Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
”Ne on keittiössä, siinä kahvinkeittimen vieressä” sanahdin Tiitukselle ja tein lähtöä sisälle. Kai sitä nyt yhden kaljan voi aina juoda.
Sisällä hihkaisin myöntävästi Jakelle ja otin vastaan ojennetun oluen. Istuin alas tuvan pöydän ääreen ja hymyilin.
”Kai sitä nyt voi maanantaina ainaki yhen juua!” sanoin. Jessie tunki jalkoihini ja kumarruin silittämään sitä. ”No sinäkin olet täällä, hei pieni. No olet sinä, kyllä, ihana” sössötin koiralle, niinkuin aina. Nousin takaisin pystympään ja odotin että Jake pääsi istumaan.
”Mitä Jakelle kuuluu?” Kysyin. Koin outoa tarvetta jotenkin piristää tunnelmaa. Nostin kulmakarvojani Hellolle ja pyysin häntä pienellä pään nyökkäyksellä viereeni istumaan. Tai edes hengittämään. Kunhan nyt pysyis hengissä. -
1. Ukkonen
2. Mistä mä alottaisin
3. Suoraan asiaan
4. Kyllä tää tästä5. Masa pelkää, en minä
Katselin Tiitusta ja melkein näin jopa siinä hämärässä, miten miehen aivot raksuttivat. Tiituksen katse kiersi kun hän yritti miettiä ja oli pitkään hiljaa. Sitten hän kuiskasi nojautuen hieman minuun päin.
”Noni, onpa kiva” hymyilin ystävällisesti. Olisin halunnut letkauttaa jonkun kamalan vitsin, mutten viitsinyt. ”Tykkääks Hello susta?” Ihan kuin en olisi tiennyt. Mutta en tiennyt, tiesikö Tiitus. En minä yrittänyt esittää, etten tietäisi. En vain halunnut antaa vinkkiä suuntaan enkä toiseen. Halusin saada Reilun vastauksen Tiitukselta ja katsoa sitten mitä tapahtuu. Pitäisiköhän minun työntää heitä juttelemaan toisilleen vai ei? Ehkä en tekisi sitä. Hello tarvitsee aikaa.”Mitä jos juttelisit Hellon kanssa?” kysyin vakavissani. ”Vai haluuks ees mitään? Koska jos et haluu, kehottaisin silti juttelemaan. Jos haluut ni sit ainakin kehotan juttelemaan” naurahdin hieman. Olisi vain outoa, jos kaksi ihmistä jotka selvästi tykkäävät toisistaan eivät juttelisi. Hullua se ainakin olisi.
”Kuule, ei sun tarvii pelätä olla homo täällä. Otsonmäellä puhutaan aina jostain. Ja mä luulen että se on maks viikko ja tulee seuraava aihe josta juorutaan.” Huokaisin. ”Se voi olla kuule jo lähempänä ko luuletkaan. Mut mun pointti on, että jos se on sun mielestä kivaa ni kerro se edes Hellolle.” Tunsin piston sydämmessäni. Voinko oikeasti kehottaa toista puhumaan? Vastahan Hello ja Jilla erosi. Minun kävi sääliksi Jillaa, ja olisin halunnut sanoa Tiitukselle, että tämä olisi varovainen Jillan seurassa. En haluaisi että Jillaan sattuu vielä lisää. Huokaisin syvään ja laskin toisen kyynärpääni tuolin reunalle.Ukkonen jyrähti.
”Yks, kaks, kolme, neljä, viis…” Salama välähti. ”Se on menossa pois jo. En varmaan saa koko yönä unta, jos se jää tähän nyt pyörii. Pelkäisin Masan puolesta” viitoin kohti asuntoautoa. ”Mä en pelkää ukkosta, mut Masa pelkää et salama iskee siihen ja sit sitä sattuu.” -
1. Ukkonen ^
2. Mistä mä alottaisin? By TiitusSuoraan asiaan
Hymyilin. Suihkuseura ei ollut mielestäni kamalan hyvä vitsi, sillä Eetu olisi varmasti siitä mustasukkainen. Ja minäkin olisin. Ja suuttunut myös. Niinpä hymyilin ja jatkoin takaisin aiheeseen.
”Miks sun joukkuekaveri pahoinpiteli sut? Taisiis sen takia et tykkäät – noh, pojista, mutta miks sä luulet et se häiritsee sitä?” kysyin vakavissani. ”Millai sä pärjäät. Kai se nyt sattuu, eks oo pelannu kumminki tosi kauan siinä?”
”Joo, vuoden verran” Tiitus sanoi ja paransi viltin asentoa.
”Noni. Varmasti tollanen sattuu. Se on kumminkin sun joukkuetoveri. Tai oli. Mitä siin tapahtu? Löiks se sua vai? Eiks valmentaja puuttunu peliin?” Yritin pitää ääneni rauhallisena, jottei Tide hermostuisi.Tiedän, että itseäni varmasti sattuisi kyllä tuollainen. Eikä Tiitus nyt niin kova voinut olla eihän.
”Mites Hello?” Kohensin asentoani ja katsahdin Tiitukseen. Pelkäsin miehen pelästyvän. ”Tykkääksä siitä? Vai oliks se vaa humalaa? Mä en muuten arvannu yhtään, sillon baarissa! En sit yhtään.” Yritin kai naurahtaa.
”Tää on kyllä ihana tää sää. Mä tykkään tosta äänestä ko sade rummuttaa kattoo” jatkoin.#Jee!TideLeikkiMunKaa
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
Ukkonen
Ukkonen jyrähti ja salama välähti. Istuin terassilla viltti ympärilläni ja katselin sadetta. Hevoset oli tuotu sisään ja Jillakin oli saatu turvassa maneesista pois. Tuuli heitteli pisaroita vinottain ja peltikatto ropisi. Pidin kupista molemmin käsin kiinni. Eetu juoksi vielä sateesta sisälle Matilda perässään.
”Hello on ainaki sisällä. Ja Noa, menkää sinne kahville” sanoin kaksikolle nurkastani. Tunsin oudon pistoksen; Matilda oli liian lähellä Eetua. Tiesin, että se on vain minun päässäni ja vain minun kuvitelmaani, mutta silti. Hymyilin nätisti ja katsoin kun Eetu vastasi. Hän sanoi, että minäkin vain vilustuisin ja että pitäisi mennä sisälle. Vastasin, että kyllä mä pärjään ja nostin vilttiä. Kaksikko asteli sisälle, jättäen märät kengät ulos.Välähdys. Käänsin pääni takaisin pihalle päin ja katselin ulospäin. Rakastan olla ulkona kun sataa ja salamoi – kunhan pysyy kuivana. Tässä säässä on jotain hienoa, vaikka se on pelottavaa. Oudolla tavalla hienoa ja pelottavaa. Vaikka sään jumala oli selvästi vihainen, minä vain istuin siinä. Istuin hiljaa ja katselin aivan tyynenä sään jumalan raivoa.
Ovi aukesi ja Tiitus kurkkasi raosta.
”Saaks tulla häiritsee?” mies kysyi.
”Totta kai. Ota viltti, tääl on aika vilu” hymyilin Tidelle. Hän päästi ovesta irti, kävi hakemassa sisältä viltin ja palasi ulos. Tiitus sulki oven ja tuli viereeni istumaan.
”Haluuks sä puhuu nyt?” kysyin hiljaisella äänellä, kun hän pääsi istumaan.#TiitusLeikiMunKaa!
-
”Meesikkö Nelly hakemahan ässästä maitoo ja sokuria kun minen kerkiä: siinon avaamet.”
Eetu oli työntänyt avaimet käteen ja kadonnut talliin. Jäin seisomaan auton avaimet kädessä terassille ja katselin miehen keinuvaa takapuolta. Hymyilin pienesti ja kallistin päätäni. Sitten ravistin ajatukset pois ja käännyin ympäri – tarvitsin takin eteisestä jos pitäisi Otsonmäkeen asti lähteä. Maitoa ja sokeria piti hakea, mutta noukkisin samalla muutaman oman ostoksen. Lompakon olinkin jättänyt jo autoon Inarin juhlien päätteeksi.
Istuin autoon kuskin penkille, nostin jalat sisään ja asettelin avaimen paikoilleen. Turvavyö kiinni ja matkaan. Kurvasin pois Hopiavuoren pihasta. Maitoa ja sokeria. Ihan varmasti unohtaisin jomman kumman. Miksi tallilla ei voinut olla yhtä lehmää, niin voisin huoletta unohtaa maidon? Sokeria ei varmaan saa helposti noin kotioloissa, mutta maitoa saa. Lehmä pihaan ja aamulypsylle. Ja muutama kana, saisi aamulla munakasta. Toki jonkun tarvitsisi aina hakea ne munat. Mitenköhän koiratkin selviäisivät jos kanat kotkottelisivat pitkin pihoja? Niille varmaan pitäisi rakentaa häkki, etteivät jää auton tai kavioiden alle. Vaikka ehkä ne osasivat niitä väistää.
Käännyin keskustaan päin, pois isommalta tieltä. Käänsin samalla radiota kovemmalle, kun näin silmäkulmastani tutun hahmon. Olisikohan se voinut olla? Kurtistin kulmiani ja vilkaisin taustapeilistä. Pysäkillä istui kyllä tuttu hahmo, mutta hirveän väsyneen näköisenä. Vilkutin oikealle, ohjasin tien reunaan ja tööttäsin. Tiitus katsoi auton suuntaan ja nousi. Kai hän nyt murun… Eetun auton tunnisti.
”Moro, mennää hakee maitoo ja sokeria” hiukkasin ikkunasta, kun Tiitus saavutti minut. Hänen ilmeestään näki, ettei olettanut minun olevan kuskin penkillä. Hän nyökkäsi ja heitti jättikassinsa takapenkille ja hyppäsi itse eteen.
”Mitä jos tallil tulis lehmä?” kysyin ja vilkaisin olkani yli, ettei takaa tullut autoa.
”Mitä?” Tiitus naurahti.
”Niin että jos tallille tulis lehmä. Ei tarvis aina hakee maitoo kaupasta.”
”Se ois näky, ko se vaeltais hevosten keskellä” Tiitus nauroi.
”Kai sellasiaki talleja on!” sanoin ja hiljenin hetkeksi. ”Millai sä voit?”
”Ei puhuta siitä.”
”Ei puhutakkaa. En mä sanonu mitään. Kysyin voitko hyvin” vakavoidun ehkä liikaakin.
”Kyl mä tässä nyt jaksan.”
”Hyvä. Ja mä oon aina valmis jos tarviit viinikaverii. Tai viina, miten vaan” naurahdin. ”Tai muuten jotain” hymyilin vielä. Tiitus nyökkäsi. Vilkutin ja käännyin kaupan pihaan.
”Nyt haetaan jotain. Maitoa ainaki. Ja sokeria. Tarviiks sä jotain?” sanoin hymyillen. Katsoin Tiituksen silmiin ja huomasin jonkun tunteen, mutten löytänyt sille nimeä. ”Sen jälkeen mennää sun työ ja vaihat toiset vaatteet ja sit mennään tallille. Ei vastaväitteitä. Sä tarviit suihkua ja mä tarviin seuraa.” -
Sataa Kakkaa
oikeesti tää ei sovi mitenkää mihinkää mut tää on vaa hauska lausahdus ja haluun sanoo tän nyt tässä näin. Että olkaa hyvät.Olin päättänyt, että nyt harjoittelemme Cozminan kanssa kunnolla. Jo loppukesästä osallistuisimme ensimmäisiin kisoihin ja siitä se sitten lähtisi. Sitä, kuinka pitkälle tähtään tai kuinka nopeasti en todellakaan suunnitellut. Kunhan nyt päästäisiin kisoihin asti. Katsotaan sitten.
Kävelin kädet taskussa tallin ovea kohti, sillä nyt olisi taas väistöjen vuoro. Laittaisin tamman kunnolla töihin ja tänään saisimme ihan varmasti kyllä väistöt toimimaan molempiin suuntiin. Tallin ovi oli auki, kuten aina joten minun piti vain astua sisään. Otin kädet taskuista ja odotin että silmäni tottuivat tallin hämärämpään valoon. Kuulin kuinka talikon kärjet kolahtelivat maahan ja näin kuinka muutama kikkare lensi kaaressa kottikärryjen yli. Huulilleni nousi hymy ja astelin lähemmäs.
”Hei, sulla lentää kakkaa yli” naurahdin ja kurkkasin karsinaan sisään. Näin tutun naaman, mutten kuollakseni muistanut mikä naaman nimi on. Eiran ikäinen hän muistaakseni oli…
”Aa, hupsis. Otan ne kohta.”
”Kiva juttu, Eetu ei ehkä tykkää kun koko käytävä on paskan peitossa. Ei siis mikään kiire, kiva että autat.” En halunnut kuulostaa liian ilkeältä, joten naurahdin perään. Tämä tuttu naama kiitti huomautuksesta, mutta olin jo kerennyt jatkamaan matkaa.Sidoin tamman käytävälle ja harjailin kaikessa rauhassa. Cozmina oli löytänyt varmasti tarhan ainoan hiekkaläntin ja maannut siinä koko päivän. Kiitin Ekkua, että tämä oli päättänyt ottaa valkean hevosen, koska kura ei onneksi näy missään tai mihinkään. Normaalisti niin kauniin valkoinen lapa oli ruskea eikä pölystäkään näkynyt loppua. Hinkkasin ja hinkkasin ja ajattelin Helloa. Minun kävi sääliksi Jillaa, Helloa ja Tiitusta. Tottahan minä kuulin myös pususta, mutta Hellolta. Mies oli juossut sänkyyni piiloon heti kun tilaisuus oli koittanut ja olin saanut hyvän tovin kaivaa tietoa esiin. Mutta olin myös helpottunut, että nyt se on ohi. Ja ehkä vähän siitäkin, etten itse kuulunut siihen. Mutta sitä en ikinä sanoisi ääneen, se olisi jo liian loukkaavaa.
Seuraavaksi mieleeni hyppäsi Eetu. Hello oli nähnyt ja tietää nyt kaiken, mutta ei ehkä ole kertonut eteenpäin. Silti minua jännittää mitä mieltä muut on tästä. Eihän sellainen kai kuuluisi jännittää, mutta jännittää silti. Cozmina hörähti ja heilutti päätään.
”Joo joo, on se ihan hyvä nyt. Lähetään töihin” juttelin ja heitin harjan koppaan. Kumarruin nostamaan satulan ja laskin sen tamman selälle. Kiristin satulavyötä, kun Matilda talutti Kerttua sisään.
”No hei!” huikkasin ja suoristin selkäni.
”Moi. Meinaakko mennä kentälle?” Matilda kysyi hymyillen.
”Kyl mä ajattelin. Mutta haluisiksä lähtee mun kans maastoon? Jos vaikka loppukäynnit tai sit ihan kokonaan?” Nostin suitset käsiini ja pyörittelin kuolaimia. ”Ei siis pakko oo, mut jos seura kelpaa. Me voidaan kyllä ootella” sanoin ja viittasin katseellani ja käden liikkeellä tammaan. Cozminan pää oli rintakehäni korkeudella ja siitä oikein näki, ettei sillä ollut kiire. Matilda seisoi käytävällä toisessa kädessään naru, jonka päässä oli Kerttu.
”Jitta on kans tuol karsinas, mut sä varmaan kerkesit jo käydä vai?” lisäsin. En halunnut jättää Jittaa ulkopuolelle ja on kohteliasta kysyä toista mukaan.-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
Eetu tuntuu olevan niinkuin jokaisen kylän pienen pojan setä tai jonkinlainen isähahmo, joka tietää kyllä vanhemmat ja soittaa jos tarvis. Tää Eetu on kiva Eetu!
Tää myös tuo Eetusta tosi hienosti uusia puolia esiin. Ihana Leijonaemo, joka ottaa halaa!Ja ihan vaan tiedoksi, jään odottamaan tätä Isä-Poika keskustelua.
-
Oi kun oli surullisella tavalla ihana tarina. Ukkonen oli todellakin ihan päällä ja olisin varmasti itse hyppinyt seiniä pitkin myös! Tykkään tosi paljon sun tavasta kirjoittaa ja etenkin tuo viimeinen kohtaus oli ihana. Miten saikaan kääriytyä peiton alle piiloon kaikkea. Sä osaat kyllä kirjoittaa tosi hyvin 🙂 ! Minun käy sääliksi Jillaa ja toivon että Jilla pääsee pian tuolta murheistaan taas hymyilemään!
-
Oi kun Hello on nyt niin fiiliksissä. Uskaltaisipa ne pian jutella ihan ääneenkin, vaikka tääkin vaihe on ihanaa 😀 . Tykkään kovasti!
-
Joo, käy siis ihan järkeen mutta silti 😀 Voi hirvitys, hyvällä tavalla. Ihan parani päivä silmissä!
-
OI KAMALA, ENHÄN MINÄ NYT AJATELLU ET SEN LAUSEEN VOI OTTAA NOIN :DDD ! Ajattelin ne kahtena erillisenä juttuna; treenien jälkeen tarvitaan suihkua enkä osannu ajatella onko Tide jo käyny ja että Nelly on yksin. Oi kamala kun vajoon nyt nolisteluluolaan vaikka siihen ei oo ees tarvetta. Kato ny kui hieno tarina tästäki tuli! Hyvin napattu ja hyvin kerrottu.
Voi hirvitys nyt :DDD
-
Haluan vaan sanoa, että I-HA-NA tarina. Vitsi mikä uni oikeesti. Tosi kivasti rakennettu 🙂 !
-
Meinasin hakee kahvia, mut sit tuli tarina ja sit tuli tarinan loppu ja rakastuin. Rakastan lukea kun omistajan ja hevosen välillä tapahtuu näin! Ensin ollaan niin syvältä ja myymässä suurinpiirtein, mutta sitten muistetaankin kuinka rakas se oma heppa onkaan 😀 Vaikka onkin välillä perseestä. Niinhän se menee ihan oikeastikin 😀 !
-
Jos nyt voisin, sanoisin Matildalle ettei se mitään menetä vaikka meneekin treffeille. Yrittäis vaa ja saattais löytää oman Prinssissä. Sit ei tarvii harmitella, että mitä jos se oiski ollu ja et lämmenny ikinä.
Tarina oli ihana ja hyvin rakennettu. Tykkäsin leffasta, jonka varmasti melkein jokainen tietää ja kuinka se paljastaa Matildasta jotain. Ei varmasti ollut ensimmäinen kerta eikä viimeinen kun Matilda istuu ja katsoo leffaa. Ehkä se saa jostain seuraa joskus 🙂 . Mun kysymykset heräs, että mitä Matildan äiti tekee työkseen (varmaan lukenu ehkä jossain ja oon missannu tai unohtanu ihan täysin. Sit menee mun piikkiin) ja että koska me kuullaan Karhuemosta lisää ja saadaanko me tallilaiset ikinä tavata iskää.
Ihanaa et kirjotit hienon tarinan! Kiitos siitä!
-
Tiedän fiiliksen, et on joku kuva josta ei halua puhua mut kaikki puhuu siitä. Mun käy sääliks Tiitusta, vaikka koen paljon myös muita osallisia kohtaan. Tiitusta mun käy varmaan eniten sääliksi Urhon takia. Mut hyvä et Saku oli paikalla eikä jättäny!
-
Toistelen samaa kommentista toiseen, mut en aio vaihtaa silti aihetta.
Eira on ihan paras! Lähtökohtasesti kaikki on huonosti ja tosi kakkaa ja kaikesta pitää nupista. Noan sotatarinat ja karhuntapot on ihan parhaita ja nauroin ääneen. Ja voi, kun mua rupes Nellynä jännittää nyt kun Eirakin huomas jotain 😀 . Tässä tarinassa on niin paljon kaikkee et ihan melkein hypin jo ilosta. Ihan varmasti kyllä haen toisen kaakaon, että selviän tästä.
Parasta Eiraa täällä hei!
#Eiratheteini -
:DD minä kans! Täällä lentää kakkaa, ihan parasta.
Ja isän kommentti oli kans hyvin rakennettu. Ja Jitan vastaus oli loistava! Ehkä isä pääsee joskus kokeilemaankin, se ois jännää se 😂 !
-
Nyt heräs joku mun monista egoista ja rupes heiluttelemaan pikkuisia nyrkkejään. Ja tekemään päätelmiä vain yhden tarinan perusteella. Tällaisia ne päätelmät on; Urho on kamala ja me ei nyt tykätä siitä. Hyi kamala. Haluisin pitää Urholle puhuttelun joka sisältäisi muunmuassa sen, että joukkueessa pelataan kaikki yhdessä joten lopeta turha runnomininen ja että hintti ei oo kirosana tai haukkuma ja ihan niinku Tiitus on valinnu sen ja se on vaan hyvä että meitä on erilaisia ja että Urho on ihan kakka 😡 .
Mutta sen sijaan, yritän olla aikuinen ja kehua tarinaa joka oli tosi hienosti rakennettu ja sisältö oli onnistunut.
Minusta kyseessä on jalkapallo, mutten ole varma. Menetin varmaan jotain tunnekuohuissani koska Urho ei oo kiva, mut ei mennä siihen nyt. Haluun vaan sanoo et tää jalkapallo ei oo kivaa nyt. Koska missä lajissa pitää ottaa vaan iskut vastaan? Mikä järki siinä on. Toinen tekee selvästi vaan hallaa ja tahallaan, mutta hei, se on ok koska jotain. Ja tarkotan tän nimenomaan sen kannalta, että nyt on pelissä vikaa. Taas yks syy, miks en liiku tai aio liikkua.
-
Ihan sikahieno! Hyvä Noa 😀 !
-
Oi, mä muistan tän fiiliksen liian hyvin! Teiniminä viskoi tavaroita ja kiukutteli, ihan kuin se olis voinu muuttaa jotain 😀 .
Mutta jäin miettimään onko todella niin, että Hopiavuoren jengiin on hankala tulla sisään 😮 . Tai siis, voihan tämä olla vain Jitan mietteitä. Mutta toivottavasti oikeasti näin ei ole, yritän ainakin kovasti olla avoin kaikille ja Nellyn saa vetää mukaan tarinoihin!
Toivottavasti Jitta pääsee pian mukaan menoon 🙂 . Hän varmasti saa Eirastakin seuraa ja/tai taluttajaa tupaan. On meillä mehuakin 😀 !
-
En ole koskaan aiemmin kuunnellut kyseistä biisiä, mutta nyt kuuntelin ja ihastuin. Pääsi kyllä listoille mukaan 😀 !
Tarina oli hieno. Olen samaa mieltä Eetun kanssa, että enemmän Alva oli vain väsynyt kuin sydänsuruinen tai masentunut. Toki, varmasti myös niitäkin, mutta päällimmäisenä tunteena minulle jäi nimenomaan väsymys. Tykkäsin tosi kovasti 🙂 .
-
Nyt kehun kyllä otsikointitaitoa. Keksit aina tosi hyviä otsikoita ja tässäkin se sniikkaso vähän sisältöä; ei paljastanut liikaa mutta antoi jonkin verran suuntaa tarinalle. Oon ehkä vähän kade 😀 !
Ihana Typy kun auttoi noin. Antoi halata ja toimi sijais-Hellona, kun toinen vain juoksi pois. Elän tän tarinan myötä jotenkin ekstra paljon Tiituksen tunteita. Tosi paljon surua, ehkä vähän hämmennystä ja jonkin verran kaipuuta. Ihana tarina!
-
Sarjan seuraava osa, jee!
Tässä on tosi kivasti lomitettu Hellon ajatuksia ja pientä Typy-vauvaa joka saa nukkua Hellon vieressä. Tai saisi, jos se vaan onnistuu. Ja minusta on ihanaa, että Hello toimii kuin aikuinen. Vaikka minä olen luonut hänestä teinikuvan. Ja että hän on lapsi vielä. Kyllä tällä lapsella on silti järkeä päässä; hänhän on oikeasti tosi fiksu! Meijän Hello, jonka kiharat kiinnostaa kaikkia :DD
-
Oi kun mä olen tyytyväinennn! Tiitus on ollut niin raukka muutamassa viimeisessä tarinassa ja sitten tuli suukkotarina joka muutti kaiken! Hänestä tuli Mies, joka tulee tallille hommiin jäätävissä oloissa ja vihdoin saa puhuttua Hellolle. Tai ainakin yrittää kovasti.
Kyllä mun sisäinen Draamalaama saa nyt nauttia oikein kunnolla 😀 ! On kiva seurata aktiivista tarinaa, joka pompottelee puolelta toiselle aina uusien käänteiden kanssa. Oon salaa myös tyytyväinen, etten itse kuulu tarinaan kuin pienenä sivuroolina – tää on jännempää näin! Parasta on, että saan täällä yksinäni jossitella tulevia tapahtumia ja sitten lukea, kuinka ne oikeasti tapahtuvat. Ihan kuin seurais teeveestä jotain draamasarjaa, joka tulis tiettynä aikana ja aina pitää jossitella että mitä jos ja kun ja apua. Samanlainen olo, ilman että tietää koska tulee seuraava osa. Ja aina oon yhtä innoissani, kun seuraava osa tulee 😀 . Ihan superia!
-
Huomasin ihmetteleväni samaa kuin Eetun isi. Miksi Jake, joka on noin symppis isähahmo, menisi uhkailemaan teinipoikaa. Varsinkin, kun on kuullut vain toisen puolen tarinasta. Ja varmasti myös näkee Hellon kivun ja kärsimyksen jos kerran Jillankin. Mutta ehkä saman tyyppinen kokemus on se, miksi Jake ottaa noin vahvasti ja alkuun puolen tässä tarinassa.
Tai, sitten minä luin vain viimeisen repliikin liian agressiivisesti. Ehkä se oli pehmeämmällä äänellä tarkoitettu. Sellaisella, että kulmakarvat vähän nousevat ja ääni on syvä mutta lempeä. Että Jake yrittäisi auttaa myös Helloa.
Tarinana tämä oli todella kiva ja huomaavainen. Selitit hienosti, missä Sofi on ja miksi etkä vain hypännyt sen yli. Se toi tarinaan realistisuutta. Ja Jessie on kyllä maailman fiksuin ja kiltein koira! Pysyy nyt rinnalla noin, mahtaa olla helppoa!
