Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
Suoristin selkäni ja heilautin kättä Noalle. Join kulauksella loput kahvit ja venyttelin käsiäni. ”Mä tuun mielelläni mukaa, mut tyhjinkäsin en suostu seisomaa. Sammuta vaa” naurahdin. Työntekoa tähän aamuun tarvitsikin, muutenhan tässä ihan tylsistyy.
Nousin seisomaan ja kävelin tiskialtaan luokse. ”Laitanko mä tän mihin?” Kysyin ja heiluttelin tyhjää kuppia kädessä. ”Ja kuule, mä tuun koska vaan auttamaan ko toi mun ruma rotisko saa seistä tuossa pihassa.” Jatkoin jutustelua. ”Oisko ihan kamalaa jos asuisin siin vähän pitempäänki? Tuosta ko saa hyvi sähköäki ja kaikkee.” Yritin kuulostaa kuin lause olisi ollut sivulause. Tullut esiin vahingossa. ”Mä voin kyl maksaa jonkin näköstä vuokraakin, kunha löydän sen työpaikan.” Hymähdin perään.
Suuni oli revetä haukotukseen. Tungin käden taskuun.
-
Uskoisin Cozminan tulevan toimeen vähän kaikkien kanssa 😀 . Ei ole niin väliä, kenen kanssa asustelee 🙂 . Tarhattavana tamma ottaa kyllä pomottelevan roolin, mikä ei sovi kaikille. Pitänee kokeilla, toimiiko tarhausjärjestelyt mutta Inkan kanssa uskoisin tulevan toimeen. Kokeillaan siis Inkan kanssa vain 🙂
-
Silittelin tamman kaulaa kun tämä eteni hitaasti turpa maassa kiinni. Olimme tulleet riimun kanssa ulos jaloittelemaan ihan vain huvikseen. Katselin kuinka Cozminan sieraimet laajenivat ja rentoutuivat sitten takaisin. Hevonen haisteli jo melkein kasvanutta ruohoa. Heilautin vapaalla kädelläni hiukset olan taakse ja kaivoin puhelimen takataskusta. Minulla oli päällä mustat farkkujen tyyppiset housut ja tuttu tummansininen huppari epämääräisellä tekstillä. Aluksi olin meinannut laittaa vain topin ensimmäisen aurinkoisen päivän kunniaksi, mutta olin onneksi kääntynyt vielä pitkähihaisen puoleen. Auringossa oli kyllä lämmin, mutta varjossa tai tuulessa oli vielä hyytävän kylmä. Ja tämähän oli vain muistutus, ettei kesä tule yhdessä yössä.
Cozmina nosti päätään ja hörähti. Lähdimme yhdessä kävelemään kentän kylkeä kohti tarhoja aivan hissukseen. Kello oli jo pitkällä iltapäivän puolella eikä aurinko paistaisi muutamaa tuntia pidempään. Annoin tamman kävellä riimunnarun päässä ja itse laahustin vaappuen eteenpäin. Minulla ei ollut kiire.
Jatkoimme kävelyä tarhojen edestä maneesin luokse, josta tamma löysi muutaman heinänkorren. Minä keskityin lähinnä omiin ajatuksiini. Nostin puhelimen käteeni ja napsin muutaman kuvan tammasta. Mikään ei kumminkaan näyttänyt tarpeeksi hyvältä, joten tungin puhelimen takaisin taskuun. ”Ihan mahtavaa kun paistaa aurinko eikö?” Cozmina ei vastannut, mikä ei sinänsä yllättänyt. Suljin silmäni ja käänsin kasvot kohti aurinkoa ja sen suomaa lämpöä. ”Ei mee montaa viikkoa niin on ihan täys kesä” huokaisin.
Cozmina nosti päänsä ja hirnahti oikein kuuluvasti autotielle päin. Tamma näytti kiiltävän auringon säteissä. Tämä katsoi mielenkiinnolla tulijaa ja Eetukin tallusti ulos ovesta huomaamatta meitä. Otin ihan varmuuden vuoksi lähempää hevosta kiinni ja jäimme molemmat tuijottamaan tulijaa. ”Jaa, uusia asukkeja” puhuin puoliääneen hevoselle ja nostin käteni tämän kaulan ali toisen puolen poskelle. ”Tie vaikka tulis sulle uus kamu.” Pihaan ajoi jonkinnäköinen lava-auto hevostrailerin kanssa. Eetu suunnisti suoraan miehen luokse ja me jatkoimme kävelyä ympäri tiluksia. Olisi parempi antaa heidän kotiutua rauhassa, ennenkuin änkisi sisälle. Käänsimme selät tulijoihin ja minä vilkaisin vielä olan yli lava-auton kuskia. Harteikas mies oli pukeutunut stetsoniin, joka sai hymyn nousemaan huulille. Käänsin pään Cozminaan päin. ”Ihan kuin olisi villissä lännessä. Luuletko että me pärjättäisiin siellä?” Cozmina ravisteli kaulaansa melkein kuin vastaukseksi. ”En minäkään. Sä oot aivan liian hienohelma.”
-
No niin, joillakin talleilla pidettiin tarkkaa kirjaa maneesinvarauksista. ”Kai sillä varauskirjallaki on hyvät puolensa. Jos vaikka haluaa yksin ratsastaa tai hypätä. Toisen on vaikea vääntää koulua kun esteitä on ympäri kenttää.” Yritin puolustella ajatusta, sillä välillä minäkin halusin ihan tietoisesti ratsastaa yksin. Esimerkiksi kun halusin kerran saada pohkeenväistöt kuntoon, tuli toinen ratsukko harjoittelemaan nostoja. Eihän se haitannut, mutta hänestä oli varmasti ollut epämiellyttävää minun väistäminen joka kohdassa. Kävelin takaisin pöydän viereen istumaan ja lämmitin käsiäni kuppia vasten.
Katselin Eetun puhelua, mutten osannut vastata ennen kuin hän piti tauon. ”Kyl mä ajattelin jos kävis ihan kävelemässä tuol. Aurinkoki paistaa nii nätisti.”
-
Katselin miehen toimintaa ja odotin että tämä pääsinistumaan ennenkuin vastasin. ”Poristahan mä.” Ja sitten pitäisi keksiä jotain järkevää sanottavaa siihen, että mitä minä täällä teen. ”Noh – Eetu on vähän niinkuin tutun tutun tuttu, joten laitoin ystävän puhumaan puolestani Cozminalle tallipaikan” naurahdin. Niinhän siinä kävi. ”Ja kärryssä, koska Seinäjoelle on vähä liian pitkä matka ja toi on vaa helppo” nyökkäsin suuntaan, jossa luulin kulkevan kotini olevan.
Mies hörppi teetään ja minä muistin vaihteeksi kahvini. Se oli jo jäähtynyttä, joten join muutamalla suullisella kupin tyhjäksi. Laskin kupin ja kädet pöydälle, ennenkuin nousin ylös hakemaan lisää. ”Entäs ite? Et säkään ihan täältäpäin kuulu olevan.” Viittasin Noan murteeseen tai slangiin – en ollut vielä jyvällä kumpaa se oli. Kaadoin kuppiini kahvia ja siihen päälle maitoa, kun kuulin Eetun lähestyvät askeleet.
-
Naurahdin oikein kunnolla. ”Jaa tämä on kolmonen! Heii pieni” viimeisimmät sanat sössötin koiralle joka nojautui jalkoihini. Kumarruin koiraa kohti ja silittelin sitä molemmilla käsillä korvien tyköä. Sillä on varmasti maailman pienin pää. ”Mielikki, heii. Mä oon Nelly. Jooh.” Puhuin kuin pienelle vauvalle.
Kuulin askelia, joten nostin kehoni pystyyn ja puistelin kädet housuihin. Vilkaisin vielä koiraa ja otin kahvikupin käteeni. Hymyilin tulijalle. ”Hei Mettärintehen Noa joka asuu täs. Mä jotenkin arvelinkin niin, harva näyttää juuri heränneeltä tultuaan autolla keskustasta asti tänne” naurahdin. Matkin Eetua hyväntahtoisesti ja niin ei-kettuilu-sävyyn kuin vain osasin. En tarjonnut kättä tulijalle, kuten tapoihin kuuluu. Sen sijaan laitoin molemmat kädet kupin ympärille ja jatkoin edelleen hymyilyä. ”Jokikannaan Nelly, se hullu porilaine joka asuu asuntoautossa.” Lause oli sopinut aina suuhuni, mutta nyt se kuulosti erityisen sopivalta tilanteeseen.
Katselin kuinka koira ja Eetu hävisivät ovesta ja hörppäsin kahvistani. Paransin asentoa ja nostin molemmat jalat ristiin penkille. Laskin kupin pöydälle ja nojasin vasempaan kyynärpäähäni. ”Vai tuolta näyttää ihmine jonka koira on juuri herättäny.” Yritin luoda keskustelua. Nyt se tuntui täysin luontevalta ja normaalilta asialta.
-
Noudatin Eetun esimerkkiä ja kaadoin itselleni kupin kahvia ja siihen maitoa. Laskin kupin työtasolle ja omaan makuun röyhkeästi lähdin tekemään itselleni aamupalaa. Leipää voilla ja juustolla. Vilkaisin aina kohteliaissa väleissä Eetua ja osallistuin keskusteluun, ettei hän tuntisi itseään aivan ulkopuoliseksi. Kiitin vielä kävellessäni kuppi ja leipä kädessä pöytään. ”Kiitti, aamupala kelpaa aina.”
Kolme kämppistä? Eli yhteensä neljä? ”Eikö sua ärsytä kun on niin monta päätä talossa?” Laskin leivän ja kupin pöydälle ja istuin itse perässä. ”Mä tykkään kyl tosta asuntoautosta, nyt kun on päässy siihen tottumaan. Tosi vaikee kuvitella et asuis kolmen muun kanssa.” Haukkasin leivästä. ”Hän kyl kuulostaa siltä et ois isompiki hätä” juttelin suu puolillaan ja katsahdin mau’unnan suuntaan. Nostin kupin huulilleni ja mymähdin. Kun sain juotua, jatkoin juttua. ”Joo, Cozmina on kyl tosi tottuvainen.” Onko tuo edes sana? ”Taisiis, likka tarvii päivän tai pari että tottuu mutta kyllä se yleensä menee hyvin. Tosin se aina välillä on tosi nirso uuden ruoan suhteen – kun kaikki kaurat ynnämuut on aina erilaisia eri paikoissa. Nythän se oli pitkään pihatossa ennen tänne tuloa.”
Nojasin kyynärpäillä pöytään ja haukkasin pienen palan leivästä. Nostin vasemman jalan penkille, niin että se ei näkynyt pöydän yli. Vasen nilkka makasi oikean reiden alla ja vasen polvi roikkua penkkiä kohti. ”Tosi hyvää kahvia” kehuin, kun en keksinyt muutakaan sanottavaa. Join taas kulauksen.
-
Kompaktia ja vintagea
Istuin asuntoauton pöydän ääressä ja hörpin pikakahviani. Selasin puhelimesta Instagramin feediä. Kuvat muistuttivat pitkälti toisiaan. Oli pikavinkkejä sohvan kunnostukseen, hevosen kuvia ja tietysti ystäväni kellistelemässä samoissa asennoissa samalla sillalla. Nostin kupin huulilleni ja laskin puhelimen. Nojasin kyynärpäilläni pöytään ja laskin kupin alas. Olin vetänyt hiukset ratsastuksen jälkeen ylös sotkuiselle nutturalle, koska se oli yksinkertaisesti helpoin. En siksi, että se oli coolia nykypäivänä. Se oli vain helppoa ja pidin siitä. Vaikka pidinkin meikkaamisesta, olin tyytynyt vain tummaan huulipunaan. Se jätti kuppiini jäljen ja pyyhkäisin sitä peukalollani. Huulipuna levisi hieman.
Nostin katseeni mukista ja vilkaisin ympärilleni. Asunto-auto oli sotkuinen ja vanha. Sen lattiat ovat varmasti olleet hienon väriset uutena, mutta nyt ne olivat tummuneet ja harmahtivat. Ovi pysyi kiinni ja sisääntullessa sitä vastapäätä oli pöytä ja pieni sohva, jolla nyt istuin. Edessäni oli kuskin penkki, joka kääntyi ympäri. Apukuskin paikka kääntyi myöskin, jos sen olisi jaksanut öljytä edes kerran viidessä vuodessa. Eipä sitä kummemmin kukaan käyttänytkään. Pöydän takana oli korkea kaappi, joka ylsi aina kattoon asti. Kaapissa oli puhtaat lakanat ja vaatteita. Muuta sinne ei mahtunutkaan. Kaappia vastapäätä seisoi pieni keittiötaso. Siinä oli kiiltonsa menettänyt lavuaari ja kolmilevyinen matkahella. Hellan alla oli pieni jääkaappi, joka oli muuhun nähden uusi. Olin joutunut ostamaan jääkaapin, kun edellinen hajosi toissaviikolla. Toki, tämäkin oli kirpputorilta löydetty. Lavuaari taas oli uusittu ainakin kahdeksan vuotta sitten. Ja se oli niin pieni, että siihen mahtui tiskaamaan yhden kupin kerrallaan. Lavuaarin yllä oli kuiva-ainekaappi ja astiakaappi. Keittiön vieressä oli -seinän takana- vessa, jossa oli kaikki tarvittava. Pieni pönttö, lavuaari ja suihku. Myyjä sanoisi suihkun olevan kompakti mutta minä sanon että se on pieni. Vaatekaapin ja vessan välissä oli sänky, jossa sain yllättävän hyvin unta. Lattoita olin yrittänyt koristaa muutamalla ruutukuvioisella matolla, mutta se jäi yritykseksi.
Tämä oli silti koti. Tuttu ja turvallinen, josta löytyi kaikki tarvittava. Olin kääntynyt sohvalla niin, että olin naama kohti ovea ja vilkuilin ympärilleni. Pieni ja kompakti koti, joka sopi elämän tilanteeseeni juuri nyt. Pidin toista kättä selkänojan päällä ja rapsutin päälakeani. Huokaisin nenän kautta. ”Hyvähän tässä on.”
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
-
Eetu rymisteli alakertaan ja minä säikähdin ihan hirveästi. Hengitin nopeasti sisään ja nenän kautta ulos. Nostin hymyn kasvoille ja yritin näyttää normaalilta. Rauhotu nainen, kaikki on hyvin. Laskin painoni toiselle jalalle ja työnsin oikean käden hupparin taskuun. Yritin rentoutua niin hyvin, kuin vain osasin vieraassa paikassa vieraan ihmisen kanssa.
Kävelin Eetun osoittamaan suuntaan. ”Mä nukun aina hyvi. Emmä kyl kuullu mitää mut pommi sais räjähtää enkä mä silti heräis” naurahdin. Kävelin sisälle ruokahuoneeseen, josta jo näinkin keittiön. Jatkoin matkaa ja kuulustelin seurasiko Eetu.
En tiennyt mitä odottaa keittiössä, joten päästin Eetun ohitseni ja jäin nojaamaan ovenkarmiin. ”Mites täällä. Sulla on ymmärtääkseni ihan uusia kämppiksiä?”
-
2 – Koulua ja tunkeilija
Tamma laukkasi kauniisti pää kaarella. Askel oli kevyttä ja liitävää – juuri niinkuin pitikin. Käänsin hevosen pääty-ympyrälle ja kaarteessa tarkistin oman asentoni. Nostin katseen ylöspäin ja laskin varmuuden vuoksi kantapäitä alemmas. Tämä tuntui todella luontevalta. Liike oli lennokasta ja sain pidettyä hevosen hyvin uralla vain sisäpohkeen avulla. Ympyrä loppui ja suoristin Cozminan pitkälle sivulle. Laukkaväistöä vasempaan, suoristus ja väistäen takaisin oikealle. Hevosesta huomasi, että tämä nautti työnteosta ja oli täysillä mukana. Cozmina oli tarjonnut jo lähtöön kaunista muotoa ja muisti muutaman kuukauden lomankin jälkeen, miten toimitaan. Kaarsin hevosen uudelle pääty-ympyrälle ja painoin ulkopohkeen kiinni tamman kylkeen. Käänsin ohjalla ja istunnalla hevosen vasemman silmäkulman näkyviin ja asetin pepun ulommaksi. Takaisin uralle ja pitkälle sivulle. Hidastin hevosen askelia aina raviin asti. Käänsin hevosen sivun puolesta välistä keskelle maneesia, ja pohkeiden ja ohjien avulla vaihdoin suuntaa. Suora leikkaus pitkältä sivulle toiselle, aivan kuten kuuluikin. Nostin jälleen laukan ja asetimme uudelleen päädyssä. Tamman harja heilui tahdissa mukana ja tunsin kuinka oma ponnarini kutitti niskassa.
Vielä muutaman samanlaisen kierroksen jälkeen, laskin hevosen vauhtia käyntiin asti. Annoin pitkät ohjat ja venyttelin käsiäni. Olimme kerenneet kävellä kierroksen, kun kuulin yhden ihmisen aplodit. ”Tosi hienosti!” Käännyin salamana ympäri ja sydämeni oli pompannut ainakin kurkkuun asti. Tummatukkainen mieshahmo nojasi katsomon seinään, maneesin puolella. Minä käännyin takaisin menosuuntaan ja hengitin syvään. Sydän pitää saada laskemaan. Kun seuraavan kerran näin miehen, nostin hymyn huulille. ”Sä säikäytit mut, mutta kiitos silti.” Mies naurahti ja pyysi anteeksi. ”Mä oon Noa, terve” hän sanoi. Käänsin tammaa uralla. ”Nelly, moi.” Cozminan pää roikkui alhaalla sen talsiessa eteenpäin. Noaksi esittäytynyt nosti painonsa jaloilleen. ”Mä voin avata sulle ton oven” hän sanoi ja askelsi jo kohti maneesin ovea, josta hevonenkin mahtui ulos. En vastannut, vaan kiersin vielä kierroksen. Noaksi esittäynyt tuntui todella vieraalta. Säikähdyksestä jouhtuen suhtauduin häneen varauksella. Keräsin ohjia hieman enemmän tuntumalle ja pujahdimme ulos ovesta, Noan seuratessa. Hän veti oven kiinni ja minä pysäytin hevosen. Laskin jalat jalustimilta ja venyttelin niitä hetken. Nojasin eteenpäin, heitin oikean jalan hevosen yli ja laskeuduin maahan. ”Kiitti” sanoin miehelle, joka oli jäänyt seisomaan viereemme. ”Ei mitää, oli kiva nähdä. Me varmaan törmätää useemmin, mä asun tossa” Noa sanoi ja osoitti taloa, jossa Eetukin asui. ”Joo, melko varmasti” hymyilin vahingoniloisesti. ”Mä asun tossa” osoitin asuntoautoani maneesin vieressä. Noa hymyili ja minä hyvästelin. ”Mutta nähdään, mä vien Cozminan päiväheinille.” Aurinko paistoi silmiini ja auto hurisi ohi, joten en kuullut tai nähnyt Noan vastausta. Hän lähti omille teilleen, kohti asuntoa ja minä kohti tallia.
Tamma todella pääsi päiväheinille. Eetu – tai joku muu – oli heittänyt heinät karsinaan odottamaan syöjää.
-
Nelly – Cozmina ( http://ekku.suntuubi.com/?cat=14 )
Laukka tuntui hyvältä. Tammalla oli patoutunutta energiaa, jonka nyt pääsimme kuluttamaan pois. Pidin ohjista ja harjasta tiukasti kiinni ja kasvoni olivat kuin auringolla. Tunsin olevani vapaa tekemään mitä vaan, kun tuuli puhalsi hiukset pois kasvoilta. Kuulin kuinka monen muunkin hevosen kaviot kopisivat maahan rytmissä, mutta Cozminan selässä olin ehdottomasti omissa maailmoissani. Vapaa vaikka lentämään.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 1 kuukausi sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 1 kuukausi sitten
-
1 – Ongelmia trailerin kanssa
Olin sopinut Ekun kanssa, että hän ajaa poikaystävänsä kanssa vuokrahevoseni uudelle kotitallille. Asuntoautossa kun ei ole vetokoukkua, eikä minun korttini olisi edes riittänyt siihen yhdistelmään. Ekku oli saapunut paikalle ajallaan, olimme vaihtaneet halit ja sitten hän jätti minut yksin pihalle hevosen, tavaroiden ja asuntoautoni kanssa. Näytin aivan varmasti eksyneeltä lampaalta, sillä ensimmäinen ohikulkija käänsi suuntansa heti meihin päin.
”Moi, mä oon Eetu. Sä oot varmaan Neea?”
”Moi. Nelly, melkein oikein.” Hymyilin miehelle. Eetu naurahti ja pyysi anteeksi. Narunpäässä seissyt tamma vei nopeasti Eetun huomion. Eetu oli kehunut kuinka uljaalta arabialainen näytti ja minä olin vastannut jotain siihen suuntaan, että ainahan ne näyttävät. Arabialaiset olivat ehdottomasti lempirotuani, juuri niiden kauniin ja ylvään olemuksen takia. Cozmina oli pitkän ajomatkan jälkeen väsyneen näköinen, mutta selvästi mielissään olevansa nyt perillä.
”Tule, mä näytän mihin Cozmina asettuu.” Eetu sanoi ja nosti käsilleen varustekassin ja harjakopan. Ja niin me lähdimme. En uskaltanut puhua mitään, sillä en halunnut heti möläyttää jotain ilkeää kommenttia tai muuta typerää. Annoin siis kiusallisen hetken vain saapua.Kello oli varmasti jo lähempänä kuutta illalla, kun olin saanut tamman oikeaan karsinaan, tavarat niiden paikoille. Kävelimme Eetun kanssa kohti maneesin edessä olevaa parkkipaikkaa.
”Kuule, voinko mä jäädä nyt ainakin täksi yöksi tuohon pihalle?” Kysyin ja osoitin asuntoautoa. ”Mä en varmaan ikinä löydä mitään reilialuetta täältä, mutta voisin huomenna etsiä.”
”Jää toki” Eetu vastasi. Hän oli laittanut kädet takin taskuihin ja minä kohensin omaa takkiani. Ujutin vetoketjua ylemmäs ja tungin itsekin kädet taskuihin.
”Kiva kun tulitte, oli tosi kiva nähdä. Törmäillään taas, mut mun tarvii mennä varmistamaan etten jättänyt kahvinkeitintä päälle” Eetu huikkasi puolimatkassa autolle. Minä heitin vielä kauniin hymyn ja kiitin, kun tämä oli näyttänyt paikat.Kiipesin autooni ja istahdin sängylle. Huokaisin syvään helpotuksesta ja kaaduin selälleni. Nyt se oli ohi. Ensimmäinen päivä ja ensimmäisen päivän kiusalliset keskustelut.
-
Linet dA / Violetris, väritys Juuripersilja
Nelly Jokikannas
vuokraponina Cozminaluonne ja muu
Nelly määrittelee itsensä pitkälti Porilaisuutensa kautta. Hän on suustaan sähäkkä ja vahva persoona. Nelly on verbaalisesti lahjakas ja hänellä on kaunis valkea hymy ja huolellisesti nypityt kulmakarvat. Nainen kuulee usein ruskeista nappisilmistään, joita tumma ja pitkä tukka kehystää. Nelly on ihmisläheinen ja kerää helposti jengiä ja luottamusta ympärilleen. Nelly on luonnoltaan piikittelevä ja puhelias. Kaikenkaikkiaan Nelly on seikkailunhaluinen, ihmis- ja etenkin eläinrakas.
Ulkomuodoltaan Nelly on atleettisen näköinen. Hän tekee enemmän kuin mielellään ruumiillista työtä ja saa liikuntaa harrastuksensa ja työnsä puolesta. Nelly ei käy salilla tai hikilenkeillä, mutta on ensimmäisten joukossa lapion tai talikon varressa kiinni. Hän on oppinut Hopiavuoressa puutarhanhoitoa ja kaivaa reilulla kädellä uusia kukka- ja hyötykasvipenkkejä. Nelly painaa viitisen kymmentä kiloa ja on 175cm pitkä.Nainen on ratsastanut kymmenvuotiaasta asti. Hän vuokraa tällä hetkellä Ekun Cozminaa, ja tamma on hänen neljäs vuokrahevosensa seitsemän vuoden sisään. Nainen ei ole ikinä omistanut omaa ponia, eikä näe tälle tarvettakaan. Nelly puskailee mielellään, mutta pyrkii valmentautumaan kouluratsastuksessa.
Nelly on ratsastanut kymmenvuotiaasta asti, kun äiti hänet ensimmäisen kerran raahasi lähimmälle tallille. Silloin kärpänen puri ja nyt hän vuokraa Ekun Cozminaa. Cozminan kanssa hän kovasti leikkii hevosenomistajaa – katsos, tamma on ”ikuisuuslainassa kunnes toisin sanotaan”Nippelitietoja
– Nelly rakastaa ylikaiken kahvia, joten siinä on takuuvarma puheenaihe.
– Nellyn lempibändi on Abba ja lempibiisi Dancing Queen.
– Nelly rakastaa eläimiä ja puhuu niille aina kuin lapsille.
– Nelly on todella vahva tunne-eläjä.
– Horoskoopiltaan rapuMerkit
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 10 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 10 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 10 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 9 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 8 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 8 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 8 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 7 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 7 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta sitten
-
Olipas hieno teksti! Lännenratsastus on itselleni aivan vieras laji, joten on todella virkistävää luettavaa 🙂 . Ja kiva kun linkitit! Meno näytti hurjalta ja tarinakin sai uutta eloa videon myötä. Tykkäsin ja jään kyllä odottamaan jatkoa.
Nelly lähtee kyllä katsomoon, mutta ei kentälle asti 😀 . Ja kuuntelee mielellään lisää ratsastustyylistä.
-
Tulin vaan hehkuttaa kun on kiva ja ihana ja todentuntuinen hetki keskellä arkea!
-
Äiti on ihana ihminen. Vähän hössöttävä, välillä ärsyttävän tomera laittamaan asioita liikkeelle oman tahtonsa mukaan, mutta niin ihmeen ymmärtäväinen ja rakastava ettei toista ole.
Äiti kuulostaa aivan ihanalta! Tosi aidon ja rakastavan tuntuinen ja Noan suhtautuminen oli kyllä aivan parasta 😀 . Se, että hän antoi äidin puhella yksinään kertoo paljon. Noa selvästi rakastaa äitiään, mutta itselleni tuli sellainen kuva, että hän huokaa ehkä salaa tämän hössötyksille. -
Tulin kehumaan tähtiä! Tosi kiva ja itselle ainakin uudenlainen tapa esitellä tekstin ulkopuolella tarinaa 😀 . Täysin uudet tuttavuudet pääsevät näin mukaan helposti tarinaan, ilman että teksti ’katkeaa’ selittelyihin!
