Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
Yövieras ja tunkeilija
Noa seisoi tumput suorina sängyn edessä, Eetu veti peiton päänsä yli ja sulki itse itsensä keskustelusta. Noan ilme saattoi olla järkyttynyt tai huvittanut, silmäni olivat muurautuneet unesta vielä kiinni. Nostin kehoni kyynärvarsien varaan ja siristin silmiä.
”Mä niitä… Tähtiä” Noa oli yllättyneen kuuloinen, eikä vähääkään vihainen.
”Joo. Mä vedän vaatteet niskaan ni mennää. Mee ny ulos oottaa” hoputin tunkeilijaa. Noa kääntyi ja kipitti ulos ovesta. Murisin matkalla Eetun yli ja nappasin lähimmän vaatteen päälleni. Toissapäiväinen huppari ja sen päälle vielä toppatakki. Hieraisin silmääni astuessani ulos. Haukottelin pitkään ja kävelin Noan luokse kädet taskuissa. Taitoin niskani taakse.
”No nyt näkyy tähtiä” sanoin kuin mitään ei olisi käynytkään. Tunsin Noan tuijotuksen ja kuulin asuntoautosta ääniä. En välittänyt kummastakaan. ”Kato, otava. Eiks ooki?”
”Mitä toi oli? Miks – taisiis tiedänhän mä mut -Mitä?” Noa kysyi ja vaati katsekontaktia. Suoristin niskani ja hymyilin miehelle.
”Eetu nukku mun sängyssä koska se on tarpeeks kova.”
”No ei varmasti” Noa hymyili.
”No ehkä vaa tykkäsin nukkua jonku kainalossa ja Eetu nyt vaan sattu tulee siihen ko ne kissat ja kaikkee” vastasin ja leikin kolikolla taskussani. Äänestä paistoi hymy.
”Mut ei mitään vakavampaa. Taisiis. Mä vaan nukuin” Eetu kömpi ulos autosta ja me molemmat käännyimme häneen päin. Noa naurahti.
”Hm, vai nukuitte vaan. Mut onks tätä pitkäänki jatkunu?”
”Ei” sanoin ja hymyilin Eetulle. ”Ja ihan vaan frendejä me ollaa” osoitin sanat kummallekin ja oikeastaan vain itselleni. ”On vaan kiva nukkuu jonku kanssa. Kyl sä tiiät eikö?” Käänsin katseen Noaan. Noa nyökkäsi. Hän tunki toisen käden taskuunsa ja seisoi lantio vinossa. Eetu seisoi auton oven vieressä eikä oikein tiennyt mitä tehdä.Hetken hiljaisuuden jälkeen minun oli pakko avata suuni.
”Kiitos kauniista tähdistä, oli ihanaa nähdä ne. Mennään nyt nukkumaan.”
”Joo. Hyvää yötä” Noa hymyili minulle ja otti muutaman askeleen talolle päin. Eetu rykäisi ja lähti askeltamaan sisälle. Silmäni aukenivat ja jäin tuijottamaan hänen peräänsä. Noakin pysähtyi.
”Mihin sä oot menossa?” Noa kysyi.
”Nukkumaan” Eetu vastasi pysähtymättä.
”Mä luulin et sä nukuit tuolla” Noa vastasi ja osoitti minun suuntaani. Eetu pysähtyi ja kääntyi meitä päin. Seisoin jo melkein asuntoauton ovella.
”Ei sun oo pakko” yritin lepyytellä jäykän oloista Eetua. Mutta hän otti ja lähti jämäköin liikkein minun suuntaani, tömisteli ohitseni asuntoautoon ja jätti oven perässään auki. Noa naurahti ja minun oli pakko hymähtää seuraksi.
”Hyvää yötä” sanoin ja heilautin kättäni Noalle.
”Hyvää yötä. Koita saada toi rauhottuu” mies huikkasi ennenkuin katosin ovesta ja suljin sen perässäni. -
Pyhien jälkeen
Istuin asuntoauton sohvalla ja näppäilin kännykällä IS-sovellusta. Luin uutisia, niitä rekisteröimättä, kunnes oveen koputettiin. Ovi ollut koko päivän auki, sillä olin vaihtanut lakanat ja imuroinut ja muutenkin siivoillut. Ja siivoiluun kuului myös tuuletaminen. Nostin katseen tulijaan ja ovella seisoi Noa. Miehellä oli hymy kasvoillaan ja vastasin hymyllä.
”Jaa tällasta täällä on…” Mies sanoi ja tutkaili ympärilleen. Hän oli noussut portaan ylös, jotta näkisi sisälle.
”Jooh, tällasta” myötäilin ja laskin puhelimen pöydälle näyttö alaspäin.
”Mä meinasin et jos sä oisit halunnu tulla kattoo tähtiä – vaikka niitä ei nyt vielä näykään” Noa kohdisti katseensa minuun. Nyökkäsin ja nousin sohvalta. Nappasin takkini mukaan ja vedin sen päälleni vasta ulkona.
”Ei täällä kyllä ilta yhdeksältä vielä tähtiä näy” tokaisin ja esittelin viekkaan hymyn miehelle.
”No ei näy ei, mut ainakin sain sut ulos. Mennää terassille istuu” Noa vastasi.Ja niin me menimme. Istuimme terassin portaille ja katselin kirkasta mutta hämärtyvää taivasta.
”Toi vois olla tähti tai lentokone.” Osoitin ilmaan. Laskin katseen mieheen ja jatkoin melkein samaan hengenvetoon. ”Miks sä halusit mut tänne?”
”Mielikillä tuli pissahätä.”
”Missä se on?”
”Tuolla” Noa osoitti tallin eteen ja tosissaan, koira vipelsi kuono maassa menemään. En ollut huomannutkaan. Nojasin käsilläni jalkoihin ja hieroin kämmeniä yhteen. Katselin koiran menoa ja kysyin mieheltä, mitä tälle kuului.
”Noh, loma oli ja meni. Nyt takasin arkeen. Mutta ihan hyvää” Noa vastasi. Hymyilin miehelle. ”Entäs sulle?”
”Tässähän tämä. Tuurasin Eetua kun se oli siellä sukuloimassa ja nii. Kävin maastossa, kun ketään ei tuntunut kuuluvan. Melkein kaipasin jo ihmisiä taas ympärilleni, oli vähän yksinäistä. Vaikka olihan täällä porukkaa, mut normaalia vähemmän” vastasin ja suoristin selkäni. Laskin kädet portaalle viereeni molemmin puolin ja huokaisin nenän kautta.
”Eksä käyny missää?” Noa kysyi.
”En” vastasin.
”Missä sun sukulaiset on?”
”Eeei ne puhu mulle. Enkä mä niille.” Kohautin olkia peittääkseni pienen pettymyksen.
”Miks et?” Noa vaivaantui hieman, mutta jatkoi silti vakavampaan sävyyn.
”Ei oo tarvetta. Niitte mielestä mulla pitäis olla jo ammatti, neljän vuoden kokemus työurasta, mies ja ainakin yks laps. Niinko ihmislaps, eikä tollane nelikavioinen” vastasin huolettomaan sävyyn ja katselin miestä sivukulmasta. Tunnelma oli vakavoitunut niin äkkiä, että minun oli pakko pukata miestä hieman kylkeen. ”Älä ny, ite mä tän valitsin. Ei se oo mun tarina olla äiti ainakaa vielä ja ainakaan ihmislapselle. Sitä paitsi en haluis ees omistaa asuntoa. Liian kallista”
”Ha, onpa ehkä vähän outoa” Noa empi. ”Mut toisaalta ymmärrän; ei ois kiva elää valmiiks kirjotettua elämää.” Mies puhui normaalisti, mutta näin katseessa jotain. Jotain, mitä en osaa sanoin selittää. Kummaksuntaa ja oudoksumista varmaan päällisin puolin.
”Ei siitä tarvii sen enempää puhua” huokaisin syvään. ”Ei oo lempiaiheita.” Yritin saada väkisin kasvoille hymyn, mutten tainnut onnistua niin hyvin kuin oli tarkoitus. Noa pahoitteli ja vaihtoi puheenaiheen tähtiin.
”Muutaman tunnin päästä näkyis tähtiä. Jos mä en saa unta, saanko tulla herättää sut?”
”Mmmm, sopii” minun oli pakko miettiä hetki. En ollut kuullut, että Eetu olisi tulossa yöksi viereeni joten ei tarvinnut pelätä Noan yllättävän. ”Mut mä en sit kuorsaa. Älä yritä väittää muuta” jatkoin ihan vain keventääkseni tunnelmaa. Noa naurahti ja nousi vaivalloisen näköisenä pystyyn. Mies komensi Mielikin matkaansa ja könysi sisälle. Minä jäin katsomaan 180 senttimetriä pitkää rastatukka. En ollut aikaisemmin edes katsonut rastatukkiin päin, mutta tässä minä nyt seisoin.Kun ovi pamahtu kiinni, käänsin selkäni ja kipitin hiljaa takaisin asuntoautoon. Kasvoillani oli väkisin hymy ja pieni toivo elätteli sisälläni unetonta yötä. Tai ainakin paria tuntia.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
Tuntematon ystävä
Tamma seisoi peppu karsinan ovea päin. Hevonen ravisti purut kyljestään ja höristi korviaan. Tallin ovi narisi auetessaan ja tulija sulki sen hiljaa perässään. Hevonen kääntyi ympäri ja käänsi katseensa ovea kohti. Askeleet loittonivat hetken ja hiljainen mumina kuului vähän matkan päästä. Tamma hirnahti ja mumina loppui.
Tamma laski päänsä ja sieraimet suurenivat ja pienenivät sen haistellessa maata. Se oli kärsimätön odottaessaan. Sitten hevonen nosti päänsä taas, sillä askeleet lähestyivät nyt hevosen karsinaa. Cozmina tunki turpansa rautatolppien välistä ja hamuili porkkanan palaa. Käsi silitti turvan päältä, ennenkuin saisi herkun. Tamma veti turpansa pois rouskuttaakseen porkkanaa ja käänsi sen sijaan kyljen seinää vasten. Käsi kurottui rautojen läpi rapsuttamaan valkoista karvaa.
-
Suu suuta vasten
Eetu avasi minulle oven ja päästi minut ensin sisälle. Riisuin takin ja laskin sen sohvalle. Yöllisen kävelyn jälkeen olo oli rauhallinen ja jotenkin todella rento. Eetu laski takkinsa minun takkini päälle. Minä suin hiukset korkealle nutturalle, jotta ne eivät valuisi lavuaariin hampaiden pesun aikana. Kävelin vessaan sanomatta sanaakaan ja pesin naaman ja harjasin hampaat. Näin avoimesta ovesta, kuinka Eetu kaivoi peittoaan kaapista. Yritin sanoa, että peitto on alimmalla hyllyllä, mutta suuni oli täynnä hammasharjaa ja -tahnaa. Eetu nosti katseensa ja kysyi ’mitä’ niin huvittuneen näköisenä, että meinasin purskaista suurimman osan suuni sisällöstä ulos. Osoitin vapaalla kädellä alimmalle hyllylle. Eetu ei ihan heti tajunnut, mutta löysi hetken etsimisen jälkeen peittonsa. Mies nosti laskostetun peiton sängylle ja riisui paitansa. Minä sylkäisin tahnat pois suustani ja laskin hammasharjan lavuaarin päällä olevalle lasille.
Eetu asettui makuulle ulkoseinän puolelle ja veti peiton päälleen. Minä vaihdoin vessassa vielä yövaatteeni päälle ja kipitin sänkyyn. Muistin sammuttaa valot ja sulkea vessan oven, ennenkuin sukelsin peiton alle. Kumpikaan meistä ei puhunut mitään, eikä tilanne edes vaatinut sitä. Minua seurannut kummallisen rauhallinen olo ei jättänyt pimeässä asuntoautossakaan. Eetu makasi selällään ja minä aloitin myös selälläni. Kuuntelin Eetun tasaista ja hieman tuhisevaa hengitystä. Vedin syvään henkeä, purin hieman huulta ja käänsin kylkeä. Minä halusin Eetun kainaloon. En muista koska viimeksi olisin nukkunut jonkun vieressä – siis ennen Eetua. Eikä Eetu estellyt, kun hain asentoa ja asettelin peittomme hieman limittäin. Työnsin käteni hänen rintakehänsä yli niin, että iho oli ihoa vasten. Eetun rintakehä tuntui lämpimältä ja rentoutin pääni hänen olkapäätään vasten. Miehen toinen käsi oli niskani alla ja toinen suorana kyljessä kiinni. Työnsin kämmeneni käden ja kyljen väliin ja tunsin, kuinka Eetun käsi taittui ja asettui kämmen minun kämmenselkäni päälle. Peukalo liikkui edestakaisin kättäni vasten. Minun oli turvallinen olo. Suljin silmät.
Peukalon liike loppui, kun mies vaihtoi käsiensä asentoa. Toinen käsi hakeutui peittoni alle samalla kun painauduin lähemmäs Eetua. Karhea käsi silitti selkääni ja liike sai paitani nousemaan ja laskemaan mukana. Aina välillä tunsin käden paljasta selkääni vasten. Nostin leukaani ja tunsin kuinka Eetu käänsi päätään minua päin. Avasin silmät ja painauduin uudelleen miestä vasten. Käsi veti minua selästä lähemmäs. Katsoin Eetua sen minkä pimeässä näin ja painauduin aina vain lähemmäs. Hänen huulensa tuntuivat pehmeiltä. Hänen huulensa tuntuivat oikealta omiani vasten. Tilanteessa oli jotain jännittävää ja tunnelma oli odottava. Eetu veti minua lähemmäs huuliaan, enkä minä estellyt.
Ja sitten se oli ohi. Luonnollisessa vaiheessa molemmat paransimme asentoa ja minä painoin pääni hänen rintansa päälle. Kuulin kuinka hänen sydän hakkasi normaalia tiheämmin. Tunsin oman sydämeni sykkeen olevan yhtä kiivas. Käsi silitti minun paljasta selkääni. Siihen oli hyvä nukahtaa.
-
Apinalaatikko-kuva
Istuin kuluneella sohvalla ja selasin tietokoneelta ideoita asuntoauton ehostukseen Pinterest-sivuilta. Olin jo löytänyt muutaman idean, jolla saisin sohvan helposti näyttävämmäksi. Tarvitsisi löytää hyvännäköistä kangasta ja semmoinen niittikone, jonka niitit uppoavat puuhun. Pitäisi siis käydä kangaskaupassa, kunhan seuraava palkkapäivä tulisi.
Kun olin tyydyttänyt sisäisen uudistushaluni suunnittelemalla, eksyin tietokoneen tiedostoja selailemaan. Siellä oli kuvia viime kesältä, kun olimme Ekun kanssa olleet naapureita. Olimme istuneet parvekkeella, nauttineet auringosta ja juoneet lasin viiniä. Minä olin aina kiinni töissä, mutta Ekku otti rennosti päästyään eroon vaikeasta suhteesta. Hän vietti tuolloin kaikki aikansa tallilla, vaikkei omistanut omaa hevostakaan. Kuvassa olimme parvekkeella, jalat ylhäällä ja nauroimme molemmat. Muisto toi väkisinkin hymyn kasvoille.
Seuraavana oli kuva minusta. Se oli apinalaatikko-kuva, jonka Ekku oli ottanu CV:täni varten. Hain muistaakseni siivojaksi tuolloin. Kuva oli vanha, mutten luule muuttuneeni niin paljoa. Ehkä saisin tästä kuvan facebookin uudeksi profiilikuvaksi.
-
Keijut käytävällä
Tallin käytävälle lankesi ikkunasta auringon säde, jossa saattoi nähdä ilmassa leijuvan pölyn kuin pieninä keijukaisina. Harjasin tamman valkoista karvaa pitkin vedoin kyljestä. Oli mukavaa saada touhuta rauhassa hevosen kanssa tähän aikaan päivästä. Muut olivat vielä omilla teillään, eikä menisi enään montaa tuntia kun talli täyttyisi jälleen ihmisistä ja ratsukoista. Cozmina seisoi kolmella kaviollaan lepuutellen vasenta takastaan. Hevosen silmät olivat melkein kiinni ja pää nuokkui molemmin puolin kiinni olevien riimunnarujen varassa. Satula makasi lattialla seinää vasten ja suitset roikkuivat ovenkahvassa. Kumarruin irrottamaan etukavioista suojat ja heitin ne harjakopan päällimäisiksi. Palasin harjaamaan Cozminan kaulaa ja katselin tamman ilmettä samalla.
”Sä oot kyl iha kesäfiiliksissä, eikö?” Juttelin ja korotin käden silittämään hevosen turpaa.Hevosen harjaukseen meni helposti tunnin. Cozmina on aloittanut talviturkista luopumisen ja karvaa tuntui irtoavan joka vedolla eikä sille näkynyt loppua. Lopulta minun oli pakko luovuttaa, koska lattialla näytti makaavan toinen hevonen tai edes sen raato. Irrotin hevosen seinistä ja napsautin oman riimunnarun kiinni riimuun ja maiskautin. Cozmina lähti laiskasti kävelemään, eikä meillä oikeasti edes ollut kiire. Kävelimme rauhassa kohti tarhoja, kun kuulin askelia ja yskähdyksen tallin suunnalta. Kiristin omia ja hevosen askelia, minun pitäisi päästä pian talliin siivoamaan sen hevosen näköisen karvakasan lattialta pois. Jouduin melkein työntämään tamman portista sisään. Väsymyksestä voi päätellä, että Cozmina oli selvästi päiväunien tarpeessa, vaikka olimme käyneet vain maastossa. Suljin portin ja juoksin takaisin talliin ja nappasin matkalla harjan mukaan.
Tallissa ei ollut ketään, toisin kuin olin odottanut. En jäänyt murehtimaan asiaa, vaan keräsin kaikki tavarani lattialta ja vein ne paikoilleen muiden hevosten varusteiden luokse. Palatessani käytävälle, kuulin askelia katoksen alta. Kipitin harjan luokse ja rupesin sutimaan lattiaa niin rivakain ottein, että itsekin pelästyin. Yritin muistaa hengittää – minulla on lupa olla täällä eikä minulla ole mikään kiire.
”Moi!” Ääni oli tuttu. ”Mitä sulle kuuluu?” Ääni oli Noan.
”Moi, hyvää tulin just maastoreissulta. Ihana sää!” Juttelin ja vilkaisin kaksikkoa. Noa ja hevonen olivat suoraan valon edessä, joten minulle näyttäytyi vain kaksi tummaa hahmoa, joiden ympärillä oli valokehä. Noan kädessä oli riimunnaru ja narun päässä Noan oma hevonen, Flidai muistaakseni. Täplikäs tamma joka on maailman kiltein. Jatkoin lakaisua ja keräsin valkoiset karvat kasaan käytävän viereen.
”Joo on kiva ilma. Mut toi on kesän huonoin puoli” mies naurahti ja viittasi karvakasaan.
”Nojoo, nii on.” Pysähdyin ja pyyhin hikikarpalon otsalta. Vaikka molemmat ovet olivat auki ja tallissa oli läpiveto, oli kuuma jos sai pakoreaktion jostain naurettavasta syystä. ”Mun on ihan sika kova nälkä” valitin miehelle, kun en parempaa puheenaihetta keksinyt.
”No mee syömään, kyllä mä ton siivoon. Tästä karvapallosta ihan varmasti irtoo kans karvaa” Noa vastasi ja taputti hevostaan ryntäisiin. ”Hassu tyttö, ei täällä tarvii kuolla nälkään vaik töitä onkin” hän nauroi. Varmistin, että asia on ihan ok hänelle vielä ainakin kolme kertaa, ennenkuin kiitin ja kipitin ulos tallista. Nuudelikuppi ja Netflix kutsuivat huutaen minun nimeäni. -
Oikein haistoin tarinasta lehmät 🙈 ! Se haju ei sitten lähde millään vaikka yrittäisi 😀 .
Tarina oli kiva 🙂 ihanaa kun otit Jaken ja Dipsin mukaan!
-
Aina yhtä kivaa kun jaksat napata muiden tarinoista ideoita ja jatkaa niitä omalla tyylilläs 🙂 !
-
Oih kun oli piristävä tarinanpätkä. Lepsonen tunnelma jatkui hyvin alusta aina loppuun asti, tykkäsin 🙂 .
-
Tervetuloa joukkoon mukaan! Innolla jään odottamaan teitä 🙂 ! Voin niin hyvin samaistua sängyllä hyppimiseen – paras tapa ilakoida ja riemuta 😀 . Kunhan ne jouset ei nyt katkeaisi ihan heti.
-
Uu, Hello on nyt virallisesti Hoppiksen kiharapää! Saataisko me jakaa siitä hyvästä joku arvomerkki?
Tarina oli ihana ja realistinen. Samaistuin kyllä tuohon koirajuttuun; aina ensin pitäisi kysyä muttakun se niin kauniisti ja söpösti sinne juoksee ja vaatii rapsutuksia ja voihh 😀 !
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten
-
Tää on oikeen kiva tarina 🙂 . Tykkään sun otteesta näihin ja etenkin Beehen! Rennolla mennään, vaikka välillä miettii et mihin tuli ryhdyttyä! Kuvailet tosi kivasti varsan liikehdintää ja Nellyn liikehdintää. Hyvä sä!
-
Mä en osaa sanoa tähän muuta kuin että omasta hahmostaan lukeminen on kyllä parasta 😀 .
-
Todella virkistävä kerrontatapa! Ja ylistän edelleen Eiraa. Hahmona todella samaistuttava ja onnistunut! Ja vieläpä niin helppo ottaa mukaan tarinoimaan koska häne suuhunsa voi laittaa melkein mitä vaan 😀 !
Tarina oli ihana! Vaikka kerrontaa ei ollut, pystyin kuvittelemaan jokaisen pienenkin liikkeen niinkuin Noakin jo sanoi 🙂
-
Onko ihan kamalaa jos vaan kiljun kommentissa? Siis ilosta? Koska se on mun fiilikset nyt tän luettuani. Siispä ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!1! Aivan ihana, kaunis, herkkä, todentuntuinen jajajajjajaja vaikka mitä!
-
Aivan ihana teinitarina! Rakastan lukea Eiran näkökulmasta näitä juttuja, koska samaistun niihin joka kerta. Juuri nuo sanavalinnat ja painotukset ja nolouden tunteet tuovat mieleen omat ihanat ja kamalat teinivuodet 😀 . Eira on kyllä mun top10 lempihahmossa helposti!
-
Arkea maustettuna vieraalla. Sitä tää oli ja se oli tosi hyvä! Oon varmaan sanonu ennenkin, mutta tykkään sun tarinoinnista tosi paljon ja voihh. Nyt en osaa sanoo muuta, ilman että toistaisin vaan itteeni. Mut toi kuva on tosi hieno!
-
Mukana 🙂
-
Lisätty! Tervetuloa 😀 !
-
Tämä hahmo on mulle vieläkin vähän arvoitus, mutta selvästi harkittu sellainen! Sain dialogista hyvin kiinni, vaikka varsinaista suoraa kerrontaa siinä ei ollut. Jotenkin on vaikea saada Tiituksesta kiinni, ajatellen sitä että ottaisin hänet mukaan omaan tarinaan. Ehkäpä tämäkin on suunniteltua, ken tietää.
Toivottavasti me kuullaan pian Tiituksesta lisää 🙂 !
-
Tästä tarinasta tuli itsellekin lämmin ja hyvä olo ja melkein tunsin hevosen karvan ja pohkeen venytyksen. Oikein ihana tarina, jossa ei ollut mitään ylimääräistä. Helpotuin jo Eetunkin puolesta, kun hänkin pääsin pitkästä aikaa heppansa selkään!
-
Lisätty listoille! 🙂
-
Totta kai saa 🙂 ! Ei me täällä ihan niin tarkkoja olla XD
-
Ihanan kuuloiset varusteet! Vauvansininen on yksi lempiväreistäni ja voin kuvitella, kuinka söpöiltä nuo näyttävät ja pehmeiltä ne tuntuvat!
Tarina oli kaunis ja arkinen 🙂 .
-
Uuu, uusia ihmisiä! Ihan innolla jo odotan uutta kasvoa ja hänen saapumistaan!
Tarina oli ihana ja eteni juuri oikeaan tahtiin. Mihinkään ei jääty junnaamaan tai kiirehditty läpi, vaan kaikki sujui todella sutjakkaasti 🙂 . Hyvä sä!
