Huippuvalmentaja Ruska Svartin kouluvalmennus 10.4.2020

Etusivu Foorumit Tapahtumat Huippuvalmentaja Ruska Svartin kouluvalmennus 10.4.2020

Tämä aihe sisältää 15 vastaukset, 8 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Eetu Hopiavuori 4 vuotta, 1 kuukausi sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #5298 Vastaus

    Reita
    Osallistuja

    Kouluvalmennus on tällä kertaa avoin vain omalle väelle: myös niille, jotka eivät osallistu Tie Tähtiin -kilpailuun.

    Tarinallinen tausta:
    Reita katsoo Chain ratsastusta aika usein TT-cupin takia. Hänen tyttärensä Ruska on usein mukana. Ruska ja Chai tuntevat toisensa entuudestaan hyvin ja tulevat toimeen. Usein Chai huvittaakin Ruskaa antamalla hänen pitää ratsastustuntia. Ruska ei tietenkään osaa opettaa, mutta jakaa auliisti melko turhia neuvojaan ja kikattaa ihastuneena, kun Chai tottelee.

    Päästyään mukamas opettamaan Ruska on päättänyt, että hänestä tulee paitsi prinsessa, myös samalla ratsastuskoulun täti. Hän on päättänyt nyt aloittaa uransa valmentamalla Hopiavuoressa. Hän haluaa, että hänen valmennuksiinsa ilmoittaudutaan virallisesti post it -lapulla, jossa lukee tietenkin ratsastajan Ihan Koko Nimi ja hevosen Se Oikea Virallinen Nimi. Tämä siitä huolimatta, että Ruska ei osaa lukea. Hän haluaa palkkaakin, koska on oikea ja vakavasti otettava valmentaja. Kuulemma valmennuksen jälkeen palkka maksetaan mehun ja keksin muodossa Hopiavuoren tuvassa.

    Valmennukseen on varattu reteästi koko maneesi ja aikaa 45 minuuttia, mutta Ruskan keskittymiskyky ei oikeasti ole niin pitkä. Todennäköisesti hän jaksaa valmentaa 20 minuuttia ennen kuin häipyy leikkimään hiekkakasalle tai koiran kanssa tai jotain.

    Oikea konsepti:
    Ruskan valmennus ei ole ryppyotsainen oikea valmennus, jollaisia virtuaalihevosten päiväkirjoissa on totuttu näkemään. Se on kokeilu, voiko valmennuksen tehdä ihan eri tavalla. Ajatus on, että hahmot ovat ilmoittautuneet mukaan vain huvikseen: vain koska pitävät Ruskasta tai muuten haluavat häntä ilahduttaa. Ruska puolestaan on niin tosissaan kuin on mahdollista. Pyrkimys on tuottaa tekstejä, joita olisi erilaista tehdä kuin perinteisiä valmennuksia, ja joista tulisi hauskoja ja sosiaalisia. Koko idea on täysin kokeilua, joten katsotaan, onko tämä edes mahdollista. Huom: tässä ei ole kyse oikeista valmennuksista tai ratsastajien omantasoisista tehtävistä.

    Toteutus:
    Kun osallistujat ovat selvillä (jos tähän halutaan siis osallistua), Ruska tarjoaa pohjatarinan valmennukselle. Pohjatarinassa on paljon tilaa kunkin ratsastajan kirjoittaa itse oma versionsa tapahtumista. Pohjatarinassa on siis (Ruskan näkökulmasta kerrottuja, mahdollisesti väärin tulkittuja) Suuria Onnistumisia ja myös Suuria Mokia, joita ratsastajat ja hepat tekevät, ja Ruskan ehdottoman taitavia (lue: ”taitavia”) ohjeita niistä selviytymiseksi.

    Kuittaus ei tietenkään ole pakollinen, mutta kuittauksen kirjoittamisen olisi tarkoitus olla hauskaa, ja lisäksi se käy TT-valmennuksesta. Kuitanneille on luvassa kunniamerkki. Jos ei halua ottaa huomioon jotain Ruskan juttua, ei haittaa yhtään, vaikka omaan tarinaansa kirjoittaisi ristiriitoja.

    Varaa mukaan kypärä (Ruska tietää että hepan selässä pitää aina käyttää kypärää) ja aivan hirveän iso annos kokeilumieltä, sillä en tiedä mitä tästä tulee.

    Valmennuksen aiheet:
    Ruska on käynyt alkeiskurssin ja on oppinut jopa laukkaamaan omalla hepallaan. Hän on tällä hetkellä innostunut erityisesti oikean kevennyksen löytymisestä ja siitä, ettei hepan suusta saa vetää. Todennäköisesti valmennus käsittelee tämäntapaisia alkeita, koska muuta Ruska ei tosiaankaan osaa. 🙂

    Osallistuminen:
    Osallistu Virallisella Post It -lapulla!!! (Eli osallistumiset alle.)
    Virallisessa Osallistumisessa pitää olla tietenkin ratsastajan koko nimi (etu- ja sukunimi, toisesta nimestä ei ole Ruskan mielestä haittaa) ja ratsun erittäin virallinen oikea nimi, koska niin kuulemma oikeisiin valmennuksiin Ruskan mielestä osallistutaan.
    Osallistu viimeistään 8.4., jotta ehdin kirjoittaa pohjatarinan. 😀
    Osallistujia mahtuu tällä kertaa vain 3 + Chai, koska Ruska on pieni, eikä ehdi vahtia niin hirveän montaa tyyppiä kerralla. Jos tykkäätte konseptista, samanlaisia huruvalmennuksia voidaan järjestää joskus uudemmankin kerran.

    Osallistujat:
    Nitthan Paithoonbuathong – Sand Pond
    Outi Halme – Forceful
    Marshall Arkady Kozlov – Arlekin
    Fedora Sergejevna Orlova – Statuetka Ionnaja

  • #5300 Vastaus

    Outi Halme
    Osallistuja

    Kuulostaa hauskalta!

    Outi Halme – Forceful

  • #5301 Vastaus

    Marshall
    Osallistuja

    Vitsit kuin hauska idea! 😀

    Marshall Arkady Kozlov – Arlekin

  • #5302 Vastaus

    Fedora
    Osallistuja

    Hei ihanaa!

    Fedora Sergejevna Orlova – Statuetka Ionnaja

  • #5304 Vastaus

    Noa
    Ylläpitäjä

    Koska en ollu tarpeeks nopee tähän väliin niin vaadin valmentaja Ruskaa saapumaan uudelleen viimeistään kunhan Flida on taas ratsuhommissa mukana!! Ihan super magee idea!

    • #5309 Vastaus

      Nelly
      Valvoja

      Mä ihan ehdottomasti vaadin myös uusintakierrosta! Oon ikuinen Ruska-fani 😀 !

  • #5306 Vastaus

    Reita
    Osallistuja

    :DD Nyt on valmennus täynnä, niin kokeillaan mitä tästä tulee! Saattaa olla, että pohjatarinassani on hakemista, mutta seuraavalla kerralla osaan paremmin. Tämä on mun eka näin hullu kokeiluni.

    *

    Ennen valmennusta
    Reita kertoo

    Minun teki mieli kuoria iho irti naamastani. Ruska oli töissä, ja hän oli hyvin tärkeä. Näin ratsastuskoulun opettajan, Riitan, olemuksen hänessä, kun hän tönötti keskellä maneesia neljän suuren hevosen ja niiden ratsastajien edessä kädet lanteillaan ja pienestä koostaan huolimatta erittäin vakuuttavana. Vaikka kyllä minua hirvittikin, kun niin pieni napero oli niin monen hevosen keskellä, ja kaikki paitsi Pond olivat minulle vieraita. En ollut ennättänyt tehdä Hopiavuoren väelle selväksi, ettei Ruskan valmentajaunelmia olisi tarvinnut ruokkia niin kovasti.

    ”Sit otetaan paikallaolijat!” Ruska määräsi, ja kuulosti sillä kertaa ihan tomeralta kerhotädiltään, jonka nimi oli Ella, ja joka oli pitänyt joskus minullekin kuusivuotiskerhoa.
    ”Säkö et voi vaan laskea meitä..?” Fedora kysyi.
    ”Osaako se laskea?” Outi kysyi hyvin hiljaa ja katsoi minua. Pudistin salaa päätäni.
    ”Älkää nyt kun valmentajaa pitää totella!” Chai sanoi Pondin selästä, hevosrivin reunalta hyvin vakavasti.
    Ruskan sivuprofiili oikein valaistui, kun hän hymyili.

    Ruskalla oli käsissään neljä post it -lappua, eli viralliset ilmoittautumiskaavakkeet, joita hän ei kuitenkaan osannut lukea. Olimme ihailleet niitä monesti kotona ja autossa, ja Ruska oli yrittänyt opetella kaikkien ratsastajien koko nimet ulkoa. Hevosten kohdalla hän oli luovuttanut. Silti vain Chain nimi taisi sujua kokonaisuudessaan, koska Ruska oli kuitenkin tekemisissä niin Chain pikkusiskon kuin äidinkin kanssa, ja nimi oli käynyt tutuksi. Niin ja tietenkin Outin nimi, koska se kuulosti Ruskan korvissa varmasti tutulta.

    ”Šaai!” Ruska aloitti nimenhuudon ja katsoi Chaita, jonka nimen tapasi ääntää samalla tavalla kuin Chain pikkusisko, eli ihan eri tavalla kuin Chai itse.
    Chai ei kuitenkaan ilmoittanut olevansa paikalla.
    ”Eiku… Nitthan Dwngtawan Paithoonbuathong!”
    ”Paikalla”, Chai vastasi hyvin vakavana ihan kuin muille malliksi, ja minua hymyilytti. Ainakin se poika oli hyvä olemaan lasten kanssa.
    ”Marshall… Toi totanoin… Iskä! Mitä täs lukee?”
    Ruska viipotti tuomaan virallisten ilmoittautumiskaavakkeiden pinon minulle. ”Ark-” ehdin aloittaa.
    ”Arkady Koz… Toi niin Kozlov!”
    Ruska vilkuili Marshallia. Tottahan hän tämän muisti. Suoraan hän ei kuitenkaan voinut Marshallia katsoa, koska ilmeisesti Oikeassa Valmennuksessa valmennettava ilmoittaa itse paikallaolonsa, eikä valmentajan arvolle kai sitten sovi tuntea valmennettaviaan.
    ”Paikalla”, Marshall sanoi yhtä vakavasti kuin Chai, ja Ruska hyppi tasajalkaa ja tuuletti hieman.
    ”Outi Halme!”
    ”Paikalla.”
    ”Iskä…”
    ”Fedora-”
    ”Fedora! Sergei…jjevna…”
    ”Niinku se sun sedän ravihevonen”, kuiskasin Ruskan suuntaan yrittämättäkään olla niin etteivät muut kuulisi.
    ”Orlov!”
    ”Melkein! Orlova. Paikalla!”
    Ruska kikatti ihastuneena.

    ***
    ***

    Valmennuksen pohjatarina
    Ruska kertoo

    Riitta, siis yksi ratsastuskoulun täti joka tietää kylläkin kaiken hevosista, on sanonut, että heppa lämmitellään kunnolla ennen kun saa ratsastaa, niin minä sanoin siinä minun valmennuksessa, että pitää kävellä rinkiä niin että on ohjat pitkinä. Ne käveli kaikki hyvin. Varsinkin se Arlekin käveli tosi hyvin koska se on kuitenkin söpöin poni, ja minä sanoin Marshallille siitä.

    Aina kun mennään alkukäyntejä ratsastuskoulussa, Riitta tapaa muistuttaa meitä kaikista tärkeistä jutuista, niin kuin että heppaa ei saa vetää ohjista, niin minäkin sitten muistutin, vaikka ei kukaan tainnut vetää. Ja ettei saa potkia hevosta, kun sitten niiden kylkiin ottaa kipeää. Riitta sanoo, että jos ei potkimatta osaa ratsastaa, niin sitten ei tarvi ratsastaa yhtään, ja Riitta tietää kuitenkin kaiken niin niin se asia sitten on.

    Ei me jaksettu mennä kauaa niitä alkukäyntejä, kun iskä tuli siihen häiritsemään ja sanoi, että valmennuksessa yleensä osallistujat on jo lämmitelleet hevoset etukäteen, niin että voin suoraan mennä asiaan. Minä sanoin iskälle, ettei sekaannu minun asioihini, kun olen kuitenkin jo iso, ja sanoin että sitten mennään kevyttä ravia pitkät sivut. Katsoin, että kaikilla oli oikea kevennys, koska se on ihan maailman tärkein asia kun ravaa. Vaikka en ollut kyllä varma Marshallista, kerta se kevensi niin vähän vain. Outista ja Jussista, ei kun Forcefulista, oli helppo katsoa, kun Jussi näytti siltä että se pomppii vähäsen samalla lailla kuin meidän Pond. Mutta minä sanoin kyllä Outille, että se meni tosi hyvin, vaikka joskus voi olla vaikea mennä sitä ravia jos heppa pomppii kovaa. Ja näytin peukkua.

    Sitten me harjoiteltiin että piti tulla lävistäjä ihan suoraan ja heppa ei saa heilua. Aina tunnilla Riitta katsoo meitä silloin suoraan edestäpäin ja kumartuu vähän, vaikka en minä tiedä miksi se muka näkee sillä lailla paremmin. Minäkin kuitenkin kumarruin vähäsen ja katsoin edestäpäin, koska niin kuuluu tehdä. Sanoin Fedoralle ettei naura, koska suoraan meneminenkin on tärkeä asia. Chaille, ei kun siis Nitthanille, en sanonut, koska se nauraa aina muutenkin. Outista en oikein tiedä, mutta ainakin Marshall osasi edes vähän käyttäytyä niin kuin oikeassa valmennuksessa kuuluukin ja meni ihan vakavan näköisenä. Sillä on vähäsen partaa niin kuin iskälläkin, joten tykkään siitä. Muilla ei ollut partaa.

    Sitten oikeassa valmennuksessa kuuluu myös tehdä vähäsen voltteja. Minä sanoin, että joka sivun keskelle tehdään, mutta siinä meni käynnissä niin kauan aikaa, ettei kukaan ihminen olisi kyllä jaksanut odottaa. Niin sitten sanoin että ravissa pitää mennä, vaikka se saattoikin olla liian vaikeaa Fedoralle, kun se sen heppa oli niin ohut että sen selästä varmaan tippuu helposti. Mutta ei se sitten ollutkaan liian vaikea, vaan Fedorakin meni ravia vaikka minä sanoin että se voi kävelläkin jos pelottaa olla niin ohkaisen hevosen selässä. Näin että se nauroi muka salaa, mutta kai se nauroi siksi etteivät muut olisi tietäneet, että sitä jännittää. Chaikin on sanonut, että joskus sitä naurattaa kun jännittää.

    Riitta sanoo aina, että ulko-ohjalla pitää myödätä. Sanoin sen Outille, koska se kuuluu kerta sanoa, ja jos ei Outi vielä tiennyt sitä. Silloin Chai huusi, että nii Outi, myötää kun valmentaja sanoo. Niin minä laitoin sen sitten jäähylle hetkeksi kentän keskelle, kun se ei osaa kerta olla. Niin Riittakin tekee, jos minä ravaan ilman lupaa, vaikka en minä kyllä enää kauhean usein ilman lupaa ravaa. Vain jos on tosi kiire.

    Sitten kun kyllästyin niihin voltteihin, niin sanoin että laukatkaa vaikka, ja päästin Chain jäähyltä kokeilemaan osaako se olla. Outi kuitenkin kysyi että mitä laukataan, niin laitoin sen sitten Chain tilalle jäähylle, koska tietenkin pitkät sivut, eihän muuta edes voi laukata. Vaikka en minä sitä jäähyllä kauhean kauaa pitänyt, kerta se ei ollut ratsastanut liian lähelle toista tai muuten ollut ääliöpää.

    Sitten en enää jaksanut valmentaa, niin annoin kaikille palautetta.

    Chaille sanoin, että saa luvan opetella käyttäytymään, jos aikoo vielä tulla valmennukseen, mutta että se osasi mennä oikeaa kevennystä ihan tosi hienosti.

    Marshallille sanoin, että tykkään siitä kerta sillä on parta niin kuin iskällä, ja että ennen kisoja sen pitäisi kyllä oppia keventämään enemmän, että tuomarit näkee, että sillä on varmasti oikea kevennys. Koska se on tärkeää. Ja sanoin että tosi hyvin Arlekin uskoi kun se käski, ettei yhtään tarvi pelätä sitten kisoissa.

    Outille sanoin, että satulasta voi pitää kiinni jos pelottaa laukata, kun Jussi on kuitenkin tosi iso hevonen, mutta että kuitenkin se hyvin meni se laukkaaminen. Ja sitten sanoin että sillä on tosi hyvä ohjasote, koska Riitta sanoo niin välillä yhdelle Maijulle, joka näyttää vähäsen samalta kuin Outi.

    Fedoralle sanoin, että vaikka sillä on sellainen ihan pikkuinen hevonen, niin kyllä silläkin voi päästä tosi lujaa kun painaa vain pohkeilla kylkiä vielä toisenkin kerran kun se ravaa. Kerroin sille, että minäkin ratsastin ratsastuskoulussa yhdellä ponilla, joka oli pienempi kuin muut, ja silti pääsin sillä kyllä tosi lujaa muiden ohi. Muistutin että sitten kisoissa viimeistään pitää mennä täysillä, että varmasti on tehnyt kouluratsastusradan kaikkein nopeiten ja voittaa.

    Iskältä kysyin, saanko nyt mennä juomaan sitä mehua, ja jonkun takia iskä hieroi molemmilla kämmenillä naamaansa ja vinkui, että johan sä vartin jaksoitkin valmentaa niitä. Äitikin aina sanoo että iskä vinkuu. Onneksi Chai sentään käsitti huutaa, että kiitos rouva valmentaja, ja minä muistutin sitä, että olen myös prinsessa kylläkin.

  • #5380 Vastaus

    Marshall
    Osallistuja

    Huippuvalmentaja Ruska Svartin kouluvalmennus 10.4.2020 (597sanaa)

    Tästä tulisi takuulla mielenkiintoisin valmennus pitkään aikaan, ellei jopa yksi koko ratsastusuran aikana. Marshall tuumasi itsekseen samalla kun letitti näppärin ranneliikkein Arlekinin harjaa sen karsinassa. Tamma vaikutti hieman kummastelevalta kun sen omistaja hääräsi taas sen jouhien kimpussa, vaikka kyseessä ei ollut edes kisapäivä.

    “Kai sä tiiät että oot menosa 7-vuotiaan pikkutytön pitämään ‘valmennukseeen’?” päätallin ovesta sisään astellut Nelly pysähtyi kysymään toinen kulma hieman kohotettuna.
    “Tiedän.”
    “Eli.. Miks sä letität Arlekin harjan?”
    “Mitä olen oppinut, etenkin nuoret lapset osaavat olla hämmentävän pikkutarkkoja ja suorasanaisia kun ottavat jonkun asian tosissaan.”
    “Ahaaa… Eli kalastelet suurelta valmentajalta lisäpisteitä?” nainen kysyi pieni virne suupielessään.
    “..Aikalailla.” Marshall myönsi virnistäen.

    Marshall vilkuili maneesin keskihalkaisijalla seisovia ratsukkoja, ennen kuin käänsi katseensa muiden tavoin heidän edessä seisovaan pieneen tyttöön joka seisoi topakamman näköisenä mitä moni aikuinen. Lopulta Ruska ilmoitti kirkkaaseen ääneen ottavansa läsnäolijat ja pyöritteli muutamaa värikästä post-it lappua käsissään hetken. Fedoran, Outin ja Chain kommentit nostivat melkein väkisin pienen hymyn rastapään toiseen suupieleen, mutta nimenhuudon alkaessa mies vakavoitti ilmeensä takaisin asiallisen keskittyneeksi.
    “Paikalla.” Marshall ilmoitti selkeään ja kuuluvaan ääneen pään nyökkäyksen kera, kun Ruska sai sanottua lapulle kirjoitetun nimen loppuun asti. Pienen tytön innokas tasajalkaa hyppiminen nostatti väkisinkin taas pienen hymyn miehen suupieliin.
    Kun heidän arvostettu valmentaja ilmoitti nimenhuudon jälkeen tomerasti että heidän pitäisi lämmitellä hevoset kunnolla ennen kuin aloitetaan, Marshall pyysi Arlekin liikkeelle pienellä pohkeiden puristuksella. Todellisuudessahan he olivat kaikki lämmitelleet ratsunsa jo. Tamman suunnatessa kulkunsa maneesin kaviouralle päin, rastapää antoi ohjien valua pitkiksi jotta se sai venyttää kaulaansa kunnolla uuden alkulämmittelyn aikana.

    “Kaikki kävelee hyvin, ja muistakaa että ohjista ei saa sitte vetää.” Ruska selosti hyvin tärkeän kuuloisena seuraten jokaisen ratsukon liikkumista. “Etenki Arlekin kävelee tosi nätisti, ja se on muuten myös tosi söpö!” tyttö lisäsi oikean ratsukon ollessa kohdallaan.
    Marshall käänsi katseensa kulmat koholla pieneen tyttöön joka katsoi heihin samalla kun siirteli painoaan varpailta kantapäilleen kädet selän takana.
    “Kiitos.” mies sai lopulta sanottua, kevyt hymy suupielissään ja rapsutti pienesti Arlekinin säkää toisella kädellään. Ruskan kasvoilla kävi lähes säkenöivä hymy ennen kuin tuo yhtä nopeasti jo jatkoi selostamistaan siitä, kuinka hevosia ei saanut myöskään potkia, koska silloin ei tarvitsisi ratsastaa ollenkaan.

    Valmennuksen tehtävät olivat odotetustikin hyvin yksinkertaisia, itseasiassa hyvin samanlaisia mitä Marshall on itsekin teettänyt joillekin nuorimmille opetettavilleen. Oman haasteensa lävistäjällä suorana kulkemisessa toi tosin se, kun heidän suuri valmentaja oli siirtynyt hieman kumaraan seisomiseen lävistäjän toiseen päähän ja tuijotti jokaista lähestyvää ratsukkoa vuorollaan kuin saalista vaaniva petoeläin. Etenkin ensimmäisenä menneillä Fedoralla ja Chailla oli kuulostanut olevan vaikeuksia olla nauramatta sille näylle, eikä asiaa ollut auttanut se kun Ruska oli kieltänyt Fedoraa nauramasta ja huomautti samalla suoraan menemisen tärkeydestä. Marshall ehti siinä välissä hyvin palauttaa oman ilmeensä takaisin peruslukemille, ennen kuin käänsi Arlekin lävistäjälle.

    Tunti taisi kestää hyvällä tuurilla parikymmentä minuuttia, kunnes Prinsessa-Valmentaja oli käskenyt ratsukot takaisin käyntiin ja alkanut jakamaan jokaiselle henkilökohtaista palautetta.
    Omaansa kuunnellessa Marshall meinasi huomauttaa että kisoissa ei kylläkään mentäisi kevyttä ravia, mutta nielaisi ne sanansa nopeasti ja hymyili. “Kiitos, pidän tuon mielessä. Ja kiitoksia valmennuksesta, toivottavasti tulet toistekin pitämään tunteja.” mies kiitti. Eikä voinut kuin hymyillä vähän leveämmin siinä vaiheessa kun Ruskan kasvoille oli lävähtänyt miljoonan taalan hymy niin että valkeat hampaat paistoivat, samalla kun hän polki paikallaan sen näköisenä että joko hyppäisi ilmaan tai lähtisi juoksemaan.
    Marshall käänsi katseensa takaisin menosuuntaan päin kun tyttö oli siirtynyt kertomaan palautetta seuraavalle ratsukolle. No, seuraavana päivänä oli tiedossa Saga Isbergin vetämä Tehovalmennus joten tälläinen lyhyt hyvän mielen ratsastus oli ihan sopiva tähän väliin. Etenkin, kun mitä hän oli ehtinyt ottaa tarkemmin selvää huomisen valmennuksen vetäjästä niin näemmä hänen vetämät tunnit olivat oikeasti hyviä. Ainoat valitukset olivat lähinnä sitä kuinka seuraavana päivänä joidenkin ratsastajien kroppa oli huutanut hoosiannaa istunta rääkin jäliltä.

    • #5433 Vastaus

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Oooooi. Huippuvalmentaja sitten varmana on ollut ihan pähkinöinä, kun joku oikea aikuinen on letittänyt hevosen harjankin tätä Oikeaa Valmennusta varten! Musta on aina jotenkin suloista, kun joku ymmärtää pikkulapsen ajatusmaailmaa, vaikka en edes pidä lapsista. Sellasiahan ne Ruskan ikäiset on, että ne ottaa just tällaiset jutut tosi vakavasti… Ne oikeasti uskoo, että ne on suuria valmentajia, vaikka ne ei sitten ihan uskokaan. Parasta kuitenkin on, kun aikuiset leikkii joskus mukana. Olisihan prinssessan valmennuksellinen itsetunto nyt varmaan romahtanut, jos Marshall olisi sanonut, että sen neuvo kevennyksistä on ihan yhtä hyödytön kuin kaikki muukin sen sanoma…

      Marshall on tässä tarinassa tosi erilainen kuin yleensä. Se on aina ollut musta vähän jäyhä heppu. Luulin kauan, että se suhtautuu Niklakseen niin kuin pikkulapseen, ja silloin kun kuvittelin Marshallin oikeaksi ihmiseksi, se ärsytti mua suunnattomasti: olisin suositellut Niklakselle pikaista poikaystävän vaihtoa sellaiseen, joka kohtelee sitä niin kuin täysivaltaista. Mutta nyt kun näkee, miten Marshall kohtelee lapsia, eihän se nyt sitä ollutkaan. :DD Eihän Marshall lapsia inhoa ja käyttäydy niin kuin nokkaansa nosteleva veteraanikoira ylivilkkaan pentueen keskellä. Niin hyvinhän sillä menee, kuin vieraan kakaran kanssa nyt vaan voi mennä. Suuri valmentaja on ainakin nyt Marshallille suosiollinen.

  • #5408 Vastaus

    Outi Halme
    Osallistuja

    Ruska Svartin erittäin vakava valmennus

    Tänään Jussilla oli kevyempi päivä, joka yleensä tarkoitti rentoa lenkkiä maastossa, mutta tällä kertaa Chai oli saanut minut ylipuhuttua osallistumaan Ruska Svartin pitämään kouluvalmennukseen. Valmentaja itse oli tietenkin erittäin vakavasti otettava kuusivuotias, joka oli onneksi tykännyt ainakin prinsessahiuksistani. Ja olihan se tärkeää, että ennen seuraavaa Tie tähtiin -kilpailua yksikään valmentautumismahdollisuus ei jäänyt käyttämättä.

    “Marshall letitti just Arlekin harjaa”, Nelly ilmestyi hymyssä suin raportoimaan suuliin, jossa laitoin Jussia kuntoon.
    “Ihan oikeesti?” naurahdin ja nainen nyökytteli siihen malliin, että häntä oli pakko uskoa.
    “Oisko munkin pitänyt?” kysyin Chailta, joka laittoi Pondia kuntoon samaisen puomin luona.
    “Varmaan olis”, Chai tuumaili, “mutta vielä pahempi ois olla myöhässä, joten ei kannata enää.”
    Aika usein Reita ja Ruska olivat jossain lähellä, kun Chai hääräsi Pondin kanssa. Nyt Ruska oli kuitenkin todennut, ettei valmentajan arvolle sopinut auttaa hevosten varustamisessa, joten tyttö oli taluttanut isänsä tupaan valmistautumaan. Olin kuullut Reitan muistuttavan, että keksiä ja mehua sai kuitenkin vasta valmennuksen jälkeen.

    Chain ja Marshallin lisäksi valmennukseen oli ilmoittautunut myös Fedora, jota en vielä tuntenut kovin hyvin, vaikka olinkin nähnyt hänet tallilla aina silloin tällöin. Ainakin naisella vaikutti olevan huumorintaju kohdallaan, kun hän oli lähtenyt mukaan – tai sitten joku oli unohtanut mainita, kuka valmentaja todellisuudessa oli. Talutimme hevosemme kentälle lämmittelyjä varten ja huomasin, kuinka Marshall vaikutti silminnähden iloiselta Fedoran vastatessa hänen venäjäksi esittämään kysymykseen sujuvasti samalla kielellä. Ehkä rastapää oli puheliaampi, kun pääsi käyttämään äidinkieltään.

    Ruskan tarmokkuutta ei voinut kuin ihailla. Tyttö seisoi topakasti keskellä maneesia ja luetteli Reitan avustuksella nimiä ilmoittautumiskaavakkeina toimineista post it -lapuista. Vaikka olin itsekin ollut pienenä varsin määrätietoinen ja reipas, olisi vieraat aikuiset saattaneet silti jännittää edes vähän. Ruska sen sijaan ei ujostellut ollenkaan. Oli myös aika hellyyttävää, kuinka vakavasti Marshall suhtautui pieneen Ruskaan. Mies tuntui tietävän tasan tarkkaan, kuinka pienen tytön sai puolelleen toisin kuin Chai, jonka virnuilu alkoi pian käydä Ruskan hermoille.

    Vaikka Jussi saikin kulkea lähes tulkoon pitkin ohjin koko valmennuksen, pidin huolta siitä, että tein Ruskan antamat tehtävät mahdollisimman tarkkaan. Ei suoraan ratsastaminen tai voltit mitään huonoja harjoituksia olleet, vaikkei Ruskan kommentit aina osuneetkaan ihan maaliin.
    “Nii Outi, myötää kun valmentaja sanoo”, Chai virnuili Ruskan ohjeistettua minua myötäämään enemmän ulko-ohjasta, sillä poikakin näki, kuinka Jussi lönkötteli rennosti ravia käytännössä pitkin ohjin. Sitä Chain ei olisi kannattanut tehdä, sillä Ruska passitti pojan jäähylle kentän keskelle. Hetkellisessä lapsellisuudenpuuskassa näytin kieltä Chaille, kun Ruska ei sitä nähnyt. Sitten yritin taas keskittyä pitämään Jussin ravin reippaana samalla, kun pyysin sitä taipumaan ulkopohkeella.

    “Sitten laukataan”, Ruska ilmoitti kirkkaalla äänellä seuraavan tehtävän.
    “Mitä laukataan?” kysyin automaattisesti ja sain vastaukseksi närkästyneen tuhahduksen ja käskyn siirtyä jäähylle kentän keskelle. Oli Chain vuoro virnuilla ilkikurisesti, sillä poika oli jo saanut palata muiden joukkoon.
    “Laukataan TIETENKIN pitkät sivut”, Ruska sanoi oikein hitaasti ja selkeästi, että sellaiset idiootit kuin minä tajuaisivat, mitä piti tehdä. Sen jälkeen vapauduin jäähyltä ja sain myös osallistua laukkatehtävään. Jussi olisi halunnut päästä laukkaamaan vielä vähän enemmän ja vielä vähän kovempaa, mutta arvelin, että valmentajalta olisi tullut sanomista, jos olisin antanut orin kaahailla sellaista irroittelevaan laukkaa, mitä se oli yleensä pääsi menemään silloin, kun emme hinkanneet koulutreenejä.

    Laukkatehtävän jälkeen Ruska ilmoitti, että valmennus oli loppunut ja antoi vielä asiaankuuluvasti palautetta jokaiselle ratsukolle.
    “Sä voit pitää satulasta kiinni, jos pelottaa laukkaaminen, vaikka hienosti se meni”, tyttö käveli luokseni ja hymyili kannustavasti.
    “Kiitos, kyllä tää välillä aika kovaa meinaa laukata”, vastasin nyökytellen. Joskus todellakin teki mieli napata kiinni satulasta, kun Jussi päätti lähteä. Onneksi tänään ei sentään ollut sellainen päivä. Sain Ruskalta myös kehuja ohjasotteestani. Mietin, tiesikö tyttö edes mitä se tarkoitti, sillä vuorosanat kuulostivat ulkoa opetelluilta, mutta hymyillen kiittelin silti kommenteista.

    “Mä meen vielä maastoon kävelemään. Haluuks kukaan mukaan?” huikkasin, kun Ruska oli lähtenyt maneesista isänsä Reitan kanssa. Kyllä vartin valmennus oli ollut ihan hyvä alku…

    607 sanaa

    • #5574 Vastaus

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Mä luulen, että Ruskasta vielä oikeasti tulee valmentaja ja prinsessa ja ratsupoliisi ja dalmatialaiskoira ja mitä näitä nyt on mitä se haluaa. Se saa koko ajan sen suuntaista palautetta, että sä pystyt ihan mihin vaan. Kai siksi se onkin sellainen, että uskaltaa mennä vaikka pitämään valmennusta vieraille aikuisille. Tai no: Chain se tuntee ja Marshallin tietää, joten on sillä jotain tukea. Outi on kuitenkin tosi kiltti, kun lähtee Ruskan leikkiin mukaan. Ihan varmasti moni näkee Kunnianarvoisan Valmentajan nimittäin lähinnä niin ärsyttävänä, ettei viitsi käyttää vapaapäivästään pariakymmentä minuuttia leikkiäkseen sen kanssa valmentajaa.

      Vaikka Outi ja Jussi meni tosi hienosti valmennuksen, hehe, ohjasotetta myöten, eniten tykkään siitä kuinka Outi taantuu aika lapselliseksi lapsellisessa ympäristössä. 😀 Outi on totuttu näkemään vähän erilaisessa roolissa, mutta musta kaikille tekee hyvää välillä vähän leikkiä heppaa ja irvistellä jäähyjen takia kanssaleikkijöille. Vitsit kun multa ei olisi tatsi näin totaalisesti hukassa Chaihin (me ollaan oltu vuosi tauolla…) niin olisin passannut tästä jo eteenpäin.

      Toivottavasti rouva Valmentajan opeista oli niin sitten älyttömästi hyötyä kilpailuissa. :DD Mulla ainakin oli hauskaa lukea jäähyistä ja kaikesta.

  • #5423 Vastaus

    Fedora
    Osallistuja

    // No tää ei sit tullukkaa perille tänne asti vaik laitoin tänne ja Tatin päivikseen? 😀

    RUSKA SVARTIN KOULUVALMENNUS – 10. huhtikuuta 2020 (12.04 2020)

    Reitalla oli Hopiavuoressa ylläpidossa puokkitamma, joten sitä mä olin välillä nähnyt tallilla, mutta Ruskan mä olin nähnyt vain kerran vilaukselta. Nyt pirpana sitten piti oikeaa valmennusta Hopiavuoressa, ja Reitaa vaikutti vähän pelottavan, että tulisiko valmennukseen ketään; Eetu oli siis välillä ratsastajia nähdessään vinkannut, että jos joku ihan prinsessan mieliksi osallistuisi. Mun hieman tatti hevoseni oli vähitellen ruvennut kulkemaan oikeinpäin ihan perusjutuissa, joten reippaana tyttönä kävin totta kai ilmoittamassa sen valmennukseen. Valmennuksiin piti osallistua ihan virallisilla post it -lappusilla ja oikealla nimellä. Eetu oli varoittanut Sashaa tuodessani, että kylällä osattiin katsoa venäläisiä hieman nenänvartta pitkin, mutta ensinnäkin mulla oli tarpeeksi venäläistä temperamenttia ollakseni lähinnä iloinen, jos joku ei tykännyt musta, ja toiseksi mä en uskonut, että Hopiavuoressa mitään ahdasmielistä menoa katseltaisiin; Siispä osallistuin ihan virallisesti koko nimellä valmennukseen, Venäjällä kun esittäydyttiin patronyymillä korkea-arvoisemmille. Se taas teki sukunimestä vähemmän tärkeän, mutta Suomessa sukunimellä oli korkeampaa arvoa, joten post it -lapulle ilmestyi komeilemaan koko nimi. Fedora Sergejevna Orlova.

    Jännitys ei tullut mulle mitenkään yllätyksenä, vaikka kyseessä olikin lapsen pitämä valmennus. Ensinnäkin mulla oli edelleen kesken muihin tallilaisiin tutustuminen, niin tällaisella puoliaivoisella ratsulla osallistuminen aiheutti vähän hermonmurenemista. Entä jos se tekisi jotain hassua, mitä ne muut siitä ajattelisivat? Mä olin hyvä käsittelemään vihapalautetta, mutta nolostuminen olikin sitten ihan eri asia. Siihen päälle vielä pieni huoli siitä, että mitä jos Sashalla naksahtaisi aivoissa ja se säikäyttäisi kiltimpien hevosten kanssa puuhailevan Ruskan? Mä ajoin Seinäjoelle asti juomaan kupin teetä, jotta mä rauhoittuisin, enkä tartuttaisi mielialaani Sashaan; Sittenhän se vasta hulluja keksisikin!

    Hermot olivat edelleen hieman kireällä, kun mä palasin Hopiavuoreen ja suuntasin samantien hakemaan Sashaa ulkoa talliin. Mä kiinnitin sen käytävälle ja hain harjapakin sen luokse; Pakki piti kuitenkin sijoittaa tarpeeksi kauas hevosesta, koska muuten se tatti polkee koko roskan jalkoihinsa. Vielä ei ollut niin hyvää pakkia tullut vastaan, että se olisi sashankestävä. Tamma seisoi kuitenkin yllättävän hyvin paikoillaan tänään, eikä diskotanssinut suuntaan ja toiseen, kuten tavanomaisesti. Jalatkin pysyivät otteessa hyvin; Varustaessa me vähän neuvoteltiin takasuojien laitosta, mutta niin herkkähipiäisen hevosen kanssa ei kyllä kannattanut odottaa, että homma menisi koskaan alusta loppuun asti nappiin. Heitin vielä kypärän päähän ja lähdin taluttamaan tammaa kohti maneesia, jossa valmennus oli tarkoitus pitää; Paikalla olikin jo kaksi muuta ratsukkoa verryttelemässä, ja kolmas liittyi piakkoin seuraan.

    Nimenhuuto. Ilmeisesti valmentaja Svart ei voinut vaan laskea meitä, vaan piti olla ihan virallinen nimenhuuto. Mä en tule ikinä ymmärtämään, miten Ruska osasi lausua Chaiksi kutsutun kaverin nimen niin hyvin. Olin kyllä törmännyt omaan osaani vaikeita nimiä, mutta aivan eri kulttuurista ja kielestä tuleva nimi aiheutti harmaita hiuksia mullekin. Outi, ja Marshall, jonka kanssa olin päässyt vaihtamaan juttua venäjäksi verryttelyn aikana. Iskän apua tarvittiinkin sitten taas mun nimeni kohdalla, mikä oli ihan odotettavissa. Patronyymi tuotti vähän päänvaivaa, mutta selvisi pirpana siitäkin. ”Orlov!” tuli niin tomerasti, että melkein en meinannut kehdata korjata. Hyvin Ruska kuitenkin mun nimestäni suoriutui, mä tunnen aikuisia ihmisiä joilla menee huonommin. Tytön kikatus nostatti väkisinkin hymyn huulille.

    Valmennus alkoi käynnillä, mutta Ruska kyllästyi nopeasti ja pyhitti pitkät sivut kevyelle raville. Sasha kulki korvat hörössä eteenpäin ja meinasi mennä vähän turhankin kovaa, kunnes edellä menevän peppu oli vähän liian lähellä; Siinä vaiheessa tamma löi korvat niskaan ja rupesi melkein menemään takaperin. Pohkeilla se lähti taas eteenpäin, mutta muisti pitää turvavälin tällä kertaa. Ihme tatti. Sashalla oli kuitenkin hyvätempoinen ravi, jossa oli helppo keventää, ja tasainen tempo sen kun vain parani jokaisella ratsastuskerralla. Valentina oli kyllä pilannut hyvän hevosen varsin perusteellisesti ratsastuksellaan, ja hetken ajan pohdin, että mitähän sen kalliille tekelle kuului. Ajatukseni keskeytti uusi tehtävä; Lävistäjä piti tulla suorassa, ja Ruska oli totta kai vahtimassa. Vähän meinasi naurattaa, kun Ruska sitten seisoi siinä hieman kumarrellen, ja vahti ratsastajien suoritusta. Muistipa se muakin oikaista, että tärkeästä asiasta oli kyse eikä siinä auttanut naureskeleminen.

    Onneksi mulla on vähän kokemusta ala-asteikäisistä lapsista työn kautta, koska muuten mulla olisi taatusti pettänyt pokka; Seuraava tehtävä oli ravivoltit, mutta Ruskaa huolestutti, että mua pelotti ohuen hevoseni selässä tehdä voltteja niin kovassa vauhdissa, ja antoi luvan tehdä ne käynnissä. Vähän mä hykersin itsekseni, toivottavasti Ruska ei nähnyt. Ei se ainakaan mitään sanonut, ja Chaikin oli joutunut jäähylle; Outi joutuikin sinne sitten seuraavaksi tyhmästä kysymyksestään ilmeisesti. Siinä vaiheessa meinasi mullakin mennä melkein pupu pöksyyn, kun puolet ryhmästä oli jo käynyt jäähyllä. Sashan hermot ei sellaista kyllä kestäisi. Pitääkin harjoitella sitä, laitoin mielessäni ylös.

    Pirpana antoi vielä hyviä ohjeita ”pikkuisen” hevoseni kanssa ja kertoi, että ratsasti itsekin muita pienemmällä ponilla, joka kuitenkin korvasi nopeudella. Oli siinä huimat vartti mennyt valmennuksessa, kun Ruska sitten kyllästyi, ja oli valmis lähtemään. Mä vilkutin Ruskan perään, mutta sillä taisi olla niin kiire omiin juttuihinsa, ettei se kerennyt huomata saatika moikata enää takaisin. Outi kyseli, oliko jollakulla mielenkiintoa lähteä mukaan maastoon, joten ilmoittauduin Sashan kanssa vapaaehtoiseksi. Vartti oli aivan liian vähän, kun tamma oli saanut seistä tattina sateessa koko eilisen ja pitää vapaapäivää, joka tarkoitti energiapommia tänään. Valmennus kun oli vasta saanut Sashan hereille, ja sen piti päästä tekemään jotain, ennen kuin se tulisi aivan mökkihöperöksi. Maastoon kävi siis tie.

    • #5424 Vastaus

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Ei kun tuli. 😀 Mä ajattelin, että tänne tullut oli vahinko kun se on myöhäisempi, ja poistelen aina tuplapostaukset kun vain mulla ja valvojilla on oikeudet. Mutta voin mä sen Tatin päiväkirjastakin poistaa, jos mielummin säilytät täällä ja saat kommentin tänne. Tulkitsin vain väärin päin sen takia, että Tatin päiväkirjaan postasit saman myöhemmin.

    • #5430 Vastaus

      Fedora
      Osallistuja

      Aivan, sori! :–D Siis joo olkoon sitten ihan kaikessa rauhassa Tatin päiväkirjassa, mä laitoin molempiin kun en ollu varma et kuuluisko sen olla täälläkin. Pahoittelen, mun moka!

  • #5498 Vastaus

    Nitthan
    Osallistuja

    Nitthan Chai ja Pond
    308 sanaa

    ”Jäähylle Šaai!” Ruska karjaisi ja suoristautui.

    Minua oli naurattanut, mutta se loppui heti. Kunnianarvoisa valmentaja Ruska Svart oli melkein kuusi vuotta vanha, mutta sillä tavalla keltaisten kumppariensa rapaiset kannat yhteen paukauttaessaan, koko ruotonsa suoristaessaan ja äärimmäisen käskevästi koko kädellään ilmeisesti jäähypaikkaani kohti viitaten hän oli paljon vakuuttavampi kuin mikään aikuinen ihminenkään.

    ”En mä edes tehny mitään”, yritin sanoa Pondin selästä, sillä vastahan men olimme Ruskan alkeisharjoituksia tosi kiltisti suorittaneet, ja olin muutenkin koettanut suhtautua kuusivuotiaan pitämään leikkivalmennukseen asiaan kuuluvalla vakavuudella.
    ”Kyllä sä teit!” Ruska sanoi hiljaa mutta ihan varmasti ja kuulosti sillä hetkellä täsmälleen omalta isältään. Reita puhutteli kiukkukohtauksen saavaa Ruskaa täsmälleen samalla äänensävyllä, johon ei ollut vastaan sanomista.
    ”Mitä muka?” kysyin kuitenkin, vaikka käänsinkin jo Pondin Ruskan osoittamaan suuntaan. Meidän oli tarkoitus viettää jäähymme ilmeisesti katsomon puolen portin edessä.
    ”Tiesikkö Šaai, joillekki voi tulla paha mieli näsäviisastelusta”, Ruska sanoi tiukasti, käsi edelleen ojossa, ja taisi olla ihan oikeassa.

    Pond seisoi pitkin ohjin kentän laidassa, kun muut jatkoivat valmennusta ja minä suoritin katuvaisena jäähyäni. Olin irvaillut Outille ohjastuntumasta, ja samalla vähän Ruskalle tomerasta valmennuksesta. Sellainen ei erityisesti kuulunut tapoihini. Nojasin rauhallisena seisoskelevan Pondin niskaan molemmilla käsilläni selkääni venytellessäni ja ajattelin, että taisin sortua Hopiavuoressa aika usein kummallisiin ylilyönteihin. Oli rankkaa, kun ei ollut kavereita, ja näihin ihmisiin en osannut edes tutustua. Otsonmäelläkin olin viettänyt jo jonkin aikaa, Ievannevalla, Kinnasissa, mutta en silti tuntelut ketään.

    ”P’Šaai!” Ruska kutsui minua, kädellään taas viittoillen tietenkin, kun oli aika laukata. Se tarkoitti, että jäähyni oli ohitse. Viitottuaan hän katsahti kuitenkin hätäisen näköisenä ympärilleen ja kutsui minua uudelleen: ”Nitthan Dwngtawan Paithoonbuathong siis, saat tulla jäähyltä pois!” Ilmeisesti valmentajamme arvolle ei sopinut kutsua valmennettaviaan isoveleikseen.

    Nyökkäsin vakavana Ruskan suuntaan ja kävelytin hevosen huolellisesti uralle, ettei vain tulisi taas sanomista. Sitten nostin laukan, sillä Ruska oli tarkka, että hänen alkeellisissa laukkaharjoituksissaan pitkän sivun jokainen askel otettiin laukassa. Onneksi Pond oli jo tottunut Ruskan valmennuskuvioihin ennalta.

  • #5575 Vastaus

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Tässä kaikille osallistujille vielä muistoksi Ruskan Lauantai-karkkipussista saamat tarrat, jotka hän tahmaisin käsin tuli monta päivää myöhässä ojentamaan jokaiselle osallistujalle erikseen. Hän lupasi tulla katsomaan ainakin TT-kisoja ja joskus Fedorankin jotain täysillämenokisoja, jos iskä antaa luvan, vaikka se ei kumminkaan kyllä anna kun iskä on pyllhyhousu.

Vastaa aiheeseen: Huippuvalmentaja Ruska Svartin kouluvalmennus 10.4.2020
Tietosi: