Hirvijärven iltamat 9.7.

Etusivu Foorumit Tapahtumat Hirvijärven iltamat 9.7.

Tämä aihe sisältää 8 vastaukset, 6 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Eira 3 viikkoa, 4 päivää sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #8582 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Tervetuloa Hirvijärven iltamiin! Iltamissa on luvassa ratsastusta, makkaranpaistoa ja rohkeimmille myös uittoa ja uintia. Hirvijärven iltamista saa tuttuun tapaan kunniamerkin, joka toimii samalla myös pääsylippuna Hopiavuoren suljetumpiin tapahtumiin. Kunniamerkin saa kopioida hahmon ja/tai hevosen sivuille ilman copyright-merkintöjä.

    Hirvijärven iltamat 9.7.2022
    Lauantaipäivä on liian kuuma, eikä mitään järkevää oikein jaksa tehdä. Haanpään Niklas makaa Hopiavuoren Eetun riippumatossa ja rutisee, että pääsisipä edes uimaan, mutta kun jos autoon menee, niin sulaa, ja läheisellä Jätinmontolla hyttyset syövät elävältä. Rutinaan yhtyy Eira Helmipuro, joka vaatii Eetu Hopiavuorta hommaamaan vähän äkkiä edes uima-altaan pihaan. Kun Hopiavuoren Eetu ei suostu, Hello Ilves saa jymyidean. Nyt mennään Hirvijärvelle! Siellähän tuulee niin kovasti, että itikat pysyvät poissa! Veneenlaskupaikalta on hyvä uittaa hevosiakin! Maastotkin ovat erilaiset kuin kotona! Soitetaan kaikki tututkin läpi, että lähtisikö porukkaa yöksi mukaan myös muilta talleilta!

    Kello 9 illalla sitä seistäänkin Hirvijärven tekojärven veneenlaskupaikalla. Osa haluaa dippailla hevosiaan veteen jo ennen ratsastusta viilentyäkseen samalla itsekin, mutta pian lähdetään vaeltamaan. Reitti on helppo ja suora, mutta ratsastajien on silti oltava tarkkana, sillä he ratsastavat Hirvijärven tekojärven vallin päällä. Vastaan tulee satunnaisesti muitakin hevosia, sillä ainahan siellä Hirvijärvellä joku ratsastaa! Onneksi vastaantulijat väistävät kohteliaasti autotien puolelle pois vallilta, sillä heitä on vähemmän. Kyllä siinä kelpaa vilvoitella tuulessa ja itikattomassa ilmassa ihan sairaan suurta tekojärveä katsellen!

    Lopulta palataan takaisin veneenlaskupaikalle. Se on edelleen autio, niin kuin melkein aina. Osa ottaa siellä nättejä valokuvia (ja osa hassuja…), osa uittaa vielä hevosia ja osa virittelee nuotiota vähän matkan päähän. Makkaranpaiston ajaksi hevosia sidotaan kuljetusauton kylkeen ja puihin ja annetaan niillekin heiniä, ja mikäs niiden onkaan siinä ollessa. Koirat varastavat pari makkaraa, mutta sehän kuuluu asiaan.

    Miten osallistun?
    Osallistu kirjoittamalla alle ratsastajan nimi ja hevosen lempinimi. Jos osallistut eri tallilta, kerro osoite hevosen sivulle ja mielellään myös ratsastajan esittelyyn. Mukaan mahtuu rajattomasti osallistujia. Myös kärryillä tai vaikka lasta taluttaen saa osallistua.

    Kunniamerkin saat, kun taiteilet retkestä viimeistään 17.7.. Taiteen tekeminen ei ole pakollista. Taidetta saa tehdä myöhemminkin, mutta silloin siitä ei saa enää kunniamerkkiä. Teokset voi postata joko tähän topaan, tai laittaa esim. oman hevosen päiväkirjaan ja linkittää tänne.

    Hevosenhoitajilla ja työntekijöillä on aina etuajo-oikeus hoidokkeihinsa omistajaan nähden!

  • #8583 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Osallistujat
    Hello – Skotti
    Inari – Uuno
    Oskari – Typy
    Chai – Pasi (?)
    Alex – Tetris
    Marshall – Hakra
    Niklas – Barnum
    Noa – Flida
    Santtu – Fifi
    Saga – Hani

    Huoltojoukkoina Janna ja Rasmus.

  • #8584 Vastaus

    Janna H
    Osallistuja

    Janna + Rasmus voi lähtiä huoltojoukoiksi ja jos joku rohkenoo niin Paahtoleipää saa lainaratsuksi 🙂

  • #8585 Vastaus

    Marshall
    Osallistuja

    Marshall – Hakra
    Niklas – (polvet tutisten) Barnum

  • #8586 Vastaus

    Noa
    Ylläpitäjä

    Noa ja Flida, ja Santtu ja Fifi.
    Saga tulee kanssa, aina vaan jos on mahdollista niin änkeän senkin mukaan. Jospa tällä kertaa saisin aikaseks tehdä tarinaakin 😀
    Saga – Hani, https://hopealinna.weebly.com/hani.html

    Lyhyt esittely niille jotka eivät Sagaa vielä tunne; tallimestarina seinäjoen kupeessa sijaitsevan Hopealinnan (ravi)tallilla, nykyisin taas kihloissa Joonas Hopealinnan kanssa. Saga kisaa korkealla tasolla koulua sekä valmentaa sitä aina kun ehtii (harvoin), sekä nyt innostunut myös historiallisista lajeista. Puhelias, räiskyvä ja ystävällinen nainen, on ollut Hopiavuoressa aikaisemmin valmentamassa sekä vieraillut muutenkin. :>

  • #8598 Vastaus

    Noa
    Ylläpitäjä

    Sagan kertomaa

    ”Onpa ihana päästä maastoon”, Saga huokaisi tyytyväisen kuuloisena ja katsahti etualalla ratsastavaan nuorempaan Kozloviin, jonka seuraan nainen oli salakavalasti ratsunsa ohjannut.
    ”Eikö teillä pääse maastoon?” Marshall kysyi, lähtien keskusteluun kohteliaasti mukaan. Siitä ilahtuneena Saga hymyili leveästi ja kannusti Hannibalia ottamaan muutaman reippaamman askeleen päästäkseen ihan miehen vierelle.
    ”Toki, mutta tässä onkin pointtina seura”, Saga virnisti ja iski silmää, vaihtaen samalla sutjakkaasti puheenaihetta.
    ”Mitä kuuluu? Menossa Sommersolverviin?”
    ”Joo, tarkoitus olisi, ellei mitään muutoksia tule. Entä te?”
    Saga huokaisi pettyneenä ja pudisti päätään.
    ”Ei kisaamaan, ei ehditty ilmoittautua. Joonas mietti niin pitkään että joka laji meni täyteen.”
    ”Harmi kuulla. Tänä vuonna ihmiset ovat kaiketi olleet aktiivisia.”
    ”Hyvä vaan, ilman kilpailijoita ei olisi kisojakaan. Me päätettiin että lähdetään sitten katsomoon sinne, tullaan mukaan maastolle ja after rideille kuitenkin. Sellainen pieni lomareissu.”
    ”Hyvä ajatus. Varmaan nähdään sielläkin siis”, Marshall hymyili. ”Onneksi olkoon muuten. Hienot suorituksen Kultasaari Cupissa.”
    ”Voi, kiitos! Jännitti ihan valtavasti! Se oli kuitenkin Hanin ensimmäinen grand prix, ja Walac starttasi ihan ensimmäistä kertaa. Ja heti meni niin hyvin, mamma ei olisi voinut olla kyllä yhtään ylpeämpi”, Saga hehkutti ja rapsutti hellästi orinsa kaulaa.
    ”Vaikka eihän teilläkään huonosti mennyt, eikö vaan? Tasokin oli hurjan kova.”
    ”Ihan siedettävästi. Aina voisi paremmin, mutta ihan tyytyväinen olen.”
    “Hmmmm?”
    Saga katsoi Marshallia silmät sirrillään ja viekas hymy kasvoillaan. “Kuulostaa liian neutraalilta, miten teillä oikeasti meni?”

    Marshall vilkaisi tummahiuksiseen naiseen toista kulmaansa kohottaen, mutta hymähti sitten.
    “No, olisihan se tosiaan voinut mennä paremmin. Varsinkin Intermediate Hakran kanssa olisi voinut mennä paljon paremmin, mutta tein itse huolimattomia virheitä radan läpi.”
    “Ehh”, Saga kohautti harteitaan. “Sellaista se on välillä. Aina ei voi onnistua. Tylsäähän tästä lajista tulisi jos kaikki menisi aina suunnitelmien mukaan, tai edes sinnepäin. Eiköstä vaan?”
    Marshall katseli tutkivasti Sagaa hetken, kunnes käänsi katseensa eteenpäin pienen hymyn kera.
    “Niinpä kai, taidat olla oikeassa.”
    “Pidän teille peukkuja!”

    • #8605 Vastaus

      Eira
      Osallistuja

      Ah, Sagan asenne kilpailuihin on i-ha-na. (Seuraa avautuminen, jonka ”faktat” ovat vain mun lähipiiristä + virtuaaliheppateksteistä itse tehtyjä havaintoja.) Tuntuu että ei-urheilijat harvoin ymmärtää, mitä kilpailut ovat. Yleinen ajatus vaikuttaa olevan, että niissä mitataan, kuka on paras ja piste. Paras voittaa, heikommat häviävät. Tämä heijastuu ihan koko ajan myös virtuaaliheppojen kisateksteissä, katsokaapa. Joskus joo syytetään olosuhteita tai mokia, mutta pääajatus on, että paras voittaa. Sitten kun urheilija tai muuten urheilijoihin (ei urheiluun, vaan just ihmisiin) perehtynyt kirjoittaa, näkökulma on ihan erilainen — niin kuin Sagalla tässä. Tuli voitto tai tappio, kisasuoritus kertoo urheilijan tasosta suhteessa muihin sinä yhtenä kertana plus lisäksi olosuhteista kisoissa ja sitä ennen. Kisoissa ei pystytä mittaamaan millään absoluuttista urheilijan hyvyyttä tai parhautta, vaan vain suorituksen hyvyyttä tai parhautta. Se, joka mokaa tällä kertaa, voi voittaa seuraavalla kertaa. En kuitenkaan tarkoita, että soffalta repäisty Helloilves voisi voittaa yhtään mitään, vaan että urheilijoiden keskinäinen paremmuusjärjestys vaihtelee. Entisenä urheilijana tykkään kauheasti lukea näitä juttuja, joissa joko kertoja tai päähenkilö ajattelee urheilijoista ja kilpailuista samansuuntaisesti kuin minä. Ne tuntuvat syvällisemmiltä kuin pelkkä kisoissa-laitetaan-urheilijat-paremmuusjärjestykseen -ajatus.

      Saga on ilmeisesti mennyt/menossa naimisiin. 😀 Se on toisaalta harmi. Taisi olla viime kerralla kun Saga kävi, niin vähän flirttailua Hellevaaran kanssa, ellen väärin muista. Saga olisi irrallisena tyyppinä ollut oiva sotkemaan soppaa. 😀 No, onhan meillä tarvittaessa Rosita Degerlund, jos sellaisia juttuja ilmenee.

  • #8603 Vastaus

    Santtu
    Osallistuja

    Oli tosi mielenkiintoista kuunnella kun muut puhuivat samalla kun me ratsastettiin. Tai siis oikeastaan kuunnella, kun Marshall ja Saga, ja vähän Niklas ja Oskarikin puhuivat hevosista ja kisoista. Lähinnä siksi, että me oltiin Fifin kanssa just siinä niiden edessä. Ja kun nyt oli kuitenkin kisakausi parhaimmillaan ja Marshall tuntui olevan joka päivä lastaamassa hevosiaan trailerin tai hevosauton kyytiin. Se teki sen vielä niin helpon oloisesti, ihan kuin johonkin kisoihin lähteminen ei olisi ollenkaan iso juttu tai yhtään jännittävää.

    Mäkin olin kuullut kisoista. Siis isoista kisoista vieläpä. Tai olinhan mä kuullut isoista kisoista paljon ennenkin, mutta kun nämä oli tarkoitettu juurikin islanninhevosille. Islanninhevosten mestaruudet järjestettäisiin ensimmäistä kertaa vuosiin. Se kuulosti tosi siistiltä, mutta samalla pelkkä ajatuskin sai mun mahan kääntymään ympäri. Eikä me Fifin kanssa mihinkään niin isoihin kisoihin voitaisi edes osallistua.

    Mutta niin, Saga ja Marshall puhuivat kisoista, ja se kuulosti tosi hienolta. Jotain yhtä hienoja kisoja ne varmasti olivat, niinkuin silloin Pariisissa. Sellaisissa kisoissa olisi varmaan mieletöntä olla osallisena, mutta samalla aika kamalaa. Jännittäisi varmaan niin ettei mistään tulisi mitään.

    ”Mm, mm. Nythän on tulossa islanninhevosille isot kisat myös, eikö vaan?”
    Se Saga puhui sillä tavalla kovempaa, että ymmärsin sen osoittavan sanansa mulle. Käännyin katsomaan häntä ja nappasin toisella kädellä satulan takakaaresta kiinni että sillä tavalla taakse katseleminen olisi helpompaa.
    ”Joo, mestaruuskisat. Ilmeisesti usean vuoden tauon jälkeen”, nyökkäsin. En ihmetellyt että Saga tunnisti Fifin issikaksi, koska onhan se ihan selvästi sellainen. Vähän ehkä yllätyin siitä kuitenkin että se puhui mulle.
    ”No, miten on? Menettekö te?”
    Vielä enemmän yllätyin, että se ajatteli meidän Fifin kanssa menevän. Fifi takuulla näytti kaikkea muuta kuin minkäänlaiselta kisahevoselta. Toisin kuin Sagan ja Marshallin hevoset, joiden rinnalla Fifi näytti lähinnä rähjäiseltä villakoiralta. Tai ehkä marsulta.
    ”Eei”, hymähdin ja suoristin rankani, jota alkoi jo hiukan kivistää kiertoliikkeessä.
    ”Tuskin me. Katsomaan olisi kyllä kivaa mennä.”
    Saga nyökytteli hymyillen, ja jatkoi sujuvasti keskusteluaan Marshallin kanssa niin, että mäkin sain olla siinä osallisena.

    Fifi ui varmaan kaikista hevosista eniten. Varmaan osittain ainakin siksi, että sen oli mukavaa olla vedessä koska itikat eivät päässeet kiusaamaan. Vaikka toisaalta, ei niitä matkallakaan ihan hirveästi ollut. Varmaan tuuli tarpeeksi. Ja kai Fifi ihan myös tykkää uida muutenkin, sen verran innokkaasti se rantavedessä polskutti jalallaan ja lopulta hyppi tasajalkaloikkaa syvemmälle. Ensin mä olin kyydissä, mutta kun Fifi meni niin syvälle että se meni melkein upoksiin tulin selästä alas uimaan Fifin kanssa. Ohjista en uskaltanut päästää irti, koska tuntui että Fifi olisi lähtenyt uimaan toiseen päähän järveä jos siitä ei olisi pitänyt kiinni.

    Sillä välin kun Hello, Noa ja Chai olivat Oskarin kanssa laittamassa nuotiota tulelle, Marshall ja Niklas laittoivat vielä hevosiaan kiinni. Marshall silmäili vaivihkaa Niklaksen tapaa kiinnittää Barnum hevosautoon, vaikka ei sanonutkaan mitään. Niklas ei tainnut huomata ollenkaan, koska se tarkisti solmun mun laskujen mukaan ainakin kymmenen kertaa. Mä olin tarkistanut kuitenkin vaan kaksi, niin hetken mietin jo että pitäisiköhän munkin. En sitten kumminkaan enää mennyt uudelleen, kun jäin katselemaan miten Inari ja Alex ottivat vielä hevosistaan ja itsestään selfieitä veden tuntumassa. Chai tuntui olevan siitä tosi innoissaan ja meinasi mennä mukaan, mutta Hello sanoi jotain jonka takia Chai lähtikin hakemaan makkarapaketteja nyt kun nuotio oli saatu kunnolla syttymään. Noa huokaili miten ei ottanut kitaraansa mukaan, ja pakko myöntää, että se olisi ollut kyllä tosi sopivaa. Että Noa olisi siis soitellut kitaraa siinä nuotion äärellä. Varmaan Hellokin olisi osannut, koska seuraavana Hello alkoi puhumaan siitä miten pianonkin voisi kuljettaa mukana joku kerta.

    Olisin halunnut kysyä Inarilta, että miksi Eira ei tullut mukaan, mutta en kehdannut mennä häiritsemään. Jäin kuuntelemaan Sagan ja Jannan keskustelua – en mitenkään salaa, vaan siinä ohimennen. Saga oli haltioissaan vauvasta, ja sanoi useampaan kertaan Rasmukselle että se voisi jutella Joonaksen kanssa, että josko sitten sekin ymmärtäisi miten kivaa isyys voi olla. Rasmus naureskeli vain, mutta hymyili sillä tavalla että ainakin sen mielestä se taisi oikeasti olla ihan mukavaa.
    “Käret on kyllä ihan täynnä”, Janna hengähti ja hymyili, vaikka taisikin olla vähän väsynyt.
    “Vähän stressaa kun en tiärä mitähän sitä Paahtiksen kanssa keksisi. Onneks on paljohon apukäsiä, mutta ihan ei kaikkea kehtaisi toisten vastuulle laittaa.”

    Jos keskustelu olisi jäänyt siihen, niin en mä sitten varmaan olisi mitään sanonut. Saga kuitenkin kyseli uteliaana Jannan suunnitelmia tulevaisuutta ajatellen, ja kun Janna kertoi että vaikka Kristianista olikin apua niin Janna itse olisi varmasti pidemmän aikaa nyt kiireinen vauva arjen kanssa, niin uskaltauduin kävelemään lähemmäs.
    “Mulla vois olla aikaa auttaa”, sanoin ennen kuin kumpikaan naisista ehtisi vaihtaa aihetta. Se nyt oli sellainen ajatus vaan, mutta ei kai se haittaisi vaikka kysyisikin…
    “Tai siis, jos se käy. Mä en ole kyllä mitenkään hyvä ratsastaja, mutta Fifi kun on – tai kun Fifillä on se kesäihottuma ja kaikkea, niin aina ei voida oikein tehdä mitään, niin olisi kiva harjoitella.”

    Sekä Janna että Saga kääntyivät katsomaan mua. Sagan ilme kirkastui heti ja hän rynnisti painamaan kätensä harteilleni.
    “Onpa hyvä ajatus!” hän hihkaisi.
    “Joo, ei se tosiaan huono ajatus oo”, Jannakin nyökkäsi mietteliäänä. “Son aika nuari viälä kyllä.. Mutta kilttikin. Sun pitäis tiätty käyrä sen selässä kokeilemassa ekana, ennenkun sovitahan mitään.”
    “Joo tottakai”, nyökyttelin heti. “Mä siis – voiskohan sen kanssa joskus hypätäkin? Ei mitenkään samantien, kun pitäisi mun eka oppia sitä ratsastamaan, mutta se olisi siistiä ja kun Fifi ei kumminkaan hyppää kauheen korkeelle.”
    “Me voirahan sopia siitä sitte, valmentajan kanssa ainaki ekana. Nelly varmaan vois sitten…” Janna pohdiskeli.
    En kehdannut sanoa, etten välttämättä haluaisi Nellyä valmentajaksi. Ei mulla ole mitään Nellyä vastaan, mutta se osaa välillä olla vähän pelottava.
    “Ja jos ei, niin mä tiedän jonkun joka valmentaa esteillä mielellään”, Saga vinkkasi silmää ja painoi kätensä puuskaan rintansa eteen leveästi hymyillen.
    “Palataan Santtu viälä myöhemmin, mietin onko vaikka jollekin vuokraukselle tarvetta”, Jannakin hymyili.

    Me ei sitten sen enempää puhuttu siitä tai mitään, mutta vähän innostuin silti. Olisipa siistiä, jos saisin ratsastaa jonkun muun hevosella ja päästä valmentautumaan. Esteitä on niin kiva hypätä, ja vaikka Fifikin tekee sitä mielellään, joskus olisi kivaa päästä kokeilemaan sellaisia tosi isoja esteitä. Samanlaisia kuin vaikka Power Jumpissa. Mutta Fifi tulisi silti tietysti olemaan mulle se kaikista tärkein, vaikka välillä jollain muulla hevosella ratsastaisinkin. Eikä sitä tiedä, Jannahan saattaa ihan hyvin sanoa ettei se onnistu.

    • #8604 Vastaus

      Eira
      Osallistuja

      Tässä on kyllä ollut ja on yhä Santulle nyt hyvää tilaa kasvaa hevosihmisenä, ja hänen polkuaan onkin ihana seurata. Se on nimittäin niin rauhallinen, ja tämä lukijahan ei menetä mielenkiintoaan oikeastaan mistään niin nopeasti, kuin joka suuntaan nykivästä, äkillisiä oikkuja pursuilevasta, epäselvästä pääjuonesta. Santun pääjuoni on selkeä, ja sivujuoniin mahtuu sitten muuta kamaa.

      Mutta oivallisen kasvutilan tälle ratsastajalle tarjoavat muut hahmot tosi luontevasti. Sonjan kanssa Santtu pääsi vähän niin kuin alkuun, ja nyt on edelleen kaiken maailman Marshalleja, joita voi katsoa ylöspäin. Sonjan myötä Santulta kuitenkin lähti se voima, joka antaa aina viimeisen sysäyksen eteenpäin, ja nyt Saga tuli täyttämään sen roolin. (Meidän tämänhetkisten parhaiden ratsastajien persoonaan ei taida nimittäin sopia sopiva yllyttäminen ja tsemppaaminen: ei ainakaan ennen kuin muutetaan heidän suhteitaan Santtuun.)

      Ponnahduslauta uusiin juttuihin on tässä Janna hevosineen. Vaikka yllätyin valinnasta, totuteltuani en voisi kuvitella tähän tilaan ketään muuta. Santtu on nimittäin ihan oikeassa Nellystä, joka olisi toinen vaihtoehto hevosineen, ja Eirahan ratsastaa tällä hetkellä Cozminalla. Yllättyneen lisäksi olen ilahtunut valinnasta. Jannan kirjoittaja on tehnyt selväksi, että haluaa ja osaa kirjoittaa tarinoita yhdessä muiden kanssa, mutta kovin montaa sopivaa aihetta ei ole vielä ollut tarjolla. Tässä nyt on yksi sellainen, joka sopii molempien, Santun ja Jannan, tarinaan kuin nenä päähän, ja lisäksi tätä kautta Jannalla on mahdollisuus tutustua paremmin paitsi Santtuun, myös muihin teineihin.

Vastaa aiheeseen: Hirvijärven iltamat 9.7.
Tietosi: