Eetun estevalmennus 10.8.

Etusivu Foorumit Tapahtumat Eetun estevalmennus 10.8.

Tämä aihe sisältää 7 vastaukset, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Eetu Hopiavuori 4 vuotta, 6 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #3229

    Eetu Hopiavuori
    Ylläpitäjä

    Lauantaina 10.8. järjestetään Hopiavuoren Eetun estevalmennus Hopiavuoren ulkokentällä. Valmennuksessa paneudutaan erityisesti täsmällisiin laukanvaihtoihin ja hevosen suoristamiseen esteelle, mutta kunkin ratsastajan omat ratsukkokohtaiset erityistoiveet otetaan huomioon. Valmennukseen mahtuu kuuden hengen ryhmä, joka voidaan tarvittaessa jakaa puoliksi. Estekorkeus katsotaan ryhmän mukaan.

    Kuka saa osallistua
    Valmennus on aluksi avoin vain niille, joilla on kunniamerkki aikaisemmasta tapahtumasta, tai joilla on työpaikka, hoitohevonen tai oma hevonen tallissa. Maneesinvuokraajista vain ne hahmot, joiden näkökulmasta on kirjoitettu tarina Hopiavuoreen, saavat osallistua. Hoitajilla on etuajo-oikeus omistajiin nähden osallistua hoitohevosillaan halutessaan jos yömaasto on ensin kuitattu, mikäli siihen on osallistuttu. Myös tallin työntekijöillä (Tiitus ja Camilla) on etuajo-oikeus Hopiavuoren hevosiin omistajiin nähden. Jos paikkoja jää, ne aukeavat ulkopuolisille 8.8.

    Yksi kirjoittaja saa tuoda useampia hahmoja! Voit kuitenkin ilmoittaa vain yhden hahmon kerrallaan. Kun ensimmäisen hahmon kuittaus on julkaistu, voit ilmoittaa seuraavan. Yksi ihminen saa tuoda vaikka kaikki 6 hahmoa.

    Valmennukseen saa osallistua tietenkin myös tarinan ulkopuolisella hevosella. Tarvittaessa keksi kuitenkin taustatarina, jos hahmosi ”lainaa” hevosta jostain muualta.

    Miten osallistun ja kuittaan
    Osallistumiset alle suurin piirtein seuraavassa muodossa.
    Ratsastaja – ratsun lempinimi (hyvä estekorkeus valmennukseen, ehdoton maksimikorkeus valmennukseen)
    Esim:
    Eetu Hopiavuori – Jussi (100cm, 110cm)
    Jos hevosesi ei asu Hopiavuoressa, linkitä sen sivut. Jos hahmosta on esittely muualla, linkitä sekin.

    Kuittausta ei ole pakko laittaa osallistumisen yhteyteen. Viimeistään 15.8. kuitanneet saavat kunniamerkin urotyöstään. Vaikka kuittaisi myöhässä, tarinasta saa kommentin. Jos haluat mukaan useammalla kuin yhdellä hahmolla, ensimmäisenä ilmoitetun hahmon kuittaus tulee olla kirjoitettuna ja julkaistuna ennen seuraavalla osallistumista.

    Mitä tästä saan
    Toivottavasti saat tästä ensisijaisesti inspiraatiota kirjoittaa, piirtää, tai muuten tehdä itse juttuja. Sen lisäksi ajoissa suorittaneet saavat kunniamerkin. Oman tekstin selkeyttämiseksi ratapiirroksen saa kopioida hevosensa päiväkirjan yhteyteen. (Suoralinkitys ei ole sallittua.) Myös Eetun naamakuvan saa kopioida, jos oikein innostuu valmennustaan kuvittamaan. Copyright-merkintöjä ei tarvitse laittaa, mutta sekä Eetun kuvaa että ratapiirrosta saa käyttää vain tämän valmennuksen tuotoksen yhteydessä.

    Tarinallinen tausta (mahdollisia uusia tuttavuuksia & ulkopuolisia varten)
    Eetu Hopiavuorelle tärkeintä maailmassa on hevostalli. Hän on yrittäjä henkeen ja vereen, vasta sitten hevosihminen, ja viimeisenä esteratsastaja. Hänellä ei ole merkittäviä saavutuksia esteratsastuksen saralta. Se ei todennäköisesti johdu taitojen puutteesta, vaan siitä, miten hän priorisoi tallinsa ratsastuksensa edelle. Hänen äitinsä nyt kuitenkin on Ritva Hopiavuori, joka ei esittelyjä kaipaa, ja jonka opissa Eetu on aina ollut. Hopiavuoren Eetulla on siis taitoa valmentaa, ja koska hänen tallinsa maine on hänelle kaikki kaikessa, myös hirvittävän voimakas motivaatio yrittää olla hyvä valmentaja. Eetun tyyli on vähäeleinen ja rauhallinen, ja murre leveä ja eteläpohjalainen.

    Harjoitus
    Kun hevoset on lämmitelty itsenäisesti hyvin huolellisesti, suoritetaan tehovalmennus, jossa syynissä ovat laukanvaihdot ja hevosen suoristaminen esteelle! Yksi ratsastaja saa suorittaa radan useampaan kertaan pitäen taukoa välissä. Tavoite olisi, että jokainen suorittaisi ainakin kahdesti, jotta valmentajan vinkkejä pääsisi heti kokeilemaan käytännössä. Enemmän saa ja kannattaa suorittaa, jos jaksaa.

    Rata koostuu neljästä pystyesteestä (korkeudet määritellään ryhmän mukaan myöhemmin). Esteet on aseteltu siksak-kuvioon ja niiden väleihin tehdään voltit. Rata on aivan kentän keskellä, joten voltteja voi tarpeen mukaan ainakin aluksi suurentaa, jotta ehtii varmasti suoristaa hevosen esteelle.

    Rata vaatii sekä ratsastajan että ratsun keskittymistä, vaikka estekorkeus olisi matala. Ei kannata ilmoittautua mukaan hyppäämään hevosensa maksimikorkeudella: valmentaja suosittelee ihan vähän maltillisempaa estekorkeutta.

    Osallistujat
    Milan – Biffe (100-110cm, 120cm)
    Outi – Jussi
    Nicholas – Falco (100cm, 130cm)
    Lumi – Nori (90cm, 100cm)
    Jonna – Vekki (70, 80 cm)
    Silvia – Fleur (70, 80cm)

    Ryhmä 1, 100cm
    Milan ja Biffe
    Nicholas ja Falco
    Aava ja Nori

    Ryhmä 2, 70cm
    Outi ja Jussi
    Jonna ja Vekki
    Silvia ja Fleur

  • #3382

    Outi Halme
    Osallistuja

    Se estevalmennus

    Oli meidän vuoromme lähteä suorittamaan valmennuksen tehtävää. Nostin laukan pääty-ympyrällä ja siirsin katseeni ensimmäiselle esteelle. Jussi oli innoissaan. Se tuntui laukkaavan kuin vietereillä ja vastasi puolipidätteisiini lähinnä kärttyisällä hännänhuiskauksella. Siitä huolimatta ohjasin orin kohti punavalkoista pystyestettä. Tuuli vihelsi korvissa, kun Jussi kiihdytti ensimmäiselle esteelle. Ponnistus jäi hieman liian lähelle, mutta ori loikkasi silti punavalkoisten puomien yli teatraalisen ilmavaran kanssa. Sen mielestä se olisi kai kuulunut edelliseen valmennusryhmään, jossa estekorkeus oli ollut suurempi.

    Ensimmäistä kertaa tehtävää ratsastaessani keskityin vain lähinnä selviytymiseen. Lämmittelyhyppyjen aikana olin meinannut pudota ja jäänyt Jussin kaulalle roikkumaan kahdesti, kun orin ilmavat hypyt olivat päässeet yllättämään. Niinpä minimitavoitteeni olikin vain pysyä kyydissä tehtävän ajan. Hyppy, käännös, hyppy, käännös, hyppy, käännös ja hyppy. Niin kauan kuin Jussi oli menossa kohti oikeaa estettä ja pääsi sen yli, olin tyytyväinen. Orin vauhti ja tarkkuutta vaativa tehtävä eivät sopineet erityisen hyvin yhteen, joten volttimme eivät olleet edes kananmunan muotoisia. Ennemminkin ne muistuttivat munakoisoja tai jotain muuta yhtä epämääräistä.

    “Melekoista kaahaamista Outi!” Eetu nuhteli kentän laidalta tehtävän jälkeen, “vaikkei esteet oo kauhian korkiat, niin soot kuski ja ratsastat sitä hevosta. Voit tehrä isomman ympyrän tai vaikka kaksi, että lähestyminen on suora ja ympyrä on ympyrä.” Nyökkäsin Eetulle ja yritin tasata hengitystäni. Jopa neljän esteen rata oli yllättävän pitkä, jos ei muistanut hengittää sen aikana. Painoin Eetun palautteen mieleeni ja siirryin pois seuraavan ratsukon tieltä.

    Oli vaikeaa yrittää saada Jussi pysymään käynnissä, kun odotimme omaa vuoroamme. Ori steppaili raviaskelia ja viskoi päätään, kun yritin pidättää sitä. Käsistä alkoi loppua voima, vaikkei vetokilpailusta tietenkään ollut mitään hyötyä. Yritin hengittää syvään ja istua syvemmälle satulaan. Hieman kateellisena seurasin, kuinka komea voikko suomenhevonen suoritti samaa tehtävää ketterästi ja säntillisesti. Sen ratsastajalla oli selkeästi homma paremmin hanskassa.

    Toinen yrityksemme sujui paremmin. Vaikka Jussi menikin edelleen kovaa, pysyin itse rauhallisempana. Ensimmäisen hypyn jälkeen ratsastin orin suosiolla isommalle ympyrälle. Niinpä lähestyminen toiselle ympyrälle tuli huomattavasti suoremmin, joten Jussin oli helpompi ponnistaa esteen yli ja tehtävä jatkui hallitummin. Kolmannen esteen jälkeen käänsin orin kuitenkin taas hieman liian tiukasti vauhtiin nähden ja hyppy viimeiselle esteelle lähti todella sivusta. Vaikka ori pääsikin esteen yli leikiten, tiesin mokanneeni.

    “Olisit vaan malttanut vielä sen viimesenkin, muuten se oli kelepo suoritus”, Eetu kehaisi. Hymyilin miehelle ja siirsin Jussin ravin kautta käyntiin, vaikka ori olisi mielellään lähtenyt uusintakierrokselle vaikka heti. Sen sijaan oli mustankirjavan puoliverisen vuoro, joka ylitti esteet vähän samaan tyyliin kuin Jussikin, kovaa ja korkealta. Siitä huolimatta ratsukko näytti pelaavan hyvin yhteen. Ehkä mekin Jussin kanssa jonain päivänä, mietin ja annoin orille pidempää ohjaa taputin sen kaulaa. Nojasin taaksepäin, kun ori meinasi jälleen pyrähtää raviin. Ainakin olin selvinnyt hengissä valmennuksesta. En vain tiennyt, kehtaisiko Eetu tallin vieraille tunnustaa, että se ruunikon värinen helikopteri oli hänen hevosensa.

    • #3400

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Niin se vain ratsastamisen kuvailu sinulta sujuu myös, jopa paremmin kuin Outi-paran ensihypyt vielä kuitenkin hieman vieraalla hevosella. 😀 Tässä on sitä tunnelmaa, josta mulle tulee mieleen esimerkiksi Täyttä laukkaa -heppakirjasarja. Kuvaat ratsastusta niin mukaansatempaavasti Outin tunteiden ja ajatusten värittämänä, että mielleyhtymä saattaa syntyä siitä. (Oikeasti, Täyttä laukkaahan ei ole huonosti tehty ainakaan kisa- ja treenitunnelmien välittymisen suhteen!) Kun olin vähän nuorempi ja haaveilin joskus hyppääväni Isoja Esteitä, se haaveilu tuntui samalta kuin tämä teksti. Ei ollut oleellista olla mestari ja paras ja onnistua joka kerta: unelmoin nimen omaan siitä harjoittelusta ja hyppyjen kohenemisesta!

      Uskon kyllä, että kunhan Outi ehtii oppia kaikki Jussin nappulat, hän ratsastaa varmasti ihan todella pätevästi. Nytkään ei huonosti mennyt, varsinkaan toka rata. Jussi ehkä saattoi lämmittelyssä mielenosoituksellisesti loikkia korkeushyppyjä, mutta siitäkin päästiin. Vielä kun vauhdinsäätely alkaa pelittää, niin eikös peruspaketti ole jo kasassa. 😀 Kyllä toivoin etukäteen, että kirjoittaisit Outin onnistumaan, koska minusta hän onnistumisensa niin ansaitsee. Olikin ihana lukea, kun alun vaikeuksista huolimatta hyvin meni ja hän jaksoi yrittää loppuun asti piittaamatta pikkupettymyksistä!

      Olet osoittanut olevasi aika haka hahmojen ja arjen kuvaamisessa, mutta yhtä ihana oli lukea myös tällaisesta vähän arjesta poikkeavasta treenitapahtumasta. Kun mukana on paljon vieraita hevosia ja ratsastajia, muita on vaikea ottaa mukaan. Ansaitset siis jotain erityiskiitosta siitä, että tästä tekstistä välittyi hyvin sekin, miten paikalla oli muita! Puhuttiin omasta vuorosta, vuoron odottelusta ja seuraavana ratsastavasta kirjavasta hevosesta. Niistä pienistä huomiosta tulee se olo, ettei valmennus tapahdu tyhjiössä. Eetu tietenkin sai ison osan, valmentaja kun tällä kerta oli. Sen puhe kulkee niin hyvin, ai että. 😀

  • #3412

    Milan
    Osallistuja

    Milanin ja Biffen valmennusteksti

  • #3414

    ScrewDriver

    Nicholaksen ja Falcon kuittaus 🙂

    • #3421

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      No tässäpä on onnistuneen oloinen hyppy kivasta ja vauhdikkaasta kuvakulmasta piirrettynä! Nicholaskin näyttää tyytyväiseltä suoritukseen, vaikka varmasti pikkutarkalla radalla saikin keskittyä ihan kunnolla. Paita ja suojatkin on niin sävy sävyyn, että onnistuneen lisäksi näyttää olevan tyylikästä menoa. 😀 Lisäksi onhan Falco nyt tosi komea poika.

      Tykkään tämän kuvan lineistäkin ihan hirveästi. Ne ovat niin kuin lyikkäreillä vedetyt, ja vaikka ne ovat tosi siistit, se lyikkärimäisyys tekee niihin sellaisen luonnoksenomaisen fiilisen. Vitsit kun ehtisin ja jaksaisin (ja osaisin!!), niin haluaisin juuri tällaisella tyylillä kuvittaa jonkin tarinaheppani joka ainoan päiväkirjamerkinnän!

  • #3431

    Silvia

    ”Lauantaina 10.8. järjestetään Hopiavuoren Eetun estevalmennus Hopiavuoren ulkokentällä. Valmennuksessa paneudutaan erityisesti täsmällisiin laukanvaihtoihin ja hevosen suoristamiseen esteelle, mutta kunkin ratsastajan omat ratsukkokohtaiset erityistoiveet otetaan huomioon. Valmennukseen mahtuu kuuden hengen ryhmä, joka voidaan tarvittaessa jakaa puoliksi. Estekorkeus katsotaan ryhmän mukaan.”

    Hopiavuori oli mulle tuttu ainoastaan nimeltä – se oli vilahdellut silloin tällöin Facebookissa. Jotain kuviakin olin tallista nähnyt, mutta paikanpäällä en ollut koskaan vieraillut. Nähdessäni ilmoituksen Eetu Hopiavuoren estevalmennuksesta, päätin tehdä vihdoin muutoksen asiaan. Niinpä mä pakkasin seuraavalla viikolla mukaani kaikki tarvittavat kimpsut ja kampsut ja suuntasimme Fleurin kanssa kohti Hopiavuoren tilaa. Matka sujui hyvin, vaikka Fleurilla olikin tuttuun tapaan oma mielipiteensä kuljetussuojista. Olimme paikalla (kerrankin) hyvissä ajoin ja kerkesin pistää hevosen sekä itseni valmiiksi rauhassa. Hetkeä ennen valmennuksen alkua lähdimme suorittamaan itsenäisiä alkuverryttelyitä ulkokentälle.

    Samassa ryhmässä kanssamme olivat voikko suomenhevonen sekä tummanruunikko puoliverinen ratsastajineen. Olimme kerenneet ravailla hetken, ennen kuin Eetu ilmestyi paikalle. Hän tervehti meitä kaikkia vuorotellen ja kysyi muutamia kysymyksiä valmennuksen sisältöön liittyen. Lämmittelimme vielä hevoset mahdollisimman rennoiksi laukassa ja hyppäsimme muutaman pienen lämmittelyesteen ennen varsinaista tehtävää. Fleurilla oli sille ominaiseen tapaan melko reipas vauhti. Yli mentiin pienistäkin esteistä kovaa ja korkealta, eikä jääty turhia aikailemaan. Tamma oli herkkä avuille, mutta sisäpohje tuntui olevan vähän hankala ratsastaa kunnolla läpi. Fleur vähän seilailikin puolelta toiselle lämmittelyiden aikana, jonka vuoksi itse hieman jännitin sitä, miten tulisimme selviämään esteradasta.

    Katselin muiden suorituksia ennen omaa vuoroamme. Molemmat ratsukot suoriutuivat ihan hyvin, eikä heillä näyttänyt olevan suuria ongelmia selviytyä radasta. Tehtävä näytti haastavalta, mutta lähtiessämme suorittamaan sitä se olikin odotettua helpompi. Toki Fleurilla oli paljon vauhtia ja sain jarrutella sitä, jotta mahtuisin ratsastamaan hyvät tiet esteille. Tamma hyppäsi kuitenkin hyvällä mekaniikalla ja ponnisti hienosti esteiden yli, vaikka pari kertaa tultiinkin aika pohjaan. Toisella kerralla horjahdin vauhdikkaan mutkan jälkeen, jäin liikaa kiinni ja tuli kielto. ”Ei se mitään, vahinkoja sattuu. Jatka vain ja otetaan sama lähestyminen uudestaan”, Eetu tsemppasi kentän keskeltä. Loppuosuus tultiinkin hienosti ongelmitta ja Fleur sai kovasti kehuja. ”Hyvinhän se meni. Vähän vähemmän vauhtia, niin kyllä se siitä lähtee sujumaan”, Eetu kommentoi lopuksi vielä hymyillen.

    • #3436

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Komialta se näytti, vaikka välillä vauhtia olikin! Fleur on sen verran nuori vielä, että taitaa olla ihan hyvä merkki, kun virtaa on. Ei teitä katsellessa kuitenkaan kertaakaan sellaista oloa tullut, että pelottaisi. Tästä hevosesta taitaa olla kasvamaisillaan aikamoinen estetykki, eikä Silviakaan ratsastajana yhtään huonommaksi jää. 😀 Fleurin vaihtia katsellessa ainakin voi täysin vilpittömästi todeta, että se on rohkea hyppääjä!

      Tässä tarinassa mun mielestä parasta on se, mitä kerrot Silviasta kertomatta suoraan mitään. Erityisen silmiinpistävää on se, miten hänen melkein jokainen ajatuksensa koskee Fleuria alun miljöön sivuamista lukuun ottamatta. En tiedä, onko Fleur vain oikein erityisen rakas hevonen vai ihan Silvian ensimmäinen, kun tästä tulee ihan sellainen ensihevosfiilis. Koska niinhän se on, että aurinkokin kiertää sitä kohtaa, jolla juuri se oma ensimmäinen tai rakkain lemmikki sattuu seisomaan! Menin oikein lukemaan vielä kerran Fleurin tekstejä ja huomasin ainakin sen historiakuvauksen vihjaavan, että se saattaisi hyvinkin olla ensihevonen. Siinä tapauksessa olet erinomaisesti onnistunut tuomaan tätä esiin jopa valmennustarinassa!

      Kirjoitat myös teknisesti tosi hyvin. En tietenkään lue tarinoita koskaan virheitä etsiäkseni, mutta ”lukemista häiritsevät virheet” ovat saaneet nimensä juuri siitä, että ne kiinnittävät huomion itseensä tarinasta. Tätä lukiessani katseeni ei kertaakaan pysähtynyt mihinkään sellaiseen. Hyvän tekstin merkki on se, että sitä ei oikeastaan huomaa lukevansa. 😀

      Kiva kun pääsitte valmennukseen!

Aiheeseen ‘Eetun estevalmennus 10.8.’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.