Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
Joulukuun 23. päivän luukku
Joulukuun 23. päivän iltana menivät kinkut uuniin. Kaikille vakuutelttiin, etteivät hevoset joulurauhaa kaipaisi, vaan talli olisi auki omalle väelle niin kuin aina. Väen toivottiin pelmahtelevan kahvikupposille niin kuin minä tahansa päivänä, ja ruokaakin olisi niille, jotka sattuisivat paikalle oikeaan aikaan.
Osallistu joulukalenteriin vastaamalla kysymyksiin sähköpostitse (oresamankisat@gmail.com) tai vaikka Keskustassa. Älä kommentoi vastauksia tähän postaukseen.
Voit osallistua yhteen tai useampaan luukkuun. Voit aloittaa joulukalenterin alusta tai kesken. Voit vastata vain toiseen kysymykseen tai molempiin. Voit vastata kysymyksiin samassa viestissä tai erikseen aikarajan puitteissa. Arvaaminen on sallittua.
Kahdennenkymmenennenkolmannen päivän kysymykset
A23: Missä organisaatiossa Heli mahtaa olla töissä?
Nopein oikein vastannut saa pisteen.B23: Miten luot hahmosi? Suunnitteletko tarkasti etukäteen vai muotoutuuko henkilö nimestä ihmiseksi kirjoitettaessa? Mistä aloitat suunnittelun? Minkä asian tiesit hahmostasi ensimmäisenä; nimen, hevosmiestaidot, luonteen vai jonkin ihan muun?
Pidetään huolta, että kuvaus ei pääse arvottavaksi. Kaikki hahmonluontitavat ovat yhtä oikein, eikä edes rivien välissä saa olla muuta.
Kerro oma mielipiteesi. Jokainen vastaaja saa pisteen. Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata erikseen, vaan ne ovat vain herättelemässä ideoita.Vastausaikaa on 24.12. kello 04:00 (am) asti!
-
Joulukuun 22. päivän luukku
Joulu on monen mielestä perhejuhla. Sen vuoksi Hopiavuoreenkin alkoi kerääntyä äitejä lastensa luokse. Ritva Hopiavuori, joka käy aina muutenkin aina jaksaessaan, kävi täydentämässä laatikkovarastoja niin, että pakastimen ovi ei meinannut enää mennä kiinni. Hello, jonka äiti Aili kävi piipahtamassa pullineen, tarjoutui kyllä auttamaan siinä asiassa. Helmipurojen äiti tuli varta vasten Uunoa katsomaan ja jopa Metsärinteen äidin mahdollisesta vierailusta saatiin sana. Mutta missä onkaan Nellyn äiti?
Osallistu joulukalenteriin vastaamalla kysymyksiin sähköpostitse (oresamankisat@gmail.com) tai vaikka Keskustassa. Älä kommentoi vastauksia tähän postaukseen.
Voit osallistua yhteen tai useampaan luukkuun. Voit aloittaa joulukalenterin alusta tai kesken. Voit vastata vain toiseen kysymykseen tai molempiin. Voit vastata kysymyksiin samassa viestissä tai erikseen aikarajan puitteissa. Arvaaminen on sallittua.
Kahdennenkymmenennentoisen päivän kysymykset
A22: Kuka suoritti viime vuoden jouluvaloasennukset Hopiavuoren hevostallilla?
Nopein oikein vastannut saa pisteen.B22: Kaikille hahmoille oma heppa tai hoitoheppa on varmasti se kaikkein rakkain. Tallilla on tietenkin myös muita hevosia. Jos hahmosi ei saisi nimetä omaa hevostaan suosikikseen, mistä muusta hevosesta hän mahtaisi pitää ja miksi? Jos sinulla on useampi hahmo, saat kertoa useamman mielipiteen. Hahmosi saa olla eri mieltä kuin itse olisit.
Kerro hahmosi mielipide. Jokainen vastaaja saa pisteen.Vastausaikaa on 23.12. kello 11:00 (am) asti!
-
Joulukuun 21. päivän luukku
Ostokset on tehty. Laatikot on laitettu. Glögiä on kitattu. Kinkku odottelee paistamista. Tallipiha on liekitetty kausivaloilla. Joulukuusikin tönöttää ylpeänä olohuoneen ja ruokailuhuoneen välissä ja sen pikkuveljet reikäleipiä ja omenoita oksillaan tallissa. Kaikki tuntui valmiilta. Lumi vain puuttui. Lumen puuttumisen takia rekiajelusta oli turha unelmoida, niin kuin muinakin viime vuosina. Sen vuoksi oli aika kaivaa Uuno ja Skotti haoistaan ja niiden suuret heinäkärryt tallin takaa. Nyt lähdetään kärryttelemään!
Osallistu joulukalenteriin vastaamalla kysymyksiin sähköpostitse (oresamankisat@gmail.com) tai vaikka Keskustassa. Älä kommentoi vastauksia tähän postaukseen.
Voit osallistua yhteen tai useampaan luukkuun. Voit aloittaa joulukalenterin alusta tai kesken. Voit vastata vain toiseen kysymykseen tai molempiin. Voit vastata kysymyksiin samassa viestissä tai erikseen aikarajan puitteissa. Arvaaminen on sallittua.
Kahdennenkymmenennenensimmäisen päivän kysymykset
A21: Nippelitietous vaikeutuu ainakin täksi päiväksi! Minkä nimisen tien varressa sijaitsee Hello Ilveksen rivitaloasunto?
Nopein oikein vastannut saa pisteen.B21: Tänään on ylläpitäjän oma itsekäs päivä! Mikä Eetun, Hellon, Eiran, Inarin tai Oskarin tarinoista on jäänyt mieleesi ja miksi?
Kerro oma mielipiteesi. Jokainen vastaaja saa pisteen.Vastausaikaa on 22.12. kello 11:00 (am) asti!
-
Joulukuun 20. päivän luukku
Kahdentenakymmenentenä päivänä pakattiin tuvassa viimeisiä joululahjoja. Eetu teki aika rumia ja ryppyisiä paketteja, eikä Nellynkään pakeiteissa ollut ihan teräviä kauniisti taitettuja kulmia. Inari, joka oli tallilla muuten vain, yritti kerta toisensa jälkeen näyttää, miten päädyt taitettiin nätisti. Lopulta Nelly turhautui niin, että pyyhkäisi yhdellä liikkeellä tuvan pöydältä lattialle paperirullat, teipit, nauhat ja lahjatkin. Sitten hän alkoi itkeä. Ei ole ihan selvää, kuka säikähti eniten: Eetu, joka hoiti myöhemmin paketoinnin loppuun ihan keskenään? Joku olohuoneessa aikaansa viettävistä, joka pudotti sinappia sohvalle kauhuissaan? Vai kenties joku eteisen ovesta sisälle paukahtaneista? Onneksi Nelly rauhoittui nopeasti, kun sai suklaata Hellon salakätköstä.
Osallistu joulukalenteriin vastaamalla kysymyksiin sähköpostitse (oresamankisat@gmail.com) tai vaikka Keskustassa. Älä kommentoi vastauksia tähän postaukseen.
Voit osallistua yhteen tai useampaan luukkuun. Voit aloittaa joulukalenterin alusta tai kesken. Voit vastata vain toiseen kysymykseen tai molempiin. Voit vastata kysymyksiin samassa viestissä tai erikseen aikarajan puitteissa. Arvaaminen on sallittua.
Kahdennenkymmenennen päivän kysymykset
A20: Kuka Hopiavuoren tarinan päähenkilöistä kuuntelee todistetusti Abbaa?
Nopein oikein vastannut saa pisteen.B20: Santulla, niin kuin muillakin hahmoilla, on oma hahmokohtainen äänensä tarinoissa. Jos luet nyt taaksepäin Santun tarinoita, mikä tarina onkaan santtumaisimmasta päästä? (/Missä tarinassa, Santtu, olet onnistunut mielestäsi tuomaan hahmosi persoonan tai luonteen esiin onnistuneimmin?)
Kerro oma mielipiteesi. Jokainen vastaaja saa pisteen.Vastausaikaa on 21.12. kello 12:00 (am) asti!
-
20A: Nelly kuuntelee todistetusti Abbaa. Abban ystäväksi veikattiin myös Helloa. Nopein vastaus tuli mailitse.
20B: Santun tarinoista muisteltiin näitä.
1. Tjaah! No nyt onkin paha. Oon tässä huomannut, että Santtu ei ole mulle samalla tavalla helppo kirjoitettava, kuin vaikka Noa. Noan kohdalla pystyisin reagoimaan suht nopeasti muiden tarinoihin, mutta Santun kanssa en. Hän vaatii jonkin verran aina aivotyöskentelyä ja pohdintaa ennenkuin homma alkaa rullaamaan, mutta sitten kun kivi lähtee vierimään, niin se vierii usein melko vaivattomasti. Eli aloitus on se vaikein, usein tekstiä sitten tulee sen jälkeen oikeastaan tauotta. Eli jännä tyyppi, tämä Santtu!
Poni jolla on puudelin nimi on edelleen yksi niistä tarinoista, joihin olen Santun kohdalla tyytyväinen. Hänen tarinaansahan kerron jo toistamiseen, kun ensimmäisessä paikassa se meni niin kovasti pieleen. Siksi ihan ensimmäisestä tarinasta alkaen halusin pitää selkeän linjan itselleni, että mitä Santtu tekee ja mihin hän poninsa kanssa kykenee. Tässä Fifin saapumistarinassa on onnistuneesti esillä Santun innostunut ja iloinen puoli, joka harvemmin tulee näkyville kun hän on sellaista jännittäjä- tyyppiä.
Mistä tytöt tykkää? ja Tyhmä paketti tuntuvat Santulle hyvin tyypillisiltä, nyt ainakin tällä hetkellä. Hän on niissä vähän epävarma, vähän jännittynyt, vähän odottavainen, vähän epäileväinen. Santtu kun nyt on vaan vähän tällainen…. 😄2. Ehkä ensi kerralla on tosi kaunis tarina. Koko asetelmahan on omalla tavallaan herkkä, nerokas ja santtumainen. Ujo, pieni runopoika, jolle on ostettu oma poni. Santtu on aavistuksen raukan omainen; niin epävarma omista toimistaan. Erityisesti tässähän se korostuu; Santtua jännittää niin paljon, että mielummin valehtelee kuin pyytää apua ja tekee. Hän sanoo, että on tehnyt jo, vaikka oikeasti ei vaan pääse liikkumaan, jotta voisi kiristää satulavyön.
Santun oma ääni kuuluu jokaisessa tarinassa ja se on rakennettu taitavasti. Minä-muodossa kerrotut tarinat antavat Santusta paljon. Tarinoissa korostuu jännitys kerta toisensa jälkeen ja ainakin mulle tulee rauhallinen olo Santun tarinoita lukiessa. Sitä asettuu
hyvin vahvasti Santun asemaan ja maailma aukeaa yhtäkkiä vahvasti ujon ja hieman epävarman runopojan silmin. Santun omaa ääntä korostaa myös se, että taidot ei kasva samassa tahdissa rohkeuden kanssa.Kyllä mä opin vielä.
TässäKIN Santun ääni on vahvoilla. Vaikka tarina ilmeisesti hiomaton, ei sitä huomaa lainkaan. Santtu kertoo, miten hän on oppinut ja miten paljon hän osaa ja myös sen, mitä pitää harjoitella. Santtu on herttainen ja herkkä, eikä yhtään kömpelö: kokematon vain.Mulle tulee olo, että tietyllä tapaa raporttimaiset tarinat toimivat Santulla. Sanoitettuna toki, mutta silti. Santun luonteeseen kuuluu se, että hän kertoo niitä tunnollisesti ja rauhallisesti, vaikkakin vähän jännittäen.
Santun viimeisin tarina, Mistä tytöt tykkää? jatkaa tätä linjaa – Santun linjaa. Ihailen sitä, miten vahvasti ja paljon kirjoittaja osaa rakentaa tarinan taakse asioita! Santun ääni ei petä! Tässäkin tarinassa Santtu puhuu rauhallisesti ja miettii paljon.
3. Santulla on jotenki ihanan erillainen tyyli, ja sen tarinoita on tosi kiva lukea osittain jo senki takia miten se poikkeaa Hopiavuoren väestä. Sen alkupään tarina spin offissa, Google hevosen nomistajan opas, on ehkä yks teksti. Kun Santtu on niin ahkerasti ahminut netin syövereistä itselleen tietoa mitä kaikkea uuden hevosen omistajan olisi hyvä osata ja tietää. Ja tunnollisesti kirjannut ylös pitkän listan mitä piti ostaa kaupasta että kaikki tarpeellinen olisi. Ja myös Fifin päiväkirjasta löytyvä missä on otteita sen tallivihosta on yksi. Koska totta kai Santtu kirjottaa tunnollisena poikana ylös mitä touhuaa poninsa kanssa, mitä moni kokeneempi hevosihminen ei tee. Ainakaan samalla tavalla.
4. Minun mielestäni eniten Santtua ovat ne Fifin päiväkirjan alkupään tarinat, kun Fifi on vastatullut ja yhteiselo Santun kanssa ei vielä oikein suju. Apua Santtu ei uskalla oikein kysyä, mutta Fifiäkään se ei halua syyttää. Olisi helppo ajautua ihan totaaliseen itsesääliin ja velloa huonommuudessaan, mutta Santtu yrittää aina ensin itse: hakee netistä tietoa ja ohjeita, katselee vähän muilta mallia ja niin edelleen. Sellaisena minä Santtua pidän. En ehkä osaa nyt valita jotain tiettyä yhtä tarinaa, jossa tämä kaikki tulisi esille, koska niitä pikkujuttuja on ripoteltu sinne tänne.
-
-
Joulukuun 19. päivän luukku
Yhdeksäntenätoista päivänä Eetulla oli olevinaan vapaapäivä. Hänenkin oli päästävä viime hetken jouluostoksille Seinäjoelle. Hän oli suunnitellut patistavansa talliin täysmiehityksen, jotta uskaltaisi olla poissa. Mutta mitä ihmettä? Oskaria ja Tiitusta ei näkynyt! Oskari ilmoitti Eetun soittaessa, että on lähdössä perheensä luokse, sillä hänen määräaikainen työsopimuksensa päättyi. Eetu yritti suostutella hänet uusimaan sopimuksensa heti, mutta se ei Oskarille sopinut. Perhejoulusta hän ei kuulemma tinkisi, ja vastahan Eetu oli uhannut että Oskari olisi töissä uudenvuoden. Tiitus soitti melkein heti kun Eetu pääsi puhelimesta ja kertoi, että on hieman kipeä ja pysyisi tällaisina aikoina sen vuoksi mieluiten kotona. Eetu oli samaa mieltä.
Nellystä ei ollut tallilla auttamaan, eikä Eetu voinut itse jäädä. Hän soitti Hellolle, joka kieltäytyi saman tien. Kuulemma Helloa tarvittiin Tiituksen sopankeittäjäksi, vaikka Tiitus taustalla kuuluikin hokevan, että pärjäisi kyllä. Seuraavaksi Eetu soitti Helmipuroille, mutta isä kielsi ankarasti Eiraa lähtemästä yhtään mihinkään. Ilveksille soitettaessa Manni sanoi Inarin lähteneen myös Seinäjoelle, mutta lupasi tulla itse paikalle ellei Eetu saisi muita tulemaan Kyllä naapureita kuului auttaa. Eetu soitti nöyränä Jannalle, Sonjallekin, mutta kaikilla oli omat jouluvalmistelunsa.
Kun Eetu oli lopulta jo luovuttanut ja vaihtamaisillaan tallivaatteet ylleen, Noa kömpi pesästään ja sanoi tekevänsä tallihommia. Mennessään hän vakuutteli, että saisi kyllä apuvoimia tulemaan paikalle ja näppäilikin jo puhelintaan.
Ei kulunut kauaakaan Noan menosta ennen kuin pihaan Camillan auton viereen asettui kauniisti yksi auto, joka ei suinkaan kuulunut tallin väelle. Sieltä nousivat yö ja päivä: hapan, tumma ja samaan aikaan kalpea Jesse sekä hymyilevä, vaalea, vapautuneesti liikkuva Milan.
Eetu lähti Seinäjoelle, mutta hyvin vastahakoisesti. Vaikka Nelly oli kuinka raskaana, hän meni kernaasti pitämään silmällä Milania. Olihan hänelläkin oma hevonen tallissa, eikä sille saisi sattua mitään sen enempää kuin muillekaan. Eetu toivoi hartaasti, että vaikka muut eivät olleet ehtineet tai tahtoneet hevoshommiin, he tulisivat tiheästi tervehtimään hevosiaan niin että tallilla olisi mahdollisimman paljon silmäpareja. Kinkku nyt kuitenkin piti hakea, eikä Eetulle kelvannut yksikään Otsonmäen pikkukinkku.Osallistu joulukalenteriin vastaamalla kysymyksiin sähköpostitse (oresamankisat@gmail.com) tai vaikka Keskustassa. Älä kommentoi vastauksia tähän postaukseen.
Voit osallistua yhteen tai useampaan luukkuun. Voit aloittaa joulukalenterin alusta tai kesken. Voit vastata vain toiseen kysymykseen tai molempiin. Voit vastata kysymyksiin samassa viestissä tai erikseen aikarajan puitteissa. Arvaaminen on sallittua.
Yhdeksännentoista päivän kysymykset
A19: Mitkä ovat Ritva Hopiavuoren lasten nimet?
Nopein oikein vastannut saa pisteen.B19: Mäensisus, Jätinmetsä, Kontiokorpi, Ievanneva, Poolanmetsä, Kirkonmäki. Niihin jakautuu Otsonmäki. Kaikkihan sen tietävät, että Poolanmetsässä asuu ihan hämärää sakkia, ja että Kontiokorvessa pitää majaa vain muutama ihmisvihaaja. Ievanneva on mykkien jyväjemmarien maa ja Kirkonmäellä asuu sekaisin köyhiä, kaupunkilaisia ja vähän muita parempia ihmisiä. Kaikki normaalit ihmiset ovat kotoisin Jätinhautuumaalta ja Mäensisuksesta. Niin se on. Tai ainakin Jätinhautuumaa-Mäensisus -akselilla aina asuneet Helmipurot, Ilvekset ja Hopiavuoret tulevat ajatelleeksi niin ihan tiedostamattaan. Muilla on varmasti omia mielipiteitään, paitsi tietenkin poolanmetsäläisistä.
a) Jos pääsisit itse Otsonmäen maisemiin kesämökkeilemään, missä viettäisit aikaasi mieluiten? Ievannevan avarilla uimamontoilla? Jätinhautuumaan metsissä ja pikkuruisilla montoilla? Mäensisuksen hiekkakuopilla mönkijällä?
b) Kerro hieman siitä, mitä kesämökkiviikkoosi kuuluisi? Mitä mahtaisit puuhata itseäsi huvittaaksesi? Mitkä asiat tahtoisit Otsonmäeltä pakosti nähdä tai kokea? Haluaisitko tavata joitain hahmoista? Mitä tahtoisit heidän kanssaan tehdä tai sanoa heille?
Kerro oma mielipiteesi. Jokainen vastaaja saa pisteen kummastakin osioista, johon vastaa. Jaossa on siis kaksi pistettä. Vastauksia ei tarvitse jaotella osioihin.Vastausaikaa on 20.12. kello 04:00 (am) asti!
-
Yksi oli jäänyt kyydistä!
6. Kontiokorvessa. Ei tarvis nähdä ketään koko viikonloppuna ja sais ihan rauhassa pitää verhot, ovet, ikkunat ja kaikki lukossa ja kiinni. Ihmisvihaajia tahi ei, ketään ei näkyisi.
Viikonloppuna kävisin kiertämässä ainakin Hopiavuoren maastot, kirkonkylän kaupan pihat ja ehdottomasti sen bussipysäkin, jolta Tide on noukittu. Ja kylän pubi! Siellä olisi pakko käydä yksillä.
Hellon kodin haluisin nähdä ihan sisältä asti. Ja kysyä, miten kukaan voi asua niin tyhjässä ja isossa asunnossa yksin, ilman mattoja!
Kävisin samoilemassa tarinoista tuttuja paikkoja, hakisin inspiraatiota ja syvyyttä kuvailuun.
Rentoa mökkielämää; samoilun lisäksi paljon saunomista, omassa rauhassa oloa ja takkatulta ja kaakaoo. -
A19: Ritvalla on neljä lasta: tytöt Milla ja Hanna, sekä kaksospojat Eetu ja Leevi.
Näiden lisäksi Ritvan lapsen nimeksi tarjottiin Tainaa.
Nopein oikea vastaus tuli Keskustasta.B19: Kirjoittajien kesälomat Otsonmäellä näyttäisivät tältä…
1. Otsonmäellä on mulle monia rakkaita paikkoja. Niistä olisi pakko nähdä Hopiavuoren hevostallin lisäksi Poolanmetsän maankaatopaikka, joka on Hellon salainen piilopaikka. Haluaisin käydä Kontiolassa yksillä ja hakea Runoista pitsan. Kävelisin Vanhan Meijerin ja hautausmaan välillä. Hopiavuoresta tahtoisin nähdä keittiön, jos vain yhdessä kohdassa tarinamme päämiljöötä saisi käydä pyörähtämässä. Suurin osa lomasta menisi ihailemiseen niin kuin olisin turisti: muistelisin, mitä kaikkea onkaan tarinassa tapahtunut missäkin kohdassa Otsonmäkeä.
Jos saisin tavata vain kolme hahmoa, tahtoisin ennen kaikkea Hellon, mutta lisäksi myös Nellyn ja Tiituksen. Haluaisin vain katsella Helloa ja nauttia siitä, että hahmot ovatkin oikeasti olemassa. Jos minun pitäisi kohdella heitä niin kuin ihmisiä, varmaan luontevinta olisi mennä kävelylle ja jutella. Mieluiten tuntisin heidät jo ennalta niin hyvin, että voisin jutella suoraan niin kuin vanhoille tutuille.
Jos saisi tavata enemmän hahmoja, ai että, mä tapaisin kaikki hahmot. Haluaisin vain istua niiden seassa kahvilla, kuunnella miltä niiden puheäänet kuulostaa, katsella miten ne ilmehtii kuunnellessaan… Sen jälkeen en olisikaan tervetullut enää ikinä, kun katselisin niitä kaikkia niin rakastuneesti.2. Ehkä kaikkein mieluiten pyörisin Jätinhautuumaan metsissä. Koska jos lähen mökkirreissulle, koirat on totta kai messissä ja metsässä ois niille kaikkein eniten riehuttavaa.
Tollasella reissulla tuskin tulis kauheasti mitään varsinaisesti tehtyä. Pyörittyä omien koirien kaa pitkin mehtiä, kierrettyä ainaki kerran Otsonmäki läpi että näkee millanen paikka se on. Ja varmaan pitäis kokeilla millasta ruokaa se Runoi tarjoaa. Mutta ehoton The paikka misä ois pakko päästä käymään, olis Hopiavuori. Ko pääsis tapaan kaikki ne hahmot jotka sielä tällä hetkellä pyörii, istua niitten kaa tuvassa kittaamassa kahvia ja ihan vaan olla kärpäsenä katossa seuraamassa niitten touhuja ja keskustelua silleen ’olkaa ku mua ei oliskaan.’
Siinä samalla kyllä ehottomasti pitäis päästä kyllä rahnuttaan kaikki tallin hevoset läpi. Koska sielä on tällä hetkellä sellanen kirjava joukkio yks toistaan hienompia hevosia.3. a) Jätinhautuumaan metsissä, ehdottomasti. Rakastan metsässä olemista muutenkin, ja näin Hopiavuoren tarinan kautta olen rakastunut myös sen metsiin ja maastoihin. Sinne tahtoisin ainakin viikoksi samoilemaan, nuuhkimaan sammalia ja kuuntelemaan tuulta. Ai vitsi, sepä vasta oliskin..! Mutta kyllä mä voisin hiekkakuopillakin käydä ja rallittaa mönkkäreillä tai mopoilla, jos edes hetken verran. Sekin kelpaa oikeastaan yhtä hyvin.
b) No ihan ekana nukkuisin…. 😄 Ollapa keskellä ei-mitään ja kerrankin vaan nukkua ihan rauhassa ilman mitään mekkalaa ja meteliä jota muut ihmiset aiheuttaa. Kerrostaloasunnot on oikeesti niitä pahimpia. Sitten lähtisin metsään ja relaisin. Varmaan istuisin johonkin kirjottaan tai piirtään, tai soittaan (eli opetteleen soittamista) kitaraa tai lukisin. Jotain sellaista kivaa, rentoa, pientä puuhaa, mitä mulla ei arkisin enää oo aikaa tehdä.
Otsonmäeltä tietysti tahtoisin nähdä Hopiavuoren. Haluaisin käydä tallissa ja tervehtiä jokaista siellä olevaa hevosta, varsinkin Flidaa, ja sitten mennä tupaan keittiöön ja rapsutella Mielikkiä ja todeta, että tältä täällä tuoksuu! Just mietin yksi päivä, että vielä joskus mä haluan ne Hopiavuori hupparit, jotka voi bongata joskus sitten kadulta… 😄
Ja tietysti näin puolueellisena ja vähän omahyväisenä, tahtoisin tavata Noan. Ensinnäkin siksi, että pyytäisin häntä puhumaan OIKEAA stadin slangia että voisin oppia kirjoittamaan sitä, ja haluaisin fyysisesti tuntea ja nähdä millainen sen tyypin habitus on. Eetun kanssa haluaisin myös jutella, juurikin murteen takia, ja Marshallin, koska no, Marsh on cool. Vaikka olisin onnellinen kyllä jos tapaisin kenet vain hahmoista!4. a. En ole sillä tavalla sisäistänyt mitenkään kovin hyvin näitä Otsonmäen eri alueita, joten kysymys on vaikea! Mutta ehkä kesämökin valikoisin jonnekin metsän siimekseen, pienen kirkasvetisen metsälammen rantaan eli noista kait Jätinhautuumaa olisi se valinta.
b. Mökillä pitää pötkötellä, mieluiten jossakin mukavassa lepotuolissa kirjan kanssa. Kylillä pitäisi käydä vähän tsekkaamassa uniikit Ingress-portaalit ja sitten voisi katsoa jos tarjolla olisi jotakin kivoja metsäpolkuja, maisemia, museoita tai ostosmahdollisuuksia. Jos ei, niin sitten takaisin mökille saunan lämmitykseen ja uimaan. Toivon todella että joku muu hoitaisi ruokavastuun! Hopiavuoren porukasta haluaisin tavata ennen muuta hevosia.5. Aikaa viettäisin varmaan mieluiten Jätinhautuumaan metsissä, koska metsät yleisesti on mulle sellaisia paikkoja, jossa pystyy rauhoittumaan ja olisi ihanaa tehdä sitä juuri Otsonmäellä.
Kesämökkiviikolla olisi ihan pakko päästä tutkimaan Otsonmäkeä mahdollisimman monipuolisesti sekä käydä esim Kirkonkylällä ja Kyrönjoella ehkäpä piknicillä, hehheh. Tottakai myös Hopiavuoressa pitäisi ihan ehdottomasti käydä.
Hahmoista haluaisin tavata ainakin Hellon. Tähän ei ole mitään sen kummallisempaa syytä. Mutta Hello on ihan pakko tavata!! Myös mukavia juttukavereita olisi varmasti Noa, Eetu, Marshall, Nelly… lista voisi jatkua loputtomiin.
-
-
Joulukuun 18. päivän luukku
Kahdeksantenatoista päivänä yläkerran toinen makuuhuone oli viimein valmis. Jillan tavarat olivat poissa. Seinät olivat iloisen keltaiset. Vaaleat ihan uudet verhot roikkuivat nätisti verhotangoissa. Lattialla oli valkoinen karvamatto — epäkäytännöllinen mutta niin kaunis — ja seinää vasten oli valkoista pöytää ja valkoista pinnasänkyä. Katosta roikkuvassa mobilessa oli tavattoman söpöjä pikku ankkoja. Eetu marmatti, että turhaan se pinnasänky vintille raahattiin, kun vauva nukkuisi ainakin hänen sänkynsä kanssa samassa huoneessa alakerrassa. Hello puolestaan oli kerrankin ihan hiljaa. Osaa Jillan lopullinen puuttuminen tuntui murehduttavan: olihan hän ollut kämppis, ystävä, tavallaan emäntä. Osa tallin väestä näki kuitenkin vain vauvan huoneen, koska he eivät olleet Jillaa tavanneetkaan.
Osallistu joulukalenteriin vastaamalla kysymyksiin sähköpostitse (oresamankisat@gmail.com) tai vaikka Keskustassa. Älä kommentoi vastauksia tähän postaukseen.
Voit osallistua yhteen tai useampaan luukkuun. Voit aloittaa joulukalenterin alusta tai kesken. Voit vastata vain toiseen kysymykseen tai molempiin. Voit vastata kysymyksiin samassa viestissä tai erikseen aikarajan puitteissa. Arvaaminen on sallittua.
Kahdeksannentoista päivän kysymykset
A18: Miksiköhän Otsonmäen nimi mahtaa olla Otsonmäki?
Nopein oikein vastannut saa pisteen.
Otsonmäen nimelle on olemassa selitys hyvin sivustolle piilotettuna. Loogisella päättelylläkin voi ansaita pisteen.B18: Monta meitä kirjoittajaa on ja kauan on moni jo mukana pysynytkin. Toivotaan, että Hopiavuoren tarinaa on jäljellä vielä vuosiksi. Matkan varrella on kuitenkin lähtenyt pois tai siirtynyt pitkälle tauolle useita hahmoja. On sellaisia hahmoja, joiden tarina ei ehtinyt edes alkaa, mutta samalla on sellaisiakin hahmoja, jotka olivat pitkän matkaa kiinteä osa tarinaa. Minkä hahmon juttuja kernaasti vielä lukisit?
Kerro oma mielipiteesi. Jokainen vastaaja saa pisteen.Vastausaikaa on 19.12. kello 11:00 (am) asti!
-
A18: Moni arvasi tai tiesi oikein, että Otsonmäen nimi tulee karhuista, joita alueella on erityisen paljon. Mutta mistähän tulee moinen mäkiosuus, kun eihän Pohjanmaalla niin niitä mäkiä edes ole..? No, mäki tulee nimeen Otsonmäen keskustasta, jota kutsutaan ”Kirkonmäeksi”. Kirkko on keskellä koko kylää ja sijaitsee tietenkin korkeimmalla kohdalla. Esimerkiksi helsinkiläisittäin moinen nyppylä ei olisi edes mäki, vaan ennemminkin hädin tuskin muoto, mutta otsonmäkeläiset pitävät Kirkonmäkeä ehdottomasti mäkenä. Johan siinä fillarikin melkein rullaa polkematta alamäkeen!
Ensimmäinen kokonaan oikea vastaus tuli sähköpostitse.B18: Tarinasta lähteneistä hahmoista muisteltiin näitä.
1. Jakea jäin kaipailemaan vähäsen, varsinkin sen spin-offeja! Niissä oli hyvää draamaa. Lisäksi suunnilleen samanikäisinä Jakella ja Sonjalla olis voinut olla mahdollisuudet jonkinlaiseen vispilänkauppaankin keskenään (siksi siinä Harri-kuviossa kesti niin kauan kun odottelin että Jake aktivoituisi ja taisin jotakin syöttiä tarjoillakin mutta ei).
Olen edelleen sitä mieltä että Hopiavuoreen mahtuisi kyllä yksi lännenratsastajakin kun kerran ravurikin löytyy jo. Jake takaisin!2. Fedora on ehkä yksi joka on jäänyt mieleen, ja ehkä pienesti herättelen toiveita että palaisi joukkoomme. Ja mitä lueskellut niiden tarinoita/tietoja joita en ole itse edes tavannu, niin Jake B, Sebastian ja Annika vaikuttaa kans kivoilta joista olis kiva lukea lisääki.
3. Etenkin Matildan tarinoita olen jäänyt kaipaamaan! Hän ja Kerttu tuntuivat sopivan Hopiavuoreen niin hyvin, ja olihan se aika hellyyttävää miten Typy ja Kerttu olivat niin hyviä ystävyksiä.
Myös Katya ja Nadja ovat sellaisia hahmoja, joiden tarinaa olisin tahtonut seurata pidempään. Sekä Tuutikin pelastuskoiratoiminta oli ehdottomasti mielenkiintoinen puoli tässä hahmossa, josta odotin innolla kuulevani lisää!4. Sebastian, Sebe, Lapuanpoika, tule takaisin! Sebe oli ihana hahmo, tarinat oli niin tosi elämänmakuisia ja kielikin oli niin hyvää etten muistaakseni triggeröitynyt kertaakaan mistään. Sebastian on yksi harvoista, joiden olen virtuaalimaailmassa nähnyt heittävän hyvästit ja poistuneen tarinasta muutoin kuin katoamalla. Ehkä hänellä on aikaa joskus taas. Mulla on ainakin aikaa odottaa.
-
-
Joulukuun 17. päivän luukku
Joulukuun seitsemäntenätoista päivänä joku oli maistanut jo edellisenä päivänä laitettuja kuusenkoristeita tallista. Samainen joku oli kuitenkin tainnut todeta pihalla olevan parempaa ruokaa, koska niin ahkerasti oli ovea yritetty auki sekä hampailla että kavioilla. Onneksi tämä joku oli lähtenyt karkureissulleen vasta myöhään aamuyöllä. Aamutallia aloittavilla Eetulla ja Oskarilla oli heti Jussin tallin ovella vastassaan muuan laikukas houdini, joka Pasinakin tunnetaan. Seitsemäntenätoista päivänä päätettiinkin, että jatkossa Pasin karsinan liukuovi pöngätään kiinni myös takaapäin: on se poni niin monta kertaa jo ollut omatoimimatkoillaan.
Osallistu joulukalenteriin vastaamalla kysymyksiin sähköpostitse (oresamankisat@gmail.com) tai vaikka Keskustassa. Älä kommentoi vastauksia tähän postaukseen.
Voit osallistua yhteen tai useampaan luukkuun. Voit aloittaa joulukalenterin alusta tai kesken. Voit vastata vain toiseen kysymykseen tai molempiin. Voit vastata kysymyksiin samassa viestissä tai erikseen aikarajan puitteissa. Arvaaminen on sallittua.
Seitsemännentoista päivän kysymykset
A17: Harri on yleensä aika rennon ja ystävällisen oloinen heppu. Mikä henkilökohtainen asia hänen mieltään tällä hetkellä painaa ja ketkä hahmot siitä tietävät?
Nopein oikein vastannut saa pisteen.B17: Mitä mieltä hahmosi onkaan Hopiavuoren koirista: mikä koira mahtaa olla hänen suosikkinsa, ellei omaansa saisi valita? Vai saisivatko kaikki koirat pysyä kenties kotonaan, mikäli se hänestä olisi kiinni?
Hopiavuoressa kirmaavat Noan pieni Mielikki, Hellon Jerusalem, pennut Marshallin ja Niklaksen Krem sekä Jannan Myssy, Helin valkoinen Nuoska, Santun paras kaveri Kaapo ja Helmipurojen metsästyskoira Ringo. Joskus tallilla on tavattu myös Ilveksien rottweiler Röyhy ja Allun husky Jeriko: Jerusalemin vanhemmat.
Kerro hahmosi mielipide. Jokainen vastaaja saa pisteen. Voit kertoa yhden tai useamman hahmon mielipiteen. Vastaus voi olla esimerkiksi toteamus, tarina, hahmon omaa kerrontaa tai ihan suoraa ulkopuolista kerrontaa. Hahmon ei tarvitse olla samaa mieltä kuin itse olisit.Vastausaikaa on 18.12. kello 11:00 (am) asti!
-
17A: Harrin mieltä painaa hetki sitten tullut lomautus. Oikeita vastauksia tuli monta: nopein taas melkein heti sähköpostiin.
17B: Kaikki meidän koirathan ovat omalla tavallaan ihania! Kirjoittajat tykkäävät varmasti jokaisesta, mutta hahmoilla saattaa olla suorastaan suosikkeja.
1. Nelly
“Onhan noita koiria tossa, ja kaikki on tietysti rakkaita ja hemmotellaan pilalle tuvassa. Mutta kyllä Mielikki vie voiton. Se on niin jääräpää, pieni ja olevinaan iso ko se haukkuu oravia ikkunan takana. Ja ehdottomasti ja varmasti senkin takia, et sitä mä nään eniten. Meistä on tullu Mielikin kaa ihan parhaita kavereita, ko maataan sohvalla vierekkäin ja katotaan Frendejä ja Rillit Huurussa uusintoja. Vaikka mä en todella ole koiraihmisiä. Enkä ikän tuu omistamaa omaa koiraa. Nää lainakoirat riittää loistavasti!”2. Noa
No hei, kukapa ei pennuista tykkäisi? Ne on niin söpöjä, naskalihampaineen kaikkineen. Kremillä ja Myssyllä on siis jo entuudestaan ihan oma etulyöntiasema tässä tilanteessa! 😄Ei mutta, jos omaa ei saa valita, niin luulen ja uskon että Jerusalem on Noan suosikeista se hyvä kakkonen. Jeppe pyörii Hopiavuoressa kuitenkin niin ahkerasti ja Noa on päässyt sen kanssa tekemään paremmin tuttavuutta kuin muiden koirien. Jepelle Noa jaksaa heittää palloa tai keppiä vielä pitkään senkin jälkeen, kun Mielikki kyllästyy ja päättää mennä ottamaan aurinkoa, kuten kuka tahansa arvonsa tunteva leidi. Mutta oikeastihan Noa tulee jokaisen koiran kanssa toimeen, ja pitää niistä kaikista!
3. Santtu
Santtu taas pitää Nuoskasta eniten kaikkiin muihin verrattaessa, heti Kaapon jälkeen. Nuoska on kuitenkin ihan koiran kokoinen, pörröinen, sosiaalinen ja tottelevainen koira. Santtu pitää parhaiten keskikokoisista ja pitkäturkkisista koirista, vähän sellaisista kuin kultainennoutaja… 😄 Muiden koiria Santtu ei aktiivisesti viitsi lähestyä, varsinkin jos omistaja ei ole yhtään tuttu, mutta jokaisesta tallilla käyvästä koirasta hän kyllä pitää ja jos tilaisuus tulee, niin varmasti jää niitä rapsuttelemaan. Kaapokin on onneksi tosi sosiaalinen ja kiltti, ja ystävystyy helposti muiden koirien kanssa!4. Niklas
”Tottakai se oma on aina se paras, mutta ku sitä ei saa valita nii Mielikki. Näisä vähä pienemmisä koirisa on joku se the juttu että ne on enemmän mun mielehe.”5. Marshall
”Kaikki koirat on mukavia, mutta ehkä Nuoska. Ihan jo sen takia kuinka hyvin se on koulutettu.”6. Sonja
“No mutta kaikki koirathan on ihania! Hopiavuoren varsinkin kun ne on kilttejä ja ystävällisiä. Mielikki varsinkin on ihana tapaus, vaikka kuvittelin joskus etten kauheasti välittäisi näistä pienistä seurakoiraroduista. Ja nämä pennut, Myssy ja Krem, melkein iskee itsellekin koirakuume, vaikka järkevä puoli aivoista muistutteli siitä hepuli-naskali-vaiheesta kun ne muistuttavat juoksevia sirkkeleitä. Riskit on olemassa, kun Risto meinasi keväällä pennuttaa Sanin, niiden toisen metsästysspanielin. Mä tiedän, että Harri tuskin vastustelisi, nimittäin on sekin tavattu Hopiavuoren keittiönpöydän alta lässyttämässä Kremille…”7. Camilla
Camillan lemppari on ehdottomasti Mielikki, koska se tulee naisen mukaan aamutalliin, juo aamukahvit hänen kanssaan sekä tulee tupakalle pitämään seuraa. Ja sille on hyvä syöttää leivän reunukset, kun kukaan muu ei huomaa.Paitsi että Helin Nuoskakin on kyllä kiva aina silloin, kun se tappaa hiiriä.
8. Hello
Hello, mikä on suon lempikoira kaikista tallilla käyvistä?
”Jerusalem. Daa.”
Niin mutta jos ei omaa saa valita?
”Sit täytyy sanoa toi Jerusalem.”
Mut jos pitää sanoa joku muu kun Jerusalem: joku, joka on oikeasti jonkun muun.
”Sanoisin Jeppe.”
Eikö Jeppe oo sitten sun koira?
”On, mutta se on paras koira silti.”
Sano nyt joku toinen.
”No sit Nuoska.”
Miksi Nuoska?
”Koska ei saa sanoa Jerusalem!”
Mutta miksei joku toinen kuin Jerusalem tai Nuoska?
”Nuoska ei hypi ja sit se nuolee mun naamaa kun Heli ei oo kieltämässä. Mut jos tää kysely jatkuu niin mä vaihdan ja sanon että Jeppe.”9. Eetu
Koiran pitää olla koiran kokoonen. Jos minä koiran ottaasin, solis Jerusalem, kun se näyttää eniten koiralta ja on hyvä syämähän. Mutta jos pitääs elää jonku toisen oman koiran kaas niin kyllä solis tämä Miälikki vaikka soon aika kranttu aamupalalla kuulemma. Siitei oo taloonvahariksi mutta minoon ottanu sen tuanne saunahan mukahan ja siälä soon ainaki aiva hyvä olemas. Ja oomma nukkunu iltaasin tuas sohovalla niin sen kaas mahtuu paremmin kun isoomman koiran.10. Eira
Nuoska. No koska Heli on vähä parempi kouluttaan koiria ku kukaa muu ja Nuoska tottelee aina. Sit ku mulla on koira niin mä kyl koulutan sen niinku Heli kouluttaa. Tiesiks et Nuoska pysyy irti eikä lähe perään ku hyppää joku peura ohi? Ringo lähtee heti. Arvaa mitä, Heli sano et sitä ei edes tarvi pestä kauheen usein vaikka se on valkonen. Heli sano et ku turkki on hyväs kunnos nii siitä lika silleen irtoo vaan itekseen ja harjatessa. Nii. Heli sano et kun ei osta markettiruokaa vaan kunnon ruokaa niin sitä menee vähemmän kun se on parempaa ja jotenki imeytyy paremmin. Mä ainaki ostan sit mun koiralle kunnon ruokaa ja otan kans jonku sellasen jolla olis vähä pitempi karva mut ettei tarvis koko aikaa harjata. Kun ei Nuoskaakaan tarvi.
-
-
Joulukuun 16. päivän luukku
Joulukuun kuudentenatoista päivänä koristeltiin talli. Sekä Jussin talli että päätalli saivat omat pienet joulukuusensa. Niiden kaikki koristeet olivat syötäviä ja hevosille turvallisia. Kuusiin laitettiin muun muassa kokonaisia reikäleipiä, Otsonmäen oma pieni leipomo kun lahjoitti hevosille ylimääräiset, jo parhultaisiksi kuivahtaneet leipänsä. Havuköynnöksiä pyöriteltiin karsinoiden yläpuolelle ja vielä muutama Nellyn tonttukin löysi paikkansa tallista.
Osallistu joulukalenteriin vastaamalla kysymyksiin sähköpostitse (oresamankisat@gmail.com) tai vaikka Keskustassa. Älä kommentoi vastauksia tähän postaukseen.
Voit osallistua yhteen tai useampaan luukkuun. Voit aloittaa joulukalenterin alusta tai kesken. Voit vastata vain toiseen kysymykseen tai molempiin. Voit vastata kysymyksiin samassa viestissä tai erikseen aikarajan puitteissa. Arvaaminen on sallittua.
Kuudennentoista päivän kysymykset
A16: Päivän vaikea nippeliktietokysymys on kaksiosainen. Kuka mahtaa olla Niina ja mikä on hänen poikansa nimi..?
Nopein oikein vastannut saa pisteen.B16: Camilla on virallisesti Hopiavuoren työntekijä, mutta ainoana kokoaikaisena tallityöntekijänä hän on noussut kovan aherruksensa vuoksi ennemminkin tallimestarin asemaan. Tallimestarin lisäksi Camilla on paljon muutakin: melkein hevosenomistaja, ihan kokonaan ravikuski, Otsonmäen Höntsälenttiksen perustaja ja muiden hahmojen tallikaveri ja ystävä. Mikä Camillan tarinoista on jäänyt positiivisesti mieleesi ja miksi? (/Missä tarinassa, Camilla, koet onnistuneesi erityisen hyvin ja mikä siinä on onnistunutta?)
Kerro oma mielipiteesi. Jokainen vastaaja saa pisteen.Vastausaikaa on 17.12. kello 11:00 (am) asti!
-
16A: Niina on Santun, Fifin omistajan äiti. Oikeita vastauksia tuli tällä kertaa vain yksi.
16B: Camillan tarinoista sanottiin seuraavaa.
1. Camilla tarinoista oma onnistuminen oli ehkä Mitä jos grillattaisiinkin tänään, koska vaikka kuinka oli mielenkiintoista kirjoittaa Camilla kiinnostuksesta Suteen. Parhainta oli kuitenkin kirjoittaa kaksikosta, kun he muistuttavat nihastelevia ja avoimia sisaruksia.
2. Tänään yritetään olla sosiaalisia. Tämä tarina on jotenkin avannut Camillan. Niinkuin siinä sanotaan, on aika puhua kokonaisia lauseita 😀 . Sen lisäksi, Camilla saa hyvän idean harkkapaikkaan ja kaikki tuntuu loksahtavan paikalleen.
Vaikka toki tulikin myöhemmin alamäki, uskon aivan täysin siihen että Camilla selviää siitäkin. Sisulla, vahvalla luonteella. Camillalle teki hyvää romahtaa ja valua itkemään – se oli aivan varmasti puhdistavaa. Tarina on surullinen ja sydäntä raastava, mutta silti mä nään sen piiienen pilkkeen. Sen, että kyllä kaikki järjestyy.
3. Kun positiivisuudesta puhutaan, niin ensimmäisenä mieleen tulee Elämä on ihan kivaa! Sehän alkaakin positiivisella otsikolla, ja tarinan tunnelma on mukava, arkinen, rauhallinen. Camillan mieltä painavat kysymykset ja epäilykset eivät ole niin raskaita, että ne latistaisivat hänet ihan maan tasalle, vaan hän on reippaana jaloillaan ja selkä suorana, kohti tulevaa. Tämän tarinan Camilla tuntuu minulle siltä tutuimmalta Camillalta, jonka tunnen tähän mennessä kenties parhaiten!
Pönttö vetää ei ole iloinen tarina, mutta se on silti positiivisesti jäänyt mieleen, koska se on niin aito. Kuvailu, Camillan tunteet, reaktiot, kaikki tuntuu juuri sopivalta siihen tilanteeseen. Ja se tuntuu lukijallekin niiin kurjalta, koska luulen että me kaikki ollaan Camillan puolella ja halutaan hänelle vain parasta. Eli siis, lukijalle kuvailun ja koko tarinan sujuvuus on aiheestaan huolimatta oikein miellyttävä!
Yhteenvetona Camillan tarinat ovat olleet oikein, oikein hyviä! Hänellä on – tai ainakin lukijalle välittyy sellainen olo – selkeä suunta, mihin mennä, ja sinulla on suunnitelma jota seuraat. Camilla on onnistunut pitämään tietynlaisen imagon yllään, vaikka hän on samalla myös ns. ”lämmennyt sisäänpäin”, ja onhan Camilla maisemissa ollut niin pitkään että vähän väkisinkin. Tälläistä yhtäjaksoista, selkeää tarinankulkua on oikeasti äärettömän mukavaa seurata sivusta, ja Camilla on hyvin tehty hahmo, jota kirjoitat erinomaisesti! 🙂
4. Nautin Camillan murehtimisesta ja draamasta sekä ihmissuhteista. Tykkään Camillasta ja Eetusta yhdessä arkisissa puuhissaan (tai oikeastaan Camillasta hullun esimiehensä armoilla), mutta niin tykkään Oskarin ja Camillan jutuistakin, erityisesti niistä kepeimmistä. Kun Camilla murehtii Steffeä, siinä ei ole enää mitään kepeää, mutta lukijasta nämä tarinat ovat mielenkiintoisia hänen asettuessaan luontevasti Camillan puolelle.
5. Camillan tarinoita miettiessä nousee kaksi asiaa: hienot kuvaukset raveista, ajamisesta ja ylipäänsä ravimaailmasta, ja onnettoman olemattomien ihmissuhteiden mielenkiintoiset kiemurat. Vaikea valita näistä, mitään yhtä sellaista selkeätä lempparia ei tule mieleen, koska hyviä tarinoita on niin paljon. Mutta jos joku pitää ehdottomasti mainita, niin Se tuttu tv-pöytä ja sohva ja sen jatko-osa Kaikki hyvin. Voi Camilla-parkaa! En nyt tiedä, että ovatko nämä erityisen POSITIIVISESTI jääneet mieleen, molemmat ovat tosi riipaisevia oikeasti. Mutta hyviä tekstejä ovat ja herättävät tunteita.
-
-
Voi Harri. Nelly onneksi osaa jutella niin hyvin, että sai sanottua Harrille, ettei hän tee tai ajattele mitenkään väärin. Sehän on ihan luonnollista, että yrittää ensin selviytyä omasta henkilökohtaisesta katastrofistaan ennen kuin pystyy auttamaan ja ajattelemaan muita. Vaikka objektiivisesti katsellen Sonjalle taisi tulla isompi paukku, Harrin lomautus on lähempänä Harrin omaa napaa kuin Sonjan mummo, joten tietenkin perspektiivi aluksi vääristää tilanteiden suhteellisen koon. Jonkun pitäisi sitä paitsi sanoa Harrille, että ensinnäkään hän ei ole ihan paska, ja toisekseen aika nopeasti hän keräsi palasensa siihen kuntoon, että alkoi nähdä vähän pidemmälle.
Harri ja Nelly toimii muuten tosi hyvin yhdessä tarinassa. Molemmat on järkeviä ja Nellykin laumasta erotettuna rauhallinen. Tämä normaali auttamistilanne on niin tosi luonnollinen ja normaali, etten millään olisi osannut kirjoittaa sitä yhtä hyvin. Mitään radikaalia ei tapahdu, mitään suuria paljastuksia ei tehdä, mutta kaksi ihmistä jakaa ajatuksiaan ja auttaa toisiaan niin kuin oikean elämän ihmiset auttavat ja jakavat.
Olet pari kertaa kirjoittanut, että varsinkin Hello olisi sinulle vaikea kirjoitettava, koska on arvaamaton. Arvaa mitä. 😀 Vaikeimpia mulle on Harrin ja Sonjan (ja vaikka Inarin ja Eetun) tapaiset. Heillä on tietty linja, jota he noudattavat käyttäytyessään paljon tiukemmin kuin usean roolin kameleontti-Hello. Näen sen linjan, osaan nähdä sen oikeissakin ihmisissä, mutta en osaakaan tuottaa sitä teksteissä ja matkia sitä itse elämässä. Vaikka ihminen on mun lempieläin, mulle on usein kamalan vaikeaa ymmärtää ja ennustaa ihmisiä arjessaan, ja mun ”normaalisti toimiminen” on aina päivästä toiseen selviytymistä. Mun mielestä Harrin tapaisten ihmisten kirjoittaminen on siis niin kuin jotain mustaa magiaa. Mulla ei ole kuin hämärä aavistus siitä, miten se ehkä tehdään, mutta olen valmis myymään joitain sielua vähäisempiä osia saadakseni tiedon tämäntyyppisten ihmisten kirjoittamisesta. Ja mielellään niin, että hahmot tällä tavalla eläisivät kuin tässä. Voisin luetella heti muutaman suomenkielisen kirjailijan, jotka periaatteessa kirjoittavat Harreja, mutta saavat ne tosi taitavasti tehtyä yhtä tylsiksi kuin itse taitamattomuuttani tekisin.
-
Ei mun mielestä Harrin reaktio ole kuin reaktio yksisarviseen. Se on kuin reaktio siihen, että joku onkin homo. Suurin osa ihmisistähän ihan hiljaa ja salaa olettaa, että kaikki on heteroita. Se oletetaan usein silloinkin, vaikka ei oltaisi missään aikeissa esim. lisääntyä tämän tavatun henkilön kanssa itse. :DD Se taitaa olla munkin joku standardioletus. Sitten kun näin ei olekaan, se on usein yllätys. Musta Harrin reaktio ei ole edes mitenkään iso, vaan ennemminkin pieni, mitä nyt oon nähnyt. Marshall ja Niklas tai Hello ja Tiitus ei ole paikalla, eikä Harrin tarvi peitellä reaktiotaan, eli se on just niin iso kuin on. Samalla Harrin onneksi kaikki naurettavan yleinen vaivaannuttava näytelmä jää pois. 😀 Harri ei pysty yhtäkkiä hymyilemään silmät omituisen suurina ja sanomaan ”onnea!” heille, vaikka ei ikinä tekisi niin kuullessaan Nellyn ja Eetun olevan pari. :DD (Ei sillä että just Harri olisi reagoinut niin, mutta seuratkaapa, niin yllättävän moni tekee ja sanoo jotain tosi outoa.)
Kaiken lisäksi musta on hienoa, että joku reagoi. Joo ideaalimaailmassa olisi normaalia olla mitä tahansa ja olla kenen kanssa tahansa eikä mikään aiheuttaisi reaktiota, mutta Hopiavuori ei yritäkään simuloida ideaalimaailmaa, vaan oikeaa maailmaa. Oikean maailman oikeat ihmiset monesti reagoi — ja muuten myös kyselisivät tietyissä tilanteissa joltain Marshalleilta, että onkos hänellä emäntää. Täällä moni meistä kirjoittajista pitää sellaista negatiivisena asiana, niin on suuri houkutus kirjoittaa omat ihanat hahmonsa esimerkiksi värisokeiksi, pitämään kaikkia pareja normaaleina, ohittamaan vaikka Noan jalka kokonaan näkemättä sitä. Vaikka mäkin pidän kaikkea osoittelua ja tuijottamista negatiivisena, silti teen sitä oikeassa elämässä, koska vähän mussakin on vielä hei ihmistä! 😀 Ja ihan tasan teen oletuksia ihmisistä: vääriäkin. Taas on sellainen olo, että ihanaa joku muukin tekee kuin mä: ja vieläpä joku muu kuin tarinan pahikset. Kerrankin joku muu olettaa tarinassakin väärin kuin mun rasisti-otsonmäkeläiset ja amputointia kammonnut pikku Chai. Harrin oletuksen viattomuus ja lopun hyväksyntä osoittavat, että ihan siis hyvät ja sopeutuvaisetkin ihmiset voi tietenkin olettaa väärin. 😀
-
Mullekin kelpaisi. Ai että. Vaikka olisi kivaa tulla valmiiseen pöytään joskus jo silloin, kun joku tekisi vaikka makaronia ja soijarouhetta huljun muljun, niin ai vitsit kun olisi vielä oikeeta ruokaa. Harrilla on kyllä siisti sanaton tapa sanoa, että välitän susta. Sonja sanoo sen yhtä siististi ihan sanoilla, kun huomaa iloisena ääneen, että toinen on viitsinyt kokata. Näiden kahden arki kuulostaa pienistä könköttelyistä huolimatta niin ihanan sujuvalta. Tavallaan etäisesti harmittaa, etteivät Harri ja Sonja halua lapsia tässä vaiheessa, tai todennäköisesti ikinä. Olisi voinut olla ainakin pintapuolisesti ihanaa kasvaa nimittäin tässä kodissa. Kaikki on niin rauhallista. (Vaikka lapsen kanssa ei ihan olisikaan, vaan voisi olla meteliä ja romua ja räkää porraskaiteissa asti. Ei sillä: en mäkään Sonjan ja Harrin rauhasta luopuisi lasten takia.)
-
Vooi vitsii. Voin kuvitella, että Eetun kanssa olisi tavallaan ihan hyvä perustaa perhe. Hän on vakaa ja ilmeisesti järkevä, tasainen ja yleensä reilu. Ei ole pelkoa, että Eetu katoaa yhtäkkiä matkallaan Ärrälle ostamaan tupakkia, niin kuin jotkut isät kuulemma ovat kadonneet. Ei tarvitse jännittää, meneekö Eetulla hermo vaimoon tai lapseen, saati että kävisikö hän käsiksi. Kuulostaa hyvältä. Samaan aikaan Nellyllä on ihan tosi valideja huolenaiheita. Eetu voisi ihan hyvin kadota töihinsä, vaikka ei haihtuisikaan ärräreissulla. Hänen voisi ihan hyvin pelätä laittavan tallinsa samaan asemaan lapsensa kanssa, jos ei nyt ihan lapsen edelle sentään. Lisäksi on niitä pelkoja, joita Nelly ei vielä osaa pelätä. Olisiko Eetu sellainen iskä, joka vaikka lastaan varjeleekin, onkin yhtäkkiä sitä mieltä että pikkulapsen on turvallista talutella jotain Ukkoa ympäriinsä, koska hevosiinhan voi aina luottaa? Nouseeko sen lapsen kuolemanriski, kun isä vahtii?
Nelly on kuitenkin kotoutunut näemmä hyvin ympäristöönsä. Hopiavuoren hevostallissa asumisessa ja harrastamisessa huono puoli on se, ettei yksityisyyttä ole. Sen on moni hahmo saanut kokea, ja osa on oirinutkin yksityisyyden puutetta ja muiden urkkimista. Nelly on kuitenkin huomannut, että sama yksityisyyden puute tarkoittaa myös hyvässä sitä, ettei koskaan ole yksin. Aina on joku, jolle tuupata vauva, kun se huutaa ja huutaa ja alkaa pelätä, että kohta tulee ravistelleeksi sitä. Aina on jonkun silmäpari näkemässä ja joku kieltämässä, kun pikkukakara keksii jonkin tempauksen ja kiitää toteuttamaan sitä formulan vauhdilla. Aina on joku, jolle tekstata, kun ahdistaa, ja joku sanomassa rohkaisevia sanoja ja tarjoamassa kaffia. Vaikka Nellyllä ei ole helppoa (ja vaikka äidiksi tuleminen on varmasti aina pelottavaa), Nellystä ei tule yksinäistä äitiä niin kuin monesta muusta, vaan hän saa siinä samalla pitää muut roolinsa ja ihmissuhteensa.
-
Kaikkeen ne hahmot (varsinkin Nelly!!) toistensa elämissä sotkeutuukin utelemalla. Ja mistä ihmeestä kaikille on tullut vimma lukea ilmeisesti eroottista kirjallisuutta! :DD
-
No, ainakin Hello on lojaali, vaikka olisikin ihan pimeä. Ehkä mäkin mieluummin olisin lojaalin kuin välkyn kaveri, jos olisi ihan pakko valita. En epäilisi yhtään, etteikö Hello ajattaisi Noaa Helsinkiin konstilla taikka toisella. Toinen idea kuulostaa kuitenkin paremmalta. En malta odottaa, että pääsisin lukemaan, mitä äiti tuumaa Hopiavuoresta. Onhan hän meillä jo käynyt ja osoittautunut suosituksi tyypiksi, mutta silti. Sitä paitsi jos olisin Noan asemassa, mä ainakin kihisisin halusta näyttää mun äidille kaiken: sen miten hiljaista on yöllä, miten varsat on isoja ja hienoja, millainen mun huone on, mitä tapaan tehdä kotona, millaisia mun uudet kaverit on… (Jep, olen aina ollut mammanpoika!) Varsinkin kun musta tuntuu, ettei Noalla ole mitään hävettävää. …ainakaan Hellon lisäksi…
Sun dialogissa on jonkun verran samaa ongelmaa tai ”ongelmaa” (valitse itse, niin mäkin tein) kuin mulla. Isot tytöt ja pojat sanoo, että dialogi pitää pitää erillään kuvauksesta ja johtolauseet pitää pitää lyhyinä. Muuten on kuulemma raskas lukea. Mä olen henkilökohtaisesti eri mieltä, vaikka mulla ei oikeasti ole varaa olla minkään gurujen ja kirjoittajajumalien kanssa eri mieltä. Mä tykkään lukea dialogia ja kuvausta iloisesti sekaisin ja tykkään siitä että hahmot liikkuu ja jopa ajattelee jonkin verran puhuessaan. En koe sitä ollenkaan raskaana. Sen sijaan koen dialogin keskelle kirjoitetun yhtenäisen kappaleen aika usein taukona, joka katkaisee dialogin ja jonka ajan hahmot ovat pysähtyneenä hiljaa. Jos meinaat julkaista joskus jotain, saatat saada noottia dialogistasi, ja samoin saan tietenkin itsekin. Täällä taas et saa noottia, koska mä olen eri mieltä. Tarkkaile kuitenkin dialogeja etenkin julkaistuissa romaaneissa ja novelleissa, jos sellainen kiinnostelee: saatat lopulta päätyä eri ratkaisuun kuin joku minä. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen, ettet ainakaan vielä pidä dialogiasi raskaana, koska se tarkoittaa mun mielestä kivempia dialogeja.
-
Nii just. Kun menee huonosti, menee aina vaan huonommin ja huonommin ja huonommin ja sitten siihen kaikkeen ei osaa enää edes suhtautua. Ei kahta ilman kolmatta ja mitä näitä nyt on: kyllä vanha kansa tietää. Pieni toivon pilkahdus tekee kaiken kamalan vaan kamalammaksi taiteessa, ja oikeassakin elämässä kauheuden keskellä herkästi pelkää hyvän hetken hajoavan.
Steffen vieminen pois tällä tavalla kuulostaa ihan varmasti Camillan mielestä rangaistukselta. Vaikka Gunnar aiemmin kertoi, että yrittää vain ajatella Camillan parasta eikä tilanne ole lopullinen, mistäs Camilla sen tietäisi? Jos kuulisin vain sen verran kuin Camilla (ja vieläpä kolmannelta osapuolelta, hyi), tuntuisi tämä mustakin kyllä aika romahdukselta. Ajoitus on huonoin mahdollinen: nyt menee huonosti. Jos Steffe otettaisiin pois voittoputkensa päätteeksi, kipeää sekin tekisi, mutta ainakin Camilla voisi ajatella tehneensä hyvää työtä ja hevosen menevän siksi vaikka myyntiin tai jotain, koska Camilla on tehnyt siitä arvokkaan.
Samalla jokainen aikuinen ihminen jollain tasolla tietää, että ellei eläin ole ihan kokonaan oma, se saattaa kadota pysyvästi tai väliaikaisesti omistajansa päätöksestä. Hyyi, Camillan tuskaa kammoavana mulla ei ikinä ole ollut esimerkiksi sijoituskoiraa, vaikka siinä saisi kuinka hyvää oppia kasvattamisesta. Joku voi ottaa sen pois, vaikka vain pentujen ajaksi, ja kuka nyt haluaisi luopua eläimestä, josta välittää?
-
Vitsit kun kehtaisi tuoda kaikki omat hahmot tänne. Haluaisin nimittäin varmaan kirjoittaa mukana, kun Niklas menee ekan kerran TT-skabassa (jos se ensi vuonna päätetään sittenkin järjestää kaikille avoimena), vaikka se joka vuosi musta viekin mehut. Mun täällä kiinteästi olevat hahmot on vähän vääränlaisia… 🙁
Mutta ainakin Niklaksella on intoa! Vaikka se purkautuis välillä häsläämisenä, innostus tekemistä kohtaan on kai paras perusta. Siitäkin on varmasti ihan hirveästi lisäboostia, kun on Marshall opettamassa: kaikilla ei ole. Lukijan on myös helppo olla Niklaksen puolella hänen urotöissään, niin kuin ratsastusta opettelemassa. Niklas ei ole vielä mestari, mutta hän on niin oikean ihmisen oloinen virheineen, että hänen asemaansa on helppoa asettua. Niklas on myös automaattisesti ollut uudessa elämässään tarinan hyvis, jonka onnistumista toivotaan ja odotetaan. Siinä ei ole mitään pahaa, vaan ennemminkin toivon, että asia pysyisi hyvän aikaa sillä tolalla. Kun Niklas on pääosassa, tietää aina vähän että mitä odottaa ja on turvallinen olo lukea.
Enemmän kuin TT:sta ja jopa enemmän kuin Niklaksen oppimisesta mä olen onnellinen siitä, miten muut hahmot saa tietää Niklaksen suunnitelmista. Hän on hyvä hahmo hölöttämään toimensa julki. Samalla Janna saa kutsun vähän niin kuin valmennukseen. Pitkään harrastaneena olen alkanut inhota monia perinteisiä virtuaaliheppatekstilajeja, myös perinteisiä virtuaalihevosvalmennuksia. Tällainen epävirallinen ekstemporevalmennus, joka on luonteeltaan epävirallinen, toimii näköjään muhunkin hyvin lukijana, ja veikkaisin että voisi toimia myös kirjoittajana.
Tässä tekstissä kuva ja kirjoitus täydentävät muuten tosi hyvin toisiaan. Toisessa ei toisteta sitä, mitä toisessa kerrotaan, vaan kummatkin antavat uutta informaatiota siitä mitä tehdään.
-
A15: Typyn paras peuhukaveri oli nimeltään Kerttu. Oikeita vastauksia tuli monta, mutta ensimmäinen tuli melkein heti Keskustan kautta.
B15: Seuraavia tarinoita muisteltiin erityisen hauskoina.
1. Hauskoja tarinoita on tosi monta, mutta päällimmäisenä mieleen tulee se jo kerran mainittu Outin Pakko treenata. Kuten sanoin, se on edelleen hillittömän hauska eikä sitä suinkaan vähennä se hyvin närkästynyt kuva Hellosta.
Toinen on Hellon, anteeksi siis Jepen kirjoittama Soittakaa elsut!! ja kolmas Tiitus, koronan uhri 1.2. Listaan, koska tiukalla aikataululla en kerkeä näitä sen enempää purkamaan yksitellen. Jokainen näistä on jollain tavalla riemastuttanut mua, vähintäänkin sen verran että oon hymyillyt ja tuhahtanut huvittuneena nenän kautta, tai sitten ihan sen verran että oon nauranut ääneen. Hopiavuoren porukka on kyllä ihan mahtava!
– Pakko treenata, by Outi
– Kohtuus on suhteellista, by Hello
– Kakkukaffit, by Chai
– Hiljainen vieras, by Eetu
– Keksikatastrofi, by Nelly
– Hellon ja Skotin osallistuminen Hehe- luokkaan, by Hello
– Tarina, kun Marshallista tuli LeMershall, by Marshall
– Kasvupiste, by Eira
– Sirkkeli ja naulapyssy, by Hello
– Se päivä kun musta tuli apupoika, by Niklas
– Suuri kattomunaturnaus, by Hello
– Runotuokio ft. Runokone.fi, by Nelly
Ja ainakin tsiljoona muuta tarinaa vielä lisäks!! :DD -
Oho! Mulle oli iloinen yllätys, että Niklas vaikuttaakin suorastaan tulevan toimeen Eiran kanssa. Eira on nimittäin varmasti myyty jo siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ihminen maailmassa tuntuu oikeasti ymmärtävän hänen puhettaan ja sanovan hänen ideaansa vieläpä toteuttamiskelpoiseksi.
Olen lukenut tämän tarinan tosi monta kertaa, enkä osaa vieläkään päättää, mistä jutusta tykkäisin eniten. Ehkä siitä, miten Niklas tietää osaavansa jotain hyvin ja pitää puoliaan? Siitä, miten hän tarttuu toimeen ja onkin innokas rakennusmies, vaikka raahattiin mukaan ehkä vastoin tahtoaan? Siitä, miten Eiran säksätys on kuvattu Eiralle uskollisesti, mutta samaan aikaan Niklaksen silmin niin, ettei se olisikaan yhtään ärsyttävää? Niklaksen luonteesta, kun hän on niin valmis auttamaan? Ehkä lempijuttuni on näistä kaikista hienoista asioista huolimatta se, miten hirveän määrän uusia taitoja olet saavuttanut lyhyessä ajassa. Sanon tätä aina välillä kirjoittajille, mutta nyt olisi taas se hetki, kun kannattaisi kaivaa esiin jokin teksti tasan vuoden takaa ja vertailla. Taas on sellainen paikka, että näkisit oman kehityksesi kevyellä analyysillä.
Taas on hetki, kun en tiedä mitä oikein kommentoisin. Olen tosi iloinen tästä tarinasta ja tosi ylpeä sinusta kirjoittajana.
-
Ooooi että ne pennut on vaan ihania naskaleistaan huolimatta. Ne on just sellaisia, että ensin on vauhti päällä ja sitten tulee väsy. 😀
