[Jesse RantanenEstetty]

Koirahoitaja

– Mitä nuo ovat? Eira kysyi, kun kiinnitin ilmoitustaululle lappusen. Olin ylpeä omasta ilmoituksesta, vaikka se olikin vaatinut melkein kokonaisen yön, istuessani yön tunteina tietokoneen ääressä, sen sijaan että olisin ajoissa mennyt maaten. Mutta se oli sen arvoista. Ja tässäkin ilmoituksessa olin käyttänyt värikkäitä värejä kerätäkseni ihmisten huomiota julisteen suhteen. Pohja oli perusvalkoinen, mutta otsikko oli kirjoitettu mahdollisimman isoilla kirjaimilla. Sen alla luki asiateksti, ja oma esittelyni kuvana.
Tyttö luki sitä hetken aikaa monta kertaa sisäistääkseen asian.
– Ai, koirahoitajaksiko haaveilet?
Nyökytin innoissani. – Eihän sillä rikastu, mutta mukava tapa tienata hieman käsirahaa. Kotopuolessakin, olen ilmaiseksi ”vahtinut” kyläläisten koiria aina välillä.
– Tiedätkö onko täällä joitain paikkakuntalaisia, jotka tarvitsisivat koirahoitajaa?
Hän pohti hetken aikaa, kunnes kohautti olkiaan.
– Nyt äkkiseltään tulee mieleen Hello, jolla on kaksi koiraa. Noalla on ainakin koira. Varmasti on enemmänkin vaihtoehtoja talliporukassa ja miksei koko kylässäkin, mutta siinä ainakin ekat, jotka tulee mieleen ekana. Mitä sinun hevosenhoitaja haaveelle kävi?
– Ei yhtään mitään, se on vielä mietintämyssyn alla kypsymässä. Vastasin.
Nyt piti ensin tehdä parempaa tuttavuutta talliporukan kanssa ja kyläläisten, jotta he huolivat tälläisen uuden kasvon. Ensin tosin tämän Hellon ja Noan kanssa, josta Eira puhui. Eikös jompikumpi näistä etsinyt kämppistä jossain vaiheessa?
– Ajattelitko vain täällä olevien kyläläisten koiria & kissoja hoitaa, vai aattelitko kauemmaksikin laajentaa?
– Erittäin hyvä kysymys. En ollut ajatellut vielä niin pitkälle asiaa.

• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.

[Jesse RantanenEstetty]

Juoksin kiireellä talliin. Eira oli eilen illalla viestittänyt, että hänellä oli tärkeää asiaa, eikä hän tietenkään voinut sitä kertoa millään muulla tavoin kuin kasvotusten.
Ovensuussa pysähdyin niille sijoilleni ja jäin tuijottamaan täysin tyhjää ja hylätyn tuntuista tallia. Kaikki karsinat olivat tyhjillään eikä yhtään hevosta näyttänyt olevan niissä. Olivatkohan kaikki hevoset jo päässeet kesälaitumille? Ei kai nyt vielä sentään, elettiin sentään vielä toukokuuta, ja hepat pääsisivät vasta kesällä. Niin Eira oli minulle sanonut.
– Pöö! Kuului äkkiä korvan juuresta. Säpsähdin hiukan, en sentään pelästyneisyydestä, vaan siitä että olin ollut niin ajatuksissani.
Kääntyessäni tiesin jo, että takanani seisoisi Eira. Tällä kertaa hänen pitkät vaalean blondit hiuksensa olivat auki hiukan kiharalla, ja hän nauroi tätä äänekästä ärsyttävän kuuloista kikatuksen tapaista naurua.
– Mitä asiaa sinulla olikaan?
– Ei oikeastaan mitään, halusin vain nähdä sinut. On ollut ikävä! Ja koska muista tallilaisista ei ole tällä hetkellä mitään seuraa, niin sinä tulit mieleeni.
Niinpä tietysti, olin siis kiireellä puoli kävely juoksu vauhdilla kiirehtinyt tänne, vain sen takia, ettei tytöllä ollutkaan mitään asiaa minulle. Mutta noh, Eirahan oli Eira. Ja tyttö sai sen anteeksi söpöytensä takia.
– Miten ratsastuskoulussa menee?
– Noh, se ei alkanutkaan vielä.
– Koska se sitten alkaa?
Kohautin vain olkiani vastaukselle. En itsekään tiennyt koska tunnit alkaisivat, mutta tallinpitäjä oli luvannut, että ilmoittelisi jollain tapaa tuntien alkamisesta. Toinen asia mitä en ollut vielä selvittänyt oli, etten tiennyt kuinka kaukana ratsastuskoulu sijaitsi täältä. Joten olin henkisesti valmistautunut siihen, että joutuisin taas reissaamaan ympäriinsä. Hopiavuorta en siltikään jättäisi, vaikka kävisin toisella puolella maailmaa tunneilla. Täytyisi vain jotenkin saada aikaa järjestymään molempiin. Ja kaiken kukkaraksi, täytyisi kotopuolessakin käydä aktiivisemmin moikkaamassa kavereita ja äitiä, sillä heitä minulla alkoi olla koko ajan enemmän ja enemmän ikävä.
– En tiedä, vastasin vain.
– Missä olet ollut, minulla on ollut täällä tylsää, kun et ole ilmoitellut paljoa itsestäsi mitään!
– On ollut menoja, kävin kotopuolessa moikkaamassa ystäviäni ja viettämässä heidän kanssaan aikaa.
– Onko heitä paljon? Olisi mahtavaa tavata heidät kaikki joskus, ja vielä mahtavampaa olisi nähdä missä sinä asut, haluan nähdä ystäväsi!
– Ei paha idea. Mutustelin hetken aikaa Eiran sanoja. En nähnyt mitään estettä tälle suunnitelmalle.
– Itse asiassa, sinä muistutat paljon Nataliaa, et siis ulkonäöllisesti, vaan olette molemmat aika samanlaisia. Tuollaisia ilopillereitä.
Naurahdimme molemmat samaan aikaan.
– Kättä päälle? Ojensin käteni, johon Eira löi omansa. Eiran käsi tuntui niin pieneltä omassani, sekä lämpimältä mutta hiukan hikiseltä samaan aikaan. En olisi halunnut irrottautua siitä.
– No, oletko miettinyt miten jatkat täällä? Eira irrottautui jotenkin nolostuneena kädenpuristuksesta, mutta katsoi minua ihailevasti sinisillä silmillään, kuin ei haluaisi irrottaa katsettaan minusta. Minäkään en halunnut irrottaa katsettaan hänen sinisistä silmistään.
– Ajattelin, että minua kiinnostaisi alkaa hoitamaan, edes kokeilemaan.
Eiran kasvot alkoivat loistaa. – Tiedän sinulle sopivan hoitohevosen. Sä aloitit Pasilla, joten Pasi on loistava vaihtoehto sinulle, sulla on jo tuntumaa Pasiin enemmän kuin muihin hevosiin! Sitä paitsi, se olisi taas loistava tilaisuus saada viettää aikaa sun kanssasi, kun minä opettaisin sinua alkuun!

• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.

[Jesse RantanenEstetty]

Tällänen keskeneräinen tarina tähä välii jonka halusin muute vaa julkasta
– Moi! Tervehdin karsinassa olevaa Eiraa. Nojasin koko painollani karsinan oven kaltereihin ja katsoin karsinassa seisovaa Eiraa, joka harjasi pehmeällä harjalla vapaana karsinassa olevaa Pasia.
Pasi mutusteli tyytyväisen oloisena karsinansa pohjalla olevia tuoreita heiniä ja pärskähteli.
Aika pian Eira tuntui tiedostavan sen asian, että katselin häntä, sillä hän alkoi vastaamaan katseeseeni, ja loi minulle kauneimman ja aidon hymynsä. Hänen suupielensä kääntyivät näyttävästi ylöspäin ja tytön siniset loistavat silmät olivat kaventuneet, jotka saivat hänen ihonsa rypistymään.
– Moi, Eira sanoi viimein ja katkaisi katsekontaktimme. Huomasin ihan pienen punan hänen poskillaan, vaikka hän yrittikin peitellä sitä katsomalla poispäin minusta.
– Mitäs sie? Kyselin.
Eira lopetti harjaamisen, ja käveli minun luokseni.
– Eipä tässä, harjailen hän tokaisi. Ja näytti kädessään olevaa harjaa vahvistaakseen sanomaansa.
– Tulitkos ratsastusta opettelemaan?
– Itse asiassa. Aloitin varovasti ja etsiskelin hieman sanoja, joilla aloittaa, loukkaamatta kuitenkaan Eiraa. – Olen ilmoittautunut ratsastuskouluun. Ilmoitin ylpeänä. Ja katsoin hiukan Eiran kasvon ilmeitä, nähdäkseni mitä mieltä hän oikeasti oli. Iloisen olemuksen tilalle tuli ihan pienen pieni pettymys.
Ensimmäisen ratsastuskokemuksen jälkeen emme olleet saaneet Eiran kanssa sovittua enää aikatauluja yhteen. Eiralla oli kuulemma ollut niin kiire tallilla, ettei ehtinyt minua opettamaan. Minä olin Eiran kiireiden takia ehtinyt käymään kerran tai kaksi koti kotona pohjoisessa tapaamaan Nikiä.
Siksipä ratsastuskoulu oli hyvä vaihtoehto tähän hätään.
– Äläkä ymmärrä väärin, tai loukkaannu. Sinun opetuksesi on ollut todella hyödyllistä ja olen kiitollinen siitä, Tokaisin nopeasti perään.
Eira kohautti olkiaan. – Ei se haittaa! Mutta on kiva, jos olen onnistunut olemaan sinulle avuksi. Hän sanoi jälleen iloiseen sävyyn. Luulen että hän hieman peitteli pettymystään, ja yritti esittää iloista puolestani.
– Haluatko tulla harjailemaan Pasia?
Ei tarvinnut sen enempää pyytää, kun jo riensin karsinaan sisälle ja matkalla nappasin ensimmäisen harjan käteeni minkä lattialla olevasta harjakassista löysin.

• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.

[Jesse RantanenEstetty]

Eira opettamassa Jesselle hevostaitoja

Tänään saavuin normaalisti tallille, matkalla olin hakenut lähikaupasta mukaani äkkikahvin. Ulkona oli poikkeuksellisen kylmä, joten olin joutunut laittamaan hiukan enemmän päälle, ettei kylmä yllättäisi. Onneksi kahvi lämmitti tarpeeksi. Tallinpihassa vastaan hyppeli iloinen Eira. Hän oli laittanut vaaleat hiuksensa ylös siistille nutturalle, ja irvisti kuin Naantalin aurinko.
– Mikäs sinua nyt noin hymyilyttää? Leikittelin hänelle.
Eira katsoi minua yhtäkkiä vakavasti suoraan silmiin ja tokaisi: – Sain loisto idean! Hän huusi.
Katsoin tyttöä kummissaan, mistä loisto ideastaan hän puhui. En muistanut hänen koskaan puhuvan edes sellaisesta ainakaan minun kuulteni. Olin Eiran tuntenut vasta pari päivää, ja oppinut pikkuhiljaa oppimaan ja tuntemaan miten tämä tyttö toimi.
Eira tuntui aistivan hiljaisuudesta miettimiseni, tai sitten hän vaan näki sen kasvoistani.
– Muistatko kun sanoit ettet ole ratsastanut sen kummemmin, Eira valaisi. Ja ennen kuin hän sai sanottua loppuun asti, arvasin jo mihin hän pyrki sanoillaan.
– Ajattelin että tänään olisi loistava päivä tutustuttaa sinut paremmin hevosiin, ja jos haluat, voisimme kokeilla ratsastusta. Minä tietenkin taluttaisin sinua ensin. Olen hakenut jo Pasin tarhasta sinua varten. Älä huoli, Pasi on loistava opetushevonen sinulle. Ehkäpä voisit jatkossa hoitaakkin sitä.
Nyökkäsin vain vastaukseksi, kun en muutakaan keksinyt. Mietin ihan huvikseen mitä tapahtuisi jos Eira ja Natalia tapaisivat toisensa joskus. Mitä olin nyt pari päivää Eiraa tuntenut, hän alkoi vaikuttaa samanlaiselta kuin Natalia.
Hetken päästä löysin itseni päätallista, jota tallinomistaja kutsui leikkisästi kuulemma hevosensa Jussin mukaan. Eira oli selittänyt minulle ainakin niin kulkiessamme tallille päin.
Ja ihan totta, siellä karsinassa seisoi meitä tervehtien valkomusta laikukas hevonen mutustellen heinää karsinan pohjalta.
Eira avasi oven minulle ja seisoin hölmistyneenä hevosen edessä enkä tiennyt mitä minun olisi kuulunut edes tehdä.
– Voit alkuun ojentaa kätesi, jotta hevonen voi tutustua sinuun paremmin. Eira sanoi, ja ojensi oman kätensä esimerkillisesti hevosen turvan eteen. Hevonen puhalsi ilmaa tytön kädelle, ja tyttö tirskahti hymyillen. Sitten Eira kääntyi minuun päin ja odotti minun tekevän samoin.
Epävarmasti ojensin käteni hevosen turvan eteen. Pasi asetti päänsä lähemmäs kättäni ja nuuhkaisi sitä puhaltaen ilmaa sieraimistaan. Hevonen näytti ainakin omasta mielestäni hyväksyvän minut.
Luulin että hevossanaston oppiminen olisi helppo homma. Mutta kun Eiran opetuksessa yrittää muistella jokaisen tavaran ja sanaston mitä Eira suustaan päästää, ei sitä enää hetken päästä muista, koska uutta tietoa tulee koko ajan lisää. Eira on välillä ihan käsittämätön höpöttäjä, jonka puheista ei välillä ymmärrä mitään.
Seuraavaksi keskityimme harjaamisen tekniikkaan ja kavioiden putsaamiseen, se näytti helpolta hommalta. Piti vaan ujuttaa harja käteen ja harjata. Mutta kavioiden putsaus ei ollut niinkään helppoa. Mokoma koni ei millään suostunut nostamaan jalkaansa, vaikka kuinka nojasin koko painolla Eiran ohjeiden mukaisesti hevosen jalkaa vasten. Tuskanhiessä revin jalkaa irti maasta varmaan kymmenisen minuuttia, mutta tuntui että se oli enemmänkin liimautunut maahan eikä siksi noussut maasta. Koni vaan mutusteli heinää tuntui ilkkuvan minua pelkällä katseellaan, tai sitten se ihan tahallaan ei nostanut jalkaansa. Eira ohjeisti vieressä kuin mikäkin asiantuntija, ja selitti ettei hevonen ollut koskaan ilkeä tahallaan. Siinä tilanteessa olin hiukan eri mieltä asiasta, ainakin siltä minusta kovasti tuntui. Jollain ihmeen kaupalla Eira sai nostettua hevosen jalkaa ja samalla hän opetti hevosen kaviosta. Mikä oli säde, ja siihen ei saanut kuulemma koskea putsatessa, se oli jotenkin herkkä osa, tai jotain sen suuntaista?
No, ei se hevosen satuloiminenkaan helppoa ollut. Satula painoi paljon, kun kannoin sitä käsissä, ja sitten se piti vielä heittää rauhallisesti hevosen selkään. Tuntui kuin hevosen selkä olisi paljon korkeammalla kuin normaalisti. Tai sitten olen vain todella lyhyt henkilö, sillä lyhyenä en saanut edes heitettyä sitä satulaa selkään. Eirakin vain nauroi vieressäni katsellessa touhuani hetken aikaa. Sitten hän otti satulan omiin käsiinsä ja heitti sen sulavasti selkään. Olin kateellinen siitä, miten hän pystyi siihen, itsekin olisin halunnut pystyä siihen. Tehdäkseni hyvän ensivaikutelman tyttöön. Mutta tuntui ettei se ollut kovin helppoa ensikertalaisena, Eirallahan oli paljon enemmän kokemusta ennestään kuin minulla.
Lopulta saimme hevosen varustettua loppuun asti. Kuten arvata saattaa suitsien laitto oli helppoa. Jostain syystä koni otti kuolaimet heti suuhunsa eikä vastustellut yhtään. Vaikka olin kuvitellut kaiken maailman kauhuskenaariot siitä, kuinka se puraisisi sormiani kuolaimia ottaessaan. Vahingossa tietenkin. Miki oli varoitellut hevosista, että niiden hampaita kannatti varoa. En alkuun ottanut sitä tosissani, mutta nyt kun olin itse lähellä sitä.
– Suoriuduit todella hyvin! Hän säteili. Katsoin häntä epäuskoisena, vai muka suoriuduin hyvin? Omasta mielestäni kaikki oli tänään mennyt pieleen, varsinkin kavioiden putsauksen aikana. Mutta eihän kukaan voi olla mestari heti uudessa harrastuksessaan.

• Tätä vastausta muokkasi 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.

[Jesse RantanenEstetty]

Apua, mitä tähän edes kommentoisi…
On outoa mutta mielenkiintoista nähdä oma hahmo jonkun toisen kirjoittavana. Kaipa siihen tottuu sitten jatkossa.

[Jesse RantanenEstetty]

– Eira, nainen esitteli itsensä hymyillen, se oli enemmänkin irvistys kuin hymy.
Olin itseni löytänyt jonkun talon keittiöstä istumasta. Minulla ei vieläkään ollut mitään hajua kenen talo se oli tai kuka siellä asui. Mutta ulkoa katsottuna siellä oli valot päällä, joten arvelin että siellä olisi ihmisiä, jotka osaisivat auttaa minua alkuun uudessa paikassa. Istuuduin tämän mukavan oloisen Eiran viereen, joka oli ottanut minut avoimesti vastaan uutena. Hän vaikutti jo näin alkuvaiheessa tutustumista oikein mukavalta, halusin tutustua kaikkiin täällä tallilla käyviin ihmisiin, jos kaikki olisivat yhtä mukavia kuin Eira.
– Jesse, esittelin itseni.
– Täällä onkin sitten kaksi Jesseä, mutta eipä se mitään haittaa, sillä onhan täällä kaksi Ilonaakin. Eira lirkutti iloiseen sävyyn.
– Tuolla on kahvia, jos haluat, hän osoitti keittiön tasoilla päällä olevaa kahvinkonetta. Epäilin kahvin olevan jo kylmää, ties kuinka kauan se oli siinä seissyt päällä. Mutta kohteliaisuuttani päätin nousta ja hain jostain ensimmäisenä eteen sattuvan keittiön laatikon, josta löytyikin heti ensimmäisenä etsimäni kahvikuppi. Kävelin kahvikoneen luo ja kaadoin mukiin kahvia. Mukissa ei ollut kohtaa, johon olisi voinut tarttua tai ottaa kiinni, joten sormeni olivat mukin ympärillä, siitä tiesin kahvin olevan lämmintä vielä. Sillä se lämmitti kylmiä pakkasen paleltamia sormiani mukin lävitse.
Istuuduin kahvikupposen kanssa pöytään ja maistoin kahviani laitettuani siihen hiukan maitoa jääkaapista.
– No mikä sinut tänne ajoi? Mistä olet kotoisin?
Aivan ensimmäiseksi kerroin asuvani pohjoisen suunnalla, ja olin lainannut kaverini autoa.
Tytön ilmeestä näki, kuinka se kauhisteli jo nyt sitä, kuinka pitkän matkan oli matkustanut tullakseni tänne.
Eiran kysyessä miksi, selitin että kaikki tallit sijaitsivat kaukana, ja halusin aloittaa ratsastuksen. Joten ainoa järkevä vaihtoehto oli matkustaa pois kotoa seikkailemaan.
– Et siis ole kuin yhden kerran ratsastanut! Eira huudahti järkyttyneenä. Nyökkäsin vastaukseksi, johon Eira jatkoi: – Meidän pitää siis heti alkaa hoitamaan tallin kilteintä hevosta. Minä olen valmis opettamaan sinua!
Sitten se otti lujan otteen musta ja kampesi mut mukaansa selittäen samalla jotakin että esittelisi tallia ja ympäristöä ja ihmiset mulle. Yritin kaapata samalla kahvikuppiani mukaan, jossa oli vielä hiukan jäljellä kahvia, mutta totta kai ne loputkin kahvit levisi pöydälle kaatuneen mukin kanssa.

• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.

[Jesse RantanenEstetty]

Tuleeko tallille siis kaksi uutta tulokasta? En oo lukenut tai löytänyt tätä Inarin tarinaa vahinkoraskaudesta. Mutta sen sentään tiedän että Nelly ja Eetu oottelee lasta? (eikö niin?)
OOn uus tulokas, nii en oo ihan perillä näistä asioista.

[Jesse RantanenEstetty]

Jesse Rantanen
lempinimet: Jesperi.
s.11.11.2000
ajokortti löytyy, mutta ei omaa autoa.
seksuaalisuus: hetero
asuu Inarissa

luonne
Rauhallisen Kypsä ikäisekseen.

Jokaisen unelmavävy. Jesse on voittanut geenilotossa seitsemän oikein. Jesse on nuori söpö poika, joka saa tytöt hykertelemään pelkällä ulkonäöllään & olemuksellaan sekä herrasmaisella käytöksellään.

Jessellä on tumman mustat kikkara kiharat hiukset varustettuna tummilla pähkinän ruskeilla silmillä, poika on vaaleaihoinen. Ruumiinrakenteeltaan Jesse on perusterve. Hän on ikäisekseen melko keskimääräisessä mitassa. Kovin lihaksikas tai harteikas poika ei ole, sillä hän ei ole koskaan ollut urheilullista tyyppiä, muttei häntä ihan hinteläksikään tai hoikaksi voisi kutsua. Hän näyttää enemmänkin 16 vuotiaalta, nuorekkaiden kasvojensa & pienikokoisuutensa takia.

Jesse hautautuu yleensä huppareihin, joita hänellä on vaatekaappi täynnä erivärisiä vetoketjuttomia sekä vetoketjullisia huppareita, joita löytyy melko tummissa väreissä.

Harrastukset
– Hyötyliikunta. kävellen tai pyörräillen.
– Moottorikelkkailu

Jessen hevosharrastus
Jesse innostui hevosista ollessaan yhden ainoan kerran hevosvaelluksella, missä hän pääsi ensimmäisen kerran ratsastamaan. Silloin hevoskärpänen iski ensimmäisen kerran häneen, ja hän innostui lajista oikein kunnolla.

Jessellä on noin neljä vuotias Jackrussellinterrieri
Hukka.
(tekijänoikeudet löytyvät täältä!)

• Tätä vastausta muokkasi 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.
• Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Jesse Rantanen.

[Jesse RantanenEstetty]

Seitsemäntoistavuotias James valloittaa tyttöjen sydämiä pelkällä ulkonäöllään ja joskin myös luonteensa takia. Hyvätapainen James on aina valmis auttamaan muita ja ojentamaan kätensä. Hän on flirttaileva sille päälle sattuessaan.
Vaikka hän osaa olla kiusoitteleva ja leikkisä, löytyy pojasta myös herrasmiehen vikaa.
Pojan hevosharrastus on alkanut ratsastuskoulussa tunneilla kerran viikossa. Siitä hän alkoi siirtyä vuokrahevosiin ja ylläpitohevosiin, joilla hän on päässyt kisaamaan aktiivisesti esteillä. Kouluratsastus ei niinkään kiinnosta poikaa, hän haluaisi kisata ja valmentautua omalla hevosella, mutta rahatilanteensa takia hänellä ei ole siihen mahdollisuutta.
Jamesilla on mustat lyhyeksi kynityt kikkarahiukset, ja pähkinänruskeilla silmillä. Seksuaalisuuttaan hän ei niinkään halua huudella vaan haluaisi pitää sen yksityisenä, mutta hän voi paljastaa olevansa Bi.

[Jesse RantanenEstetty]

Mun on pitänyt jo aikoja sitten vastata tähän, tai no kysyä, mutta oon keskittynyt irl elämään täysillä, ja jättänyt tarkoituksella pikseliponeilun taka-alalle.

Oon ollu vasta niin vähän aikaa mukana täällä, etten kauhiasta tuosta tekstistä osaa päätellä millaisia nuo koirat ovat, jos Jesse koirahommaan ryhtyisi. Lisäksi, se olisi tälläisen aloittelevan kirjoittajan helpostus tietää etukäteen ennen kirjoittamista millaisia nuo koirat olisivat Jessen hoidossa, lähinnä selviytyykö Jesse edes niistä.

[Julkaisija]

Viestit