Suosikkipaikkani on tätä nykyä täällä kotona. Se johtuu siitä, että nyt Hopiavuoren hevostallin virallisten avajaisten tienoolla (ne olivat eilen) tänne on tullut vaikka miten hienoa porukkaa.

Jilla on tehnyt ruokaa, ja ai vitsit kuinka hienoa onkaan istua välillä valmiiseen pöytään. Noa on sanonut, että tämähän on kuin Muumitalossa asuisi. Hän ei tarkoittanut sillä pelkkää Helloa, joka ilmaantuu aina kutsumatta ja syö kaiken. Noan mielestä on outoa, että ovet eivät ole yöllä lukossa. Mutta onhan tallin ovi. Laitan sen aina lukkoon, ettei tuuli missään tapauksessa avaa sitä. Avain on sitten kätevästi ovessa, jotta muu väkikin saa oven sitten auki, jos sattuvat joku aamu tulemaan ennen minua.

Hopiavuoren Eira on tarkkoine silmineen huomannut, että Jilla taitaa seurustella Hellon kanssa. Eira sanoi minulle ja Noalle, että se on suurimmaksi osaksi hyvä juttu. Eira on ehkä vähän utelias. Luulen, että tämä Hellon homma vie kuitenkin niin paljon Jillan aikaa, että hän siksi yrittää saada Nikasta vuokraajan Onnille.

Oman väen uudet kasvot eivät ole kuitenkaan kai vielä perillä tästä kuviosta. Nelly esimerkiksi tuli vasta taannoin. Hän asuu asuntoautossa toistaiseksi, ja se oli parkissa tuossa maneesin edessä. Samoihin aikoihin saapui Alva, joka siristeli silmiään Helloa katsoessaan. Ehkä Alva tuntee Hellon jostain? Illansuussa pihaan paukahti myös Heli, jonka Nuoska-koirasta on varmasti vielä seuraa sekä Noan Mielikille, Hellon Jerusalemille että Nikan Hipalle

Eilen käytiin myös oikein porukalla maastossa avajaisten merkeissä, ja vaikka keitä hienoja tyyppejä vaivautui paikalle! Mitenhän tämän kaiken keskeltä löytäisi aikaa vielä Jussillekin?

Moni on jo ihanasti kommentoinut muiden tarinoita. Jatkakaa vain! Jos kommentoit vaikka kolmea tarinaa aina kun julkaiset yhden, tulet todennäköisesti saamaan keskimäärin kolme kommenttia omaankin tarinaasi. 🙂 Aluksi kommentointi tuntuu kaikista vaikealta, mutta siihenkin oppii tekemällä! Kommenttien saaminen tuntuu kaikista mukavalta.