Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
Ne on aika ääliöitä molemmat
”Tuutko mukaan?” Kysyn Eiralta joka norkoilee Typyn karsinan edessä. Tammalla on päällä suitset ja niissä kiinni juoksutusliina.
”Mihin?” Tyttö kysyy. Työnnän Typyn takaisin karsinaan sen yrittäessä tulla ulos.
”No sinne maastoon. Meen taluttamaan tätä” muistutan. Olinhan sanonut jo aiemmin meneväni maastoon.
”Okei mä tuun” Eira vastaa nyökytellen. Lähden tytön perässä pihalle.Tallin pihassa meitä vastaan tulee Santtu ja Fifi.
”Haluutteko tulla meidän mukaan maastoon?” Kysyn pojalta. Santtu vilkaisee poniaan, joka seisoo kiltisti paikoillaan varusteet päällä. Sitten tuon katse siirtyy Typyyn, joka hyörii ympärilläni.
”Öh..me oltiin just maneesissa..mutta jos me tullaan loppukäynneiksi mukaan” Santtu lopulta vastaa.
”Nouse selkään” Eira sanoo. Poika alkaa laskemaan jalustimia alas ja kiristämään uudelleen satulavyötä, jonka tuo on ilmeisesti löysentänyt maneesissa. Kun Santtu on kyydissä lähdemme rauhallisesti kävellen – siis kaikki muut paitsi Typy – kohti maastoa.”Mitä sä tänään harjoittelit?” Kysyn Santulta. Olin antanut Typyn liinan pään Eiralle silläkin uhalla että tyttö menee heti ilmoittamaan siitä Hellolle.
”Harjoitusravia – taas. Ja sit myös pysäytyksiä” Santtu kertoo. Nyökkään pojalle.
”Onko treenit sujunut hyvin?” Kysyn, johon Santtu puolestaan nyökyttelee.
”Kiva” Eira sanoo liittyen keskusteluun.
”Otetaanko ravia?” Tyttö jatkaa.
”Mutta nää oli loppukäynnit” Santtu sanoo varovasti.
”Ei se haittaa. Kyllä me voidaan vähän ottaa. Kävellään sit loppumatka kokonaan” Eira inttää.
”Okei..” poika vastaa ja ottaa ohjat paremmin tuntumalle.
”Mä otan nyt sen Typyn Eira” sanon ja siirryn tytön viereen.
”Kyllä mä pärjään”
”Mä tiiän, mutta jos Typy tekee jotain ja pääsee irti niin se on mun vastuulla” sanon. Tyttö empii hetken, mutta ojentaa lopulta liinan. Hymyilen tytölle ja annan suukon tuolle ottaessani liinan omaan käteeni.
”Okei sit ravi” huikkaan. Ensin Santtu siirtää Fifin raviin. Eira lähtee hölkkäämään vieressäni, joten lähden itsekin. Typy melkein ryntää ohitseni, mutta kiskaisen liinan päästä saadakseni tamman rauhoittumaan.
”Onko kaikki ok?” Kysyn Santulta, joka keventää varsin hyvin. Poika kääntyy nopeasti vilkaisemaan taakseen.
”Joo” kuuluu vastaus.
”Hyvä” Eira sanoo hieman hengästyneenä. Typy meinaa taas kiihdyttää, mutta hidastan ravin maltilliseksi. Pienen matkan jälkeen Santtu siirtää poninsa takaisin käyntiin. Typy siirtyy yllättävän hyvin käyntiin, vain viisi sekunttia minun ja Eiran jälkeen. Rapsutan tammaa kaulasta.
”Käännytäänkö?” Eira kysyy. Santtu mutisee jotain mistä en saa selvää tuulen yli. Vastaan myöntävästi kääntäen Typyn ympäri. Takaisin tulo matkalla Fifi saa pitää jonon perää.Pian tallin piha alkaa näkymään edessämme. Annan vielä loppumatkaksi Typyn Eiralle siirtyen itse kulkemaan Santun viereen. Kun olemme menossa talliin, Sanni ja Nana ilmestyvät eteemme. Eira mulkaisee tyttöä silmät sirillään, johon Sanni vastaa yhtä hyytävällä katseella. Sitten Sannin katse siirtyy Santtuun, jonka mielestä Fifin jalustinhihnat ovat erityiset kiinnostavat. Lopulta tytön katse siirtyy minuun.
”Miten menee?” Kysyn rennosti, muiden oudosta ilmapiiristä huolimatta. Eira ojentaa Typyn minulle ja siirtyy Santun viereen katse tiukasti Sannista. Aistin että tuo haluisi sanoa jotain oikein pistävää, mutta ei luultavasti sano vain siksi että minä olen tässä.
”Ei se teille kuulu paskaakaan” Sanni vastaa. Eira tuhahtaa ja Santtu tuijottelee maata. Ihan kuin Sanni olisi minun vihamieheni.
”Selvä sitten” hymähdän. Sanon Eiralle ja Santulle että he voivat mennä jo edeltä talliin. Poika näyttää varsin helpottuneelta taluttaessaan poninsa sisälle. Eira kävelee ohitseni hipaisten kättäni ja mulkaisten Sannia vielä viimeisen kerran.
”Mikä sulla oikeen on?” Kysyn kun olemme kahden.
”Oonko mä jotenkin muka erilainen kuin ennen?” Sanni heittää. Et – minun tekisi mieli vastata.
”Mikä sulla on Eiraa ja Santtua vastaan?” Kysyn. Typy alkaa pyöriä ympärilläni, samoin kuin Nana Sannin ympärillä. Molemmat nuoret tammat alkavat käydä kärsimättömiksi.
”Ne on aika ääliöitä molemmat. Kantsis sunkin olla Miskan ja muiden kanssa enemmän eikä tollasten nössöjen” Sanni sanoo. Kiristelen hampaitani. Tyttö on ihan erilainen kuin silloin koulun katolla.
”Mä päätän ite kenen kaa oon” sanon, jonka jälkeen häivyn talliin. Sanni tuhahtaa kuuluvasti ennekuin jatkaa itsekin matkaa. -
Liinakko ori
Astun sisälle Riitan ratsastuskoulun tallirakennukseen. Eiran innoittamana olin päätynyt varaamaan yhden tunnin, koska hinku ratsastamaan oli niin kova. Tallissa vastaan tulee tummahiuksinen tyttö, joka on minua nuorempi.
”Anteeksi. Olen varannut klo 17 tunnille paikan, joten mistä voisin tietää ratsuni?” Kysyn. Tyttö osoittaa käytävän toiseen päähän, jonka jälkeen kävelee pois. Ehkä hän oli vain ujo.Kun olen saanut ratsuni tietoon etsin sen karsinan. Make, Faythe, Pond, Mini…Eepos! Ovessa olevassa kyltissä lukee Erzengel ”Eepos”. Karsinassa seisoo liinakko 150 säkäinen haflinger ori. Kaivan karsinan edessä olevasta korista harjan ja astun sisälle karsinaan. Ori on hoitaessa aika vilkas ja keksii itselleen kaikenlaista tekemistä. Harja, takkini vetoketju ja kaviokoukku päätyvät orin huulien väliin vähän väliä. Varustamisessa ori on oikea säheltäjä, mutta lopulta katselen tyytyväisenä karsinassa varusteet päällä seisovaa liinakkoa. Kun jokainen tuntilainen on valmis ratsastuksenopettajamme tulee hakemaan meitä tallista maneesiin.
Aloitamme alkukäyntien jälkeen tekemään voltteja taivutellen hevosia. Ensin Eepos vain kipittää menemään eteenpäin korvat hörössä. Kestää hetki ennenkuin saan orin avuilleni. Muistutan itselleni että ori on 6-vuotias, joten annan sille hieman armoa. Alkuun olen vähän hukassa ratsastustauon jälkeen ja voltit ovat joko liian pieniä tai suuria. Ori sentään taipuu kivasti pohkeeni ympäri.
Alamme keventämään ravissa ympäri maneesia ja nyt keskitymme vain istuntaan ja että hevoset ovat kuulolla.
”Katse ylös Herman! Älä kevennä liitoitellusti, napakka ja pieni kevennys riittää niin Eeposkin rauhoittuu” neuvoo opettaja kentän keskeltä. Ohjeiden mukaan nostan katseeni ponin niskasta ylös sekä hiljennän kevennykseni. Heti Eepos rauhoittuu ja laittaa takajalat töihin. Fiksu nuori!Orin harjoitusravi on varsin mukavaa istuttavaa. Nyt ongelmiin lisääntyivät käsien epätasaisuus ja kovuus. Sen siitä saa kun pitää taukoa. Vedän syvään henkeä katse edessä. Odotan jo innolla kävelytaukoa.
”Käynti ja vapaat ohjat” opettaja käskee. Siirrän Eepoksen mahdollisimman pienillä avuilla käyntiin, jonka jälkeen annan pitkän ohjan. Rapsutan orin kaulaa kiitokseksi. Opettaja alkaa jo selittämään seuraavaa laukkatehtävää. Pitkällä sivulla laukka, keskiympyrä, josta alkupuolisko hidasta laukkaa ja toinen puoli reipasta. Pitkän sivun lopussa taas raviin.
Valmistelen ravista laukannoston. Istun tiiviisti satulaan, teen puolipidätteen ja jalka. Eepos nostaa kiltisti laukan.
”Hidasta vähän. Muuten hidas laukka ei onnistu” kuuluu ohjeet. Teen muutaman pidätteen ennen keskiympyrää. Hidas laukka ei juuri eroa normi laukasta Eepoksen innostuksen takia, enkä minä osaa sitä yhtään paremmin hallita. Reippaaseen laukkaan ori lähtee korvat hörössä.Tunnin jälkeen kasvoni punoittavat, Eepoksen karva on kostunut hiestä ja kypäräkampaukseni näyttää kammottavalta, joten pidän suosiolla kypärän päässäni hoitotoimien ajan.
”Noniin, heippa Eepos. Nähdään ehkä taas. Meinasin tulla tänne uudestaankin” hymähdän orille, joka tyytyväisenä seisoo karsinassa syömässä heinää. Annan tuolle nopeasti porkkanan palan, jonka jälkeen soitan isälleni että olen valmis.
-
Kiittäkäämme siis Inaria!
Kävelen eteiseen avaamaan ulko-oven. Tiesin että se oli Eira, koska olimme sopineet että hän tulee meille. Oven takana seisovalla Eiralla on vaaleanpunainen takki päällään ja vaalea farkut. Sekä joku reppu. Tytön olan takaa nään tien päässä seisovan Inarin.
”Moi, tuu sisälle!” Sanon Eiralle hymyillen.Istumme huoneeni sängyllä juttelemassa. Vanhempani ovat olohuoneessa katsomassa televisiota. Tuo on lakannut kyntensä neutraalin vaaleanpunaisella lakalla. Hiukset ovat siistillä ponnarilla.
”Mä sain Heliltä valmennuksen. Sain ratsastaa Inkalla! Me tehtiin kaikkea kivaa. Mutta sitten maneesin katolta lähti lumilaatta liikkumaan ja se säikähti. Mutta mä pysyin kyllä kyydissä, koska Heli varoitti ja käski ottamaan harjasta kiinni” Eira selittää viime päivien tapahtumia.
”Saitko sä ihka oikean valmentajan?” Kysyn napaten välissämme olevasta kulhosta sipsin suuhuni.
”En tiiä…mutta ehkä se voi mua taas joskus opettaa” Eira myhäilee.
”Vitsit kun pääsis itsekin ratsastamaan” harmittelen.
”Kyllä sä saat ratsastaa Uunolla. Mä keksin! Tuu joku kerta käymään Riitan ratsastuskoululla. Mä käyn siellä joka toinen viikko tunnilla. Voisit ratsastaa siellä” tyttö hihkaisee.Eira alkaa selittämään kaikkea siitä Riitan ratsastuskoulusta. Siellä on kuulemma tosi kivoja poneja.
”Voishan sitä harkita” hymähdän. Tyttö siirtää sipsikulhon välistämme ja hivuttautuu viereeni. Nostan käteni tuon ympärilleni ja otan tuota kädestä kiinni.Yhtäkkiä huomaan että jutustelussa on kulunut kaksi tuntia. Vilkaisen ikkunasta ulos, jossa on jo hämärtänyt.
”Mun pitää varmaan nyt lähteä. Iskä ei ehkä tykkää kun olen näin pitkään jossain” Eira sanoo harmistuneena.
”Käydäänkö tallin kautta? Mun pitäisi vielä käydä hoitamassa Typy” totean.
”Käy! Laitan iskälle viestin että menen vielä tallille. Ei sitä haittaa että oon siellä.”
”Kiva. Mä vaihdan nopeesti vaatteet.”
”Hyvä.” Eira sanoo. Annan Eiralle suukon, jonka jälkeen lähden vaihtamaan vaatteitani vessaan Eiran odottaessa huoneessani.Kävelemme käsi kädessä kohti tallia. Tytöllä on pörröinen pupu reppu selässään.
”Mä harkitsen vakavasti sitä Riitan ratsastuskoulussa käymistä. Tekis hyvää käydä pitkästä aikaa tunneilla” hymähdän kävellessämme. Tyttö vain nyökkää hyväksyvästi.
”Kiva että pääsit meille” totean hymyillen kääntäen katseeni Eiraan.
”Niimpä. Se on Inarin ansiota” toinen sanoo hymyillen tallin pihan tullessa näkökenttäämme.
”Kiittäkäämme siis Inaria!” -
Herman voisi tulla Uunon kärryjen kyytiin 🙂
-
Herman Antiaho
Päivitetty 21.12.2019Juuri nyt:
– Käy Otsonmäen lukiota– Pyrkii käymään juoksulenkeillä viikottain
– Käy Eiran seurana lenkittämässä Ringoa
– Jos jaksaa niin lähtee kavereiden mukana bileisiin
– Tallilla käy yleensä muutamia kertoja arkiviikolla kun kerkeää kouluhommista, aina paikalla viikonloppuisin
– Tulee toimeen kaikkien kanssaIhmissuhteet:
– Seurustelee Eiran kanssa
– Pyörii poikaporukassa, jossa myös Sanni on mukana
– Kunnioittaa Eetua
– Tutustuu mielellään enemmän muuhun talliporukkaan -
Mites sulla menee?
En ole pitkään aikaan käynyt tallilla. Olen vain maannut ison koulukirja pinon vieressä. Vanhempani olivat pakottaneet minut jäämään kotiin muutamaksi viikoksi, koska nyt joulun alla oli kokeita oikein roppakaupalla.Hopiavuoreen oli kuulemma tullut muutama uusi hevonen ja Eetu, Outi ja Tiitus olivat para-aikaa Dressage Masterseissa. En edes tiennyt miten Typy on voinut ja onko sen koulutus edistynyt. Myös Eiran näkeminen in vähentynyt. Ja tästä kaikesta saamme kiittää kokeita.
Livahdan ulko-ovesta raikkaaseen pakkassäähän. Olin sanonut vanhemmilleni että käyn vain tallilla nopeasti katsomassa Typyä ja Eiraa, mutta kun sanoo että tallireissu on nopea kestää siellä yleensä monta tunti joten kotona on odotettavissa läksytys.
Saavun jalan tallin pihaan josta suuntaan sisälle hakemaan riimunnarun. Talven yksi ärsyttävimmistä asioista oli se että ei voinut ajaa mopolla, joka on itseasiassa vieläkin rikki. Suuntaan riimu kädessä tarhoille hakemaan Typyä sisälle.
Flida tulee minua vastaan kun avaan tarhan portin. Typy kurkkii tamman takaa korvat hörössä ja Make kyyhöttää tarhan nurkassa.
”Mä tulin hakemaan sua” sanahdan tammalle. Kierrän pörröisen Flidan taakse ja napsautan lukon kiinni Typyn päitsiin.
”Sit mennään vaikka et halua” hymähdän varsalle, joka hiukan vastahakoisesti seuraa minua sisälle talliin.Typy tutkii turvallaan harjakassin sisältöä kun harjaan tuon selkää.
”Ootpa sä kasvanut paljon” sanon uteliaalle varsalle. Tamma kohottaa päätään kun joku kävelee ohi. Katsahdan käytävälle ja nään miehen punaisine rastoineen. En ennen ollut nähnyt toista, mutta oletin tuon olevan yksi uusista hevosen omistajista. En edes kerinnyt tervehtiä miestä, kun hän oli jo mennyt ohitse. Ehkä nään hänet myöhemmin.Typyn rallitellessa irti tyhjässä maneesissa kaivan puhelimen taskustani. Laitan Eiralle viestin, jossa kysyn onko tuo tallilla. Vastaus on myönteinen, joten pyydän tyttöä tulemaan maneesiin seurakseni. Istahdan katsomon penkille katsomaan Typyä, joka on nyt alkanut piehtaroimaan keskellä maneesia.
Maneesin ovi käy, kun Eira astuu sisään. Tyttö livahtaa vierelleni istumaan.
”Hei, kiva nähdä pitkästä aikaa” hymyilen pienesti tytölle. Typy on alkanut kiertämään maneesia kävellen ja tutkimaan maata ihan kuin sieltä löytyisi syömistä.
”Hei” tyttö vastaa katsellen Typyä. Olemme hetken hiljaa kunnes alan kyselemään tytöltä uusista tulokkaista.
”Sen miehen nimi on Marshall. Se rastapäinen. Ilmeisesti venäjäläinen. Sen heppa on nimeltään Arkelin. Joku sellanen erikoisen värinen. Toinen uusi hevosenomistaja on joku Tuutikki niminen nainen. Hieman erikoinen nimi” Eira kertoo kohauttaen olkiaan. ”Tuutikin hevosen nimi on Rocky. Se on sellanen appaloosa ori. Hauskan värinen sekin” tyttö jatkaa kertomista.
”Okei. Mä taisinkin nähdä sen Marshallin tallissa” sanon Eiralle.”Mites sulla menee?” Kysyn tytöltä, joka on keskittynyt kävelevään Typyyn, jotenkin erityisen keskittyneesti. Tyttö ei oikein katsoa minua päin ja vaikuttaa hieman erikoiselle. Onkohan hän pahastunut kun emme ole nähneet aikoihin.
-
Herman vois tulla myös mukaan jotta saadaan hyvä porukka kasaan! On tullut pelattua koulussa ja joskus pari kertaa kavereiden kanssa rannalla, ei paras siinä mutta selviää.
-
Uusi kaveri?
Koulukirjat valkoisella pöydällä eivät millään houkuttele. Toisin kuin Typyn kuvien selaaminen. Olin eilen napsinut tammasta kuvia. Tärähtänyt, tärähtänyt, tärähtänyt, onnistunut. Joka kolmannes kuva oli onnistunut. Suurin osa oli vain tärähtäneitä tai sitten niissä ei näkynyt kuin katto, turpa, karvaa… niin. Ei ne kovin onnistuneita ollut, koska Typy oli haistanut porkkanat taskustani ja hamuillut niitä turvallaan.Pling. Puhelin kilahtaa ja ilmoitus Eiralta tulleesta viestistä tulee Typyn korvien eteen. Klikkaan viestin auki.
’Noa käski meidän tutustua siihen uuteen poikaan. Santtuko se oli. Voitko tulla tallille? Mennään vaikka sitten taas illalla Ringon kanssa’ viestissä lukee. Alan näpyttelemään vastausta.
’Nyt heti? Noi koulukirjat kummittelee tossa pöydällä mutta ei houkuttele😂’
’Joo nyt heti. Paitsi sähän et pysty ajamaan sillä mopolla. Juokse!!’
’Joo, hetki menee’ laitan ja alan vaihtamaan verkkareita jalkaan.Hengästyneenä juoksemisesta saavun tallin pihaan. Kentällä on Outi ja Salieri sekä Tiitus ja Bee. Noa seisoskelee kentän laidalla nojaten aitaan. Eiraa eikä Santtua ei näy missään, joten lähden talliin.
Eira hyörii Uunon luona. Tuo selvittää Uunon paksua harjaa hymyillen.
”Ollaanpa sitä iloisella päällä” hymähdän rapsuttaen Uunoa otsatukan alta.
”Tänään tapahtu jotain tosi kivaa” tyttö myhäilee.
”No mikäs tämä kiva juttu on? Onko Sanni ollut mukava sulle?” Kyselen. Tyttö pyöräyttää silmiään, mutta ei vastaa. Kohautan olkiani.
”Missä se Santtu on?” Vaihdan puheenaihetta.
”Sen ponin luona” kuuluu vastaus.
”Mennäänkö me sinne? Kysellään jotain vaikka sen siitä ponista ja voidaanhan me myös mennä sen kanssa maneesiin vaikka taluttelemaan hevosia” luettelen vaihtoehtoja.
”Hmm joo” Eira vastaa ja jättää Uunon karsinaan.Etsimme Fifin karsinan. Santtu silittää poniaan kaulasta puhellen jotain hiljaa.
”Hei? Etkös sä oo Santtu?” Kysyn varovasti pojalta. -
Jatkoa tallipäiväkirjasta
Supersankari
Kun Eira on saanut Uunolle varusteet päälle ja Typykin seisoo käytävällä suitset päällä, lähdemme pihalle. Eira nousee selkään ja säätää jalustimet, jonka jälkeen lähdemme Uuno kärjessä kohti metsää.Kun olemme syvällä metsässä alan kaivamaan kännykkäni taskusta. Eira on ollut aika hiljainen koko matkan ajan. Typy on kävellyt Uunon perässä yllättävän rauhallisesti, vaikka yhden kerran peura oli aika jännittävä. Laitan ensimmäinen kappaleen pyörimään minkä nään ja sen jälkeen kappaleet vaihtuvat automaattisesti vaihdellen tyylilajiltaan. Laura Närhen Supersankari kappale on jotenkin tosi osuva tähän tilanteeseen.
”Leikkaisin sut irti kolariautosta
Raahaisin ulos palavasta talosta
Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin
Mä käynnistäisin, sun sydämen
Nostaisin kopteriin hyökyaallosta
Kokonaiseks ompelisin paloista
Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin
Mä käynnistäisin, sun sydämen” raikuu puhelimestani. En koskaan kuuntele tälläistä musiikkia, mutta kerran se nyt tuli niin antaa olla. Noin tekisin Eiralle. Tytöstä oli tullut lyhyessä ajassa tärkeä.”Otetaanko pikkupätkä ravia?” Eira huikkaa edeltä.
”Mikä ettei. Jos mä saan päättää millon otetaan taas käynti” naurahdan.
”Ehkä jos olen oikein kiltti” Eira kääntyy katsomaan taaksepäin ja virnistää pienesti.
”Hei mä juoksen ja saat olla selässä. Mulla on varmasti vähän pitelemistä tässä varsassa” luettelen. Eira hymyilee ja kääntyy takaisin menosuuntaan nostaen ravin. Typy nostaa itse ravin, koska ei halua jäädä Uunosta jälkeen. Lähden hölkkäämään tamman vierellä naru tarpeeksi tiukkana, jos jotain käy.Typy ravaa kiltisti vieressäni, vaikka välillä pitää vähän hidastella. Uunon takapuoli pysyy kokoajan hyvän matkan päässä. Hyvän tovin ravattuamme Typy ja minä aletaan kumpikin väsyä. Uuno jolkuttelee vieläkin tyytyväisenä Eiran kevennellessä rauhallisesti.
”Käynti!” Huudahdan hengästyneenä. Siirrän varsan raviin. Eira siirtää Uunon raviin ja kääntyy katsomaan taakseen.
”Hengissä?” Tuo naurahtaa.
”Jotenkuten” puuskahdan. Käännymme pian ympäri ja lähdemme kävelemään rauhassa kohti tallia.Tallipihassa Eira laskeutuu alas Uunon selästä. Lähden viemään jo Typyä kohti tallia. Laitan varsalle ohuen loimen karsinaan ja annan tuolle juomista. Eira kylmää vähän Uunon jalkoja letkulla, kunnes laittaa tuon takaisin karsinaan.
”Mennäänkö nyt takaisin talolle kun hepat on taas tyytyväisinä karsinassa. Ei tarvii Inarin huolestua” naurahdan pienesti. Eira siirtyy kävelemään viereeni.
”Joo. Mulla on nälkä” tuo hymähtää. Suuntaamme käsi kädessä talolle, jossa tuoksuu keitto ja sämpylät. -
Maasto seuraa?
Avaan varovasti Typyn karsinan oven. En ollut hetkeen käynyt tamman luona, mutta nyt syksyllä halusin tosissani auttaa Helloa varsan koulutuksen kanssa. Sitten jos tammasta kasvaa hyvin käyttäytyvä tamma, voin olla ylpeä minun ja Hellon yhteistyöstä. Mitäköhän Hello on edes tällävälillä tehnyt koulutuksen suhteen.”Hei Typy Typykkä” sanon varsalle. Tamma töytäisee minua turvallaan kylkeen.
”Heii! Mä tervehdin sua niin ei noin saa tehdä” naurahdan varsan temppuilulle.
”Kylläpäs täällä leperrellään nätisti” kuuluu hyväntuulinen naisääni ulkopuolelta.
”Kuka nyt osais olla näin söpön varsan kanssa ilman että lepertelee” naurahdan tietämättä kenelle juttelen. Karsinan ovea avataan isommalle ja sisään astuu Nelly.
”Ai moi” tervehdin tummatukkaista naista.
”Terve” nainen hihkaisee ja ojentaa kätensä Typyn haisteltavaksi. ”Mitä meinasit tehdä tänään?”
”Ois kiva mennä maastoon taluttamaan, sais vaihtelua. Mutta ehkä jonkun muunkin ois parasta tulla mukaan” kerron Nellylle.
”Etsi joku seuraksi, Eira tai joku” Nelly hymyilee ja vinkkaa silmää nopeasti, mutta niin että kerkeän huomata sen. Nyökkään, jonka jälkeen Nelly lähtee kättään heiluttaen Cozminan luo. Suljen karsinan oven ja lähden etsimään seuraa.Tallissa on se nuori nainen, Nadjako se oli, joka oli tullut tänne irlannincob tammansa kanssa. Tervehdin häntä, mutta saan vastaukseksi vain katseen. Vähän eristyneempi persoona. Tiitus lakaisee käytävää jutellen samalla Hellon kanssa. Kävelen rauhallisesti miesten luo.
”Hei Hello. Mä ajattelin että voisin mennä taluttelemaan Typyä maastoon. Käykö?” Kysyn. Hello vain nyökkää vastaukseksi jatkaen juttelua Tiituksen kanssa. Tiitus pukkaa kiharatukkaa kylkeen ja kuiskaa tuolle jotain.
”Mitä nyt?” Hello sanoo Tiitukselle ja näyttää huomaavan minut kunnolla vasta nyt. Astun askeleen lähemmäksi ja toistan kysymykseni.
”Tottakai. Kysy joku mukaan varmuuden vuoksi, hevosen kanssa tai ilman” Hello jatkaa. Naurahdan hiljaa itsekseni. Nelly sanoi aivan samaa.
”Juu, olin tässä just ettimässä seuraa” hymähdän ja jatkan matkaa. Hello jatkaa Tiituksen kanssa verkkaista juttelua. Ei voinut sitten tulla itse mukaan.Tallissa ei ole muita, joten lähden kävelemään talolle. Jätän kengät eteiseen ja astelen keittiöön. Jilla keittää jotain jutellen samalla Outin kanssa. Istahdan puutuolille Inarin viereen. Hymyilen Eiralle, joka istuu vastapäätäni ja tervehdin Inaria. Inari vastaa vaitonaisena.
”Haluaako joku tulla mun ja Typyn kanssa maastoon?” Kysyn. Jilla pudistelee päätään pahoitellen ja nyökkää soppaansa kohti. Outi kertoo että kävi jo maastossa Nellyn ja Hellon kanssa. Jäljelle jää vain Helmipurot.Katson Inaria ja Eiraa vuorotellen kysyvästi.
”Mä tuun Uunon kanssa!” Eira hihkaisee. Inari katsahtaa siskoonsa hieman epäilevästi.
”Tuutte sitten ajoissa takaisin” Inari tokaisee. Lupamme olla ajoissa. Mikä sitten onkaan ajoissa. Lähdemme Eiran kanssa yhdessä tallia kohti hakemaan Uunoa ja Typyä. -
Bileet
Soitan Miskan kodin ovikelloa. Melkein heti ovi avautuu. Astun sisään ja jätän kengät eteiseen. Peremmällä soi musiikki niin että se kantautuu koko taloon kuitenkin ilman että naapurit huolestuvat. Jusu istuu Eemilin kanssa sohvalla, molemmat nyökkäävät tervehdykseksi. Miska viittoloi minua jääkaapin luo. Etsin jääkaapista siiderin sihauttaen sen auki. Kävelen väenpaljouden läpi etsien istumapaikkaa. Päädyn lopulta vain nojailemaan keittiön pöytään.Sanni kysyy muilta että ketkä tulee röökille parvekkeelle. Mäkinen ja Eemil nousevat heti ja alkavat kaivella taskujaan. Menen muiden perässä parvekkeelle haukkaamaan raitista ilmaa. Tai tupakansavun täyttämää ilmaa. Sanni sytyttää oman tupakkansa ja tarjoaa tulta muille. Nojaan käsilläni parvekkeen reunaa vasten ja katselen yöllistä Otsonmäkeä.
Kuulen kuinka ovi käy taas kerran, mutta en jaksa välittää. Joku lähti tai tuli, ihan sama. Sanni nojailee kaiteeseen vieressäni. Muut heittävät läppää, jota kuuntelen vähän sivukorvalla vastaillen välillä. Sanni pukkaa minua kyynespäällään kylkeen.
”Häh?” Kysyn. Sanni pyörittelee silmiään tupakka sormien välissä.
”Kuunteletko sä noita muita ollenkaan vai et?” Sanni kysyy. Nyökkään hajamielisesti vastaukseksi.Olen juuri lähdössä sisälle kun huomaan sisällä tutut kasvot. Eira. Hymy leviää kasvoilleni ja muodostan äänettömästi huulilleni tytön nimen. Kutsun tyttöä kädelläni tänne parvekkeelle. Eira nousee hitaasti ylös ja lähtee kävelemään.
”Moi! Kiva että säkin tulit” sanahdan Eiralla ja menen tätä vastaan Sannin luota. Eira nyökkää ja tulee vierelleni.
”Ihanaa että oot täällä. Meinas tylsyys iskeä” kuiskaan naurahtaen ja tartun tytön siroon käteen hellästi. Johdatan hänet parvekkeen nurkkaan hymyillen. En välitä Sannin ja muiden katseista. Ei kiinnosta. Nyt, tällä hetkellä on vain minä, Eira ja tähtitaivas.Seisoskelemme pitkän tovin rauhallisessa nurkassa käsi kädessä. Väki on vähentynyt hieman. Sanni on siirtynyt muiden kanssa parvekkeen vastakkaiseen nurkkaan. Käännyn varovasti Eiran puoleen ja kumarrun tuon korvan juureen.
”Oot ihana” kuiskaan ja painan hellän suudelman tuon poskelle. Eira hymyilee levästi. Kaappaan tytön halaukseen.Pian väki on vähentynyt niin että jäljellä on enää muutama ihminen. Myös me lähdemme nyt Eiran kanssa. Huudan heipat Miskalle ja kävelen Eiran vierellä ulos parkkipaikalle.
”Haluutko kyydin?” Kysyn nyökäten kohti mopoani.
”Mielelläni” tyttö hymähtää hymyillen ja asettuu taakseni mopon päälle. Eiran pyynnöstä en vie tuota ihan hänen kotinsa pihaan vaan risteykseen.
”Nähdään pian” sanon ja heilautan kättäni kun Eira katoaa talolleen. -
I H A N A!😍 Eetu ja Nelly on kyllä aivan mahtava pari❤
-
Oih, banaanilastut! Parhautta😍
-
Ihana kuva heistä!
-
Voi kun siitä tuli ihana, vaikka en kerinnyt itse siihen palloa tehdäkään. Niin Hopiavuoren porukan näköinen!😍
-
Kiva juttu. Saa nähdä mitä kaksi teiniä saa aikaan kuulluttajina 🙂
-
Voi että kun mulla oli hauskaa kun luin tota! Voin vaan kuvitella mitä Hello oikeen tekee kun tollasia uhkauksia pitää Allun sanoa. Ja Sonjaa kompaten toi video oli aivan mahtava lisä tohon.
-
Koska Typyllä ei voi kisoihin osallistua ja ois kiva jotenkin osallistua niin olisiko mahdollista että Herman olisi Eiran kuulluttapari? Olisi mielenkiintoista kirjoitella siitä😁
-
Apuuaa, en malta odottaa selitystä tälle!!
-
Tää on kyllä ihan paras!😂😂😂 Ei mitkään tavalliset pikkujoulut olleet. Tuli kyllä naurettua useamman kerran 😀
-
1. Miltä maailma näyttää juuri herättyäsi?
Mustalta. Heti kun olen sulkenut herätyskellon suljen uudestaan silmäni.2. Oletko enemmän aamu- vai yöihminen?
Yöihminen tottakai. Kuuden aikaan arkipäivisin heräämiset on kamaluutta.3. Mikä on suosikkivuodenaikasi?
Kesä ehdottomasti, koska kesäloma!!!4. Millainen rooli musiikilla on elämässäsi?
Onhan sitä ihan kiva kuunnella lenkkeillessä, mutta ilmankin pärjää. En ole ihan koko ajan popittamassa musiikkia.5. Kuinka monta tuntia päivästä vietät sosiaalisen media parissa?
Onko pakko vastata? 😀6. Mikä saa sinut rentoutumaan?
Hevosten kanssa puuhailu ja mopoilu. Myös hyvien kavereiden kanssa hengailu.7. Kerro yksi asia, jota et voi sietää.
Hmm, en tiedä. Koulu on rasittavaa, mutta siedettävää.8. Mitä pelkäät: hämähäkkejä, pimeää, neuloja vai korkeita paikkoja?
Hämähäkit ovat iljettäviä.9. Mikä on suosikkijouluruokasi?
Herkut, heh.10. Osaatko luetella aakkoset oikein ulkomuistista?
Osaan, pakkohan se on koulussa osata.11. Pidätkö saunomisesta?
Onhan se ihan kivaa.12. Pidätkö enemmän lahjojen antamisesta vai saamisesta?
Jaa a. Lahjojen antaminen on tosi kivaa, mutta erittäin haastavaa etsiä hyvä lahja. Lahjojen saaminen on kivaa, jos saa jotain mitä oikeasti haluaa eikä pelkkiä villasukkia.13. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksia?
En, ole tehnyt aiemmin, mutta ne ovat toteutuneet vähän huonosti.14. Kuuluuko ananas pitsaan?
Ei todellakaan, hyh! Se on vain jotenkin tosi ällöä siinä.15. Miten vietät joulusi?
Aamulla käyn vaikka väkipakolla tallilla Typyn luona ja olisi Eiraakin kiva nähdä. Loppuilta taitaakin mennä perheen kanssa. -
Voi Eira raukka! Mun käy oikeesti sääliksi häntä. Kumpa Eira vain tietäisi totuuden niin kaikki on hyvin. Pitääkin varmaan kirjoittaa nämä nyt tapaamaan johonkin niin toivottavasti Eira uskaltaisi puhua 🙂
-
Vautsi mitkä ladyt!
-
Vitsi kun nyt alko kiinnostamaan ihan tosissaan mistä Eira on oppinut mopoista ja metsästämisestä! Helpottuis Hermaninkin elämä kun tyttöystävä tietää että nyt siinä on se kaasuvaijeri jumissa ja siksi se huutaa, kun ei itse osaa. Ehdottomasti jatkoa!
-
Ei vitsit! Tätä lukiessa tuli kyllä naurahdettua ihan ääneen muutaman kerran. Tätä oli ihan super hauska lukea, koko ajan hymy huulilla. Varsinkin toi loppu oli ihan paras😂
