Saga Isbergin kouluvalmennus 11.4.2020

Etusivu Foorumit Tapahtumat Saga Isbergin kouluvalmennus 11.4.2020

Tämä aihe sisältää 15 vastaukset, 9 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nitthan 5 kuukautta, 1 viikko sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #5316 Vastaus

    Noa
    Osallistuja

    Isbergin tehokas kouluvalmennus 11.4.2020

    Kuultuaan Tie Tähtiin- mittelön ensimmäisen osakilpailun murskavoitosta Saga Isberg innostui niin, että halusi välttämättä päästä näkemään itse tämän ilmiömäisen tiimin joka kisaan on osaa ottanut! Huhu huippuvalmentaja Svartista kantautui myös hänen korviinsa, mutta siitä huolimatta Saga halusi koittaa onneaan josko edellispäivän vaativasta valmennuksesta olisi muutama eloonjäänyt innokkaana lähtemään uuteen koitokseen. Saga itse työskentelee tällä hetkellä tallityöntekijänä Hopealinnassa, mutta on kisannut vaativalla tasolla koulussa, ratsuttanut nuoria hevosia sekä omaa ratamestarin pätevyyden.

    Tehovalmennuksen aiheena on ratsastajan istunta ja apujen käyttö.
    Valmennus kestää puolitoista (1,5h) tuntia, ja sen aikana paneudutaan perinpohjaisesti jokaisen ratsastajan omaan kehonhallintaan. Valmennuksessa edetään rauhallisesti jokaisessa askellajissa, mutta päätyöskentely on käynnissä ja ravissa sen pitkän keston vuoksi. Hevosen muoto on tässä valmennuksessa toissijainen, ja voitte olla varmoja, että hiki virtaa ja henki vain pihisee, kun neiti Isberg lähtee suoristamaan ratsastajien vinouksia sekä laittamaan holtittomat kädet ja jalat paikoilleen!

    Valmentajana Saga on innostava ja pirteä, turhaan hän ei ketään komenna mutta osaa olla napakkakin. Hän on hyvin liikkuvaa sorttia eikä malta olla paikallaan pitkiä aikoja, alkuvenyttelytkin hän tekee mukana yhtälailla. Paneutuessaan yhteen ratsukkoon kerralla hän kulkee ratsukon vierellä tarkasti neuvoen ja ohjaten, ja hän puhuu erittäin paljon käsillään.

    Osallistuminen tähän alle, ratsastajan koko nimi sekä hevosen kutsumanimi. Saga käy tervehtimässä jokaista osallistujaa ennen valmennusta sekä keskustelee noin viiden minuutin ajan mahdollisista ongelmakohdista jota ratsastaja haluaisi päästä työstämään. Olisikin siis toivottua, että osallistumisen yhteyteen kirjoitat lyhyesti jotain ohjetta, johon valmentaja voi tarttua myöhemmin n. 50 sanaisen kommentin muodossa. Jos et keksi, ei hätää, täältä pesee kyllä! Myös luokkataso (esim. He A) olisi suotavaa mainita.

    Valmennus on ensisijaisesti avoin Hopiavuoren väelle, mutta jos ulkopuolisia innokkaita ilmestyy ja tilaa on, niin saa osallistua!
    Valmennusryhmiä on alustavasti kaksi, ja jokaiseen ryhmään mahtuu 4 ratsukkoa. Jos suuremmalla väellä on kiinnostusta niin ryhmiä suurennetaan tai tehdään kolmas. Valmennuksen saa kuitata aina seuraavan osakilpailun vip päivään saakka jolloin lisäarvat pitää ilmoittaa.

    Osallistujat
    Ryhmä 1. klo 9.30-11, 4/4
    Marshall Kozlov – Arlek, HeA
    Outi Halme – Jussi, HeA
    Agnes Svartbacka – Lex, HeA
    Nitthan Paithoonbuathong – Pond, heA

    Ryhmä 2. klo 11.15-12.45, 5/5
    Tiitus Hellevaara – Enni, heA
    Sarah Reyes – Lefa, vaB
    Jesse – Varjo, heA
    Robert Harrington – Harry, vaB
    Rosa Järvelä – Fiona, vaB

    ——–
    ”Helou helou teille kaikille! Ihanaa kun ootte löytäneet tänne, ja onnea teidän suorituksista! Ihan älyttömän hienoa!

    Teillä on aika hulppeet kalusteet täällä, nyt mä ymmärrän miksi Joonas haluaa tulla tänne aina pakoon meidän omia mutapeltoja. No joo, leikki sikseen, ryhdytäänpä sitten hommiin! Ihan ekana, kuinka moni teistä venytteli ennen satulaan nousua? Rehellisesti sitten, yhtään ette valehtele. Käsi ylös se joka venytteli. Yksi? No? No niin, niinpä. Miten te voitte olettaa että hevonen mihinkään vertyy, jos ette itse verryttele. Ohjista irti ja kädet pyörimään, pitäkää silmät kuitenkin auki ettette oo liian lähekkäin. Pyöritelkää molempiin suuntiin, ja hartiat kanssa. Noin, hyvä. Sitten jalustimet jalasta ja sama homma, nilkat liikkumaan, ympyrää ja ylös alas. Ja sitten pää, kurkatkaa takana tulevaa kaveria olan yli molemmilta puolilta vuoron perään, noooin! Kummasti tulee lämmin ihan jo tässäkin eikö vaan? Nyt kannattaa ottaa takit pois koska jos vielä ei oo kuuma niin kohta on!”

    Ratsastajien tehtävät valmennuksen aikana
    Ryhmä 1
    Marshallin syvät lihakset joutuivat tosiaan koetukselle melkein rääkkiin asti, sillä Saga käski miehen nostamaan jalustimet Arlekin kaulalle heti valmennuksen alussa. Ja sitten istut siellä kuin perunasäkki!, Saga kailotti ja muistutteli Marshallia hengittämään aina syvälle vatsaan saakka sekä myötäämään lantiolla jotta miehen olisi helppo mukautua ratsunsa isoihinkin liikkeisiin. Mitä rennompana (ja alkuun vaikka ihan lötkönä) siellä selässä on, sitä helpommaksi se käy. Ja koska se ei ollut vielä tarpeeksi, joutui Marshall ottamaan lyhyen raipan käsiinsä ohjien lisäksi ja pitelemään sitä peukaloidensa alla jotta nyrkit pysyisivät pystyssä. Raippa ei saanut kallistua ylös- eikä alaspäin. Tätä harjoitusta Saga suositteli Marshallin jatkavan itsenäisestikin, sekä venyttelemään lonkankoukistajia vähintäänkin aina ennen ja jälkeen ratsastuksen.

    Myös Outi joutui luopumaan jalustimista ja nostamaan ne Jussin kaulalle. Ei siinä muu auta kuin vain istua, Sagaa nauratti kun Outi yritti selvästi keksiä jotain kikkaa millä isoihin askeleihin voisi mukautua helpommin. Saga muistutteli lantiolla myötäämisestä sekä vatsaan asti hengittämisestä, ja että jalat saisivat roikkua ihan pitkinä maata kohti. Outin piti kuvitella kuin lantio olisi jumppapallo ja jaloista roikkuisi painot, ja sai ottaa myös satulan etukaaresta kiinni jos alkoi tuntumaan liian vaikealta. Laukassa Saga huomasi Outin lähtevän aavistuksen takanojaan joka tuntui olevan ongelmakohtana laukan säätelyssä, ja lähti korjaamaan naisen asentoa enemmän eteen. Ohjeeksi Outi sai ryhtyä tekemään vaikka iltaisin itsenäisesti keskikropan syviä lihaksia vahvistavaa jumppaa.

    Agnes joutui kulkemaan valmennuksen alun vesinuudelin pätkät jalkojen ja satulan välissä. Nuudelit eivät saaneet liikkua, eivätkä painua kasaan. Tällä tavoin Saga yritti herätellä Agnesia tuntemaan ja hillitsemään jalkansa enemmän, sekä vakauttamaan istuntaansa jotta tarvetta puristaa satulaa ei olisi. Myöhemmin nuudelit otettiin pois ja jalustimet nostettiin Lexin kaulalle, ja Saga tahtoi nähdä Agnesin laukkaavan maneesia ympäri muutaman kierroksen rennossa laukassa, mikäli Lex sellaiseen malttoi. Tämän aikana Saga neuvoi Agnesia hengittämään hevosen askeleen tahdissa syvään sekä keskittymään rentona pysymiseen. Agnesin oma jännitys aiheutti Lexille pientä epätasapainoa, ja Saga suositteli Agnesia ryhtymään venyttelemään säännöllisesti, varsinkin rintarankaa avaavia liikkeitä tehden.

    Nitthan joutui opettelemaan ottamaan ohjat oikeasti kunnolla käteen, siis ihan oikeasti, kunnolla! sekä vaikuttamaan hevoseensa rohkeammin. Pond teki kyllä kiltisti kun pyydettiin, mutta meni sieltä mistä aita on matalin. Yritä vaikka murtaa siltä kylkiluu jos ei muuten mee viesti perille! Saa pyytää oikeasti, ei se siitä rikki mee!, josta etenkin jälkimmäistä Saga kailotti useampaan kertaan. Hän näkee Nitthanissa paljon potentiaalia, kunhan nuori mies sen uskaltaa tuoda esiin ja oikeasti ratsastaa. Jokaisen onnistumisen kohdalla Saga kehui ratsukkoa runsain määrin ja piti silmällä että Nitthanilla olisi valmennuksen ajan kuitenkin ihan mukava olla. Koska Pond tuntui olevan aina askeleen edellä, Saga käski Nitthania tekemään niin paljon kuin vain ikinä keksisi; jos ei mitään muuta niin sitten ympyrä tai askellajin muutos. Niin, ettei Pondille jäänyt aikaa keksiä itse mitä ratsastaja voisi seuraavaksi haluta, kun ratsastaja pyysi jo. Tälläistä harjoitusta Saga kehotti Nitthanin tekemään useamminkin saadakseen Pondin ihan eri tavalla hereille ja vireäksi.

    Ryhmä 2
    Tiitus, tai ”Herra Könsikäs” niinkuin Saga häntä useamman kerran kutsui, joutui tosiaan miettimään ratsastustapaansa ihan uudelleen, pelkästään pohkeen paikasta lähtien. Saga huomasi, että Tiituksella oli tapana kuljettaa jalkaa taaksepäin pohjetta antaessa, varsinkin kun tuntui ettei se mennyt läpi. Silloin ainakaan, kun pohje seilaa, hevonen ei sitä kuuntele. Sen pitää vaikuttaa mieluummin edessä kun takana! Herra Könsikäs sai myös aivopähkinää ohjasotteidensa kanssa. Ajattele, että siellä narun päässä on koiranpentu. Tai kissan, jos oot kissaihminen. Et sä sitäkään riuhdo, vaan nätisti pyydät ja houkuttelet. Hevonen kyllä tuntee kaiken mitä sä teet. Kotiläksyksi Tiitus sai ohjeet aloittaa joka ratsastus aina nollasta, ja lisätä puhtia apujen käyttöön asteittain sitä mukaa, mitä enemmän niille on tarvetta. Sataseen saa mennä, mutta sillä ei saa aloittaa!

    Sarahin oli tärkeää keskittyä koko valmennuksen ajan olemaan läsnä, niin henkisesti kuin fyysisesti, ja nimenomaan hevostaan ajatellen. Hetkeäkään ei sopinut matkustaa, mutta liian paljoakaan ei saanut tehdä; sun pitää antaa sille tilaa suorittaa, kyllä se osaa itekin! Se kerää kierroksia jos sä yliratsastat. Sarah joutuikin kulkemaan lähes puolet valmennuksesta satulan etukaaresta kiinni pitämällä, jotta käsiin löytyisi täydellinen rauha ja tuntuma pysyisi hevoselle miellyttävänä. Saga huomasi, että kun Sarahin ratsu mieluummin matki sirkushevosta, sitä ennakoi aina pieni hitaampi liike. Tehtäväksi kotiin Sarah saikin oppia tuntemaan sen selästäkin ja reagoimaan samalla sekunnilla, jotta pakka pysyisi kasassa. Refleksiharjoituksia siis tiedossa!

    Robertin hirmuisen hieno hevonen aiheutti Sagassa ihastusta, mutta ei ratsukko silti päässyt muita helpommalla. Saga keskitti huomiota Robertin käsiin erityisen paljon, jotta tuntuma pysyisi ehdottoman tasaisena. Miehen oli tarkkailtava omien apujensa käyttöä, jotta ne olivat jänteviä, mutta määrätietoisen pehmeitä. Se kuulostaa hankalalta mutta kyllä sä kohta hoksaat mitä ajan takaa, Saga vakuutteli sillä hän oli varma, että Harryn kova suu herkistyisi tasaisen tuntuman löytyessä. Robertin piti muistaa pitää koko käsi, olkapäästä ranteeseen saakka rentona mutta tarpeeksi napakkana, etteivät ne ryhtyisi seilaamaan. Mies sai tasaisesta jalastaan kiitosta, ja kotiläksyksi tuli rintarankaa sekä hartioita avaavien jumppaliikkeiden ottaminen arkeen mukaan. Ratsukon hienoinen väsymys ei myöskään jäänyt huomaamatta, ja Saga käski heitä lähtemään oikein pitkälle ja rennolle maastolenkille heti mahdollisuuden tultua.

    Rosan kanssa selvisi pian, että tamman hätäisyys tulee ratsastajastaan. Sun pitää pysyä rentona ja hengittää siellä, vaikka olisitkin askeleen edellä niin älä ennakoi liikaa, Saga neuvoi. Rosa tuntui tulkitsevan liian paljon ratsunsa reaktioita ja oli valmiina ottamaan ohjalla kiinni heti, kun tamma säpsyi. Hänen tehtäväkseen koituikin hengittämisen tärkeyden opettelu, nimenomaan oikealla tavalla hengittämisen. Heti, kun Rosa alkoi hengittämään kunnolla syvään vatsaan saakka, rentoutti hartiansa ja lantionsa, alkoi Fionan hätäisyys muuttua paikoittain suorastaan letkeydeksi. Jalustimista Rosa sai luopua mikäli niin halusi. Saga rohkaisi Rosaa jatkamaan harjoituksia tammansa kanssa, vaikkapa ihan maastakäsinkin jotta yhteinen luottamus kehittyisi ja Rosa uskaltaisi antaa ratsunsa suorittaa jännittymättä.

  • #5336 Vastaus

    Marshall
    Osallistuja

    Marshall Kozlov – Arlek, HeA
    ”Istunta ja sen sovittaminen Arlekin isoihin liikkeisiin. Sen liikkeissä on joskus hankala istua mukana, jolloin istunta muuttuu liian levottomaksi ja se vaikuttaa hevosenkin suoritukseen. Ikuisuusongelmana myös että nyrkit kääntyvät usein vaakatasoon.”

  • #5337 Vastaus

    Outi Halme
    Osallistuja

    Outi Halme – Jussi, HeA
    Ikuisuusongelmana istunta erityisesti Jussin isossa ravissa, mutta parannettavaa myös laukan kontrolloinnissa eli siirtymisissä laukan sisällä esim. kootusta laukasta keskilaukkaan ja takaisin.

  • #5338 Vastaus

    Agnes
    Osallistuja

    Agnes Svartbacka – Lex, HeA
    Suurimpana ongelmana varmasti se, että puristan jalkoja liikaa yhteen jolloin en pääse istumaan niin syvälle satulaan kuin pitäisi. Lihasten jännittäminen näkyy muuallakin kehossa, korkeina hartioina tai liian jäykkänä keskivartalona. Toinen on myös että katse haahuilee liian paljon Lexin korvissa ja alaspäin eikä niinkään eteenpäin.

  • #5340 Vastaus

    Nitthan
    Osallistuja

    Nitthan Paithoonbuathong – Pond, heA
    Täydellinen itsevarmuuden puute, se on Chain monista ongelmista ehdottomasti suurin. Chai on jonkin verran taitavampi kuin luulee, mutta ihan kuin hän ei edes yrittäisi kunnolla, koska ei omasta mielestään voi onnistua tehtävissä. Pondin suurin ongelma Chain kannalta on, että taustansa takia se ei ohjaudu painoavuilla, mutta arvailee liiankin auliisti muita apuja.

  • #5353 Vastaus

    Tiitus
    Valvoja

    Tiitus Hellevaara – Enni, he A
    Yksi suurimmista ongelmista on apujen oikean voimakkuuden löytäminen. Herkkä ratsu ilmoittaa liiankin selkeästi, jos sitä käsittelee liian kovakouraisesti ja välillä Tiitus kokee, ettei avut mene lainkaan läpi eli hän on liiankin hellä. Ei myönnä ääneen, mutta tarkkasilmäiselle saattaa näkyä, että Tiitus epäilee itseään ja pelkää pilaavansa ratsunsa.

  • #5369 Vastaus

    Sarah R.

    Sarah Reyes – Lefa, vaB
    Sarah ja Lefa ovat pääosin hioneet yhteistyönsä saumattomaksi, mutta pakka leviää edelleen turhan usein hevosen ennakoimattomiin sirkushevosteluliikkeisiin. Lefasta haasteellisen tekee se, että ruuna ei reagoi niihin asioihin, joihin Sarah olettaa sen reagoivan, vaan keksii sellaisen virikkeen, joita on mahdotonta ennakoida selästä käsin. Ratsukolla on myös välillä ongelmana kuumuminen ja siitä syntyneen liikkeen hyödyntäminen ratsastajalle eduksi.

  • #5411 Vastaus

    Robert

    Robert Harrington – Harry (http://karmes.net/h) vaB
    Ratsukko on ollut yhteistyössä viitisen vuotta ja kehittynyt nykyiselle tasolleen yhdessä. Tällä hetkellä vaB hyvinkin vakiintunut, ongelmat enemmän ratsastajan päässä: hermot (se hermostuneisuus että hermojen menetys), ajoittainen selkärangattomuus ja pehmeäkätinen ratsastaja + ajoittain kovasuinen hevonen -kombo tuovat ongelmia. Lopputalvi ja kevät ollut tiukkaa treeniä, molemmat ehkä väsyneitäkin.

  • #5412 Vastaus

    Herman
    Osallistuja

    Rosa Järvelä – Fiona VaB
    (Ilmotan nyt Hermanin käyttäjällä, koska unohdin kirjautua ulos, mutta toivottavasti mahdutaan mukaan)
    Ratsukolla on yhteistä matkaa takana jo päälle kaksi vuotta, mutta ongelmakohtia löytyy. He ovat osallistuivat myös viime vuonna Tie Tähtiin-kisoihin. Ongelmia koulussa ovat tamman hätäisyys ja joskus liiallinen reaktiivisuus, jolloin Rosan käsi saattaa jäädä liian kovaksi.

  • #5415 Vastaus

    Outi Halme
    Osallistuja

    Saga Isbergin kamalan ihana rääkki

    “Ihan ekana, kuinka moni teistä venytteli ennen satulaan nousua? Rehellisesti sitten, yhtään ette valehtele. Käsi ylös se joka venytteli” Sagan kysymys sai meidät vilkuilemaan toisiamme. Nolona pidin käteni visusti satulan etukaaren tuntumassa, kun muistin, että venyttelyt olivat sinä aamuna jääneet väliin. Olisin halunnut selittää, että kyllä minä yleensä, mutta sinä aamuna oli tullut kiire. Todennäköisesti selitykset olisivat vain pahentaneet tilannetta. Saga pudisteli päätään, kun vain lopulta yksi käsi nousi ja sitten ainen patisteli meidät lämmittelemään. Mietin, oliko Saga aina aidosti niin pirteä vai pitikö hän yllä jotain roolia, kun hän käveli tarmokkaasti ympäri maneesia käsiään pyöritellen.

    Valmennuksen alussa Saga oli käynyt läpi jokaisen ratsukon kanssa niitä asioita, joissa ratsastajan omasta mielestä olisi parantamisen varaa. Minun ja Jussin kohdalla se tarkoitti tietenkin istuntaani erityisesti ravissa. Saatoin irvistää itsekseni, kun nainen käski minun nostaa jalustimet Jussin kaulalle heti, kun aloitimme ravityöskentelyn. Se oli ihan yhtä hirveää kuin aina.
    “Voiks tästä tehä jotenkin helpompaa?” vikisin, kun Saga seurasi keskittyneesti ratsastustani. Hänen tapansa näytti olevan keskittyä yhteen ratsukkoon kerrallaan.
    “Istut vaan ja hengität”, nainen hymyili.
    “Helpommin sanottu kuin tehty”, naurahdin hieman kärsivästi. Miksei kenelläkään ollut mitään ihmelääkettä tai taikatemppua, jolla siitä olisi tullut helpompaa? Toisaalta jo Eetu oli joskus todennut, että Jussin ravin oppi vain istumalla. Ei siinä mikään muukaan auttanut.
    “Sä voit kuvitella, että suin lantio olisi kuin jumppapallo ja sun jaloista roikkuisi painot”, Saga yritti auttaa mielikuvalla. Toisin sanoen nainen halusi, että joustaisin enemmän lantiosta ja pitäisin jalkani pitkänä ja rentoina. Helpommin sanottu kuin tehty.
    “Ja ota vaan satulan etukaaresta kiinni jos alkaa tuntumaan liian vaikealta”, valmentaja jatkoi ennen kuin siirtyi Agnesin ja Lexin kimppuun. Nyökkäsin ja mietin huvittuneena, kuinka huippuvalmentaja Ruska Svart oli antanut saman vinkin edellisenä päivänä. Selvästi myös kuusivuotiaalla valmentajalupauksellakin oli ollut hetkensä.

    Valmennuksen lopulla hiki valui noroina kypärän alta ja tiesin jo etukäteen, että seuravana aamuna saattaisi olla vaikeuksia päästä sängystä ylös. Muutkin valmennuksen osallistujat näyttivät olevan yhtä puhki, kun Saga antoi vihdoin luvan siirtyä kävelemään pitkin ohjin ja lähti sitten palautekierrokselle jokaisen ratsukon luo erikseen.
    “Sä varmaan huomasit, että keskikropan hallinta on se, mikä pitää istunnan kasassa?” nainen kysyi päästyään luoksemme. Hän taputti Jussin kaulaa ja harppoi reippaasti orin pitkien askelien tahdissa.
    “Joo huomasin”, vastasin ja tunsin sen totisesti myös vatsalihaksissani.
    “Niitä sun kannattais treenata myös itsenäisesti, jos haluut kehittyä. Youtubessa on pari sellaista treeniä, jotka on helppo tehdä itsenäisesti vaikka iltaisin. Voin laittaa ne sulle tän valmennuksen jälkeen”, nainen lupasi. Uskalsin olettaa, ettei Sagan helpot vatsalihastreenit olisivat kaukana helposta. Sillä hetkellä tunsin kuitenkin oloni erittäin motivoituneeksi, joten annoin ilomielin naiselle numeroni, jotta hän voisi lähettää linkit WhatsAppin kautta.
    “Mä huomaan kyllä sitten, jos sä et oo treenannut”, nainen hymyili pirullisesti vielä ennen kuin jatkoi matkaansa. Toivoin, että Saga Isberg nähtäisiin Hopiavuoressa valmentamassa vielä toistekin, mutta ei kuitenkaan liian pian…

    453 sanaa

  • #5421 Vastaus

    Tiitus
    Valvoja

    Pohje eteen ja koiranpentu hihnassa (356 sanaa)

    ”Kuinka moni teistä venytteli ennen satulaan nousua?” mustatukkainen nainen kysyi alkutervehdyksensä jälkeen. No en nyt varsinaisesti juuri ennen satulaan nousua, mutta kyllä mä aamulla juoksulenkin jäljiltä venyttelin, joten nostin ujosti käteni. Ja laskin sen samantien alas, koska kukaan muu ei nostanut kättään. Ja samasta syystä Saga patisti meidät päästämään ohjista irti, pyörittämään käsiään pitäen kuitenkin turvaväleistä huolta.
    ”Sitten jalustimet jalasta ja sama homma, nilkat liikkumaan, ympyrää ja ylös alas”, hän jatkoi ja teimme työtä käskettyä. Lopulta kurkimme toisiamme päätä käännellen ja nainen totesi, että eikö tullutkin lämmin emmekä ole vielä edes aloittaneet. Hän suositteli ottamaan takit pois, koska kohta viimeistään tulee kuuma. Luotin naisen sanaan, joten riisuin suosiolla hupparini pois, vaikka on sitä tullut toppavaatteissakin hikoiltua.

    ”Ja herra Könsikäs pitää edelleen ne pohkeet aloillaan!” Saga kommentoi tullessaan vierelleni. Samalla hän näytti käsillään kuinka jalkani kuulemma viuhtoivat edestakas eikä olisi ihmekään, ettei hevoseni kuuntele niitä. ”Ja yritä mieluummin pitämään ne täällä edessä”, hän sanoi siirtäen sisäjalkaani satulavyön etupuolelle, ”koska silloin hevonen ymmärtää sen paremmin.”
    Tunsin kuinka puna nousi poskiini eikä syynä ollut pelkästään tehotreenin tuoma lämpö. Käännyin katsomaan suoraan eteenpäin ja yritin tosissani pitää jalkani paikallaan. En ehkä kestäisi, jos Saga tulisi uudestaan noin lähelle.

    Ja onnistuinkin siinä ihan hyvin, mutta sitten tuli seuraava ongelma, josta Saga ystävällisesti minulle kertoi kävellessään edeltävän puoliverisen luota minun luokseni. Tunsin sydämeni kiihdyttävän hieman tahtiaan, vaikka se jyskytti jo muutenkin kovan treenin myötä.
    ”Könsikäs, nyt sä revit sitä tammaas aivan turhaan ja sen takia se heittelee päätään tolla tavoin. Ajattele, että siellä narunpäässä on koiranpentu. Tai kissan, jos oot kissaihminen. Et sä sitäkään riuhdo, vaan nätisti pyydät ja houkuttelet.”
    Tällä kertaa hän ei tullut liian lähelle, vaan jatkoi pian matkaa seuraavan ratsukon kohdalle ja huomasin seuraavani häntä katseellani. Kunnes tajusin, että ohjasotteeni oli missä sattui, mutta enpähän ainakaan repinyt.

    Voin sanoa, että mä olin ihan loppu, kun päästiin jäähdyttelyosioon. Edes viime kesäinen kolmen matsin jefuturnaus ei ollut niin rankka kuin Sagan pitämä tehotreeni istunnasta ja apujen käytöstä. Mun pohkeet huutaa hoosiannaa ja olkapäitäkin vähän pakottaa, kun paikotellen jännitin ihan liikaa. Mutta oli se sen arvoista! Saga oikeasti löysi mun heikot kohdat ja antoi niihin hyviä vinkkejä, joilla saan Ennin paremmin kuulolle.

  • #5429 Vastaus

    Marshall
    Osallistuja

    Saga Isbergin istunta höykytys 11.4.2020

    Valmennus oli tuskin edes alkanut kun omatunto paukutti takaraivossa ensimmäisen kysymyksen jäliltä. Kuinka moni oli venytellyt ennen satulaan nousua. Marshall vilkuili muita ratsukoita ennen kuin epäröiden vähän nosti omaa kättään. Mies ei ollut varma että nostaisiko vai ei koska venyttely oli ollut aivan liian lyhyt. Tuo oli Suomeen tultuaan aivan liian nopeasti alkanut luistamaan venyttelemisestä ja tätä nykyä hyvällä tuurilla teki niin joka toinen kerta. Jos silloinkaan. Onneksi hän vaivautui edes juoksulenkkien yhteydessä venyttelemään tunnollisesti.
    “Yksi? No? No niin, niinpä. Miten te voitte olettaa että hevonen mihinkään vertyy, jos ette itse verryttele.” nainen sanoi lähes toruvaan ääneen, ennen kuin komensi kaikkia päästämään ohjista irti ja esimerkkiä näyttäen käveli omaa rinkiään maneesissa kädet pyörien.
    Myönnetäköön että pieni verryttely satulassa tuntui hyvältä. Vaikka mikään kovin lämmin siinä ei tullutkaan niin siinä vaiheessa kun Saga ilmoitti että nyt olisi hyvä hetki ottaa takit pois koska kohta ainakin olisi kuuma, päätti Marshall jättää suosiolla ohuen takin maneesin reunalle ja ratsastaa pelkkä t-paita päällään.

    Valmennus oli tuskin edes alkanut kun Marshall tipautti jalkansa jalustimilta ja nosti ne ristiin Arlekin kaulalle, samalla aavistellen jo hieman minkälainen seuraava reilu tunti tulisi olemaan.
    “Istut siellä kuin perunasäkki! Eikä haittaa vaikka näin alkuun oisit ihan lötkönä. Äläkä jää pidättään hengitystä vaan hengität aina syvälle vatsaan saakka ja myötäät lantiolla.” nainen ohjeisti tomerasti, kadoten lyhyesti maneesin reunan taakse ja palasi takaisin esteraippa käsissään. “Ja tässä sulle hyvä kikka mitä voit käyttää itsenäisestikin treenatessasi. Pidä tää raippa peukaloiden alla niin että se ei kallistu ylös eikä alas, niin ne nyrkit pysyy juuri oikein.”
    Marshall vain nyökytteli päätään vastaukseksi, ottaen ojennetun raipan vastaansa samalla kun seurasi hieman kulmiaan kurtistaen Arlekin silmien pyörittelyä kun raippa tuli mukaan kuvioihin. Mies asetteli raipan molempien peukaloiden alle, kallistellen käsiään hieman kokeilevasti puolelta toiselle ilme hieman kirkastuen.

    Valmennuksen loppuun päästessä olo oli kyllä juuri sen mukainenkin että oli reilusti yli tunnin istuttu ilman jalustimia hevosen selässä yrittämässä myödätä sen liikkeitä. Muut ratsastajat näyttivät olevan aikalailla yhtä puhki ja kaikki tuntuivat olevan hieman helpottuneita kun Saga antoi luvan siirtyä käyntiin ja antaa hevosille pitkät ohjat.
    Marshall taputti Arlekin hiestä tummunutta kaulaa toisella kädellään ja taisteli houkutusta vastaan että ei riisunut kypärää päästään sillä hetkellä. Rastoista luopuminen ei ollut pitkään pitkään aikaan tuntunut yhtä houkuttelevalta mitä sillä hetkellä. Onneksi hän oli suosiolla luopunut edes takistaan valmennuksen alussa. Mies hätkähti pienesti tajutessaan Sagan siirtyneen heidän rinnalle kävelemään loppu palautetta varten.
    “Keskikropan hallinta on sulla muuten hyvin hallussa, mutta sun pitää kiinnittää vähän lisää huomiota että lantio on mukana ja oikeasti myötää mukana sun hevosen askelissa. Sitä varten sun kannattaa alkaa venyttelemään lonkankoukistajia ainakin ennen ja jälkeen ratsastuksen. Vielä parempi jos teet sitä myös päivittäin kotona.” Saga selitti harppoessaan vaivatta mukana Arlekin tahdissa.
    “Kiitos. Tämä valmennus oli juuri sitä mitä tarvitsin Arlekinin kanssa, ja saimme loistavia vinkkejä kotitreenaamiseenki.” rastapää kiitteli hieman hymyillen, ojentaen yhä peukaloidensa alla olleen raipan takaisin Sagalle.

  • #5434 Vastaus

    Agnes
    Osallistuja

    Perkeleen muovipötköt (548 sanaa)

    Kaunis, tummahipiäinen nainen hymyili leveästi maneesin keskellä. Saga oli kutsunut itsensä Hopiavuoreen valmentamaan ja mä olin tietenkin ilmoittanut mut ja Lexin mukaan. Mä olin kokoajan ollut siinä ymmärryksessä että olin ilmoittatunut istuntatunnille, mutta pikkuhiljaa mulle selvisi että ei tässä nyt pelkästään istuntaan keskitytä.

    ”Ihan ekana, kuinka moni teistä venytteli ennen satulaan nousua? Rehellisesti sitten, yhtään ette valehtele. Käsi ylös se joka venytteli.” Saga huuteli samalla venytellen käsiään. Maneesissa oli hiljaista, joku myönsi tai valehteli venytelleensä nostamalla kätensä. Meitä oli mun lisäksi Outi, Marshall ja Chai tässä ryhmässä. Me oltiin Hopiavuoren tiimin kanssa dominoitu TT-cupin eka osakilpailu. Outi voitti hardin, sen perään sijottu Marshall ja Jesse. Me Lexin kanssa oltiin nelosina. Ei hullumpi startti cupiin.

    ”Pyöritelkää molempiin suuntiin, ja hartiat kanssa” heräsin ajatuksistani Sagan pirteän kimeään ääneen. Kaikki muut pyörittelivät käsiään propellien lailla. Lex ei ollut yhtään varma koko hommasta ja pöhisi varuiksi. Nuoren miehen mielestä kaikki normaalista poikkeava oli aina vähintäänkin epäilyttävää, etenkin tämmöinen holtiton käsien pyörittely hevosten selässä. Ori kuitenkin jatkoi käynnissä uraa pitkin vaikka heiluttelin käsiäni miten sattuu. Perkele että mä olin jumissa. Outilla kädet pyöri kun käärmeihmisellä joka suuntaan ja Chai suoriutui melkein yhtä hyvin. Marshall oli sentään myös semi kankean näköinen, thank god.

    Kesken venyttelyn Saga lähestyi mua kirjavat muovipötköt käsissään. Lex luonnollisesti pelkäsi niitä, joten otin ohjat käsiini ja katsoin kysyvänä naista pötköineen.

    ”Laitas nää sun jalkojen ja satulan väliin. Älä anna niitten liikkua, mut älä myöskään purista niitä kasaan” nainen selitti edelleen aurinkoisesti hymyillen ja samalla asetteli muovipötköjä mun jalkojen alle. Nyökkäilin vain hämmästyneenä ja maiskutin Lexin liikkeelle kun Saga oli asetellut pötkylät. Huomasin nopeasti että olin tottunut puristamaan mun jalkoja satulaan ihan älyttömän kovaa. Ei mikään ihme että lonkat huusi hoosiannaa kunnon treenien jälkeen.

    Yritin kovasti rentouttaa mun jalkoja, mutta se tuntui ihan mahdottomalta. Heti kun en keskittynyt koipiini huomasin puristavani pötkylät ihan kasaan. Huokailin ja katselin muiden menoa, ketään muuta ei oltu siunattu näille perkeleen pötköillä. Marshall ja Outi olivat vain joutuneet luopua jalustimista, Chai sai pitää nekin. Ja tässä mä menin kirkkaankeltaisen ja paloautonpunaisen muovipötkön kanssa. Joita Lex pelkäsi. Vittu jee. Kuitenkin yllätyin kuinka nopeasti pötköt auttoivat ja sain rentoutettua mun jalat. Saga huomasi tämän myös ja haki kirotut pötkylät pois.

    ”Noniin, hyvin se meni! Nyt nosta kanssa jalustimet ylös ja ota pari kierrosta laukkaa. Rentoa laukkaa, älä mieti muotoa tai kokoamista” Saga ohjeisti ja nappasi pötköt jalkojeni alta pois. Nainen ohjasi kaikki muut uran sisäpuolelle jotta ura olisi tyhjä meitä varten. Lex nosti nätisti laukan pienillä avuilla, himmasin vähän sen vauhtia ja istuin syvälle satulaan. Saga huuteli ohjeita ja mä tottelin. Hengittelin Lexin laukan tahtiin ja olin rentona. Mä huomasin miten pääsin istumaan syvemmällä satulaan kun en puristanut itseäni jaloilla ylös. Aikamoinen ero pelkkien muovipötköjen ansiosta.

    Hiki virtasi mun kypärän alta ja tunsin miten mun posket helotti punaisina. Katselin muita ratsukoita joilla selkeästi oli samat fiilikset. Mietin miten Marshall ei saanut lämpöhalvausta kun se oli sullonut sen rastat kypärän alle. Chai oli yhtä hymyä, Sagan rohkaiseva opetustyyli oli selkeästi omiaan nuorelle miehelle. Saga jakeli kotiläksyjä ja muistutti miljoonatta kertaa, kuinka tärkeää oli venytellä.

    ”Agnes, sun täytyy ehdottomasti alkaa venytellä säännöllisesti. Etenkin rintarankaa avaavat liikkeet olis hyvä tehdä vaikka joka päivä” Saga ilmoitti jämptisti. Näytin naiselle vain peukkua vastaukseksi. Kaipa sitä tarvitsis vaan alkaa venytellä. Mä kun olin siinä uskossa että olin ihan notkea. Mut en ihan tainnutkaan olla.

  • #5474 Vastaus

    Jesse
    Osallistuja

    Musta tuntui että Saga kidutti mua muitakin enemmän vaan koska tuntee mut ennestään. Niin paljon mun ratsastuksessa tuntui olevan kokoajan jotain korjattavaa. Kainalot rennoksi, hartiat alas, selkä suoraksi, leuka ylös, polvet irti, kantapää alas, peukalot päälle, ranteet suoriksi.. Ja sitten piti olla rento mutta jäntevä, napakka mutta pehmeä, aktiivinen muttei tehdä liikaa.. Hitto, kun olisin vaikka alkanut pelaamaan futista. Sata kertaa helpompaa se olisi kuin tää, siinähän vaan juostaan pallon perässä ja toivotaan parasta. Ratsastaessa pitäisi osata kontrolloida jokainen pienikin liike, ja mitä enemmän Saga neuvoi sitä enemmän mä tunsin olevani solmussa.

    ”Missä on sun istuinluut, istu niiden päällä äläkä kaadu siellä!” Saga huusi jostain helvetin syvimmistä syövereistä, hädintuskin kuulin sitä korvissani hakkaavan sykkeen takia. Jalustimista mun piti luopua heti valmennuksen alettua ja kehittää jotenkin taianomaisesti syvät lihakset joita mulla ei näköjään ollut sitäkään vähää mitä aikaisemmin kuvittelin. Sillä välin kun mä yritin saada omaa pakkaani kokoon Varjo lönkytti menemään kamelia muistuttavaa ravia, ja pelkkä ajatus että Joonas näkisi meidät niin sai mut irvistään. Ei Varjokaan erityisen tyytyväiseltä näyttänyt, mutta siitä oli varmasti mua syyttäminen kun hytkyin ja heiluin sen selässä kun alkeistuntilainen. Kai mun nyt pitäisi vuosien ratsastamisen jälkeen osata edes jotenkin pitää itteni kurissa, mutta ihan siltä ei tuntunut.

    Jos jotain hyvää, niin sentään sain keskittyä ihan vaan valmennukseen sillä kertaa. Ajattelin jo että Ohto olisi joka nurkan takana odottamassa, mitä ikinä TT- kisoihin kuuluvaa sitten tekisinkään. Eikä siinä sinällään mitään, mutta nyt mielelläni selvittäisin päätäni ihan itsekseni ainakin toiseen osakilpailuun asti. Sitten voisin katsoa uudelleen Ohton kanssa puhumista, jos se enää haluaisi. En mä kyllä tiedä mistä, tai miksi, me puhuttaisiin, mutta kyllä mä haluaisin..

    ”Jesse, huhuu”, Sagan ääni herätti mut ja tajusin skarpata heti kun tunsin, miten mun istunta oli taas lysähtänyt. ”Pysy hereillä, ei me vielä olla valmiita!”
    Sagan ääni oli nauravainen ja pirteä. Sellainen niinkun aina, paitsi silloin kun sillä ja Joonaksella on taas ollu jotain riitaa. Silloin se on paljon terävämpi ja painokkaampi, eikä Sagaa silloin edes huvita jutella. En vaan käsitä, miten se jaksaa normaalisti olla niin hyväntuulinen. Luulisi että se on ihan pirun väsyttävää.

    343 sanaa

  • #5489 Vastaus

    Herman
    Osallistuja

    Rosa ja Fiona (337 sanaa)

    Katselen ikkunasta vaihtelevia maisemia. Lucas oli lupautunut tulemaan kuskiksi Saga Isbergin valmennukseen, joka järjestettiin Hopiavuoren hevostallilla. Koska olin ainut lähtijä Lehtovaarasta, ei kopissa ollut muita hevosia kuin Fiona.
    ”Kohta meidän pitäisi olla perillä” mies tuumii vilkaistessaan navigaattoria kulmat kurtussa. Vihdoin.

    Lucas kääntää auton päätieltä pienelle yksityistielle, jonka varrella on talo, maneesi, talli ja kenttä. Parkkeeraamme yhdelle parkkipaikoista samalla kun vilkuilen ympärilleni. Kello näyttää puolta kymmentä, joten nousen autosta ja suuntaan trailerille.
    ”No hei Fiona” sanon tammalle, joka seisoo kiltisti trailerissa.
    ”Otetaan sut pihalle niin voidaan varustaa. Nyt kun ei olla rekalla liikenteellä niin ei voi varustaa sisällä” puhelen samalla kun Lucas laskee takaluukun.
    ”Auki on” mies huikkaa. Talutan tamman varovasti pihalle.

    Lucas pitää Fionasta sillä aikaa kiinni, kun minä teen vielä pika harjauksen ja laitan varusteet paikoilleen. Huomaan meitä kohti lähestyvän tummatukkaisen naisen. Saga Isberg. Nainen kyselee meidän ongelmakohdista ja mitä haluaisin parantaa. Kerron meidän liiallisesta hätäisyys ongelmasta.

    Kun nään tallista ulos
    tulevan ratsukon, päätän seurata sitä, koska kello on ihan pian vartin yli.
    ”Mä tuun katsomaan” Lucas sanoo antaen suukon. Hymyilen miehelleni ja lähden seuraamaan toista ratsukkoa tamma vanavedessäni.

    ”Ihan ekana, kuinka moni teistä venytteli ennen satulaan nousua?” Saga kysyy kun kaikki ovat selässä ja kävelevät uralla. Enhän minä ollut mitään kerinnyt venytellä, koska meillä oli pitkä ajomatka takana, joten pikemminkin olin ihan jumissa. Nainen laittaa meidät kävelemään ilman ohjia ja jalustimia, jolloin pystymme verryttelemään. Kehotuksesta päätän riisua takin ja ratsastaa pelkällä paidalla.

    Jännityn hieman kun nainen siirtyy kävelemään viereeni.
    ”Muista hengittää kokoajan rauhallisesti. Oikein syvään vatsaan saakka. Nooin” tuo sanoo. ”Ota vaikka jalustimet pois niin saat kunnolla rentouduttua. Kun olet itse rento, on myös hevonen rento. Noniin heti parempi. Venytä vielä vähän jalkoja alaspäin” nainen selittää ja sanojensa vahvistukseksi ohjaa kädellään jalkaani.
    ”Et saa ennakoida liikaa Fionan tekemisiä” Saga neuvoi. Yritin rauhoittaa ajatukseni ja keskittyä vain tähän hetkeen.

    Päällimmäisenä valmennuksesta jäi mieleen – hien ja istuntarääkin lisäksi – se että meidän kannattaisi tehdä kotona enemmän maastakäsittely harjoituksia, jotta meidän luottamus kehittyisi enemmän. Olin ennen luullut että meillä oli hyvä sävel, mutta ilmeisesti se olikin ihan hataralla tiellä.

  • #5497 Vastaus

    Nitthan
    Osallistuja

    Nitthan Chai ja Pond
    312 sanaa

    Saga oli ihan hirveän kiva. Hän hymyili minulle, ja olin tietenkin heti ihan myyty. Hopiavuoressa on kuitenkin yleensä aika jäyhää porukkaa, ja hymystä minä elän.

    Saga oli sitä mieltä, että Pond tarvitsee enemmän tekemistä, jotta alkaisi kuunnella minua. Reita hokee välillä samaa, mutta hänen mielipiteensä kaikesta muusta on tyystin eri.
    ”Ei se siitä rikki mee, vaikka sä kunnolla pyydät sitä!” Saga nauroi, ja taputti polveani sen merkiksi, että puhe oli pohjeavuista.
    ”Saatana jos sä sitä vielä ikinä potkit, niin ikinä et enää mene sen lähellekään vaan mä lähetän sut sinne Espoon perähikiälle minne sä kuulut”, oli Reita puolestaan äyskäissyt minulle joskus kahdesti, kun olin hänen mielestään komentanut liian voimakkailla pohjeavuilla. Se kaikui mielessäni vieläkin ihan kirkkaana, enkä epäillyt yhtään, etteikö hän olisi toteuttanut uhkailuaan, jos olisin rennosti vain totellut Sagan ohjetta.

    Yritin kuitenkin keksiä Pondille koko ajan puuhaa. Voltti tuohon, pysähdys ja peruutus tähän, lisättyä ravia tuohon, kiemuraura tähän, ja niin edelleen. Loputtomasti en kuitenkaan keksinyt sille yllättäviä pyyntöjä. Saga ei tietenkään voinut keskittyä minuun niin kuin Reita, koska paikalla oli muitakin. Silti kaipasin nimen omaan sitä, että joku papattaisi yksityiskohtaisia ohjeita jatkuvasti ja minä saisin vain totella niin kuin robotti.

    Silloin minulle välähti, että nimen omaan sitä Pondkin haluaa. Tietenkin sen vauhti hidastuu ja motivaatio vähenee, kun se ei saa komentoa pitkään aikaan, vaan kävelee vain. Juuri niin minullekin kävi. Kun jalkapallossa valmentaja sanoi, että nyt ihan vain pallotellaan, aluksi pallottelin innokkaasti. Mitä kauemmin aikaa kului, sitä enemmän kuitenkin tarkkailin valmentajaa ja odotin uutta käskyä. Eikä sen käskyn tarvinnut olla edes mitään kauhean yllättävää. Pelkkä varmistus siitäkin, että aina vain muuten pallotellaan, riitti pitämään minut tyytyväisenä pitkän aikaa.

    ”Sehän kuuntelee sua nyt jo eri tavalla”, Saga sanoi niin iloisesti, että melkein yllätyn, kun virke ei päättynytkään hellään nong-puhuttelusanaan, vaan loppui tyhjyyteen. Hymyilin hänelle silti iloisesti, sillä satulaan asti tunsin hänen olevan oikeassa, vaikka mikään ongelma ei ikinä kokonaan niin nopeasti ratkeakaan.

Vastaa aiheeseen: Saga Isbergin kouluvalmennus 11.4.2020
Tietosi: