Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
Flida on kaikkien kaveri niinkuin meidän koira. Se on joo vanha ja ehkä vähän hidas muttei se ketään pure ja kaikista se pitää. 😀 Mun mielestä on niin kiva kun sanot että Flida on niinkuin muumimamma ja sitähän se taitaa ollakkin.
-
Hyppytuokio
Tää oli joku extempore idea kahvitauolta, en edes muista kuka tän heitti. Aateltiin testaa, kuinkas paljon Uunon jalka nuoseekaan ja osaanko mä enää edes hypätä. En tiiä, luulin tätä aluksi läpäks, mutta jotenkin löysin itteni Uunon selästä ja este meidän edessä!
”Ootteks ny ihan varma?” Kysyni vähän järkyttyneen näkösenä
”Joojoo antaa palaa!” Nelly huuteli.
”Hyvin se menee” Inari sanoi hymyillen.
Voi herran jumala, mihin mä oon suostunut. Sentään se ei ollut mikään maailma järkyttävimmän kokoinen este, vaan hurjat 25cm.”Nonnii sitten mennää”, mumisin itsekseni
Sain Uunon laukkaamaan, ja tultiin kohti sitä hurjaa estettä. Uuno pääsi sen esteen yli, josta en kyllä ollut yllättynyt! Olihan se niin pieni, ja olisi se ollut kumma jos Uunon jalka ei ois sen vertaa noussut.
”Noni, tää oli niin helppo et nostetaas sitä”
”Ehh, okei”
Nyt se oli 45cm. Ei mua se pelottanut, että Uuno ei pääsisi yli, vaan se että mokaisin tai tippuisin! Se nyt vasta noloa olisikin!Annoin Uunolle vähän pohjetta, ja se oli valmis jo lähtemään takaisin talliin.
”Nyt vaan suorista” Nelly huutaa ihan täpinöissään.
”Ja, öh, se meni jo?” Totesin hypättyä. Uunohan on kunnon hyppykone, jos sitä vain nyt kiinnostaisi pätkääkään. Tuli hypittyä Uunon kanssa tovi, kunnes se näytti olevan jo puhki.
”Eiks tää nyt jo riitä? Uuno raukkakin on jo ihan puhki!”
”Se esittää” Inari sanoi hymyillen.
”Laitetaan vielä perus puomeja, kyllä se vielä niitä jaksaa”Uunon kanssa pyörittiin ympyröitä ja kiekuroita ravissa, ettei sekerkeisi ihan kylmetä kun Inari ja Nelly laittoi puomeja.
”Noniin, alkakaahan tulla”
Tunsin oikein Uunon helpotuksen ja innokkuuden, kun ei tarvinnut enää hyppiä. Siinä kun niitä puomeja vedettiin, oli saapunut kokonainen yleisö. Sebe ja Matildakin oli tullut katsomaan hienoa suoritusta. ”Onkos tää nyt niin ihmeellinen näky että Uuno vetelee puomeja?” kysyin kun tulin heidän kohdalleen.
”Ei kai, tai tavallaan” Sebe selitti.
Tai tavallaan? Eikös Uuno oo ennenkin hypännyt ihan loistokkaasti? Tässähän mä olin vaan testin alla kun viimeksi hyppäsin 16-vuotiaana?Kaiken tän jälkeen Uuno oli taas herkkuja vailla, ei mikään yllätys, ainahan se on! Jäin vielä rapsuttelemaan Uunoa, se oli ihan tuli kuuma, toisaalta olihan se antanut mulle kunnon hyppytuokion. Uuno on kyllä ihana polle, perus hyvä eikä pelkää mitään. Kaiken kukkuraksi se on kauhea imuri ruuan suhteen! Just täydellinen hoitoheppa.
-
Eetulla on varmasti jotakin ihme kahvia kun saa Sebenkin sitä juomaan. Tai sitten se seura, kun kerran Alma on pyödässä :DD
Vitsit, ois kiva omistaa lemmikki hiiri. Nyt se on ehkä mahdotonta, koska jos sen ottais ulos terraariosta, mun kissa varmasti söis sen! koska mä heräsin sen tuhinaan joskus kahdelta yöllä Vähänkö söpöä! Voin kuvitella Taavin tuhisemassa Seben naamalla, tosi ihana yllätys. Sentään se ei ollut lähtenyt kipittämään taloa ympäri, ois ollu Sebellä vähän hommaa ettiä keskellä yötä omaa pikkuista hiirtä! 😀
-
Yökylä 6-7.7
Ei herran jumala, mitä täällä on käynyt?Pöytään oli kertynyt jo porukaa, mutta olihan siinä vielä paikka jonne mahduin istumaan. Ihan hirveä nälkä. En edes ajatellut mitä muut puhuivat, väsytti ja ruoka oli ykkös sijalla. En muista, milloin viimeksi oisin ollu näin nälissäni. Onneksi Eetu on tarjonnut meille iltapalaa.
Pöydän äärestä kaikkien suunta oli tallin vintti, tulin sinne vähän niin sanotusti ’myöhässä’, koska muut olivat jo kerenneet alottaa monopolyn pelaamisen enkä korteista ymmärtänyt pätkääkään. Siinä menin istumaan Matildan kanssa katsomoon.
”Onpas tääkin peli hankalaa” mumisin katsoessasi Helloa joka oli aivan raivon partaalla.
”Noo.. tälläistähän se on, jos Hellon päästää pelaamaan.”
Katsoin hieman hämmentyneenä Nellyä joka raahasi Sebastiania perässään. Moikkasin Sebeä mukavasti, olihan se kiva nähdä taas muitakin hoitajia. Sitten se sanoi jotain ”Samat sanat, Elma” siis. Yritin pidättää naurua etten repeisi ihan täysin! Pakkohan mun oli korjata etten oo mikään Elma, vaan Alma!
Nelly kerkesi aikansa riehnätä Sebeä ennekuin hän laski hänet menemään.Siinä jäin pelaamaan monopolyä muiden kanssa kun Hellolta oli palanut hermot ja se oli mennyt jonnekkin.
”Öö miten tätä pelataan?” kysyin niin hämmentyneenä
”Noni tää on ihan helppo peli!”
Hello oli jostakin ilmestynyt ja se selitti ihan täpinöissään miten peli toimi, ainutvaan että mulla meni puolet sen jutuista ohi..
Ihan kuin olisin kala kuivalla maalla,mihinkään en pääsisi ja siihen jäisin. Mun oli pakko lähteä pois kun en ymmärtänyt koko pelin menoista mitään 😀Lähdin käymään sisällä, ja siellähän Eetu pyöri keittiössä.
”Laitatko kupin kahvia tulemaan, ei tästä tuu muuten mitään kun nukahdan pystyyn” Sanoin Eetulle.
”Näin myöhäänkö?” Hän katsoi vähän hämmentyneen näköisenä mutta alkoi siltikin keittämään kahvia.
Mulla ei ollut edes mitään käryä, paljonko kello oli. Kaikki muut olivat täydessä virrassa ja pelasivat pelejä ja juttelivat.
”Oisko mulle tyynyä ja peittoa?” Sebe tuli kysymään.
”Tottahan toki”
Siinä juotiin kahvia. Luulin että Eetu ei olisi ottanut kahvia, kun kysyi että ”Näin myöhäänkö”.”Ei herran jumala, mitä täällä on käynyt?” Nuo olivat ekat sanat kun saavuin takaisin tallin vintille.
Samalla mua kyllä nauratti niin paljon että huhhuh. Sipsejä oli ympäri vinttiä, oli ollut vissiin ihan hauskaa kun patjojakin oli kaadettu ja sinne oli tehty kunnon linna. Hienon patjalinnan sisällä istui Hello ja Nelly. Olivat kuulemma voittaneet monopolyn niin moneen kertaan että saivat oman linnan. Siltikin epäilen että tuo linna oli Nellyn oma idea! 😀Kyllähän ilta meni ihan nopeasti, osa kävi nukumaan ja muista patjoista rakennettiin linaan uusia osia. Kyllähän se kaatui muutaman kerran ja lopulta jouduttiin rikkomaan se, kun porukkaa alkoi käymään nukkumaan.
-
Uninen pikkuinen
Uuno oli ollut koko matkan aivan nukahtamis vaiheessa. Oli todella nättiä ja oli ihanan tyyni ilma. Kaiken tämän ihanuuden kruunasi ne kaikkien lempparit, hyttyset! Skotti oli vähän epäröinyt muttei ketään sekään haitannut. ja osa oli käynyt uimassa, itteäni ei se uiminen kauheesti kiinnostanut ja jätin sen väliin.
Kun Hello alkoi laulamaan maammelaulua, Sebe näytti niin saikähtäneeltä. Pian huomasin että olin itsekkin siinä kuorossa, kaikki hoilasivat täysillä eikä ketään oikeastaan kiinnostanut miltä laulu kuulosti. Uuno ei edes huomannut sitä kauheaa rääkyntää- siis kröhöm.. Ihanaa laulua. Olihan niitä muitakin lauluja, Old town road, Ukko metso ja monta muitakin. Tässä vaiheessa olinn aivan varma, etten pystyisi puhua seuraavaan viikkoon mitään. Tuli sen verran noita lauluja karjuttua.
Pian oltiinkin jo peltojen välissä, siellä oli ihanan tyyntä niinkuin muuallakin olu ollut. Heinikosta kuului heinäsirkkojen surinaa. Kyllä siinä tuli muutamat haukotuksen mukaan lukien minulta ja parilta muulta. Koko matkan olin jutellut lähinnä Nellyn ja Matildan kanssa.
”Mikäs on tuon kaunokaisen nimi on?” Kysyin katsoen super söpöä hepoa, joka veti kärryjä.
”Kerttuhan se on.”
”ÄÄK”
Iso koppakuoriainen leimahti suoraan mun naamalle. Hyi hitto. Kaikki kääntyvät katsomaan mua päin,kun olin kiljahtanut.
”Mitäs kävi?” Eetu kysyi hämillään
”Öh, koppakuoriainen se vaan lens mun naamalle.”Eetu antoi meidän ottaa loppu spurtit tallille, kun se oli jo näkyvissä. Voi mikä helpotus, kauhea nälkä nimittäin. Uuno ryntäsi tallin pihalle vauhdilla, se oli niin onnellisen näköinen. Tallissa se vain tuijotti mua karsinastaan.
”Kuinkas monta leipäpalaa sä tälläkertaa tarvit?”
Uuno ruoskutti leipäänsä onnessaan ja lähdin heti tupaan, oli yksinkertaisesti niin karsea nälkä. 😀 -
En koskaan, en ikinä
”Joku on tuonut uuden paketin kahvia!” Eetu huusi keittiöstä.
Eira ei edes tainnut kuulla, se vain katseli puhelinta kiivaasti.
”Miksi en koskaan pääse ratsastamaan Uunolla?” Eira valitti.
”Kuinka niin?”
”En vaan ikinä pääse, aina joku muu on mennyt sillä!”
”Uunohan seisoo tälläkin hetkellä tarhassa, odottamassa että joku vähän liikuttaisi sitä”
”Jes! Nyt voisin mennä mäensisukseen!”
”Ei kannata, liian märkää ja mist sitä tietää jos alkais sa-
Eira oli ottanut jalat alleen ja lähti hakemaan Uunoa eikä Eetu edes kerennyt sanoa sen lausetta loppuun!
”Sinne men” Eetu tokaisi.
Sebe tuli ovesta sisään samalla kun Eira lähti ulos.
”Mihis Eiralla oli kiire kun tuli noin vauhdilla vastaan?” Sebastian kysyi.
”Oli menossa hakemaan Uunoa.”Siinä me sitten kolmistaan juotiin kahvia. Aikaa tapettiin ja ehkä vähän liikaakin mutta Olihan meillä mukavaa.
”Ootteko huomannu, Inari on näyttänyt vähän haikeelta”
”Niinhän se on, vähän kumma kun se on yleensä aika aurinkoinen ja iloinen. Eetu sanoi.
”Varmaan vaan huono päivä.” Sebe epäili.
Siinähän me juteltii niitä näitä varmaan tunnin tai puoltoista. Kahvi alkoi jäähtyä kun olin unohtanut juoda sitä kaiken sen jutellemisen keskellä.
”Mutta jooh, mä lähen nyt tästä hommiihin, en mä voi vaan lorvia täällä vaikka se olisikin kuinka kivaa.”
”Sama täällä” Sebastian sanoi.Sebastian lähti varustamaan Skottia, ne olivat menossa ratsastamaan kai kentälle. Eira oli tuli juuri Uunon kanssa pois kentältä. Uuno oli aivan puhki, ainakin se siltä näytti. Ei ollut Eira päästänyt Uunoa helpolla, vaan se oli antanut sille kunnon Kyytiä ympäri kenttää. Uuno esitti taas kidutettua, voi poloista. Ihana kun se esittää saadakseen herkkuja.😄 Ruoka taitaa olla sille kaikki kaikessa.
-
Voi Herran Jumala Jake!
Jake, onhan se ihana ja tärkeä kissa. Pienestä pitäen oon omistanut kissan ja en ilman sitä osais kunnolla edes elää. Mutta sitä mä vihaan, kunt tää turri hyppii naamalle, kehrää ja nappaa ulkoa hiiren ja sitten haluaa vänkeä mun viereen nukkumaan! Oon yrittänyt pestä koko kattia miljoona kertaa,ja se vaan sähisee ja raapii mua,ugh. Ainiin, ne kaikki kissan karvat. Turhaan niitä nyppii pois, kun pian oot taas karvojen peittämä.
Sentään Jake ei ole Valkea, koska ne näkyisi niin selkeesti mustissa vaatteissa. Onneksi otin vain perus maatiaiskissan, enkä mitään pitkäkarvaista otusta koska olisin muuten voinut tehdä kaikista niistä karvoista pehmeän haalarin!
Kaikkea sitä sitten tekeekin kissansa eteen, ruokaa, rapsutuksia järkyttävään siivousta ja 24/7 joutuu kuunnella mouruamista. Joulukuusikin on maailman riskialttein päätös hankkia, koska Jake on tykkää kaataa joulukuusen joka vuosi! Aina sitä saa komentaa, mutta en oikein osaa edes olla sellaiselle söpöläiselle ilkeä, siksi kaikki mun hoidokit onkin aika lellittyjä.
-
Noh,eikun tuumasta toimeen! Tottakai aijon tunkea Alman mukaan Uunon kanssa! Yökylään Alma tulee tottakai! Aattelin vaan tuleekos se yökylä tarina ton maaston kanssa putkeen ja olisikos se samanlaista löyhää taidetta? 😀
-
Vai että Eira meni noin helposti lankaan!😄 Luuli pääsevänsä Jussila mutta saikin Pasin! Toisaalta, onhan se ihan hyvä että vauhtipappa pääsi käppäilee.
-
Polttavan kuuma
Oli erehdys laittaa musta paita, nimittäin kentällä Uuno paran selässä oli Polttavan kuuma. Tuntui kuin kuumuus olisi kuolemaksi! Oli niin kuuma, että ajatukseni välillä herpaantui. Siltikin nautin ratsastamisesta, sillä Uunon selässä oli todella mukava istua.
Eira istui kentän laidalla Inarin kanssa,ja se pörröinen, Hello oli kentällä. Jotenkin, tuntui kuin olisin jossakin suurella lavalla, esittämässä ja Eira ja Inari olisivat tuomareita! En ole ratsastustaidoiltani mikään paras, ja se sai jännitystä vielä enemmän aikaan. Toisaalta ajattelin että Uuno ei pelkää mitään ja tippumisen mahdollisuudet olisivat niin pienet ettei minulla olisi hätää ainakaan kentällä.
”Milloon meinasit lähteä Uunon kanssa maastoon?” Hello kysyi.
”En tiiä, ei mulla oo ollu aikomustakaan mennä Uunon kanssa maastoon.” Sanoin ääni tärähdellen Uunon ravin takia.
”Mutta Uunohan on ihan kiltti, eikä se pelkää yhtikäs mitään! Turhaa sä mitää edes jännittäisit!” Hello huuteli.Loppukäyntien jälkeen taputtelin Uunon polttavan kuumaa kaulaa, olihan sen jo aika päästä lepäämään.
”Hyvinhän se meni!” Eira huuteli
”No jooh, kaihan se ihan hyvin men”
Tallissa Uuno pärski aivan koko ajan.
”Joo joo, Hyvin sä menit. Kyllä sä saat kohta kuivattua leipää.” puhuin Uunolle
Siinä se tuijotti mua syvään mun sieluun, okei ei nyt ihan mutta, melkeen! Leipäähän se oli vailla kun olin sitä niin ”kiduttanut” ja harjannut sen sotkuista häntää ja vielä kavunnut sen selkään. -
Voihan kissan karvat!
Ennen Hopiavuorelle lähtöä meinasin että pitäisi käydä tankkaamassa auto, mutta se taisi unohtua. Ihmettelin miten ihmeessä multa ei loppunut polttoaine kesken matkan Hopiavuorelle, koska mittari näytti pyöreää nollaa. Ehkä olen onnistunut rikkomaan mittarin, taikka autoni liikkuu pyhän hengen voimalla!
Olin 100% varma, että olin ottanut Jaken karvat pois paidastani mutta ei! Niitä oli vielä kuinka ja paljon kun menin auringon valoon seisomaan tallin eteen. Hyvä etten kerennyt hukkua niihin! Ehkei kukaan niitä huomaa, ajattelin ja jatkoin matkaani Uunoa kohti. Siella Uuno taas möllötti, ehkä se pian oppisi että tungen sen arkeen pörräämään. Olin menossa etsimään muita ja melkein jätin hanskani aivan Uunon viereen! Voi minua, onneksi älysin että Uuno saattaisi maistella mun hanskoja ja laitoin ne taskuuni.
Menin katsomaan, näkyisikö muita missään ja näin jonkun punatukkaisen pojan seisovan Skotin kanssa.
”Moikka! Mä oon Alma!”, sanoin sille pojalle
Hän näytti vähän säikähtäneeltä, enkai minä vain nyt pelästyttänyt häntä! Skotti seisoi hänen vierellä ja tuijotteli mua vähän hämmentyneen näköisenä.
”Moro, Sebastian tai, kutsu vaan Sebe” Hän vastasi
Vai että Sebastian, ihankuin olisin kuullut siitä jotakin! Olikohan se just Skotin hoitaja, ähh muisti pettää aina kun sitä tarvitaan!
”Etkös sä olekkin Skotin hoitaja?” varmistin kysymällä.
”Juuh, Skotin hoitajahan mä oon” Sebastian vastasi.
”Okei, Oon Uunon hoitaja, ja itseasiassa se oottaakin mua tuolla!” Sanoin Sebelle ja lähdin hakemaan Uunoa.Nappasin Uunon harjan käteen ja aloin harjaamaan Uunoa. Se näytti odottavan kunnon rapsuttelua, mutta hommat jäi vähän kesken kun Eira tupsahti paikalle.
”Sä taisit olla Alma?” Eira kysyi.
”Juuh, Almahan mä oon” Vastasin hymyillen samalla silittäen Uunoa.
”Ootkos sä ratsastanut jo Uunolla?” Eira kysyi
”En oo vielä kerennyt kysyä tai edes ajatella Uunon selkään nousua” vastasinEi kestänyt kauaankaan aikaa kun Eira alkoi puhumaan paljon kuinka joku teki jotakin yms. Tuli mieleen ihan minä nuorempana, puhun yleensä aika paljon mutta jotenkin asiat meni vähän korvan ohi kun hoidin Uunoa siinä samassa. Loppujen lopuksi Eira vaikutti ihan mukavalta, mutta mä oon niin törppö että tuun saamaan Eiran jollakin maailman typerimmällä tavalla vihaiseksi.
Eiran lähdettyä olin vienyt Uunon tarhaan ja menin nyppimään kissan karvoja yksitellen pois. Siinä kesti vähintään kolme varttia! Näin jonkun pörröisen näkoisen jätkän seisovan Seben ja Skotin luona, mutta olin aivan liian kyrsiintynyt kissan karvojen irroittamisesta ja annoin heidän jutella kahdestaan.
-
Ihan turhaa sä mietit mikä voi mennä pieleen, mutta onhan se hyvä aina varautua kun kokeilee jotakin asiaa pitkän tauon jälkeen 😀 Mun mielestä tuo enkä ole koskaan törmännyt uutiseen etanasta,joka juoksisi tuhatta ja sataa metsikön poikki On vaan jotenkin hauskasti ilmaistu! 😀
-
Mä niin vihaan aikasia herätyksiä, mutta jos tallille pitää herätä aikaseen niin eihän se haittaa mua lainkaan! Jotenkin se että pääsee tallille on kuin ’palkinto’, mutta ehkä se johtuu nyt siitä, kun mulla on ollut ratsastuksesta jo piitkä tauko! 😀
Flida on kyllä tosi ihana ja ainutlaatuinen yksilö! Tommoset pikku seikat, esim ’Miten häntä kaareutuu taikka minkälaiset liikkeet hepalla on’ eivät oikeastaan mua kauheesti liikuta. Mun mielestä on tärkeintä hevosen luonne ja kuinka tärkeä se on omistajalle! Flidalla on tosi nätti väritys, ja muutenkin ihanan näköinen tamma! :3
-
Mitä ihmettä mä puen päälle?
”Eikä,enhän mä voi tätä paitaa tallille laittaa, enkä tota taikka tuota”, hoin itsekseni kun yritin etsiä sopivaa paitaa tallille. ”Bingo!” kiljaisin niin kovaa että Jake tippui melkein sohvalta. Vihdoin löysin kivan paidan tallille. Annoin Jakelle vielä vettä ja ruokaa ennekuin lukitsin taloni oven ja hyppäsin auton kyytiin.
Saavuin Hopiavuoren pihalle noin 18 minuutin ajomatkan jälkeen. Sydämmeni alkoi hakkaamaan jännityksestä kun saavuin Uunon karsinan eteen, siinä se nyt seisoi. Voi miten mä halusin alkaa rapsuttelemaan sitä niin paljon ja mun sisäinen heppatyttö kiljui onnesta, mutta samalla mua jännitti ja ehkä hieman pelotti olla uudessa paikassa aivan yksin. Pian huomasin satulahuoneen luona seisovan rastapäisen tekojalkaa käyttävän miehen. Tottakai mun piti mennä heti moikkaamaan häntä ja sanoin :”öhh, Moi!”
”Moi! Ootkos sä nyt se Alma mistä Eetun on jotakin sanonut?”
”Jooh, tässähän mä”, vastasin naama punaisena.
”Noh, Tervettuloa Hopivauoreen! Mun nimi on Noa, tarvitkos sä jossakin apua?” Noa sanoi todella avuliaan kuuloisena.
”En usko, ehkäpä mä selviin tästä”, sanoin erittäin hermostuneena.Uuno seisoi karsinassa niin rauhallisena ja tuntui kuin se nauttisi harjaamisesta, kun nysväsin Uunoa oikein kunnolla ja sehän melkein kiilsi kuin tähti. Mietin ajatuksissani samalla kuinka Noa oli todella avulias, ja mä todella hermostunut. Yht’äkkiä kuulen askelia ja Eetu saapuu Uunon karsinan luo ja sanoo:
”Moikka! Noa kertoi sun saapuneen tänne, Tervetulloo vaan Hopiavuoreen!” Säikähdin Eetua niin pahasti että melkein tiputin harjan mun kädestä!
”Ai, jooh Noa, sen mä tapasin äsken :D” sanoin hieman järkyttyneen näköisenä. Sitten Eetu sanoo: ”Ainiin, tässä on Uunon toinen omistaja Inari”
sitten Eetu jatkoi:
”Te varmaan selviätte kahdestaan” Hän sanoi hymyillen ja lähti kohti taloaan.Inari tervehti mua iloisesti ja mä samoin.
”Uuno on aika lempeä ja kiltti heppa” Inari sanoi.
”Jooh, niinhän mä kuulin, ja todella ihana se on ollut tähän mennessäkin!” Vastasin hymyillen.
Kauhea hermoiluni on tainnut hävitä pikkuhiljaa kun juttelin Inarin kanssa.
”Ainiin, Uuno rakastaa ruokaa ja jos sille antaa kuivattua leipää, se saattaa hinkua sitä lisää eikä Uunon ruokahalua tarvitse aina uskoa, se esittää” Inari kertoi.
”Esittää taikka ei, Uuno tulee varmasti olemaan aika hemmoteltu, kun tuommoinen järkäle varmasti oppii nopeasti, miten multa saa lisää herkkuja!” vastasin Inarille naurahtaen.Inari opasti mua tallilla ja olihan meillä ihan mukavaa.
”Uuno menee Skotin ja Pasin kanssa aina samaan tarhaan” Inari opasti.
”Okeih, millaisia polleja Skotti ja Pasi ovat? Uskallanko mä mennä Hakemaan Uunoa sieltä?” Kysyin inarilta.
”Pasi on Hopiavuorella viettämässä eläkepäiviä, mutta vaikka Pasi onkin vanha, ei kannata aliarvioida Pasia, siltä löytyy vielä vauhtia vaikka muille jakaa” Inari kertoi.
”Okei, entäs Skotti?”
”Skotti on niin sanotusti ’yksinkertainen’ ja se saa yleensä itsensä jumiin helposti. Molemmat pollet ovat ihan kilttejä eikä sulla ole syytä pelätä” Inari sanoi hymyillen.
Uunon laitettua tarhaan Inari katosi jonnekkin, en ole ihan varma. Ehkä hän sanoi minne meni mutta olin niin ajatuksissani kun mietin Uunoa ja muita hevosia. Hetken seisottua auringossa mun oli pakko mennä tallin sisälle hakemaan vesipullostani vettä. -
Vähänkö hieno! Vitsit ois kiva osata piirtää noin hyvin ::D
Hello ei Sebastianilta paljoa kysele. Riimukin pois ja sillä selvä 😀 Ite en ois kyllä uskaltanut antaa Skotin olla tuollalailla vapaana, mutta kyseessä oli Hello ja mitäpäs nyt siltä odottaa. Onhan se kuva instassa hieno! -
Lasten kanssa leikkiminen ja niiden vahtiminnen taitaa olla taitolaji, jossa Hello on super taitava. Nuorempia serkkuja on tullut vahdittua noin miljoona kertaa ja en oikeen tykkää siitä. Lasten kanssa mulla on motto Sitä pienempi, sen pahempi koska mä en vaan tykkää pienistä lapsista. En tiiä mikä siinä on, mutten niitten seurassa viihdy 😀
-
Tykkään tosta Hellon asenteesta: ”Ei se ole niin justiinsa” Mä oon semmonen pikkutarkka, ettei tuo tulisi kuuloonkaan!
En ollut edes älynnyt, miten paljon asioita Typyn kanssa voisi tehdä! En ois edes ajatellut Typyä jumppapallon kanssa, taikka sitä leikkimässä isoa heppaa. 😀 Kyllähän se vähän mietityttäisi, jos joku ajelisi ympäri pihaa hevonen mukana, eikä olis minnekkään menossa. Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, mutta mikä jottei!
-
En kestä noita Hellon vihjailevia viestejä :DD ”Jos sä tulisit tänne toivottavasti pian sä olisit mun pä” tuota, jos tollaisen viestin sais, en kyllä tietäis pitäiskö itkeä vai nauraa >:D
Toi kuva Hellosta, ihan super hieno! En vaan yksinkertaisesti käsitä, miten joku voi tehdä noin hienon kuvan 😀 Jotkut vaa sitten osaa piirtää ihmisiä, jotka on oikeesti hienoja o.O
-
Vai Hello näytti hamsterilta :DD Mä voin jo nähdä mun sieluni silmissä hellon näyttävän hamsterilta, voi eih :DD Hello on vissii myös aika taitava käsistään, kun kerran teki dogelle oman pelipaidan! Jos mä oisin tehnyt Jakelle oman paidan, se ois seonnut täysin.
Mun mielestä tuo on aika söpöä, kun Helloa pelottaa jos Tidelle käy jotakin! Ite en vois Helloon kauheesti samaistua, koska yleensä teen jotakin ja sitten vasta mietin että olikos siinä mitään järkeä. Ja oon muutenkin ihan kauhee yllyttäjä ja seurauksia en kauheesti mieti. ::D
-
En tiiä mikä siinä maammelaulussa on, kun siinä lauletaan toi ”soi sana kultainen” Mutta sana pitkitetään ”saana” ja se on miun irl nimi. Jotenkin aina jossain luokassa,kun laulussa laulettiin Saana tunturista nii kaikkien päät kääntyivät mun suuntaan. Sama käy aina maammelaulussa! ::DD
-
Mitää?! Et ollut huomannut Noan tekojalkaa 👀 Se oli eka asia minkä huomasin, kun näin Noan ekaa kertaa. Noa taitaa olla aika vahva, siis henkisesti. Se ei turhaan jää suruun vaan jaksaa puksuttaa eteenpäin, arvostan sitä! Inari taitaa olla muutenvaan tottunut Eiran hölmöilyyn. Kaikkeenhan tottuu aikanaan.
Jake haluaa aina pureskella ja nuolla mun hiuksia kun yritän saada nukutuksi. Niin on Uunokin muutaman kerran, josta en kyllä ole yllättynyt! En tiiä miksi eläimet haluaa aina nuolla tai muutenvaan haistella hiuksia! Onkohan niillä joku fetissi hiuksien haiateluun :DD
-
Ite tykkäsin koululiikunnasta! Paitsi uimisesta, jaikksss! Mutta tohon housujen putoamiseen, mulla kerran repesi housut koulussa, ja minä kovana tyttönä pidin ne rikkinäiset housut jalassa.🤦♀️ Oon myös korjaillut omia vaatteita koulussa oman kömpelyyteni takia.
-
Siis… Tää veti ihan sanattomaks 😀
Miten ihmeessä tuollaisesta vais vaan olla välittämättä? Tommonenhan jää ikuisesti jonnekki pieneen nurkkaan kolkuttelemaan! En kyllä malta odottaa seuraavaa osaa! -
Valitettavasti. Tottakai sehän riippuu ihan minkälaisia kissoja on! Meillä on 2 maatiaiskissaa, ja ei oo eka taikka toka kerta kun joutuu joulukuusta uudestaan nostamaan! Kerran otin kissan sisälle tietämättä että se oli juuri napannut oravan, ja noh sitten siltä sain jonkun hemmetin orava kirpun! Niistä lähtee myös todella paljon karvoja, ei tarvi kun koskea sitä nii semmonen karvatuppu lentää ilmaan. Ja kun tassuja yrittää pestä, siitä ei vaan tule yhtikäs mitään! Kuulostan nyt jotenki siltä, että kissat olisi mulle vaivaksi. Ei ne todellakaan ole, nuo kaikki on vaa asioita mitä joudun aika useesti kokea kun niiden karvaturrien kanssa pyörin.😃
-
Bee varmasti luuli näyttävänsä kovalta jätkältä mutta todelisuudessa se on varmasti ollut koko porukan söpöin ja hauskin pikkuinen! On noi orivarsat aikamoisia kun ne kiitää ja pukittelee täyttä häkää! <3
