[NellyValvoja]

Vieras sängyssä

Olin pakottanut Eetun nukkumaan viereeni viime yönä. Eetu oli ollut niin raukka ja huononnäköinen, etten vain voinut päästää häntä tallitupaan nukkumaan. Ennenkuin kääriydyin miehen viereen, olin tosissani miettinyt pitäisikö minun mennä hänen sänkyynsä nukkumaan. Suunnitelma oli kumminkin kaatunut, sillä mies oli jo sängyssäni odottavan ja kiusaantuneen oloisena. Eetu oli ollut koko illan hirveän pahoillaan ja toistellut sitä joka hetki. Olin joka kerta vastannut, että pitäisi suunsa kiinni eikä tästä olisi vaivaa.

Makasimme selkä selkää vasten pienellä asuntoauton sängyllä, niin kaukana toisistaan kuin vain mahdollista. Olin itse kavunnut seinän viereen, jotta Eetu saisi nousta aamulla rauhassa. Hän melko varmasti olisi ensimmäisenä ylhäällä ja vähintään tallilla siivoamassa kun itse avaisin silmät. Minun teki kamalasti mieli kääntyä, mutta tuntuisi oudolta katsoa tallinomistajan niskaa. Käännyin selälleni ja tyydyin siihen. Ristin käteni rintakehälle ja tuijotin asuntoauton valkoista kattoa. Huomasin ensimmäistä kertaa katossa pienen kolhun. Siitä ei varmasti olisi kosmeettisen haitan lisäksi muuta ongelmaa, mutta silti yölliset aivoni lähtivät leikkimään sateella ja veden paisumisella. Heräisimme molemmat Eetun kanssa veden romahtaessa päällemme ja asuntoauto olisi entinen. Tai ainakin tosi vaikea korjata.

Eetu hengitti raskaasti ja koukisti jalkojaan. Hänen selkänsä pyöristyi ja osui minun käsivarteeni. Ensiksi tilanne tuntui oudolta, mutten uskaltanut tehdä asialle mitään. Kun suljin silmät, tilanne normalisoitui nopeasti. Kaksi nukkuvaa, ei sen enempää. Ei mitään pomo-työntekijä tai vuokranantaja-vuokraaja asetelmia. Vain kaksi ystävää nukkumassa vierekkäin. Ystävä voi tuntua liian voimakkaalta, mutta tämän jälkeen kyllä olemme ystäviä. Pakkohan meidän on olla.

Nukahdin kuin lapsi syvään uneen ja heräsin ihan ilman syytä. Ihon lämpö tuntui hyvältä. Venytin jalkojani suoraksi ja kuiskasin hyvät huomenet. Eetu vastasi ja kysyi olinko nukkunut hyvin. Silmäni rävähtivät auki ja ensimmäistä kertaa tutkailin tilannetta. Eetu makasi keskellä sänkyä selällään ja minä hänen kainalossaan pää rintakehän päällä.
”Joo, nukuin tosi hyvin. Entä ite?” vastasin, eikä unisesta äänestä ollut tietoakaan. Eetukin havahtui tilanteeseen ja nousi istumaan. En vastustellut vaan automaattisesti mietin mitä minulla oli päällä. Yöshortsit ja t-paita. Toinen sukka oli kadonnut. Eetu oli selin minuun, sängyn reunalla ja köhäisi.
”Joo. Tosi hyvin – siis nukuin hyvin.” Eetu sanoi ja kumarsi nostamaan paidan lattialta. Silmäni kauhistelivat hetken tilannetta.
”Hyvä. Ens kertaa varten kyllä vaihan ton verhon. Ilmeisesti valkonen pitsiverho ei estä auringon säteitä.” Hymyilin, sillä kiusanteko tuntui yllättävän hyvältä.
”Ens ker…” Eetu rykäisi uudestaan. ”Onks sulla kahvinkeitintä täällä?” Mies nousi sängystä ja minä kömmin hänen perässään. Avasin kaapin oven ja kaivoin sitä hetken.
”Ei, mut mä haen sisältä kahvia. Tossa” sanoin ja heitin miehelle ainoan takkini, joka luultavasti mahtuisi miehelle. ”Laita toi päälles ni mennää kuistille.” Eetu mutisi jotain vastaukseksi. Vedin sukat jalkaan ja hupparin päälle. Eetu kömpi ulos autosta ja suuntasi kulkunsa kuistille. Sujautin kengät jalkaan ja juoksin miehen kiinni.
”Mikä olo?”
”Ihan hyvä” Eetu vastasi. Katselimme molemmat kenkiämme ja hymy nousi väkisinkin korviin asti. Olin nukkunut tallinomistajan kainalossa, onhan se nyt hauska ajatus.

• Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten  Nelly.

[NellyValvoja]

Parhaita ystäviä ja saunailta

”Saunailta?!” Ekku kiljui korvaan. ”Onko vähän hienoo!”
”No on on, mut en tiiä kenestä saisin saunakaveria. Ketää noista jätkistä tuskin huolin. Emmä tiiä haluunko mä olla alasti niiden kanssa saunassa.” Makasin selälläni sängyssä puhelin korvalla. Oikea käsi piti puhelinta ja vasen leikki hiuksien kanssa.
”Vai sillä lailla. Miks et laita bikineitä? Kai siellä nyt joku on jonka kanssa voisit saunassa käydä.”
”Eip. Tää Jello-juttuki on nyt virallistettu. Harmi, koska ne kiharat ois ollu niiiiiin kivat leikkiä” heitin ystävälleni vitsillä. Ainakin puoliksi vitsillä.
”Aivan. Mites se ihminen siellä kiharoiden alla?”
”Kaai sekin on ihan kiva.” Ekku nauroi puhelimen toisessa päässä. Hymyilin itsekin, mutta Ekun kysymys sai minut miettimään paljon. En ollut edes kateellinen Jellosta. Oli vain outoa, kun kaikki tuntui tapahtuvan niin nopeasti.
”Mitä mieltä sä oot. Jos laitan pyyhkeen ja bikinit valmiiks pinoo ja meen vaan viettää iltaa. Jos tulee sauna, ni tulee sauna.” Yritin palata takaisin pääpointtiin.
”Joo, äkkiäkös sä ne sieltä haet. Mutta ei ihan oikeasti ketään vai? Ooks edes löytäny ketään kaveria?” Ekun kanssa on kyllä mahdotonta jutella, ilman että puhe kääntyy poikiin – tai edes ystäviin.
”Mulla on jo paras ystävä ja Cozmina. En mä mitään tarvii.”
”Kiitos, mutta ole hiljaa ja kerro.”
”No se Noa on kyl ihan kiva. Ja sit kaikkihan täällä on mukavia. Se teini on rasittava, mut ihan kiva seki on. Kaikkihan me ollaan suurta perhettä täällä” selitin olkaani kohauttaen. Nousin samalla sängystä ja avasin vaatekaapin. Pengoin bikinit hyllyltä ja nappasin vessanoven päällä kuivumassa olleen pyyhkeen. Asetin ne kauniiksi kasaksi sängyn päälle ja kävelin puhelin korvalla vessaan. Tai siis otin kaksi askelta, jotta näin itseni peilistä.
”Mmm. Kuule, Chai tuli lenkiltä. Mut tekstaa mulle vielä illalla miten meni saunassa, jooko?”
”Joo joo. Moikka” sammutin puhelun ja työnsin luurin farkkujen takataskuun. Suin hiukset nopealle nutturalle päälaelle ja nojasin käteni lavuaariin. Huokaisin syvään.
”Mitäköhän tästäkin tulee?” Kävelin auton etuosaan ja vilkaisin ikkunasta ulos. Ilta oli jo hämärtymään päin ja porukka alkaisi pian kerääntyä terassille. Päivä oli ollut lämmin, mutta ottaisin varmasti harmaan kevyttoppatakin päälle. Pitäisiköhän minun kihartaa hiukset? Tai laittaa ripsiväriä? No ripsiväriä aivan varmasti laitan, mutta miksi kihartaisin hiukset suuren perheen illanviettoa varten?

Olin laskostanut vielä pyyhkeen ennen lähtöä sängyn päälle ja asettanut mustat kaksiosaiset bikini pinon päällimmäiseksi. Vilkaisin vielä peilistä nopeasti itseäni, ennenkuin astuin autosta ulos. Ehdin ottamaan muutaman askeleen taloa päin ennenkuin kuulin ilonkiljahduksia. Ainakin Eira ja Inari, Eetu, Hello, Jake ja Noa istuivat terassilla lasit kädessään. Oli siinä muitakin, mutta he iskivät silmääni ensimmäisinä. Osa nostivat katseensa kun saavuin lähemmäs ja Eira kiljahti nimeni iloisesti. Jake hymyili, Eetu jatkoi makkaranpaistoa ja Inari oli keskittynyt puhelimeensa.
”Moi” sanoin hymyillen. ”Saanko mäki ottaa juotavaa?” Ja sainhan minä.

• Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten  Nelly.

[NellyValvoja]

Miina…ko?

Kevensin ravia kentällä. Aurinko oli jo sulattanut jäisen maan ja kenttä oli käyttökelpoinen. Ravasimme keskiympyrällä, harjoitellen lisättyä ravia. Cozminan takajalat ovat jo paremmin mukana, kuin ratsastuksen alussa. Suoristin tamman pitkälle suoralle ja istuin alas. Lyhyellä sivulla asetin hevosta pohkein ja ohjin ja seuraavalla pitkällä sivulla ohjasin kuuliaisen tamman jyrkällä sulkuväistöllä kentän poikki toisen pitkän sivun loppuun. Suoristin ja ravasin vielä kerran radan ympäri, ennenkuin minut keskeytettiin.

Eetu oli kävellyt kentän viereen ja hymyili. Laskin tamman käyntiin ja annoin pitkät ohjat.
”Kauan sä oot seissy siinä?” naurahdin. En ollut huomannut lainkaan nojailevaa miestä.
”Een kai – oon mä.” Eetu vastasi. ”Toi vaa näyttää nii hienolta. Miina tuntuu osaavan tosi paljon.”
”Kiitos. Hetkinen” minulla meni hetki tajuta. ”Miina..?” Eetu hymyili vastaukseksi ja nyökkäsi pienesti.
”Oon menossa tekeen iltaruoat valmiiks.” Eetu jatkoi.
”Eikö sen uuden työntekijän pitäny ne tehä?” Minä nauroin ja venyttelin käsiäni. Samaan aikaan Noa astui ulos talosta Mielikki sylissään ja huusi Eetua. En jäänyt kuuntelemaan, vaan annoin tammalle pohkeita jotta tämä kävelisi äkkiä tilanteesta pois. Eihän se minulle kuulu, mitä asiaa Noalla on Eetulle.

Eetu lähti talliin kuulemma auttamaan uutta tallityöntekijää.
”Tarkistamaan se menee” Noa sanoi nojaten toisella kädellään kentän aitaan. Jäimme molemmat tuijottamaan miehen perään ja minä naurahdin.
”Niin menee. Mut kato tota peppua.” Käänsin pään Noan suuntaan. ”Millä todennäköisyydellä löytää hyvän tallin fiksulla omistajalla JA hyvällä perseellä?” kysyin pilke silmäkulmassa mieheltä. Noa naurahti puoliksi huvittuneena ja puoliksi hämmentyneenä. Komensin tamman takaisin käyntiin.
”No mutta, hyvää ratsastusta” Noa sanoi ja nosti kehonsa aidasta. Hymyilin ja kiitin.
”Mä oon kyllä lopettamassa mutta kiitos.”
”Aijaa, tarviiks sä seuraa tallii?”
”Miks ei. Mä kävelen viel hetken.”
”Joo, no mä meen kattoo ettei se Eetu ihan hauku” Noa naurahti.
”Nähää pia.” Etsin vielä katsekontaktin ja hymyilin.

[NellyValvoja]

Ihanan normaali talliin-saapumistarina 🙂 . Annika löytää varmasti paikkansa jengistä ja etenkin tallin teinilaumasta! Ihan jään odottamaan innolla, miten parivaljakko sopeutuu ja ennenkaikkea löytävätkö molemmat uusia ystäviä! Remus näyttää kyllä ihanalta pikkuponilta 🙂 .

Noa jo sen sanoikin, mutta tykkään todella paljon kirjoitustyylistäsi! Sanavalinnat ja selkeys ovat selvästi vahvuuksia 🙂 .

[NellyValvoja]

Otava ja Mielikin pissahätä

Olin pyörinyt sängyssä jo useamman tunnin, ennenkuin olin luovuttanut ja laittanut villasukat jalkaan ja kävellyt tallille. Istuin läpän alla kyykyssä ja hieroin silmiäni. Kesä oli ihan selvästi tulossa; maa oli kostea ja taivas pilvetön. Kuu möllötti seuranani, kun keräsin itseni ylös ja paransin toppatakkini asentoa päälläni. Tallustelin kädet syvällä taskuissa edes takaisin tallin pihalla ja kuuntelin oikein hiljaa. Jos oli onnekas, saattoi kuulla suden ulvonnan, mutta minä en ollut. Huokaisin syvään ja kallistin pääni oikein taakse. Tähtitaivas tarjosi joka kerta lohtua kaiken maailman ongelmiin. Juuri sillä hetkellä en kaivannut mitään. Ympärilläni ei ollut ketään ja sain vain seistä keskellä parkkipaikkaa tallin edessä ja satuttaa yksinäni niskaani.

Talon eteiseen syttyi valot ja käänsin katseen sinne. Kuka ihme on puoli kolmelta hereillä maanantai-tiistai yönä? Olin jo valmis loikkimaan vähin äänin karkuun, kun kuulin pienen hännän huiskinnan ovea vasten. Ovi aukesi ja rotan kokoinen Mielikki juoksi ulos. Minä kyykistyin ja ojensin käteni.
”No heiii, mitä sä täällä teet?” kysyin hiljaa koiralta, joka nojasi nyt jalkoihini. Kohotin katseeni takaisin kuistille ja ulko-ovelle ja Noahan se siellä seisoi.
”Hei vain sullekin. Mitä sä tähän aikaan teet ylhäällä?” kohdistin puheeni miehelle ja suoristin itseni. Otin muutaman askeleen miestä päin ja kiedoin toppatakkini paremmin yöpaitani peitteeksi.
”Mielikki herätti. Kai sillä on kusihätä tai jotain. Mut mitä sä teet?” Noa kysyi ja hieroi silmäänsä. Hänen hiuksensa olivat juuri sen näköiset, että hän oli noussut suoraan sängystä.
”Mä en saanu unta. Ja tää näkymä on aivan uskomaton” kuiskasin ja nostin katseen takaisin tähtiin. Mikä ihme siinä on, että yöllä pitää ulkonakin olla hiljaa? Ei kai sillä ole väliä, vaikka Eetu varmasti heräisi jos nyt huutaisin. Noa veti takkinsa vetoketjun kiinni ja laskeutui kuistin portaita alas hieman vaappuen ilmeisesti jalkansa takia. Hän käveli pihan poikki vierelleni ja nosti katseen.
”Joo, tää on kyl kaunista” mies myötäilee, kuiskaten.
”Tätä on kyllä eniten ikävä jos asuu kaupungissa. Täällä ei kuule mitään ja se on vaan hyvä asia.” Huokaan nenän kautta ja nautin hetkestä. Koira huitoo hännällään takanamme.
”Tää on ihan kuin jostain leffasta” Noa sanoo ja kääntää katsettaan minuun.
”Niin onki” naurahdan ja katson miestä. Hämärässä on vaikea erottaa kasvojen piirteitä tai silmien väriä. Hymyilen kädet puuskassa ja toivon, että mies näkee tämän.
”Tunneksä muuten tähti… Tähtikuvioita” rykäisen ja käännän katseen ylös.
”Joo, tossa on ainakin otava.” Noa osoittaa taivaalle ja nojautuu hieman minuun, jotta näen paremmin.
”Jep, se on ainut minkä mä tunnen” kuiskaan. ”Olisipa joku viltti tai joku ni vois vaa maata tässä ja kattoo jos näkyis tähdenlentoja.”
”Ehkä kesällä, nyt on turhan kylmä.” Noa sanoo ja kääntää katseen takaisin alas, koiraansa. ”Noni, joko mennää nukkumaan?”
”Mitä hä, joo mennää vaa” sanon ja lasken itsekin katseen.
”Siis, Mielikki” hän naurahtaa.
”No tietysti” yritän paikata mokaani. Lasken kädet taskuihin ja otan muutaman askeleen talolle päin. Noa seuraa esimerkkiä ja käskee koiransa mukaan.
”No, kesällä sitten, eikö?” sanon ennenkuin käännän kulkuni asuntoautoon. Kuulen miehen äänestä hymyn tämän vastatessa ’kesällä’.
”Hyvää yötä” sanon puoliääneen.
”Hyvää yötä, nähään aamukahvilla.” Noa vastaa.

[NellyValvoja]

Cozminalle uus nassukuva

//Ihan itte tein B)

[NellyValvoja]

”Nellyy!” Kävelin tamman kanssa kohti tarhoja, kun kuulin Eiran hihkauksen takanani. Pysähdyin ja käännyin ympäri.
”Moi” hymyilin. Eira kiiruhti vierelleni ja Hello käveli hänen perässään hitaammin. Kun teini saavutti meidät, hänen suunsa aukesi ja kysymystulva pääsi yllättämään.
”Millasta sun asuntoautossa on? Onks siel hienoo? Miten jaksat aina asua siellä? Onks siellä sotkusta? Miten sinne mahtuu sänky?” Minun oli pakko nauraa.
”Siellä on hauskaa, on, helposti ja hyvin.” Vastasin ja yritin muistaa jokaisen kysymyksen. ”Mä vien Cozminan tarhaan ni mennään kattoo. Eira hihkaisi ja jäi odottamaan tarhan kulmalle. Päästin tamman laumansa luo ja suljin portin. Hellokin oli ehtinyt meidän luokse ja katsoi hieman pahoittelevana. En huomioinut pahoitteluja, vaan hymyilin niin reippaasti kuin vain osasin.
”Tuuksäki Hello? Mennään kattoo sisälle!” Eira hihkui ja melkein hyppi innosta.
”Tuu vaa, hyvin sinne mahtuu” vahvistin Eiraa. Hello kohautti olkiaan ja taisi sanoa ’miks ei’ tai jotain sinne päin. Eira lähti jo edellä kohti asuntoani, kun minä ja Hello vasta moikkasimme.

Asuntoautossa istahdin kuskin penkille ja annoin kaksikon tutkia rauhassa. Olin toki heittänyt likaiset vaatteeni äkkiä piiloon kaapin sisälle, ennenkuin he olivat huomanneet ne. Mutta nyt istuin paikallani.
”Eihän täällä ole kamalasti nähtävää” juttelin, kun he olivat istuneet alas. ”Ota Eira se keksipaketti tuolta yläkaapista.” Eira teki kuin pyydetty ja asetti Pirkan halppiskeksit pöydälle.
”Tää on ihan tosi hieno! Varmaan tosi jännää asua tällai” teini hihkui innosta. Juttelimme jonkin aikaa asumismuodosta, kunnes Eira kuuli auton kaartavan pihaan ja lähti kiusaamaan tulijaa. Minä ja Hello jäimme vielä istumaan pöydän ääreen. Mies mutusteli keksejä.
”Eiks tääl tuu kylmä yöl?” Hello kysyi puolikas keksi suussaan.
”Ei tuu, täällä on sellane ko lämmitys” kiusasin.
”No haha. Mut sullahan ei oo telkkaria?” Hello jatkoi.
”Tietokone ja Netflix. Sisällä on telkkari.”
”Sohva? Suihku?”
”Sisällä ja tuolla takana mut sisällä.” Hymyilin kamalasti. ”Tännehän mahtuis toinenkin, oha tää ny nii tilava!” vitsailin. Hello ei joko keksinyt enempää sanottavaa tai ei halunnut sanoa mitään. Minä nousin penkiltäni ja kävelin vessan ovelle. Avasin oven. ”Kato ny! Tännehän mahtuu aamupissalle ja suihkuun samaanaikaan vaikka kolme.” Minun oli ihan pakko kiusata miestä. Hän tuntui olevan hieman vaivaantunut, joten suljin oven ja palasin takaisin penkille. Matkalla kyllä hipaisin kiharia hiuksia ja pörrötin niitä hieman. Hymyilin melkein flirttailevasti ja istuin alas. ”Älä nyt noin vaivaannu – jutteluahan tää vaan on” sanoin. Hello katsoi minua. Hän yritti jotain sanoa, mutta ei saanut sanojaan ulos. Sen sijaan hän vaihtoi puheenaihetta.
”Mut tosi kiva kun Eetu antaa sun asua tässä.” Hello katsoi käsiinsä, mutta nosti katseen pian takaisin.
”Nii on. Ihan tosi kivaa kyllä. Varsinkin kun on noin hyvännäköinen vuokranantaja ja tallinpitäjä. Ja asiaa helpottaa kun sain töitäkin samasta pihapiiristä ja kaikki tuntuu tulevan toimeen keskenään.”
”Tää on kyllä iso perhe.” Hello myötäili ja hymyili.
”Niin on. Sun kiharat on kyl ihanat. Anna mä sekotan niitä uudestaan.” Nousin ja vaihdoin paikkaa Hellon viereen. Nostin käteni ja leikin hieman kiharilla. Istuin Hellon vierellä ja annoin käden levätä sohvan selkänojan päällä. Rannetta liikuttaen heiluttelin kiharoita sormieni välissä, katseen seuratessa leikkiä. ”Mut mikä juttu tää Jello nyt on?”
”Emmä tiiä. Taisiis. Emmä tiiä, joo, en tiiä.”
”Mitä sä sit haluisit?”
”Emmä tiiä.”
”No mieti pian. Ei oo kummallekaan reilua jos leikit tunteilla.”
”Joojoo. Mitä kello on? Joko ois päiväkahvit?” Hello oli kyllä mestari vaihtamaan puheenaiheita.
”No käydään kattoo.”

Ja niin me lähdimme asuntoautosta ja koko keskustelu tuntui jäävän taakse. Ehkä oli vain hyvä jättää tämä keskustelu tähän.

[NellyValvoja]

Selfiehetki

Asuntoauton tuulilasin läpi paistoi aurinko. Istuin pöydän vieressä ja selasin puhelintani. Minulla oli päällä sininen huppari ja olin sitonut hiukseni kahdelle letille. Tasainen tuhina takanani katkesi takanani ja minä naputin kameran puhelimestani päälle. Sängystä kuului lakanoiden kahinaa, samalla kun otin selfieitä pöydän ääressä. Haukotus keskeytti kuvaukseni.
”Huomenta” tervehdin nukkujaa. Ystäväni Ekku oli tullut viikonlopuksi kylään ja nukkunut vierelläni pienellä sängyllä jo kaksi yötä.
”Huomenta” Ekku haukotteli ja istahti käännetylle kuskin penkille. Hän nosti pöydällä levänneen kännykänsä ja selaili sitä. Luultavasti vastaili poikaystävälleen Whatsapissa.
”Kahvia ei oo vieläkää. Laita jotain päälle niin mennään sisälle. Eetu on varmasti jo päiväkahvilla” sanoin ja vilkaisin vierastani. Tällä oli päällä poikaystävänsä t-paita ja legginsit. Hiukset olivat sekaisella pienellä nutturalla ja hymy oli kaukana.

Viime yö oli venynyt pitkälle, olimme tulleet taksilla kotiin vasta aamuyöstä kolmen jälkeen. Ekku oli tullut muutaman Hukkasuo-ystävänsä kanssa käymään Hopiavuorella ja yksi pojista oli kiinnostunut Inarista. Markus, Ekun poikaystävän kämppis, tekstaa Inarin kanssa ja he ovat tavanneet kai jossain Tinderissä tai vastaavassa. Olimme istuneet kaikki eilen Seinäjoen paikallisen pubin terassilla ja pitäneet hauskaa yhdessä. Aika vain lensi ja pilkun tultua, minä ja Ekku lähdimme takaisin tallille. Se, mihin Inari, Markus, Lauri ja muut olivat menneet tai tehneet, oli arvoitus. Eikä minua liiemmin kyllä kiinnostanutkaan.

Sisällä keittiön pöydän ääressä istui Eetu ja Noa. Tervehdin ja kävelin suoraan kahvipannun luokse.
”Huomenta likat, menikö myöhään?” Noa kysyi. Seisoin selin poikiin ja Ekku oli vieressäni odottamassa vuoroaan kahville.
”Joo, me oltiin kai kolmen neljän välissä täällä” Ekku kertoi ja haukotteli makeasti.
”Meni kyl iha sikanopee aika – en ois ikinä uskonu. Oli kyl tosi kivaa” jatkoin juttua. Eetu naurahti ja kääntyi takaisin Noan puoleen.
”Nii oliks se tarha hyvä?” Eetu kysyi Noalta. Olimme ilmeisesti keskeyttäneet jonkin keskustelun. Minä ja Ekku istuimme pöydän ääreen.
”Joo on juu” Noa vastasi ja kääntyi meihin päin. ”Millane se paikka oli?”
”Siisti ja kiva. Ja hyvä musa soi koko aja” Ekku jutteli. Minä kaivoin puhelimen takataskusta ja avasin gallerian. En jaksanut keskittyä jutusteluun vaan annoin Ekun selittää. Muokkasin yhden aikaisemmista seflieistä julkaisukuntoon ja latasin sen instagramiin. Lisäsin muutaman hashtagin perään.

#krapulasunnuntai #bored

• Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten  Nelly. Syy: Väärä kuva vaihdettua oikeaan

[NellyValvoja]

Cozmina tuntui olevan kamalan väsynyt, vaikka kello oli melkein puolenpäivän. Puhuin tammalle normaalia enemmän, jotta saisin hevoseen eloa. Cozminan pää nuokkui varustaessani sitä päätallin nurkkakarsinassa. Viheltelin ja laulelin Nalle Puhin tunnusmusiikkia. Muutaman karsinan päästä kuulin vastaukseksi hevosen hörähdyksen ja ihmisen tukahdutetun naurun. Hiljenin heti ja jähmetyin paikoilleni. ”Kuka hiippailee?” kysyin ääneen. Jälleen hihitys. ”Eira, lopeta tuo säikyttely” naisen ääni komensi kuin vaippaikäistä. Eira rupesi hihittämään kuin teinin kuuluukin. Ja Inari naksautti kieltään. Otin muutaman askeleen käytävälle ja näin Inarin ja Eiran, karsinan oven edessä. ”Ai moi.” Iloinen ilme kasvoillani yritin viestiä, että kaikki oli okei. Inarin ja Eiran kanssa oli erikseen ihan jees olla, mutta yhdessä Inari tuntui käskyttävän kokoajan siskoaan. ”Mikä toi tunnari oli?” Eira kysyi innostuen. ”Nalle Puh” hymyilin ja kipitin takaisin karsinaan. Olin saanut tammalle jo satulan selkään ja suitset päähän, joten tarkistin vielä satulavyön. Työnsin karsinan oven kokonaan auki ja heitin kypärän maasta päähäni. Kliksautin sen kiinni ja katselin tammaa. ”Uninen kasa, tule nyt” mumisin lähinnä itselleni.

Kävelimme yhdessä Cozminan kanssa kentälle. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että melkein toivoin ottaneeni aurinkolasit. Mutta samalla nautin tulevasta kesästä. Nousin satulaan ja annoin ohjien levätä hevosen kaulalla. Jouduin pyytämään useaan otteeseen pohkeiden kanssa Cozminaa eteenpäin, kunnes se löysi oikean tahdin alkuverryttelyihin. Tehtävänä tänään oli ihan-vain-ratsastusta. En ollut suunnitellut mitään, joten kävimme vain kaikki askellajit läpi ja varmistimme siirtymien olevan kunnossa. Cozmina heräsi ensimmäisen ravin jälkeen unestaan ja hevonen ryhtyi kyllä töihin. Sitä minä erityisesti rakastin tammassa – aitoa rakkautta työtä kohtaan. Hevonen halusi antaa parastaan ja halusi miellyttää ja olla hyvä.

Ratsastus päättyi, kun olin saanut tarpeekseni. Eihän harjoitukset olleet normaalien mittaiset, mutta ainakin saisin viedä tamman takaisin tarhaan hyvillä mielin. Jotain liikuntaa edes. Tallissa sain juuri varusteet pois, Hello astui talliin. Kuulin oven narahtavan ja näin valon syöksyvän sisään. Hellon tunnistin vasta kun tämä astui karsinan ovelle. Kiharat hiukset olivat ensimmäinen, mitä näin. ”Moi. Mä katoin että sun autos oli pihassa.” Hellon lause tuli niin puskista, että minun oli pakko nauraa satula sylissäni. ”Siinähän se on. Ja pysyykin vielä piitkään. Sain luvan asua vähän pidempäänkin siinä.” Hello väisti tieltäni, niin että sain laskettua satulan karsinan ulkopuolelle seinää vasten. ”Aijaa. Mut eiks siel oo talvella kylmä?” Hello kysyi. Kohautin olkiani. ”Katotaan talvella. Kesä on ensin edessä” hymyilin. Nostin käteeni vielä harjan harjakopasta ja palasin karsinaan tamman luokse. Cozmina oli siirtynyt haistelemaan Hellon tarjoamaa kättä. ”Ei se pure, se on tosi kiva tamma” sanoin ja pujahdin hevosen ja ihmisen välistä karsinaan harjailemaan. Jäin seuraamaan, Hellon intensiivistä katsetta hevoseen. Hello silitteli tammaa turvan päältä ja näin lämpimän ja rauhallisen katseen kiharatukkaisen miehen silmissä. En viitsinyt rikkoa hiljaisuutta, joten jatkoin harjaamista.

”Tosi nätti tamma” Hello melkein kuiskasi. ”Nii’i. Varo, tää nainen saa kyllä sut pikkurillin ympärille.” vitsailin. Hello nosti toista suupieltään ja hymähti. ”Pitää olla varonainen.” En meinannut kuulla Hellon sanoja, mutta tyydyin vain harjaamaan hevosen kylkeä ja masua. Hetken hiljaisuuden jälkeen Hello avasi suunsa. Hän oli vetänyt kätensä pois tamman luota ja seisoi nyt kädet taskuissa ovella. ”Mun pitää varmaa mennä… Nähäänkö me kahvilla myöhemmi?” Minä nostin katseeni hevosesta ja hymyilin kiharille. En miehelle, vaan kiharille. ”Joo, nähään vaa.” Olisin vain halunnut silittää kiharoita. Järjetön mielihalu silittää ja letittää kiharia. Hellon kiharoita. Muistetaan Nelly ihminen kiharien kanssa.

[NellyValvoja]

Osa-aikainen

Kävelimme yhdessä aamutallitoimien jälkeen Eetun kanssa kohti asuntoa. Aurinko oli jo korkealla ja Eetu päivitteli kun hommat olivat venyneet juttutukioiden takia. ”No mut hauskaahan meillä oli! Ja aivan parastahan koko hommasta tekee sen, että meitä oli kaksi. Mieti jos olisit yksin joutunut siivoomaan kaikki ja vielä juttelemaankin samalla. Se olisi ollut tosi hankalaa” hymyilin ilkikurisesti.
”Haha, no niinpä! Sepäs olisikin ollut hassua ja kaikki olis varmasti karannu pois näin hullulta tallinpitäjältä”. Eetu rävähti nauramaan ja myötäili. ”No minä en ainakaan, kiva että hommat hoidetaan huumorilla” kerroin ja tökkäisin miestä hellästi kädelle.

”Mutta mun parasta oli, että saatiin asioita sovittua hyvin.” Eetu jatkoi viitaten töihin ja asumiseeni. ”Jep. Tosi kilttiä kun otit hevosen ja mut samalla diilillä. Mä kyllä olen nurkissa kun tarvitsee ja ei tarvitse. Mut saisinko käyttää tota sisäsuihkua? Asuntoauton suihku on kyllä kiva, mutta äärettömän pieni.” Kaikki tuntui vain toimivan niin hyvin, että hymy ei vain ottanyt hyytyäkseen. ”Totta kai!” Eetu sanoi kuin se olisi ollut itsestään selvyys. Kiitin kauniisti ja vaihdoin suunnan kohti asuntoautoa. ”Mä meen nyt käymää kotona. Nähään pian päiväkaffella” kerroin. Eetu heilautti kättään ja jatkoi matkaansa talon sisälle.

Asuntoautossa oikein istahdin alas ja mietin kahta viimeistä tuntia. Aamukahvia ja töitä samaan aamuun? Miten hyvin voi asiat sujuakaan? Olimme sopineet Eetun kanssa saavani työskennellä osa-aikaisesti ja tehdä muutaman iltavuoron viikossa. Olisin myös aina paikalla, joten Eetu voisi hyvillä mielin lähteä yökyläilemäänkin – vaikka kertoi suurinpiirtein kaiken sosiaalisen elämänsä tapahtuvan tallilla. ”Mihis minä täältä lähtisin” hän oli sanonut. Mutta minä olisin silti vahtimassa, jos joku päättäisi nyt syöksyä läpi ovien tai lankojen. Osa-aikainen työntekijä ja täysipäiväinen talonvahti. Naurahdin oikein ääneen – tästähän tulisi oikein hauska kesä! Ja asiaa todellakin helpottaa, että saan rauhassa etsiä lähialueilta vuokra-asuntoa niin kauan kuin vain tarvis.

• Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten  Nelly.

[NellyValvoja]

Cozmina pärjää kyllä yksinkin, mikäli tarvis 🙂 .

[NellyValvoja]

Ihana tarina! Osaat hienosti naamioida varakkuuden sanomatta sitä ääneen. Ja tykkäsin kovasti, kun kappaleet oli jaettu huoneittain. Erityismaininta Housen pyyhkeelle! Pehmeitä kuin vauvan pylly 😀 ! Nyt seuraa ensimmäinen kritiikkini ikinä. Kertojanäänestä paistoi vähän läpi Chain ääni, mutta se ei haitannut menoa.

Voi Eetu-raukka, miten hän nyt selviääkään kun Nelly asustelee pihalla ja on aina mukana?

…ja omituisen merkkinen juusto maistui kummalliselta. Järsin jotenkin liian makeaa leipää ilman Ilkka-lehtä ja tunsin koti-ikävää.

• Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten  Nelly.

[NellyValvoja]

Ihan lempparitarina ikinä! Rehti, todellinen ja suorasanainen. En ikinä voisi kuvailla omia hahmojani noin ällöttäviksi varsinkaan ilman itseääliä 😀 .

Ja Nellyn hahmon vangitseminen onnistui toosi hyvin! En olis itsekkään osannut valita juuri noita laineja, mutta ne kuullostavat kyllä ihan Nellyltä 🙂 !

Hyvä sä!

Ja Nelly on tehnyt keikkahommana siivouksia ja varmasti tarjoutuu myös siivoomaa 🙂 .

[NellyValvoja]

Ihanaaa kun talossa on leipuri 🙂 ! Aina saa herkkuja ja aina on jotain tarjolla. Tykkäsin myös Noan nimipäivien muistamisesta ja siitä että otit Jaken tarinan heti huomioon! Tarina oli ihana hetki keskeltä arkea.

[NellyValvoja]

Ihana pelastaja-Jake!

Tykkäsin tarinasta hyvin paljon ja hyvä että mamma-kissa löysi turvaan 🙂 . Jos haluat vielä parantaa tekstiäsi, suosittelisin oikolukua. Kirjoitusvirheet on helppo bongata kun lukee itse uudestaan kirjoittamansa 😀 .

• Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten  Nelly.

[NellyValvoja]

Tässä mulla kävi moka! Hyvä kun tartuit tähän, kiitos! Omat tiedot sekoittuivat Nellyn tietoihin. Korjaan asian heti 🙂

• Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten  Nelly.

[NellyValvoja]

Vauvvakuumee! Ihanaa!
Lisää varsoja maailmaan ja paljon B) .

Ei mulla mitään järkevää sanottavaa oo, mutta oot kyllä yks mun lempikirjottajista! Tykkään tosi paljon sun tyylistä, sanavalinnoista ja rytmittämisestä ja kaikesta.

• Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten  Nelly.

[NellyValvoja]

Sulla on tosi kiva tapa kirjottaa. Rehellinen ja todentuntuinen, koska kukapa ei törmäisi kauppassa tuttuun täällä keskellä ei mitään 😀 . Samaistuin Katyan tuskailuun tutusta tuntemattomasta. Ja omaan aikaan! Katya selvästi kaipaa omaa aikaansa ja hakee sitä pienistä hetkistä keskellä arkea.

Lempikohta :
”Olin edelleen ihan työmoodissa ja aivoni olivat niin turrat”

[NellyValvoja]

Mielikki herää tarina tarinalta enemmän eloon! Pian tarvitaan oma päikky hälle. Nelly ainakin rakastaa jo pientä koiraa!

Ääni Mielikin päikylle täältä!

[NellyValvoja]

Oi kun oli rehellinen tarina. Varsan kanssa leikkimen on kyllä ihan parasta. Noa lainatakseni, on tosi kiva lukea hyvänmielentarinaa, vaikka alku oli surullinen. Tervetuloa jengiin mukaan!

[NellyValvoja]

Oii kun tuli mieli halata Jakea! Sympatiat heräsi heti ja jos vain voisin, olisin jo matkalla suklaan ja jäätelön kera.

Tarina vei heti alusta asti mennessään. Säikähdin Jaken muisteluissa huudahdusta! Niin mukana olin!

[NellyValvoja]

Olipa hermostuttavaa lukea. Kivaa, mutta tunnelma vain välittyi niin hyvin. Tykkään kyllä todella kirjoitustyylistäsi. Vaikka oletkin kameleontti joka hyppää sisälle hahmon ajatuksiin ja tuottaa sieltä käsin tekstiä. Tarinasi ovat aina niin uskottavia, etten osaisi edes yhdistää sinun hahmojasi ellen tietäisi! Tosi hienosti 🙂 !

”Poimin pöydältä Ilkka-lehden käteeni ja tuijotin sen etusivua. Taittelin lehden pois. Tartuin siihen uudestaan ja avasin. Taittelin taas. Otin sen käteeni ja läpsytin sillä pöytää.”

[NellyValvoja]

Uuuuuuuu! Tuleekohan Draamalaama käymään pian Hopiavuorellakin! Ainakin hyvät alustat on 😀 . Minäkin haluan seuraava jakso-nappulan!

Tarinana oli ihana! Keskittyisin sinuna siihen, ettei hyppää liian nopeasti tilanteesta toiseen. Anna tilanteen muhia vielä vähän pidempään. Toisaalta tyylisi on hyvä näinkin. Ehkä tässäkin on vika minussa – olen vain tottunut lukemaan tilanteita jotka venyvät 😀

Erityisesti pidin tästä :
’”Oletko valmis lähtemään sinne kauppaan?” kysyin ja pörrötin miehen hiuksia.’

[NellyValvoja]

Hauskaa miten eritavalla voi saman tekstin ottaa 😀 . Minulle tuli tästä semmoinen fiilis, että Jake olisi teinitytölle isä-hahmona. Tai vähintään toosi paljon vanhempi isoveli, joka on vetänyt isä-roolia.

Mutta aivan ihana teksti! Tykkään kovasti tyylistäsi kirjoittaa kaunista ja totuudenmukaista tekstiä 🙂 .

[NellyValvoja]

Tää tarina on kyllä niiin Eiran näköinen että! Oli oikein mukava lukea ja Texas oikein hyökkäsi näytön läpi! Haluisin kovasti antaa kirjoitusvinkkejä, mutta taidan olla paaljon alempana tähän kirjoitukseen nähden että turha edes haaveilla 😀 .

”…mutta jotenkin niihin liittyi lehmien paimentaminen, ruskettuminen ja loputon aitojen korjaaminen hevosen selästä käsin.”

[Julkaisija]

Viestit