Tämä aihe sisältää 39 vastaukset, 7 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
Viestit
-
-
Uusia Tuulia
Työviikko oli ollut pitkä. Olin saanut tehdä töitä aamusta iltaan sillä puolet työntekijöistä oli kipeänä tai lomilla. Olin saanut töiden lomasta soitettua Hopiavuoren Eeetulle joka oli luvannut paikan Dipsille tallistaan. Setäni oli vienyt muutokuormani Otsomäelle jo alkuviikostta ja luvannut lämmittää mummon mökkiäni tai siksi tämä sitä kutsui. Olin viime lomilla käynyt perus korjaamassa ostamani pienen noin. 100 neliön mökin lammenrannalta. Harmi vain ettei paikka ollut tarpeeksi iso pitämään hevosta siellä kokoaikaisesti. Voisin kesäisin ottaa sen lyhentämään etupihan nurmikkoa pariksi päiväksi.
Katselin chevroletin peilistä takanani olevaa traileria. Onneksi Dips ei ollut kovin levoton vaikka matkaa oli ollut jonkun verran. Jessie venytteli takapenkillä itsensä ainakin penkin mittaiseksi ja jatkoi unia. Laitoin vilkun päälle ja käännyimme hiekkatielle jossa vastasi oli maisema tarhoineen ja talleineen. Pysäköin autoni parkkipaikalle ja trailerista alkoi kuulumaan saman tien vaativaa kolistelua jopa unessa oleva Jessiekin nousi ylös ja vaati ulos pääsyä. Laskin kelpienartun ulos autosta mutta käskin sen pysyä lähelläni. Avasin tarilerin sivu oven ja sain osakseni hieman paheksuvan katseen Dipsiltä. Olin pukeutunut niin kuin yleensä farkkuihin, bootseihin, stetsoniin ja tummaan nahkatakkiin.
Olin laskemassa takaluukkua auki kun takaani kuului askeleita. ”Hei ja Tervetuloa! Olen Hopiavuoren Eetu” nuori mies henkilö esitteli itsensä. Tunnistin tämän tallin omistajaksi. ”Tammisen Jarmo mutta paremmin tunnetaan nimellä Jake B. Olen Pennasen Tuomon veljenpoika” esittelin itseni. Oletin että mies tuntisi setäni kanaloineen sillä olihan hän paikkakuntalaisia. Dips alkoi osottamaan mieltään joten peruutin komean orini trailerista pihalle. Muuten niin rauhallinen ja itse rauhallisuus oli ilmeisesti saanut tarpeeksi matkaamisesta.
Jessie meni tervehtimään Eetua kun annoin sille luvan poistua trailerin vierestä. Eeetu opasti meidät talliin ja näytti mihin voisin asettaa varusteeni. Kuulemma toinen talli alkoi jo olemaan täynnä mutta ei se minua haitannut rauhallisempaa näin. ”Haittaako jo tuon joku päivä muutaman tynnyrin omasta varastostani tuohon kentän kylkeen jotta saisin harrastaa Dipsin kanssa tynnyrin kieroa”kysyin ja rapsutin orin turpaa. Onneksi Eetu lupasi että siaisn säilyttää niitä siinä ja tarpeen mukaan veisin ne kyllä jonekkin siististi piiloon. Eeetu sanoi menevänsä keittämään kahvia ja olisin tervetullut tupaan juomaan jos haluaisin. Kiitin kohteliaasti mutta sanoin että haluaisin olla hetken hevoseni kanssa ja sitten painua kotiin.
Tallissa oli hiljaista kunnes paikalle pamahti jokin 2 vaaleatukkaista tyttöä. Toinen muistutti enemmän pikku myytä. Nämä tervehtivät minua kohtialiaasti ja seuraavaksi kasvoilleni lyötiin kysymys tulva cowboy tyylisestä vaatuksestani ja hevosen rodusta. Menin hieman hämilleni ja tuntui siltä etten saanut suun vuoroa. Pian tytöistä vanhempi suurin piirtein raahasi pienemmän pahoitellen pois. Hiljaisuus laskutui taliin taas huokaisin helpotuksesta. ”Nähdään huomenna poika”sanoin Dipsille ja poistuin tallista. Aurinko alkoi pikku hiljaa laskemaan kun karautin chevroletillani mummon mäkkini pihaan. Suihkun jälkeen kylmä kalja maistui todella hyvältä ja sen jälkeen pehmeän peiton alle meneminen vielä paremmalta.
-
Tottahan Hopiavuoren Eetu nyt Pennasen Tuomon tuntee, kun kanala on tuolla Ilmajoellapäin ollut jo iät ajat! Ja koko Pennasen sukuhistorian tietenkin. Ja varmasti hän on iltaan mennessä selvittänyt Jakenkin kuviot. 🙂
Hyvä kun saatiin teidät tänne. Koiriakin alkaa olla niin monta pihapiirissä, että olisi syytä pitää jonkinlaiset koiratreffit edes kerran viikossa. Onpahan Jessielle seuraa siinä missä Jakelle ja Dipsillekin!
Olet leiponut hienosti tekstiin sisään myös sen, miten Jake pitää autoista. Jos häntä ei kiinnostaisi, hän mainitsisi korkeintaan autonsa merkin, ja senkin kerran. Tällainen uskollisuus hahmon mieltymyksille tekee tekstistä ja hahmostakin heti syvällisemmän ja uskottavamman.
Toivottavasti Dips kotiutuu nopeasti, niin että pääsette heti kunnolla hommiin! Ties vaikka Eirakin innostuisi lännenratsastuksesta, hän kun Flidan ja Uunon mukana terapiahevosten klinikalla tuntuu pitävän kovaasti eräästä cowboysta. 😀
-
-
Istuin tuvassa kahvilla kun minut oli sinne krran kutsuttu. Suurin osa porukasta vaikutti todella nuorilta mutta hyvin asiallisilta. Olin juuri tekemässä lähtöä ratsastamaan kun Eiraksi esittäytynyt tyttö kysyi saisko tämä lähteä mukaan ja ehkä ratsastaakin. Olin vain nyökännyt tytölle ja tämä oli ampaissut heti laittamaan ulkovaatteita päälleen. Vedin buutsit jalkoihini ja astin stetsonin päähäni. Eira odotti minua jo tarhojen luona mutta Dips seisoskeli kauempana tarhan toisella laidalla. ”Katsoppas tätä tempuua”sanahdin ja laitoin sormet huulilleni ja päästin vihellyksen. Dips kääntyi ja lähti ravaamaan kohti meitä. Huomasin kuinka tytön silmät kirkastuivat ja tämä sanoi että voisinko opettaa saman tempun hänen hevoselle jonka ilmeisesti oli nimeltään Uuno. Otin Dipsin kiinni ja annoin nahkaisen riimunarun Eiralle joka tarttui siihen varmoin ottein. Dips hämmästeli aluksi pientä taluttajaansa mutta tyytyi kävelemään tämän vierellä.
Autoin tyttö varustamaan Dipsin sillä olihan lännensatula paljon painavampi kuin tavallinen yleisatula. Eiraa kovin ihmetytti miten suitset kestäisivät hevosen päässä sillä se oli vain kiinni korvien ympärillä ja leuanalta. Tokaisin vain että kyllä se kestää. Eira laittoi kypärän päähänsä ja lähdimme kohti kenttää. Nousin itse aluksi selkään ja kävimme läpi kaikki askellajit. Dips toimi yhtä hyvin kuin aina ennenkin. En tiedä kuinka nuoret ihmiset sillä oli ratsastneet mutta tuskimpa se pistäisi Eiraa pahakseen. Pysäytin ratsuni tytön eteen ja punttasin tämän selkään. Neuvoin kuinka hevonen toimisi parhaiten. Tytön jalat olivat paljon lyhyemmät kuin minun enkä voinut lyhentää jalustimia niin paljoa.
Eiraa hirveästi harmitti ettei hänellä ollut buutseja ja tetsonia. Nappasin oman tetsonini ja laskin sen tytön kypärän päälle se sopi kuin valettu. Inari oli saapunut kentän laidalle katsomaan siskonsa ratsastamista tai no ehkä paremminkin räpläämään puhelintansa. Mikä nyky lapsia vaivasi aina piti olla puhelin kädessä.
Dips lähti liikkeellä ja hölkäsin hetken heidän rinnalla jotta tyttö sai jollain tavalla avuista kiinni. Kyllähän Dips toimi myös hyvin ääni avuilla joten sekään ei ollut ongelma jos ei osannut kunnolla antaa painoapuja. Pian Eira laukkasi ympäri kenttää Dipsin tasaisessa laukassa. Ihan kuin se olisi arvannut että kyydissä olisi joku joka voisi tipahtaa sieltä milloin vain.Kun Eira oli saanut ratsastettu tarpeeksi hän pyysi että näyttäisimme muutman tempun. Se oli sovittu. Sain hattuni takaisin ja nousin uudelleen Dipsin selkään. Esittelin tytölle muutamia temmpuja kunnes Noa tuli ja sanoi että ruoka olisi varmasti valmista. Eira kiitti minua kivasta ratsastus kerrasta ja lähti suuntaamaan sisälle Noan ja Mielikin perässä. Lähdin itse käymään vielä maastossa.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
JakeBB.
-
Eikä, ihanaa että tämä jatkaa siitä mihin Jillan päiväkirjassa jäätiin! Jake kohtelee Eiraa hellyyttävästi vähän niin kuin pikkusiskoa, ja Eira viettää päässään häitä Texasissa. 🙂 Pidän Jakesta tämän tekstin jälkeen ihmisenä enemmän kuin aluksi. (Hahmonahan pidin hänestä tietenkin heti.) Antaa nyt vieraan teinitytön kokeilla hevostaan. Ja kun Jake antoi stetsoninsakin, niin minä olin ihan että aww. 😀
Dipskin on hevonen vailla vertaa. Niin kuin sanoin, hevosen hermot ovat tärkeintä, ja tällähän on ihan lehmän hermot! Toivottavasti pääsette vielä ihan kilparadoille asti. Dips ei varmaan mikään ihan huono sielläkään ole, kun ottaa noin lunkisti!
Tämä tarina on herttainen ja iloinen. Luin tämän heti monta kertaa. Tuleekohan Jakesta Eiralle se isovelihahmo, jota hän välillä kaipaa ja hakee Hellosta? 🙂 Saa nähdä!
-
Hauskaa miten eritavalla voi saman tekstin ottaa 😀 . Minulle tuli tästä semmoinen fiilis, että Jake olisi teinitytölle isä-hahmona. Tai vähintään toosi paljon vanhempi isoveli, joka on vetänyt isä-roolia.
Mutta aivan ihana teksti! Tykkään kovasti tyylistäsi kirjoittaa kaunista ja totuudenmukaista tekstiä 🙂 .
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
-
Matka menneisyyteen
Istuin nojatuolissa Jessie sylissäni. Tv näytti uusintoja joistain vanhoista mainarimiehistä. Katselin kirjekuorta olohuoneen pöydällä. Tiesin mikä se oli enkä halunnut edes avata sitä. Siellä oli viimeinen päätös avioerostani. Vihdoin sain kerättyä rohkeuteni ja avasin kirjekuoren. Eteeni avautui paperi jossa kerrottiin että avioeromme Maijan kanssa astui voimaan tänään. Huokaisin syvään ja suljin silmäni palaten viime vuoteen.
Ensi kohtaaminen Maijan kanssa oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olimme lukion ensimmäisellä luokalla kun aloimme seurustelemaan. Suhteemme oli täynnä rakkautta tai no kaikki kertoivat sen olevan pelkkää alku huumaa. Mutta meillä se tuntui aina vain jatkuvan ehkä liiankin pitkään. Valmistuimme molemmat, minä lähdin lukemaan sähköinsinööriksi kun Maija opiskeli merkonomiksi. Muutimme pian yhteen ja sisustimme ensimmäisen kotimme ihan itse. Muutama vuosi vierähti ja kotiin saavuttuani Maija istui sohvalla itkien. Kun olin juuri kysymässä mikä oli vialla hän ojensi minulle positiivisen raskaustestin. Luulin että kyyneleet olivat surusta mutta ne olikin ilon kyyneleitä. 9kk päästä meillä oli pieni nyytti sylissämme joka sai lopulta nimekseen Sofia Henrietta Tammila. Pian tämän jälkeen kosin Maijaa ja hän vastasi myöntävästi. En tiedä etenimmekö me liian nopeasti mutta vuosi kihlauksen jälkeen menimme naimisiin.
Noin vuosi sitten helmikuussa olin menossa kotiin kahta tuntia aikaisemmin kun olin sanonut. Töissä oli ollut helpompi päivä joten olin päättänyt lähteä aikasemmin jotta voisimme viettää kaksin keskistä aikaa ennen kuin Sofia tulisi kyliltä kotia. Kun olin päässyt kotipihaan huomasin siinä vierään auton. Ajattelin vain että Maijan joku ystävä oli tullut kylään sillä heillä oli ollut tapana pitää aikamoisia juorukerhoja. Avasin oven hiljaa etten keskeyttäisi heidän jutusteluaan, mutta sitten bongasin vieraat miehen kengät eteisestä. Astelin hiljaa peremmälle taloon joka oli täynnä sinne tänne heiteltyjä vaatteita. Saavutin makuhuoneen oven jonka takaa kuului semmoisia ääniä joita en olisi halunnut kuulla. Läväytin oven auki ja pian minua tuijotti kaksi silmäparia joista toiset kuului rakkaalleni. paukkasin olohuoneeseen jonne Maija kipitti kylpytakki päällä ja alkoi sepittämään jotain. ”Kuinka kauan?” ei vastausta ”KUINKA KAUAN?” ärähdin.
”Siitä asti kun Sofi oli 13” Maijja oli sanonut eikä voinut edes katsoa minua silmiin. 2 vuotta! 2 perkeleen vuotta! Maija oli touhunnut vieraitten miesten kanssa. Olin pakannut tavarani ja soittanut ystävälleni että tulee hakemaan minut pois.Olin asunut hetken aikaa ystävieni nurkisa kunnes olin löytänyt tämän mummon mökin täältä otsomäeltä. Olimme alkaneet remontoida sitä Tuomon kanssa ja onneksi olin päässyt muuttamaan.
Avasin silmäni istuin omassa nojatuolissani Jessie edelleen sylissäni. Sofi oli soittanut aamulla että tulisi viikonloppuna käymään. Sofi oli jo viidentoista vanha mutta silti pidän häntä aina isin pienenä tyttönä. Näin Sofia pääosin vain tämän lomilla ja joka 3 viikonloppu. Tyttö asui äitinsä luona koska siellä oli kaikki kaverit ja hyvä koulu. Tungin paperit takaisin kirjekuoreen kun kuulin auton pysähtyvän pihaan. Jessi pomppasi ylös sylistäni ja suuntasi voelle häntä vipattaen. Komensi sen omalle paikalleen ja avasin oven. Oven takana oli Pinja vaaleatukkaine kaunotar jolle olin puhunut Tinderin kautta. Kyllä näin ”vanhatkin” miehet käyttävät sitä viellä. Tunsin kyllä Pinjan, olimme leikkineet penskoina setäni luona usein sillä he asuivat aivan naapurissa.
Pinja asteli sisään ja laittoi oven perässään kiinni. Annoin Jessielle luvan tulla tervehtimään. Tervehdittyään koiran Pinja tuli luokseni kietoen kädet kaulani ympärille ja painaen huulet omilleni. Nappasin tytön syliini ja vein makuuhuoneeseen. Kaikki äskeiset ajatukset erosta vaihtui aivan johonkin muuhun. Tätä olinkin kaivannut mahdollisuus unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain yhteen asiaan. Parin tunnin kuluttua Pinja oli poissa ja seisoin itse lämpimän suihkun alla. Tätäkö elämäni tulisi olemaan vain pieniä irtosuhteita siellä täällä. En tiennyt olisinko koskaan valmis luovuttamaan itseäni kokonaan enää kenellekkään rikottavaksi.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten JakeBB.
-
Oii kun tuli mieli halata Jakea! Sympatiat heräsi heti ja jos vain voisin, olisin jo matkalla suklaan ja jäätelön kera.
Tarina vei heti alusta asti mennessään. Säikähdin Jaken muisteluissa huudahdusta! Niin mukana olin!
-
Voi Jake. Vaikka joillain hahmoillani on löyhä moraali, minulla ei ole, ja minä säälin Jake-parkaa. Oli kyse mistä tahansa, on hirveä tunne kun luottaa toiseen, eikä toinen olekaan sen luottamuksen arvoinen. Sentään tästä kaikesta seurasi jotain hyvää, nimittäin ihana Sofi. Toivottavasti hän pääsee useamminkin iskän tarinoihin mukaan. Jake kuitenkin selvästi haluaisi viettää aikaa hänen kanssaan.
Tarinan lopussa minulla on uudestaan paha mieli Jaken puolesta. Haluaisin tulla kylään kaffille ja kertoa, että ei kurjuus kestä ikuisesti. Jake on varmasti hyvä mies, eivätkä oikeat naiset kyllä tykkää mistään töykeistä raggareista, niin kuin sanotaan.
Enpä olisi Jaken historiaa tällaiseksi kuvitellut: tai siis hahmo on vielä niin tuore, etten ole oikein kuvitellut vielä mitään. Taustatarinat tuovat aina kaivattua syvyyttä hahmoihin.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
-
Pysäytin auton Tuomon kotitalon pihaan. Jessie häntä hakkasi penkin nojaa vasten ja koko koira tärisi innosta eikä ihme sillä Pennasen kanalan kanat olivat ilmeisesti tehdä kanala paon. Juuri kun avasin oven Tuomo paukkasi nurkan takaa kiroillen ja kantaen kahta kanaa kainalossaan.
”Hyvä kun tulit.” mies puhisi kävellessään ohi kohti kanalaa. Laskin Jessien irti ja vihelsin sille käskyksi. Jessie oli opetettu paimentamaan lampaita mutta kai kanat ajaisi saman asian. Tunnin kuluttua kaikki kanat oli laitettu takaisin ulkotarhaansa ja istuimme Tuoman kanssa vierekkäin kuistin portailla kun tumman punainen mersu parkkeerattiin chevroletin viereeni.
”Nyt se perkeleen poika saa kuulla kunniansa”Tuomo sanoi ja alkoi saman tien läksyttää poikaa. Peetu oli kummipoikani ja Tuomon pojan Vernerin poika. Verneri oli ilmeisesti lähtenyt Lauran kanssa lomalle sillä Peetu oli Tuomon luona tai no ehkä enmmäniin se viihtyi Päivin lihapatojen äärellä.”Viimenen kerta kun jätät kanalan oven auki tai seuraavan kerran saat tavata koivuniemen herran”Tuomo ärisi pojalle lähti sisälle.
”Hei Jake, ei sulla olis heittää 50€ illaksi ko oli tarkotus mennä yhtiin juhliin mutta vaarilts ei kyl viiti kysyä”Peetu kysyi katsoen minua toivekkaasti.
”Jos lähdet auttamaan mua paskatalkoisiin tallille niin saat rahaa” tokaisin ja nousin ylös. Huomasin pojan harkitsevan tarkkaan mutta ilmeisesti rahalle oli suuri tarve.Saavuimme pian Hopiavuoren pihaan jossa oli aika hiljaista. Otin kottikärryt ja lapion mukaani ja käskim Peetun hakemaan talikon tallista. Menin tarhaan ja jaon taskustani porkkanan palsen niin Dipsille ja Mörrille. Tyypit katselivat kiinnostunrena kun aloin keräämään paskaa lapiooni mutta hetken kuluttua ihmettelin mihin Peetu oli jäänyt varmaankin nukkumaan heinäkasaan. Astelin reippaasti talliin jossa Jilla hieroi Flidaista ja Peetu seisoi talikko kädessä. Esittelin kaksikon ja käskin Peetua tarhaan tai haaveet rahasta saa jäädä.
Aurinko paistoi niin että oli pakko heittää takki pois päältä. T-paidalla pärjäsi mainiosti ja mahdollisesti ruskettua.
”No jokos sulla on tyttöystävä”yritin avata keskustelua.
”On, semmonen iso tissinen blondi” poika vastasi niin kuin naisen tissien koko vaikuttaisi johonkin.
”Aivan no eihän siinä sitten” sanahdin ja rupesin tekemään lähtöä pois tarhasta.
”Jakosen Pinjan tyttö Lotta jos se sanoo jotain sulle” Peetu tokaisi ja käveli rinnallani lantalaan ja siitä viemään tavarat paikoilleen.”Kyllähän mä Pinjan tunnen oli samalla luokalla mun kanssa. Hei muuten Sofi tulee seuraavan viikonloppuna jos haluat tulla moikkaamaan” sanahdin ja kaivoin rahapussini esiin.
”Joo pitää tulla käymään” poika vastadi nyökytellen. Otin satasen ja ojensin sen pojalle joka katsoi rahaa niin kuin se olisi tärkeämpi kuin iso tissinen blondinsa.
”Älä tuhlaa ihan kaikkea kerralla” tokaisin vaikka tiesin että se olisi huomeen aamuun mennessä paikallisten yritysten kassoissa. Poistuimme tallilta sillä Dipsillä oli vapaa päivä. Peetu hävisin sen sileän tien kun pääsimme takaisin Pennasten pihaan mutta Tuomo pyysi minut syömään Päivin tekemään lihapataa. Tilaisuus josta ei koskaan kannattanut kieltäytyä.-
Sinä se olet saanut kiinni Otsonmäen tympeimmästä puolesta. Juuri tämän sukulaisuus-, ystävyys- ja vihamiesverkoston takia paljasjalkainen otsonmäkeläinen esittelee itsensä ensisijaisesti sukunimeltä: olen Hopiavuoren Eetu. Jos ehta otsonmäkeläinen ei näin toimisi, vaan sanoisi pelkän etunimensä, seuraisi liuta kysymyksiä. Kenenkäs poikia sitä ollaan? Onko sun sukus Jätinhautuumaan vai Mörkömäen suunnalta? Ja sitten kun selviää, minkä suvun vesan kanssa tässä otellaan, seuraa ristikuulustelu koko suvun asioista. Voi voi. Pitää olla aika tietyntyyppinen luonteeltaan, että pystyisi olemaan aina onnellinen Otsonmäellä! En olisi itse edes käsittänyt luoda suhdeverkostoa näin pitkälle, että tottakai aiemman tarinasi sivuhenkilöllä Pinjallakin on sukulaisia jossain. Voi että. Sinä se olet tarkka. Saat tämän sotkun kuulostamaan juuri niin hirveältä, kuin se pahimmillaan voi ollakin!
Jakesta on selkeästi kasvamassa talliin isoveli- tai isähahmo. Hän kaitsee niin vaivattoman oloisesti paitsi Eiran tapaisia vilkkaita teinejä, myös näitä peetumaisia nuoria miehiä. Oli kilttiä keksiä Peetulle töitä rahaa vastaan.
Tämä tarina tuntuu olevan tyylillisesti hiotumpi kuin Jaken edelliset jutut. Käytät tosi oivaltavia ilmaisuja läpi koko tämän tarinan. Tässä on muutama esimerkki:
tai no ehkä enmmäniin se viihtyi Päivin lihapatojen äärellä.
käskin Peetua tarhaan tai haaveet rahasta saa jäädä. (tämä kertoo paljon Jakenkin tyylistä)
joka katsoi rahaa niin kuin se olisi tärkeämpi kuin iso tissinen blondinsa.
se olisi huomeen aamuun mennessä paikallisten yritysten kassoissa.
-
-
Sofi oli soittanut minulle hyvin sekavan ja itkuisen puhelun pyytäen hakemaan hänet mukaani kun pääsen töistä. Menin hallinpuolelle pyörähtämään sillä jollain oli jotain asiaa minulle kun olin tehnyt viimeisen pari päivää pelkkiä paperitöitä. Tauno vilkutti minulle kun saavuin lähemmäs hänen työpistettään. Juttelimme hetken työasioita kunnes kello pirahti päivän päättymisen merkiksi. Istahdin chevroletin rattiin ja aijoin Sofin koululle. Yleensä tein paperityöpäivät kotoa käsin mutta nyt oli päättänyt pistäytyä ihan työpaikalla asti. Odotin Sofia koulun pihassa ja pian lyhyehko vaaleatukkainen pisamanaamainen tyttö istahti vänkärin paikalle.
En kerennyt edes avat suutani kun tyttö kurottautui halaamaan minua ja nyyhkytti.
”Äiti ja Tomppa aikovat muttaa Ruotsiin enkä mä halua lähteä mukaan kai mä voin muuttaa wun luo iskä” tyttö nyyhkytti niin että koko keho vavahteli.
”Ruotsiin ei kai nyt sentään” sanahdin mutta tyttö vain nyökytteli ja pyysi että hakisimme hänelle kotoa vaatteita ja tavaroita että voisi yöpyä minun luonani. Suostuin tähän mutta ajatukseni olivat yhä kiinni siinä että tämän Maija ja Tomppa muuttaisivat ruotsiin. Tosin Maijalla oli paljon sukua siellä päin. Kun saavuimme pihaan Maija seisoi pihalla tupakka huulillaan. Sofi juoksi äitinsä ohi ja nousin itse autosta.
”Et sitten meinannut kertoa että muutat ja viet tytön mukana” sanahdin naiselle.
” Kyllä mä aion mainita mutta Sofi taisi keretä ensin. Tosin mä kyllä ajattelin että Sofi vois jäädä tänne sun luokse kun sillä on kaverit ja kaikki täällä Suomessa” nainen totesi ja tumppasi tupakan valmiiksi täynnä olevaan lasiseen suolakurkkupurkkiin.
”Millos te ootte sit muuttamassa” kysyin katsellen naista. Tämä oli pyöristynyt viime näkemästä juuri samalla tavalla kuin silloin kunnhän odotti Sofia. Oliko nainen raskaana?
”Viikon päästä. Heti kun ollaan vaan saatu pakattua tavarat. Talokin saatiin myytyä pari päivää sitten” Maija sanoi ja katsoi pihalle kaartavaa toytaa. Tomppa nousi autostaan ja tervehti minua kohteliaasti.Päädyimme siihen tulokseen että Sofi saisi muuttaa vaikka heti luokseni. Tyttö näytti todella helpottuneelta kun pakkasimme hänen tavaroitaan chevroletin lavalle. Kaikki mahtuivat hyvin kuormaan ja lähdimme ajamaan tytön kanssa kohti Otsonmäkeä. Kysyin tytöltä haluaisko tämä vaihtaa koulua Otsonmäelle sillä olisi paljon mukavampi käydä lähempää. Yllättävä kyllä tyttö sanoi ettei se olisi huono idea kunhan hänen vanhat kaverit saavat tulla milloin vain käymään. Totta kai minä siihen suostuin. Verneri ja Peetu olivat saapuneet asunnolleni auttamaan meitä purkamaan ja laittamaan paikoilleen Sofin tavarat.
Kuinka asiat voivat muuttua yhtäkkiä ja miksi minusta tuntuu että olin aina viimeinen joka sai tietää kaikesta? Soittaisin heti aamun tullen Otsonmäen yläasteelle ja kysyisin mahtuisko sinne yksi hyvin ahkera ja reipas nuori tyttö joukkoon. Kun illalla istuimme olohuoneessa katsomassa tv:tä Sofi kietoi kätensä Jessien ympärille joka oli käpertynyt tytön kainaloon. Ehkäpä tyttö saisi tallilta kavereita eikös siellä käynyt hänen ikäisiään tyttöjä. Hevosey eivät kuitenkaam koskaan ole olleet Sofin juttu vaan valokuvaus, piirtäminen ja laulaminen. Kyllä me pärjätään, ehkä? Osaisinko kasvattaa teiniä oikein se jää nähtäväksi.
-
Näköjään hahmon oman elämän yksityinenkin draama ilmaisee minut samalla tavalla kuin muiden varsinaisten hahmojen kesken elettävä draamakin. Maija ei kuulosta kauhean helpolta eksältä, vaikka hänen kanssaan pitäisi teiniä pystyä kasvattamaan. Huomasin myös vihjeesi raskaana tupakoinnista, ja vaikka en saisi fiktiivisiäkään naisia siitä tuomita koska itsemääräämisoikeus, niin kyllä minä silti vähän tuomitsen. Olisin olettanut, että Maija tappelee vähän enemmän vastaan ennen kuin päästää tyttärensä isälleen, mutta ilmeisesti uuden miehen (ja ehkä vauvankin) kanssa Sofi-parka on vähän tiellä. Minun käy Sofiaa sääliksi: miellän hänet kunnon tytöksi, vaikka en vielä voikaan tietää. Onneksi on Jaken kaltainen iskä auttamassa. Koska iskät pystyvät mihin vain. Minä ainakin uskon edelleen, että minun iskäni oli supermies, vaikka olen jo ihan aikuinen!
Sofia on hellyyttävää katsoa iskän silmien läpi. Vaikka et kirjoita kömpelösti suoraan, että Jake rakastaa ja ihailee Sofia, se näkyy kyllä. Rakkaimpiaan pitää silmällä, ja Jake tekee juuri näin. Hän tietää tytön harrastukset ja huomioi senkin, miten hänen tyttärensä istuu kädet koiran ympärillä. Minusta ainakin on melko haastava kuvata lapsia vanhempiensa silmien kautta, koska minulla ei ole lapsia, enkä voi kuvitella sellaista rakkautta varmastikaan kauhean autenttisesti. Mutta juuri näin minäkin sitä lähtisin kuvailemaan: huomioinnin kautta.
Vaikka tässä tekstissä on aika riipivä aihe, on tämä silti suloinen. Sitä paitsi minun on käynyt vähän sääliksi yksin asuvaa Jakea: hän on liian hyvä yksinäisyyteen. Nyt Sofi on kotona, ja kun molemmat tottuvat siihen, siitä taitaa seurata lähinnä hyviä asioita.
-
Lueskelin tässä kipeänä ollessani mm. tämän topan tarinoita läpi aivan haltioissani, sillä tälläinen arkinen tarina on luettavana tosi mielenkiintoista etenkin näiden hieman haikeidenkin aihealueiden kautta kuvattuina. Kuten Katya mainitsi ylempänä en ole itsekään kerennyt juuri hahmoihin tutustumaan, mutta olen kanssa saanut Jakesta tosi hellyyttävän ja silti miehisen mielikuvan päähäni. Lukemani perusteella tämä mielipiteeni hahmosta on tosin ailahdellut miltein laidasta laitaan, mutta tällä hetkellä mennään kuvitelmalla söpöstä isähahmosta!
Etenkin tässä tarinassa pidin kuvailusta ja siitä miten teksti eteni mun lukemiselleni ainakin miellyttävästi. Vaikken itse ole mikään kieliopin suurmestari, huomasin Katyan kanssa saman pilkuttamisesta – sen kun korjaa homma on vielä ehompi ja kivempi paketti! 🙂
”Lyhyestä” virsi kaunis, vielä hahmoista: pidin hirveästi siitä miten erilaisia ne olivat kuitenkin keskenään. Kuvailulla sait ainakin minulle tosi elävän kuvitelman etenkin Maijasta, sekä Sofin tunteet välittyivät tällekin puolelle hyvin.
Anteeksi sekava kommentti, pakko oli päästä kirjoittelemaan siitä huolimatta että taudit painaa!
-
-
En vielä hirveesti oo itse tutustunut Jakeen sen syvemmin, mutta tarinoiden perusteella hän on antanut tosi hellyyttävän kuvan itsestään. Sellaisen vähän pehmon, mutta silti miehekkään vaikutelman, jolla kaikista vaikeuksista ja sydänsuruista huolimatta on selkärankaa. Ihailen sitä, miten hyvä isä Jake on tyttärelleen. Huolehtiva ja lukemani mukaan tytön tarpeet aina edelle asetteleva.
Näissä spinnareiden tarinoissa on hyvin tasapainoinen tunnelma. Ehkä hieman katkeruutta, haikeutta, mutta omalla tavalla Eetun sanoja lainaten tämäkin tarina oli tosi suloinen. Siitä jäi sellainen pieni, hellyyttävä hymy minunkin kasvoille.
Olen kuitenkin suhteellisen tarkka ja kriittinen lukiessani tekstiä ja pilkkujen puuttuminen häiritsee minua vähän. Jos saisit lisättyä pilkut oikeisiin kohtiin, tarinaasi olisi vielä entistä miellyttävämpi lukea.
-
Heräsin aamulla aurinkon säteiden osuessa silmiini. Talossa oli hiljaista aivan liian hiljaista. Silloin tajusin että tänään oli Sofin toinen päivä koululla ja olin luvannut viedä tämän sinne. Otin puhelimen käteeni kello oli 10.00 pinkaisin samantien ylös ja puoli juoksin tytön huoneen ovelle. Avasin oven ja vastassa oli siististi pedattu peti joten jatkoin matkaa olohuoneen kautta keittiöön. Pöydällä oli lappu:
Hei,iskä nauti vapaapäivästäsi. Soitin aamulla Peetulle niin se heitti mut kouluun samalla kun meni itse töihin. Menen koulun jälkeen Katariinan luo pitämään leffa iltaa kunhan hän minut kutsui.
Helpotuksen huokaisu karkasi huuliltani kun laitoin kahvin tippumaan. Iskin tohvelit jalkoihini ja menin hakemaan sanomalehden laatikosta. Jää kimmelsi auringon valossa, odotin kesää ja sitä hetkeä kun pääsisi pulahtamaan lampeen suoraan saunasta. Kaadoin itselleni kupin kahvia ja istahdin keittiön pöydän ääreen lukemaan lehtiä.Kun olin saanut nauttia hitaasti aamusta tarpeeksi puin vaateet ja lähdin kävelemään kohti autoa. Juuri kun sain auton käyntiin puhelimeni kilahti viestin merkiksi. Sofi kysyi voisiko jäädä yöksi Katariinan luo. Vastasin tälle myöntävästi. Kun pääsin Hopiavuoren pihaan bongasin kentällä olevan porukkaa. Siellä oli Noa ja Flidai, Inari, Eira ja Uuno, Nelly, Cozmina ja Eetu. Eetu ilmeisesti piti jonkinlaista tuntia tai vastaavaa sillä kaikki olivat hyvin keskityneitä ravailemaan joitain kiemuroita. Parkkeerasin auton parkkipaikalle ja astelin kentän laitaan. Huomasin Dipsin olevan jo portilla odottelemassa töihin pääsyä. Tervehdin kentällä olioita ja hain oripoikani tarhasta. Dips kihnutti päätään olkaani vasten kun pysähdyimme vihdoin tallin käytävälle.
Varustin Dipsin, poistuimme tallista ja lähdimme kohti maastoja. Lähdimme taas kahden koska miksipäs ei. Sain olla rauhassa vain minä ja Dips. Aurinko lämmitti mukavasti meitä kun astelimme melkein kuivalla tiellä. Dips nosti kevesti ravin ja hölkytteli eteen päin reippaasti. Olin nostamassa jo laukkaa kunnes ori alkoi itse hidastamaan. Kurtistin kulmiani, tämä ei ollut millään tavalla orin tapaista. Pysäytin ratsuni katsellakseni ympärille, pian kuulin sen itsekkin jonkun mouruavan vaimeasti. Nousin alas orin selästä ja laskin toisen ohjaksista maahan että hevonen pysyisi paikallaan. Jatkoin matkaa hieman oikealle sivulle päin ja huomasin kannon juurella makaavan kissan jonka jaloksissa pyöri kaksi pientä musta-valko-ruskeaa pentua. Lähestyin kissa mammaa hyvin varoen ja silitin sen päätä. Mamma alkoi kehräämään ja pennut tulivat haistelemaan sormiani.
”Hei kaunokainen, mitäs te täällä keskellä metsää oikein teette?” lepertelin kissalle ja jatkoin tämän silittelyä. Muistin että täällä lähellä on muutamia mökkejä olisikohan tämä jonkun mökkiläisen kesäkissa.”Odotahan tässä mamma sanahdin ja hain takkini päälleni ja satula laukusta evääksi tekemäni leivästä kinkun. Menin takaisin kissan luo ja syötin sille kinkkuani. Mamman kehräys vain kasvoi ja se nousi puskemaan jalkaani..
”Lähtisittekö mun mukaan”kysyin ja nostin pennut varovasti takin taskuihin. Pennut olivat onneksi aika pieniä joten ne eivät helposti karkaisi. Laitoin takin kiinni ja nostin emä kissan varovasti syliini. Tämä kehräsi ja puski naamaani.
”Viedään sut kotiin” sanahdin hmyyillen ja laskin kissan takin sisääni. Dips haisteli minua varoen ja mamma haisteli Dipsin turpaa siitä kummemmin välittämättä. Nousin varoen Dipsin selkään ja lähdimme kotia kohti. Ehkä Dips aavisti että kyydissä olisi arvokas lasti sillä sen askel oli hyvin varovainen. Kun pääsimme tallin pihaan muut olivat siirtyneet tallin seinustalle eväsretkelle.
”Katsokaas mitä mä löysin”sanahdin ja nousin alas Dipsin selästä. Otin varovasti mamma kissan takin sisältä laskin maahan jolloin tämä meni heti kerjäämään evästä syöjiltä. Sen jälkeen nostin viltin päälle kaksi pentua jolloin mamma kissa tuli niitä hoivaamaan.
”Mistä ihmeestä sinä nämä löysit” Eetu ja muut kyselivät.
”Siellä metsäreitillä se makasi kannon vieressä. En minä sitä olisi muuten huomannut muta Dips sen huomasi. Eira haluaisitko sinä hoitaa Di…” en kerennyt edes lopettaa lausetta kun Eira katosi Dipsin kanssa talliin.Hetken päästä Eira tuli Dips perässään ulos ja vei sen tarhaan ylpeän näköisenä. ”Uskalsin luottaa orin sen käsiin sillä Dips ei tekisi pahaa kärpäsellekkään. Jilla saapuivat pian ja huomasi kissat viltillä.
”Voi pikkusia” tämä huokais ja istahti niiden viereen.
”Mä voin ottaa nämä huostaani jos kukaan muu ei halua jos siis Eetulle ja Noalle sopii”tyttö iloitsi. Eetulle ja Noalle sopisi sillä olisihan tallikissasta aina tarvetta. Kotiin niitä en voisi ottaa sillä Jessie ei välittänyt kissoista.
Ajelin kotia kohti. Olipa aikamoinen päivä.-
-
Oi vitsit miten kiinnyin jo viime jutussasi ajatukseen isä-Jakesta, ja tämän tekstin alun myötä olen entistä ihastuneempi ajatukseen. Pidän Jakea jo huippuisinä! Kun Jake ajattelee Sofia, siinä on sellaista arjen romantiikkaa, josta aivan hirvittävästi pidän. Ihminen on minusta maailman kiehtovin ja suloisin eläinlaji, ja ihmisten arkinen kiintymys toisiinsa on puolestaan lempiasiani ihmisissä niin kuvailtuna kuin elettynäkin. Sofikin on niin ihanan huomaavainen iskää kohtaan: muistaa jättää lapun, ja yrittää antaa isälle mahdollisuuden nukkua pidempään välillä. Ilmoittelee menoistaankin niin kuin kunnollisen teinin kuuluu. Pidän Sofistakin valtavasti. Olet kuvannut näiden kahden suhdetta mielestäni valtavan onnistuneesti joka tekstissä!
Samanlaista isällisyyttä on Jaken elkeissä hänen kohdellessaan Eiraa. Ehkä Jake ymmärtää Eiraa niin hyvin sen vuoksi, että Sofi on niin saman ikäinen tyttö. Pidän tätäkin piirrettä tosi luonnollisena ja hellyyttävänä. Jake, vaikka onkin erikoinen persoona, on minusta tällä hetkellä kiinnostavimmillaan isähahmona. Varmasti hänestä paljastuu muitakin puolia, mutta tästäkin puolesta lukisin vielä vaikka kuinka paljon!
Jaken lempeydestä kertoo myös se, miten rauhallisesti hän jutustelee kissalle ja antaa sen haistella sormiaan. Olisin saattanut itse sortua hyppäämään tämän ihanimman kohdan ylitse, jos olisin kirjoittanut samasta aiheesta. Katti matkaan ja menoksi — sellaiseksi olisin saattanut tapahtuman typistää. Hienoa, että maltoit pysähtyä kissan löytymiseen hetkeksi oikein kunnolla. Se on myös kaunis kohta.
Vaikka tässä tekstissä tapahtuu suuria juttuja, tämä on temmoltaan ja tunnelmaltaan rauhallinen, ja pidän tästä rauhallisuudesta. Luinkin tämän heti useampaan kertaan, koska onhan Jake ja koko tarina vain niin ihana!
-
-
Nyt oli keskiviikko aamu istuin toimistossa tietokoneen ruutu auki. Pääsiäinen kummitteli edelleen mielessäni. Oli perjantai ilta istuimme terassille Vernerin ja Taunon kanssa odotellen että grilliruuat valmistuisvat. Päivi (Taunon vaimo) ja Laura (Vernerin vaimo) olivat sisällä keittämässä perunoita ja tekemässä salaattia. Peetu oli vienyt Sofin kaverinsa luokse viettämään pääsiäistä vaikka olin ollut sitä mieltä että tyttö olisi ihan hyvin voinut jäädä kotiin. Mutta en kai minä voi hirveästi tyttöä estellä kun kerta nyt viihtyi täällä niin hyvin. Tauno pyöritteli pihvejä ja totesi ruuan olevan valmista juuri kun Päivi asteli sisältä kertomaan saman asian.
Menimme keittiöön ja nautimme hyvin ruuan muutaman oluen kera. Menin laittamaan ulkosaunan tulemaan ja katselin järvelle. Jäät olivat melkein kokonaan sulaneet kiitos lämpimien kelien joten jos joku uskalsi hän saisi käydä uimassa. Juuri kun olin saanut pesän syttymään ja astelin kohti taloa Verneri huusi minulle että Sofi yrittää soittaa.
Kurtistin hieman kulmiani mutta ehkä tyttö halusi vain lisää rahaa jotta voisi ostaa lisää herkkuja tai sipsejä. Otin puhelimen käteeni ja painoin vihreän luurin kuvaa.”Otsomäen poliisista Karhunen iltaa. Mahdatteko te olla Sofia Tammisen isä, Jarkko Tamminen?”
”Kyllä olen, onko tytölle sattunut jotain?”
”Hän on reilussa humalassa. Jäi kiinni tässä kylän kieppeillä muutaman muun tytön kanssa. Pystyttekö hakemaan sen vai tuommeko hänet kotia?”
”Jos mahdollista tuoda olisin hyvin kiitollinen sillä olen itse ottanut ruokajuomana oluen”
”Toki, näemme pian”Seuraavat 25 minuuttia pyörin levottomana paikoillaan. Sofi oli kovasti sanonut että Katarinan luona olisi vanhemmat kotona ja he aikoivat pitää leffailtaa. Olin huono isä kun olin uskonut niin mutta kun Sofi on aina ollut niin kiltti. Muut yrittivät kovasti sanoa että en ollut huono isä mutta silä minusta kovasti tuntui.
Pian poliisi auto kaartoi pihaan ja sieltä nousi kaksi tunnusomaisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä. Laura ja Päivi ottivat tytön vastaan joka oksensi kauniissa kaaressa pusikkoon. Jessie oli jo menossa haistelemaan kun käskin sen menemään sisälle.
Juttelin hetken poliisien kanssa ja nämäkin totesivat etten ollut huono isä, sillä kaikille voi tapahtua noin. Toinen poliiseista tokaisi että hänen tyttönsä oli myöskin tehnyt näin eikä se auttanut vaikka isä oli poliisi. Silloin osa painosta tipahti sydämmeltäni.Kun poliisit olivat poistuneet lähdin itse sisälle. Päivi ja Laura olivat laittaneet Sofin nukkumaan ja lupasivat vahtia tyttöä kun menisimme saunaan miesten kesken. Tyttö oli niin väsynyt eikä hänen kanssaan kannattaisi puhua. Antaa nukkua pahan olon pois. Istuin saunanlauteilla ja silloin Verneri ja Tauno kertoivat kuinka vaikea esim. Peetu oli ollut samoin kun Taunon toinen poika Tahvo joka nykyään oli palomies. Ehkä tästä kaikesta selvittäisiin vai selvittäisiinkö? Aika näyttää.
*Unohdin vaihtaa näköjään hahmoa 😀 kuvitelkaa tää kuitenkin Jaken asiaksi 😀
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
Jilla.
-
Voi Jake. Tottahan se on, että kaikkien teinit tekevät omat virheensä, vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät parastaan. Jos se ei olisi ollut tätä, se olisi ollut jotain muuta. Onneksi poliisit kuitenkin saivat Sofin kiinni. Ei ole yksi eikä kaksi juopunutta teiniä, jotka ovat Kyrönjokeen jossain kunnassa humalassa hukkuneet, tai muulla tavoin henkensä menettäneet.
Saunailta ja syöminen kuulosti kuitenkin ihanalta. Jake on sympaattinen tyyppi, ja minusta on kiva kun hänellä on kuitenkin kavereita. Vaikka vähän olin aistivinani melankoliaa, kun Vernerillä ja Taunolla on vaimot, mutta Jakella ei. Se voi kuitenkin olla myös yhtä hyvin pääni sisällä.
Minusta Jakella on sellainen maailmankuva, että on naisten hommia ja miesten hommia, ja sellainen jotenkin läpäisee nämä tekstitkin. Naisten hommaa on esmerkiksi hoitaa lapsia ja laittaa kyökissä ruokaa, mutta Miehet voivat auttaa paistamalla Pihvejä Ulkotulilla. Samoin se, että joku on poliisi, tekee hänestä Jaken silmissä muutenkin auktoriteetin. Jos poliisinkin lapsi mokaa, niin toki tavallisen kuolevaisenkin lapsi voi mokata.
Saako lie Sofi kuulla kunniansa, vai ymmärtääköhän hän itse, miten typerästi hän toimi.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
-
Laitoin läppärin kiinni ja nousin kaatamaan kupin kahvia itselleni, se oli varmaan 4 kuppi tälle aamulle. Hyvänä isänä olin läksyttänyt Sofia ryyppäämisestä, sen vaaroista ja kaikesta muusta. Tyttö oli pyytänyt anteeksi kovasti ja luvannut ettei se toistuisi. Olin sanonut tytölle että tämän viikon auttaisi Taunoa maalaamaan kanalan uusiksi johon tyttö oli suostunut mutta hammasta purren. Oliko tämä se alkava murrosikä mistä kaikki vanhemmat olivat aiemmin höpöttäneet. Olin vain todennut että meidän Sofi on niin kiltti ja kiva eikä tee mitään tyhmää. Kahvi oli haaleaa joten päädyin kaatamaan sen alas viemäristä ja kävin vaihtamssa tallivaatteet päälle. Kaipaisin nollausta ja mikäs sen parempaa olla kuin Dipsin selässä. Tytö olin tehnyt tänään etänä joten mikään ei pidettelisi minua viipymään vaikka koko päivän tallilla.
Astelin pihalle viheltäen jolloin Jessie saapui omalta kopiltaan luokseni. Irrotin juoksutus narun tytön kaulapannasta ja menimme yhdessä autolle. Käynnistin auton, laskin ikkunan als ja asettelin tupakan huulilleni. En muista milloin viimeksi olin polttanut varmaan silloin kun olimme käyneet Vernerin kanssa baarissa ja siitä oli ainakin 2 vuotta. Ihme kyllä savu ei yskittänyt ollenkaan ja tupakka hävisi nopeasti. Ehkä stressi oli laukaissut jotain mutta eilen kassalla ollessani olin ohi mennen pyytänyt tupakka askin. Huokaisin syvään ja käännyin Hopiavuoren pihaan vievään tielle. Tallilla oli onneksi hyvin hiljaista joka ei haitannut minua sitten ollenkaan. Jessie hypähti alas vänkärin penkiltä luvan saatuaan juoksi tervehtimään Jillaa joka oli menossa talleille. Nostin tytölle hattua ja tämä vilkutti ja pysähtyi rapsuttamaan Jessietä.
”Täällähän on hiljaista” sanahdin kun saavutin tytön.
”Joo, suurin osa porukasta lähti Helsingissä käymään” tyttö sanahti.
”Aivan, jäit ilmeisesti pitämään taloa pystyssä” tokaisin ja katsahdin ympärilleni.
”Joo, lupasin Hellolle että kengitän Skotin ja Eetulle että hieron Jussin” tyttö sanoi ja lähti kävelemään kohti tallia.
”Itseasissa voisin varata Dipsille kengitys ajan tälle viikolle jos sulla on aikaa”
”Toki, muistaakseni huomenna klo.9.00 olisi tilaa, lähden sitten illaksi Vaasaan”Jilla sanoi hymyillen. Sovimme kengityksen huomiselle ja poistuimme molemmat omille teillemme.Dips tuli minua vastaan portille ja alkoi samntien kihnuttaa otsaansa olkapäätäni vasten. Paras ostos koskaan ajattelin itsekseni ja laitoin suitset orille. Tämä vaikutti aluksi hieman hämmästyneeltä mutta lähti sitten mukaani kohti metsää. Kentän kohdalla lainasin jakkaraa sen verran että ponkaisin siitä Dipsin selkään. Selkä oli lämmin ja tunsin jokaisen askeleen ja lihaksen värinän. Molemmat huokaisimme syvään kun matkamme jatkui kohti jo tutuksi käyneitä metsäpolkuja. Dipsi ilmaisi halustaan mennä lujempa ajoten annoin ori nousta ravin kautta laukalle. Pieni tuulen vire viilensi kasvoja samlla kun aurinko kosketteli säteillään selkääni ja Dipsin takamusta. Kaikki huolet hävisivät jonnekkin tuulen vireen ja Dipsin liehuvan harjan mukaan. Teimme hyvän lenkin ja saavuimme takaisin tallille molemmat onellisina. Pesin Dipsin kunnolla päästä kavioihin ja loimitin kevyellä fleeceloimella ja vein tarhaan.
Kannoin Dipsin satulan ja suitset pihalle ja aloin putsaamaan niitä, samalla vihellellen radiossa kuulemaani kappaletta. Aurinko ei enää paistanut mutta ilma oli silti todella lämmin. Tästä se kesä alkoi ja toivottavasti koko kesä olis kiva. Mitähän keksisin Sofille loman ajaksi. Viihtyisikö tyttö tallilla kanssani? Taunolla tosin olisi varmasti jotain tekemistä kanalassa ja muissakin pihatöissä. Noh onneksi siihen oli vielä muutama viikko.
-
Mikäs sen paremmin murehtimiseen auttaisikaan, kuin hevosterapia, ja vielä kun on noin mukava hevonen kuin Dips! Ratsastuskohtaus onkin tämän tarinasi hienoin ja onnistunein kohta. On niin rentouttavaa ajatella sekä ratsastajaa että ratsua oikein huokaisemassa yhdessä. Myös miljöön kuvailussa onnistut tässä tosi hyvin. Auringon lämmön voi oikein tuntea maastoon lähdöstä lukiessaan.
Jakessa on jotain tosi hellyyttävää, kun hän pohdiskelee sitä, miten Sofi mahtaa viihtyä kesän. Eiköhän kaikki kuitenkin hyvin järjesty. Otsonmäellä ei hirveästi ole harrastusmahdollisuuksia, mutta sentään on hiekkamonttuja uimista varten, ja oma järvikin. Eikä sitä tiedä, vaikka Sofi lopulta kiinnostuisi hevosista: pitäähän hän ilmiselvästi koirastakin.
-
-
Sofi istui sohvalla Jessie kainalossaan ja tuijotti tv:tä. En ole koksaan ymmärtänyt näitä nykyäajan tv-ohjelmia joissa mentiin jonnekin pettämään omaa naistaan ja panemaan muita, mutta ilmeisesti Sofia se kiinnosti. Pitäisikö minun puhua tytölle kukista ja mehiläisistä vai olisko se ihan tyhmää ja noloa. Hörppäsin kahvi kupista ja Sofi kääntyi katsomaan minua.
”Tota iskä, nyt kun mä oon 16v ja tytöt on menossa tänään kaupunkiin ottamaan itselleen nenäkorut niin ajattelin että voisinkohan mä saada myös” tyttö sanoi ja yritti ilmeisesti luoda puppy eye-ilmettä.
”Sä oot vieläkin kotiarestissa ja paljon semmonen koru maksaa?”
”No mutta jos mä tuun heti kaupungin jälkeen kotiin ja 40€, pliiis iskä pliis. Mä lupaam tehdä Taunolle ja Päiville hommia.” tyttö aneli.
”No tämän kerran sitten”sanahdin ja tyttö kaivoi heti puhelimensa esiin ilmeisesti kertoakseen kavereillee että pääsee lähtemään.Tunnin päästä Katarinan äiti oli pihassa hakemassa Sofia, tämä lupasi myös minulle että toisi tytön kotiin päivän päätteeksi. Jessie seisoi terassilla ja katsoi auton perään.
Istahdin grillin vieressä olevalle tuolille ja avasin tupakka askin. En polttanut Sofin läsnä ollessa koska en halunnut että tyttö oppisi minulta mitään pahoja tapoja. Puhelin piippasi viestin merkiksi.
”Hei, onko sulla puolen tunnin päästä mitään jos tulisin piipahtamaan” viesti oli Pinjalta. Vastasin naiselle myöntävästi ja rupesin siivoamaan kämppää hieman. Puoli tuntia vieähti ja pian ovelle koputettiin. Avasin oven ja siinä se seisoi Pinja. Vaaleatukka oli vaihtunut tummiin kiehkuroihin jotka lainehtivat naisen olkapäillä. Nainen ei ollut kovin pitkä hädin tuskin 160cm mutta kurveja naisella oli sitäkin enemmän. Tiesin naisen pyörivän salilla sillä olin nähnyt tämän auton muutamia kertoja parkissa siellä.Nainen painoi kehonsa omaani vasten ja joutui hieman varvistelemaan että sai kiedottua kädet kaulani ympärille. Nappasin naisen syliini ja kannoin makuuhuoneeseen. Välillä tuntui että kaikista parasta oli vain se puhumattomuus, kumpikin tiesi mitä oli täällä tekemässä. Naisen iho oli pehmeä ja huokui lämpöä. Pinja kuljetti tekokynsiään pitkin selkääni se sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani. Kun lopetimme aikaa oli varmasti kulunut ainakin puoli tuntia. Nainen makasi siinä kainalossani aivan hiljaa huokaisten. Hetken kuluttua tämä nousi, puki päällensä ja poistui. Jäin katselemaan kattoa ja lopulta päädyin suihkun kautta terassille tupakalle. Pitäiskö minun etsiä oikea nainen elämääni? tai siis olihan Pinjakin oikea, mutta semmoinen jonka kanssa voisin tehdä muutakin kin peuhata sängyssä. Kaipaisin semmoista jolle voisin jakaa kaikki huolet ja rakastaa rajattomasti.
-
Jaken tarinoista oikein huokuu aina tämä yksinäisyys. Olen tunnistavinani tästä monen tavallisen suomalaisen isin tarinan. Tunnen joitain Jakeja. Onnistut todella tunnelman luomisessa. Sen lisäksi vahvuutesi näissä teksteissä on saada lukija Jaken puolelle! Minä olen ehdottomasti hänen puolellaan ja ymmärrän jopa Pinjan juttua, vaikka oma tiukkapipoinen moraalikäsitykseni on lähtökohtaisesti eri linjoilla oikeasta ja väärästä. Toki Jaken ja Pinjan juttuhan on kulttuurissamme ihan yleisesti hyväksytty. Siinähän on kaksi aikuista ihmistä, joista molemmilla on selvillä, mikä on jutun juoni.
Samoin asetun kerrontasi ansiosta Jaken puolelle lapsen kasvatuksessa. Minulla ei ole lapsia, mutta olen joskus leikitellyt mielikuvilla, ja olisin ehdottomasti tiukempi ja varmasti rasittavampi iskä kuin Jake. Ja silti kuvaat asiat niin hyvin, että ymmärrän hänen ratkaisujaan.
Olen niin tosi kiintynyt Jakeen jo nyt, että toivoisin hänen löytävän itselleen uuden vaimon, kun hän sitä niin kovasti toivoo. Jake ansaitsisi sen. Toisaalta taas toivon, että hän ei löytäisi, koska hänen surunsa poikii tällaisia tekstejä!
-
-
Onko Otsomäellä trulleja?
Sofin muutama kaveri olivat tulleet meille yöksi. Onneksi minulla oli lukollinen viinakaappi omassa makuuhuoneessani ja avain oli hyvin piilotettu sillä en taida itsekkään muistaa missä se on. Verneri oli kysynyt että lähdenkö käymään baarissa muutamalla olusella. Olin ostanut tytöille herkkuja ja tehnyt makaronilaatikon jotta nämä pärjäisivät. Olin jättänyt myös tunnukset niin netflixiin ja HBO sillä tytöt olivat puhuneet jostain sarja maratoonista. Laura oli luvannut olla meille kuskina sillähän oli menossa istumaan iltaa kaverillensa samalla. Ilmeisesti alkoholittomat bileet jos hän meinasi ajaa autolla.
Pian pihalta kuului auton töötin ääni. Sanoin heipat tytöille ja lähdin itse pihalle. Nousin takapenkille ja tervehdin Verneriä ja Lauraa. Autossa soi musiikki hiljaisella kun höpöttelimme matkan niitä näitä. Saavuimme baariin jossa oli täysi tohina menossa. Kun pääsimme sisälle asti ja saimme oluet kätösiimme, löysimme pienen nurkkapöydän johon istuuduimme. Paikaltamme näki hyvin koko baarin.
”Tota mulla olisi vähän kerrottavaa” Verneri aloitti ja otti hörpyn kalja tuopistaan.
”No antaa kuulua vaan” sanahdin
”Laura on raskaana”mies sanoi hymyillen.
”Oho, onnea vaan teille” sanoin hymyillen ja kilistelimme tuoppeja yhteen. Vaikka halusin olla onnellinen heidän puolestaan silti tunsin pientä kateutta.Yhtäkkiä baariin pölähti trulleiksi pukeutunut naisporukka. Jaahas taisi olla polttarit tai ainakin yhdellä naisista oli nauha ympärillä jossa luki ”tuleva vaimo” tai jotain sinne päin. Ehkä heillä oli jäänyt pääsiäinen päälle, tosin eibse haitannut sillä suurin osa oli hieman hutsahtavia trulleja. Hetken kuluttua yksi trulli lähestyi meistä ja otti hatun pois päältään. Se oli Laura joka tuli jakamaan suukon Vernerin kanssa. Onnittelin naistakin uudesta tulokkaasta ja tämä hehkui oikein onnesta. Pian Laura palasi muun porukan luokse js lähdin hakemaan meille uudet tuopilliset.
”Jake” joku sanoi vierestäni. Käänsin päätäni ja tajusin tuijottavani Merikorven Joannaa minun ensi rakkautta, tyttö jonka kanssa olin kerennyt seurustelemaan vuoden kunnes tämä perheineen muutti Mikkeliin. Yritimme pitää suhdetta yllä mutta ei se vain toiminut.
”Ootko sä muuttanut tänne takaisin?” nainen katsoi minua.
”Joo oon mä nyt melkein kuukauden asunut. Ootki säkin tullut sitten takaisin vai vierailulla?” sanahdin ja hörppäsin oluestani.
”Itseasiassa mä oon asunu täällä jo 2 vuotta.” Joanna totesi ja otti hatun pois päästään. Tämän punertavat hiukset valuivat piikkisuorinan hänen olkapäilleen, tuttu hajuveden tuoksu täytti nenäni, kehon lävitse kulki suuri määrä kaipuuta ja surua samaan aikaan. Halusin vetää hänet lähelleni.”Yksinkö asut”nainen kysyi ja otti hörpyn juomastaan.
”En, mulla on 16 vuotias tyttö. Entäs sä?” sanahdin ja katsahdin Verneriin päin joka oli taas tavoittanut Lauran syleilyynsä.
”Mulla on 14 vuotias poika, mutta erosin miehestäni muutama kuukausi sitten ja hän ei halua olla pojan kanssa missään tekemisissä.” nainen sanoi huokaisten.
”Nooh mulla on n.3vuotta erosta ja tulinntyrön yksin huoltajaksi muutama viikko sitten koska tämän äiti päätti muuttaa ruotsiin uuden miehen kanssa” sanahdin.
”Hei oli mukava nähdä. Voitas käydä joskus vaikka kahvilla” nainen sanoi ja ojensi lapun jossa oli hänen puhelinnumeronsa.
Otin numeron vastaan ja hymyilin nyökätän kun trulliporukka poistui baarista. Otin itselleni uuden oluen ja vein tuopit pöytään.
”Törmäsin Joannaan”sanahdin tälle. Verneei vain nyökkäsi ja alkoi selittämään jotain vauva asioita.Kello oli reilusti yli puolen yön kun saavuin takaisin asunnolle. Joka paikassa paloi valo ja Jessie juoksi minua narussaan vastaan. Tytöt olivat ilmeisesti laittaneet sen pihalle. Otin koiran sisälle mukaan jossa kaikki edelleen tuijottivat tv:tä. Pöydällä oli tyhjä kokispulloja, avattuja sipsi ja karkkipusseja. Tytöt lähtivät jo Sofin huoneeseen ja ihme kyllä siivosivat mennessään. Huoneesta kuului hetken aikaa kikattelua ja supinaa mutta he hiljenivät kuitenkin. Kömmin itsekkin omaan sänkyyn ja katsoin yöpöydälle laskemaani lappua. Tallensin naisen numeron puhelimeen. Kai sitä voisi kahvilla käydäkkin eihän se tekisi pahaa verestää vähän vanhoja muistoja.
*Näköjään unohdan aina puhelimella vaihtaa käyttäjää:) Sorry Jaken teksti tän pitäs oikeasti olla.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten Jilla.
-
Vähän kyllä jännitti, osaavatko tytöt olla kunnolla kun Jake on poissa. Jotenkin minusta Jessien jättäminen yksin pihallekin tuntui jo pahaenteiseltä, mutta kirjoititkin minulle tarinaasi iloisen yllätyksen. Kaikki oli kunnosa, ja flikat kiltisti. Ja siivosivat jälkensäkin niin kuin kunnon kansalaiset!
Ja ai kun on maailma taas pieni! Merikorven Joanna sattuu samaan pubiin. Mutta jos hänkin kerran asuu lähellä, niin väistämättömästihän Jake joskus hänet tapaisi. Saisiko Jake Joannasta ystävän, tai jotain muuta? Hän todella tarvitsisi lisää ihmisiä lähelleen, vaikka onhan hänellä toki pari noita muita isejä, ettei hän nytkään todella ihan yksin ole. Taas, koska Jake on niin sympaattinen kaveri, toivon ettei hän joutuisi pettymään.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
-
Talvi teki kovasti takaisin tuloaan kun vaihdoin autotallissa takaisin talvirenkaita chevrolettiini. Olin noussut niin aikaisin että kerkeäisin viedä Sofinkin turvallisesti kouluun. Töistä olin tehnyt etänä kotoa sillä se vaativain papereiden täyttelyä ja kaavakkeiden piirtämistä seuraavia projekteja varten. Olin raahannut utseni ja Sofin eilen Hopiavuorelle grilli-iltaan. Sofi oli tullut hyvin juttuun Alvan kanssa ja tyttö oli jopa kysynyt illalla voisiko hän lainata Dipsiä joku päivä maastoillakseen Alvan kanssa. Totta kai olin luvannut sillä luotin etteivät tytöt yhdessä tekisi mitään tyhmää ja Dipsi oli kuitenkin rauhallisuuden perikuva. Tosin eihän Sofi ollut ratsastanut sen jälkeen kun Bob oli jouduttu kuoppamaan. Sofilla ja Bobilla oli erityinensuhde.
Olin ottanut Sofin mukaan jo pienenä tallille ja silloin ne rakastuivat toisiinsa. Sofi hemmotteli Bobia ja Bob varmisti että tyttö oli aina turvallisesti perillä mihin ikinä tämä ratsastikaan.Sofi hyppäsi vänkärin paikalle ja laittoi turvavyön kiinni.
”Eikö sua palele?” kysyin tältä sillä.tytön vaatetus oli revityt vaaleat farkut, musta nahkatakki ja sen alla ilmeisesti jonkun poikabändin t-paita.
”Ei oikeastaan ja me ollaan kuitenkinnvana sisällä” tyttö sanoi ja hymyili.
”Ai niin iskä” tyttö sanoi ja jäi ilmeisesti miettimään miten pukisi asiansa sanoiksi.
”Mallalla olis synttärit viikonloppuna joten voisinkohan mä saada vähän rahaa jotta voisin ostaa sille jonkun kivan lahjan” tämä kysyi ja katsoi minua. Kaivelin taskujani ja ojensin sieltä hieman ryppyiset 10€ ja 20€ setelit. Tyttö kiitti minua ja antoi pikaisen halin kun pääsimme koulun pihaan.Olin jo melkein kääntymässä takaisin kotiin vievälle tielle mutta päätin lähteä käymään tallilla. Vaikka keli ei ollut maailman paras ratsastamiseen voisimme mennä vaikka maneesiin harjoittamaan hevosmiestaitoja. Pysäköin auton parkkipaikalle jossa nökötti vain Eetun auto ja Nellyn asuntovaunu lumi kuoren alla. Hevoset olivat tarhoissansa loimiinsa pakattuina. Pienestä lumisateesta huolimatta nuoriso leikki tarhoissaan ihan innoissaan. Hain Dipsin sisälle ja huomasin Eetu hoitavan Jussia tallin käytävällä.
Tervehdin vaitonaista miestä. Hain Dipsin harjapakin ja aloin hoitamaan oria.
”Naishuolia? sillä olen nähnyt tuon ilmeen ennenkin” sanahdin ja katsoin Eetua joka rapsutti Jussin turpaa.
Mies vaikutti epäröivän hetken mutta avasi kuitenkin suunsa.
”Niitäpä hyvinkin”tämä totesi ja suoristi Jussin otsatukkaa.
”Älä huoli se on yleistä paremmissakin piireissä” tokaisin ja pyysin oria nostamaan kavionsa minua varten.
”Kuinka siitä pääsee eroon?” Eetu puuskahti.
”Jos kaipuuta ja surua meinaat niin unohtamalla tai toinen vaihtoehto juoda perseet olalle” tokaisin naurahtaen ja laitoin suojat Dipsin jalkoihin.
”Tai on vielä yksi juttu”sanahdin ja virnistin miehelle. Käskin tämän viedä Jussin takaisin tarhaan ja lähteä minulle kaveriksi maneesiin. Mies jopa suostui tähän. Sillä aikaa kun Jussia vietiin tarhaam varustin ratsuni ja talutin sen maneesiin. Olin napannut Eetu kypärän naulasta mukaan. Kun mies tuli luokseni, ojensin tälle kypärän.
”Tällä tavoin saat unohduksen ainakin hetkeksi” sanahdin. Eetu oli hyvin hämmentynyt mutta pisti kypäränsä päähän ja kapusi Dipsin selkään. Vierittelin hieman lumiset tynnyrit omille paikoilleen sillä aikaa kun Eetu verrytteli Dipsiä. Dipsin koko keho virittäytti se tiesi mitä oli tulossa ja se rakasti sitä.Viitoin miehen luokseni.
”Pidät toiselle kädellä nupista kiinni ja toisella pidät kevyesti ohjista. Luota siihen Dipa tietää mitä tekee” sanahdin. Eetu painoi jalat Dipsin kylkeen ja se ampaisi matkaan. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Eetu näytti hieman hölmistyneeltä siihen mitä tapahtui mutta parin yrityksen jälkeen mies sai ideasta kiinni. Kun rupesimme pikku hiljaa lopettelemaan mies oli yhtä hymyä.
”Varovaan ettei länkkäri kärpänen pääse puremaan”sanahdin ja vieritin tynnyrit takaisin omalle paikalleen. Menimme yhtä aikaa talliin ja hoidimme Dipsin yhdessä pois.
”Sitä saa kyllä lainata jos tekee mieli ratsastaa tynnyreiden ympäri” sanahdin ja taputin hienoa Quater oriani. Kun Dips oli pakattu loimeen ja viety tarhaan menimme kahville tupaan joss oli hiljaista kun huopatossu tehtaalla.
”Jilla karkasi eilen Hellon mukaan joten keittiössä on ollut hiljaista” Eetu tokaisi ja pian Mielikki saapui mukanaan unisen näköinen Noa. Kello näytti vasta 12.00. Mies tervehti meitä ja sanoi että hänestä oli tullut muumi joka talvehtii takatalven yli. Kieltämättä lumen sataminen ei todellakaan auta kesän saapumista.-
Oi voi, kylläpä sinä minua huijasit. Olin aivan varma, että Jaken vinkki siitä, miten naishuolet unohdetaan, olisi jotain ihan muuta. Sellaista, joka ei meidän Eetulle sopisi ollenkaan, vaan saisi hänet peruuttamaan kuin hevosen, jolle heristetään piiskaa. Sillä tavalla pää ylhäällä ja sieraimet laajoina. Mutta sieltä tulikin kerrassaan erinomainen vinkki, ja vieläpä elämys Eetulle. 😀 Varmasti unohtuivat huolet ainakin hetkeksi aikaa! Eetu pääsee niin tosi harvoin irrottelemaan, kun ei itse tule lähteneeksi velvollisuudentunnossaan. Hyvä, että joku viitsii välillä patistella hänet pois sorvin äärestä. Ei tee hyvää ihmiselle pitää ympäri vuorokauden lappuja silmillään ja kieltäytyä kaikesta hauskasta!
Onneksi on tuo maneesi. Eipä paljoa huvittaisi kentällä kököttää taas tässä säässä tekemässä oikeastaan mitään. Vaikka eihän se sisällä ratsastaminen koskaan yhtä kivaa ole kuin ulkona hyvässä säässä. Varmaan juuri sään takia on Hopiavuoressakin ollut melko hiljaista tänään. 🙂
-
-
Pinjan hiukset tunkeutuivat väkisin silmiini kun nainen oli vaihtanut asentoa vieressäni. Ensimmäistä kertaa kyse ei ollut hauskan pidosta kun nainen oli laittanut viestiä. Käänsin kylkeä ja katsoin kelloon 6.20 maanantai aamuna. Makuuhuoneen nurkassa olevalla työpöydällä oli pino työpapereita jotka oli tänään hoidettava, Sofi nukkui huoneessaan varmaan vieläkin krapulaa pois vaikka juhlista oli aikaa. Peetu oli tuonut tytön kotiin ja se oli ollut ihan ympäri päissään nyt minun olisi yritettävä olla ilkeämpi isä ja pitää kiinni kotiarestista. Pinja liikahti takanani vaihtaen taas asentoa ja tällä kertaa haparoi varovasti selkääni.
”Paljon kello on?” nainen mutisi unenpöpperössä.
”6.23” sanahdin ja käännyin naiseen päin. Tämä mönki suoraan syliini. Silitin tämän selkää hellästi kun nainen vaipui taas uneen. Hyvin varoen ujutin itseni irti naisen otteesta ja nousin sängystä. Olohuoneen puinen lattia oli hieman viileä paljaitten jalkojeni alla astellessani keittiön kautta terassille. Pian Jessie ilmestyi auki olevasta ovesta jalkoihini pyörimään.
”Taitaa tulla aurinkoinen päivä” mutisin koiralle kyykistyen samalla silittämään sitä. Selkäni takaa kuului vaativa puhelimen pirinä, kukahan siellä tähän aikaan aamusta soittaa.”Jarmo Tamminen” vastasin tuntemattomaan numeroon.
”Hopiavuoren Eetu täällä. Dipsi oireilee hieman ähkyä. Soitin eläinlääkärin katsomaan ja taluttelen sitä tässä.” miehen vakava ääni sanoi puhelimessa.
”Mä tulen saman tien, kiitos ilmoituksesta” sanahdin ja heipan jälkeen katkaisin puhelun. Ryntäsin takaisin sisälle kiskomaan loput vaatteisa päälleni ja pyysin Pinjaa viemään Sofin samalla kouluun kun itse lähtee töihin. Nappasin työläppärin laukkuuni sillä voisin tehdä töitä samalla kunhan Dipsin maha olisi saatu taas toimimaan. Chevroletti kiisi kohti Hopiavuorta ja ei kauaakaan kun tuttu talli rakennus häämötti jo edessä.Dipsi näytti väsyneeltä kun Eetu sitä hoputti kävelemään.
”Hei iso poika” sanahdin tälle samalla kunnEetu ojensi minulle nahkaisen talutunarun. Nyökkäsin Eetulle kiitokseksi ja mies poistui jatkamaan aamutallin tekemistä.
”Kyllä me saadaan sut kuntoon, kunhan jaksat nyt kävellä vielä. Kohta tulee apua” sanahdin ja taputin orin kylmänhikistä kaulaa. Eetu toi sille kevyen fleeceloimen ja onneksi päivystävän lääkärin auto saapui pihaan. Dips sai lääkkeitä ja käskyn kävellä kunnes kakka alkaisi liikkumaan. Noin 20 minuutin päästä keskelle tallipihaa ilmestyi höyryävä kasalantaa. Painoin korvani hyvin varovasti orin kylkeä vasten josta kuului helpotukseksi ääniä. Suolisto siis toimisi jälleen.Vaihdoin orille kuivan fleecen ja juotin sille vettä. Ori joi hyvällä halulla jopa pieni määrä heinää upposi hyvin. Olin kuitenkin varovainen ja laskin Dipsin karsinaan jonne se jopa kakkasi uudestaan. Helpotuksen huokaisu karkasi huuliltani mutta aikomukseni ei ollut lähteä pois Dipsin luota. Eetu lappasi paskaa kärryyn viimeisistä karsinoista kun kävin hakemassatalli tuvasta penkin ja nostin läppärin syliini. Dipsi vaikutti hyvin levolliselta ja välillä se hamusi kaltreiden välistä ohi kulkevaa Eetu herkkujen toivossa.
-
Onneksi Dipsin kanssa päästiin tällä kertaa ihan vain säikähdyksellä. Tallilla on melkein koko ajan joku, joten onneksi kaikenlaiset oudot jutut huomataan yleensä aika nopeasti. Lapsetkin osaavat tulla sanomaan, jos joku hevonen vaikuttaa kummalliselta. Silti Jake on hellyyttävä, kun jää talliin istuskelemaan ja töitään tekemään hevosensa takia. Onhan sitä parempi pitää silmällä jonkin aikaa!
Sen sijaan Sofin kanssa ei näytä käyvän onnellisesti. Ei se flikka voi olla niin idiootti, että kuvittelee, ettei jäisi kiinni tekosistaan Otsonmäen kaltaisessa pikkukylässä! Täällähän juoruillaankin niin paljon, että jos yksin kaadut metsässä eikä kukaan näe, niin seuraavana päivänä kaikki osaavat kuitenkin kysellä, että tuliko haavereita. Mikähän Sofilla on? Onko se lie joku kapinavaihe, joka Jaken on taltutettava, vai oiriikohan Sofi jotain vaikeampaa juttua? Pahimmassa tapauksessa pian koputtaa joku setä tai täti tai joku muu ovelle ja sanoo, että lastensuojelusta päivää. :/
-
-
Dipsin ähkyoireet olivat onneksi jääneet kertaan mutta silti minua ei haitannut viettää yhtä kokonaista päivää tallilla. Sofin koulu oli loppunut jo loppunut ja tyttö oli halunnut lähteä vanhempieni luokse Seinäjoelle joten saisin viettää loman aloittajaiset ihan yksikseni. Tyttö todennäköisesti viihtyisi vanhemmillani pitempään koska ukki hemmottelisi hänet pilalle niin kuin hän oli tehnyt siitä asti kun Sofi oli ollut vauva.
Jessie pyöri innoissaan jaloissani sillä se tiesi että olisimme menossa johonkin kun kävelimme kohti autoa. Matkamme määränpää oli Hopiavuori. Tallin pihassa oli hiljaista ehkä kaikki olivat tekemässä viime hetken ostoksia ja valmistelemassa tulevia juhlia. Laskin Jessien vapaaksi mutta käskin sen pysttelemään lähellä. Tallissa seisoskeli 3 miestä jotka vaikuttivat hieman hiljaisilta. Muistaakseni pörröpää oli nimeltään Hello ja tämä silitteli pienen suomitamman turpaa, Eetu nojaili harjan varteen ja tätä kolmatta en tunnistanutkaan.
”Huomenta” snahdin miehet ohittaessani ja jatkoin matkaani hakemaan Dipsin varusteet valmiiksi.
Eeetu oli ruvennut paskan luontiin tämän tuntemattoman pojan kanssa ja Hello oli siirtynyt harjailemaan tammaansa.Dips lähti mielellään mukaani ja hörähti hellästi kun näki Hellon varsan karsinassaan. Hymähdin vain ja paketoin mahdollisimman pian Dipsin varusteisiin. Eetu oli pihalla kun olin nousemassa Dipsin selkään.
”Onko tää kevät näin masentava kun kukaan ei oikein hymyile”kysyin ja loin katseen mieheen.
”Kaikki taitaa vain olla hieman väsyneitä” Eetu tokaisi ja oli lähtemässä sisään.
”Jake, jos satut näkemään Jillaa varmistathan että se on kunnossa” Eetu sanoi. Ihmeellinen pyyntö mutta hyvä on ajattelin ja ohjasin Dipsin kohti maastopolkua.Jessie hölkkäsi vierellämme nätisti, olin niin tyytyväinen että minulla oli niin järkevä hevonen ja koira. Kaukana edessämme näkyi hevonen ratsastajineen. Otimme heidät kiinni ja hidastin vauhtia.
”Huomenta” sanahdin tytölle joka vilkaisi minua hieman helpottuneen näköisenä.
”Huomenta” kuului hieman särisevä ääni.
”Eetu pyysi varmistamaan että kaikki on ihan ok jos satun törmäävän teihin. Onko jokin hätänä?” kysyin ja vilakisin ympärilleni varmistaen että Jessie oli mukana.
”No, en oikein tiedä. Tai no kysytään näin jos sä saisit kuvan puhelimeen jossa sun poikaystävä suutelee toista miestä olisitko sä ok?” tyttö kysyin ja pyyhki silmiään.
”No todennäköisesti en”sanahdin ja tyttö vain nyökkäsi.Toivotin tytölle päivän jatkot ja käännyimme polulta takaisin kotiin päin. Dipsin harja hulmusi kun laukkasimme pienen ptäkän. Jessie alkoi läähättämään joten siirryimme käyntiiin loppu matkan ajaksi. Talille päästyämme annoin Jessiellä vettä ja se painui makoilemaan satulahuoneen viileälle lattialle. Hoidin Dipsin kuntoon kun Hello saapui luokseni.
”Näitkö sä Jillaa?” mies kysyi.
”Näin, hän oli todella surullinen. Pienenä vinkkinä en suosittele suutelemaan toisia ihmisiä ainakaan näin pienessä kylässä missä juorut leviää” tokaisin ja aloin juottamaan Dipsiä. Hello poistui paikalta ja minä vein Dipsin takaisin tarhaan.-
Tämä teksti muuttaa käsitystäni Jakesta tosi paljon. Jillan suru tuli kauniisti ja uskottavasti esille Jillan päiväkirjassa, mutta Jaken käytös ja koko kuvio tässä vaikuttaa minusta oudolta. Jake ja Jilla eivät aiemman perusteella ole ystäviä, eivätkä sitä myöten kauhean syvästi toisistaan välitä: mitä nyt yleistä empatiaa toista ihmistä kohtaan. Eetu ja Jake sen sijaan saattavat olla paremmissa väleissä, mutta Eetulla ei puolestaan ole pienintäkään vihiä Hellon ja Tiituksen kuviosta. Eetu varmasti huomaa Jillasta, ettei kaikki ole hyvin, sillä asuvathan he yhdessä. Mutta olisiko Eetu ikinä patistanut jotakuta, varsinkaan ketään Jillalle melkein vierasta, sorkkimaan hänen yksityisasioitaan? Toinen, mikä herättää minussa syvää kummastusta on se, miksi Jake, aikuinen fiksu mies, kävisi uhkailemassa Jillan tai yhtään kenenkään muunkaan puolesta teinipoikaa? Sanavalintojensa puolesta Jake kuitenkin ymmärtää jopa pitää itseään vanhempana ja aikuisempana kuin näitä teinidraamaan osallisia. Tai siis, ei hän minusta ainakaan loukatakseen Jillaa tytöttele! En koe Jakea kuitenkaan mitenkään niin superempaattiseksi, että hän olisi vain noin kovin kiinnostunut muiden olon helpottamisesta. Onhan hän toki jopa Eetua koettanut kerran piristää naishuolissaan, mutta superempaattinen ehkä huomaisi Hellonkin olevan yhtä lailla hädissään ja tekisi siitäkin päätelmiä.
Toisaalta taas Jake on isähahmo. Miksei olisi Jillallekin? Miksei kyse olisi vain siitä, että hän on nopea tekemään tuomioita ensimmäisen kuulemansa jutun perusteella, ja pitäytyisi sitten päätelmissään ikään kuin laput silmillä. Tai ehkä Jake, teini-ikäisen tyttövauvan iskänä, kokee tarvetta puolustaa nimen omaan Jillaa siksi, että Jilla muistuttaa häntä hänen omasta tyttärestään. Jaken asennoituminen on siis kyllä minun järjelläni selitettävissä, mutta Hellolle nokittelu ei. Tämä kaihertaa ikävästi jotain kohtaa siitä Luotettavasta Aikuisesta Jakesta, jollaisen kuvan olen hänestä luonut. Vaan voihan se olla, että se oli vain aggressiivinen ensireaktio.
Sen sijaan olisi erinomaisen Hellon tyylistä lähteä selittelemättä pois. Jakella on ehdottomasti ikään kuin ylivoima: hän on aikuinen, joka on kuullut Hellosta juorun, johon on uskonut. Hello tuskin viitsisi alkaa selittämään, mitä todella tapahtui, koska ei se muuttaisi mitään. Ja kukapa teini jäisi aikuisen miehen uhkailtavaksi, jos pääsisi rauhanomaisesti poistumaankin?
Vaikka Jaken reaktio ei ole minusta kaikkein moraalisin tai loogisin, näen tässä kuitenkin houkuttelevan raon, josta saisi kiskottua esiin ihan toisenlaista ihmissuhdedraamaa, ja sekös vasta on paras asia maailmassa. Kunhan keksisin jonkin syyn, jonka vuoksi Hellon olisi järkevää kuvailla tapaus Eetulle, saisin esiteltyä Jaken ansiosta Eetun piilotetun leijonaäitipuolen. Eetun rakkaita eivät aikuiset miehet hätyyttele, vaikka he tekisivät massamurhan. 😀
-
Huomasin ihmetteleväni samaa kuin Eetun isi. Miksi Jake, joka on noin symppis isähahmo, menisi uhkailemaan teinipoikaa. Varsinkin, kun on kuullut vain toisen puolen tarinasta. Ja varmasti myös näkee Hellon kivun ja kärsimyksen jos kerran Jillankin. Mutta ehkä saman tyyppinen kokemus on se, miksi Jake ottaa noin vahvasti ja alkuun puolen tässä tarinassa.
Tai, sitten minä luin vain viimeisen repliikin liian agressiivisesti. Ehkä se oli pehmeämmällä äänellä tarkoitettu. Sellaisella, että kulmakarvat vähän nousevat ja ääni on syvä mutta lempeä. Että Jake yrittäisi auttaa myös Helloa.
Tarinana tämä oli todella kiva ja huomaavainen. Selitit hienosti, missä Sofi on ja miksi etkä vain hypännyt sen yli. Se toi tarinaan realistisuutta. Ja Jessie on kyllä maailman fiksuin ja kiltein koira! Pysyy nyt rinnalla noin, mahtaa olla helppoa!
-
-
Ihan niin kui ennen
Nostin hänet ilmaan ja katsoin lumoaviin siniharmaisiin silmiin. Kun valo osui hänen silmiinsä se sai ne säikymään kuin isot timantit. Punainen kesäleninki oli kietoutunut osittain jalkani ympärille ja hänen naurunsa kaikui korvissani. Seisoimme keskellä täydessä kukassa olevaa peltoa kun kameran salamavalo välähti.
”Tämä on elämäni paras päivä” sanoin ja painoin suudelman punaisille huulille. Kävelimme käsikkäin pois pellosta ja siirryimme seisomaan autoni viereen.Olin painanut stetsonin hellästi naisen ja laskin käteni hänen pyöristyneelle mahalleen. Siellä olisi meidän ikioma lapsi ja elämä oli siinä hetkessä täydellistä. Kun kolmen kuukauden päästä maailmaan syntyi kaunein tyttövauva joka sai nimekseen Sofia mutta Sofiksi kaikki häntä kutsuivat. Perheemme oli täydellinen niin kuin jokainen palanen olisi löytänyt vihdoin omalle paikalleen. Vuodet vierivät perhe onni kukoisti ja Sofi kasvoi.
Kunnes kaikki muuttui ja enää ei ollut tyttöä punaisessa mekossa vaan Cruella Devil turkiksessaan. Naisen käytös muuttui lempeästä ja järkevästä, hyvin salailevaksi ja poissa olevaksi. Ajattelin alkuun että se vain johtui siitä että hän oli vasta aloittanut työt ja oli väsy. Seuraavaksi kuvioihin astui jatkuva kännykän räpellys ja jos satuin kysymään kenen kanssa nainen viestitteli vastaus oli ystävän vain joten annoin asian olla. Lopulta hän lähti usein lauantaisin istumaan iltaa ystävättärensä luokse ja soitti minut aina umpi kännissä hakemaan jostain baarin kulmalta tai jätti tulematta kotiin ollenkaan. Ehkä se olisi vain vaihe mutta kun hän jäi kiinni sänkystä toisen miehen kanssa meidän kodissamme koko perhe onni pirstoutui sirpaleiksi niin pieniksi että vielä kahdenkin kuukauden jälkeen löydät niitä joka paikasta.
En ole koskaan ollut niin vihainen kuin sinä päivänä enkä tiedä halusinko edes olla. Jessie alkoi haukkumaan ulkona joten minun oli pakko nousta nojatuolista komentamaan sitä. Seisahdin terassille ja kaivoin taskutani tupakan. Työnsin hieman repaileiset (lue koiranjärsimät) crocksini ja laskeuduin portaat alas. Jessie haukkui jossain ranna tuntumassa ja eikä vastannut komennuksiini. Siellä oli siis jotain todella kiinnostavaa. Olin aidannut koko talon ympäristön jotta voisin pitää Jessietä vapaana sillä koira ei liiemmin välittänyt uimisesta joten se ei karkaisi uimalla.
”No mikä täällä on?” kysyin saunatuvan oven edessä haukkuvalta koiralta. Koira tuijotti kiivaasti kohti pientä ruskeaa piikkikasaa.
”sehän siili hölmö”sanahdin ja tartuin koiraa pannasta.
”Annetaan siilille rauha poistua niin ei käy vahinkoa” sanahdin ja talutin häntäänsä hurjasti vispaavan koiran pois saunatuvalta sisään asti tupakin edelleen roikkuen huulieni välissä. Istahdin terassille juuri kuin Pennasen Tuomo vanha ruosteinen Nissani pysähtyi portin taakse. Hän nousi avatakseen portin jonka jälkeen ajoi auton sisään.”Ei tartte sulkea porttia koira on sisällä” huusin miehelle joka näytti minulle peukkua. Sofi astui ulos autosta ja asteli suoraan sisälle todeten että kananpaskan haju ei varmaan lähtisi koskaan pois.
”Se siivos kanalaa monta tuntia, välillä kuului hirveä läjä kirosanoja ja homma jatkui Tuomo sanoi ja naurahti.
”Noh sitähän kaikke me ollaan joskus tehty”sanahdin. Tuomon isä eli minun ukkini Pennasen Mauri oli todella pikkutarkka kanalan siisetydestä ja siitä että ne pääsivöt ulkoilemasn joks päivä niin paljon kuin on mahdollista onnellisen kanan munat maistuivat kaikista parhaimmalle ja naapuritkin tykkäsivät niitä ostaa.”Mun täytyy nyt mennä kun lupasin Tormakan Juhanille mennä iltanavetta avuksi kun muut lähtivät käymään ruottinlaivalla” Tuomo sanoi ja istui takaisin autoon. Kun tämä veti oven kiinni olin varma että se tipahtaisi saranoiltaan sillä ääni oli karmiva. Mies peruutti ja nousin sulkemaan portin. Olin menossa jututtamaan Sofia sisälle päästyäni mutta tyttö puhui jonkun kanssa puhelimessa sillä koputtaessani tämän huoneen oveen kuului vain ” Mä en nyt jouda puhumaan kun mulla on keskustelu kesken tyttöjen kanssa”. Selvä ei siis aikaa vanhalle isäpapalle. Istahdin taas nojatuoliin ja aloin selaimaan tv:tä.
-
Onhan tätä aihetta jo aikaisemmissakin tarinoissa käsitelty, mutta varsinkin tästä huokuu, miten tärkeä perhe Jakelle oli, ja on yhä. Hän tuntuu kaipaavan sellaista tasaista arkea vaimon ja lapsen kanssa. Vaikka Sofi nyt onkin hänen luonaan niin arki ei taida silti olla kovinkaan seesteistä tai rauhallista. Koen, että Jake on vähän hukassa, ja ollut siitä saakka kun hänen perheensä rikkoutui. Sitä on vaikea sanoa, mahtaako hän koskaan löytää enää sen saman onnen joka joskus aikaisemmin oli. Kenties, mutta tokkopa hän uutta vakavaa suhdetta edes uskaltaa alkaa harkitsemaan ihan pian, vaikka Sofikin on jo iso tyttö.
Onneksi Jakella on kavereita kuitenkin, kuten tämä Tuomo. On ainakin joku jolle jutella ja kenen kanssa naureskella. Musta erityisen hyvä kohta oli tuo, jossa Sofin kerrottiin siivonneen kanalaa ja kironneen kuin merimies, jonka jälkeen homma jatkui taas. Haluan uskoa että se kertoo tytön olevan sisukas ja päättäväinen, josta toivottavasti Jake saisi joskus vielä olla ylpeä.
-
Noa kommentoi perheaihetta niin kuin minäkin olisin kommentoinut, joten keskityn itse siksi sivuasioihin. Haluaisin nostaa esiin isäntien jutut. Niistä ei ole paljoa puhetta muiden kuin Jaken tarinoissa, vaikka isäntähän Eetukin on! Jaken tarinoissa on jo pari kertaa aiemminkin, mutta varsinkin tässä, kuvattu miten isäntäpiiri Otsonmäellä pyöriikään. Tehdään omia hommia, ostetaan kananmunia naapurin isännältä ja rasvaista lehmänmaitoa toiselta. Ja sitten kun tulee ruotsinlaivareissu, niin sen kummemmin ihmettelemättä mennään tekemään iltanavettaa, koska eihän siinä muuta voi. Mentävä on, jotta saa sitten kanala-apua, kun tulee itse vaikka kipeäksi tai on jokin pakollinen reissu. Voi luottaa siihen, että naapurin isäntä hoitaa asiat kunnolla, koska naapurin isännän on luotettava, että sinä hoidat sitten vastavuoroisesti hänen asioitaan. Tässä on jotain samaa hellyyttävää kuin siinä, miten bussikuskit ja rekkakuskit tapaavat aina tervehtiä toisiaan tiellä. 😀 Sillä lailla, että tässä me nyt körötellään, kyllä tämä tästä. 🙂
Sofissa Jakella on kyllä työmaata. Näyttää olevan aika voimakastahtoinen tyttö se. Voi kun Jake saisi autettua sitä niin, että se alkaisi ohjata energiansa vielä vähän enemmän oikeaan suuntaan. Siitä tulisi vaikka mitä hienoa.
-
-
Rahaa kuin roskaa
Dips katsoi minua tarhassaan tallin kupeessa. Se näytti hieman surkealta siellä yksinään, mutta aiemmin keväällä saamnsa ähkykohtauksen takia en uskaltanut pitää sitä pitkiä aikoja laitumella kerrallaan. Päätin piipahtaa sisällä nopeasti sillä ulos leijaili tuoreen pullan tuoksu ja se tarkoitti sitä että Jilla oli tullut takaisin matkaltaan. Tuvassa oli tungosta mutta sain silti ongittua itselleni pari pullaa ja kupillisen kahvia. Olin juuri saanut syötyä viimeisen palan pullastani kun puhelimeni soi. Hörppäsin pikaisesti lopun kahvin ja kiitin Jillaa. Astelin eteiseen ja kaivoin puhelimeni taskusta, se oli isäni.
Sydämmeni jätti pari lyöntiä välistä sillä Sofi oli viimeiset viikot ollut siellä enemmän kuin ktoona. Olikohan jotain sattunut.”Huomenta” sanahdin puhelimeen ja jäin odottamaan vastausta.
”Huomenta iskä” kuulin Sofin äänen puhelimesta.
”Mä onnistuin tiputtamaan mun puhelimen ja näyttö särkyi miljoonaan palaseen. Saattaisin tarvita uuden. Ja mulla on vähän omaakin rahaa jota oon saanu kun oon auttanut mummia kotitöissä mutta se ei ihan riitä”tyttö jatkoi.
”Minkälaista sä oot sitten ajatellut ja paljon sulla on omia säästöjä?” kysyin tytöltä.
”No siis se puhelin jonka haluaisin maksaa melkein 800€” tyttö sanoi.
”800 EUROA.”huudahdin niin että se varmasti kuului keittiöön asti ”Eik olisi yhtään halvempaa?”kysyin.
”No siis sama puhelin pienemmällä muistilla olis reilu 500€” tyttö sanoi. Hieroin otsaani ja tungin puutsit jalkaani.
”Ja siis mulla on kerättynä 250€ ja mummi lupas laittaa ukin kanssa 100€”tyttö puhelin.
”Hyvä on mä laitan sun tilille rahaa niin käykää ostamassa se sit”sanahdin huokaisten.
”KIITOS ISKÄ!” tyttö sanoi ja lopetti puhelun.Istahdin talon portaille ja siirsin tytölle rahaa. Ei se siitä ollut kiinni etteikö rahaa olisi ollut mutta ei sekään ihan kaikkeen riitä. Onneksi viikon päästä alkaa työt. Sofi oli päässyt opiskelemaan Seinäjoelle jotain kosmetiikka alaa ja asuisi viikot asuntolassa ja viikonloput ja lomat kotona. Jessi tökkäsi minua kuonollaa. Olin unohtanut koko koiran puhelun takia mutta siinä se seisoi ja kosketteli poskeani märällä nenällään.
”Me taidetaan taas jäädä kahden tyttöseni”sanahdin ja rapsutin sitä korvan takaa. Jessie painoi päänsä polvelleni ja huokaisi syvään. Ollaahan me pärjätty ennenkin kahden ajattelin ja nousin ylös. Dips odottaa lenkille pääsyä.Unohdin taas vaihtaa käyttäjää :)))) Joten kuvitellaan tähän Jake kirjoittajaksi
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 9 kuukautta sitten Jilla.
-
Voi Dips parkaa. Vaan nythän ne kaveritkin alkavat palailla laitumiltaan, niin ei ole niin yksinäistä tarhoillakaan enää. 😀 Onneksi kaikki muutkaan hevoset eivät ole olleet laitumilla tänä kesänä, niin ei ole Dipsinkään tarvinnut ihan yksistään nyhjätä, reppanan.
Mua aina huvittaa lukea Jaken kasvatusmetodeista. 😀 Mulla ei ole lapsia, mutta huomaan perineeni ajatukseni lasten kasvatuksesta mun omalta äidiltäni. Meillä ei tosiaankaan ollut tiukka kasvatus, ei mitenkään päin: ei kotiintuloaikoja, ei kotiaresteja, ei mitään sellaisia… …kunhan me vain puhuttiin aina totta ja osattiin itse päätellä, mikä on oikeus ja kohtuus. Jos me oltaisiin pyydetty kahdeksansadan euron puhelinta, me oltaisiin oltu varmaan pian ilman puhelinta, jotta osattaisiin arvostaa ihan normaalia puhelinta. 😀 (Ja jos me ei oltaisi itse käsitetty tulla hyvissä ajoin kaverilta kotiin, ei meille olisi kotiintuloaikoja laitettu, vaan me ei vain sitten oltaisi päästy minnekään, kun ei olla osattu itse olla asianmukaisesti.) Mä tunnen kyllä niitä ihmisiä, joilla oli ne kahdeksansadan puhelimet. Siis vertauskuvallisesti: kaikillahan oli 3310 kun mä olin yläasteella… Niitä oli kahta sorttia niitä teinejä. Se näkyi päältä, onko puhelin saatu lahjaksi, vai oliko teini itse joutunut säästämään siihen. Kaksi ja puoli sataa ei olisi mulle niin iso raha, olenhan mä työssä käyvä aikuinen, mutta Sofin ikäiselle se on kokonainen omaisuus. Jos se on sen rehellisellä työllä tienannut ja itse säästänyt, se on kyllä jopa mun mielestä tainnut puhelimensa ansaita… 800 euroa on paljon, Jake sen tietää, mutta kun Sofi on niiiin ahkera! Mun kasvatusfilosofia ei olekaan ainoa oikea. 😀
Mun isä oli hellämielisempi kuin äiti. Olisin voinut kuvitella, että jos se olisi kasvattanut meidät yksin, se olisi muuttunut aika Jakemaiseksi touhuksi. Vaikka se oli hyvä isä, nyt aikuisena olen onnellinen, kun äiti oli aina kuvioissa. Mitä musta olisikaan tullut, jos mulla olisi ollut kahdeksansadan euron puhelin, mutta ei edes yhtä vanhempaa, joka vaati mua aina ankarasti käyttämään järkeäni? Vaikka Jake on aivan varmasti ihana isä niin kuin munkin isä oli, Sofi on ehkä ihan onnekas, kun se saa olla välillä myös muiden hoiteissa. Toisaalta taas jakemaiset ihmiset opettavat lempeyttä ja muita hienoja arvoja. Jakejakin tarvitaan, Jaket tasapainottavat muita siinä missä muut Jakeja.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 9 kuukautta sitten
-
Malliksi(ko)?
”OLE NYT HETKI PAIKOILLASI” Sofi huudahti kameran takaa. Kaikkeen sitä meneekin suostumaan väsyneenä ajattelin ja yritin pitää ryhtiä yllä. Sofi oli aiemmin kertonut projektista jossa oli tarkoituksena taltioida erinlaisia tyylejä ja yhdistää ne joksikin meikiksi. En ollut ihan satavarma koska en todellakaan ollut ihan varma kaikista jutuista mitä tyttö oli suustaan päästänyt esitellessään projekti ideaansa minulle.
”Lasketko sen stetsonin hetkeksi siihen kannon päälle ja väistä sivuun” tyttö ohjeista ja otti kuvia siitäkin. Tyttö oli saanut lainaksi Vernerin vaimon kameran ja kohteli sitä kuin maailman arvokkaita aarretta. Suurin osa oppilaista kuulemma käyttäisi puheliamaan mutta Sofi oli ehdottomasti halunnut saada todella hyvät kuvat. Tyttö räpsi vielä muutaman otoksen ja alkoi sitten pakkaamaan kameraa laukkuun.
”Lähden tästä näyttämään Lauralle näitä kuvia sillä hän lupasi auttamaan kuvien läpi käymisessä ja tulostamaan niistä portfolion ja Tauno lupasi että saan käydä keräämässä pudonneita sulkia kanalasta koristeeksi.” tämä sanoi ja hyppäsi fillarin selkään ja katosi hetken päästä näkyvistä.
Tyttö oli tainnut kerta laakista löytää itselleen sopivan ammatin. Toivottavasti samanlainen into pysyy koko opiskelujen ajan.Odottelin makaroonilaatikon kypsymistä uunissa ja tein työhommia koneella kun sähköpostini kilahti. Siellä oli viesti Sofilta. Hän oli lähettänyt myös minulle kuulemma parhaimmat otokset ja saisin käyttää niitä jos haluaisin. Ps. tekstissä luki että voisi olla hyvä aika päivittää sosiaaliset mediatilit uudella kuvalla. Katselin omaa kuvaani ruudulla. Hieman ryppyjä siellä täällä ja vähän ehkä tuollakin. 3 vuoden päästä olisin 40v. Kyllä se aika vaan katoaa jonnekkin ihan huomaamatta. Jessie venytteli lattialla ja nousi ylös taisi makaronilaatikko tuoksua jo senkin nenään.
Copyt:J.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 8 kuukautta sitten JakeBB.
-
Jakella ja Sofillahan on hieno tilanne meneillään tässä! Sofi kiinnostuu taiteesta, joka on mun mielestä (yllätys yllätys) ihan paras harrastus kenelle tahansa, oli se sitten valokuvausta tai Minecraft-veistoksia. Kunnollinen, tervehenkinen harrastushan voisi pitää Sofin vähän tiukemmin kaidalla polulla, ja ennen kaikkea se tuo elämään järkevää sisältöä. Ja on ihana huomata pystyvänsä ja osaavansa: siis ottavansa koko ajan kivempia kuvia. Samalla siitä hyötyy Jake, joka saa ensinnäkin viettää tällä tavalla aikaa Sofin kanssa ja tutustua omaan tyttäreensä paremmin, ja vieläpä kivan FB-profiilikuvan kaupan päälle.
Jännä että melkein nelikymppinen Jake tuntuu pitävän 40-vuotiaita vanhoina. Mulle ainakin käy koko ajan toisin. Kun olin yläasteikäinen, jopa 18-vuotias oli Ihan Tosi Aikuinen. Nyt kun lähestyn kolmeakymppiä ja työkseni puuhaan 18v leikki-ikäisten kanssa, 30v tuntuu vielä aika teiniltä ja 40v alkaa olla oikeasti aikuinen. 😀 Kun täytän 80, varmaan tuhahtelen kuusikymppisille teineille, jotka käyttäytyvät äänekkäästi kaupassa, vitsi tuota nykyajan nuorisoa!! Ikä tosiaankin on vain numero…
J.:n kuvat tunnistaa aina J.:n tekemiksi, ja se niissä taitaa olla ihan kaikista hienoista jutuista hienointa.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 8 kuukautta sitten
