Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
Jitta ja Bell myös mukaan. Paikalla ei ole väliä.
-
Jitta tuo mukanaan isänsä Jannen ja pikkusiskonsa Nannan. Nannalla ei ole mitään kokemusta hevosista. Ja ryhmällä ei ole väliä.
-
Yömaasto
Nousen Bellin selkään tallin pihassa, jossa vallitsee pienimuotoinen hevoskaaos. Koko piha on täynnä hevosia ja niiden ratsastajia, kaikki innokkaina lähdössä yömaastoilemaan. Kun kaikki ovat selässä, Eetu siirtyy johtoon jonkun lainahevosen kanssa. Menen Alvan ja Mörrin taakse ja peräämme saamme Nellyn ja Cozminan. Jono koossa ja sitten menoksi.”Ravia!” Kajahtaa käsky jonon etupäästä ja siirrän tamman rauhalliseen raviin, jotta emme olisi Mörrin hännässä kiinni.
”Jittaaa! Pystytkö meneen ihan hitusen kovempaa, Cozmina on ihan Bellin hännässä kiinni” Nelly sanoo takaani. Kurkkaan nopeasti Nellyä ja tuo joutuu kaikin voimin pidättelemään innokasta hevostaan.
”Sori, mutta en voi” naurahdan pahoittelevasti.Jotkut lähtevät uimaan, mutta itse en mene.
”Miks et mee uimaan?” Noa kysyy.
”Sehän on ihan super kylmää!” Huudahdan. Mies nyökkää.Ihan super hauskan ja jännittävän maaston jälkeen puramme hevoset ja jätämme ne talliin nukkumaan. Sittem suuntaamme talolle yökyläilemään, jee!
-
Bellin bestis
(Laidunkaverit-tehtävä)
Kävelen Bellin ja sen kavereiden laitumen portille. Ajattelin hakea tamman pieneen liikutukseen kentälle ja sitten se pääsisi takaisin laitumelle. Bell varmaan luulee että se joutuu kokonaan laitumelta pois, koska se juoksee minua karkuun Flidan luo joka nököttää laitumen perimmäisessä nurkassa ja syö ruohoa. Ilmeisesti heistä on tullut bestikset.Lähestyn varovasti tammakaksikkoa riimunnarun selän takana. Tammat ovat alkaneet rapsuttaa toisiaan. Nappaan puhelimen taskustani ja räpsin muutaman kuvan Noalle ja itselleni. Tammat eivät tahdo millään lopettaa.
Pitkän odotuksen jälkeen tammat lopettavat ja saan Bellin kiinni. Tamma ei oikein halua lähteä Flidan luota, mutta maanittelen sen pois
-
Jitta tulee tulee myös Bellin kanssa mukaan, kivaa vaihtelua kisoista! Ja tottakai Jitta jää myös yöksi.
-
Salaisuus
Valkoisen mekkoni helma keinahteli hiljaa illan viileässä tuulessa. Aukinaiset hiukseni laskeutuivat olkapäitteni yli ja siitä kohti selkää. Ne heilahtelivat tuulen mahtavasta voimasta ja pyörteestä. Ruoho kutittelee pienesti jalkapohjiani. Kätesi kädessäni tuntui kumman rauhoittavalta ja lämpimältä kylmässä kesä illassa. Tuijotimme hiljaa laskeutuvaa aurinkoa, joka katosi taivaanrannan taakse. Se tulisi takaisin aamulla, yhtä kauniina ja sädehtivänä kuin aina ennenkin.Kun pimeys laskeutui yllemme ja kuu vaihtui auringon tilalle, käänsit katseesi syvälle silmiini. Pahoittelit että suhde jäi lyhyeksi. Selittelit kuinka erilaisia olimme ja meille olisi parempi olla vain ystäviä eikä sen enempää. Vakuuttelin että olin samaa mieltä. En ollut itsekään ollut meidän lyhyen, mutta rikkaan suhteen aikana rehellinen. Kerroin että olin biseksuaali. En hetero niin kuin sinä olit luullut ja toivonut.
Silmissäsi näkyy enemmän surua ja hämmästystä kuin olisin uskonut. Olin rakastanut sinua, oikeasti. Mutta yhtäkkiä se oli tuntunut sille että tämä ei ole oikein. Olin alkanut tuntemaan yhä enemmän vetovoimaa tyttöihin.Nyökkäsit. Ymmärsit. Rakastit. Surit. Puristit kättäni vielä viimeisen kerran ennen kuin lähdit. Et palaisi enää samana niin kuin aurinko.
//Halusin kokeilla jotain erilaista, toivottavasti tykkäsitte, ainakin mulla oli kivaa ja näitä on kiva kirjoittaa!
-
Janne Koski esittelee itsensä
Minä olen Janne Koski. Mies, jolla on vaimo, kaksi lasta, Jitta ja Nanna sekä hevonen Bell. Tai itseasiassa se on vaimon ja vanhemman tyttären heppa. Olen itse kylläkin tärkeässä roolissa. Jitta on kuulkaas kova tyttö käymään kisoissa, joten tottakai sinne kuskaaja tarvitaan. Kyllä minä myös joskus siellä tallilla viihdyn. En kovin usein. En ole ratsastajatyyppi. Maasta käsin hevosten kanssa työskentely riittää meikäläiselle oikein hyvin.Tyttäreni Jitta ja Nanna kutsuvat minua aika lepsuksi jotain kysyttäessä, mutta kuitenkin suorasanaiseksi. Kyllä minä kuitenkin jotenkin mietin mitä suustani möläytän. Omasta mielestäni olen hyvä puhumaan sekä hoitamaan asioita. En jätä mitään sattuman varaan ja kaikki mikä aloitetaan, tehdään myös kunnolla loppuun asti.
Lapsena joskus silloin tuli myös oltua ravikisoissa ja ne kyllä kiehtoo edelleen. Ei vaan tuo emäntä oo niistä kiinnostunut, sanoi että harrasta vaan sitä yksinäs niin me keskitytään esteisiin Jitan kanssa. Eipä oo kyllä varaa ostaa ravihevosta tai kärryjä tai mitään. Kyllä minä niitä aktiivisesti katson ja lyön vetoa suosikkiheppojen puolesta.
En itse aluksi ymmärtänyt Jitan valinta tästä tallipaikasta. Eikö olisi ollut parempi että se olisi vähän suuremmassa kaupungissa eikä pienessä Otsonmäessä. Mutta Jitta väitti itsepintaisesti vastaan että Hopiavuori vaikuttaa juuri sopivalta ja kotoisalta. Mutta nyt kun olen Hopiavuoressa pari kertaa käynyt niin täytyy myöntää että tyttö on valinnut hyvän tallin.
-
Rentoa juoksutusta
Saapuessani tallille käyn ensimmäisenä täyttämässä juomapulloni kylmällä vedellä. Huuhtaisen myös samalla naamani, joka oli hiestä märkä vaikka vasta tulin tallille. Helteitten takia juoksutan tänään ja huomenna tamma saa vapaan. Kun päivät vähän viilentyy niin sitten ajattelin vähän pomppia jotain.Sujautan kuolaimet tamman suuhun ja kiinnitän hihnojen remmit. Kiinnitän juoksutusliinan kuolainrenkaaseen ja kierrän sen toisen puolen renkaaseen, josta pujotan sen läpi. Päätän nyt juoksuttaa ilman mitään ylimääräisiä sivuohjia ja muita selässä olevia asioita, jotta selkä pääsee työskentelemään kunnolla. Kun olemme valmiita, talutan tamman maneesiin, johon ei paista aurinko.
Talutan tammaa kymmenen minuuttia ympäri maneesia molempiin suuntiin, jotta saadaan kunnon alkukäynnit. Sen jälkeen siirrän tamman suurelle ympyrälle ympärilleni keskelle tyhjää maneesia. Ensin kävelen hetken molempiin suuntiin ja sitten nostan ravin. Bell ravaa hieman liian hitaasti, joten maiskautan pari kertaa. Ravautan tamman molempiin suuntiin, samoin laukkuutan. Kun Bell alkaa hieman jo väsyä, otan käynnin ja kävelen noin viiden minuutin loppukäynnit.
Tallissa suihkutan Bellin kokonaan letkulla läpi ja sen jälkeen vedän hikiviilalla karvasta enimmät vedet.
"Ootko kohta valmis? Pitäis vähän suihkuttaa Beetä" Tiitus kysyy ilmestyessään viereeni.
"Juu, oon itseasiassa nyt valmis" vastaan hymyillen ja irrotan tamman naruista Tiituksen nyökätessä kiitokseksi. Talutan tamman sen omaan karsinaan, jonka jälkeen tarjoan sille vielä lopuksi mash vettä. -
Niin kuuma!!
"Miks täällä on näin kuuumaaa!!!" Eira valittaa minulle ja astumme tupaan. Mittari näytti +28°C. Ei huvittanut ratsastaa nyt, Bell on varmasti samaa mieltä. Olin huuhdellit tamman kädenlämpöisellä vedellä kokonaan läpi ja juottanut, ennenkuin se pääsi takaisin varjoiseen tarhaan. Nyt olin tullut Eiran johdolla tupaan juomaan mehua kuuman päivän innoittamana.Kaadan itselleni lasillisen mehua ja juon sen kerralle. Suu tuntui kuivalta kuin Saharan autiomaa. Myös Eira kittaa mehua j pian kannu on tyhjä.
"Mehun litkittäjät" Noa hymähtää nurkasta jossa häm istuu tuulettimen vieressä.
"Sulla on tuuletin ja tuolla ulkona kuolee" vastaan ja Eira nyökkää.
"Huvittaisko lähtee uimaan?" kysäisen Eiralta.
"Todellakin!! Ketkä tulee mukaan?" Eira kailottaa ja lähtee kyselemään tallista uimaan lähtijöitä. -
Kiitos Nelly!
Eilen olin ollut Inarin juhlissa. Kahden vuoden päästä on toivottavasti minun vuoroni. Juhlissa oli ollut tosi kivaa ja olin saanut vihdoin tutustuttua muihin ihmisiin, jota olen siitä lähtien odottanut kun Bellin tänne toin. Ja siitä olen tosi onnellinen ja kiitollinen että valitsin juuri tämän tallin muiden tallien joukosta. Hopiavuoren porukka, tunnelma ja hevoset, kaikki on vain sitä jotain mikä minusta tässä paikassa viehättää. Tämän takia tallilla tulee vietettyä yhä enemmän aikaa ihan vain hengaillessa ihmistenkin kanssa, Belliä unohtamatta."Jitta! Tulehan nyt, mä heitän sut tallille!" isä huutaa eteisestä. Kampean sängystä ylös ja vetäisen nopeasti jalkaani löysät kivat housut. Eteisestä nappaan mukaan hupparin ja heitän sen niskaan.
"Meinasitko ratsastaa?" isä kysyy kun olemme ajamassa tallille.
"En tiiä jaksanko" vastaan ja ajattelen vain hengailemista tuvassa tamman hoidon ja karsinan siivoamisen jälkeen.
"Me ostettiin sulle hevonen ja lupasit sitoutua sen hoitoon ja kisaamiseen. Ja nyt sinä et jaksa ratsastaa ollenkaan!" isä moittii.
"Ratsasta itse joskus niin tiiät kuinka rankkaa sitä on joka päivä tehdä" tuhahdan ja juuri sopivasti olemme tallin pihassa. Mitään sanomatta nousen autosta ja otan suunnan kohti tallia.Harjaan tamman huolellisesti, mutta niin nopeasti kuin vain suinkin on mahdollista. Sitten vein tamman tarhaan ja alan siivota karsinaa. Heittelen kakkoja kottareihin vähän epähuolimattomasti ja muutamia kikkareita lentää käytävälle.
"Hei! Sulla vähän lentää nää kakat tänne" joku hihkaisee hyvän tuulisesti karsinan ulkopuolesta. Kurkkaan kuka siellä on ja pinnistän muistiani. Nelly, hän on Nelly!
"Aa hups, otan ne kohta" vastaan ja väläytän hymyn.
"Kiva juttu, Eetu ei ehkä tykkää kun koko käytävä on paskan peitossa" nainen naurahtaa ja heilauttaa ruskeita pitkiä hiuksiaan kun lähtee pois.
"Kiitos huomautuksesta!" huudan vielä naisen perään naurahtaen. -
Päiväkirjamerkintä
"Tyhmää. On tyhmää olla alaikäinen. Miksi en voi olla täysi-ikäinen? Kuulemma pikku porukka Hopiavuoresta oli lähtenyt baariin. Minäkin olisin halunnut mennä yksinkertaisesti sen takia että ei ole tullut tilaisuutta tutustua muihin ja päästä porukkaan mukaan. Tuo olisi ollut hyvä tilaisuus. Muttakun ei. Pitäisi varmaan tuppautua tupaan, mutta kahvista en tykkää joten mitä minä siellä sitten tekisin. Hitto. Ei voi olla näin hankalaa. Olen joo sosiaalinen ja näin, mutta hyvin, hyvin tiiviiseen porukkaan on hankala ujuttautua. Hopiavuoren "perheessä" on niin paljon draamaa minun mielestä, mutta tykkään seurata sitä. En ole varma tykkäänkö oikeassa elämässä? Ehkä enemmän sarjoissa..? Yleensä draamaan liittyy sydänsuruja, jotka ei ole kivoja. Se on varma homma.Myöskään itse draamassa ei ole kiva olla osana. Koska surullisuus on maailman ikävystyttävin tunne. Muutamia vuosia sitten menetin minulle todella läheisen veljeni. Silloin vain itkin, itkin ja itkin. Yläkoulu ei siis alkanut silloin hyvin. En keskittynyt koulutehtäviin, koska ajatukset harhailivat ihan muissa asioissa."
Näin luki päiväkirjassani, luvussa jonka kirjoitin juuri äsken.Päiväkirjani on pakenemispaikkani arjen tyhmistä asioista. Kaikki varmaan ajattelee että päiväkirjaa kirjoittavat vain alakoululaiset eikä lukiolaiset. Mutta olen näköjään poikkeus. Poikkeuksia on hyvä olla ja pitääkin.
-
Unelmien hevonen
29.5.19
Bellin liikkeet tuntuu ilmaville allani. Tamma ravaa nätisti uraa putkin, kaula kaarella. Kovan työn jälkeen sain tamman hyvin avuilla ja nyt se tuntuu unelmalta. En ole huippuratsastaja, mutta nyt se tuntuu siltä. Vaihdan suunnan lävistäjällä ja istun taas tahdikkaaseen raviin. Työstän ravia. Alkaa tulla hiki. Kun tamma tuntuu oikein hyvälle, siirrään käyntiin ja annan pitkän ohjan. Taputtelen tammaa kaulalle kiitollisena. Annan kävellä kymmenek minuutin välikäynnit, jotta molemmat saavat levätä. Sen jälkeen kerään ohjat ja nostan käynnistä laukan. Nosto olisi voinut olla nopeampi, mietin. Jään ympyrälle työstämään laukkaa. Tämä suunta on hankalampi. Tamma taipuu hieman huonommin. Jatkan kunnes tamma tuntuu hyvälle.Vaihdan suunnan täyskaarrolla laukassa tehden laukanvaihdon. Näitä pitää treenata. Tämä suunta on huomattavasti helpompi ja tamma polkee kivasti takaa. Hymyilen tyytyväisenä. Siirrän raviin laukan jälkeen ja alan kevennellä loppuraveja.
//tässä nyt vähän lyhyempi tarina 🙂
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten
Jitta.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten
-
Kestääkö hermot?
Olin ilmoittanut minut ja Bellin maastakäsittelykurssille. Eetulla oli kuulemma ollut tylsää ja semmonen tuli sitten järkättyä. Kun kaikki ryhmän osallistujat olivat paikalla, Eetu alkoi luettelemaan mitä tarvitsemme. Puomeja, pressuja, lavoja ja vähän muitakin tavaroita. Olemme heti tehokkaina kantamassa tavaroita kentälle ja pian kentällä on temppurata. Haen Bellin tallista ja suuntaan ensimmäisenä pressusillalle, koska siellä ei ole muita. Talutan tamman metrin päähän pressun päästä. Tuuli heiluttelee vähän sitä päältä ja Bell näyttää epäilevältä.
"Ei hätää" kuiskailen tammalle ja silitän ruskeaa kaulaa.Bell ottaa muutaman varovaisen askeleen lähemmäs. Kehun heti äänellä. Tuuli lakkaa ja tamma uskaltaa heti mennä lähemmäs. Olemme jo ihan vieressä. Astun itse pressulle. Tamma ottaa askeleen, niin että tuon etujalat ovat pressulla. Annan tuolle pienen herkun. Pienen maanittelun jälkeen pääsemme pressusta yli, kun se ei enää heilunut. Taputan tammaa kaulalle ja annan taas palkkion. Päätän mennä yli vielä kerran niin siitä jää Bellille hyvä mieli. Kierrämme toiselle puolelle. Tällä kertaa tamma menee paljon paremmin yli ja olemmekin taas toisella puolella.
"Hieno tyttö!" kehun.
"Hyvä!" Eetu sanahtaa toiselta puolelta kenttää. Vilkaisen Eetua hyvilläni kehuista ja suuntaan maapuomeille.Kaksi ensimmäistä käyntipuomia menee hyvin, joka ei ollut yllätys. Tamma myös pysähtyy hyvin kun pyydän ja sen jälkeen kävelee viimeisen puomin yli. Kehun ja päätän jättää sen sikseen, koska se on ihan helppo juttu. Sitten L:n muotoiseen peruutuskujaan. Tamma peruuttaa pienen avustuksen avulla nätisti puomien sisälle. Anna pienen namin ja löysään narun. Rauhoittumisen jälkeen annan tamman kävellä ulos kehuen. Päätän jättää muut peruuturadat kokonaan pois, koska tuntuu ettei tamman hermot kestä sitä. Viimeisenä vien Bellin puusillalle. Annan ihan löysän narun. Tamma nuuskaisee puuta, jonka jälkeen kävelee super kiltisti yli. Kehun tammaa paljon, kunnes vien sen talliin hoitohetkelle.
-
Taasko olen tiellä?
Olin jo pitkään tykännyt yhdestä pojasta. Sellaisesta Eliaksesta. Hän tykkää myös minusta. Olemme viestitelleet hurjasti toisillemme. Olimme flirttailleet toisillemme kun olimme kulkeneet toistemme ohi koulun käytävällä. Olin käynyt hänen kanssaan leffassa ja hän oli pitänyt minua kädestä. Leffan jälkeen tajusin että hän on nyt oikeasti poikaystäväni. Se varmistui kun Elias painoi huulilleni pienen suukon. Nyt minullakin on poikaystävä niinkuin melkein kaikilla tän hetkisillä kurssilaisilla tytöillä."Jitta? Onko kaikki kunnossa?" joku sanoo äänekkäästi takanani. Eira.
"Aa… joo. Oon" vastaan hämmentyneenä. Taasko jäin miettimään keskelle kulkureittiä. Vieressäni on Bellin karsina ja toisella puolella Eira. Tyttö nyökkää ja hymyilee ennenkuin lähtee. Eiralle ei ole poikaystävää, varmaan. Ja se kuka on aina halunnut poikaystävän on Eira. Kyllä Eirakin saa poikaystävän kun on sen aika.Bell hengähtää niskaani.
"Anteeks. Lähetään nyt kentälle" sanahdan tammalle ja otan tuon narun päähän lähtien kentälle. -
Äitienpäivälahjoja ja lukion käyntiä
Survon koulukirjat laukkuuni. Takana oli 7h päivä opiskelua. Huoh. Onneksi nyt alkaa viikonloppu ja pääsee vähän hengähtämään, vaikka en makaa koko viikonloppua kotona. Ajattelin olla paljon tallilla, ei varmaan yllätä? Bell tukee aina, vaikka meidän yhteinen taival on vasta alussa. Tamma on alkanut luottamaan minuun ja voimme varmaan pian aloittaa kunnon treenaamisen. Olisi myös ehkä hyvä tutustua muihin tallilaisiin. Kyllä, olen sosiaalinen, mutta Hopiavuoressa tuntuu olevan niin tiivis porukka että siihen on hankala päästä mukaan. Ehkä tämä tästä."Hei varo vähän" joku sanahtaa kärsimättömästi. Olin jäänyt kaapeille vain mietiskelemään ja ilmeisesti tien tukkona. Pyöräytän silmiäni niin ettei poika näe ja väistän sivummalle. Olen näköjään kaikkialla tiellä. Heilautan suljetun mustan laukun olalleni ja melkein juoksen ovista autiolle pihalle. Lähden lampsimaan kohti kauppaa. Kaupasta nappaan mukaan lihapiirakan, limpparin ja suklaalevyn äidille äitienpäiväksi. Maksan ostokset ja hotkaisen lihapiirakan nälissäni. Suklaan laitan laukkuun piiloon.
Avaan talon oven.
"Onko täällä ketään?". Ei vastausta, saan olla hetken rauhassa. Haen keittiöstä omenan ja rojahdan sohvalle katsomaan televisiota jättäen koulukirjat huomioimatta. -
Hömpsäilyä
7.5.19
Vihellän Bellille. Tuo lähtee tarpomaan tarhan poikki kohti porttia, jossa odottelen. Kun tamma on tarpeeksi lähelle kiinnitän narun päitsiin ja silitän tamman päätä hieman. Sen jälkeen talutan tamman talliin. Ajattelin tehdä vain eteen alas hömpöttely treenin ilman satulaa. Bellillä kestää sopeutua uuteen paikkaan, joten vielä ei kunnon rankkoja treenejä olla tehty. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.Talutan hevoseni sen omaan karsinaan, jonka siivosin ennen Bellin hakemista tarhasta. Käännän tamman ympäri ja irrotan riimunnarun. Tamma laskee päänsä ja alkaa etsiä maasta heinänkorsia. Kaivan harjakassin syövereistä pinkin glitteri pölyharjan. Harjaan tamman läpi. Pöly pöllyää heikossa auringonvalossa. Viimeistelyharjaus pehmeällä harjalla. Kaviot otan mustalla koukulla. Selvitän hännästä kaikki takut pois niin että voin vetää sormeni hännän läpi mutkattomasti. Kun poni on hoidettu, haen suojat ja suitset sekä omat kamat. Puen itselleni kypärän ja hanskat. Saappaita en jaksa vaihtaa, vaan ratsastan lenkkareilla. Laitan suojat tamman jalkoihin. Suitsien laiton jälkeen suuntaan kentälle auringonpaisteeseen.
Kaarrossa nousen jakkaralta tamman yllättävän mukavaan selkään. Annan tamman kävellä alkukäyntejä löysällä ohjalla ainakin 10 minuuttia. Sen jälkeen otan ohjat tuntumalle ja aloitan volttityöskentelyn. Teen jokaiseen kirjain väliin voltin, jossa taivuttelen ja haen tamman rennoksi sekä vetreäksi. Pian Bell alkaa pärskiä tyytyväisenä, joten nostan rennon ravin ja jatkan samaa tehtävää. Bell on kivan rauhallinen, eikä kiihdyttele. Ravi on mukava istua. Ei tarvitse miettiä pysynkö selässä vaan voi keskittyä tamman rentouteen ja pitkiin askeliin. Vaihdan suunnan lävistäjällä. Hetken päästä siirrän käyntiin välikäynneille pitkällä ohjalla. Tamma pärskähtää kuuluvasti kun taputan sitä kaulalta.
Laukkaa otan ympäri kenttää. Bell innostuu hieman pitkästä laukasta ympäri kenttää, mutta annan vain pidempää ohjaa. Hetken laukan jälkeen suunnan vaihdos lävistäjällä ja laukanvaihto. Tamma alkaa hieman väsyä tähän suuntaan laukatessa, joten otan ravin kautta käynnin ja annan pitkän ohjan. Tamma on tosi rento ja kävelee tahdikkaasti pitkin askelin eteenpäin. Halailen tammaa kaulalta ja kävelemme kunnon loppukäynnit auringon lämmittäessä hieman. Ohjaan tamman kaartoon ja liun alas varovasti. Otan ohjat kaulalta ja talutan hevoseni talliin.
Tallissa puran ja hoidan Bellin ja annan sille ruuan, johon heitin vähän porkkanoita. Tamma ahmii ruuan hetkessä. Nostan kupin pois ja vien sen paikoilleen. Sen jälkeen sanon tammalle heipat ja lähden pyörällä kotiin.
-
Jitta – Bell
Kuittaus myöhemmin
-
-
HELSINGISSÄ!!
Olin saanut suostuteltua vanhempani päästämään minut Helsinkiin Noan, Eiran, Tiituksen ja Hellon kanssa. Tai siis kysyessäni lupas en ollut maininnut että Noan ja Eiran lisäksi olisi tulossa vielä kaksi muuta, hups. Noa oli pakko mainita kuskina ja Eira samanikäisenä matkaseurana. Toisaalts olisi ollut myös järkevää mainita kolmaskin, meitä tyttöjä vahtimassa. No se on jo myöhäistä. Onneksi pääsin, oli muuten niin hilikulla etten olisi päässyt, että huh huh. No tässä minä nyt istuin autossa Tiituksen vieressä reunassa, Hellon istuessa toisessa reunassa. En varmasti olisi suostunut istumaan keskellä, vihaan sitä! Tuntuu kuin olisi ahdistettu. Niimpä päätin mennä kuitenkin niin lähelle Noan auton ovea kuin pystyin, jotta Tiitus raukka saisi lisää tilaa Hellon ollessa toisella puolella.Koko matkan ajan Hellon ja Tiituksen välillä oli jotain ihmeen sähköisyyttä. Vilkaisin noita välillä kummastuneena, kun Hello kirjaimellisesti puski Tiituksen syliin. Olisimpa päässyt etupenkille. Muutaman välietapin jälkeen olemme vihdoin suurkaupunki Helsingissä. Ensin menemme Noan äidille, joka oli hieman kiusaantunut reissu minun mielestä. Noan äiti tuputti niin paljon ruokaa, joka kyllä maistui Hellon ja Tiituksen mielestä. Minä ja Eira otimme hieman vähemmän, joo. Sen jälkeen suuntaamme metrolle, jolla menemme Kamppiin, jännää.
Kampissa kaikkialla on niin paljon ihmisiä, jotka kävelevät hirveätä vauhtia ßeteenpäin puhelin korvalla. Yhdessä kohtaa on teini-ikäisten nuorien rykelmä, joka haisee tupakalta. Kiertelen kauppoja ja ostelen vähän kaikkea. Mukaan tarttui jos jonkinmoista vaatetta, korua ja yhdet kengät. Oli niin paljon kaikkea kivaa ja ei sentään joka päivä Kamppiin pääse. Oli kiva reissu!
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
Vitsit miten hieno!
-
Pystyin kokoajan aistimaan Jillan tunteet, joka oli ihan huippua! Se kertoo siitä että tarina on kirjoitettu niin taitavasti että huhhuh. Super kaunis ja herkkä tarina, itelläkin tuli kyyneleet silmiin.
-
Oot kyllä super taitava runoilija ja merkkisi ansainnut! Luin moneen kertaan ja aina sai hymyn huulille.
-
Okei, mä en ehkä kestä😍😍
-
Ekaksi, VAU mikä kuva! Niin aidon näköinen. Toiseksi osaatte olla niin hyvin sosiaalisia, kaikki kirjoittaa oman ”näkökulman” yhteen asiaan liittyen. Ja viimeiseksi komppaan Noaaa, en tiedä kaikkea Hopiavuoren menoista, mutta ei tylsää ole!😄
-
Ihana Eira! Niin innoissaan kun on Helsingissä ja ympärillä niin paljon kaikkea mielenkiintoista. Raukka Eira kun luuli että Helsinkiläiset tytöt ovat kauniimpia hameissaan, meikkikerroksissaan ja tekoripsissään kun Otsonmäkeläiset. Tottakai Eira on yhtä kaunis kuin ne vaikka kulkeekin farkuissa ilman tekoripsiä😄
