki oli taianomainen, kuin fantasiaa, ja näin jälkikäteen ajatellen elämäni onnellisinta aikaa. Samalla se tuntuu nyt jo kuitenkin niin kaukaiselta, kuin unelta, josta en enää ole varma, tapahtuiko sitä todella… Honey oli puunattu kauniiksi ja esiteltiin meille, vastanaineille, lumisella pihalla upean linnakartanon puutarhassa häälahjana. Taivas oli satiinia, kuten Mischan mekkokin. Muistan Mischan kutsuneen sitä heti enkeliksi hevosen kehossa.

Honey oli aina enemmän Mischan. Paperilla ja henkisesti. Vaistosin sen luultavasti jo siinä hetkessä, mutta ymmärsin asian todella vasta, kun Mischa lähti. Tapa, jolla Mischa sai Honeyn tottelemaan ja olemaan kanssaan rennosti ja vapaana, on jotain, mihin en itse pysty. On vaikea kuvailla niitä hienovaraisia tunnetiloja ja energioita, jotka hevoset vaistoavat niin paljon helpommin ja jolle pohjaavat koko vuorovaikutuksensa ihmisen kanssa. Me ihmiset olemme välillä tumpeloita aistimaan näitä hentoja värähtelyjä, mutta Mischalle se tuli luonnostaan. Ja Honey tiesi tämän ihmisen olevan kanssaan samalla aaltopituudella.

Ei minulla silti suurempia vaikeuksia Honeyn kanssa ole. Mutta jos on yhtään vaistonvarainen, kyllä sen tietää, kun jotain puuttuu – jotain sellaista, mitä voisi olla, jos tähdet olisivat oikeassa järjestyksessä. En saa samanlaista kontaktia Honeyhin, vaikka yrittäisin. Ehkä en osaa, ehkä en ole sille oikea ihminen. Ehkä meitä ei ole samanlailla tarkoitettu pariksi, kuin Mischa ja Honey olivat. Ja se levottomuus ja suru, jota eläinkin voi tuntea, heijastuu Honeyn satiinisilmistä nyt, kun Mischa ei enää käy sen kanssa kävelyillä, kuiskailemassa sen korvaan ja letittämässä sen harjaa.

Olen kakkonen Honeylle, niin kuin olin ilmeisesti Mischallekin.

Tuomarien kommentit:
”Hieno, hieman erilainen näkökulma ja hyvin haikea tunnelma. Teksti peilasi hienosti, paikoin jopa runollisesti kahden ihmisen suhdetta hevoseen ja hevosen ihmiseen. Kertojan pohdinnan haikeus ja paikoittainen kipeys välittyy tekstistä hienosti. Sujuvaa, miellyttävää kerrontaa, eheä kokonaisuus (niin tekstinä kuin tunnetilan välittäjänä) alusta loppuun.”

”Kaunis aloitus tuntuu jo etukäteen pahaenteiseltä, ja lukija pääsee (vai liekö joutuu) jännittämään kertojahahmon puolesta heti alusta. Tämän ansiosta hahmo saa myös lukijan puolelleen sekä sympatiaa osakseen, joka kertoo onnistuneesta tarinankerronnasta. Teksti imaisi lukijan mukaansa salakavalasti, eikä suotta antanut armoa.

Varmasti jokaiselle on tuttua, kun tuntuu ettei vain saa syvempää yhteyttä johonkin eläimeen vaikka kuinka yrittäisi. Tässä siitä kumpuava epätoivo, harmi ja pettymys on ihan käsin kosketeltavissa sekä helposti samaistuttavissa. Haikean tunnelman lomasta koen kuitenkin näkeväni myös toivoa rivien välissä, sillä sentään kaikki ei tunnu aivan toivottomalta Honeyn kanssa.

Kerronta on sujuvaa ja kaikin puolin onnistunutta, ja lukijalle jää rauha nauttia tarinasta. Tämän kisan tuotoksista tämä erottui kaikista eniten erilaisen näkökulmansa puolesta, ja jätti tuomarin janoamaan lisää.”

**

Tuotokset — luokka 2

Mikael Kontiokorpi — Apache Moon

Etukäteen luulin, että hevosen kanssa on aina oltava varpaillaan. Varsinkin sellaisen hevosen kuin Apassi, joka on joskus laukannut vapaana villihevoslaumassa.

Apassin kanssa minä en kuitenkaan koskaan pelkää.

Apassin sellässä minullakin on siivet. Se on ketterä pieni poni, jonka jalat eivät milloinkaan petä. Vaikka sen päästäisi tynnyreille niin räjähtävän nopeassa vauhdissa, että silmäni vuotaisivat ilmavirrasta, sen horjahtamista ei tarvitsisi pelätä kieltäytymisestä puhumattakaan. Se kallistuu varmasti kolmenkymmenen asteen kulmaan tynnyriä kiertäessään, mutta silti voin kallistua sen mukana. Kun se lopulta laukkaa pois tynnyreiltä, painan aina huoletta nyrkkini sen niskaan ja kannustan sitä menemään vielä kovempaa.

Koska kun on aika hidastaa, se hidastaa.

[Julkaisija]

Viestit