Etusivu › Foorumit › Päiväkirjat › Dips
Tämä aihe sisältää 10 vastaukset, 7 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Eetu Hopiavuori 5 vuotta, 4 kuukautta sitten.
-
JulkaisijaViestit
-
☠ Dipsin sivuille
☠8-vuotias amerikoista tuotu quater horse.
☠ Luonteeltaan rauhallinen ja kaikkien käsiteltävissä. Inhoaa traileireita.Tarvittaessa ota yhteyttä minuun
☎ 055 8720 XXX
✉ jarmo.tamminen@sähäri.com -
Dips seisoi käytävällä rauhallisesti kun nostin satulan sen selkään. Ori oli kuulemma asettunut hyvin karsinaan ja tarhaan. Tosin en ollut kyllä yhtään epäillytkään etteikö Dips olisi osannut käyttäyty. Aluksi en ollut uskoa että se oli ori mutta niin minulle väitettiin ja taisinpa vilkaista sen mahan allekkin. En ollut elämäni aikana tavannut yhtä kilttiä oria olemukseltaan. Olin kyllä miettinyt pitkään ruunaisinko hevosen kuitenkin mutta se on nyt jäänyt harkinnan asteelle.
Kiristin satulavyötä ja suitsin ratsuni. Moni oli pitänyt ratsastustani riskialttiina koska en laittanut kypärää päähäni mutta kun se ei vain kuulunut asiaan. Olin tietoinen siitä että voisin katkaista niskani enkä koskaan suositellut kenellekkään ilman kypärrä ratsastamista. Kun olimme valmiita talutin uljaan ratsuni ulos ovesta. Varmistin vielä satulavyön ja nousin satulaan. Dips huokaisi syvään ja lähti askeltamaan kohti kenttää. Olin kantanut tynnyrit kentälle. Heti ne nähdessään Dips heräsi eloon.
Lämmittelin orin pienellä kävelyllä maastossa. Olin tutkinut karttoja kyllä kuulit oikein karttoja että missä päin oli mitäkin. Toki eihän kaikki polut ja tiet aasetu välttämättä ihan samoille paikoille mutta se antaisi kuitenkin suuntaa. Dips hypähti ravilla kevyesti. Keväinen aurinko oli alkanut sulattamaan maisemaa ja enää siellä täällä oli kasoja lunta. Dipsin ravi oli hyvin tasainen ja mukava istua. Käännyimme takaisin ja suuntasimme kentälle. Taputin orin kaulaa kevyesti ja suljin portin sen selästä.
Aloitin kevyesti sillä viime kerrasta oli paljon aikaa. Aloitin kevyesti pienellä testillä kuinka hyvin Dips ohjautui pelkillä painoavuilla. Hiekka pöllysi kun Dips lähti tekemään spinningiä kokeilimme molempiin suuntiin. En muistanutkaan miten se pisti pään hieman pyörälle. Seuraavaksi oli vuorossa slide suoraan laukasta. Dips toimi kuin ajatus ja seuraavaksi oli vuorossa yksi orin lempi puuhista tynnyrin kiertäminen. menin portin luokse ja tunsin kun Dipsin lihakset jännittyivät. Pyysin orin lähtöön ja se kiisi ja kiesi ensimmäisen tynnyrin saavutti sitten toisen ja kolmannen jonka jälkeen se kiidätti minut suoraan ”maaliin”. Taputin orin kaulaa hienosta työstä ja se oli jo valmiina menemään uudetaan. Jessie katseli meitä kentän reunalta rauhallisen näköisenä. Teimme saman harjoituksen pari kertaa kunnes piti jo vähän hidastaa. Emme olleet harjoitelleet pitkään aikaan.
Kävelimme hetken ympäri kenttää kunnes huomasin että tallin seinustalla olevalla penkillä istui rivissä uteliaita silmäpareja. En tiedä kauanko he olivat siinä istuneet mutta olihan se mukava saada katselioita. Laskeuduin alas ja lähdimme kohti tallia. Nostin hattua tervehdykseksi seinustalla istuvalle porukalle ja astelimme sisään. Juotin Dipsin kunnolla ennen kuin laskin tarhaan nauttimaan auringosta. Jessie oli jäänyt kerjäämään huomiota pihalla olijoilta.
Ps. jos western ratsastus ei ole tuttu niin täältä voi kurkkia erinlaisia suorituksia jos kiinnostaa.
- Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten JakeBB.
-
Ei hätää Jake, jotkin lännenratsastuksen monista lajeista ovat tälle vanhalle kilparatsastajalle tuttuja juttuja, vaikka Eetu ei yhdestäkään lajista niin ymmärräkään mitään. 🙂
Dips se kuulostaakin ihan pätevältä lännenratsulta, kun rauhallisuus ja tottelevaisuus ovat kuitenkin oikeastaan joka lajissa se tärkein ominaisuus, hyvien jalkojen lisäksi tietenkin. Seuraan jo uteliaana treenejänne ja yritän päätellä, mitä lajia harrastatte. Tosi mielenkiintoista!
On aina mukavaa, kun joku valitsee lännenratsastuksen hahmonsa ratsastustyyliksi. Se tuo minulle kotoisan tunteen aina, koska koen monet lajit ja oikeastaan koko tyylin englantilaista tyyliä ja lajeja luonnollisempana. Se saattaa kuitenkin ainakin osin johtua myös siitä, etten elämässäni ole montaakaan kilometriä ratsastanut englantilaisittain. 😀 Tämän toki huomaa myös teksteistäni, heh heh. 😀
Minulla on toisaalla hahmoja, jotka toivottavasti jonain päivänä törmäävät Jakeen. Siitä syntyisi varmasti hieno soppa, sillä vaikka pikkuiseni ovat lännenratsastajia, heidän koko suhtautumisensa ratsastukseen ja hevosharrastukseen on niin täysin erilainen kuin Jakella. En malta odottaa. Hopiavuoressakin uumoilen olevan muutamia hahmoja, jotka ihastuvat ja vihastuvat Jaken asenteeseen. Ainakin Eetulla on vahvoja mielipiteitä heti, kun hän ehtii tutustumaan.
-
Oi vitsit, ihanaa että Hopiavuoreen eksyi joku lännenratsastajakin! Ainakin Alvasta saattaa saada katsomoon seuraa kun Jake ja Dips ovat toimissa, mutta miksei myös kentälle. Mörri ei ihan paras mahdollinen lännenratsu ole, mutta on sillekin jotain saatu opetettua. Alva ainakin tapaa yleensä mennä lännenratsastusvarusteissa ponillaan, ties miten kauan sen toinen satula onkaan pölyttynyt telineessä..
Kuten tuosta ylemmästäkin tekstistä voi päätellä, täällä myös yksi jolle lännenratsastus on lähellä sydäntä ja nykyään sitä harrastankin aina kun vain pystyn. Englantilaisittain ratsastaminen ei oikein ole se juttu, mutta lännenratsastustalleja on niin kaukana ja niin kalliita, että aina ei opiskelijana pysty vaikka haluaisi 😀
Mulla löytyy kyllä myös yksi aiemmin virtuaalimaailmassa seikkaillut hahmo, joka voisi tulla joskus ehkä käymään Hopiavuoressa, häneltäkin löytyy pari quarteria ja voisi tulla varmaan juttuun Jaken kanssa – ja muidenkin 🙂
-
Olipas hieno teksti! Lännenratsastus on itselleni aivan vieras laji, joten on todella virkistävää luettavaa 🙂 . Ja kiva kun linkitit! Meno näytti hurjalta ja tarinakin sai uutta eloa videon myötä. Tykkäsin ja jään kyllä odottamaan jatkoa.
Nelly lähtee kyllä katsomoon, mutta ei kentälle asti 😀 . Ja kuuntelee mielellään lisää ratsastustyylistä.
-
Mitä cowboyt tekevät?
Okei. Ensinnäkin, Hopiavuoreen on tullut yksi Rankka Tyyppi. Hänestä ei ikinä uskoisi, että hän on Pennasen sedän veljenpoika. Iskä hakee Pennasesta kananmunia, ja silloin kun heillä oli vielä lammaskoira ja meillä ei ollut Ringoa, minä vein sitä koiraa aina lenkille. Pennasen setä on ihan tavallinen setä, mutta tämä veljenpoika, tämä Rankka Tyyppi, näyttää ihan Toy Storyn Woodylta.
Woody, ei kun Jake, oli kyllä aika hyvä opettaja, kun pääsin ratsastamaan hänen lännenhevosellaan. Kerrankin minä pääsin, ja Inari ei. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lännenhevosten ohjat pidetään löysinä yhdessä kädessä. Jake kuitenkin selitti epäsuorat ohjasavut tosi yksinkertaisesti. Sen kun siirtää kättä sinne suuntaan, mihin on menossa, niin hevonen väistää ulkopuolen ohjaa. Ei oikeasti ollut vaikeaa, vaikka Inarille minä kyllä aion sanoa, että oli.
Jäin vielä katsomaan Jaken ratsastusta. Unohdin valitettavasti aika äkkiä, mitä sellaiset sanat kuin spini ja slaidi tarkoittivat. Nojasin aidan ylimpään lankkuun, roikotin kypärääni kädessäni ja vilkaisin Jaken stetsonia, joka oli äsken ollut kypäräni päällä. Elokuvissa aina pojat ojentelevat tytöille takkejaan ja lakkejaan, kun tyttöjen on kylmä. Jäinen kevättuuli oli olevinaan kuuma aavikkomainen tuuli, kun minä olin ehkä Texasissa tai jossain. Jaken pitäisi pian mennä töihin, koska ranchin isäntänä hän teki hevoshommia aamusta iltaan. En oikein tiennyt, mitä ne sellaiset hevoshommat mahtoivat olla, mutta jotenkin niihin liittyi lehmien paimentaminen, ruskettuminen ja loputon aitojen korjaaminen hevosen selästä käsin. Minä taas menisin laittamaan ruokaa, jotta se olisi sitten valmiina, kun Jake tulisi hommistaan kotiin.
Noa ilmestyi siihen Texasiini, kun muistelin juuri häitäni, joissa oli vieraana ainakin viisikymmentä cowboyta vaimoineen, mikä oli isän ja äidin mielestä tosi eksoottista. Oli palattava Suomeen, ja Suomessa oli kylmä.
Kun kävelin Noan perässä sisään, kysyin häneltä, tietääkö hän minkä ikäinen Jake mahtaa olla. Varmaan jotain Eetun ikäinen, eikö niin? Noa ei liiemmin ottanut kantaa. Onneksi tuvassa oli kuitenkin ainakin Hello, joten heti kengät jaloistani potkittuani tartuin häntä käsipuolesta ja lähdin vetämään olkkaria kohti. Minun piti saada heti kertoa kaikki äskeisestä ratsastuksesta. Hello saattaisi myös tietää, mitä cowboyt tekevät, koska Hello aina tietää kaikkea outoa.
-
Tää tarina on kyllä niiin Eiran näköinen että! Oli oikein mukava lukea ja Texas oikein hyökkäsi näytön läpi! Haluisin kovasti antaa kirjoitusvinkkejä, mutta taidan olla paaljon alempana tähän kirjoitukseen nähden että turha edes haaveilla 😀 .
”…mutta jotenkin niihin liittyi lehmien paimentaminen, ruskettuminen ja loputon aitojen korjaaminen hevosen selästä käsin.”
-
Nellyä kompaten, tämä oli niin Eiraa kuin olla ja voi! Ihan että häitä ehti jo suunnittelemaan, on tämä teini aikamoinen. Noan pitää äkkiä viedä Eira sinne Helsinkiin jos sieltä se vaikka löytäisi ihan ikäistään seuraa..!
Haluan nostaa sen esille, miten näppärästi ja nopeasti tartut muiden tarinoihin! Joku saattaa mainita Eiran tai Hellon tarinassaan, ja eipä aikaakaan kun olet oman tarinan väsännyt tätä toisen tarinaa täydentäen. Tuollaista aktiivisuutta ja omistautuneisuutta ei monelta näe, ja mäkin voin vaan vierestä ihailla, kun tiedän etten noin vikkelästi ikinä itse kyllä pystyisi laadukasta ja juoneltaan selkeää tarinaa väsäämään! Vaikka kuinka haluaisinkin. Mutta tästähän mä vaan saan intoa pyrkiä samaan, ehkä vielä joskus pääsen sinne!
-
-
Jatkoa Rahaa kuin roskaa
Lonesome rider
Olin jo suuntaamassa hakemaan Dipsiä tarhasta kun muistin että vanha uskollinen kitarini lepäili takapenkillä. Tein U-käännöksen takaisin autolle ja vihelsin Jessien seuraamaan ettei se mene hukkaan. Nostin kitaran takapenkiltä ja nostin sen olkapäälleni roikkumaan ihan uudesta nahkahihnasta jonka Vernerin vaimo Laura oli askarrellut. Onhan se nyt kliseistä että mies pukeutuu kuin cowboy ja soittaa kitaraa, mutta niin se vain on kun jotain ihannoi ainakin jollain tavalla.
Dips lähti mielellään mukaani ja menimme päätallin vieressä olevalle ruohokaistaleelle. Dips alkoi syömään ruohoa ja itse istahdin nojailemaan tallin seinää vasten. Kitara kuulosti hieman epävireiseltä mutta pienellä säädöllä vanha ystäväni alkoi tokenemaan. Soittelin kyllä usein kotona mutta Sofin tulon jälkeen aika oli käynyt vähiin. Katsahdin Dipsiin joka huiteli kärpäsiä hännällään ja laidunsi melkein jalkojeni juuressa. Mieleeni palautui ne monet illat kun olin istunut Maijan kanssa takapihan terassilla soitellen kitaraa ja nauttinut elämästä. Ensimmäisenä mieleeni juolahti Volbeatin – Lola Montez biisi.
Kohensin kitaran asentoa ja aloin kertaamaan melodiaa mielessä. Tosin eihän laulu ääneni yltäisi samalle tasolle kuin Michael Poulsenin mutta ei kukaan koskaan ollut mitään pahaa laulu äänestäni sanonut -vielä-.Wherever she walks
She will be captivating all the men
Don’t look in her eyes
You might fall and find the love of your life heavenly
But she’ll catch you in her web
The love of your lifeKevyt kesäin tuuli puhalsi , kärpäset surisivat ja Dipsin satunnaiset pärskähdykset.
Oh Lola I’m sure that the love would have been
The key to all your pain
No words will later come
Did she spider bite your tongue
We will surely not forget the Lola spider danceTallipihasta kuului ääntä mutta en antanut sen häiritä. Elämä oli tässä ja nyt ja kai siitä vain olisi nautittava. Laskin kitaran viereeni ja kutsuin Dipsin luokseni. Ori mietti kahteen kertaan mutta tuli kuitenkin pyynnöstä. Ojensin sille taskusta hieman murentuneen sokeripalan ja rapsutin sen otsaa. Dips kyllästyi pian ja jatkoi ruohon ahmimista.
Jos joku haluaa kuunnella tekstissä esiintyvän biisin 🙂
- Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten JakeBB.
-
Jake vaikuttaa hauskalta hahmolta. Hänestä huokuu se, että hän on päässyt elämässään siihen pisteeseen, että hän tietää kuka on, eikä anna muiden mielipiteiden häiritä itseään tippaakaan! Muutenkin tarinasta huokui sellainen rempseä ja leppoisa fiilis, vaikka ehkä Jaken mietteissä oli havaittavissa vähän haikeuttakin.
Oli myös hauska, että olit linkittänyt tuon biisin mukaan!
-
Vitsit. Ajattelen usein, etten ole ikinä nähnyt Jaken kaltaista aikuista. Teinejä kyllä, moniakin, mutta en aikuista. Ja aina, kun se ajatus tulee mieleeni, seuraava on, että onneksi Jake on keksitty henkilöhahmo. Kirjallisuudessahan hän on vallan mainio ja mielenkiintoinen. Oikeassa elämässä taas pudistelisin varmaan päätäni ja ajattelisin, että tuo on raukka tainnut lyödä omansa. Ja sitten minulle tulee aina paha olo siitä, miten ihmisiä tuomitsen. Jake elää cowboyunelmaansa ja on paljon rohkeampi kuin minä.
Kirjallisuudessa tämä pätkä on hieno ja tunnelmallinen. Kun tätä lukee, tulee sellainen olo, että voisipa itse elää niin kuin Jake. Istua varjoissa hevosineen ja soitella kitaraa, olla vaikka olevinaan cowboy keskellä Otsonmäen sysimetsää! Tuuli olisi viileä, vaikka päivät ovat nyt olleet niin tappavan kuumia. Vitsit, miten kivaa se olisi. Jake pohtii tässä tekstissä itsekin olemassaoloaan: että onhan tuo touhu nyt vähän naurettavaa. No niin on — mutta hei, kaikilla meillähän on joku oma naurettava juttu, ja minkä tahansa jutun saa karrikoitua kuulostamaan naurettavalta!! Miettikää vaikka meikäläistä leikkimässä mielikuvitushevosilla 20 vuotta putkeen, vaikka olisin voinut tehdä ties mitä muuta. Mutta mä tykkään tästä. Olen ottanut Jaken tapaisista ihmisistä mallia ja alannut sanomaan tämän ihan julkisesti harrastuksekseni, kun joku kysyy. Ei siinä ole mitään pahaa, että on jokin oma juttu. Mun kaltaiset ihmiset, jotka epäilevät Jakejen lyöneen päänsä — meissä on pahaa!
-
JulkaisijaViestit