Tämä aihe sisältää 15 vastaukset, 9 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
Viestit
-
Haluatko hevosesi asumaan Hopiavuoren hevostallille?
Kaikki, jotka rakastavat tarinoita, ovat tervetulleita joukkoon. Hanki ensimmäisenä käyttäjätunnus tästä. Rekisteröitymisen jälkeen lähetä tähän ketjuun kuvaus hahmostasi ja linkitä myös hevosesi sivut.
Huomaa, että hahmosi ei tarvitse olla sellainen, kuin sinä itse, ellet varta vasten niin halua. Hahmolla ei ole pakko myöskään olla kuvaa, vaikka kuva auttaakin muita kuvittelemaan hahmosi selkeämmin. Hahmot saavat olla myös valokuvallisia, mutta tällöin kuvan pitää olla luvallinen ihan niin kuin piirrostenkin tapauksessa.
Hevosesi voi olla millainen tahansa, kunhan pysytään realistisuuden rajoissa. Hopiavuoren hevostalli on melko realistinen 8000 asukkaan sulkeutunut pohjalaiskunta. Esimerkiksi äärimmäisen rikkaita ihmisiä, ulkomaalaistaustaisia ihmisiä tai vaikkapa näkyvästi vammautuneita ihmisiä meillä tapaa vain äärimmäisen harvoin.
Hopiavuoren hevostalli on ensisijaisesti aktiivisen kirjoittajan ja kommentoijan paikka. Olemme kirjoittajia, jotka tykkäävät lukea toistensa juttuja, kommentoida niitä ja viitata niihin omissa tarinoissamme. Jos olet samanhenkinen, liity mukaan! Joskus kaikilla on kuitenkin kiireisiä tai muuten hiljaisia kausia, eikä meiltä potkita sen takia heti pois. Jos unohdetun oloinen hahmo on kuitenkin poistettu, hän on aina tervetullut takaisin jatkamaan tarinaansa.
Haluatko hoitohevosen?
Täältä löytyvät tallin vapaat hoitohevoset. Jos haluat hevosenhoitajaksi, ilmoita oman hevosesi sivujen sijaan hoitohevostoive. Hopiavuoren hoitohevosilla saa ratsastaa palkaksi kovasta työstäsi niiden parissa. Meillä ei ole ratsastuskoulutoimintaa, joten ratsastustakin on luvassa hieman enemmän kuin ratsastuskouluilla. Hoitajat saavat myös lähteä halutessaan mukaan kisareissuille ja heillä on etuajo-oikeus kaikkiin Hopiavuoren tapahtumiin hoitsuillaan.
Huomaa, että hoitohevosen mukana tulee kaupan päälle hevosen omistaja. 🙂 Hoitohevostopassa ja hevossivuilla on kerrottu hevosten omistajien nimet. Hahmoesittelyistä pääset tutustumaan myös omistajiin. Jonkun hahmon hevosta hoitamalla hoitaja tutustuu varmasti myös omistajaan. Kaikki Hopiavuoren hahmot eivät ole ns. ”hyviä tyyppejä”.
Kirjoitus- tai piirtotasoltasi voit olla mitä tahansa. Sillä ei ole väliä. Riittää, että rakastat tarinoita. Hyppää mukaan!
-
Heips! Olen jo hetken aikaa etsinyt sopivaa tallia jonka porukkaan voisin liittyä ja tämä vaikuttaa oikein kiinnostavalta paikalta joten tässäpä hakemusta 🙂 Virtuaalitalleista minulla on kokemusta jo usean vuoden ajalta, joten tämä on tuttua hommaa ja totta kai rakastan tarinoiden kirjoittamista, ehkä joskus innostun piirtämäänkin vaikken siinä kovin hyvä olekaan.
Olen siis Taru Pohjola, jo aikuiseen ikään ehtinyt nainen, ikää tulee syksyllä 25 vuotta. Teiniajoista olen huomattavasti rauhoittunut ja olen muutenkin alkanut kaipaamaan elämääni seesteisyyttä. Työskentelen automekaanikkona eikä minulla ole varsinaisesti tavoitteita tulevaisuuden suhteen. Elän tässä ja nyt enkä jaksa miettiä liikaa tulevaisuutta. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, jos minua pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi mukava. Ainakin uskon siihen että aiheutan harvoin harmaita hiuksia kenellekään, mutta enhän minä voi olla asiasta täysin varma. Olen huumorintajuinen enkä jaksa suuttua pikkuasioista. Autan aina muita jos suinkin osaan ja no, muutenkin pyrin aina olemaan kanssaihmisille mahdollisimman mukava. Mutta, jos minut saa suuttumaan, minusta löytyy temperamenttia ja voin olla hyvinkin pitkävihainen, riippuen tietenkin asiasta. Teini-iästä pahaksi tavaksi on jäänyt tupakointi ja toisinaan runsas alkoholinkäyttö, mutta kuten sanottua, meno on kuitenkin rauhoittunut pahimmista vuosista ja nautin nykyään jopa rauhallisista koti-illoista. Hevostelun lisäksi en varsinaisesti harrasta mitään muuta kuin vanhan rock-musiikin kuuntelua ja epätoivoista kitaran rämpytystä. Ulkonäöltäni olen 167cm pitkä ja hoikka, hiukseni ovat korpinmustiksi värjätyt ja silmäni ovat vaaleansiniharmaat. Pukeutumistyyli on varsin normaali, ei siitä oikeastaan ole mitään ihmeellistä mainittavaa, muuta kuin että värimaailma on yleensä tumma ja syksyisin/talvisin olen kauhea vilukissa, joten pukeudun todella paksuihin vaatteisiin. Meikkiä on yleensä suht paljon, vaikka tallille en jaksakaan viimeisen päälle laittautua.
Haluaisin hoitohevoseksi Skotin. Ihastuin hevoseen heti, olen aina tykännyt enemmän kilteistä hevosista kuin hurjista hevosista joiden kanssa saa pelätä henkensä edestä. Tykkään perus puuhastelusta hevosten kanssa, eikä minun ole aina pakko ratsastaa nauttiakseni hevosten seurasta. Vihaan kilpailemista, koska olen hirveä jännittäjä ja muutenkaan en varmaan olisi kauhean hieno näky koulu- tai esteradoilla. Olen käynyt ratsastuskoulun tunneilla jonkin verran aikoinaan, mutta koska perheeni ei ollut kovin varakas, oli tunneilla käyminen melko harvinaista herkkua. Opin siellä kuitenkin perusjutut, mutta missään kunnon valmennuksissa en ole ikinä käynyt. Ei sillä että valmentautuminen olisi juurikaan kiinnostanut, nautin eniten maastoilusta ja muusta rennosta tekemisestä hevosten kanssa. Uskon että voisin olla hyvä hoitaja Skotille, se vaikuttaa todella sympaattiselta herralta kaikkine kommelluksineen! Isot hevoset ovat enemmän mieleeni kuin pikkuponit tai pienet hevoset, joten siinäkin mielessä Skotti olisi minulle sopiva.
En nyt keksi muuta mitä voisin tässä kirjoittaa, toivottavasti pääsen ihanan Skotin hoitajaksi 🙂 Ja jos jotain tärkeää jäi hakemuksesta uupumaan niin annan mielelläni lisätietoja!
-
Hei!
Tervetuloa Hopiavuoren hevostallille. 🙂 Taru kuulostaa sellaiselta, että löytää kavereita tallilta ja tuo myös omalla tavallaan hieman vauhtia porukkaan. Hänestä voi tehdä esittelyn hahmoalueelle. Sen jälkeen kaikki tallin päiväkirjat (niin tallipäiväkirja, Skotin päiväkirja kuin muutkin) ovat vapaata riistaa. Halutessaan Tarulle voi tehdä myös oman spinnaripäiväkirjan, jos haluat kertoa meille myös hänen muusta elämästään. 😀
-
-
Tallipaikkaa etsii gotlanninruss-ruuna MKM Brutus, tutummin Ruttu. Ruttu tuli mun virtuaalijuttuihin mukaan ensimmäistä kertaa vuonna 2018 kun ostin sen silloiselta piirrostalli Mielikuvitusmatkalta, ja siitä asti se on lojunut lähinnä kaapin perukoilla vailla käyttöä. Keskustassa huhuilin russponeja, mutta topa sulkeutui yhtä nopeasti kuin aukesikin mun muistaesssa tän ponimuksen. Kokeilen nyt onneani, olisko Sinistä ja Rutusta tallintäytteeksi Hopiavuoreen.
Ruudun takana häärii 17-vuotias pikselihullaantunut, jonka harrastus alkoi harmittomasti yhdestä hevosesta vuonna 2017. Sittemmin hevosia ja talleja on ollut enemmän kuin sielu sietää. Tarinoinnin suhteen oon vielä melkoisen epävarma ja osaamaton, mutta halu oppia on valtava. Tämän takia oli myös kiva huomata, että Hopiavuoressa tarinoita kommentoidaan!
Ruttu on säkäkorkeudeltaan 133 senttimetriä ja ruumiinrakenteeltaan oikea pallo. Tukevassa lihavuuskunnossa oleva ruuna on varsin kova ahmimaan, jonka takia se syö heinänsä verkosta. Kiltti ja säyseä russi luulee edelleen välillä olevansa komea ori, kun se hirnuu hampaat irvessä karmealla äänellä vieressä tönöttäville tammoille. Ratsastaessa Ruttu on h i d a s, joten matkantekoon tämä ei ole se luotettavin menopeli. Rutun kanssa kaikki sujuu melko helposti, eikä ainakaan nyt tule mieleen suurempia ongelmia. Ihan mukava poni, mutta tyhmyytensä ja hitautensa vuoksi toisinaan melko raivostuttava. Jos jotain positiivista, voi kärsivällisyys kasvaa tämän ruunan kanssa. Toinen vaihtoehto on se, että olet vain entistä enemmän hajalla, mutta toki toivomme ensimmäistä.
Yleensä kuullaan marmatusta siitä, että on liian pitkä jollekin ponille- no, Sinin kohdalla tilanne on täysin päinvastainen. 24-vuotias nainen liki hyppii riemusta tietäessään, ettei joudu ruunikon russinkuvatuksen selkään. Sini ei juuri nauti ratsastuksesta, vaan on aina viihtynyt paremmin maan kamaralla, jonka vuoksi pienen ponin omistajuus ei ole ollut minkäänlainen ongelma. Tummahiuksinen Sini on hieman yli 170 senttimetriä pitkä, jonka vuoksi ei edes voisi ratsastaa Rutulla. Rääväsuinen nainen päätyi hevosenomistajaksi sattuman kautta, sillä lapsuuden lempiponin varsa oli tullut myyntiin. Silloin ei itsekuria juuri löytynyt, vaan Sini näpytteli ostoviestin samantien lainkaan miettimättä sitä, mitä ponilla tekisi.
Ruttu on toistaiseksi lähinnä oloneuvos, jonka kanssa käydään maastakäsin maastolenkeillä. Hopiavuoreen päästessä hakusessa voisi olla myös vuokraaja, jotta ponia saisi hoikemmaksi ja sille mieluisaa sisältöä päiviin.
-
Hei
Tervetuloa Hopiavuoreen! Kuulostaa siltä, että Sini löytää varmasti seuraa ja siten kirjoittaja pelikavereita. Voit kirjoittaa Sinistä esittelyn hahmoalueelle ja luoda Rutulle päiväkirjan. Myös Sinille saa tehdä oman päiväkirjan heti, kun se on ajankohtaista. Kaikki päiväkirjat, esimerkiksi tallipäiväkirja, ovat kaikille kirjoittajille vapaata riistaa ja tekstinsä saa sijoittaa sinne, minne sen kokee parhaiten sillä kertaa sopivan. On ihanaa saada uusi taiteilija mukaan joukkoon.
-
-
Ai että minnuu jännittää kirjottaa tätä, viimeksi virtuaalijuttujen parissa touhuillut pari vuotta sitten! 😀 Viime aikoina kirjotuskärpänen tai joku muu vastaava laji tais nappasta, kun tuli hirmunen kirjotteluinto. Hopiavuorta taisin jo joskus aiemminkin katsoa, mutta silloin ei tullut haettua jostain syystä porukkaan mukaan. Nyt olis kuitenkin tosi kivaa alottaa virtuaaliharrastus uudestaan nimenomaan täällä, ainakin näin ulkopuolisen silmiin näyttää että täällä olis rento ja kannustava ilmapiiri! Miun hahmo sekä hevonen on vielä hieman keskeneräisiä, oon aiemmin tykännyt et kumpikin muokkautuu omannäköiseksi ajan saatossa kirjoittaessa. Laittelen tähän kuitenkin alustavia pläänejä kummastakin, toivottavasti näillä pääsis alkuun. Kuvat koitan hommailla piakkoin molemmille!
Maisa Komulainen on 21-vuotias lähihoitaja, joka työskentelee Seinäjoella vanhainkodissa. Hevosten parissa hän on viettänyt koko ikänsä, mutta äidistään poiketen ei koskaan innostunut kilpailemisesta. Jotkut kissanristiäiset ja pääsiäiskarkelot hän on Oilin kanssa kiertänyt, mutta jokaisten jälkeen vannonut ettei enää koskaan kilpaile- ainakaan tällä hevosella. Oilin kanssa hän lähinnä “höntsäilee”, eikä ota heppailua turhan vakavasti. Luonteeltaan Maisa on rento ja leppoisa, vaikkakin melko hiljainen ja omiin ajatuksiinsa uppoutuva. Tutussa seurassa hänestä kuitenkin puhkeaa melkoinen kälättäjä, jonka jutusta ei välillä ole tulla lainkaan loppua.
Ospa Wietrzna, tutummin Oili on 14-vuotias wielkopolskitamma, joka on ollut Komulaisen perheen lellikki jo melkein 10 vuoden ajan. Alkujaan Oili ostettiin Maisan äidille kilparatsuksi, mutta pian kävi ilmi ettei tästä tammasta tehtäisi kilpuria sitten millään. Suoraan sanottuna tamma on urpo, josta on lähinnä ruohonleikkuriksi. Toisinaan ärsyttävän omapäinen, kimeä-ääninen ja hölmö Oili oli kuitenkin sulattanut kaikkien sydämet, eikä varsinkaan Maisa ollut valmis siitä luopumaan. Viimeiset vuodet tamma onkin ollut lähinnä Maisan hevonen, vaikka hevonen onkin vanhempien omistuksessa ja kulut jakautuvat perheenjäsenten kesken tasaisesti. Samalla kun perheeseen muutti toinen hevonen (siitä muuten tuli kilpahevonen, nappiostos) siirtyi päävastuu Oilista Maisalle.
Oilin nimi on puolaa ja tarkoittaa vesirokkoa. Nimensä se sai siitä, että sen kumpikin vanhempi sisarus sekä emä ovat kärpäskimoja. Kasvattajat olivat varmoja, että ruunikonkimona syntynyt varsakin vaihtaisi väriään kärpäskimoksi, joka heidän mielestään muistutti vuoroin vesirokkoa tai homepilkkuja. Toisinaan tamma vaikuttaakin siltä, kuin sitä riivaisi jokin ärsyttävä tauti- tutustu siihen niin näet omin silmin.
Vaikka Oili osaakin olla toisinaan hankala, on se kuitenkin maailman lempein ja ystävällisin otus joka tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. Huumorintajua ja lehmänhermoja sen kanssa silti tarvitaan rutkasti!
Ruudun takana häärii 18-vuotias nuori, jolla on kokemusta virtuaaliheppailusta runsaan kolmen vuoden ajalta. Sen jälkeen tuli pidettyä noin kahden vuoden tauko, mutta nyt innostus heräsi uudestaan ja oli pakko päästä kirjottelemaan 😀 Kirjottajana koen olevani vielä melko haparoiva ja alussa, otan mielelläni vinkkejä vastaan jos miut tänne otetaan mukaan 🙂 Kaiken kaikkiaan tää talli vaikuttaa aivan ihanalta, pistän sormet ristiin ja jään odottelemaan!
-
Leo Elmeranta, joka on toisinaan esiintynyt Camillan tarinoissa, on jo vuosi tai pari sitten hankkinut itselleen ei niin menestyneen suomenhevostamma [Pamin. Tamma on kuvankaunis kuin mikä, mutta Leolla ei ole tällä hetkellä niin paljoa aikaa omalle hevoselleen kuin toivoisi. Niin hän on päättänyt jättää Pamin Camillan valmennettavaksi. Tamman ollessa pienellä lomalla ravikilpailuista sen kunto on päässyt tippumaan ja maha hieman kasvamaan. Joten jos vain Hopiavuoressa on tilaa, Pami tulisi mielellään ihastuttamaan Hopiavuoren arkea.
Tosiaan hahmona Camilla on toivottavasti osalle edes tuttu. Esittely löytyy täältä. Leo on taas henkeen ja vereen vannoutunut ravimies, joka on iältään yli 25-vuotias. Leoa tulisi myös näkemään enemmän Hopiavuoren arjessa, ja hänelle voisin kunnon esittelytekstin kirjoittaa. Mies on kuitenkin kiireinen kulkiessaan ympäri Suomea muiden hevosia ajaessa.
-
Tänne vaan!
-
-
Arch katsoo omalla nimellään tehtyä hakemusta, joka on komeilee tietokoneen ruudulla. Vai, että sillain. Just joo. Tulipa siinä itsestä tehtyä hevosenhoitaja.
Hoitajaksi hakee Alexander ”Arch” Millivaara
Archin ei oikeasti edes pitäisi olla koko Suomen maan rajojen sisällä. Amerikkalaissyntyinen 17-vuotias miehenalku vaan sattui löytävänsä itsensä uuden sijaisperheen etuovella jossain pikkukunnassa sijaitsevalla maatilalla. Kuka tietää, ehkä oli vaihto hyväksytty ajatellen maatilan maisemien rauhoittavan pojan olemusta. Mutta ei se kauheasti mihinkään auttanut.
Helposti vihaan kääntyvä Arch ei kauheasti perustanut ensimmäisestä kuukaudesta maatilan työjuhtana. Jos häntä edes sellaiseksi tunnistaisi; purppuraksi värjätyt (kärsineet) hiukset, lävistykset huulissa, kielessä ja liuta korvakoruja, sekä hintelä kehonrakenne eivät auttaneet asian myymisessä. (Auttoivat ne kylällä hengailevia kyllä tunnistamaan oudon, tyhjästä tulleen muukalaisen.) Alkoi poika siitä vasta kunnolla pitää, kun tarvitsi alkaa hoidella naapurin hevosta omistajan ollessa poissa. Tuli amerikkalaistoopesta hevosihmisiä siis lopun kaiken.
Luonteeltaan Arch on, tällain karusti, lantaa suustaan melkein oksentava kiusankappale. Ainakin tutustumisvaiheessa, jos sitä pidemmälle kukaan kehtaa mennä. Saati tulee ärtyneisyys ihmisiä kohtaan pojan mysteerisestä elämäntarinasta tai vaan luonnollisesta halusta olla joskus suola avonaisiin haavoihin, ei siitä pääsee eroon vaikka kuinka ystävällinen olisi. Piikittävät kommentit ovat hyvin ajoissa jo valmiita. Epäluuloakaan pakoon ei pääse helpolla, edes, jossa on myös parina iso jos, ystävystyy hänen kanssaan. Hevosten kanssa ei Archilla kanssakäyminen mene yhtä pahaksi kuin ihmisten. Kärsivällisyyttäkin tuntuu yhtäkkiä löytyvän saavittain.
Hoitajaksi Arch hakisi – yhteisymmäryksellä hevosta kohtaan – Pasia. Pasia, koska ruuna nyt vaan vaikuttaa kivalta seuralta ja jotenkin moiselta symppikseltä. Ratsastuksesta on pojalla kokemusta nyt se perinteinen metsäsamoilu ja pari hiekkäkentällä läpi väännettyä virallista ratsastustuntia. Arch on kuitenkin perinpohjin vakuuttunut, että kyllä hän yhteisen sävelen yleensä hevosten kanssa löytää. Vaikka kuinka äksyjä olisi.
(Täällä ruudun takan löytyy kokemusta virtuaaliheppailusta reilun kolmen vuoden ajalta. Itse olisin erittäin innostunut alkaamaan hoitaa Pasia ja kehittyä mahdollisesti vielä enemmän kirjailussa. 🙂 Eipäs tässä oikein muuta keksi loppuun. Ei muuta kuin sormet ristiin.)
-
Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi sitten
Alexander Millivaara.
-
Tervetuloa Alexander! Jo ennen kuin Pasi mainittiin, ajattelin, että tämä hahmo kuulostaa niin samanhenkisetä kuin Hopiavuoren poninpaholainen, että johan tulisivat juttuun. Voit tehdä Alexanderista esittelyn hahmoalueelle, ja sen jälkeen hänelle voi aloittaa oman päiväkirjan spinnareihin. Päiväkirja-alueen päiväkirjat ovat vapaata riistaa, ja tarinat voi julkaista sinne, minne niiden kokee parhaiten sopivan. Alexander saa varmasti ihan uutta hulinaa aikaan!
-
Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi sitten
-
Seitsemäntoistavuotias James valloittaa tyttöjen sydämiä pelkällä ulkonäöllään ja joskin myös luonteensa takia. Hyvätapainen James on aina valmis auttamaan muita ja ojentamaan kätensä. Hän on flirttaileva sille päälle sattuessaan.
Vaikka hän osaa olla kiusoitteleva ja leikkisä, löytyy pojasta myös herrasmiehen vikaa.
Pojan hevosharrastus on alkanut ratsastuskoulussa tunneilla kerran viikossa. Siitä hän alkoi siirtyä vuokrahevosiin ja ylläpitohevosiin, joilla hän on päässyt kisaamaan aktiivisesti esteillä. Kouluratsastus ei niinkään kiinnosta poikaa, hän haluaisi kisata ja valmentautua omalla hevosella, mutta rahatilanteensa takia hänellä ei ole siihen mahdollisuutta.
Jamesilla on mustat lyhyeksi kynityt kikkarahiukset, ja pähkinänruskeilla silmillä. Seksuaalisuuttaan hän ei niinkään halua huudella vaan haluaisi pitää sen yksityisenä, mutta hän voi paljastaa olevansa Bi.-
Hei!
James kuulostaa oikein kivalta nuorisolaiselta. 🙂 Muutama juttu jää kuitenkin vielä hieman epäselväksi, joten pyydänkin sinua täydentämään hakemusta tähän hieman ennen kuin voin hyväksyä sen.Ensinnäkin, mitä asemaa James hakee? Onko hänellä esimerkiksi hoitohevonen haaveenaan? Tällä hetkellä Typyllä ja Skotilla ei ole hoitajaa. Pasilla periaatteessa on, mutta hoitaja käy niin harvakseltaan, että sille mahtuisi kyllä toinenkin.
Toisekseen, James kuulostaa etunimensä perusteella kovin ulkomaalaiselta. Toki syntyjään suomalaisissakin on esimerkiksi Jameksia ja Jennyjä, joiden nimet lausutaankin suomalaisittain. Jos James on kuitenkin ulkomaalainen, haluaisin erityisen kovasti tietää, miten hän on päätynyt sisäänpäinkääntyneeseen Otsonmäen kuntaan, jossa ei oikeastaan ole ulkopuolisia. Mikä on hänen kytköksensä paikkakuntaan? Minulle tämän tallin syvin inspiraatio lähtee siitä, että vaikka täällä tapahtuu yllättäviäkin sattumuksia, tarinan perusta on uskottava ja hyvin selitetty, eli palaset sopivat yhteen ja erityisesti hahmot luomaani miljööseen. 🙂
Onko Jamesille keksitty jo sukunimi? Mikä se on? 😀 Meidän hahmoilla on sukunimet, eikä vähiten sen takia, että kun he kulkevat pikkuisessa Otsonmäen kunnassa, verhot heiluvat ja mummot katselevat, että kenenkäs lapsia nuo tuolla ovat. 😀
Joka talli haluaa varmasti erilaiset hakemukset, ja meillä hahmokeskeisenä paikkana juuri hahmon tiedot ja taustat ovat erityisen tärkeitä. Kysyn siis siksi, enkä sen takia, että hakemus olisi jotenkin huono. 😀 Toivottavasti ehdit täydentää, niin pystyn näkemään, sopiiko juuri tämä hahmo miljööseen uskottavasti! Hahmon vaihto on tottakai myös aina sallittua, jos toteat itse, ettei Jamesilla ole kytköksiä miljööseen. Sinut kirjoittajana me kyllä ehdottomasti halutaan! 😀
-
-
VRL-15170James on valmis työntekijäksi, jos siis sellainen kelpaa. Mitä tallin hevosia katselin, niin pitää hieman miettiä, sillä siellä oli niin paljon hyviä vaihtoehtoja. (Eihän sillä ole kiire?)
Hahmoa luodessani en miettinyt sen tarkemmin minkä maalainen hahmo tulisi olemaan. Minusta vain James kuulosti sopivalta nimeltä hahmolle. Senpä takia hahmo on hieman ”kesken” enkä sille vielä sopivaa sukunimeä ole keksinyt.
-
Meillä työntekijät ovat ihan aikuisia-aikuisia, koska oreja ja yksäreitäkin on. Lapselle sellainen vastuu ei tee Eetu Hopiavuoren mukaan hyvää. 🙂 Hoitohepoiksi tosiaan on tarjolla nuo kolme. Mutta tietenkään ei ole kiire! Kyllä Hopiavuoren hevostalli täällä pysyy. Palataan asiaan sitten, kun James (tai joku muu) on valmis hahmo ja olet miettinyt ainakin noita kysymiäni juttuja tarkemmin. Voit laittaa vaikka uuden hakemuksen silloin. Odottelen tätä innolla. 😀
-
-
Joel Männistö soittelee Eetu Hopiavuorelle ja tiedustelee vapaita tallipaikkoja. Kotia etsimässä olisi miehen paras kaveri Bruno, joka tarvitsee riittävän ison karsinan ja sopivan jykevät aidat. Hopiavuoresta ehkä sellaiset voisi löytyä? Nykyinen kotitalli, Kössin kimppatalli, on toiminut lähinnä asiakkaiden voimin ja vihdoin Joelin kärsivällisyys mutatarhoihin, rempallaan oleviin asioihin ja jatkuvaan säätöön alkaa loppua. Hopiavuoren Eetulla taas on hevosenpitäjänä hyvä maine, eikä muutto Otsonmäelle ole mikään mahdoton ajatus.
Bruno on entinen sirkushevonen, joka väläyttelee temppuosaamistaan silloin, kun sille tuulelle sattuu. Sympaattisen jätin historia on kuitenkin melko pimennossa, eikä ole varmuutta, mikä johti siihen, että ruuna menetti luottamuksensa ihmisiin. Joel osti ruunan Blacklaken tallilla, jossa oltiin jo tehty erinomaista työtä, jotta Brunon luottamusta ihmisiin saatiin palautettua ja tätä työtä myös Joel on jatkanut. Vaikka nykyään Bruno on pääasiassa varsin mukava harrasteratsu, niin silti historian sattumukset saavat lempeän jättiläisen joskus käyttäytymään hieman arvaamattomasti.
Joel itse on reilu kaikkien kaveri ja ehta joukkuepelaaja, joka yrittää pitää huolen siitä, että kaikilla on hauskaa. Miestä ei tarvitse kahdesti kysyä, jos tarvitaan apua talkoohommiin tai vaikkapa seuraa maastoreissulle. Ammatiltaan mies koodari ja tekee freelancerina projekteja silloin, kun niitä on tarjolla. Parasta miehen mielestä työssä onkin sen suoma vapaus, vaikka toisinaan tulee päiviä, joilloin töitä pitää paiskia kellon ympäri. Työt eivät kuitenkaan haittaa liikaa harrastuksia ja niillä saa rahoitettua ihan mukavasti tavallisen elämän ja hevosenpidon (sillä Bruno todellakin syö kuin hevonen). Lapsuutensa Joel vietti hevostallilla, sillä hänen vanhempansa olivat ratsastuskouluyrittäjiä ja perheen kotitalo sijaitsi samassa pihapiirissä. Olosuhteiden pakosta mies oppikin yhtä ja toista hevosenhoidosta, tallihommista ja ratsastuksesta. Nyt aikuisena Joel on ehdottomasti sitä mieltä, että hevoset on parempi pitää harrastuksena kuin ammattina.
—
Outin kirjoittaja täällä moi. Mulla on ollut jotenkin viime aikoina tosi ikävä Hopiavuorta ja sen ympäristöä ja ihan erityisesti Eetun tupaa. Power Jumpin houkuttelemana innostuin lukemaan vielä lisää Hopiavuoren kuulumisia niin tässä sitä taas ollaan. Outin tarinaa ei kuitenkaan oikein enää tunnu luontevalta jatkaa täällä (en oikein keksi mitään uskottavaa syytä miksi se oikeasti jumittaisi Otsonmäellä), mutta hetken kaivelun jälkeen tajusin, että mulla voisi olla toinen hahmo, joka tänne voisi sopia.
Joel ja Bruno on mulle sellainen hyvänmielen parivaljakko (niillä on tarinaa paljon enemmän mun päässä kuin sivuilla…). Ne syntyi siihen tarpeeseen, että on joku, jolla voi ilmoittautua kaikkiin hauskoihin kissanristiäisiin ja ei niin vakaviin juttuihin mitä virtuaalimaailmassa järjestetään. Luulen, että kaksikon kanssa tarinoimis- ja piirtelytahti on aika rauhallinen, mutta olisi kiva, että niillä olisi joku sosiaalinen paikka missä ne saisi majailla ja pääsisi taas kirjoittelemaan yhdessä muiden kanssa.
-
Jes! 😀 Tervetuloa takaisin. Tiedät jo, miten homma toimii. Joelin on varmasti melko helppo kivana tyyppinä solahtaa sisään Hopiavuoren hevostallille. 😀
-
