Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
Keskustelu ryhmässä
Lukitsen moponi talon pihaan ja nostan hiostavan kypärän pois päästä. Työnnän avaimen kotioven lukkoon kun puhelin kilahtaa viestin tulessa. Kaivan sen taskuni syövereistä ja menen whatsappin. Odotan ja toivon viestin olevan Eiralta, mutta se onkin vain Jusu meidän porukan ryhmästä.Jusu: Mihin te silloin oikein menitte Sannin kanssa kun ette tulleet takas?
Mäkinen: Niin, kerro nyt!!😎
Herman: Sanni raahas väkisin koulun katolle. Istuskeltiin vaan siellä.
Miska: Oho, onko Sannista tullu ystävällinen😏
Herman: Jaa, en tiiä. Ehkä.
Jusu: Siitäkö uus muija sen Helmipuron tilalle?😂
Herman: Ei tod
Eemil: Why?
Herman: Cmoon
Miska: Meillä ois käty huomenna. Vois järkätä bileet😉
Mäkinen: Joo!!
Miska: Saatte levittää kutsun teidän kavereille. Huomenna klo 20.00?
Jusu: Ehdottomasti
Eemil: Tuuthan Herman? Kutsu kans Sanni
Herman: Pitää kattoo
Miska: Tottakai sä pääset messiin. Eiks?
Herman: Ehkä. Mutta voin sanoo Sannille kutsun ainakin.
Miska: Hyvä, nähäänHuokaisen syvään. Ehkä se on pakko nyt kerrankin mennä. Mutta ei yömyöhään asti. Laitan Sannille viestin;
’Huomenna Miskalla klo 20.00 bileet. Tervetuloa’
’Nice. Tuutko myös?’ Sanni vastaa melkein heti.
’Ehkä’ vastaan.Siirryn vielä Eiran ja minun keskusteluun.
’Haluatko nähdä ylihuomenna? Voidaan mennä johonkin jos haen sut tallilta😘’ laitan Eiralle ja suljen puhelimen. -
Keittiöpsykologi Jokela
Katolla
”Helvetti tuu mukaan” Sanni sanoo ja tarttuu minua ranteesta alkaen raahata minua perässään. Avuttomana jätän kypärän mopon päälle ja alan seurata vastahakoisesti tyttöä. Mitäköhän se nyt oikein keksii. Sanni raahaa minut koulurakennuksen luo ja alkaa pimeässä etsiä jotain seinästä.”Bingo!” Sanni huudahtaa osoittaen seinässä olevia palotikkaita. Ne ovat aika korkealla maasta, mutta jokin niissä vetää puoleensa. Tai sitten vain aivojeni yllytyshulluudenpuoli pyrkii esille. Huokaan ja tartun tikkaista kiinni. Joudun nostamaan jalkaani kunnolla, jotta yletyn ensimmäiselle askelmalle. Vilkaisen Sannia vielä kerran joka vain nyökkää kasvoillaan hoputtava ilme. Pyöräytän silmiäni ja jatkan kiipeämistä. Kuulen pian Sannin tulevan perässäni, joten jatkan reippaasti ylöspäin kunnes pääsen astumaan huopakatolle.
Sanni istuutuu katon reunalle jalat maata kohti. Katselen rauhallista iltamaisemaa. Tähdet taivaalla, hiljaisuus yllämme ja hiljainen kylä.
”Me ollaan niin kusessa” kuiskaan ja istun alas Sannin viereen. Tyttö vain vilkaisee minua ilkikurinen hymy huulilla.”No niin. Kerropas sitten siitä Eirasta” tuo hymähtää ja hymyilee heilutellen jalkoja.
”Häh?! Mitä?” Kysyn. Oliko Sanni tuonut minut tänne siksi että haluaa uudella minusta ja Eirasta ja sitten levittää tiedon kaikille. Miska ja muut varmasti nauravat jos saavat tietää että tykkään tytöstä, joka tykkää hepoista.
”Niin? Ei me tänne turhan takia tultu” Sanni tuhahtaa ja pyöräyttää silmiään.”No me tavattiin ihan vaan sattumalta. Olin tullut Hopiavuoreen kattomaan minkälainen paikka se on, koska halusin jatkaa ratsastusharrastusta Etelästä muuton jälkeenkin. Melkein törmättiin silloin” naurahdan muistellessani. ”Ihastuin heti siihen kauniiseen ulkonäköön. Ootko sä nähnyt ne silmät ja hiukset?”
”Joo oon kyllä” Sanni naurahtaa.
”Aloin käymään useammin tallilla Eiran takia. Pian pyysin sen puhelinnumeron ja käytiin ekan kerran mopoajelulla. Tiitus varmaan ihmetteli kun näki että Eira lähti jonkun ihan random jätkän kyytiin” sanon kohauttaen olkiani.Selitettyäni jo tovin pääsen kertomukseni loppuun.
”Johan oli tarina” Sanni naurahtaa hymyillen ja tekee tekohaukotuksen. ”Kiva että kerroit” tyttö jatkaa.
”Lupaat sitten olla kertomatta muille” kysyn ja katson tyttöä kysyvästi.
”Eehkä kun noin kiltisti kerroit” Sanni nauraa ja vinkkaa silmää. Huokaan huvittuneena ja nousen ylös.-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 2 kuukautta sitten
Herman.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 2 kuukautta sitten
-
Viesti
Jusu ja Eemil polttavat tupakkaa vieressäni. Mäkinen ja Miska juovat energiajuomaa. Tupakan ällöttävä haju tunkeutuu sieraimiini, joka hengen vedolla. Huokaisten kaivan puhelimen taskustani ja avaan gallerian. Etsin sieltä minun ja Eiran piknikiltä otetun kuvan. Eiran kaunis vaalea tukka, siniset tuikkivat silmät ja se luonne. Omatahtoinen, suorasanainen, ah minä rakastan sitä, kaipaan sitä. Tallilla en ole kerennyt kiireeltäni käymään, enkä ole Eiraa nähnyt. Mitenköhän se voi? Ei ole edes viestitellyt. Muistaakohan se minua enää?”Herman hei! Kuka toi muija tos on?” Eemil kysyy ja vilkaisee puhelinta. Napsautan puhelimen äkkiä kiinni ja survon sen taskuun.
”Ei kukaan” vastaan. Eemil kohottaa kulmaansa ja tarjoaa tupakka-askia. Pudistan päätäni ja siirryn porukasta vähän sivummalle.Kaivan puhelimen uudestaan taskustani ja avaan whatsappin. Napautan Eiran nimeä. Sormeni tärisee hapuillen kirjainten yllä. Yritän kirjoittaa vaikka mitä mutta pyyhin kaikki pois.
’Mitä kuuluu? Olisi kiva nähdä?’
’Onko kaikki hyvin?’
’Mulla on sua ikävä.’ Lopulta kirjoitan siihen ’Moi! Miten menee? Haluutko nähdä? On ikävä. <3’ ja painan lähetä nappia. Heti kun se on lähtenyt matkaan alan epäröimään, mutta en voi poistaakaan sitä enää.Jusun huudahdus palauttaa minut takaisin.
”Kato Sanni, suakin näkee.”
”Onko tupakkaa?” Sanni kysyy ja vilkaisee minua kulmiaan kohottaen. -
Hurmaus..?
Eira otti minua kädestä kiinni. Se tuntui lämpimältä ja rauhoittavalta.
”Voidaan kyllä mennä mopolla, otin sun kypäränkin mukaan” sanon hymyillen ja johdatan tytön mopolleni. Mopolla päästään jäätelölle nopeammin ettei koko ilta meni matkoihin, vaikka eihän se haittaisi. Ojennan tuon kypärän ja laitan omani päähän. Odotan että Eira on päässyt kyytiin ja kietonut sirot kätensä tiukasti ympärilleni. Eira jopa vähän puristaa, mutta en sano siitä. Puristakoot. Käynnistän mustan moponi ja lähden ajamaan kohti K-kauppaa.Jätän mopon K-kaupan pihaan parkkiin. Kaupan vieressä olevalla pienellä jätskikiskalla ei ole muita, vaikka on ihan lämmin päivä. Ostan Eiralle sen valitseman jäätelön ja minulle laksitsijäätelön. Myymässä on yksi lukiolaistyttö luultavasti kesätöissä. Itse en saanut kesätöitä kaupasta, vaikka hainkin, en kyllä ymmärrä miksi.
Istumme pienen puupöydän ääressä ja nautimme jäätelöistä ja auringonpaisteesta. On lämmin, 24°C. Aurinko porottaa täydeltä terältä taivaalta. Joudun siristelemään silmiäni, jotta näen, koska aurinkolasini ovat kotona.
En edes hirveästi tykkää laksitsijäätelöstä, mutta otin sen silti. Joskus lapsuudessa tykkäsin siitä tosi paljon ja en syönytkään muuta jäätelöä. Kerran söin ihan tosi oudon makuista jäätelöä ja siitä lähtien lakujäätelö on ollut ihan okei. Tilasin sen silti, koska jätskikiska oli aika vaatimaton ja se sattui nyt olemaan parhain jäätelö. Koska heillä ei ollut oreota.
Jäätelö on ihana viilentävä piristys kesäpäivään. Eirakin hymyilee ja nauttii selvästi.
”Parempi?” Kysyin Eiralta kun olimme syöneet.
”Paljon” tuo nyökkää hymyillen ja tarttuu minua päättäväisesti kädestä.
”Mentäiskö nyt vaikka Kyrönjoen varrelle?” Ehdotan.
”Hmm.. jos etsitään siitä varrelta tosi kiva paikka, josta sen joen oikeasti näkee ja johon paistaa aurinko” Eira vastaa ja nousee puutuolilta perässäni. Huikkaan kiitoksen jätskikiskan myyjälle ja sitten suuntaamme mopolleni.Ajan meidät mopolla Kyrönjoelle. Meinasimme kävellä loppumatkan lähemmäs, koska en ollut varma saiko sinne ajaa mopolla. Tartun Eiraa kädestä ja annan tuon johdattaa meidät sinne mihin tuo haluaa. Pian Eira löytää kivan paikan, johon paistaa mukavasti lämmittävä aurinko ja joki on ihan kahdenkymmenen metrin päässä.
Pitkän aikaa vain katselemme hiljaa kirkasta jokea käsi kädessä. On hiljaista eikä muita näy. Kuuluu vain joen liplatus.
Vedään syvään henkeä ja käännään katseeni Eiraan.
”Eira. Me ollaan edetty aika nopeesti ja ymmärrän jos sä et halua, mutta haluaisitko sä olla mun tyttöystävä?” Kysyn kuiskaten. Jännitys odottaessani Eiran vastausta on aivan hirveää. Vatsassa velloo. Puristan Eiran kättä ja toivon. -
Hurmaus?
Eira otti minua kädestä kiinni.
”Voidaan kyllä mennä mopolla, otin sun kypäränkin mukaan” sanon hymyillen ja johdatan tytön mopolleni. Ojennan tuon kypärän ja laitan omani päähän. Odotan että Eira on päässyt kyytiin ja sitten lähden ajamaan kohti K-kauppaa.Jätän mopon K-kaupan pihaan parkkiin. Kaupan vieressä olevalla jätskikiskalla ei ole muita. Ostan Eiralle sen valitseman jäätelön ja minulle laksitsijäätelön.
Istumme pienen puupöydän ääressä ja nautimme jäätelöistä ja auringonpaisteesta.
”Parempi?” Kysyin Eiralta kun olimme syöneet.
”Paljon” tuo nyökkää hymyillen ja tarttuu minua kädestä.
”Mentäiskö nyt vaikka Kyrönjoen varrelle?” Ehdotan.
”Hmm.. jos etsitään siitä varrelta tosi kiva paikka, josta sen joen oikeasti näkee” Eira vastaa ja nousee tuolilta perässäni.Ajan meidät mopolla Kyrönjoelle. Meinasimme kävellä loppumatkan lähemmäs. Tartun Eiraa kädestä ja annan tuon johdattaa meidät sinne mihin tuo haluaa. Pian Eira löytää kivan paikan, johon paistaa mukavasti lämmittävä aurinko ja joki on ihan kahdenkymmenen metrin päässä.
”Eira. Me ollaan edetty aika nopeesti ja ymmärrän jos sä et halua, mutta haluaisitko sä olla mun tyttöystävä?” Kysyn kuiskaten.
-
Hermanin matkaan tulee hänen äitinsä Erja, joka on pari kertaa koskenut hevoseen, mutta ei ole koskaan ratsastanut tai tehnyt sen kummempaa.
-
Tykkään sinusta
Jatkoa Typyn päiväkirjasta
Istahdan penkille ja tervehdin Nellyä, Eiraa, Helloa ja Tiitusta. Nappaan kulhosta keksin ja syön sen rupatellen muiden kanssa.”Siivosin tänään Typyn karsinan ja putsasin sen juomakupin. Ajattelin huomenna ohjasajaa sitä” kerron Hellolle. Tuo nyökkää ja syventyy sitten keskusteluun Tiituksen ja Nellyn kanssa.
”Eira. Haluisitko tulla tonne tallille, mulla on vähän asiaa” sanon tytölle hiljaa. Tuo nyökkää hymyillen ja nousee penkiltä. Nousen myös itse ja menen Eiran perässä ulos. Nelly katsahtaa meihin kiinnostuneena, mutta Hello ja Tiitus ei näytä huomaavan lähtöämme.
Vien Eiran tallin taakse, josta kukaan ei varmasti nää.
”Eira. Mä tykkään susta, ja aika paljonkin” sanon hiljaa ja katson tuota silmiin. -
Typyn vapaa
Jatkuu Hermanin päiväkirjassa
Pysäytän mopon tallin pihaan ja nostan kypärän päästä. Pihalla ei näy ketään, joten lähden kävelemään kohti tallia.Päätin antaa Typyn tänään olla vain laitumella rauhassa ja vaikka huomenna tulla opettelemaan jotain. Siivoan tänään vain karsinan ja hengailen enemmän muiden ihmisten kanssa.
Haen kottikärryt ja talikon. Siivoan Typyn karsinan reippaasti ja haen vähän uutta kuiviketta sen tilalle mitä otin pois. Levitän ne epämääräisesti keskelle. Sitten putsaan vielä ruokakipon, joka on aika likainen. Milloinkohan Hello on sen oikein putsannut?
Kun vihdoin olen valmis tallihommissa, suuntaan tupaan.
-
Irtojuoksutus
Hello oli näyttänyt minulle mitä Typyn kanssa voi oikein tehdä. Oli ollut irtojuoksutusta, hevosjoogaa taino temppukoulu, seikkailua metsässä, ohjasajoa ja vaikka mitä muuta. Tämän päivän ohjelmaksi päätin ottaa irtojuoksutuksen.Tallissa harjaan Typyn, vaikka se ei ole kovin likainen. Nään kuinka Alma saapuu talliin.
”Moi! Onko sulla kiire?” Kysyn Almalta.
”Ai hei. Ei ole” tuo hymähtää.
”No haluaisitko sä tulla mun avuksi ja seuraksi irtojuoksuttamaan Typyä? ” kysyn ja tuo nyökkää. Alma lähtee etsimään ratsupiiskaa ja minä vien jo Typyn kentälle.Suljen kentän portin, jonka jälkeen päästän Typyn irti. Tamma lähtee kävelemään rauhassa ympäri kenttää ihan kuin ei tajuaisi että on irti. Pian Almakin saapuu ja jää kentän portille vartioimaan. Minä menen keskelle kenttää ratsupiiskan kanssa.
Pienen kävelyn jälkeen maiskautan Typyn raviin. Tammalla kestää hetki ymmärtää ääniapu, mutta alkaa pian ravaamaan kivasti ympäriinsä. Testaan miten Typy hidastaa ääniavuilla ja miten lähtee uudestaan liikkeelle. Alkuun on pieniä vaikeuksia, mutta kohta tamma ymmärtää tarkoituksen joten kehun tammaa.
Laukan nostaminen vaatii ratsupiiskaan napauttamisen maahan. Sitten Typy vastaa villiintyy ja laukkaa ihan holtittomasti pukitellen ympäri kenttää. Annan tamman purkaa vähän virtojaan ja siirryn Alman luo kentän portille.
”Ihan villi toi sun hoitsus” Alma toteataa katsellessaan Typyä, joka harja hulmuten laukkaa kuin villihevonen preerialla.
”Sillä sattuu nyt olemaan vain vähän ylimääräistä energiaa” sanahdan ja samalla toivon sen olevan totta.Kun Typy vihdoin väsyy ja pysähtyy kentän laidalle, patistelen sen ravaamaan loppuravit. Nyt tamma näyttää oikein rentoa pätkää. Pian annan tamman kävellä itse loppukäynnit, jonka jälkeen nappaan sen kiinni ja vien talliin.
Kiitän Almaa seurasta, kun tuo katoaa oman hoitohevosensa luokse. Huuhtaisen tamman vielä letkulla ennenkuin vien sen laitumelle, jossa se menee heti piehtaroimaan. Laitan kamat vielä paikoilleen ja sitten menen tupaan, jossa näyttää olevan aika paljon porukkaa.
Otan ihan vain vesilasillisen ja istun Eiran viereen. Tyttö tervehtii minua ihanalla hymyllään ja siirtyy hieman lähemmäksi niin ettei kukaan huomaa.
-
-
Eka kerta Typyn luona
Kävelen pitkästä aikaa sisälle talliin ja lähden etsimään Typyn karsinaa. Pian löydänkin söpön suokkivauvan karsinasta syömässä heinänkorsia.
"Heippa pikkuinen" sanon varsalle ja avaan hiukan karsinan ovea. Koskaan ei voi tietää onko hevonen taipuvainen karkailemaan, eikä olisi kiva karkuuttaa toisen hevosta ensimmäisellä kerralla. Mitähän sitten siinä selittelisi? Se pääsi sieltä itse kun olin varustehuoneessa? Se teleporttasi ulos karsinasta? Niin. Ihan oma syy se vaan on.Hello varsan omistajana ei ole antanut vielä minulle mitään ohjeita varsan kanssa puuhailuun eikä miestä näy, joten päätän nyt ensimmäisellä kerralla vain hoitaa. Etsin pehmeän harjan ja annan Typyn ensin haistella sitä, jonka jälkeen alan harjaamaan pitkin, varmoin vedoin.
"Moi Herman!" karsinan ovelta kuuluu ihanan tuttu ääni.
"Hei Eira! Nyt mullakin on hoitohevonen" naurahdan hymyillen ja vilkaisen Typyä joka alkaa kuopia.
"Typy ei!" komennan varsaa ja se toimii.
"Typy on aikamoinen vekkuli. Onnea vaan! Meinasitko jäädä vielä tallille sit kun oot valmis? Nyt se ois ihan luonnollista että mä oon sun kanssa muiden nähtävillä, koska sä hoidat nyt täällä. Voitais mennä tupaan kahville. Tai sit johonkin mopolla" Eira höpöttää.
"Joo kyllä mä meinasin jäädä. Katotaan sit mitä tehään" sanon hymyillen. Eiran innokkuus on niin ihanaa.
"Okei! Mä oon ihan tässä lähellä, tuu sanoon kun oot valmis!" Eira sanoo vielä ja katoaa muualle talliin.Harjaan varsan parilla eri harjalla läpi. Sen jälkeen kokeilen puhdistaa kaviot. Aluksi Typy ei oikein ymmärrä, mutta pienen hetken jälkeen tamma nostaa kiltisti jalkansa. Putsaan kaikki kaviot mahdollisimman nopeasti niin Typy ei kyllästy.
"Hieno tyttö olet!" kehun tammaa rapsutellen sitä kaulalta. Seurustelen hetken tamman kanssa. Varsa alkaa pian rentoutumaan ja melkein on sylissäni.
"Noniin, eiköhän se nyt riitä" sanon lempeästi ja työnnän varsan hellästi sivulle.
"Nähdään Typy sit ens kerralla kun saan enemmän ohjeita!" sanon vielä varsalle ennenkuin suljen oven."Eira!" huudan ihan hiljaa tallissa, koska hevoset ovat sisällä.
"Joo!" kuuluu vastaus ja pian Eira tulee näkyviin.
"Mennään tupaan niin saat varmasti tutustua muihin" Eira sanoo ja lähtee edeltä kohti tupaa minun seuratessa perässä. -
Herman Antiaho, 16v
Herman on Helsingistä kotoisin oleva, jo kaksi vuotta Otsonmäellä asunut poika, joka hoitaa Hopiavuoressa Typyä. Pojan veressä virtaa espanjalainen veri tuon isänisän ollessa espanjalainen.Herman käy tällähetkellä lukiota. Opiskelu ei häntä hirveästi motivoi. Hänet löytää yleensä tallilta tai mopoilemasta eikä juurikaan opiskelukirjojen äärestä.
Herman on kaikenkaikkiaan kiva kaveri. Kukapa ei tykkäisi rennosta, ulospäinsuuntautuvasta ja yllytushullusta jätkästä, joka harrastaa ratsastusta, mopoilua ja treenamista niin salilla kuin juosten? Häneltä ei sanavarastot lopu ja kukaan ei ole nähnyt hetkiä jolloin Herman on jäänyt hiljaiseksi eikä sanottavaa oikeasti tule.
Jätkän tunnistaa tummasta tukasta, hyvin ruskettuneesta ihosta ja yleensä aika tumman puoleisista vaatteista.
Faktoja:
-Tyttöystävä Hopiavuoressa
-Oma mopo
-Asuu vanhempien luona
-Ei sisaruksia
-Ei ole koskaan omistanut tyttöystävää, vaikka sitä ei uskoisikaan
-Ei tykkää pirtelöistä
-Maksaa kortilla
-Hänellä ei ole koskaan ollut omaa tai hoitohevostaMerkit:
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 4 kuukautta sitten
-
Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 3 viikkoa sitten
Eetu Hopiavuori.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten
-
Tää on omalla tavallaan ihan super kaunis tarina! Tähän mennessä ehdottomasti parhain😁
Tälläset historiasta kertovat tarinat on myös tosi mielenkiintoisia, koska silloin saa käsityksen että mitähän tämä hahmo on tehnyt ennenkuin tuli tänne.
Tää on myös tosi kivasti kerrottu tarina. Etenee sujuvasti, eikä tartu liian pitkäksi aikaa yhteen kohtaan. Upeaa työtä, odotan innolla lisää😍
-
Ihanaa että otit kaiken kiireen keskellä koppia mun tarinasta. Eirasta on aina kiva lukea!
Tää kyllä yllätti mut kun Eira tuli myös, joka oli kyllä tosi kiva! Saa enemmän aihetta sitten omaan tarinaan.
-
Santulla on kiinnostava persoona, joka on mielenkiintoinen fiktiivisessä maailmassa. Tykkään siitä myös siksi, koska Santulla on Kaapo. Meidän hölmö kultainennoutaja on tosin vasta kolme kuukautinen😁
Mutta kuten Sanni tossa totesi niin Herman ja Santtu saattaisivat tutustumisen myötä tulla ihan hyviksi kavereiksi🤔 Sen näkee sitten kun Santtu pääsee Hopiavuoreen.
-
Okei. Tehdään sillein että se voi jäädä tänne. Katsotaan milloin laitan paranneltun version.
-
Kiitos palautteesta! Mä oon tosi malttamaton kirjoittaja ja ja kirjoittamisen aloitinkin tällä lailla ”kunnolla” kun löysin Hopiavuoren, joten tämä on mulle uutta ja jännää.
Mä oon kovasti ihaillut sun teksejä ja rakastan niitä, joka hahmon. Joskus haluaisin myös itse kirjoittaa niin pitkiä tekstejä ja sellaisia kuvailevia. Nyt kun olen saanut niin sanotusti parannusideoita, niin olisi kiva parannella tätä tekstiä, joten olisi kiva jos pystyisit poistamaan sen. Parannellussa tekstissä saattaisi hieman kestää, mutta en usko että se haittaa😁
Joten toivottavasti ymmärrät ja poistaisit tuon tarinan, jotta saan mahdollisuuden kehittää niin itseäni kirjoittajana kuin tekstiä ja sen sisältöä😊
-
Kiva että otit Hermanin jo toiseen tarinaan, on kiva lukea muilta omasta hahmosta ja miten se toinen suhtautuu.
Voin vaan kuvitella miten Sanni hämmästyi kun näki Hermanin hoitamassa raskaita ja likaisia tallihommia, eikä olemassa siellä kaupan edessä norkoilemassa!
-
Jes hyvä! Tähtiponit on okei!
-
Jittaa ja Hermania ei mielellään samaan joukkueeseen kiitos😁
-
Mulle käy tuo nimi!
-
Oi! Kirjoitan tälle pian jatkoa 😉
-
//tilanne päivitys, tunnusten teko onnistui! 🙂
