[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Tässä kaikille osallistujille vielä muistoksi Ruskan Lauantai-karkkipussista saamat tarrat, jotka hän tahmaisin käsin tuli monta päivää myöhässä ojentamaan jokaiselle osallistujalle erikseen. Hän lupasi tulla katsomaan ainakin TT-kisoja ja joskus Fedorankin jotain täysillämenokisoja, jos iskä antaa luvan, vaikka se ei kumminkaan kyllä anna kun iskä on pyllhyhousu.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Lisäarvat
1. Helppo C, easy
Nessa – Shahraiz Aquil, Ryhmärämä
 (+3)
Unna – Liverwort, Karhukopla
 (+2)
Alisa – Mighty Valnetino, Karhukopla

Niko – Imperial Vengeance, Rakettiryhmä
 (+1)
Aava – Moonshine chick, Riskiryhmä

Odina – Riittämätön Riemurasia, Sisukkaat Seeprat

Julie – Rocked Steady, Nälkäiset Norsut

2. Helppo B, medium´
Emily – Molly, Ryhmärämä

Nio – Virmalised, Ryhmärämä
 (+10)
Alva – Routaruusun Hassunhaaska, Karhukopla
 (+4)
Rhea – Tuiskeen Tähkäpää, Rakettiryhmä
 (+5)
Cassandra – Casse Noisette, Villit Valaat

Zaida – Fight for Flash, Sisukkaat Seeprat
 (+2)
Minea – Lucky’s Ramses, Sisukkaat Seeprat

Tessa – Pompart, Nälkäiset Norsut

Iiris – Snow Rose, Sisukkaat Seeprat

Inari – Oxeye Daisy, Nälkäiset Norsut
 (+3)
Deeann – Silent Eternity, Nälkäiset Norsut
 (+3)
Inna – Kallan Fiveomango, Verivaahterat
 (+7)
Niilo – Rosengårds Belisa, Haavanlehdet

3. Helppo A, hard
Ciara – Priton Valera, Ryhmärämä

Ruska – Five O’clock Somewhere, Karhukopla

Seela – Reykur, Rakettiryhmä
 (+1)
Ohto – Took one look, Riskiryhmä

Sora – Pilhan Vaaraton, Riskiryhmä
 (+1)
Marshall – Arlekin, Komiat
 (+12)
Agnes – Sinevan Balenciaga, Komiat
 (+4)
Nitthan Chai – Sand Pond, Komiat
 (+3)
Jesse – Varjoaika, Häjyt
 (+7)
Tiitus – Sinevan Butterscotch, Häjyt
 (+2)
Outi – Forceful, Häjyt
 (+11)
Minttu – Lady Fortuna’s Victory, Pahansisuiset Perhoset

Mer – EW Last Dinosaur, Pahansisuiset Perhoset
 (+2)
Nelli – Kaukovaaran Peikko, Villit Valaat

Henkka – Muddle Throug, Villit Valaat
 (+4)
Veronica – Maxmax Ex, Villit Valaat
 (+3)
Janna – Sharazan x, Haavanlehdet
Susanna – Rosegarden’s Tayanita

4. Vaativa B, expert
Lily – Man O’War, Rakettiryhmä
 (+8)
Nelly – Cozmina KHw, Häjyt
 (+6)
Rosa – Étoile Filante, Pahansisuiset Perhoset
 (+2)
Julle – Douple Trouble, Pahansisuiset Perhoset

Trevor – Ellietta Story
 (+14)
Robert – Harriet V, Verivaahterat
 (+17)
Nita – Audrey v. Helmwald, Verivaahterat
 (+13)
Sarah – Leafocean Zei, Verivaahterat (+17)

Salma – Bonnie KN

Anna – Euphoric Tranquility IWB, Haavanlehdet
Kiia – Kallan Blackthorn, Jalavat (+1)
Eveliina – Hidebehind

5. 60cm, easy
Nessa – Shahraiz Aquil, Ryhmärämä
 (+3)
Unna – Liverwort, Karhukopla

Niko – Imperial Vengeance, Rakettiryhmä
 (+4)
Aava – Moonshine chick, Riskiryhmä

Odina – Riittämätön Riemurasia, Sisukkaat Seeprat

Julie – Rocked Steady, Nälkäiset Norsut

6. 80cm, medium
Emily – Molly, Ryhmärämä

Nio – Virmalised, Ryhmärämä
 (+10)
Alva – Routaruusun Hassunhaaska, Karhukopla (+2)

Maisa – Reykur, Riskiryhmä
 (+7)
Saaga – Närhen Mikstuura, Ansamaa
 (+1)
Cassandra – Casse Noisette, Villit Valaat

Zaida – Fight for Flash, Sisukkaat Seeprat
 (+4)
Minea – Lucky’s Ramses, Sisukkaat Seeprat

Tessa – Pompart, Nälkäiset Norsut

Iiris – Snow Rose, Sisukkaat Seeprat

Inari – Oxeye Daisy, Nälkäiset Norsut
 (+4)
Deeann – Silent Eternity, Nälkäiset Norsut
 (+2)
Niilo – Rosengårds Belisa, Haavanlehdet

7. 100cm, hard
Ciara – Priton Valera, Ryhmärämä

Ruska – Five O’clock Somewhere, Karhukopla

Seela – Reykur, Rakettiryhmä (+6)

Ohto – Took one look, Riskiryhmä

Sora – Pilhan Vaaraton, Riskiryhmä
 (+7)
Nitthan Chai – Sand Pond, Komiat
 (+13)
Jesse – Varjoaika, Häjyt
 (+4)
Wilhelmina – Y-yldy VEC, Ansamaa

Minttu – Lady Fortuna’s Victory, Pahansisuiset Perhoset

Mer – EW Last Dinosaur, Pahansisuiset Perhoset (+2)

Nelli – Kaukovaaran Peikko, Villit Valaat

Billy – Fantom Hills (+3)

Janna – Sharazan x, Haavanlehdet
Susanna – Rosegarden’s Tayanita

8. 120cm, expert
Lily – Man O’War, Rakettiryhmä (+8)

Majiná – He iti te mea hanga, Ansamaa
 (+2)
Anni – Hauyni RR, Ansamaa (+3)

Silvia – Rosegarden’s Dragonrend, Ansamaa

Rosa – Étoile Filante, Pahansisuiset Perhoset
 (+3)
Julle – Douple Trouble, Pahansisuiset Perhoset

Anna – Euphoric Tranquility IWB, Haavanlehdet
Anton – Vilanna d’Azuré, Jalavat (+9)
Ellie – No Duchess, Jalavat (+5)
Rasmus – Balaclava xx, Jalavat (+5)

Salma – Bonnie KN (+15)
Eveliina – Hidebehind

Tulokset
1. Helppo C, easy
1. Nessa – Shahraiz Aquil, Ryhmärämä 10 p.
2. Niko – Imperial Vengeance, Rakettiryhmä 9 p.
3. Unna – Liverwort, Karhukopla 8 p.
4. Odina – Riittämätön Riemurasia, Sisukkaat Seeprat 7 p.
5. Julie – Rocked Steady, Nälkäiset Norsut 6 p.
6. Alisa – Mighty Valnetino, Karhukopla 5 p.
7. Aava – Moonshine chick, Riskiryhmä 4 p.

2. Helppo B, medium´
1. Rhea – Tuiskeen Tähkäpää, Rakettiryhmä 10 p.
2. Nio – Virmalised, Ryhmärämä 9 p.
3. Zaida – Fight for Flash, Sisukkaat Seeprat 8 p.
4. Alva – Routaruusun Hassunhaaska, Karhukopla 7 p.
5. Inari – Oxeye Daisy, Nälkäiset Norsut 6 p.
6. Niilo – Rosengårds Belisa, Haavanlehdet 5 p.
7. Minea – Lucky’s Ramses, Sisukkaat Seeprat 4 p.
8. Inna – Kallan Fiveomango, Verivaahterat 3 p.
9. Deeann – Silent Eternity, Nälkäiset Norsut 2 p.
10. Tessa – Pompart, Nälkäiset Norsut 1 p.
11. Iiris – Snow Rose, Sisukkaat Seeprat 1 p.
12. Emily – Molly, Ryhmärämä 1 p.
13. Cassandra – Casse Noisette, Villit Valaat 1 p.

3. Helppo A, hard
1. Nitthan Chai – Sand Pond, Komiat 10 p.
2. Marshall – Arlekin, Komiat 9 p.
3. Outi – Forceful, Häjyt 8 p.
4. Agnes – Sinevan Balenciaga, Komiat 7 p.
5. Veronica – Maxmax Ex, Villit Valaat 6 p.
6. Jesse – Varjoaika, Häjyt 5 p.
7. Henkka – Muddle Throug, Villit Valaat 4 p.
8. Seela – Reykur, Rakettiryhmä 3 p.
9. Minttu – Lady Fortuna’s Victory, Pahansisuiset Perhoset 2 p.
10. Ruska – Five O’clock Somewhere, Karhukopla 1 p.
11. Tiitus – Sinevan Butterscotch, Häjyt 1 p.
12. Mer – EW Last Dinosaur, Pahansisuiset Perhoset 1 p.
13. Nelli – Kaukovaaran Peikko, Villit Valaat 1 p.
14. Ciara – Priton Valera, Ryhmärämä 1 p.
15. Sora – Pilhan Vaaraton, Riskiryhmä 1 p.
16. Janna – Sharazan x, Haavanlehdet 1 p.
17. Ohto – Took one look, Riskiryhmä 1 p.
18. Susanna – Rosegarden’s Tayanita 1 p.

4. Vaativa B, expert
1. Nita – Audrey v. Helmwald, Verivaahterat 10 p.
2. Lily – Man O’War, Rakettiryhmä 9 p.
3. Trevor – Ellietta Story 8 p.
4. Anna – Euphoric Tranquility IWB, Haavanlehdet 7 p.
5. Robert – Harriet V, Verivaahterat 6 p.
6. Sarah – Leafocean Zei, Verivaahterat 5 p.
7. Rosa – Étoile Filante, Pahansisuiset Perhoset 4 p.
8. Nelly – Cozmina KHw, Häjyt 3 p.
9. Eveliina – Hidebehind 2 p.
10. Kiia – Kallan Blackthorn, Jalavat 1 p.
11. Salma – Bonnie KN 1 p.
12. Julle – Douple Trouble, Pahansisuiset Perhoset 1 p.

5. 60cm, easy
1. Nessa – Shahraiz Aquil, Ryhmärämä 10 p.
2. Julie – Rocked Steady, Nälkäiset Norsut 9 p.
3. Niko – Imperial Vengeance, Rakettiryhmä 8 p.
4. Odina – Riittämätön Riemurasia, Sisukkaat Seeprat 7 p.
5. Unna – Liverwort, Karhukopla 6 p.
6. Aava – Moonshine chick, Riskiryhmä 5 p.

6. 80cm, medium
1. Zaida – Fight for Flash, Sisukkaat Seeprat 10 p.
2. Alva – Routaruusun Hassunhaaska, Karhukopla 9 p.
3. Inari – Oxeye Daisy, Nälkäiset Norsut 8 p.
4. Nio – Virmalised, Ryhmärämä 7 p.
5. Emily – Molly, Ryhmärämä 6 p.
6. Saaga – Närhen Mikstuura, Ansamaa 5 p.
7. Tessa – Pompart, Nälkäiset Norsut 4 p.
8. Minea – Lucky’s Ramses, Sisukkaat Seeprat 3 p.
9. Deeann – Silent Eternity, Nälkäiset Norsut 2 p.
10. Maisa – Reykur, Riskiryhmä 1 p.
11. Niilo – Rosengårds Belisa, Haavanlehdet 1 p.
12. Cassandra – Casse Noisette, Villit Valaat 1 p.
13. Iiris – Snow Rose, Sisukkaat Seeprat 1 p.

7. 100cm, hard
1. Sora – Pilhan Vaaraton, Riskiryhmä 10 p.
2. Billy – Fantom Hills 9 p.
3. Nitthan Chai – Sand Pond, Komiat 8 p.
4. Ruska – Five O’clock Somewhere, Karhukopla 7 p.
5. Jesse – Varjoaika, Häjyt 6 p.
6. Minttu – Lady Fortuna’s Victory, Pahansisuiset Perhoset 5 p.
7. Nelli – Kaukovaaran Peikko, Villit Valaat 4 p.
8. Mer – EW Last Dinosaur, Pahansisuiset Perhoset 3 p.
9. Seela – Reykur, Rakettiryhmä 2 p.
10. Wilhelmina – Y-yldy VEC, Ansamaa 1 p.
11. Susanna – Rosegarden’s Tayanita 1 p.
12. Janna – Sharazan x, Haavanlehdet 1 p.
13. Ohto – Took one look, Riskiryhmä 1 p.
14. Ciara – Priton Valera, Ryhmärämä 1 p.

8. 120cm, expert
1. Rasmus – Balaclava xx, Jalavat 10 p.
2. Ellie – No Duchess, Jalavat 9 p.
3. Julle – Douple Trouble, Pahansisuiset Perhoset 8 p.
4. Lily – Man O’War, Rakettiryhmä 7 p.
5. Salma – Bonnie KN 6 p.
6. Rosa – Étoile Filante, Pahansisuiset Perhoset 5 p.
7. Anton – Vilanna d’Azuré, Jalavat 4 p.
8. Majiná – He iti te mea hanga, Ansamaa 3 p.
9. Anna – Euphoric Tranquility IWB, Haavanlehdet 2 p.
10. Anni – Hauyni RR, Ansamaa 1 p.
11. Eveliina – Hidebehind 1 p.
12. Silvia – Rosegarden’s Dragonrend, Ansamaa 1 p.

Joukkueet
Ansamaa (1+2+3) la + (0) p. = 6 / 5
Haavanlehdet (0) la + (0) p. = 0 / 3
Häjyt (7+2+11+6+4) la + (2) p. = 32 / 4
Jalavat (1+9+5+5) la + (5+3) p. = 28 / 4
Karhukopla (2+4+2) la + (2+3) p. = 13 / 4
Komiat (12+4+3+13) la + (5+3+2) p. = 37 / 3
Nälkäiset Norsut (3+3+4+2) la + (3+2) p. = 17 / 4
Pahansisuiset Perhoset (2+2+2+3) la + (2) p. = 11 / 4
Rakettiryhmä (1+5+1+8+4+6+8) la + (3+5+3+2) p. = 46 / 4
Riskiryhmä (1+7+7) la + (5) p. = 20 / 4
Ryhmärämä (3+10+3+10) la + (5+3+5) p. = 39 / 4
Sisukkaat Seeprat (2+4) la + (2+7) p. = 15 / 4
Verivaahterat (7+17+13+17) la + (5) p. = 59 / 4
Villit Valaat (4+3) la + (0) p. = 7 / 4

• Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 11 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori. Syy: Lisäarvat
• Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 11 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori. Syy: TT luokat 1 ja 2
• Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 11 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori. Syy: TT luokka 3
• Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 11 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori. Syy: TT luokka 4
• Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 11 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori. Syy: TT luokat 5 ja 6
• Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 11 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori. Syy: TT luokka 7
• Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 11 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori. Syy: TT luokka 8
• Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 11 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori. Syy: Joukkueiden pisteet laskettu: tulokset valmiit!

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Mitä enemmän Jesse kasvaa, sitä enemmän huomaan samastuvani siihen, ja se on ollut mulle yllätys. Jessessä on tosi paljon sellaista, mitä mussa on, ja mistä en ole ylpeä. Jessessä on tottakai hyvätkin puolensa, mutta samastun just niihin huonoihin. Nyt kun se ei ole mykkä kakara siksi, että olisi ylimielinen, se on mykkä kakara samasta syystä kuin mä. Mäkään en osaisi puhua missään Hopiavuoressa! Uudessa duunissakin mulla menee ainakin se puoli vuotta ennen kun pystyn vähän rentoutumaan kaffiipöydässä! Jesse kokee myös samanlaista painetta osata puhua kuin mä, ja se voi tehdä sen puhumisen sitten vieläkin vaikeammaksi.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

On Herman kyllä aika tilanteessa. 😀 Mitähän hän eniten pelkää siinä, että Eira saa tietää? Onko ero paha juttu? Vai se, että juorut kuullessaan Eiran kaltaiset tytöt eivät kyllä varmana ala itkeä, vaan painuvat joko järjestämään yhden suuren avoimen kostotoimenpiteen, jolla pyrkivät tuhoamaan kaiken, tai laittavat ihan suoraan käpälän nyrkkiin ja osaavat lyödä tosi kovaa? :DD Onneksi Eira on tietämätön, romanttinen ja sinisilmäinen. Ei se mitään osaa epäillä, ennen kuin joku sille asiasta vuotaa! Ja saa sen vieläpä uskomaan, sillä ei kai Eira mitään Sanneja uskoisi. Herman ei kuitenkaan tätä tiedä.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

:DD Outin ajatukset Noan muuttumisesta on sentään positiivisia. Kyllähän sitä muutkin ulospäin hymyilee tosielämässä, mutta onhan se nyt ärsyttävää, kun jostakusta tulee Äiti tai Iskä sellaisella isolla Ä:llä ja I:llä, että niiden koko muu persoona katoaa siinä samalla. Se on tietenkin luonnollista mutta… …silti ihan sairaan ärsyttävää.

TT-skaba on kyllä aikamoinen koitos. Se on rankka suurelle osalle hahmoista, kun menestys on oikeasti kiinni arpaonnesta, eikä aina voita, vaikka olisi paras ratsastaja ja paras ratsukko. Yhtä rankkaa se on kirjoittajille. Joka TT:n jälkeen mietin itse, että ei enää ikinä! (TT on siis kivaa, mutta väsyn niin kovasti.) Sitten koittaa seuraava TT ja yhtäkkiä ajattelen, että nyt muute miehet haetaan ruusukkeita! Onneksi tänä vuonna on saanut kirjoittaa muutakin kuin ratsastusmanuaaleja, niin en ole yhtään väsynyt itse, vaikka hahmon ajatukset rakoilevatkin.

Kun kuulin Loimun lihomisesta, reagoin muuten ihan samoin kuin Outi: voiko käärmeet muka lihoa! Niiden olemushan on olla pelkkä laiha soiro. Kuinka läskiksi käärmeen saa? Tuleekohan siitä niin kuin liian täyteen puhallettu ilmapallomato, sellainen pinkeä? Vai sellainen kuin vesimelonin nielaissut piirroskäärme? Millä ihmeellä se laihtuu sitten?? :DD

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Voi hömpät. 😀 Sulta on sujunut aina hölmöjen poikain kirjoittaminen hyvin. 😀 Chai on sujunut aina, Hellosta yritit hakea samaa, joten tietenkin Niklaskin sujuu!

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Kyllähän se puoli tuntia varsojen äärellä vierähtää ihan tosta noin vaan, vaikka ne olisivat vielä ihan sisällä, eivätkä tekisi mitään! Mäkin olen joskus roikkunut karsinan kaltereissa tuijottamassa. Ihmeen rauhallisesti Flida ja moni muu tamma sellaisen vaanimisen kyllä ottaa. Mä ainakin kävisin päälle, jos joku petoeläin vaanisi mun kalterieni ulkopuolella mun varsoja silmät kiiluen. :DD

Tykkään aina sun dialogeista. Niissä näkyy tällä hetkellä parhaiten sun ihan oma käsiala, kun kirjoitat. Ne etenee asiassa eteenpäin niin kuin telkkarisarjojen käsikirjoitetut dialogit, niin ettei niihin ehdi kyllästyä niin kuin kotivideoiden dialogeihin. Toisaalta niissä on välillä sellaisia yksityiskohtia, takelteluja ja väärinymmärryksiäkin, että samalla ne uskoo todeksi. Niistä myös aina näkyy, kuka hahmo tietää mitäkin. Mulle ainakin on ollut joskus vaikeaa hahmottaa (ja satunnaisesti on vieläkin), mitä mun oma hahmo voi tietää, kun itse tiedän kaiken. Huomaan vällillä, etten ole yksin ongelmani kanssa, joten oman hahmon näkökulman hahmottaminen on toden totta taito: sitä ei joka jantteri vedä niin hyvin kuin sä.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Oi mä voin aina ihan tuntea ja haistaa Hopiavuoren aamut. Mun pitäisi kuvittaa Hopiavuoren keittiö, ai kun olisi aikaa, niin muutkin tietäisivät kaiken aina sen verhoista seinään karttamerkillä pistettyihin moniin postikortteihin. Mutta vaikka kukaan ei näe mun ajatuksia yksityiskohdista, Nellyn tarinoista etenkin aamuista mä aina tunnen sen, millaista Hopiavuoressa on herätä. Aina on vähän kylmä, kun lattiat vetää, ja kun ei ole tavallista ihmislössiä lämmittämässä. Siellä on se tietty Hopiavuoren oma tuoksu, jota Nelly ei haista enää, ja aamuvarhaisellakin joku on kuitenkin keittiössä, tai kahvia voi suoraan keittää niin paljon, että joku varmana tulee kohta. Se tieto siitä, että ovi on auki, mutta että on ihan turvassa niin ettei sitä tarvitse ajatella: tulija on ystävä kuitenkin. Tai kun joku heppu rapistelee nurkissa ja sitä ei tarvitse pelätä.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Tulee ihan joidenkin eläinten käytös mieleen Alicen ja Sannin ensikohtaamisesta! Katsotaan vähän kauempaa ja mietitään, onko tämä nyt uhka vai mahdollisuus. Tietynlainen pukeutumistyylikin on niin kuin eläinten jokin merkinantoväri: lajitoveri on tunnistettu heti. Nyt saa nähdä, mitä Sanni on mieltä Alicesta. Alusta asti ajattelin, että näistä kahdesta voi tulla ystäviä, tai sitten nämä repivät toisensa kappaleiksi jonkin kilpailuasetelman takia. Ihan niin kuin narttukoirat: joko tullaan toimeen, tai sitten on ihan pakko-pakko tehdä tarkka arvojärjestys, ja luonteikkaammat narttukoirat olisivat valmiita selvittämään sitä vaikka kuolemaan johtavasti jos saisivat. En tiedä edes kumpi olisi kiinnostavampaa: näiden ystävyys vai vihanpito!

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Ihan tulee omat ekat ratsastuskerrat mieleen. 😀 Ne, kun etukäteen ajattelin hevosen olevan robotti, joka menee sinne minne ohjista vääntää, pysähtyy vetämällä ja lisää vauhtia kun ohjia hölskyttää. Uskon ihan täysin Sonjan vaikeuksiin opettaa mitään, minkä itse osaa hyvin. Se on ihan hirveän vaikeaa. Monen vuoden jälkeen ei enää muista niin hyvin sitä, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Toisaalta samastun hirveän paljon Harrin insinööriajatuksiinkin. Nellyn kirjoittaja on kyllästynyt muhun, kun joutuu koko ajan vastaamaan mun miksi-tehdään-näin -kysymyksiin enkkuratsastuksesta. Ja kun se selittää parhaansa mukaan, hirveimmällä säkällä kysyn uudestaan, että niin mutta silti miksi. Voi Harri käydä välillä yhtä paljon hermoille. 😀 Enkä minäkään kyllä missään nimessä opettaisi puolisoani tekemään yhtään mitään: nimen omaan varsinkaan puolisoa! Siinä voisi olla parisuhde koetuksella pitkän päälle.

Ilmaisuistasi mua viihdyttää tällä kertaa eniten se, miten Sonja aikoo läpiratsastaa Salierin niin että turpakarvatkin oikenevat. 😀 Keräilen hauskoja sanoja ja ilmaisuja, ja tämä on kyllä ihan helmi.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Aw, Nellyn perusluonteenpiirre, rempseys tulee tästä jotenkin niin hyvin esille. Vertaan hahmoja aina itseeni ja mietin, miten vaikeaa mun olisi ohjeistaa Sonjaa yhtään missään, kun luokittelisin hänet heti oikeassa elämässä pelottavaksi. (Mulle on siis muutenkin vaikeaa olla ihmisten kanssa, varsinkin puolituttujen ja tuntemattomien.) Nellyä taas ei pelota. Se hyppyyttää Sonjaa satulaan ja pois, ja kysyy topakasti, että onko sulla nyt sun mielestä oma tila vai ei. Sellainen Nelly on: sillä ei ole ongelmaa. Kadehdin häntä siitä, koska sitähän ihminen kai haluaa, mitä itsellä ei ole. Toki hehe, jos saisin Nellyn supervoimat päiväksi ja käyttäytyisin noin, mulla olisi monen kuukauden morkkis. Mitähän se Sonja ajatteli, kun mä niin sille sanoin, kun mä sanoin että sinä sinä, kun mä silleen sanoin PYSÄHDY enkä voisikko pysähtyä… 😀

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

(Edelliseen kommenttiin viitaten: Marshall ei ole yhtään äiti kenellekään muulle, ei edes Noalle vaikka tietää tietävänsä enemmän. Sitten taas Niklas hakee vauvan roolia haluamalla liikaa ratsastuskamaa ja Marshallin on pakko taas sanoa, että ei kulta. 😀 Hassu dynamiikka. :D)

Mutta joo, on Niklaskin suloinen ja tomera, kun muistuttelee nyrkeistä laidalla.

Ratsastuksen kuvaaminen Niklaksen kautta on nyt sellainen homma, jonka olet saanut sujumaan. Mä olen joskus ennenkin saarnannut siitä, mitä ihminen (hahmo) huomaa omasta toiminnastaan ja mitä ei. Sitä ei huomaa, mikä on itselle helppoa. Marshall tuskin noteeraa mitään alkulämmittelyä, ihan niin kuin mä en noteeraa vaikka autossa vaihteiden vaihtamista ja polkimia ja rattia enää näin monen ajovuoden jälkeen erikseen, vaan se auto vaan ihan menee sinne minne mä haluan siinä vauhdissa kuin haluan. Vasta jos jotain yllättävää tapahtuu, huomaan yksittäiset jutut niin hyvin, että niistä voisi kirjoittaa autolla-ajomanuaalin mun ollessa kertoja. Nyt Niklaksen ollessa ratsastaja ja kerronnan keskittyessä enemmän Marshalliin, Marshall pystyy huomaamaan pikkujuttujakin luonnollisella tavalla. Luonnollisuuden lisäksi tätä on miellyttävä lukea siksi, että tämä kertoo samalla ihmissuhteista ja on tosi miljöö- ja tarinasidonnainen juttu. Toki jokaiselle tekstille on yleisönsä, mutta mä olen itse tämän tekstin yleisöä paaaaaaljon enemmän kuin tehtäväkohtaisen ratsastusohjekirjan.

Siirtymistä vielä. Merkitset ajalliset siirtymiset nyt viivoilla, eikä sun tarvitsisi. Ekassa osoitat kyllä sanoin siirtymän: seuraava kappale alkaa ”hetkeä myöhemmin”. Tokassa kohdassa et osoita siirtymää sanoin, mutta osaisit kyllä rakentaa siihenkin lukijalle tiedon, että nyt muuten on taas siirrytty ajassa eteenpäin. Et tarvitse mitään visuaalista merkkiä katkaisemaan tarinaa, koska osaat kyllä siirtyä selkeästi ilmankin: lukija ei olisi ekassa kohdassa yhtään hukassa.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Mitä enemmän Niklasta näkyy, sitä enemmän ajattelen että se on niin kuin Chai. Se on ensivilkaisulla samanlainen lahopää, mutta sen hölötyksen ja sellaisen alla molemmilla on ihan järkeä, hyviä mielipiteitä, moraalintajua, hyvä sydän ja niin poispäin. Tämän tarinan jälkeen kirjoitin jo nämä kaksi tapaamaan toisensa ja tutustumaan, mutta aloinkin viime hetkellä pelätä, että tarinasta tuli liian lapsellinen. Varsinkin, kun kertojana oli Reita, jonka näkökulmasta moinen oikein korostuu: kukaan muu ei esimerkiksi ajattele Chain räpättävän koko aikaa, kuin Reitan kaltaiset. Mutta ehkä vielä saan tarinan korjattua ja julkaisukuntoon..

Toinen juttu, joka mulle tuli mieleen, on että Marshallin pitäisi mun mielestä ehdottomasti tarjota pelkästään vauvoille ja lahopäille suunnattu valmennus. 😀 Sehän opetti ratsastamista entisessä elämässään, ja voisi osata neuvoa Niklaksen ohella ainakin Chaita ja Santtua oikealla tavalla ja olematta pelottava.

On siis selvää, että pidin taas tarinaa söpönä, mutta samalla näen siinä Marshallin ja Niklaksen välillä samanhenkisen epäsuhdan kuin Reitan ja Chain välillä. Marshall ei tietenkään ole Niklasta kohtaan uudessa elämässään vihamielinen niin kuin Reita ainakin yrittää olla Chaita kohtaan, vaan kohtelee häntä päällisin puolin hyvin, mutta silti vähän niin kuin lasta. Ymmärrettävästä syystä valta ja vastuu on Marshallilla tallilla, ja ollaanhan me nähty, että Niklaksella on edes jotain sananvaltaa ja Marshallista riippumattomia juttuja kotona. Mistä tämä alentuva fiilis tulee, ei ole se, että Marshall neuvoo Niklasta. Se on tyyli neuvoa. Mä puhun välillä samalla nuotilla mun opiskelijoille, jotka on mua kymmenisen vuotta nuorempia ja joilla on muhun iiiiihan eri suhde kuin parisuhde. Se kuulemma sopii siihen rooliin. Tästä ajattelin, että ehkä Marshallin nuotti onkin peruja just ratsastuksenopeajoilta. Ehkä Niklas sietää sitä just siksi, että se on aina tiennyt sen, mikä mulle valkeni vasta vähän aikaa sitten: Marshallilla on vähäsen eri rooli kotona kuin tallilla. (Sitä paitsi Niklas ihan itse hakee taas idiootin ja lapsen roolia ihan niin kuin Chaikin: huutaa kato isi kato, mä laukkasin ja kyselee lapsellisia. Se on tehnyt sitä ennenkin tässä uudessa tarinassa. Sen jälkeen olenkin ihmetellyt yhtä lailla, miten Marshall jaksaa olla Niklaksen äiti. Toisaaltahan niillä on tässä erinomainen symbioosi. :DD)

Vähänkö olisi jännä ajatus, että TT2021-skabassa olisi toinenkin ”toisen polven” osallistuja? 😀 Koska niin Marshallkin on sanonut, että kyllä Niklas vuoden päästä voisi ihan hyvin mennä…

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Vitsi mikä kontrasti. Toinen synnyttää maailmaan uusia olentoja, minkä pitäisi olla jotenkin kaunis hetki. Toinen puhajaa, että nyt perkele pihalle sieltä, jo sinä olet siellä tarpeeksi aikaa viettänyt. Ilman pimeää ei näe valoa, ja mitä näitä nyt on. 😀

Noa on ihan oikeassa pysyessään melko rauhallisena. Nyt just kaikki on hyvin. Murehtimalla ei voi kuitenkaan muuttaa tulevaa, ja jos huonosti käy, se on kuin varsa kuolisi kahdesti. Niinhän Hellokin aina hokee.

Seuraavaksi kaikki ryntää varmasti onnittelemaan Noaa ensimmäisistä lapsenlapsista. Luulen, että Noalla on ihmisissä enemmän hommaa kuin uusissa varsoissa. Miten ihmeessä Hopiavuoren kaikkeen innolla sotkeutuvat hahmot saadaan antamaan Flidalle ja varsoille tilaa hengittää?? Eetustakaan ei taida hirveästi olla apua, kun se ensin kieltää muita, mutta sniikkaa sitten itse kuitenkin katselemaan ja muka tekemään jotain tärkeää just siihen varsojen luo.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Ei kannata vissiin liikaa kritisoida omaa työtään. Muut tykkää, niin kuin näet. Mä olen omista teksteistäni huomannut myös yhden jutun, joka saattaa lohduttaa sua tulevissakin kriiseissäni. Mulla on ainakin kausia, jolloin kaikki mun ideat ja tarinat tuntuu ihan hirveältä shaibalta, jolla itkettää rasittaa muiden kallisarvoisia silmiä. Postaan ne kuitenkin, jos saan joten kuten valmiiksi, koska muuten multa menee moti. Usein käy sitten niin, että kun luen niitä vuoden tai kahden päästä, ajattelen että hei vitsit nää on muuten hyviä, ja muistan sen olon, joka mulla niistä oli. Se oma senhetkinen fiilis ei oikeasti kerro mitään muuta kuin sen, millä tuulella olet: se ei oikeasti liity mitenkään tarinaan.

Päivänsäde ja menninkäinen alkaa olla jo motiivi tässä Hopiavuoren tuhansien liuskojen pituisessa romaanissa. Se putkahtelee esille sieltä täältä. Tavallaan olen jo alkanut odottaa, että siitä rakentuu outo yhteinen merkki jostain, vaikka vielä se ei olekaan.

Ymmärrän Noan pienen harmituksen siitä, että Eetu voi mennä Flidan luo ja Noa ei. Samalla musta on niin ihanaa ettei se mene. Herran tähden äijä hoitaa ekaa hevostaan, jonka on tuntenut verrattaen lyhyen aikaa: mitä se voisi siellä auttaa? Mulla on itsellä paha taipumus kirjoittaa oma hahmo sisään tollasiin tilanteisiin, ja olisin pilannut tämän kuvion varmana, jos tämä olisi mun tarina. Toinen juttu, jonka olisin pilannut, olisi ekan varsan syntymän aiheuttamat tunteet. Kun kaikki on noin tiiviissä paketissa, parissa rivissä, se kohta on täynnä kaikkea. Vaikka yleensä tykkään pitkän kaavan mukaan tunteilemisesta, tämän sellainen olisi laimentanut tosi tehokkaasti pliisummaksi. Nyt se kohta on niin kuin se äänetön kiljunta ja käsien ravistelu ja ympärilleen hätäisesti katselu, mitä ihmiset tekee, kun ne saa yhtäkkiä vaikka puhelimessa aivan superhyviä uutisia, eikä niillä ole ketään jolle kertoa justnytheti.

Kaksosvarsat ei tosiaankaan ole klisee, ja näin tarinan ulkopuolelta katsottuna aika siisti juttu! Tarinan sisällä taas se olisi Noan kannalta melko paska mäihä. Hänkö toistaitoisena pitäisi ja rahattomana maksaisi kolmea hevosta? Ai jai mikä Sophie’s choice tästä vielä tulee, kun joskus vielä koittaa se päivä, kun Noan pitää valita, kumpi varsa maksaa kumman kulut. Mutta onneksi on vielä sata vuotta aikaa ihan vain nauttia kahdesta rimpulasta, jos molemmat jäävät henkiin: varsa-aikahan kestää ja kestää. 😀

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Miten monta kertaa — voi — miten monta kertaa! 😀 Useimmiten kaadan toki kahvin ihan omin avuin, mutta joskus joku ystävällinen toki auttaa. Marshall ottaa kaatuneen kahvin kuitenkin mua rauhallisemmin, mutta mulla onkin selkeästi luonnevika ja Marshallilla ei. 😀

Niklas on hyvä, kun se ei muka osaa kauheasti mitään, mutta silti se käsittää tärkeimmän perusasian miljardi kertaa Marshallia paremmin. 😛 Mutta hehe, ihan hyvä veto. 😀 Onpahan Marshallilla tarinallinen syy laittaa potta päähän ennen kuin isäntä laittaa hänet kotiarestiin. Saatoin tyrskähtää sille, miten Vladimir sanoo Marshallia Marshmellowiksi. 😀 Jos olisin Vladin somevastaava, komentaisin hänet heti vaihtamaan profiilikuvansa tähän, sillä keskittyessään hän näyttä ehdottomasti paljon helpommin lähestyttävältä!

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Mä luulen, että Ruskasta vielä oikeasti tulee valmentaja ja prinsessa ja ratsupoliisi ja dalmatialaiskoira ja mitä näitä nyt on mitä se haluaa. Se saa koko ajan sen suuntaista palautetta, että sä pystyt ihan mihin vaan. Kai siksi se onkin sellainen, että uskaltaa mennä vaikka pitämään valmennusta vieraille aikuisille. Tai no: Chain se tuntee ja Marshallin tietää, joten on sillä jotain tukea. Outi on kuitenkin tosi kiltti, kun lähtee Ruskan leikkiin mukaan. Ihan varmasti moni näkee Kunnianarvoisan Valmentajan nimittäin lähinnä niin ärsyttävänä, ettei viitsi käyttää vapaapäivästään pariakymmentä minuuttia leikkiäkseen sen kanssa valmentajaa.

Vaikka Outi ja Jussi meni tosi hienosti valmennuksen, hehe, ohjasotetta myöten, eniten tykkään siitä kuinka Outi taantuu aika lapselliseksi lapsellisessa ympäristössä. 😀 Outi on totuttu näkemään vähän erilaisessa roolissa, mutta musta kaikille tekee hyvää välillä vähän leikkiä heppaa ja irvistellä jäähyjen takia kanssaleikkijöille. Vitsit kun multa ei olisi tatsi näin totaalisesti hukassa Chaihin (me ollaan oltu vuosi tauolla…) niin olisin passannut tästä jo eteenpäin.

Toivottavasti rouva Valmentajan opeista oli niin sitten älyttömästi hyötyä kilpailuissa. :DD Mulla ainakin oli hauskaa lukea jäähyistä ja kaikesta.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Agnes on paljon maastossa. 😀 Siinä ei ole mitään pahaa, koska itse pohjalaisena olen tietenkin sitä mieltä, että Otsonmäellä on poka komiaa ja kyllä kelepaa mennä. Sitä paitsi viimekerrallakin kirjoittelin, että ihan tykkään tunnelmakuvista ja miljöökuvauksesta, jos se pysyy paikkauskollisena, niin kuin sinun.

Agnesin fiilikset koulutreeneistä muistuttaa joka vuosi mun, siis kirjoittajan, loppupään fiiliksiä TT:sta. Nyt on ollut helpompi vuosi, kun saa kirjoittaa tarinoita. Viime vuodet ovat olleet lopussa sellaista rutistamista, kun ennen on pitänyt kirjoittaa pelkkää ratsastusmanuaalia valmennuksista. Kun niitä on tullut niiiiiiiiiiiiiin paljon kirjoitettua, en olekaan enää lähdössä ekana joka valmennukseen, kun saa kerran tarinoidakin. 😀 Mutta tästä näkökulmasta ymmärrän Agnesia, koska tämä cup on toden totta rankka. Agnes on toki kokonaisrankingissa nyt kolmas, ja ihan hyvällä kaulalla neljäntenä tulevaan Chaihih, mutta silti se voi turhauttaa. Vaikka en aina olekaan varma, mitä Agnes kuvittelee realistisesti voivansa saavuttaa Lexillä juuri tällä hetkellä. Hänen edellään ovat kuitenkin nyt vain Outi, jolla on taitojen lisäksi vanha ammatikseen kilpaillut hevonen, ja Marshall, jonka äiti melkein synnytti hänet hevosen selässä. 🙂 Takana on vaikka keitä: viime vuoden kokonaisvoittaja Jessekin. Onko Agnesin mielestä vain voitto riittävä palkinto nähdystä vaivasta, vaikka näitä ratsastajia ja hevosia vastaan Agnes ei kai kovin kesken voisi selviytyä voittajana Lexillä, joka on tänä vuonna vielä aika vauva? Ainahan rakkainkin harrastus väsyttää (jopa kirjoittaminen väsyttää mua joskus), mutta silloinhan pitää kokea taas se, että se antaa enemmän kuin ottaa.

Flidan vauvat on kyllä tallin ykköspuheenaihe varmaan pitkän aikaa, että TT-kälätyskin ehkä väljenee hetkeksi. 😀 Pitää varmaan lukita talli meidän osakilpailun ajaksi, ettei kaikki ihme hyypiöt tule varsojen luo häiritsemään ja yskimään niihin kaikkia pöpöjä.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Tämä on mun suosikki Jessen TT-tarinoista tähän asti. Näen hahmossa kehitystä, joka on uskottavaa, ja tykkään kun nyt sillä on ekaa kertaa TT:ssa suunta selkeästi eteenpäin. Luulen, että tämä juttu tekikin Jesselle hyvää. Parasta on lopetus, ja se saa mut odottamaan lisää. Jesse voi sanoa Sagalle jotain tuollaista, niin se on silloin helpommin lähestyttävä muillekin kuin mitä se ennen oli. Just nyt Jesse on musta ikäisekseen uskottava kiukkupylly: joka päivä ei ole uhmaikä, eikä kaikki ole vain syvältä, vaikka se on vieläkin tietenkin taipuvainen pessimismiin ja krätyisyyteen. Jotain tällaista uutta vauhtia ja näkökulmaa Jesse taisi tarvita.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Näinhän se menee. Meille opetetaan pienestä asti, mikä on oikein ja mikä väärin. Meille opetetaan, että maasta löytynyt kukkaro pitää palauttaa sellaisenaan omistajalleen, oli siellä rahaa tai ei. Että toisen puolisoon ei kosketa, omaa ei petetä, koiraa ei potkita ja karkit jaetaan tasan pikkusiskon kanssa vaikka se ei osaa vielä laskea. Suurin osa meistä kuitenkin toimii oikein lähinnä siksi, että kokee, että joku näkee. Hermankin sekoittaa nyt kaksi tunnetta täysin keskenään just niin superinhimillisellä tavalla kuin oikea ihminen vain voi. 😀 Syyllisyyshän ei ole sama asia kuin pelko paljastumisesta, vaikka hän luulee tuntevansa syyllisyyttä. Siihen taas, miksei hän tunne oikeaa syyllisyyttä, voi olla monta syytä. Ehkei hän piittaakaan niin paljon Eirasta. Ehkei hän edes halua oikeaa aikuisten parisuhdetta. Ehkä hän kokee, ettei ole sellaisessa. Ehkä hän haluaa siitä irti, eikä tiedä muuta keinoa. Ehkä Sanni vain on mielenkiintoisempi ja kivempi, eikä Herman koe tilanteessaan moraalista ongelmaa.

Mun mielestä pettäminen, vaikka se olisi ihan pientä, on aina uskomattoman kamalaa. Tiedän, että mun puolison suhde muihin ihmisiin, olisivat ne keitä tahansa ja olisi suhde millainen tahansa, ei oikeasti vaikuttaisi sen tunteisiin mua kohtaan, mutta samalla se on yksi niistä hyvin hyvin harvoista asioista, joita en ikinä antaisi anteeksi. En tiedä, miten itse suhtaudut asiaan, mutta koska tämä on mulle niin ehdoton nou-nou, mun olisi ihan kamalan vaikea kirjoittaa omasta hahmosta pettäjä! Hellolla, Tiituksella ja Jillalla oli kuvionsa vuosi sitten, mutta siinäkin mun oli lopulta kirjoitettava Hello olemaan mies ja päättämään suhde ennen uutta, koska muuten en olisi pystynyt enää ikinä rakastamaan hahmoani. Chain kanssa puolestaan olen vuosia leikitellyt tulella ja tuholla, mutta sen kuvio on monimutkaisempi kuin aluksi luullaan ja siksi olen kirjoittajana turvassa. Hahmoissa pitää siis olla vikoja, jotta niistä tulee ihmisiä, mutta on kirjoittajasta kiinni, mikä on liian suuri vika pilaamaan koko hahmon kirjoittajaltaan. Mun näkökulmasta on siis aika siisti juttu, että uskallat kirjoittaa niin häikäilemättömän hahmon, joka ensin pettää ja sitten vielä koittaa peitellä jälkensä. Mä en ole vielä ikinä uskaltanut, enkä pystynyt! Huumekauppiaita, idiootteja, rasisteja, ilkeitä ja julmia hahmoja mulla on tämäkin Hopiavuoren tarina täynnä, mutta pettureita ei, kun en pysty. 😀

Tosi mielenkiintoinen juttu, ja vieläpä hyvin kirjoitettu! Tekstilajikin sopii juoneen ja on virkistävä!

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Ai! Näin se on! Nyt kun sen näin laitat, sehän on päivänselvää, ettei Tiituksella välttämättä ole mitään sisäistä paloa kilpailla, vaan ennemminkin ulkoinen pakko. Nyt tuntuu olo tyhmältä, kun olen vaan pakosta lukenut tekstejä toisin, koska virtuaalimaailmassa kisamotivaatio aina mun lukemissa teksteissä on tullut sisältäpäin. Nyt just ei niin tietenkään ole, vaikka ei tulevasta voi sanoa. Tiitushan tykkää Ennistäkin sen takia, kun se on herkkä tamma ja hakee jo turvaa Tiituksesta: luo siis suhdetta ihmiseensä. Ei Tiitus ole koskaan tainnut leveillä Ennin kyvykkyydellä sen paremmin kuin Been hyvällä taustallakaan.

Luin tähän tekstiin vastapuhujaksi sujuvasti Tiituksen siskon ennen kuin paljastui, että se oli joku kaveri. 😀 Nyt luen tähän Oonan, vaikka se ei voi olla Oona. (Tiitus olisi nimennyt Oonan, eikä ole ihan ooninta Oonaa antaa rauhoitusvinkkejä, kun hän on itse aika hyper…) Mutta tämä kaveri on aika viisas. Joskus me kaikki kaivataan muistutusta siitä, mikä osa meidän oletuksista on ihan meidän itse keksimää ja mikä on todellista. Tosi harmi ja tosi ahdistavaa, että Tiitus ajattelee Been menevän jotenkin ”hukkaan” pelkkänä harrasteluheppana. Kun eihän se nyt niin ole. Mä ainakin olen aina unelmoinut omasta hevosesta ihan siltä kantilta, että änkeäisin sen selkään tai kärrylle ja kääntäisin nokan kohti maastoja. Itseisarvo se silläkin on, että mä haluan harrastaa just niin ja meillä olisi kivaa hepan kanssa sillä lailla. Mutta ihan varmasti paineita olisi itse kullakin, jos saisi Been kaltaisen miljoonaponin. Mäkin kokisin niin kuin Tiitus, että se ei ole oikeasti mun oma-oma, vaan sillä pitäisi suorittaa tehtäviä miellyttääkseen lahjan antajaa.

Tarina on jännä sen takia, ettei vielä tiedä, miten se ratkeaa. Tiitus on vielä aika lapsi kuitenkin, joten mieli voi muuttua kun itsetunto kasvaa, ja samahan voi käydä tietenkin myös vaikka kuinka aikuiselle! Toisaalta varmuus pitää kiinni siitä, ettei halua olla kilparatsastaja, voi myös vahvistua siitä kun itsetunto kasvaa ja uskaltaa tehdä niin kuin haluaa. Tllä hetkellä Tiitus-parka ei ole saanut paljoa positiivista vahvistusta kisahommista: treeniin menee loputtomasti aikaa, silti sijoituksia ei tule hänen mielestään tarpeeksi, nyt ei voi syyttää kokonaan hevostakaan, koirahaaveille ei ole ollut aikaa, poikaystävä turhautuu… Aikamoinen tilanne. Tämä olisi oikeassa elämässä ihan tosi ankeaa, mutta nyt on niin herkullisen monta reittiä valittavana tarinalle! Mistä sen tietää, vaikka Beellä ratsastaisi joskus kisoissa joku muu, Tiitus harrastelisi sen kanssa kotona ja kaikki olisivat onnellisia. 😀

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

No jooooo! On pelottava. Nyt mua pelottaa eniten, minkä nimen Noa keksi! Onneksi Noalla on historia, että se on keksinyt sellaisia nimiä, jotka ei itketä mua, niin kuin Mielikki. Monen muun hahmon tyyli nimetä eläimiä pelottaisi mua enemmän. 😀 Sen sijaan Flidan terveys ei mua just nyt huoleta. Ainakin koirista näkee melkein aina aika hyvissä ajoin, jos jokin on vaarallisesti pielessä, ja Flida vaikuttaa aika normaalilta. Joo, aina voi sattua jotain silti, mutta rauhallinen mamma on tietenkin hyvä merkki.

Noan hiljainen talli on ihana. Näin kun on iloinen odotus loppumassa, autio hämärä talli on ihan varmana tunnelmallinen ja miellyttävä paikka. Haluaisin itse olla taas sellaisessa tyhjässä tallissa joskus. Toisaalta jos aihe olisi synkempi, tyhjä talli olisi ihan varmana ahdistavampi. Seinillä vaan kaikuisi päivän äänet vieläkin, ja olisi tosi orpo ja hylätty olo, kun yhtäkkiä ei olekaan muita ihmisiä. Omasta sisäisestä olostahan tunnelma kiinni on. 😀

Nyt me ei uskalleta enää edes hengittää saati kirjoittaa talliarjesta ennen kuin vauva tulee!

Mulle tuli Tiituksen kommentista mieleen Ronja Ryövärintytär. Loviisahan siinä meinasi, että jos hän on päättänyt lapsensa nimeksi Ronja, niin siitähän sitten tulee Ronja. 🙂 Mutta mäpä uskon joihinkin etiäisiin sillä lailla etäisesti. Noa voi tietää tai ainakin kokea tietävänsä, tuleeko tyttö- vai poikavauva.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Jotenkin tulee nuoruus mieleen. 😀 Mun eka mielikuva raveista oli se, mitä telkkarissa näkyi. No sieltähän näkyi esimerkiksi Seinäjoen ja Vaasan ratoja, ja nehän on ihan oukei. Sitten kun olin oikeasti mukana ravimaailmassa ja näin, millaisia lähimmät radat olivatkaan, niin huh huh. Joo, kyllä niistä radoista oli aina huolta pidetty. Mistään muusta kuitenkaan ei. Ylistaron ja Härmän vanhat radatkin näyttää enemmän slummikyliltä kuin radoilta ja talleilta…

Eihän se Steffen meno huonoa oole ekaksi kerraksi. Ja hehe, kärryllä kun istuu, vieras heppa tuntuu kuitenkin menevän aina kovempaa kuin tuttu, vaikka aika olisi just sama. Kyllähän Camilla siis Steffen tuntee, mutta ei ole ennen radalla päässyt kokeilemaan, niin… 😀 Kun Steffen yleiskunto ja fyyssinen kehitys on sillä tasolla, että sillä on edellytykset jaksaa juosta, niin ei muuta kuin kaverin kanssa hiitille. Toivottavasti se on sitä laatua, joka lähtee muiden imuun ja löytää itsestään sellaista pakonomaista ekaksi pääsemisen tarvetta, jota parhaissa ravihevosissa on. Vaikka onhan niissä toki sitten enemmän pitelemistäkin kuin leppoisissa vipanajuoksijoissa! 😀

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Semmosta perfektionistista ratsastusta! 😀 Musta tietenkin Nellyllä ja Cozminalla menee hyvin, mutta mistä minä mitään muka tiedän. Tietenkin Nelly näkee virheitä siellä, missä maallikko ei näe. Kai minkä tahansa jutun hyvässä osaamisessa on se varjopuoli, että mitä enemmän osaa ja tietää, sitä vahvemmin tajuaa, kuinka vähän tietääkään.

[Eetu HopiavuoriYlläpitäjä]

Tiedättekö mitä, kaikki. 😀 Mitä enemmän luen Eetusta kaffinkeitossa ja -tarjoilussa, sitä enemmän se mua on alkanut huvittamaan. Mulle on aina ollut normaali tilanne, että kun kävelen mihin tahansa torppaan, talon väki menee kahvinkeittoon jo ennen kuin sanoo mulle edes päivää. Mä teen itsekin niin. Luulin ennen, että kaikki tekee! Mutta ei, ei tee. Se on oikean elämän Otsonmäen (ja tietenkin joidenkin muidenkin alueiden ympäri Suomen) ihan oma tapa. Kun olen asunut muilla paikkakunnilla, ei sellaista ole ollut. Ensin istutaan ja vaihdetaan kuulumisia toooooosi kauan ennen kuin on kahvia. Aina ei edes ole kahvia. En mä mitään kahvia ole ikinä saanut, kun olen esim. mennyt hakemaan koiranpentuja kasvattajiltaan, mutta mun oikean elämän otsonmäkeläinen äiti ja sen otsonmäkeläiset kasvattajakaveritkin kyllä vaanii pennunhakijoitakin sormi kahvinkeittimen virtanapilla ja kiitää tuomaan santsikuppia tosiaan kun puolet on juotu…

Tykkään tämän tekstin maastokuvauksesta ja auditiivisesta lisästä siinä missä tietenkin tuvastakin. Minkäs teet: olen romanttinen. Kun sanotaan, että linnut laulaa, kuulen linnunlaulua jo, ja mitä yksityiskohtaisemmin siitä kerrotaan, sitä kauemmin ja paremmin sen kuulen. Oikeat äänet osana tekstiä on sellainen nykypäivän elementti, jotka vielä tietenkin yllättävät mut. 😀 Nyt ne on mulle sellainen hätkähdyttävä tekijä, joka vielä vie mun huomion itse asiasta, mutta veikkaanpa, että se on pelkkä tottumiskysymys. Ainakin se on vieläkin uusi tapa kuvailla, ja jo ihan sen takia mielenkiintoinen juttu. Tästä äänestä mulle tulee mieleen aamut, ja jostain syystä pystyn myös haistamaan tuon tunnelman, enkä pelkästään kuulemaan!

Mun mielestä on harmi, että oikeassakin elämässä harrastuksestaan saa nopeasti stressiä, vaikka sen pitäisi nimen omaan purkaa sitä. Mä tietenkin ahdistun sekä kirjoittamisesta että kirjoittamatta olemisesta, ja mulla on hyvä olla vain silloin, kuin olen just kirjoittanut. Tunnistan samaa Hopiavuoren heppujen teksteistä TT:n osalta. Ahdistaa, jos menee huonosti. Toisaalta ahdistaa, jos menee hyvin, koska sitten on ”pakko” menestyä uudelleen. Ahdistaa, kun ei treenaa tarpeeksi, ja sen jälkeen ahdistaa, kun on käyttänyt kaiken ajan treenaamiseen, kun olisi pitänyt nauttia. Onneksi Agnes ainakin välillä pystyy päästämään irti, vaikka ei ne paineet mihinkään tietenkään kokonaan katoa! Ja muuten: sekin on yksityiskohta, josta tykkään ihan hirveästi. Vierastan ajatusta siitä, että hengittelemällä ja rauhoittumalla saa kaiken pahan olon pois. Joku varmaan saa joo, mutta minä en ainakaan, vaan saan sen taustalle ja pieneksi niin kuin Agnes tässä!

[Julkaisija]

Viestit