Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
-
Päivänsäde ja Menninkäinen 2
”…Säde vastas, peikko kulta, pimeys vie hengen multa…” Laulu oli yksi lempilastenlaulujani, vaikka aihe oli surullinen. ”Pois mun täytyy heti mennä, ellen kohta valoon lennä…” Noan ja minun ääneni kuulostivat varmasti hiukan rosoisilta yön pimeydessä, mutta ei se meitä haitannut. Lauloimme molemmat kuiskaten. Kuunsirppi näytti leijuvan tähtimeren joukossa. Tallin piha oli hiljainen, eikä mikään valo häirinnyt pihan hämärää. Aika tuntui hidastuvan.
”Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on, ja toinen yötä rakastaa” Painoin pääni Noan olkapäätä vasten. Hengitin syvään ja hymyilin. En viitsinyt rikkoa hiljaisuutta, eikä sitä tarvittu Noan kanssa. Kunhan istuimme siinä ja katselimme yhdessä tähtiä. Pian Noa käänsi kumminkin katseensa minuun. Minulla oli niin hyvä olla, että sydämeni oli pakahtua. Hetki tuntui ainutlaatuiselta ja tiesin, että tätä tulisin muistelemaan vanhana keinustuolissa.
*****
Eetu oli jo noussut ja kuulin keittiöstä hälinää. Jilla paistoi tuoksusta päätellen pekonia ja Eetu selaili varmasti Ilkkaa. Venyttelin raajojani pidentääkseni aikaa pehmeässä sängyssä. Nousin kumminkin istumaan ja avasin hiukseni. Suin ne sormin takaisin päälaelle ja kiinnitin sotkuisen nutturan ponnarilla. Heitin peiton pois ja ensimmäisen löytämäni vaatekappaleen päälleni.
”Huomenta” Jilla sanoi hymy kasvoillaan. Jilla on oikea supersankari; joka aamu yhtä pirteä. Haukottelin ja rapsutin rintakehääni. Eetu nosti katseensa lehdestä ja hymyili.
”Aina yhtä pirteänä” hän sanoi, kun kävelin hänen luokseen hakemaan aamupusua. Kiitin kauniisti ja istahdin pöytään.
”Otatko kahvia?” Jilla kysyi lieden ääreltä.
”Joo. Mitä meillä on aamiaiseksi?”
”Kananmunia, sämpylöitä ja pekonia. Normisetti” punatukkainen selitti kaataessaan kuppiin mustaa ihmeainetta. Jilla käveli pöydän viereen ja laski kupin pöydälle. Minä ojensin Eetun yli käteni ja nappasin kupin. Mies nojautui aavistuksen taaksepäin tehdäkseen tilaa.
”Seinäjoella on murtauduttu autoihin” Eetu mutisi ja nosti oman kahvikuppinsa huulilleen.
”Ai, kuinni?” kysyin.
”Poliisi pyytää ihmisiä ottamaan yhteyttä jos on näköhavaintoja” hän jatkoi. Kohautin olkiani ja vilkaisin koira-aitaukseen ulos ikkunasta. Mielikki makasi auringonpaisteessa ja nautti selvästi elämästään kuningattarena.
”Onks Noa noussu jo? Mielikki on pihalla.”
”Ei, mä päästin sen ulos. Se haisto varmaa pekonin ja tuli kerjäämään, ni laitoin sen pihalle” Jilla sanoi äänessään pienen pieni naurahduksen vivahde. Nyökkäilin pienesti ja hörppäsin kahvistani. Kuumaa, aivan liian kuumaa. Laskin sen takaisin pöydälle ja käänsin katseeni koiraan.”Menninkäinen rinnassansa, tunsi kummaa leiskuntaa” Eetu sanahti. Käännyin häneen silmät ammollaan.
”Mitä?”
”Sä hyräilit. Päivänsäde ja Menninkäinen, eiks se oo surullinen biisi.”
”Kai se on” huokaisin. ”Mut tosi herkkä ja kaunis” jatkoin. Rappusilta kuului askelia, eikä niistä voinut erehtyä. Noa oli herännyt.
”Sanoi, poltat silmiäni, mutt’ en ole eläissäni” jatkoin laulua kuiskaten. ”Nähnyt mitään yhtä ihanaa.”
”Huomenta Noa” Jilla hymyili.
”Huomenta” Noa vastasi kaikille. Katsoin unisen näköistä miestä ja suupieleni kohosivat tahattomasti hymyyn.
”Huomenta, nukuitko hyvin?” vastasin. -
Jos tää ei nyt käy tän hetkiseen tilanteeseen ni voidaan leikkii et tää on käyny vaik viikko sit tai jotai XD. Ja oon pahoillani jos leikin väärin sun hahmollas, mut ainakin yritin hei :DD . Ei aina voi kerralla osua nappiin 😀 .
For Sonjalle
Istuin tallin oven edessä ja putsasin Cozminan harjoja valkoisesta karvasta. Jokainen harja oli keskenään erinlainen. Oli sinistä pääharjaa, vaaleanpunaista kampa, vihreä piikkisuka ja oranssi pitkäharjaksinen harja. Kaikenlaisia, jotka on kerätty varastosta, koska piti jotkut saada mukaan. Harjat ovat kuitenkin jääneet, koska ne ovat käyttökelpoisia ja ihan hyviä. Kyllä tarvitsisi käydä ostamassa uudet setit Seinäjoelta. Samalla voisi katsoa uusia loimia ja vaikka suitset. Eihän vanhoissa ole vikaa, mutta, noh, ne ovat vanhoja. Ei kisakentille kehtaa mennä rumissa varusteissa!
”Moi! Ihanan lämmin päivä” sanoin ja kaduin heti sanavalintaani. Niin suomalaista kehua eka päivää. ”Me ei taideta ollakkaa viel ihan virallisesti esittäydytty. Mä oon Nelly.” Kampesin ylös ja pyyhin käteni ruskeisiin shortseihin, ennenkuin tarjosin sitä käden puristukseen.
”Moi, Sonja. Sulla on aika työ tossa” Ruskeasilmäinen nainen viittasi harjakasaan.
”Joo” naurahdin. ”Valkonen pitkä karva on pahinta.” Tungin käteni takataskuihin. Arvelin naisen olevan kolmekymmenen, vähän ehkä yli. Todella, todella laiha. ”Sullako on se puoliverinen? Se musta, jolla on sukat?”
”Juu, Salier. Hollanninpuoliverinen.”
”Herra on tosi näyttävän näkönen, ja kiltti. Mitä nyt oon törmänny.”
”Se on sellanen tätihevonen” Sonja naurahti.
”No varmasti! Ois tosi kiva joskus nähä Salierin, niinkö sä sanoit, ni liikkuvan. Se on tosi näyttävän näkönen tuolla tarhassa.”
”Haha, niinhän se on. Mä näin kun sä teit äsken avoja tossa kentällä sillä valkosella arabilla. Meni tosi hienon näkösesti.”
”Kiitos”, epäilin heti Sonjaa kouluratsastajaksi. ”Joo, Cozmina on mun. Vaikka se on nyt pyöristyny kesälomillaan niin paljon. Saa nähä päästäänkö kisakuntoon täks vuodes” naurahdin. Sonja nauroi kohteliaasti mukana. ”Mä oon ihan kohta menossa kahville, se on varmaa kohta tippunu. Tuuks sä kans? Hello on varmaa jo sisällä ainaki.”-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten
Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten
-
Avotaivutus
Myötäilin laukan tahtiin ohjia ja hengitin ulos. Kantapäät alhaalla, ohjat käsissä ja kahvikuppi pään päällä. Minusta tuntui pitkästä aikaa hyvältä ratsastaa. Tunsin kuinka hevonen allani laski päätään muotoon ja reagoi nopeasti apuihin. Tunsin, kuinka oma työiloni palasi – hevosella se ei varmaan ollut puuttunutkaan. Hidastin tahdin raviin ja valmistauduin seuraavaan tehtävään. Ensin piti vaihtaa suuntaa; täyskaarto tarhojen puoleisessa päässä sujui jo leikkien.
Tallin puoleisen pitkän sivun alussa asetin Cozminan vasemmalle. Olin kuin lähdössä voltille, mutta jatkoinkin suoraa. Sisäohja ohjaa ja kääntää, ulko-ohja säätelee tätä. Sisäpohje varmistaa, että tamma kulkee suoraan ja ulkopohkeen työnsin aavistuksen taaemmas. Íhan vain varmistaakseni, ettei peräpää karannut tai pullahtanut. Kun olin saanut tamman kauniiseen avotaivutukseen ja kulkemaan jonkin matkaa siinä, suoristin Cozminan ja jatkoimme pääty-ympyrälle.
Iso ympyrällä asettelin ja asettelin hevosta. Sitten ympyrä leikkaa ja takaisin uralle ja avotaivutus uudestaan. Pohkeet pitää hevosen halutulla paikallaan ja ohjat säätelee taivutuksen ’suuruutta’. Ihan kokeilun vuoksi taivutin Cozminaa vähän liikaa. Tamma kuunteli kyllä ohjeita, mutta taisi tiesi että tämä ei ollut se puhdas suoritus. Kaviot eivät käyneet enään kolmella uralla, vaan neljällä. Hymähdin ja palautin kaviot. Kolme uraa oli haluttu suoritus; ulkotakakavio kentälle muodostuneella uralla, sisätakakavio ja etu-ulkokavio samalla uralla ja sisäetukavio omallaan. Hello sanoisi, että Cozmina menisi vinossa, mutta niin sen kuuluikin mennä. Tätä on avotaivutus. Vinossa kulkemista.
Ehkä pääsemmekin koulukisoihin vielä tänä syksynä!
-
Nelly
Juuri nyt
– Nellyn Cozmina-hepan kanssa on alkanut treenauskausi ja kisoihin valmistautuminen. Kesälaidunkiloista ollaan pääsemässä eroon.
– Nelly valmentaa työkseen; käy arkipäivisin muilla talleilla.
– Nelly on tavattavissa tallilla käytännössä mihin aikaan vaan. Valmennuksia on aamupäivisin tai iltapäivisin.
– Nelly valmentaa pyynnöstä tallillakin;
– Ainakin Noa ja Eira saavat silloin tällöin kuulla kunniansa
– Nelly on sosiaalinen ja häneen on helppo tutustua.– Cozmina on osoittanut eroahdistusta yksin jäädessään, ja asiaan puututaan parhaillaan.
Ihmissuhteet
Seurustelee Eetu Hopiavuoren kanssa, toimii isoveljen roolissa Hellolle. Mainittavista ystävyyssuhteista tärkein on Noa. Hopiavuorilaiset ovat Nellylle kuin perhe, jossa jokaiselle on oma paikkansa.-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten
-
Noa ja Noan kantapää
”Laita ne kädet nyt kulmaan. Vaadi itseltäs vähän enemmä! Katse ylös, kantapäät alas, kyllä sä tän osaat” huusin keskeltä kenttää. Noa tiesi tasan tarkkaan ohjeet, mutta silti niistä joutui muistuttamaan vähän väliä. Tamman tilalle olisi pian pakko keksiä muu ratkaisu, kasvavan mahan takia.
”Mutta kun ei ole kantapäitä!” Noa virnisti.
”No se yks sitte, kunhan se on alhaalla.” Tämä on vakava asia, eikä tällä sovi vitsailla. Vaikka ihan-vain-ratsastus oli kivaa, piti silti osata katsoa että oma asento oli oikein ja että ohjat pysyvät kädessä. ”Hyvin se menee. Sit vaan kokoot käyntiä, niinko viime kerrallaki. Pohkee… Pohje kiinni, laske tahtia. Hyvä. Yks, kaks, yks, kaks, hyvä Noaaa!”Noan katseesta näki, kuinka hän yritti kaikkensa. Mies kai pelkäsi hevosensa puolesta, sillä hän tuntui jännittävän kauheasti.
”Sit hengität syvään ja tark…”
”Tarkistan pohkeen, ohjat ja kantapään” Noa täydensin. Hymy levisi väkisin kasvoilleni.
”Just nii, hyvä sä. Kaarra syvälle sinne kulmiin. Niin kauan et pelkäät jo törmääväs aitaan ja sit käännät ohjilla. Ja muista asettaaaaaaa…” Annoin ääneni vaipua kuulumattomiin aa-äänteen myötä.Noa oli hyvä valmennettava. Noa kuunteli ja yritti, vaikkakin teki virheitä, mutta niiden kautta sen oppii. Eikä Flidai nokkiinsa ottanut, korkeintaan katseli kummasti vain. Noasta näki, että hän halusi oppia. Miehen silmät kiilsivät keskittymistä ja aina silloin tällöin kieli pilkotti huulien välistä.
”Hyvä, eiköhän se ollu siinä. Mä tuun kävelee sun kans” hymyilin. Noa vilkaisi minua samalla kun laski ohjia pidemmäksi. Kävelin nopeasti tamman kiinni ja jäin sisemmälle uralle.
”Noo, millai meijän mammalle kuuluu? Eiks se varsa tuu pian?”
”Ei se nyt ihan vielä, mut kohta” Noa naurahti. -
Kolmiolääkkeet auttaa aina
”Kuules tyttö. Nyt on menny treenit niin hyvin, että ilmoitin meidät ensimmäiseen kisaan. Meillä on vielä aikaa harjotella, älä huolestu. Hyvin me selvitään. Eikö?” Rapsutin tammaa korvan takaa. Olihan tuolle tullut kesäkiloja, mutta oikealla ruoalla ja säännöllisellä liikunnalla kaikki alkoi näyttää nyt hyvältä. Cozmina seisoi karsinassaan selvästi kylläisen oloisena. Tai sitten pirulainen oli vain tyytyväinen pitkästä kesälomasta.
”Ekkukin tulee sinne. On tosi kiva nähä vanhoja tuttuja.” Cozmina hörähti ja sulki silmänsä. ”Joo. Mennään nukkuu. Tulin vaa kertoo uutiset. Et osaat sit varautuu” sössötin pienelle ponilleni.Pimeään talliin syttyi yhtäkkiä valo. Kuulin kuinka Eetu huusi nimeäni. Ensimmäinen reaktioni oli piiloutua tamman taakse pienessä pakokauhussa. Cozmina oli eri mieltä; hevonen hörähti ja kuulin Eetun askelien lähenevän.
”Tais ne lihasrelaksantit tehdä tehtävänsä. Mennään nyt nukkumaan. Tuu, Nelly” Eetu sanoi karsinan ovelta. Annoin suukon Cozminan poskelle ja hieman haparoiden peräännyin karsinasta. Eetu sulki oven ja tarttui minua vyötäisiltä.
”Kolmiolääkkeet auttaa aina.”
”Ne menee aina ensin jalkoihin. Mutta hyvä jos ei satu enään. Mennään nyt, antaa hevostenkin nukkua” Eetu sanoi ja sammutti valot. -
Ihmishirviö
Selällään maaten, jalat koukussa oli paras olla. Sikiöasento, aivan pienenä oli taas paras itkeä ja mahallaan maaten oli paras kärsiä.
Joka kuukausi muutuin ihmishirviöksi. Itkin vauvanvaippamainoksille, nauroin kamalille ja härskeille vitseille kuin psykopaatti ja kiihdyin punaista näkeväksi häräksi nollasta sataan sekunnissa. Jopa Hello oli oppinut, että viimeistä keksiä ei saanut viedä ja suklaapatukka taskussa oli turva.
Toissapäivänä olimme kaikki istuneet olohuoneessa ja katsoneet Tähän aikaan ensi vuonna -uusintaa, kun olin melkein heittänyt Eiraa tyynyllä. Eira oli märmättänyt huonosta ohjelmasta ja minulla oli vain naksahtanut jokin päässä. Nappasin lähimmän esineen käteeni ja olin todella raivoissani. Tiitus oli kerennyt väliin ja napannut tyynyn. Eetu oli halannut ja Hello tarjosi hätäturvaa taskustaan. Seuraavassa hetkessä jo itkin ja pyytelin anteeksi kaikilta.
Ihmishirviö oli oikea sana kuvaamaan tilannetta. En tahallani tehnyt mitään, enkä tahallani todellakaan ollut ilkeä. Kaikki johtuu siitä, että maahantuojalla oli ongelmia enkä saanut pelastusta kuukausittaiseen helvettiini.
”Onko monsteri paikalla?” Hellon varovainen ääni kuului oven raosta. En vastannut enkä liikahtanut. Hellon oli täytynyt nähdä minut oven raosta, sillä hän astui sisään.
”Niitä pillereitä ei oo vieläkää tullu lisää” tuhahdin ja tein tilaa sängyn reunalle. Hello istahti siihen ja tarjosi suklaalevyä. Pudistin päätäni.
”Mitä pillereitä?” Hello rapisteli levyä auki.
”No niitä e-pillereitä. Koko Suomessa ei oo yhtäkää enää jäljellä.” Suljin silmäni ja avasin suuni. Hello työnsi palan Fazerin sinistä suuhuni.
”Eiks niit oo edes vastaavia?”
”Ei. Tarvis päästä vaa lääkäriin hakee jotain vahvempia särkylääkkeitä. Buranat on ihan turhia vitamiineja nyt.”
”Mä voin viedä sut kyllä. Tää ei voi olla normaalia…”
”Oo nyt hiljaa ja anna lisää” tiuskaisin. Kuulin itsekin miten ilkeätä kuulostin, mutten jaksanut välittää.
”Mä varaan ajan huomiselle. Mikä sun sukunimi on?”
”Ootko tosissas?”
”En tietenkää! Kysyn Eetulta.” -
Okei, nyt lähtee. Nelly on messissä, mutta pakottautuu liittymään Hellon jengiin järjestetyn avioliiton kautta. Näinpä tuo mukanaan jo ilmotetun Mannin, järjestetyn Appiukkonsa. Jos on tilaa ryhmässä 😂 . Jos ei, mikä vaan joukkue käy mutta samalla tarinalla tullaan silti 😇 .
Edit // koska kukaan ei toivo mitään, minä olen Itsekäs ja varaan ehdottomasti Team Ilves-Naaraista kouluratsastus-pisteen! Iski hirvee idea ja ihan itsekkäästi kamalasti varaan sen itselleni 😂😂
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 6 kuukautta sitten Nelly.
-
Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 6 kuukautta sitten
-
Oi kamala, tämä herätti paljon tunteita 😀 . Ensimmäinen reaktio on, että varmasti juoksen karkuun XD . Seuraavana mietin, että miksi. Ja lopulta päädyin vain olemaan hiljaa ja miettimään uudestaan. Tämä herätti kauhua, koska on niin paljon liikkuvia osia. Mutta se varmasti selkiytyy ja sehän voi olla jopa mielenkiintoista! Joten; vielä en ilmota ketään mukaan 😀
Silti aion kertoa mielipiteeni jo :DD . Kannatan muiden tavoin arpomista ja ’valmiin sopan hämmentämistä’. Siinä suurin syy on, että tässä on niin paljon liikkuvia osia ja jos/kun joukkueista tulee isot, niin toinen ei kirjoita joukkuettaan selvään voittoon ja toinen häviöön. Eli kaikki saisivat kannet ja pääpiirteet tarinasta, mutta josta voisi välitä oman sivujuonensa 🙂 .
Ja mitä hevosiin tulee, Cozminan saa ottaa mukaan 🙂 . Toimii kaikilla ja ei karkaa, mutta minua ehkä eniten kiinnostaisi nähdä tamma Kouluratsastus-pisteellä 😀 .
-
Laidunfiiliksiä
Cozmina on ottanut kesäloman liian vakavasti. Hevonen vain syö ja syö niin paljon, että satulan vyö ei mene kiinni ilman pientä pakottamista. Kun vihdoin saa vyön kiinni ja laiskan tamman ulos tallista, se ei jaksa kuunnella apuja. Se menee kuin laiva, tallustaa eteenpäin vain koska on pakko, ei auta väistöissä, polkee kuin paikallaan ja ravaa pitkänä. Aivan kuin olisi Flidailla ratsastanut! – Ei pahalla Noa, Flidai on hieno hevonen mutta vaadin kouluratsulta enemmän.
Ja nyt se kehtaa katsella tuolla lailla paikallaan seisten laitumen reunalta. Melkein kuulen sen hihittelyn ja hekottelun. ”Hahhah, enpäs joutunutkaan töihin, hehheh, voitinpas sinut senkin typerä ihminen”, niin se siellä hirnahtelee. Katso nyt tuota ilmettäkin, se vain seisoo ja katselee tänne. En varmasti jaksa mennä lähemmäs. Olkoot vapaalla tänään. Ai jaha! Näitkö! Näitkö tuon? Se ihan varmasti näytti kieltä! Katso nyt, keinuttelee peppuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. On siinä mulla diiva.
Marjahillan linet, Oma väritys pienellä Eetun isin avulla -
Jee, tervetuloa jengiin 🙂 !
Mä haluan nyt keskittyä äitiin. Musta on tosi kiva, suunniteltu juttu, että äiti sanoo itseään äidiksi Santun edessä 😀 . Se vahvistaa sitä, että äiti kohtelee Santtua viisivuotiaana, kuten taisit jossain jo mainitakin. Ihan tosi kiva 🙂 . Ja etenkin äidin ilmeet tunnistin :DDD .
Ja, musta onnistuit tosi hyvin nimettömien hevosten ja hahmojen kuvailussa. Selvästi näki, kenestä on puhe ja samaan aikaan Santulla ei ollut hajuakaan nimistä ja osan hevosten roduista. Hyvä sä!
-
Kiva tarina 🙂 . En ajatellut, että Otsonmäellä olisi joogaryhmä, mutta miks ei 😀 . Varsinkin jos siellä on nimenomaan näitä nelikymppisestä ylöspäin äiti-ihmisiä tai muita.
Mun on tosi vaikee kommentoida itse joogausta, koska en ole kokeillut. Mutta oli kiva et mainitsit niitä tunnetuimpia asentoja ihan nimeltä, ne minäkin tunnistin 😀 . Ja tuo lopetus. Sen myit ainakin mulle ihan kympillä! Tosi luontevasti ohjaajan kommentti päättää tarinan, tykkäsin.
-
Ihanaa, että vastasit Sannin tarinaan näin nopeesti 😀 ! Ja näin hienolla tarinallaki, vautsi! Eniten tykkäsin tosta, miten Herman kertoi Sannille Eirasta. Avasit lukijalle sitä just tarpeeks, mutta silti myös tekstin ulkopuolella Sanni sai kuulla enemmän siitä, minkä lukija jo periaatteessa tietää. Ja Sannin ’johan oli tarina’-lausahdus oli mun mielestä tosi sannimainen tapa vastata 😀 . Kiusoittelevasti vielä lupaa olla kertomatta, kun nätisti pyydettiin ja kerrottiin.
Herman on kyllä ihan vastikään herännyt mun silmissä ihan hahmoksi. Tai siis, ainahan se on ollut, mutta nyt se on saanut kyllä jonkun elävän hahmon kuvan. Johtuu varmastikin siitä, että Hermanin kaikki tarinat ei ole pelkästään tallilta ja se, että niihin sidotaan myös muita nuoria ja nuorten tekemisiä. Emmätiiä, olipas vaikeesti selitetty :DDD .
Joka tapauksessa, Loistavaa tarinointia! Lisää vaan 😀 . Oot myös kehittyny kirjoittajana tosi nopsaan! Sitä suuremmalla syyllä mä tälläi virtuaalisesti ja ystävällisesti vähäsen tönin sua kirjottamaan lisää ja lisää. Sä oot ihan tosi hyvä, oikeesti 🙂 .
-
Olipas kiva tarina 🙂 . Tässä keskustelu eteni tosi luonnollisella tavalla ja jokainen hahmo sai musta just kivasti huomiota. Musta on kivaa, että Sonja on oikeasti noin hyvin kotiutunu, että istahtaa alas ja kuuntelee autokorjaamon yli-innokkaasta miehestä 😀 . Tämä kolmikko taitaa olla jo ystäviä, tai ainakin kavereita perinteisen talli-tutun sijaan. Hyvä sä 😀 !
-
Ihan pakko jatkaa viel hetki 😂😂 . Mä oon kans miettiny, et teenkö liikaa spinnareita, mut mua helpotti ajatella että hahmot hoitaa ja ratsastaa niitä myös tarinoidn ulkopuolella. Että ne elää normiarkeaan myös ilman, että siitä tarvitsee jokainen kerta mainita 😀 . Ne juttelee keskenään, ratsastelee ja on muutenkin menossa. Jos tajuutte mitä haen 😅 . Pointti on se, että vaikka jokaista harjanvetoa ei kirjoita, se voi silti tapahtua u know 😂 . Olipas vaikee selitys 🙈
-
Vai on meidän Noa uusi valmentaja 😀 . No ei vaiskaa, musta sait tän kuulostaa just Noan valmennukselta. Leppoisaa, ja jotain sinne päin.
Tykkäsin ihan tosi paljon lukee tätä, kun tää on nii erilainen ratsastustarina mitä itte kirjotan. Tällanen rento, missä ei juurikaan ratsastusta itsessään kuvata. Tai se ei ole pääosassa, vaikka periaatteessa onkin. Mun mielestä onnistuit tosi hyvin tarinassa ja teksti oli soljuvaa ja mukavaa lukee 🙂 . Tosi hyvä 😀 !
-
Jee, Herman! Hermania on oikeesti parasta lukee 😀 . En tiiä johtuuko jännitys siitä, etten tiedä yhtään mihin tää tarina on menossa vai siitä, etten osaa yhtään aavistaa edes kuka siellä kirjottelee NOIN hienosti 😀 ! Parasta tää silti on 🙂 .
Musta tää teinielämä muutenki on tosi mielenkiintosta täällä Hoppiksessa; tykkään siitäkin 😀 . Ja siitä, miten sä kirjotat teinielämästä. Tosi rennosti ja uskottavasti!
-
Mä tein taustatyötä ja Ilkan nettisivuilla oli juttu just kyseisestä jutusta 😂😂 !
-
Jee, hyvä ettei menny ihan puskiin XD .
Musta on kivaa, miten sait Nellyn toimimaan tässä. Ja kuinka sovittiin jo heti valmennuksia 😀 . Kohta naisenhan ei tarvii käydä tallin ulkopuolella valmentamassa ollenkaan kun oma väki maksaa leivän pöytään XD ! Se on vaan hyvä 🙂 ! Varmasti innostun kirjoittamaan Sonjalle valmennuksia ja niitä saa sitten linkittää hepankin sivuille jos halajaa 😀 .
-
Mä tunnistan Hellon ajatukset niiiin hyvin 😀 . Aina välillä, ihan normaali ihminenkin miettii et entä jos ja mitä jos. Se kuuluu asiaan 🙂 . Musta on tosi kiva, et kirjotit Hellosta epäilevän tosi Hellomaisella tavalla. Myös se, että epäilyn aihe on niin perusarkee ko olla ja voi iski muhun 😀 . Ihan tosi kiva teksti, tykkään!
-
Tulin hehkuttaa samaa ko Outi 😀 . Kiva kun oma hahmo mainitaan tarinassa, tulee heti ihan hirveen yhteisö-fiilistä!
Tykkäsin tän tarinan tyylistä. Tää otteita päiväkirjasta toimii tosi hyvänä ’pikakelauksena’ tai kertauksena parilta päivältä. Eikä jokasessa tarinassa tarvii olla Suurta Ja Mahtavaa Ideaa Ja Salamointia; nää tällässeet arkiset jutut on kivoja kans. Ihan vaan päivitellään, niinko oikeellekki päiväkirjalle, et mitä kuuluu ja mikä oli siistii. Myös toi päivän plussat oli kiva ratkasu 😀 ! Harrastin sitä joskus ihan oikeessa elämässä, et joka ilta piti keksii 3-5 hyvää puolta päivässä ja se kyl piristi aina kummasti 😀 . En siis ihmettele, miks Sonja tekee näin. Se ihan oikeesti toimii!
-
Ihanaa kun otit heti kiinni mun tarinasta 😀 !
Tää oli tosi kivasti rakennettu 🙂 . Tykkäsin rytmistä ja jaksotuksesta. Ja tosi paljon siitä, että Isossa Perheessä autetaan toinen toisia! Ja keksien tuoksu oikeen vaelsi nenään 🙂 . Hyvä sä!
-
Oot kirjottajana aivan Mieletön. Mä en tiedä, kuinka sen saisin sanottua nii et se kuvastais sua tarpeeks hyvin. Myyt nää Sannin tarinat aivan sataviissataa – nolla. Mä uskon joka sanaan, jokaseen mielipiteeseen ja ahhh. Ihan parasta! Äkkiä lisää 😀 !
-
Tulin kommentoimaan kommenttia.
PIERURASISTI 😂😂😂😂😂😂😂 paras!
