Nelly Jokikannaksen kouluvalmennus 30.4

Etusivu Foorumit Tapahtumat Nelly Jokikannaksen kouluvalmennus 30.4

Tämä aihe sisältää 17 vastaukset, 8 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Tiitus 6 kuukautta, 3 viikkoa sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #5547 Vastaus

    Nelly
    Valvoja

    Avoin kouluvalmennus 30.4 12.00-14.00 Hopiavuoren ulkokentällä.
    Viimeinen ilmoittautumispäivä 29.4.
    Tarinan viimeistään 30.4. palauttaneet saavat Hopiavuoren kunniamerkin. Myös myöhässä saa palauttaa.
    Valmentaja: Nelly Jokikannas

    Tervetuloa Hopiavuoren avoimeen kouluvalmennukseen! Nyt verrytetään hevonen ja varmistetaan taivutukset. Tapahtumapäivälle on varattu aurinkoa ja viilentävää kevättuulta, joten sää suosii. Hopiavuoren pihalle on pystytetty myös grilli, jossa vieraat saavat paistaa omat eväänsä! Vaahtokarkkeja on varattu rajallinen määrä.

    Valmennuksessa ei ole kuittauspakkoa, mutta siitä on suotavaa tehdä tarina. Tarinasta saa valmentajan kommentin ja Hopiavuoren kunniamerkin. Kunniamerkki mahdollistaa osallistumisen suljetumpiin tapahtumiin. Myös myöhässä kuitanneet saavat kommentin, mutta eivät kunniamerkkiä.

    Valmennuksen aihe
    Valmennuksessa pääpaino on hevosen taivuttamisessa. Valmennus kestää kolme varttia, eikä siihen sisälly alku- tai loppuverryttelyä, vaan ratsukon on hoidettava nämä itsenäisesti. Hopiavuoren upeita maastoja sekä valaistua maneesia saa hyödyntää verryttelyssä. Valmennus pidetään ulkokentällä.

    Tehtävä
    Tehtävänä on saada hevonen taipumaan molempiin suuntiin. Ratsastetaan ensin oikeaan kierrokseen käynnissä. Pitkän sivun ensimmäisen kirjaimen kohdalla tehdään voltti. Kun voltilta palataan uralle, ei suoristetakaan hevosta, vaan jatketaan avotaivutuksessa keskimmäiselle kirjaimelle. Siihen tehdään uusi voltti ja jatketaan taas avotaivutuksessa viimeiselle kirjaimelle ja tehdään voltti. (Tätä kuvaa radan punainen osa.) Viimeisen voltin jälkeen ratsastetaan kulmaan ja lyhyen sivun puolivälissä nostetaan ravi. Ravataan uuden pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen ja tehdään voltti. Jatketaan kiemurauralle ja palataan uralle. Ennen kulmaa uusi voltti ja lyhyen sivun puolivälissä hidastetaan käyntiin. (Tätä kuvaa radan sininen osa.) Ratsukot suorittavat tehtävää samaan aikaan. Valmentajan merkistä vaihdetaan suunta ja tehdään sama, mutta toisin päin aloittaen taas punaisesta radan osuudesta. Tehtävään on varattu 20 minuuttia.

    kouluvalmennuksen-rata-nelly

    Väliverryttelyn jälkeen nostetaan ravi ja ratsastetaan punainen rataosuus ravissa ja kiemuraura laukassa. Viimeistään tässä vaiheessa ratsastajan pitäisi huomata hevosensa taipuvan. Tehtävä suoritetaan molempiin suuntiin vaihtaen suuntaa välillä. Aikaa tehtävälle on noin 25 minuuttia.

    Ilmoittautuminen ja osallistujat

    Ilmoittaudu valmennukseen vastaamalla tähän viestiin ja kertomalla ratsastajan ja ratsun nimet. Jos ratsusi tai hahmosi tulee Hopiavuoren ulkopuolelta, linkitä sekä ratsun että hahmon sivut.

    Ratsukoita mahtuu kolme per ryhmiä. Ryhmiä on kaksi, jotka täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

    Ryhmä 1 klo 12.00-12.45
    Chai – Pond
    Agnes – Lex
    Tiitus – Enni

    Ryhmä 2 13.00-13.45
    Jesse – Varjo
    Marshall – Arlekin
    Outi – Jussi

    Hopiavuoren merkki julkaistaan tähän pian.

  • #5550 Vastaus

    Nitthan
    Osallistuja

    Chai – Pond

  • #5551 Vastaus

    Agnes
    Osallistuja

    Agnes – Lex

  • #5552 Vastaus

    Tiitus
    Valvoja

    Tiitus – Enni

  • #5553 Vastaus

    Noa
    Osallistuja

    Jesse – Varjo

  • #5554 Vastaus

    Marshall
    Osallistuja

    Marshall – Arlekin

  • #5560 Vastaus

    Outi Halme
    Osallistuja

    Outi – Jussi

  • #5565 Vastaus

    Nitthan
    Osallistuja

    Chai ja Pond

    Jalkapallotreenit
    346 sanaa

    Ei se nyt niin pelottavaa ollut, se valmentautuminen, kun Nelly kerran piti valmennusta. Siinähän sitä vain laukkailtiin ja ravailtiin Lexin ja Agnesin perässä. Vaikka aluksi minä kyllä meinasin, että en mene, kun tehtävvät kuulostivat aika vaikeilta, ja kun sinne oli jo menossa Jesse ja Marshall, jotka eivät kauheasti hymyilleet, vaan katselivat yleensä oikein erityisen sen näköisinä, etten minä tallille kuulu. Enkä kuulukaan. Mutta Reita oli sitä mieltä, että varmana pitää mennä, kun hänelläkin on aina vain ongelmia Pondin taivutuksissa. Niin sitten minä menin. Sitä paitsi Jesse sen paremmin kuin Marshallkaan ei ollut minun ryhmässäni, vaan Agnes, joka hymyilee aina vähän niin kuin normaali ihminen, kun katsoo silmiin, ja Tiitus, joka puhuu lempeästi ja on muutenkin kiltti. Ei siis voi väittää, että valmennus meni sen takia pieleen, että olisi jännittänyt.

    Lempihetkeni koko valmennuksessa oli kiemuraura. Sitä mentiin viimeiseksi.
    ”Chai!” Nelly sanoi käskevästi keskeltä kenttää ja sanoi minun nimeni niin kuin se kuuluu sanoa, eikä niin kuin Ekku sanoo. Niin että se tarkoittaa poikaa, eikä aurinkoa. ”Sitte kiemuraura. Muistakko sä mikä on kiemuraura?” Nelly kysyi ja piirsi sormellaan kuvitteellista kiemurauraa kentän toiseen laitaan. ”Hyvä. Kiemuraura. Laukassa. Sä meet eka–”
    ”En mä osaa–”
    ”Höpö höpö — siis tälle reunalle tulee kiemuraura laukassa, ja nyt katotte että ne taipuu kans!”

    Se oli kuin refleksi. Sanoa, että en mä osaa. Pond nosti laukan mielellään, vaikka se kyllä laukkasikin niin kuin vompatti, niin kuin Reita sanoi. En minä kuitenkaan sen laukkaa pelännyt, enkä varsinkaan kiemurauraa. Jostain syystä kiemurauralla taivuttaminen oli helpompaa kuin voltilla, ja laukkakin oli paras mahdollinen askellaji siihen. Laukanvaihdotkin olisi saanut siinä menemään. Kiemuraura laukassahan oli täsmälleen niin kuin jalkapalloa, ja sitä minä kuitenkin osasin. Pondin etujalat olivat palloa potkivat jalat, takajalat olivat pelaajan juoksun suunta. Ei siinä sitten muuta tarvinnut kuin katsoa, että sai pujoteltua jalkapallon kanssa kartioiden välistä jalkapallotreeneissä, ja sekös helppoa oli. Kyllä minä palloa osasin kuljettaa, vaikka en ikinä oppisikaan ratsastamaan volttia.

    ”Mitä tapahtu, Chai?” Nelly kysyi kiemurauran jälkeen.
    ”Ai enksmä osannu?” kysyin saman tien ihan lukossa ja Pond hidastikin sen takia käyntiin eikä raviin, niin kuin piti.
    ”Eiku sä oot ku ihan eri ratsastaja kun äsken.”

    • #5634 Vastaus

      Nelly
      Valvoja

      Vautsi! Nellystä on tosi hienoa seurata Chain edistymistä. Poka oppii nopeasti, kunhan vaan sitä rohkaistaan se tekemään. Chai vaatii paljon kehuja ja apuja, mutta hyvin se menee 😀 . En olekaan ikinä kuullut, että jalkapalloa ja ratsastusta verrattaan rinnakkain, eikä vastakkain!

      Chai on kehittynyt ratsastajana ja hevosen käsittelijänä tosi paljon ja on ollu kunnia seurata sitä vierestä. Ihana pätkä onnistuneesta tehtävästä, hyvä”

      Valmentaja kertoo terveisiä, että Chain pitää muistaa katsoa eteenpäin. Ja leikkiä jalkapalloa enemmän!

  • #5600 Vastaus

    Agnes
    Osallistuja

    Ronskimpaa ratsastusta (389 sanaa)

    ”Hei Chai, onnee sijoituksesta viime osarissa!” onnittelin nuorta miestä, aidosti onnellisena sen sijoituksesta Lehtovaaran osakilpailussa.

    ”Ai, kiitos Agnes!” mies vastasi ja hymyili leveämmin kuin kukaan muu tapaamani ihminen. Chai oli kerännyt rutosti itsevarmuutta TT-cupin edetessä ja istui nytkin Pondin selässä ryhdikkäämmin kuin aiemmin. Tiitus pysytteli kentän toisessa päädyssä Ennin kanssa, tamma näytti olevan vähän sähäkällä päällä joten ymmärsin miehen päätöksen pysytellä omissa oloissaan.

    ”Jaahas, se olis sitte alettava työntekoon! Agnes, alota sä!” Nelly huuteli kentän laidalta. Nainen keikkui kentän aidan päällä ja selosti ensimmäisen tehtävän kulun. Iisi, voltti-avotaivutus treeni. Suurimmat haasteet oli saada Lex kulkemaan kauniisti käynnissä, ori ei millään meinannut hiffata että käynnissäkin voidaan treenata vaan kulkisi aina ennemmin ravia tai laukkaa.

    ”Ota vaan vähän ronskimmat pidätteet sille Lexille, toi on ihan kummallinen askellaji missä meette nyt” Nelly kommentoi tiukasti, mutta lempeällä äänensävyllä. Oikeassahan se oli, Lex kulki miten sattui eikä sitä saanut taipumaan avolle kauniisti. Mä olin vältellyt voimakkaampia apuja Lexin kanssa koska se oli niin herkkis, mutta ei se enää pitkään aikaan ollut mun avuista mitenkään lukkoon mennyt. Heti kun uskalsin ottaa vähän vahvemman pidätteen, kulki Lex hallitummin käynnissä ja taipui avoon paaaaljon helpommin. Tunsin itseni tyhmäksi, olishan tää pitänyt itsekin tajuta jo aikoja sitten.

    Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin samaa tehtävää mutta ravissa ja laukassa. Lexin vahvimpia puolia oli sen ravi ja mä meinasin haljeta ylpeydestä kun se veti niin uljaan näköisenä kiemurauraa pitkin. Chai näytti nauttivan laukkatehtävästä ja suoritti kiemurauran leveä hymy kasvoillaan. Tiitus taasen näytti edelleen epävarmalta, vaikka Ennikin liikkui moitteettomasti.

    ”Noni, sitte Agnes, ravissa noi kolme volttia ja sitten toinen sivu laukassa. Ja muista ettei se Lex mee rikki kunnon avuista!” Nelly huudahti heti kun Chai oli päässyt kentän toiseen päähän.
    Napautin kantapääni Lexin kylkiin päättäväisellä otteella ja ori ponnahti suoraan raviin. Eka voltti meni taas plörinäksi mutta kunnon pidätteillä ori taipui kuin taipuikin kauniiseen avoon ja jatkoi maltillisemmin menoaan. Lyhyen sivun keskikohdassa nostin laukan ja käänsin kulman jälkeen orin suoraan voltille josta jatkoin kiemurauralle. Lexin laukka pyöri ja tunsin miten se keskittyi ihan uudella tavalla työntekoon. Olihan se oikea työmyyrä, mut ei se enää hetkeen ollut näin suurta keskittymistä omissa treeneissä tarjonnut. Viimeisen voltin jälkeen hidastin käyntiin ja taputin oria kaulalle molemmin käsin.

    ”Ei yhtään huono suoritus, kyllä te vaativassa kisaatte viimeistään ens kaudella” Nelly kehui vuolaasti ja näytti peukkua. Kehut lämmittivät kovasti, tunne oli maaginen kun joku muukin huomasi Lexin potentiaalin.

    • #5635 Vastaus

      Nelly
      Valvoja

      Lexistä on kuoriutunut oikea työmyyrä, hyvä! Valmennus meni tosi hyvin 🙂 . Agnesin ei tarvii tuntea olevansa kiusaantunut, joskus on oikeast hyvä saada ulkopuolisen silmät katsomaan ja kertomaan omasta ratsastuksesta jotain. Tulee ihan uusia näkökulmia asioihin!

      Oot saanu Nellyn kuulostamaan tässä ihan itseltään; jämtti, mutta ei ilkeyttään. Nelly myös kertoo, että vaativaan vaan sitte ens vuonna!

  • #5622 Vastaus

    Marshall
    Osallistuja

    Taipuu taipuu (340 sanaa)

    Viime aikoina Marshall oli keskittynyt aika paljon etenkin siirtymisiin itsenäisesti ratsastaessaan, mihin myös edellisen viikon valmennus Lehtovaarassa oli keskittynyt. Ja lopulta oli löytynyt jo hyvin taas oikeat asetukset joilla siirtymiset toimivat jo paremmin mitä ennen. Joten Nellyn järjestämä valmennus jonka aihe painottui hevosen taivuttamiseen oli juuri hyvä vastapainoksi, osakilpailuissa olevassa radassa oli kuitenkin eri siirtymien lisäksi myös paljon taipumista vaativia tehtäviä.
    Marshall mittoi keskittyneesti katseellaan reittiä heidän edellään, pidellen Arlekinia avotaivutuksessa uraa seuraten ennen kuin lähti kääntämään tammaa taas uudelle voltille. Kolmannen ympyrän jälkeen ratsukko suoristautui muutaman raviaskeleen ajaksi ennen kulmaan, minkä jälkeen rastapää vilkuili nopeasti muita kentällä kulkevia ratsukkoja varmistaakseen että tilaa oli tarpeeksi ennen kuin nosti laukan.

    “Hyvä nosto, mutta rentouta hartioita vähän enemmän ja muista hengittää loppuun asti.” Nelly sanoi kuuluvaan ääneen kentän keskeltä.

    Rastapää nyökäytti tapansa mukaan päätään merkiksi että oli kuullut, keskittyen hengittämään syvään samalla kun myötäsi lantiollaan mukana Arlekin laukka-askelissa. Samalla tuo rentoutti hartioitaan ja antoi niiden laskeutua sitä mukaa hieman alemmas. Arlekin reagoi ratsastajan pieneen muutokseen rentouttamalla niskaansa paremmin. Laukka jatkui hyvässä rytmissä ympyrältä kohti kiemurauraa ja sen jälkeen uudelle ympyrälle kunnes seuraavalle lyhyelle sivulle päästessä ratsukko siirtyi sulavasti takaisin raviin.

    “Hyvä, tää kiemuraura oli paljon parempi kuin ensimmäinen.” nainen huikkasi uudestaan.

    Marshalin suupielessä kävi nopeasti pieni hymy, mikä muuttui yhtä nopeasti takaisin keskittyneeksi kun tuo keskittyi suorittamaan ravissa vastakkaisen pitkän sivun voltit ja avotaivutuksen. Mies toisti itselleen mielessään lähes mantran tavoin että muistaisi ulkopohkeen tuen etenkin uralla kulkiessa, jotta ei valuttaisi taivutuksesta pohkeenväistöön.
    Ensimmäinen suora osuus onnistui, kääntyminen uudelle ympyrälle. Muista hengittää ja lantio myötää liikkeessä mukana. Venyttelystä on kyllä oikeasti ollut apua Arlekin liikkeissä istumiseen. Seuraava avotaivutus, ulkopohje tukee ja estää takaosaa valumasta ulos. Vielä viimeinen ympyrä ja kulman kautta laukannostoon. Marshall antoi kevyillä avuilla käskyn nostaa laukan, hölmistyen aikalailla siinä vaiheessa kun etuosan harppaavan laukkaan siirtymisen sijaan mies tunsi kuinka sen sijaan Arlekin takaosa pomppasi ilmaan ennen laukkaan siirtymistä. Tamman heittämä pukki ei ollut mikään iso, mutta ensimmäinen minkä se oli heittänyt reilun viiden vuoden omistamisen aikana. Marshalin ilme oli vähintäänkin hölmistynyt tuon ohjatessa laukassa etenevää ratsuaan kulman jälkeiselle ympyrälle.

    • #5636 Vastaus

      Nelly
      Valvoja

      Oho! Joskus ne hevosetkin oikein yllättää 😀 . Toivottavasti pukki oli vain iloon ja työhön reagoimista.

      Marshallin valmennus meni hyvin. Hän on muutenkin ratsastajana todella lahjakas ja pitkän hevostaustan huomaa kyllä! Pikkuasioita on korjattavana, mutta niinhän meillä kaikilla; ei Nellykään aina muista pitää nyrkkejä pystyssä tai hengittää.

      Nelly kertoo, että häntä jännitti kovasti valmentaa Marshallia, mutta kiittää kuitenkin valmennuksesta! Oikein komea ratsukko kuulemma katsoa 🙂 !

  • #5630 Vastaus

    Jesse
    Osallistuja

    Ei ihan täydessä vedossa 333 sanaa

    Nellyn selittäessä valmennuksen aihetta olin ehtinyt jo muiden tavoin alkuverryttelemään Varjon. Se oli jälleen enemmän kiinnostunut muista hevosista sen ympärillä kuin musta, mutta alun sähläämisen jälkeen se malttoi rauhoittua ja jäädä kuuntelemaan. Tehtävä kuulosti musta ihan äärimmäisen hauskalta. Mä oon aina tykännyt ympyrätöistä ihan mielettömän paljon. Ehkä mä alintajuisesti kompensoin mun jotain omaa vinoutta sillä, en tiiä, mutta kivoja ne on. Varjo ainakin tulee helpommin kuulolle kun sitä työstää ympyrällä, joten olin ihan toiveikas että tää valmennus menisi meillä hyvin.

    Kun me lähdettiin työskentelemään niin sain ensin herätellä Varjoa jonkin verran, että se malttoi oikeasti kävellä kunnolla eteenpäin eikä vain laahustaa. Harvoin sillä oli erityisen laiskoja päiviä, mutta huomasin siitäkin että tämä koko kisasarja alkoi käydä sen voimille. Tavallaan oli onni, ettei enää olisi paljoa jäljellä. Sen jälkeen Varjo saisi pinkaista kesälaitumelle muiden kanssa ja nauttia ihan ansaittua lomaa.

    Jostain syystä volttien aikana Varjo alkoi punkemaan lapa edellä ulkopohjetta vastaan vaikka sitä yritin korjata. Aika pian kuitenkin tajusin sen protestoivan käyntityöskentelyä, joka oli siitä ihan äärimmäisen tylsää. Nelly huomautti samasta asiasta ja käski käyttää pohjetta reilummin, ja sitten huomauttaa raipalla jos se muuten ei mene läpi. Muuta en odottanutkaan, sillä tiesin mä itsekin että niin kuuluisi tehdä. Ihan muodon vuoksi tein työstä käskettynä, vaikka mun aikaisempi motivaatio tuntui myös kadonneen sen myötä, kun tajusin ettei Varjo ollut aivan terävänä töissä mukana.

    Onneksi ravi- ja laukkapätkien ansiosta me molemmat saatiin uutta ruutia työskentelyyn, ja lopulta käyntikin alkoi olla ihan menevää ja reipasta, olematta kuitenkaan kiireellinen.
    “Nyt on hyvä tahti, pidä siinä!” Nellykin kehaisi. Pidin huolta että käteni olivat tasaiset enkä lähtenyt yhtään nykimään tai veivaamaan niillä, vaikka etenkin alussa Varjo ei olisi millään halunnut asettua kunnolla. Se mielummin kallisti päätään kuin taipui niskasta, mutta kohottamalla asettavaa kättä aavistuksen verran ja puolipidätteiden läpi saamisella sekin alkoi korjaantua.

    Valmennuksen tehtävät ei siis osoittautunu meille mitenkään erityisen vaikeiksi, mutta hyödyllistä kertaamista se oli ja paikoittain saatiin esiteltyä ihan tosi hyvääkin pätkää. Meidän loppuverkat koostui maastossa kävelystä pitkin ohjin, ja huomenna Varjo saisi pitää ihan koko päivän vapaata.

    • #5637 Vastaus

      Nelly
      Valvoja

      Vautsi, teillä meni hyvin! Vaikka Varjo ei jaksanutkaan ihan täysillä keskittyä, kokonaisuudessaan valmennus kuitenkin onnistui. Pitää vaan muistaa muistuttaa, että töitä on tehtävä. Raippa ja pohje on hyvä pitää hereillä, kuten jo puhuttiin. Varjosta kuoriutui hieno ja taitava hevonen, jolla riittää kyllä motivaatiota kunhan tehtävä on mieleinen!

      Nelly sanoo myös, että oli kiva nähdä! Ei kuulemma muistanut, koska viimeksi olisi nähnyt Jessen tallilla pyörimässä. Kutsui myös kahville tupaan 🙂 .

  • #5633 Vastaus

    Outi Halme
    Osallistuja

    Vappupalloja

    Jos jotain olin oppinut ratsastuksesta viimeisen parin viikon aikana, niin sen, kuinka vaikeaa täydellisen voltin ratsastus oli. Oskari oli ehtinyt jo pitää luennon siitä, kuinka ihmiset suhtautuivat voltteihin liian kevyesti, eivätkä ratsastaneet niitä kunnolla taivutukseen ja kokoamiseen keskittyen. Täytyi myöntää, että myös minulle oli jäänyt pitkäksi aikaa alkeistunneilta se harha, että voltti tarkoitti sitä pientä ympyrää, jonka hevonen käveli, kun uralla ei ollut tilaa. Vaikka nykyään tiesinkin paremmin, oli Nellyn valmennus ja taivutusharjoitukset silti erittäin tervetulleita.

    Olin käynyt verryttelemässä Jussin lyhyellä maastolenkillä. Vaikka kevätaurinko paistoikin kauniisti, ulkona oli silti yllättävän kylmä. Epäilin, ettei siitä tarvisi kuitenkaan kärsiä kovin pitkään, kun Nelly sai ohjeistuksensa loppuun ja patisti meidät sitten töihin.
    “Ja muistakaa, ettei sit mitään vappupalloja vaan kunnon voltteja!” Nelly virnisti. Tämän neuvon saattelemana oli aika aloittaa työskentely. Reipas maastolenkki oli selvästi herätellyt Jussin hyvin ja ori tuntui todella hyvältä ratsastaa. Siitä huomasi, että olimme tehneet samanlaista jumppailua paljon viimeaikoina, eikä taipumisesta tarvinnut neuvotella enää yhtään niin paljon kuin joskus aikaisemmin.
    “Vitsit Outi sun istunta on parantunut siinä ravissa tosi paljon! Et sä nyt ihan turhaan oo treenannut”, Nelly kommentoi ja kehut saivat hymyn huulilleni. Tiesin, ettei Nelly valmentaessaan välittänyt siitä, oliko joku kaveri vai ei, vaan suhtautui kaikkiin yhtä kriittisellä silmällä, joten kehut tuntuivat ansaitulta.

    Oli mukavaa, kun valmennus tuntui kerrankin sujuvan hyvin ja hermoilun sijasta pystyin keskittymään täysin ratsastamiseen. Rentouteni tuntui heijastuvan myös Jussiin, joka liikkui läpi valmennuksen todella hyvin.
    “Hauska huomata, kuinka erilainen tyyli sulla ja Eetulla on ratsastaa sitä. Eetun kanssa se näyttää sellaselta isolta ja voimakkaalta, kun sun kanssa se taas näyttää liikkuvan tosi kevyesti ja herkästi”, Nelly pohti valmennuksen jälkeen.
    “Ai onks se niin selkeetä?” ihmettelin. Tiesin kyllä. että olimme Eetun kanssa aika erilaisia ratsastajia.
    “Joo, mut ei se oo mitenkään paha asia. Hauska vaan nähdä Jussista vähän erilaisia puolia! Samalla tavalla kun meet sunnuntaina, niin voit olla tyytyväinen”, nainen hymyili.
    Tuttu valmentaja, tuttu hevonen, tutut ratsukot samassa ryhmässä ja tuttu kenttä tekivät ihmeitä. Samalla kuitenkin tiesin, että samanlaisen fiiliksen löytäminen tulisi olemaan vaikeaa kilpailuissa.
    “Mut ihan samalla kentällähän me mennään”, Nelly nauroi, kun pohdin asiaa ääneen. Olisipa se niin yksinkertaista.

    346 sanaa

    • #5638 Vastaus

      Nelly
      Valvoja

      Outi on kisojen aikana tuntunut löytäneen hyvän yhteyden ja sävelen Jussin kanssa, hienoo! Niinkuin Nellykin sanoi, hevosesta on moneksi vaikka vain ratsastaja vaihtuu. Vappupallot mielessä on hyvä harjoitella jatkossakin voltteja, oli se niin hauska vertaiskuva 😀 !

      Outin ratsastus sujui hyvin. Nelly kertoo, että vaikka kyseessä oli oman porukan kesken vakava valmennus, oli hauskaa nähdä jonkun kasvoilla hymyäkin. Ei se niiiin vakavaa ole kuitenkaan kuin ehkä kisoissa. Ja saahan sielläkin hymyillä, jos vaikka tarttuis tuomaristoon 🙂 !

  • #5657 Vastaus

    Tiitus
    Valvoja

    Kun ei vaan lähde (392 sanaa)

    Olin harjannut jo tovin Enniä suulissä, kun Chai saapui Pondin kanssa meidän seuraan. Hän hymyili tyypilliseen tapaansa tervehtiessään ja siirtyi sitten sitomaan hevostaan kiinni.
    ”Ootko sä vielä yrittänyt niitä lettejä saada?” kysyin, koska olimme harjoitelleet muutama päiviä sitten yhdessä Pondin harjan kimpussa. Ei niistä kyllä mitään tullut, tammalla on niin epätasainen harja ja kokonainen kalju läikkäkin, ettei siihen mitään nättiä saanut aikaan.
    ”En mä oikeen”, Chai aloitti harjatessaan Pondin ruskeaa kaulaa. Hän kävi tamman harjaa läpi ja pysähtyi kaljulle kohdalle. ”Ei siitä saa tasaista, niin ehkä parempi antaa olla auki”, hän jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
    ”Eihän ne sykeröt mitään pakollisia ole, ainakaan nyt tän tason kisoissa. Ja esteillähän niitä ei edes sidota.”
    ”Joo, esteillä harja saa hulmuta ihan vapaana.”

    Laitettiin hevosemme valmiiksi hiljaisuudessa ja siirryimme sitten kentälle, jossa Agnes oli jo lämmittelemässä Lexiään. Katselin heidän työskentelyään ja tunsin pienen pistoksen rinnassa. Heidän yhteistyö näytti niin helpolta, vaikka ori oli jopa nuorempi kuin Enni. Pudistelin päätäni, koska ei sitä saa olla kateellinen, että toinen vain osaa paremmin. Onhan Agnes tehnyt paljon enemmän töitä hevosensa kanssa, joten tottakai heillä myös sujuu paremmin.

    Noustessani Ennin selkään, olin ajautunut ajatuksissani lopulta siihen lopputulokseen, että oli suuri virhe osallistua koko Tie Tähtiin -kilpailuun. Se on ihan liian raskas koitos ja meille vieläpä aivan liian aikaista. Toivottavasti tamman omistaja ei ota pahakseen, että pistän hänen hevosen nopeatempoiseen kisaputkeen. Toisaalta ehkä pitäisi vain miettiä, että tämä on vain hyvää treeniä Ennille. Jostainhan se pitää aina aloittaa ja ei me nyt huonoimpia kuitenkaan olla oltu.

    Jo lämmitellessä huomasin, että Ennillä riitti virtaa, joten jäin suosiolla toiselle puolen kenttää kuin missä Agnes ja Chai työskenteli. Jäin katsomaan jälkimmäistä, koska hänkin näytti niin hyvältä Pondin selässä. Tamma askelsi tahdikkaasti ja Chai istui hyvässä linjassa. Hartiani lysähtivät entistä alemmas ja Enni jatkoi ihme säpsyilyä ja epätasaista raviaan, koska en vain pystynyt keskittymään kunnolla.

    ”No niin, kiva kun pääsitte tulemaan kaikki!” Nelly tervehti pirteästi tullessaan kentälle. ”Ootte selvästi saaneet lämmittelyt jo hoidettua, joten päästään heti alottaa työnteko.”
    Miten hänkin jaksoi aina olla noin iloinen ja älyttömän energinen? Kyllä mä mun mielestä nukuin ihan hyvin viime yönä, mutta silti mua väsyttää ihan sikana, vaikka eihän me ravattu varttia pidempään.
    ”Tiitus nostaa vähän niitä hartioitaan, ei mennä perunasäkkinä siellä selässä.”
    Huokaisin, paransin asentoani ja toivoin, että selviäisin valmennuksesta kunnialla. Vaikka ollaankin tutussa porukassa, on tämä silti ihan virallinen valmennus ja eikä sitä sovi tehdä sinne päin.

Vastaa aiheeseen: Nelly Jokikannaksen kouluvalmennus 30.4
Tietosi: