Jesse

[Jesse RantanenEstetty]

Jessen tavallista (& tylsää) elämää!

• Tätä aihetta muokkasi 2 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.

[Jesse RantanenEstetty]

Koirahoitaja

– Mitä nuo ovat? Eira kysyi, kun kiinnitin ilmoitustaululle lappusen. Olin ylpeä omasta ilmoituksesta, vaikka se olikin vaatinut melkein kokonaisen yön, istuessani yön tunteina tietokoneen ääressä, sen sijaan että olisin ajoissa mennyt maaten. Mutta se oli sen arvoista. Ja tässäkin ilmoituksessa olin käyttänyt värikkäitä värejä kerätäkseni ihmisten huomiota julisteen suhteen. Pohja oli perusvalkoinen, mutta otsikko oli kirjoitettu mahdollisimman isoilla kirjaimilla. Sen alla luki asiateksti, ja oma esittelyni kuvana.
Tyttö luki sitä hetken aikaa monta kertaa sisäistääkseen asian.
– Ai, koirahoitajaksiko haaveilet?
Nyökytin innoissani. – Eihän sillä rikastu, mutta mukava tapa tienata hieman käsirahaa. Kotopuolessakin, olen ilmaiseksi ”vahtinut” kyläläisten koiria aina välillä.
– Tiedätkö onko täällä joitain paikkakuntalaisia, jotka tarvitsisivat koirahoitajaa?
Hän pohti hetken aikaa, kunnes kohautti olkiaan.
– Nyt äkkiseltään tulee mieleen Hello, jolla on kaksi koiraa. Noalla on ainakin koira. Varmasti on enemmänkin vaihtoehtoja talliporukassa ja miksei koko kylässäkin, mutta siinä ainakin ekat, jotka tulee mieleen ekana. Mitä sinun hevosenhoitaja haaveelle kävi?
– Ei yhtään mitään, se on vielä mietintämyssyn alla kypsymässä. Vastasin.
Nyt piti ensin tehdä parempaa tuttavuutta talliporukan kanssa ja kyläläisten, jotta he huolivat tälläisen uuden kasvon. Ensin tosin tämän Hellon ja Noan kanssa, josta Eira puhui. Eikös jompikumpi näistä etsinyt kämppistä jossain vaiheessa?
– Ajattelitko vain täällä olevien kyläläisten koiria & kissoja hoitaa, vai aattelitko kauemmaksikin laajentaa?
– Erittäin hyvä kysymys. En ollut ajatellut vielä niin pitkälle asiaa.

• Tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.

[Jesse Rantanen]

– Pärjääkkö varmasti näiden kaa? Hello varmisti vielä kerran minulta ennen lähtöään. Hän seisoi epävarman oloisena ulko-ovella ja selvästikin mietti, uskaltaisiko jättää koiriaan minulle hoitoon, puoli vento vieraalle ihmiselle, jota ei tuntenut vielä niin kovin hyvin. Hellon epävarmuus paistoi selvästi läpi, sillä olimme käyneet suullisesti erittäin tarkasti läpi koirien hoito-ohjeet, ja Hello oli kirjoittanut käsin kahdelle a-neljän kokoiselle paperille hoito-ohjeet kirjallisena, jotten varmasti unohtaisi niitä. Mikä oli kieltämättä tälläiselle lappalaiselle hyväkin asia huonon muistin takia.
Mielikki ja Lallero katsoivat epävarmana omistajaansa, joka seisoi edelleen oven suussa, kaipa ne jotenkin koirina aavistivat, että niiden omistaja lähtisi ja jättäisi tuntemattomalle hoitoon. Molemmat olivat seuranneet epävarmassa tilanteessa omistajaansa, kun Hello oli pakannut lähtöään varten.
– Olkaahan sitten kiltisti. Hello sanoi kumartuneena molemmille koirille ja halasi niitä pitkään vielä kerran ennen lähtöään. Lallero nuolaisi Helloa naamaan.

13.7.
Tunti Hellon lähdön jälkeen koirat pääasiassa nukkuivat koko ajan erillisissä paikoissa kaukana minusta, eikä kumpikaan tullut lähellekään mua, joten sain rauhassa esimerkiksi katsoa telkkaria.
Olin varmaan koirille myös uusi kasvo, joten ne alkuun vierastivatkin mua ja kaipa koirat jotenkin kaipaisivat jo tässä vaiheessa omistajaansa niin paljon, ettei niitä oikein huvittanut tehdä mitään mun kanssani. Hello oli lenkittänyt molemmat koirat sopivan pitkällä lenkillä ja antanut päivä nappulat ennen tuloani, joten periaatteessa annoin koirien vain olla omissa oloissaan.
Kello oli nyt noin puoli kuusi illalla, pakkohan noiden kanssa oli tehrä pikku lenkki ennen iltalenkkiä, iltalenkin ajattelin tehrä niin myöhään illalla, että saisin nukkua mahdollisimman pitkään ilman että kumpikaan koirista herättäisi mua.

Lenkkien kohdalla yllätyin kuinka vahvoja koiria nuo ovat. Mielikki ja Lallero näkivät aina jo kaukaa vastaantulevan koiran ennen mua ja nostivat aina kuononsa maasta ja hännän pystyssä sojottaen odottivat vastaantulevaa koiraa. Siitä tiesin, että piti varautua siihen, että kohta ne rupeaisivat rähjäämään koiralle ja joutuisin pitämään kaikin tavoin kiinni molemmista.
14.7
Ensimmäinen yö meni hyvin. Koirat eivät nukkuneet kanssani vaan nukkuivat erikseen jossakin keskenään. Annoin aamunappulat ja käytiin aamulenkillä. Aamulenkin aikaan koitin kävellä lätäkköjen ohi tai uimapaikkojen ohi, jotta näin helteisellä koirat saivat lenkin aikana juoda helteellä. Lallero kävi jopa uimassa, kun heitin keppiä koirien uimapaikan kohdalla, mutta Mielikki pysytteli mieluummin rannalla ja katseli kun Lallero ui. Pyrin parhaani mukaan välttelemään toisia vastaantulevia koiria menemällä vaikka tien toiselle puolelle tai kieltämällä parhaani mukaan kieltävästi. Harmillisesti kumpikaan koirista ei uskonut mua, koska en niiden mielestä ole pyramidin huipulla johtajana.
Vasta iltapäivällä Hello tuli kotiin. Heräsin päiväunilta siihen, kun ulko-ovi kävi ja Lallero ja Mielikki heräsivät makkarista ja juoksivat ulko-ovelle eteiseen haukkumaan vieraan pystyyn. Itsekin menin tokkuraisena eteiseen katsomaan kuka tuli, vaikka tavallaan tiesin sen olevan Hello. Molemmat koirat lopettivat haukkumisen hetken päästä tullessani eteiseen, Hello istui lattialla iloisena hymyssä suin ja rapsutteli molempia koiria, jotka heiluttivat onnellisina häntäänsä. – Mite teillä on mennyt? Hän kysyi hetken päästä, kun näki mut.
– Ihan hyvin. Molemmat vierastivat mua sekä haukkuivat kaikki vastaantulevat koirat, mutta muuten meni ihan hyvin.
– Eivät ne yleensä niin tee, mutta saatoit olla vieras ja tuntematon

[Julkaisija]

Viestit