Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaViestit
-
Tietyllä tavalla jatkoa ihmishirviölle mut ei kumminkaan
Matilda ja virallinen esittäytyminen
Laskin Cozminan satulan sen omalle paikalle ja käännyin varustehuoneen ovea kohti. Juuri kun olin tarttumaisillani oven kahvaan, se vedettiin auki nenäni edestä. Sydän hypähti kurkkuun ja nostin oikean käden suojaamaan rintakehääni.
”Anteeks!” tulija huudahti.
”Ei se… Taisiis, moi. Mä oon Nelly. Kiva nähdä.” hymy palasi heti kasvoilleni ja ojensin samaisen käden rintakehältäni kätellyyn. Tiitus kätteli, vaikkakin näytti hieman hämmentyneeltä.
”Ollaanha me nähty.. Taisiis, Matilda moi. Kyllähän me ollaan nähty” nainen sanoi silmät ammollaan.
”Joo, mut ei olla vielä keretty esittäytyy oikein virallisesti” sanoin ja vedin käteni takaisin. Heiluin kerran päkiäni varaan ja takaisin kantapäille. ”Mä oon se hullu joka asuu asuntoautossa. Ooks sä sen ihanan Kerttu-tamman omistaja?”
”Joo, oon. Se suomenpienhevonen” Matilda vastasi pieni hymy huulillaan.
”Hän on oikein hurrmaava! Voisin halia sen rikki!” naurahdin ja tein tilaa Matildalle, tämähän oli tulossa sisään. Nainen kääntyi touhuamaan omiaan ja minä livistin ovesta ulos. Heilutin vielä pikaiset terveiset, mutta en tiedä kuuliko Matilda niitä vai ei.- Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Nelly.
-
Ihmishirviökö?
”Hei muru” kuiskasin. Silitin kädelläni tamman turpaa ja painoin pääni hevosen kaulaa vasten. ”Mitä sulle kuuluu? Mä en oo piiitkään aikaa jutellu sun kanssa” lepertelin puoliääneen ja liikutin kättäni edestakaisin. Seisoin tallin käytävällä, tamman kaulan vieressä. Satula oli takanani kallellaan, suitset oven kahvassa roikkumassa. Tamma pärskähti.
”Viihdythän sä uudessa laumassa?” jatkoin ja katselin hevosen eleitä. Sen sieraimet laajenivat ja palautuivat jälleen normaaliksi sen hengityksen tahdissa. Siirsin vasemman käteni turvalta hevosen kaulan ali ja halasin tammaa tiukasti. ”Ethän sä vaan kerro eteenpäin.” Painoin itseni tiukasti tammaa vasten ja tunsin kuinka tämä vaihtoi painoa kaviolta toiselle. ”Mä en tiiä mitä teen. Eetu on tosi kiva, mut hirveen…” hengitin syvään. ”Tunteeton. Tai siis varmasti sillä tunteita on, mutta miks se ei näytä niitä ulospäin?” Nostin kasvoni hevosen harjan syvyyksistä ja nojauduin takaisin omille jaloilleni. ”Must tuntuu, että siitä tulis tosi kaunis tarina mutta mä vaadin että mulle kerrotaan tunteista. Edes yksityisesti, jos ei nyt julkisesti uskalla istua vieressä tai pitää kädestä.” Annoin käsien valua alaspäin tamman kaulalta ja tipahtaa lopulta vierelleni. Tamma käänsi päätään sen verran mitä narut antoi myöden ja puuskahti. ”Nii, mä tiedän” huokaisin. ”Se ei oo yhtään kiva se. Sen luo mennää ja sieltä lähdetään. Molemmat tapahtuu kännissä, eikä muuta olekaa. Ei siitä mitää sen enempää.” Tungin vasemman käteni taskuun ja nostin oikean rapsuttamaan tammaa poskelta. ”Oonko mä ihan kamala ihmishirviö?” Hevonen ravisti päätään ja heilautti sitä muutaman kerran ylös alas. Huokaisin syvään. -
Takkatulen kylmä sää
Grilli-ilta takkatulen ääressä? Oliko Eira tosissaan? Katsoin teiniä asuntoauton ovella ja nojasin itse keittiön tasoon kulmakarvat koholla.
”Kuulinko mä ihan varmasti oikein? Siis Hello halus talven ja Eetu kesän?”
”Joo joo!” Eira hihkui. ”Tuu jo. Nakkeja ja kaikkee sohvalla.” Ilmeeni ei ollut kerennyt vielä vaihtuakaan kun teini nosti kätensä, sanoi menevänsä jo edellä ja käänsi selkänsä ja puikahti pois. Käänsin päätäni ja tuhahdin silmät kiinni. Niin tyypillistä toimintaa Eetulta ja Hellolta olla eri mieltä jopa vuodenajoista. Ulkona oli kyllä kylmä, mutta että nyt takkatulen kylmä?Ja sitten pysähdyin. Eetu olisi sisällä. Olisiko minun pakko mennä? Onko minun pakko puhua? Mitä minä muka puhuisin? Siellä olisi varmasti myös kaikki muutkin. Mutta eihän meillä mitään edes ollut, lopeta nainen. Ihan yhtälailla hymyilisit, kuin hymyilisit Roopelle keskustassa. Ihan yhtälailla pystyt Roopen kanssa olemaan, vaikka suhde ei ole edes läheinen – vain baari-illan varma koukku. Yhtälailla nyt hymyilet Eetulle, kuin mitään ei olisi. Ja Eira pitäisi kumminkin puhetta yllä, eikä minun edes tarvitsisi miettiä mitä sanoa.
Niin minä astuin reippaana ulos ja takaisin sisään ja kuulin jo eteisestä puheensorinan. Ei minulla mitään hätää ollut. Eira kysyi muilta missä olin ja taisin säikäyttää tytön vastauksella. Hain keittiöstä tuolin ja raahasin sen sohvan ja nojatuolin väliin. Otin kaksi makkaraa ja nauroin muiden mukana. En hymyillyt suoraan Eetulle, vaan tämän ohi.
—-
Ilta oli jo pitkällä kun Hello lähti heittämään Tiitusta kotiin ja Camillakin lähti matkoihinsa. Pimeys laskeutui Hopiavuoreen tunti tunnilta ja kuu kiipesi ylemmäs reitillään. Heilutin vielä hyvästiksi autoille ja nostin käteni puuskaan rintakehän päälle.
”Ei täällä kyllä ihan noin lämmin ole” Eetu sanoi vierestäni ja osoitti vaatetustani. Huppari ja legginsit paljailla nilkoilla ei kieltämättä ollut paras vaihtoehto.
”No ei, mut onneks on lyhyt matka kotiin” hymyilin ja viittasin olan kohautuksella asuntoautoon päin. Eetu mumisi vastauksen ja minä laskin kädet alas. Nostin ne lantiolle peukalot alaspäin.
”Oli kyllä tosi kivaa, mä tykkäsin.”
”Joo. Vaikka en ymmärrä miks Hellon mielestä on talvi” Eetu sanoi ja viittasi kädellään ulko-ovea kohti. Hän astui puolikkaan askeleen lähemmäs. Se oli varmasti vain tasapaino-ele, mutta minä tulkitsin sen askeleena lähemmäs minua. Olimme puolikkaan käsimitan päässä.
”No mut. Pitäis varmaan mennä nukkumaan” huokaisin ja heilautin kättäni.
”Pitäis jooo” Eetu kaarteli, kuten Eetun tapoihin kuului. Hengitin syvään ja nappasin puolivahingossa miestä kädestä pikkurillinäni ja nimettömälläni. Nojauduin lähemmäs ja suutelin miestä suulle.
”Hyvää yötä” kuiskasin ja painauduin vielä vähän lähemmäs. Tunsin kuinka Eetu jäykistyi ja peruutin askeleen. Hymyilin ilkikurisesti ja päästin kädet tippumaan. ”Nuku hyvin” jatkoin ja käänsin selkäni. Astelin portaat ja yritin sulavasti kajota pimeyteen kuin kaikissa elokuvissa. -
Ammattivalokuvausta?
Olin odottanut jo viikkotolkulla ammattivalokuvaajan vastausta sähköpostiin, eikä sitä vieläkään kuulunut. Ja kironnut asiaa kerran tai kaksi kahvipöydässä kun keneenkään ei saanut enää yhteyttä! Nyt istuin jälleen Eetun keittiön pöydän ääressä, jalat ristissä ja tyhjä kahvikuppi nenän edessä. Keitin porisi tasolla
“Ei, se ei vaan vastaa. Ehkä mun pitää vaan hylätä koko kuvausidea” kirosin ja tunsin kuinka ärsytys kiehui sisälläni. Olin haaveillut Cozminasta hienoa kuvaa, jonka voisin tilata valokuvanakin. Olin jopa taiteillut ruusuisen koristeen tammalle juoksutusvyön päälle. “Tää ei oo nyt reiluu enää. Te ette tiiäkkään kuinka mua ärsyttää.”
“Mites toi meijä oma kuvaaja?” Eetu kysyi ja heilautti kättään Noan suuntaan. “Kyllä silläkin pysyy kamera kädessä.” Käänsin pääni Noan suuntaan ja asetin anovan ja anteeksipyytävän katseen kasvoilleni. Noa pyöritti silmiään ja naurahti.
“No kyllä mä nyt voin kuvat ottaa!” Hän sanoi ja hymy vain laajeni.
“Oikeesti, kiitooos! Ihan sikakivaa! Koska mennää?” Lepertelin.
“Emmätiiä. Vaikka heti?” Noa vastasi.
“Jos kahvien jälkeen?” Eetu puuttui. “Mähän en turhaan keittäny kuutta kuppia!”
“Joo. Kahvien jälkeen käy” vilautin molemmilla hymyn.—
Kävelin tamma toisessa kädessäni Noan kanssa tallin läpi vievää tietä metsään päin. Cozmina oli normaali rauhallinen itsensä ja kulki pää kumarassa. Hevonen pysähtyi välillä haistelemaan päivän uutisia toisten hevosten jätöksistä, mutta muuten matka sujui rattoisasti.
“Oikeesti kiitos ihan tosi paljon!” Sanoin.
“Ei tässä oo mitään” mies hymyili. “Kunhan muistat etten oo mikään ammattilainen.”
“Joo, mut paremmin sä otat kuvia kun mä tai Eetu!”
“Eetu on kyllä hauska ottamaan kuvia. Saavutus on jos heppa ei syö kameraa!” Noa sanoi ja minä nauroin päälle. Juttelimme vielä säästä ja hevosista, ennenkuin tämä pysäytti meidät seisahtumalla aloilleen ja nostamalla kameran silmänsä eteen. Hän räpsi kuvia kuvien perään ja nousi välillä näyttämään niitä minulle.
”Näähän on tosi hyviä! Tää on mun lemppari, ehdottomasti” juttelin ja jäin katsomaan kuvaa, jossa tammani askelsi hitaasti eteenpäin pää alhaalla.
”Mut tää on kans kiva” Noa vastasi ja näytti potretin hevosen päästä.
”Niin on, mut toi äskenen oli mun lemppari kyllä. Siitä haluun taulun” sanoin ja Noa nauroi vastaukseksi. Hän ei kai ollut tottunut, että joku haluaa hänen kuvistaan taulun, sillä nauru oli hieman ahdistunutta tai hämmästynyttä. Halasin vielä miestä kotimatkalla kiitokseksi. Tämä oli kumminkin pelastanut päiväni!
Kuvan piirtänyt VRL-10864 -
Olimme käyneet porukalla maastossa ja nyt purimme kaikki hevosiamme tallissa kukin hevosen omassa karsinassa. Tilan täytti iloinen puheensorina ja muutamat kikatukset. Minä riisuin tammalta satulan ja suitset, laskin ne karsinan ulkopuolelle ja törmäsin hevoseeni. Cozmina oli ottanut askeleet ulos karsinasta ja seisoi nyt oven pielessä etuset ulkopuolella.
”Voi hassu, takaisin!” Silitin tammaa turvasta ja yritin työntää etusesta. Se väisti, mutta vain kääntämällä pään. Hevosta selvästi kiinnosti tallikäytävällä käyvä ihmisvilinä, sillä se jäi tuijottamaan niitä hetkeksi. Noa pysähtyi ja vilkaisi meitä.
”Vai meinaa se lähteä jo seuraavalle kierrokselle?” Noa sanoi. Minä naurahdin vastaukseksi ja työnsin hevosta kaulan alta taakse päin. Nyt Cozmina väisti painetta oikeaan suuntaan ja peruutti takaisin karsinaansa. -
Vielä olis yks paikka jäljellä 🙂 ! Eräpäivä on vasta 4.5, joten hyvin kerkee mehustella ennen tuotoksen tekoa.
-
Oho hups XD Inspiraationa tähän oli Tiituksen ja Nellyn tapaamistarina, joten aivopieru 😂 . Piti tosissaan Matilda lukea siinä 😅
-
Minä ylpeänä edustan kyllä vähemmistöä! Sitä paitsi, yhellä tammalla monta komennettavaa 😏
-
Oi Tiitus raukka! Oikein kuulen syvän, pettyneen huokauksen tekstin lomasta!
-
Aina ei voi mennä putkeen heti ensimmäisellä kerralla, mutta isot peukut yrityksestä! Se kumminkin kannatti 🙂 . Joskus on kinkkistä ratsastaa taitavalla hevosella, kun pyydetään jotain ja hevonen tarjoaa aivan muuta eikä oikein osaa olla kiitollinen. Inka vaikutti todella kiltiltä ja työnhaluiselta! Varmasti oli mukavaa kun sai keskittyä omaan ratsastamiseen, ilman pelkoa että hevonen tekee täysin omiaan 😀 .
Tarina oli oikein onnistunut. Huomioit mukavasti Nellyn koko tarinan läpi ja lauseiden rakenne ja pituus olivat juuri hyvin. Kuva oli erittäin kaunis! Harmi etten osaa kommentoida hyvin, mutta ainakin yritän nyt kovasti. Varaudu:
Väritys on todella onnistunut! Yksityiskohdat kavioissa ja satulassa ja kasvoissa ovat ehdottomasti lempparini. -
Vaikka olikin huono päivä yhteyden kanssa, Jussin ja Eetun yhteistyö toimii silti hyvin! Ja ainahan ei voi olla täydellinen päivä 🙂 . Hyvä että omistajakin uskalsi lähteä mukaan, vaikka venyttikin sitä viimeiseen asti 😀 . Jussillekin teki varmasti hyvää päästä kokeilemaan erilaista treeniä. Ja tästähän voi helposti napata kotitreeneihin vinkkejä 🙂 !
Tarina oli hienosti sidottu päikkyihin ja spinnareihin! Oli myös virkistävää lukea, kun tarina alkoi keskeltä valmennusta. En ole ennen törmännyt tällaiseen tapaan kirjoittaa valmennuksia, vaikka missään ei ole kirjoitetukaan säännöksi että valmennustarinan pitää alkaa hoidosta ja piste 😀 .
-
Ihanaa kun uskalsitte lähteä Flidain kanssa valmennukseen! Ja juuri oikealla asenteella; tulee mitä on tullakseen ja sillä siisti. Sait hyvin kiinni Nellyn tomerasta asenteesta ja jaksoit ylläpitää sen ihan loppuun asti, siitäkin iso plussa! Varmasti oli hyvä huomata, että kunhan tamma herää oikeasti töihin, kaikki hoituu hieman paremmin. Turhaan pelkäät raippaa; se ei ole rangaistus vaan pikemminkin kehotus. Se voisi helpottaa ratsastusta ihan arjessakin.
Selkeydestä kehun tässäkin; tarina eteni hyvin ja tarpeeksi jämäkästi. Mihinkään ei jääty junnaamaan liian kauaksi aikaa ja selkeys paistoi koko tarinan läpi. Myös Noan mielipiteet ’valvovan silmän alla ratsastelusta’ tulivat hyvin esiin. Tästähän saisi hyvin jatkettua päikyn puolella; aina välillä on ihan hyvä pyytää joku katsomaan vaikka istuntaa. Ja sidoit tämän tarinan hyvin tallin sisällä tapahtuneisiin ajatuksiin!
-
Hyvä! Tarina eteni hyvin valmennuksen ohjeiden mukaisesti ja muutaman aiheellisen muistutksen jälkeenkin Likka onnistui hyvin toimissa. Oli mukava lukea, kuinka selvisitte ehkä hieman haastavammasta valmennuksesta, omaan tasoonne nähden. Tästä on hyvä lähteä treenaamaan vaikeampiakin tasoja 🙂 !
Tarina oli oikein selkeä ja hyvin rakennettu. Myös oikeakielisyys onnistui loistavasti! Oona vaikuttaa oikein mukavalta hahmolta ja Likallakin olisi varmasti enemmän annettavaa 🙂 . Toivottavasti me näemme Oonan tulevaisuudessakin.
-
Rupesi ihan itseäkin jännittämään että mitä tästä tulee 😀 ! Ihana tarina johon ainakin itse samaistuin täysillä. Jahkailu kuuluu arkeen ja panssarisuojukset ei ikinä ole haitaksi 🙂 !
-
Tää on kyllä niiiin hieeno!
-
Jilla on kyllä kerta kerralta aina vain hienompi ja täydellisempi ihminen! Oikein odotan, milloin hahmosta selvii edes yksi huono puoli ja ennen kaikkea että mikä se on 😀 . Tarina oli hieno ja kuvailit todella kivasti Jelloa 🙂 !
-
Ihana tarina 😀 Grilli-ilta takan ääressä tuntui aluksi hassulta ja vaikealta kirjoitettavalta, mutta sähän vedit tän loistavasti! Ei siis tietenkään, että olisin epäillyt tahi muuta tietenkään. Ihanaa kun kaikille annettiin ainakin yksi vuorosana ja tarina jätettiin juuri sopivasti auki jatkettavaksi! Oih, tykkäsin!
-
😀 elä turhaa, hyvä vaa et saadaa paikat täytee!
-
Joonas on selvästi tottunut orin oikkuihin. Tarina on mukavaa luettavaa, kun lukijanakaan en pelästynyt orin liikkeitä Joonaksen otteen takia. Tykkäsin myös kun kuvailit kivasti orin pienempiäkin eleitä korvien luimimisella ja muulla tavalla 🙂 !
-
I-HA-NA!! Kiiitoos kovasti 😀 ! Laitan heti sivuille B) . Laitanko copyiks vaa Jillan vai?
-
Onpa tosi hieno kuva!! Oon salaa kade, kun Skotti saa noin hienon kuvan itselleen!
-
Voi Eira raukka, kun vertaa itseään noin paljon helsinkiläisiin tyttöihin. Vaikka kukapa ei vertaisi; onhan Helsingissä vaikka mitä kauneushoitoloita ja salonkeja, verrattaessa Otsonmäkeen 😀 . Ja ennenkaikkea ymmärrän hyvin tytön pelon, että otsonmäkeläisyy paistaa läpi. Koska ihmisiä Helsingissä varrmasti kiinnostaa!
Hellon raahaaminen kaupasta toiseen oli fiksu idea, ei tarvitse itse kantaa mitään! Mistäköhän löytäisin oman Hellon..?
-
Toosi hyvä teksti! Herttainen isosisko, joka hoitaa koska pikkusisko ei osaa olla huutamatta 😀 . Itse isosiskonsa kyllä ymmärrän hyvin Inarin fiiliksen. Tuttua juttua, joka hoituu alta pois pienin askelin. Ihana 🙂 !
-
Samaistun ryhmätyön tekemiseen niiiiin pallljon; aikuiset ihmiset ei vaan osaa olla heti samaa mieltä asioista 😀 .
Oih, onkohan Larilla jotain mielenpäällä kun noin kyselee? Ehkäpä treffit tai leffa? Tarina jätti vaan odottamaan jatkoa 😀 ! Onko pakko lakata hyppimästä sängyssä ilosta kaikkien näiden uusien naamojen takia jos ei halua?
-
Uiuiui! Saako meidän Eira ihailijan, ihanaa! Toivottavasti tuut uudestaan pian käymään 🙂 . Eirakin on varmasti mielissään kun saa seuraa.
-
JulkaisijaViestit