Tämä aihe sisältää 3 vastaukset, 3 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
Viestit
-
(c) Anne L.6-vuotias suomenhevostamma AR Pamela
omistaja Leo Elmeranta
valmennettavana Camilla Vanhaniemellä HopiavuoressaTamma on kuvankaunis kuin mikä, mutta Leolla ei ole tällä hetkellä niin paljoa aikaa omalle hevoselleen kuin toivoisi. Niin hän on päättänyt jättää Pamin Camillan valmennettavaksi. Tamman ollessa pienellä lomalla ravikilpailuista sen kunto on päässyt tippumaan ja maha hieman kasvamaan.
Leon kertomaa:
Olin ihan varma, ettei tarjoukseni menisi läpi. Tammasta oli omani lisäksi tehty pari muuta tarjousta. Kun vain olin nähnyt tamman muiden hevosten myynti-ilmoituksen joukossa, löysin jo itseni kirjoittamassa hyvää myyntipuhetta tamman kasvattajalle. En minä ollut ikinä ajatellut hankkivani omaa hevosta. Muidenkin ajettavissa oli jo tarpeeksi tekemistä eikä mikään sitonut minua mihinkään. Sen takia olin myös varma, ettei ostotarjoukseni menisi läpi. Mutta tammaa hakiessani Camillan kanssa, olimme Pamin kasvattajan, Artsin, kanssa puristaneet kättä ja kilistäneet konjakkilaseja yhteen.
”Siitä saa hyvän projektin. Antaa sen hieman lomailla ja etsitään yhteistä säveltä. On noita voittajiakin tullut ajeltua. Terapiakaveria minä tarvitsen”, sanoin pyörittäessäni tamman valkoista harjaa sormieni välissä.
”Mää, kun luulin, ettet sää ikinä haluaisi ikinä vakiintua kenenkään takia. Olla maailmanreissaaja”, Camilla tuijotti minua hieman kulmiensa alta.
”Kyllähän tämän tamman takia, kuka vain haluaisi asettua aloilleen”, hymähdin naiselle törkäten sitä kylkeen.
”Sä oot hullu”, nainen murahti minulle.
”Haluuks sää olla hullu mun kanssas?” sanoin kiepaten naisen kainalooni.
”Oon kokenut jo tarpeeks hulluutta. Ollaan tässä tunnettu melkein 8 vuotta”, Camilla naurahti.
”Älä nyt. Mun Pamista tulee vielä ravikuningatar”, katsoin vaaleaa tammaa, joka nyhti ruohoa tallin reunalla.
-
Pami saapui Hopiavuoreen
”Tänne vaan!” Eetu hymähti minun kysyessä vapaata tallipaikkaa.Pari päivää myöhemmin Leo kaarsi maasturillaan tallin pihaan ja työnsi käteeni Pamin riimunnarun. En voinut olla ihailematta sabinoa tammaa. Pami oli hetken aikaa asunut Wäckelinissä Markuksen ja Linnean ajettavana Leon käydessä siellä satunnaisesti pyörähtämässä. Leolla oli suuret haaveet saada tamma vielä raviradoilla syksylle. Minun ollessani Wäckelinissä Leo oli tullut sinne tammaansa katsomaan ja siinä pienessä viinipäissämme yhtenä iltana olimme saaneet loistavan idean. Leon juostessa ympäri Suomea ajamassa muiden hevosia hänelle ei jäänyt aikaa treenata Pamia tavoitteellisesti. Seinäjoki oli hyvällä korkeudella Leon matkoja huomioiden ja näin Pamille olisi jopa luontevaa asua siellä. Pöydässä löimme kättä pöytään, ja myöhemmin löysin itseni tilanteesta, jossa kyselin Eetulta vapaata tallipaikkaa.
Tilannehan oli mitä ideaalein minulle. Leo lupasi kustantaa kaikki Pamin kustannukset ja minulle jopa pientä vaivanpalkkaa. Nyt vain oli paineet saada tamma kuntoon. Onneksi Leo oli tuttu eikä jokin kalliin lämminverisen ja ensimmäisen hevosensa ostanut henkilö, joka oli varma, että hänen hevosensa olisi huippukunnossa viikossa ja että se voittaisi kaikki startit, mihin se vietäisiin. Pami oli myös hyvä koekaniini siinä mielessä, että voisin sen kanssa soveltaa kaikkea vuosieni mittaan opittua, mutta myös uutta saamaani kokemusta Hopealinnasta. Tuntui hullulta, että äsken vasta olin valmistunut hevosenhoitajaksi. Syksyllä minun pitäisi olla myös valmistunut ravivalmentaja. Leo olikin nauranut, että mitä minä seuraavaksi meinasin.
”Tallimestariksi tottakai!” olin naurahtanut.
Leo ei ollut uskonut minua ja pyöritteli silmiään.
”Et oo ajatellut, että voisit vaikka minun matkaani lähteä. Mieti vain avoin tie ja me kaksi.”
”Minä en enää 25-vuotiaana sinun ravipiiaksi rupea”, tökkäsin miestä leikkisästi kylkeen.Nyt oltiin tilanteessa, että seisoimme Hopiavuoren pihassa Eetun ja Leon kanssa. Pami nyhti ruohoa tallin kulmalla.
”Onhan se komea”, Eetu hymähti. ”Läheretäänkös me tupaan kirjotteleen sopimukset kuntohon ja juomahan kahveeta?”
Leo seurasi Eetua tupaan ja hörötteli jotain matkalla. Se oli jotain, mistä välillä ihailin Leoa ja viihdyin hyvin hänen seurassaan. Leo oli aina niin rento kaikkialla ja osasi puhua ihmisten kanssa. Hän oli hyvä lukemaan ihmisiä ja tiesi, milloin oli hyvä sulkea suunsa. Leo oli Markuksen mukana esitellyt ravimaailmaa minulle ja vetänyt minut mukaan. Leo oli taputellut minua selkään ja lohduttanut, kun olin hermostunut tyttöteleville vanhoille miehille.
”Tules Pami, mennään veryttelemään jalkoja”, hymähdin tammalle.
Läsipäinen tamma lähti seuraamaan minua kiltisti. Se oli hauska verrattuna tottumiini lämminverisiin. Se ei ollut niin hontelo, ehkä vähän mahakas, mutta korkeudeltaankin pienempi. Innostuisikohan Susi, jos opettaisimme tamman ratsuksi. Leo oli tainnut mainita, että joku oli joskus sen selässä istunut.-
Tiiän ainakin yhden höyrähtäneen suokkiratsastajan, joka on oikein mielellään kapuamassa tuon kyytiin ennen kuin tarvitsee edes yllyttää. 😀 Ravisukuisen suokin leipominen ratsuksi on just jotain mitä mä en ikinä enää suostuisi tekemään, kun ratsulinjaisenkin kouluttamisessa tuntuu olevan ihan riittävästi jumppaa, mutta Ilona sen sijaan saataisiin varmaan vielä suostumaan mukaan moiseen projektiin. :DD On kyllä ihan hitsin kaunis hevonen! Ihanaa, kun saadaan uutta verta porukkaan, ja suokkiverta etenkin. <3 Odotan kyllä tosi innolla, miten näillä lähtee homma käyntiin, koska tietenkin toisen suokkitamman edesottamukset kiinnostavat mua kovasti. Tuo kyllä kaivattua ryhtiä ja rakennetta Hopiavuoren arkeen, kun Camilla on taas konkreettisesti mukana remmissä.
-
Voi jjjjeppistä kun saisi tällaisen järjestelmän kuin Camillalle nyt tuli. Olisikos vähän unelmaa. Saisi hevosenomistajuuden ilot ja surut, ja silti vihoviimeinen vastuu ison eläimen hengestä ja terveydestä olisi kiinni jonkun toisen rahapussista. Isot päätökset toisaalta eivät olisi omissa käsissä… Silti kelpaisi!
Camilla kyllä ansaitsee uuden projektin. Mua vähän jännittää, miten elo etenee suomenhevosen kanssa. Olen aina ajatellut, että ne on liian hitaita ja jähmeitä Camillalle, jonka olen mieltänyt itsekseni aina lämppärityypiksi. Toisaalta yhdellä jos toisellakin on nyt epätyypillinen hevonen täällä, ja musta epätyypillisen parin yhteen hitsautuminen on just parasta luettavaa. <3
-
