Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
Onni voisi mennä Jussin kaveriksi ja Dips Mörrin kanssa. Ketku saa olla yksin kun ei oikein muista hevosista välitä.
-
”Pitää kysellä Eetulta”sanahdin Nikalle kun Hello paukkasi keittiöön ja suoraan jääkaapille kunnes huomasi vieraamme. Tiesin miehen etsivän ruokaa ja esittelyiden jälkeen avasin suuni. ” Siellä on tänä aamuna tehtyä makaronilaatikkoa tai lihapulla kastiketta ja muusia”sanahdin ja katsahdin Helloon. Tein jääkaappiin aina reilusti ruokaa sillä tiesin että meillä käy ns. ylimääräisiä syöjiä.
Tosin ei se minua haitannut. Nautin ruuan tekemisestä varsinkin kun se upposi niin hyvin kaikille. ”Kaapissa on myös keksejä, mutta jätä tällå kertaa muillekkin”sanoin virnistäen. ”Milloin pääsisit aloittamaan Onnin vuokraamisen? Jos siis haluat sitä vuokrata”osoitin kysymykseni Nikalle.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
Jilla.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
Se katsoi minua jo tarhassa sen näköisenä ettei tänään ollut hyvä päivä tai no ei illä koskaan ollut. Avasin portin ja astuin sisään. Ketku käänsi selkänsä kuitenkaan lähtemättä karkuun. Otin orin kiinni ja talutin ulos tarhasta. Ketku oli kuin kilpikonna. Kun olimme vihdoin päässeet talliin ja Ketkun kiinni käytävälle Nika oli jo harjailemassa Pasia. Olimme luvannut näyttää Nikalle maastoja ja olimme saaneet Eetulta luvan ottaa Pasin mukaan.
Ketku mökitti koko ajan ja oli hyvin välin pitämätön. Ainoastaa silloin kun tarjosin omenaa sille se jopa höristi hieman korviaan. Varustimme hevoset ja itsemme täysin valmiiksi niin lähdimme kohti maastoja. Vaikka en itsekään ihan hirveästi ollut liikkunut vielä maastoissa päätimme pysyä isommilla poluilla. Eetu oli neuvonut muutaman hyvän reitin jota kannattaisi kokeilla. Maastoilu alkoi hyvissä merkeissä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja linnut lauloivat. Lumesta oli jäljellä enää hyvin ja yöllä oli ainoastaan pieni pakkasia.
Ketku käveli reippaasti Pasin vierellä. Vaikka ei Ketku ei pitänyt muista hevosista silti se käveli nätisti ehkäpä se nautti salaa maastoilusta auringon paisteessa. Juttellimme Nikan kanssa niitä näitä. Hyvän pätkän tullessa annoimme hevosten ravata ja sen jälkeen hieman laukata. Hidastelin Ketkua ettei se lähti kiihdyttelmään ihan turhaan.
Maastoretki oli todella virkistävä kokemus ja uskoin että tulisimme käymään joskus uudestaan. Ehkäpä sitten kun Onnin kanssa päästäisiin ratsastamis vaiheeseen.
-
Hyvää Syntymäpäivää rasavilli lapsoseni!
Astelin iloisena iltapäivällä talliin töiden jälkeen. Olin tehnyt kuivatusta leivästä, omenoista ja melassista herkku sekoituksen jonka voisin tarjoilla pienelle syntymäpäiväsankarilleni. Onni täytti tänää huimat 3-vuotta. Jätin herkku yllärin orin kasrsinan oven viereen kun hain sen tarhasta. Kiinnitin Onnin käytäväle hetkeksi hakien sankon jonka ojensin sen nenän eteen laulaen onnittelu laulun. Pian tallissa kävi iloinen rouske kun tämä pisteli poskeen herkkuja.
Rapsutin pienoisen kaulaa. Muistan sen päivän kun ori oli saapunut pieni tumma möhkäle josta minun pitäisi kouluttaa hieno kouluratsu. Olin kyllä ennenkin ollut tekemisissä nuorten hevosten kanssa mutta olihan tämä nyt jo niin spesiaalia. Onni on alkanut kimoutumaan hienosti tosin sieltä täältä löytyy enemmän ja vähemmän tummia alueita. Kun Onni oli saanut syötyä hän nappasi kupin hampaittensa väliin ja alkoi leikkimään kupilla. Nappasin kupin päätä pyöritellen ja naureskellen. Oli iltapäivä ja ihmettelin miksi tallilla oli näin hiljaista ehkä kaikki olivat lähteneet maastoon tai maneesiin. Nappasin juoksutusliinan ja menimme kentällä. Annoin orin juoksennella rauhassa narun päässä.
Ketku nuokkui lähellä aitaa tylsistyneen oloisena. Kunpa kerkeäisin pian ratsastamaan silläkin. Ehkäpä tänään myöhemmin tai huomenna aamusta koska vapaa päivä. Onni pärskähti ja tuli tutkimaan minua etsien herkkuja. Annoin orille palan leipää. Onni kihnutti päätään olkapäätäni vasten. Aurinko paistoi mukavasti lämmittäen ja sai Onnin karvan kiiltelemään kauniisti. On minulla onni omistaa näin hieno Onni <3
-
Oi miten kiva tarina. Tämä sytytti kaipuuni hevosen selkään. Voin vain kuvitella kuinka hienosti menitte kentällä ja Cozmina on super kaunis tamma! 🙂
-
”Onnin ruokinnasta ei tartte huolehtia sen hoitaa tallintyöntekijä. Tosin jos sen haluaa laittaa valmiiksi ohjeet määristä ja siitä mitä sille annetaan löytyy sieltä ruokien luota vihkosta”sanoin ja hörppäsin kahvi kuppini tyhjäksi.
”Ei oikeastaan, tietysti varusteiden kunnon ja siisteyden ylläpito. Tosiaan halutessasi Ketkunkin kanssa saa touhuilla.” Kerroin samalla kun kaadoin itselleni vielä puoli kuppia kahvia keksin kaveriksi. ”Ja jos tulee mieleen jotain mitä Onni tarvitsee niin ilmoita mulle niin hommaan tai jos itse haluat käydä shoppailemassa sille jotain niin korvaan kyllä kulut”sanahdin hymyillen. Olin super tyytyväinen että Nika oli ottanut minuun yhteyttä.
-
Kun seuraavana aamuna heräsin olo oli hyvä mutta hetkittäin hieman hämmentynyt. Oliko kaikki eilen illalla tapahtunut totta vai olinko nähnyt vain todella outoa unta. Nousin ylös katsoen peiliin aivan meikit olivat enemmånkin poskella kuin paikoillaan ja hiukset sojottivat ties minne. Nappasin pyyhkeen kainalooni ja suuntasin kohti suihkua. Kurkkasin sitä ennen ikkunasta pihalla jossa kävi täysi hulina. Eira ja Inari olivat kentällä Uunon kanssa ja myös pian sinne asteli Noa hevosineen. Eetu työnsi hikihatussa lantakärrejä toivottavasti tämä löytäisi pian tallityöntekijän. Olin itsekkin harkinnut pestiä mutta kyllä sydän sanoi enemmän kengittämisen ja eläinhieronnan puoleen.
Laitoin pesuhuoneen oven lukkoon ja avasin suihkun. Viileähkö vesi tuntui mukavalta, mieleeni pulpahti ajatus siitä että pitäisi viedä tallin ilmoitustaululle lappu jos joku sattuisi kaipaamaan kengitys tai/ja hierontapalveluita hevosilleen ja koirilleen. Ajatukseni lipuivat kuitenkin pian työasioista Pepsodent-Peetuun tähän viime öiseen mysteerimieheen. Missä päin mies mahtaisi asua? Törmäisimmekö jossain uudelleen? Ehkä salaa toivoin sitä sillä haluaisin tietää miehestä enemmän.
Havahduin siihen kun joku tömisteli sisällä. Sammutin suihkun ja kietaisin yhden pyyhkeen hiuksiini ja toisen vartaloni ympärille. Katsoin itseäni peilistä hieman hymyillen. Avasin lukon ja avasin oven. Ketään ei näkynyt missään mutta keittiössä taisi olla joku laittamassa kahvia tippumaan. Laitoin päälleni t-paidan ja juoksuhousun tapaiset housut. Istahdin rakkaan työpöytänni ääreen. Tummaksi petsattu puinen pöyrä jossa oli molemmilla puolilla kaksi vetolaatikkoa. Pöytä oli vaarini tekemä monulle silloin kun täytin 10. Pöytä on ollut minulla aina mukana minne tahansa muutin.
Avasin tietokoneen ja aloin käymään läpi seuraavan viikon asiakas listaa ja selaamaan läpi sähköpostiin ja puhelimeen tulleet varaukset. Kalenterini alkoi näyttämään ihan hyvältä. Viikolle jäisi muutamia vapaa päiviä jotka voisin viettää touhuten omien hevosteni kanssa. Olin niin kiitollinen että olin saanut Nikasta vuokraajan Onnille. Katsahdin kelloa 19.00. niin paljonko vaikka olin vain hetken tehnyt hommia. Pian Eetu sanoi tehneensä kuumaa kaakaota ja tarjoilevansa sitä terassilla. Puin lempi villapaitani päälle ja lähdin alakertaan. Terassilla istui jo porukkaa. Nappasin viltin ja käperryin mukavaan asentoon yhteen tuoleista. Hello antoi käsiini mukillisen kaakaota hymyillen kiitin miestä. Pian terassille alkoi käymään iloinen pulputus koirien leikkiessä aidatulla pihalla. Nämä on juuri niitä arvokkaita hetkiä joita en koskaan vaihtaisi pois. Hopiavuoreen muuttaminen oli varmasti yksi parhaimpia päätöksiä mitä olin hetkeen tehnyt.
-
Kahvi kuulemma maistuisi hyvä sillä suunta oli oikea. Pääsimme sisälle kun nainen esitti kysymyksiä Eetusta.
”Joo minä, Eetu ja Noa asumme täällä. Noa on se mies joka pyyhälsi äsken talliin koiransa kanssa” sanoin ja astelin keittiöön. Nostelin pari kuppia pöydälle ja kaivoin kaapista keksipaketin. ”Kyllä Eetu on tallinomistaja ja me muut ollaan sit hevosenomistajia tai jotain sinne päin” hymyilin kaataen samalla kahvia kuppeihin. Nostin maitopurkin ja sokerikupin pöytään ja istuin alas.”Asutko jossain tässä lähellä? Ajattelin että jos mahdollista pääsisit käymään 2-4 kertaa viikossa kun itsellä työt vie jonkun verran aikaa” sanoin hörpäten kahvikupista.
-
Onni näytti pitävän Nikasta joka oli hyvä merkki. Ojensin naiselle riimunnarun ja katselin kun tämä otti Onnin kiinni.
”Toki voin näyttää paikkoja. On se mukavampi käydä täällä kun tietää missä on tavarat.”sanahdin ja hymyillen.
Kävelin Nikan vieressä Onnin tarhalle jossa se lähti juoksentelemaan iloisena.Jatkoimme kohti tallia. ”Lantala on tuolla takan mutta Onni on aikalailla täysihoitopaikalla niin henkilökunta tekee tallityöt yleensä. Tosin ne kyllä etsii tallityöntekijöitä jos sua kiinnostaa jos sulla ei oo siis työpaikkaa” sanoin ja jatkoimme matkaa syvemmälle talliin. ”Täältä löytyy varustekaapit ja hllyt ja kaikki on nimetty joten yleensä niiden pitäisi löytyä oikeilta paikoilta. Täällä on myös tallitupa mutta kaikki menevät tuonne päärakennukseen yleensä juomaan kahvia joten jos kaipaat juttuseuraa niin sieltä löytyy yleensä aina joku” osoitin tallituvan ikkunasta asuinrakennusta pihan toisella puolella.
”Jos haluat voidaan vaikka huomenna käydä maastoilemassa niin näät vähän maastolenkkejä ja maisemia.Voidaan kysellä vaikka Eetulta jos saatas Pasi Ketkun kaveriksi.”sanahdin samalla kun astelimme pihalle tallista.
”Lädetäänkö kahville niin voidaan jutella lisää tai voit halutessasi esittää vielä kysymyksiä jos tulee jotain mieleen” ja otin askeleita kohti taloa.
-
Olin laittautunut ja lähteny illalla kylille siinä toivossa että löytäisin baarin jossa voisin istua lasillisella. Päätin jo että lähden yksin vaikka moni kyseli kaipaisinko seuraa. Löysin pienen baarin tai noh ehkä paremminkin kapakka jossa paikalliset ukot istuvat juomassa kaljaa ja katsomassa urheilua. Istahdin baaritiskin eteen jakkaralle ja pyysin vanhemmalta naishenkilöltä tiskin takan tuopin olutta. En ollut aiemmin pitänyt edes kaljasta mutta opiskelu aikoina se oli ollut halvempaa ja Roope oli sitä minulle aina tilannut. Otin hörpyn kaljasta ja mieleeni muistui se miksi oikein en pitänytkään siitä. Join sen kuitenkin loppuun ja tilasin seuraavaksi siideriä. Pirteä omenan maku pyöri hetken kielen päälläni kunnes katosi sammuttamaan janoani.
Katsahdin ympärilleni toiaan melkein jokaisessa pöydässä istui vanhempia mies tai naishenkilöitä tuopin ärressä katsomassa urheilua isolta tv:n näytöltä tai lukemassa tän päivän sanomalehteä vain ihan kauimmaisessa nurkassa istui nuorempaa porukkaa. Katseni kohtasi reunassa istuvan miehen kanssa joka väläytti minulle leveän valkoisen hymyn. Kevyt puna valtasi kasvoni ja käännyin takaisin juomaani. Pian kuulin askelia ja viereisella jakkarelle istahti tämä pepsodent hymyinen mies.
”En ole tainnut nähfäkkään sua ennen täällä” mies aloitti.
”Öh, niin et mä muutin juuri tänne” snahdin ja nostin vihreät silmäni katsomaan miestä.
”Niiin arvelinkin. Olen muuten Peetu” mies esittäytyi ja hymyili tilaten itselleen uuden tuopin olutta.
”Jilla siis mun nimi on Jilla”takeltelin hieman. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin noh hämmentynyt. Mies otti oluensa ja poistui takaisin ryhmänsä seuraan.Join vielä toisen siiderin ja räpelsin puhelinta. Olin ehkä hieman utelias ja yritin kaivella äsken tapaamani miehen tietoja sosiaalisestamediasta. Hakuni eivät onnistuneet joten jouduin toteamaan että mies on täysi mysteeri. Nousin ylös ja astelin ulos. Kiavelin taskujani ja löysin auton avaimet. istahdin autoon ja huokasin. Olisin ehkä tämänkin ajan voinut käyttää paremmin kuten vaikka sen kesken eräisen maton virkkamiseen. Säpsähdin hieman kun auton ikkunaan koputettiin. Siinä se taas seisoi pepsodent-Peetu hymyillen. Avasin ikkunan katsoaen poikaa kysyvästi. ”Voiskohan sulta mahdollisesti saada kyytiä tuohon kaupan kulmalle.” mies kysyi. Nyökkäsin vain samalla kun mies kapusi vänkärin penkille.
Janne Tulkkin ääni kantautui radiosta kun pysäytin auton kaupan kulmalle. Olimme olleet koko 5 minuutin matkan aivan hiljaa. Katsahdin mieheen kun tämän avasi oven poistuakseen. ”Kiitos kyydistä Jilla”mies tokaisi ja veti minut suudelmaan. Se oli yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin ja mies oli tiessään. Ajaessani kotiin ajatukseni pyörivät vain äskeisen tapahtuman ympärillä. Autossani tuoksui vahvasti miesten hajuvesi yhdistettynä pieneen määrään tupakkaa ja olutta. Kotiin päästyäni joka puolella oli hiljaista. Hiippailin omaan huoneeseeni ja poistin meikit ja painuin peiton alle. Uni ei vain meinannut tulla millään kun lopulta nukahdin olin varma että näen unta pepsodent-Peetusta.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Jilla.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
Katselin komeaa oripoikaani juuri tuommoisen olin aina halunnut ja kun Onni tuli vastaan minä tiesin että haluan sen. Joten olin tehnyt tarjouksen ja pian minulla oli ollut pieni pörröinen orivarsa. Hätkähdin ajatuksistani Nikan puheeseen.
”Sillä on todella paljon luonnetta, mutta kyllä sen kanssa tulee toimeen kunhan pääsee samalle aalto pituudelle. Totta kai luotan sen sun käsiisi. Kuulin kuinka olit pitänyt edellisistäkin hoidettavistasi hyvää huolta” selittelin siinä samalla kun Onni tuli tutkimaan Nikaa tarkemmin.”Jos sun tekee mieli maastoilla tuota mun hunter poika Ketkulla saa kyllä käydä ja varmasti tallinomistajalta kysyttäessä saa myös liikuttaa tallin hevosia” kerroin naiselle.
-
Olin juuri vastaamassa Nikalle kun Noa pyyhkäisi tervehtien talliin. Nyökkäsin tälle tervehdykseksi ja kokosin ajatukseni uudelleen.
”Toki voidaan ottaa”sanahdin ja kävin hakemassa orin riimun. ”Varpaita kannattaa varoa sillä se on vähän häslä vaikkai mitään pahaa tarkoitakkaan. Olen suurinpiirtein joka päivä käynyt touhuamassa sen kanssa jotai. Juoksutusta, maastakäsittely juttuja, maastoilua talutellen, varusteiden kokeilua ja erinlaisiin esineisiin ja ääniin toteuttamisessa”jatkoin kertomustani. ”Mutta sanotaanko niin että olemme vielä aika kaukana maastovarmasta kouluratsusta” tokaisin hieman naurahtaen.
Talutin Onnin maneesille ja kurkkasin sisään. Tyhjää oli joten voisimme antaa pojan juosta vapaana. Onni tiesi jo mitä oli luvassa sillä se ei oikein tahtonut malttaa pysyä paikoillaan. Pysäytin orin keskelle maneesia ja odotin että se rauhottuisi edes vähäsen ja sen jälkeen laskin sen irti vähän niin kuin palkinnoksi. Onni lähti ravailemaan ympäri maneesia ja pysähtyi hetkeksi piehtaroimaan kunnes matka jatkui laukalla ja muutamalla onnen pukilla.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Jilla.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten
-
Nainen esittäytyi Nikaksi. Selvä eka askel otettu. Toivottavasti tästä alkaisi yhteinen taival Nikan ja Onnin välillä. Ohjasin naisen talliin joka oli muuten tyhjillään mutta aikalailla keskikohdalla tallia olevasta karsinasta alkoi kuulua elämisen merkkejä. Pysähdyimme oven kohdalla.
”Tässä on Onni. Kohta 3 vuotiaaksi kääntyvä FWB raakileeni. Onnista on tarkoitus kouluttaa kouluratsu mutta ollaan nyt otettu tavoitteeksi päästä viimeistään loppu kesästä maastoilemaan ilman taluttajaa”sanahdin hymyillen.
Onni tunki turpaansa lähemmäksi haistellakseen tulioita herkkujen toivossa.
”Jos sulla on jotain kysyttävää niin kysy toki rohkeasti” sanahdin ja ojensin porkkanan palan taskustani Onnille.-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Jilla.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten
-
Kuulin auton kaartavan pihaan juuri kun olin laittamassa viimeistä loimea paikoilleen hyllyyn. Olisikohan hän se Onnin vuokraaja Veronika. Astelin ulos ja huomasin nioren naisen seisoskelevan autonsa luona. Nostin tälle kättä. Menin naisen luo ja esittäydyin.
”Hei, mä olen Jilla. Sä oot varmaankin Veronika?” Kysyin hymyillen.
-
Eira on varmaankin yksi sympaattisimmista hahmoista jota koskaan oon tavannut. Ja Jilla lupaa joku päivä lakata Eiran kynnet hänen kaapista löytyvillä kynsilakoilla 🙂
-
Istuin sängyllä valokuva-albumi sylissäni. Olin saanut tämän lahjaksi Jonnalta viime vuonna syntymäpäivänäni. Siellä oli kuvia meistä yhdessä niin kasvionaamiot naamassa kuin parhaimmissa meikeissä. Jäin tujottamaan kuvaa minusta, Jonnasta, Roopesta ja Roopen kaverista Miksusta. Tuolloin oli ollut minun synttärit kantapaikassamme jossa istuimme usein yhdessä. Jonna on ainkin omien sanojensa mukaan ollut aina ihastunut Miksuun muttei koskaan uskaltanut kertoa tälle. Mutta olikohan aina ne hetket kun Jonna puhui Miksusta vain kulissia siihen että tämä haaveili Roopesta. Nyt kun miettii Jonna kyseli usein mitä teimme Roopen kanssa ja oli aika paljon meidän kanssa tekemisissä. Mietin hetken ja otin puhelimen käteeni avaten whatsappin. Avasin minun ja Miksun keskustelun.
Minä:Onko Roopella ja Jonnalla ollut juttua ennen ku me erottiin Roopen kanssa?lähetin viestin Miksulle ja jatkoin kuvien salaamista vaikka se riipi sydäntäni. Pian puhelin piippasi viestin merkiksi.
Miksu:No jos ihan rehellisiä ollaan niin sillon sun synttäreillä sen jälkeen kun Roope saatto sut autolle ja sano ettei voi tulla sun luo koska sillä oli sillonmukamas aamuvuoro. Kun me sit lähettiin ni ne poistu Jonnan kanssa samalla kyydillä. Ja seuraavana aamuna Roope kertoi mulle että ne tais mennä vähän pitemmälle kuin kimppa kyytiin. Kun luin viestin loppuun olin niin järkyttynyt. Kuinka, Miksi, EI,EI,EI! Otin valokuva kansion kainalooni menin olohuoneeseen. Takassa paloi pieni tuli jota todennäköisesti Hellon piti vahtia sillä kuulin keittiöstä miehen pulputusta puhelimeen. Istahdin takan ääreen ja aloin repimään sivuja yksitellen irti. Katsoin kun sivut syttyivät liekkeihin ja paloivat poroksi. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani mutta en antanut sen häiritä.Hello ilmestyi taakseni ja kysyi onko kaikki hyvin. Pyöritin vain päätäni ja oletin miehen poistuvan. Pian kuitenkin tunsin kuinka minut kiedotiin pehmeään haliin ja se ei helpottanut itkuani ollenkaan. Siinä me istuttiin sylikkäin takan edessä kun viimeiset kuvat hävisivät näkyvistä. Hello kysyi mitä oli tapahtunut ja päätin kertoa kaiken alusta asti. Hello kuunteli hiljaa ja silitti hiuksiani varovasti. Sanoja ei tarvittu riitti kun se oli siinä. Pyyhin silmät ja nenäni paidan hihaan ja katsoin Helloon pieni hymy huulillani. ”Kiitos” sanahdin. Nousin ylös painoin hennon suukon kiitokseksi Hellon otsalle. Kun käännyin poistuakseni olohuoneesta näin Eiran ovi aukossa. En tiedä kauan tyttö oli siinä ollut mutta tämä näytti hyvin vihaiselta. Tervehdin tyttöä mutta tämä vai hymähti ja poistui pihalle. Kävin hakemassa lasillisen vettä ja menin omaan huoneeseeni. Kaivoin esiin tietokoneeni ja kaapista levyn suklaata. Avasin ikkuna verhot ja näin hevoset tarhoissaan kauempana. Näin myös Eiran selittämässä kiihkeästin jotain Eetulle ja Noalle.
-
Olin nukkunut todella huonosti koko yön edellis päivän tapahtumien jälkeen. Parin tunnin päästä pojat alkaisivat heräillä tai ainakin Eetu tekemään aamutallia. Otin puhelimenj käteeni ja avasinFacebookin joka oli virhe. Ensimmäisenä silmilleni hyppäsi ilmoitus -Jonna Latva on parisuhteessa henkilön Roope Kososen kanssa-. Olisin samantien halunnut lennättää puhelimen päin seinää mutta totesin sen olevan liian kallista rahapussilleni. Poistin molemmat kavereistani ja hiippailin vessaan. Puin pikaisesti päälleni ja sipaisin hyvin kevyet meikit naamaani. Siirryin keittiöön ja kohta jaloissani pyöri ihana pieni Mielikki. Laskin koiran pissalle ja rupesin tekemään aamupalaa pojille.
Paistoin pekonia, keitin kananmunia, tein täyttettyjä leipiä ja paistoin vinon pinon amerikkalaisia pannukakkuja. Menin pakastimelle ja olin saada taas sydänkohtauksen kun Noan käärmeen eväät tulivat vastaan. Onneksi löysin mustikat pian ja laskin ne pöydälle. Laitoin kahvin tulemaan ja vilkaisin kelloa tunti aautalliin. Aloin kuulemaan heräämisen ääniä muista makkareista. Kirjoitin pojille lapun.
Huomenta pojjaat, nauttikaa aamupalasta ihan rauhassa. Teen aamutallin ja menen siitä suoraan kengitysreissulle Vaasaan. Nähdään illalla. XX Jilla
Laskin lapun pöydälle ja poistuin pihalle. Astuin hiljaiseen talliin ja astelin suoraan Onnin karsinalle. Se tuli tervehtimään innoissaan ja yritti hamuta sormiani. Naurahdin hieman ja taputin tämän kaulaa. Jaoin aamuruuan ja tallissa alkoi kantautua ihana rouskutus. Kun kaikki olivat syöneet vein hevoset pihalle ja aloin siivoamaan karsinoita. Olin työntämässä viimeistä lanta kuormaan lantalaan kun puhelimeni alkoi soimaan. Soittaja oli isoveljeni Tatu. Kurtistin hieman kulmiani sillä harvoin vejeni soittaa minulle ja yleensä vain silloin kun hänellä jotain todella tärkeää asiaa.
J-Hei!
T-Hei,Hei! Mä en tiedä ootko sä jo kuullu mutta Jonna ja Roope seurustelee.
J- Tiedän mä näin sen tänään ja se paloi varmasti ikuiseksi ajoiksi mun aivoihin.
T-No hyvä, se jätkä pitäisi piestä ja kunnolla.
J-Ei,älä. En halua enää yhtään lisää ongelmia niiden kanssa. Lupaat että annat niiden olla.
T- Okei,oeki. Mutta katson niitä kyllä murhaavasti lase-katsellaani.
J-Hahah hauskaa. Hei mutta mun on nyt mentävä ja lähdettävä töihin. Heippa.
T-Heippa heppatyttö.Puhelin tuuttasi muutaman kerran ja sammui. Kiva toki kaikki tietäisivät jo nyt vaikka kello ei edes ollut 9.00. Vein viimeiset lannat laitoin lisää puhtaita kuivikkeita. Kävelin tallipihan poikki autolle varmistaen että kaikki tavarat oli mukana ja lähdin ajamaan kohti Vaasaa.
-
Tuijotin leipäpussin tuoteselostetta. Hierontakurssi oli sujunut hienosti ja kaikki kurssilaiset olivat olleet todella mukavia. Kun kurssi oli loppunut ja avasin puhelimeni se oli täynnä soittoja tuntemattomasta numerosta tai no ei niin tuntemattomasta. Tunnistin kyllä numeron exäni Roopen numeroksi. Halusinko tietää mitä miehellä oli asiaa no en todellakaan. Kun sain selviteltyä puhelut läpi joista osa osottautui parhaan kaverini soitoiksi. Mitä helkattia oli tekeillä.
Painoin luurin vihreää luurin kuvaa soittaakseni Jonnalle joka vastasi liiankin pian. Kun tämä alkoi selittää en meinannut ekaksi saada mitään selvää. Käskin naista rauhoittumaan ja kertomaan koko jutun uudelleen. Lopulta sain tietooni sen että Roope ja Jonna olivat törmänneet baarissa ja päätyneet hieman liiankin läheisiin tunteisiin. Tämä pyyteli kovasti anteeksi mutta löin sille vain luurin korvaan. Siitä tiedota palaamme tähän hetkeen. Puristin leipä pakettia vähän turhankin kovasti etten purskahtaisi kyyneliin. Laitoin hieman rypistyneen leivän ostoskoriin ja jatkoin matkaa. Kuljin hyllyjen väleissä päämäärättömästi keräten korin täyteen kaikkea aivan turhaa. Maksoin ostokset ja suuntasin autolle jossa annoin ensimmäisten kyynelten tipahtaa poskilleni. Kyyneleet olivat lämpimiä ja maistuivat suolaisilta. Lähdin ajamaan kohti kotia. Kun auto oli parkkeerattu omalle paikalle pyyhin kyyneleitä ja nappasin ostokset mukaan. Toivoin todella ettei sisällä olisi ketään. Avasin oven ja jäin hetkeksi kuuntelemaan. Ei hiiskahdustakaan. Purin ostokset nopeasti ja olin menossa hakemaan olohuoneesta aamutossujani jotka muistin sinne jättäneen kun huomasin Hellon nukkuvan sohvalla. Hiippailin tämän ohi mahdollisimman hiljaa napaten tossuni ja kipitin huoneeseeni jäätelöpaketin kanssa.
Istahdin sängyn nurkkaamaan ja annoin kaiken pahan olon tulla pois syöden samalla jäätelöä. Koskaan ei pitäisi kuvitella että olisi hyvä päivä sillä jokin pilaa sen kuitenkin. Olisipa joku jonka viereen käpertyä ja purkaa koko maailma sille. Täällä olevat ihmiset olivat vielä liian tuttavia siihen hommaan ja kavereitakaan ei ollut montaa.
Kun olin tarkastanut etten näytä ihan puansilmäiseltä paholaiselta laskauduin portaiden alapäähän ja menin keittiöön. Kaadoin vanhat kahvit pois ja laitoin uudet valumaan vaikken itse sitä juonutkaan. Tiesin että sieltä tähän aikaan tulisi kuitenkin porukkaa kahville. Laitoin popcornit microon ja kuulin olohuoneesta ääniä. Hello ilmestyi keittiöön unisen näköisenä.
”Siinä on tuoretta kahvia jos haluat”sanahdin ja kaadoin valmiit popparit kuppiin. Laitoin popparit pöydälle ja lämmitin myös muutaman pullan juuri sopivasti kun Eetu asteli sisään perässään pieni vaaletukkainen tyttöjonka taisi olla nimeltään Eira. Laskin lisää kuppeja pöytään ja kaivoin kaapista vielä purkin mehua. Iloinen puheensorina kaikui keittiössä kun itse pikku hiljaa siirryin olohuoneeseen avaamaan netflxiä. Ehkä ilta toisi mukanaan jotain joka tekisi päivästä edes hieman paremman.
-
Istuin olohuoneen sohvan nurkassa virkaamassa mattoa ja katsomassa Netflixistä jotain ruuanlaitto sarjaa. Olin asunut täällä nyt 4 päivää. Päivä kerrallaan paikka oli alkanut tuntumaan enemmän ja enemmän kodilta ehkä olin vihdoin siellä missä minun pitikin olla. Molemmat kämppiksistä olivat todella mukavia ja talossa kävi muutenkin paljon porukkaa. Hörppäsin teemukista ja katsahdin kelloa. 9.30 mitähän sitä keksisi kalenteri ammotti tyhjyytään tämän päivän kohdalla. Loppuviikoksi olisi kengitysasikkaita ja yksi hevohieronta kurssi pidettäväksi.
Olin eilen juoksuttanut ja hieronut Onnin joten se saisi nauttia vapaapäivästään laitumella auringon paisteessa. Tekstiviestin tuttu piippaus ääni herätti minut ajatuksistani.
”Hei Jilla, keskustelin tässä vaimoni kanssa ja hän suostui pieneen hinta muutokseen. Pääsisitkö hakemaan Ketkun jo vaikka tänään?”
Olin tiputtaa puhelimen käsistä. Olin aiemmin käynyt katsomassa komeaa rautiasta hunter oria itselleni. Hevonen oli ollut täydellinen mutta hinta pyynti kuitenkin aivan liian korkea. Olin toiveissani jättänyt tarjouksen hevosesta eihän sitä koskaan tiedä ja nyt hevonen olisi minun.
Mutta kuka nyt lähtisi minun mukaani Vaasaan hakemaan Ketkua kotiin.
Nousin ylös ja vein mukin tiskikoneeseen ja maton omaan makuuhuoneeseeni. Vaihdoin ulkovaatteet päälle. Juuri kun olin pukemassa takkia päälleni Eetu asteli sisään.”Huomenta, Lähdetkö mun kanssa Vaasaan hakemaan hevosta ja saahan se muuttaa yhteen tyhjistä karsinoista” sanoin kaikki yhteen hengen vetoon. Eetun ilme oli ainakin näkemisen arvoinen. Hetken mietittyään sain vastaukseksi nyökytyksen. Nappasin pojan käsivarresta hellästi kiinni ja talutin autolleni. Hetken kuluttua olimme menossa kohti Vaasaa.
Alku matka sujui radiota kuunnellen ja mietin mitä oikein keksisin sanottavaksi. Huomaamatta rupesin laulamaan biisin tahtiin ja huomasin miehen suupieleen nouseen hymyn.
”En mä nyt noin huonolta voi kuulostaa”tokaisin pienen irvistyksen kera.
”Et, et” mies sanoi virnuillen.
”Laula itse paremmin” tokaisin ja aloin hoilottamaan seuraavaa biisiä jonka sanoja en edes kunnolla muistanut. Sain jopa yllytettyä miehen laulamaan mukanani.
Vaasaan päästyämme pidimme pienen ruokapaussin ja sen jälkeen suuntasimme määränpäähän. Ei kaukaan kun Ketku varusteineen oli pakattu ja nokka kääntyi takaisin kohti Seinäjokea.Hopiavuorelle takaisin päästyämme purimme hevosen tavaroineen trailerista. Ketku laitettiin karsinaan heinän äärelle jossa se vaikutti viihtyvän oikein hyvin. Kiitin Eetua kivasta reissuseurasta ja avusta.
Ilalla leivoin pullaa ja sämpylöitä kaikille. -
Onni steppasi hyvin rauhottamana vieressäni kun etsin katseellani kaveriani joka oli hävinnyt jonnekkin. Olimme saapuneet Hopiavuoreen Onnin ja minun uuteen kotiin. Jonna tuli trailerin takaa vetäen perässään rullilla olevaa harjapakkia jonka päälle hän oli kasannut suurimman osan Onnin varusteista. Ulko-ovi kävi ja meitä vastaan asteli nuoren näköinen poika joka lopulta esittäytyi tallin omistajaksi. Veimme Onnin karsinaan ja roudasimme yhteisvoimin hevosen tavarat talliin ja lopulta omat tavarani taloon. Jonna lähti ajamaan omalla autollaan takaisin pohjanmaalla ja jäin itse seisomaan Onnin karsinan eteen katselemaan kun tämä mussutti saamiaan heiniä.
Oletin että Onni olisi ollut hermostuneempi uudesta paikasta ja hevosista mutta ei. Pieni pian 3 vuotias oripoikana söi tyytyväisenä heinäkasasta niin kuin olisi aina ollut täällä. Osa huolesta rapisi pois olkapäiltäni ehkä me sittenkin selvittäisiin. Olisihan meillä aina toisemme.
-
Jilla Katve
Omistaa Onnin ja KetkunVoiko itseään olla niin vaikea esitellä. Olen varmasti pyyhkinyt tekstin sataan kertaa pois ja aloittanut alusta. Noniin…
Olen Jilla 22-vuotias nuori nainen pohjois-pohjanmaalta. Nyt varmaan ihmettelet miten päädyin Seinäjoelle. Noh, tiedät varmaan sen tunteen kun kaikki tietää kikkien asiat ja mikään ei enää pysy salassa. Myös ero pitkästä parisuhteesta antoi lisää potkua muuttoon. Olen opiskellut vähän sitä sun tätä ja ammattinimikkeitä löytyy muutama. Niihin lukeutuu tarjoilian ammattitutkinto, hevosen hieronta- ja kengityskurssit.
Luonteeltani olen aluksi todella introvertti mutta kun tutustun paremmin ihmisiin minusta kuoriutuu luotettava, ystävällinen ja puhelias persoona. Mottona aina on toiminut että – kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen vaikka ei heistä pidäkkään-. Rakastan piirtämistä,musiikkia ja valokuvausta joten ei ole yhtään outoa nähdä minut hillumassa kamera kädessä ympäri pihaa.
Pukeutusmistyylini kuuluu paljon mustaa ja pilkahduksia värejä kuten oranssia, punaista, harmaata ja sinistä. Minut voi usein nähdä tallilla pyörimässä oranssissa hupparissa, tummat ratsastushousut/colleget jalassa ja kengät sään mukaan. Punaiset olkapäille yltävä kiharatukka yleensä auki tai ponihännällä.
Olen enemmänkin semmoinen puskaratsastaja. Viihdyn mielummin omassa rauhadsa tallilla kuin joka viikonloppu kiertämässä kisoissa. Koukuratsastus on enemmän mieleeni ja pääsinkin edellisen hevoseni kanssa kisaamaan HeA. Esteitä tulee yleensä hypättyä vain omaksi ja hevosen iloksi. Maastossa höntsäily ja maastakäsin touhuilu on enemmänkin se oma juttu.
Tavoitteena on työskennellä eläinten kanssa ja olla hieman avoimempi muita ihmisiä kohtaan. Myös uuden rakkauden löytäminen voisi lukeutua tavoitteisiin tai salaisiin haaveisiin.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Jilla.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Jilla.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Jilla.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 3 kuukautta sitten
Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 3 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 2 vuotta, 5 kuukautta sitten
Noa.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten
-
Oi miten ihana tarina. Voin jotenkin kuvitella tämän kaiken. Ihan kuin olisi itse paikalla katsomassa samoja maisemia. 🙂
-
Ihana esittely asuntoautosta ja heinoa kun liitit tarinaan kuvan tukemaan äskeisiä kuvailujasi. Toivottavasti Nelly viihtyy mahdollisimman pitkään täällä. 🙂
