Kirjoitetut vastaukset
-
Viestit
-
Meitä ei kuolema erota
Minulla oli pehmeä tyyny ja nenä Nellyn niskassa, kun mietin, mihinköhän meidän tarinamme pian loppuisi. Oli mahdottomuus, että yksi ihminen saisi kaiken haluamansa. Se ei voinut olla terveellistä, ja siksi kai en ollutkaan kuullut niin koskaan käyvän. Minulla oli jo talli, minun suurin unelmani, joten muuta ei olisi luvassa. Silitin Nellyn ksivartta ja pidin silti silmiä kiinni. Tästä naisesta ei tietenkään tulisi minun vaimoani tai minun lasteni äitiä, mutta en voisi päästää hänestä suosiolla irtikään. Halusin pitää hänet niin kauan kuin voin, vaikka meitä ei erotakaan kuolema, vaan jokin muu.
Kun puristin Nellyä lähemmäs itseäni, tajusin, ettei hän ollutkaan vielä nukahtanut.
”Eetu…”
”Mm?”Tuuli oli herännyt öisin viimeaikoina. Se ujelsi savupiipussa ja kolisutteli kattoa niin, että alas asti kuului. En ollut koskaan kysynyt, olivatko yläkerrassa nukkuvat Jilla ja Noa hyväunisia. Minusta tuulen rämisyttely ja laulu oli kotoisaa, kun sisällä oli lämmin ja hevoset tallissa turvassa.
”Meidän pitäis puhua yhdestä asiasta.”
Nelly kuulosti raukealta, mutta tunsin hänen käsivartensa ja hartiansa jännittyvän. Jos asia olisi oikeasti ollut kuolemanvakava, hän ei olisi ottanut sitä puheeksi sillä tavalla sylissäni. Toisaalta jos se olisi ihan mitätön, se olisi voinut odottaa aamuun. Nelly tahtoi yleensä keskustella niin, että sai pidettyä katsekontaktia yllä.
”Tunnustakkoo sä ny, jotta sä petit mua meirän uuren tallipoijjan kanssa?” mumisin hänen niskaansa hymyillen.
”Mitä?” Nelly naurahti ja hänen hartiansa rentoutui halauksessani.
”Eira sanoo jotta soon nähäny teirät”, kerroin huvittuneena. Eira oli ollut raivoissaan.
”Voi video, kiinni jäin”, Nelly huokaisi ja oli taas hiljaa.Nyin hänet parempaan asentoon käsivarteni päälle ja kiemurtelin kunnes sain peittoa vähän alemmas, ettei minun tulisi kuuma. Kun sain toisen käsivarteni peiton päälle, haroin hänen hiuksiaan ja viimeinkin tunsin, että minua nukutti. Ajattelin sumeasti, etteii se haittaa juuri nyt, vaikka tämä joskus päättyykin. Kun tämä päättyisi, se tapahtuisi reilusti ja kunniallisesti. Nelly sanoisi, ettei halua minua enää ja lähtisi. Minä surisin ja sitten toipuisin, mutta seuraavalla kerralla en ryhtyisi tähän enää uudelleen. Ensin nauttisin tästä hetkestä niin kauan kuin sitä kestäisi, sillä tämä ei tietenkään oikeasti loppuisi minkään tallipojan suutelemiseen suulissa. Kaiken muun paitsi sen ja kuoleman tietenkin kestäisin.
Vasta kun olin itse nukahtamaisillani Nellyn tasaiseen nukkuvan hengitykseen, muistin, että hänellä oli todella ollut jotain asiaa. Etsin hänen kätensä käteeni. Hän kertoisi huomenna, jos se olisi muistamisen arvoista.
-
Tulokset
Luokan 1 tulokset
1. Eemil Sodantaival (VRL-01436) – Vedette (he B)
2. Alviina Herrala (VRL-05265) – C Brown VH16-043-0041 (helppo B)
3. Saga Isberg (VRL-12637) – Ryövärin Velhotar VH14-018-1087 (Vaativa B)
4. Sonja Lovell (VRL-11911) – Rushock Smoochum VH18-029-0079 (Helppo A)
5. Kaspian Franssi (VRL-05265) – Lazur SOV VH16-101-0001 (helppo A)
6. Reija Käkiharju (VRL-11936) – Sotamaalauksen Castiel VH19-018-0665 (HeA)
7. Eetu Hopiavuori (VRL-02753) – Forceful (Vaativa B)
8. V. Penrose (VRL-14429) – Avraham VH18-104-0018 (Helppo C)
9. Nelly Jokikannas (VRL-14758) – Cozmina KHw VH17-218-0004 (Vaativa B)
10. Layda (VRL-14488) – Synd Lyric VH16-023-0026 (Helppo B)
11. Sonja Tähdistö (VRL-00329) – For Salieri (heA)
12. Elva (VRL-14586) – Yawp Adelaide (HeB)
13. Oona MacFarland (VRL-00345) – Mustasuon Brigitha VH18-018-0295 (helppo A)
14. Aada Lehmusvaara (VRL-14149) – Gone Bananaz VH20-031-0011 (He C)Luokan 1 tuomarikohtaiset tulokset ja kommentit
Kolme tuomaria (1, 2 ja 3) järjesteli osallistujien tuotokset järjestykseen. Alla tulokset ovat muodossa
tuomarin 1 antama sijoitus, tuomarin 2 -”-, tuomarin 3 -”- osallistuja
Kommentti
Kuten tuomarikohtaisista sijoituksista huomaa, taidetta ei voi arvioida hirveän objektiivisesti. Tuomarin mieltymykset vaikuttavat ja saavat vaikuttaa tuloksiin. Älä lopeta kirjoittamista!
Kiitos ihanille tuomareille hyvästä työstä!Tuomarin 1 yleiskommentti:
Tätä luokkaa oli hyvin hankala tuomaroida tuotosten korkean laadun vuoksi!
Paljon taitavaa kerrontaa, tehtävänannon mukaista (onnistunutta!) tunnelmointia, huumoria, erilaisia
tunnetiloja sekä kertojaäänen sävyjä niin pakkasesta kuin muistakin asioista ratsusta kanssaihmisiin. Todella onnistuneita tuotoksia, joita oli ihana lukea ja hiuksia harmaannuttava asettaa järjestykseen!1. 1. 2. Eemil Sodantaival (VRL-01436) – Vedette (he B)
Tuomarin 1 kommentti:
Edukseen erottuva kerrontatapa, sävy ja tunnelma. Itseironia puree, kieli on rikasta ja eläväistä.
Tehtävänanto on sisäistetty täydellisesti, tässä tuotoksessa on tunnelmoitu koko rahan edestä, isolla
siveltimellä, ja paljon muutakin kuin pakkasilmaa!Tuomarin 2 kommentti:
Ensimmäisen lauseen jälkeen tiesin että aijai, tästä tulisi hieno lukukokemus! Ja sitä se olikin! Tykkäsin ihan hurjana kerrontatyylistä, tekstityylistä ja valituista puhekielen tehostesanoista. Yksityiskohtia rakastavana lukijana tämä oli todella miellyttävä ja mukava lukea ja ahmin tekstiä kuin hullu puuroa. Mukavan humoristinen, kertoi hahmosta ja hevosesta. Tätä tekstiä ahmi kuin hullu puuroa. Hienoa!Tuomarin 3 kommentti:
Tämän tarinan paras puoli on hiotut sanavalinnat.4. 2. 5. Alviina Herrala (VRL-05265) – C Brown VH16-043-0041 (helppo B)
Tuomarin 1 kommentti:
Nokkelia sanavalintoja, hienoa pakkasen purevuuden kuvailua! Kertojan harmistuneisuus ja
turhautuneisuus niin säätä kuin kouluratsastusmuotia kohtaan on kutkuttavan hauskaa luettavaa.
Tappiomieliala käännetään loistavasti tuohtumukseksi.Tuomarin 2 kommentti:
Tässä tekstissä on hyvin hyödynnetty tehtävänannossa haluttua tunnelmaa. Vahingonilo on paras ilo vai miten sen meni. Kyntöaura nauratti. Hahmon hampaan irvessä ratsastus oli hyvin viihdyttävä, ei tainnut tosiaan Pohjanmaan ihanat talviolosuhteet miellyttää! XDTuomarin 3 kommentti:
Tuore näkökulma kisatouhuun!2. 4. 7. Saga Isberg (VRL-12637) – Ryövärin Velhotar VH14-018-1087 (Vaativa B)
Tuomarin 1 kommentti:
Vahva, kiinnostava, erottuva aloitus, joka nappaa lukijan tiukkaan käsikynkkään. Hieno kokonaisuus, tyyli
kantaa alusta loppuun, tunnelmassa tapahtuva hienovarainen muutos on toteutettu taitavasti.Tuomarin 2 kommentti:
Mielenkiintoinen kerronta ja kuvailu ja tarina. Erottui edukseen, toimii vaikka onkin vain kisatekstimäinen. Yksityiskohtia mukavasti, hevosesta on kirjoitettu ihanasti ja kertoo tarinaa hahmon ja hevosen ja egoistisen omistajan välillä.Tuomarin 3 kommentti:
Tarinassa on erottuva tyyli.8. 3. 4. Sonja Lovell (VRL-11911) – Rushock Smoochum VH18-029-0079 (Helppo A)
Tuomarin 1 kommentti:
Erittäin hyvä lopetus. Mukavan itseironinen sävy, hauska teksti lyömättä yli. Kertojan häpeä sekä pieni
epätoivo välittyy hienosti tekstistä lukijalle. Hyvä esimerkki tekstistä, joka kasaa ongelmia ja häpeänaiheita toisensa perään toimivalla ja uskottavalla tavalla.Tuomarin 2 kommentti:
Mukava pohjustus tekstille, toi siihen mukavasti sielua ja saa sen toimimaan myös vaikkapa päiväkirjatekstinä pelkän kisatekstin sijaan. Laatuääliö nauratti. Hyvä, miellyttävä kerrontatyyli ja teksti kulki todella hyvin ja jos oli kirjoitettu vähän pilke silmäkulmassa, niin se välittyi! Tehtävänantoa itsessään olisin kaivannut vähän enemmän, mutta toimi silti erittäin hyvin!Tuomarin 3 kommentti:
Samastuttava, hauska tarina.10. 8. 1. Kaspian Franssi (VRL-05265) – Lazur SOV VH16-101-0001 (helppo A)
Tuomarin 1 kommentti:
Ihastuttavan viattoman oloinen päähenkilö, nuoren epävarmuus ja nolostelu täysin turhanpäiväisestä
hupsusta muistosta saavat hymyilemään kaikessa inhimillisessä, hellyttävässä uskottavuudessaan.
Tunnelma ja kohtaus kuin nuorten hevoskirjasta!Tuomarin 2 kommentti:
Toimiva kerronta, mielenkiintoa herättävä alku. Tekstissä kävi erittäin hyvin ilmi se että kyseessä oli nuori hahmo! Ja huulikouristus voi apua! XD Lopetus on omalla tavallaan tosi hellyyttävä, hahmon ja hevosen välinen suhde syventää tekstiä kivasti ja antaa sille sielua. Tuntihevosesta omaksi hevoseksi. Tehtävänannon hyödyntämistä olisin kaivannut.Tuomarin 3 kommentti:
Kaspian, olet suloinen! 😀6. 7. 6. Reija Käkiharju (VRL-11936) – Sotamaalauksen Castiel VH19-018-0665 (HeA)
Tuomarin 1 kommentti:
Kipakka, loppua kohti entisestään sisuuntuva kertoja, joka puree pakkasta takaisin. Hyvää, hauskaa
tunnelmaa ja kerrontaa sisukkaasta ratsastajasta, joka olisi voinut omasta mielestään valita fiksummin,
mutta päätti pärjätä valintojensa kanssa – vaikka vähän väkisin.Tuomarin 2 kommentti:
Sujuva kerronta, hahmon määrätietoinen persoona paistoi tekstistä, tekstin lopussa hyvä jäänsärkijä sen kaiken itsevarmuuden ja valitusvirren kanssa. Tehtävänannon hyödyntämistä olisin kaivannut hieman lisää.Tuomarin 3 kommentti:
Tuoreen tuntuinen teksti, jota ei ole turhan takia venytetty.5. 13. 3. Eetu Hopiavuori (VRL-02753) – Forceful (Vaativa B)
Tuomarin 1 kommentti:
Tasaisen varmaa, lopputekstistä haaveiluun taittavaa kerrontaa ja tarinankuljetusta. Seesteinen tunnelma,
joka tasapainottelee hienosti kertojaäänen verryttelyyn keskittymisen sekä kotimaisemiensa ihasteluun.
Pakkasesta viis, kotona on hyvä olla!Tuomarin 2 kommentti:
Koivut ja pituusmääreet olivat mielenkiintoinen tehokeino kerronnassa, sitoi tekstiä hyvin yhteen. Omanlainen kerrontatyyli, mistä kävi ilmi hyvin ratsastajan kaipuu aidattomaan, rajoittamattomaan ratsastushetkeen missä on vain lumiset maisemat, hevonen ja ratsastaja ja kettuystävät. Tekstiin olisin kaivannut hetkä enemmän hahmon persoonaa ja pieniä yksityiskohtia syventämään tarinaa.Tuomarin 3 kommentti:
Hillityn ylpeyden isännän omista maista voi tuntea.3. 6. 13. V. Penrose (VRL-14429) – Avraham VH18-104-0018 (Helppo C)
Tuomarin 1 kommentti:
Selkeä, vahva kertojaääni. Hyvää, hauskaa kuvailua, erottuva sävy ja hyvää kuvailua ja tunnelmointia niin
säästä kuin radasta, jossa kaikki ei mennyt kuten Strömsössä. Hyvin rytmitetty teksti, kertojan
koettelemuksiin on helppo samaistua.Tuomarin 2 kommentti:
Hienosti toteutettu tehtävänanto. Lukijalla välittyi hyvin se struggle mitä ratsastaja möhköhevosineen kävi läpi siinä ah niin ihanassa viimassa ja lumisateessa. Persoonallinen teksti, mukava ja toimiva kuvailu, selkeä kertojaääni välittyi hyvin lukijalle.Tuomarin 3 kommentti:
Parasta tarinassa on näkökulma, joka pysyy koko ajan ratsastajan pään sisällä.9. 10. 8. Nelly Jokikannas (VRL-14758) – Cozmina KHw VH17-218-0004 (Vaativa B)
Tuomarin 1 kommentti:
Sormien ja korvien kiinnipysyminen on hauska ja todentuntuinen huoli purevassa pakkassäässä.
Kauhuskenaarioilla alkava tarina rytmittyy hauskasti itse suorituksella sekä jäätymisputoamisuhan alla
olevien osasten murehtimisella.Tuomarin 2 kommentti:
Toimiva kerronta. Tekstiin itseensä olisin kaivannut enemmän yksityiskohtia, enkä vain tekstiä siitä millainen sää oli ja miten rata tehtiin. Tehtävänannon noudattaminen oli kuitenkin hyvää, kylmyyden ja sen kaiken epätoivontapaisen sen takia melkein tunsi. Ei kuitenkaan erottunut muista teksteistä mitenkään merkittävästi edukseen.Tuomarin 3 kommentti:
Ruumiinosien irtoilu tarinan alussa ja lopussa sitoo langanpäät hyvin yhteen.12. 5. 11. Layda (VRL-14488) – Synd Lyric VH16-023-0026 (Helppo B)
Tuomarin 1 kommentti:
Pohdiskelu lapsuusajan säänkestävyydestä (tai paremminkin piittaamattomuudesta) tuo hauskaa kontrastia
nykyhetkeen, jona kertoja ei ole aivan niin kisahetken lumoissa, että ohittaisi vallitsevan säätilan.
Loppukaneetin jälkiviisasteleva sävy hymyilyttää.Tuomarin 2 kommentti:
Miljöön talvisuutta oli kuvailtu hienosti ja toimi tehtävänannon kanssa hyvin. Kerronta oli miellyttävää ja toi hahmosta tietämättömälle lukijalle myös hyvin pieniä yksityiskohtia ilmi lapsuudesta ja hahmon luonteesta. Hyvä, toimiva lopetus.Tuomarin 3 kommentti:
Tosi tunnelmallinen miljöökuvaus!7. 14. 10. Sonja Tähdistö (VRL-00329) – For Salieri (heA)
Tuomarin 1 kommentti:
Vahingonilo muidenkin kylmäkokemuksesta tuo huvittavan vivahteen ensimmäiseen kappaleeseen. Kertoja
maalailee melkoisen kasan kauhukuvia suorituksestaan, vähän vähätteleekin itseään. Pakkasesta
huolimatta pohjavireeltään lämminhenkinen teksti.Tuomarin 2 kommentti:
Toimiva kokonaisuus, ei kuitenkaan erottunut muista teksteistä mitenkään merkittävästi edukseen. Tehtävänantoa oli hyödynnetty kerronnan kuvailussa.Tuomarin 3 kommentti:
Samaistuttavaa kuvausta jännityksestä ja olosuhteista.11. 12. 9. Elva (VRL-14586) – Yawp Adelaide (HeB)
Tuomarin 1 kommentti:
Muutama murresana ilahduttaa; ensi kerralla vedä reippaasti enemmän omaa murretta näkyviin, se on
hyvä tehokeino, ja olisi nytkin korostanut otsikon ja vieraan paikan tuntua kertojaäänen turvautuessa
johonkin tuttuun maiseman ollessa kaikkea muuta. Hyvin etenevä teksti osuvin kielikuvin höystettynä.Tuomarin 2 kommentti:
Miellyttävä kerronta, mutta jokseenkin mielestäni jäi osittain suppeaksi. Kotikaipuu välittyi lukijalle hyvin tekstissä. Maisemakuvailu oli hyvää, samoin tehtävänannon kuvailu, mutta juurikin se tunnelmointi jäi mielestäni paikoin latteaksi. Napakka, toimiva teksti kuitenkin kaikesta huolimatta!Tuomarin 3 kommentti:
Tiivis ja hauskasti kahta eri miljöötä vertaileva kuvaus.13. 9. 14. Oona MacFarland (VRL-00345) – Mustasuon Brigitha VH18-018-0295 (helppo A)
Tuomarin 1 kommentti:
Säätä hyödynnetty mukavin kielikuvin ja kerronnallisin pikkuseikoin. Paikoin hieman huolimatonta kieltä,
mutta nekin pieniä ajatusvirheitä eivätkä haitanneet lukukokemusta. Säätilaa ja sen vaikutuksia peilattu
hienosti hevosen käytöksessä.Tuomarin 2 kommentti:
Olisin kaivannut ehkä vähän enemmän tehtävänannon huomioimista kerronnassa ratsastuksen osalta, tunnelmointia hyödynnettiin hyvin tekstissä. Kerronta oli miellyttävää, nopeatempoista ja kertoi hevosen ja ratsastajan välisestä suhteesta ja hevosen luonteesta. Lopetuksen ansiota tekstistä ei jäänyt leijumaan se kisajännitys ja -suoritus, vaan rento maisemaihastelu -fiilis.Tuomarin 3 kommentti:
Pikkukisojen tunnelma välittyy hyvin.14. 11. 12. Aada Lehmusvaara (VRL-14149) – Gone Bananaz VH20-031-0011 (He C)
Tuomarin 1 kommentti:
Sympaattinen, rauhallinen teksti niin kerronnaltaan kuin kielikuviltaan (poikkeuksena jäätyneen loskan
hakkaaminen). Pieniä, yksinkertaisia mutta toimivia huomioita pitkin tekstiä huonosta ääreisverenkierrosta
mukinpohjan liruteehen.Tuomarin 2 kommentti:
Miellyttävä kerronta, nopeatempoinen ja kuvailu toimi. Kisajännitys välittyi lukijalle, sisko on kirjoitettu onnistuneesti tsemppaamaan ratsastajaa. Hyvä, napakka lopetus.Tuomarin 3 kommentti:
Tarinan vahvuus on sen herttainen tunnelma ja suloisuus.Luokan 2 tulokset
1. Anmari Franssi (VRL-05265) – Sinevan Clarinora VH18-031-0189 (Intermediate I)
2. Avrelian Ismailov (VRL-12701) – Cathedral Gardens VH19-012-0142 (Grand Prix)
3. Milan Mijatović (VRL-02753) – Bifrons (Vaativa A)
4. Silja Seljaranta (VRL-11523) – Bulgari VH19-031-0196 (Prix St. Georges)
5. Miltsu (VRL-05564) – So Apalled Rewa VH12-013-0074 (int II)
6. Sonja Lovell (VRL-11911) – Boston Exclusive d’Lion VH18-044-0081 (Vaativa A)Luokan 2 tuomarikohtaiset tulokset ja kommentit
Kolme tuomaria (a, b ja c) järjesteli osallistujien tuotokset järjestykseen. Alla tulokset ovat muodossa
tuomarin a antama sijoitus, tuomarin b -”-, tuomarin c -”- osallistuja
Kommentti
Kuten tuomarikohtaisista sijoituksista huomaa, taidetta ei voi arvioida hirveän objektiivisesti. Tuomarin mieltymykset vaikuttavat ja saavat vaikuttaa tuloksiin. Älä lopeta kirjoittamista!
Kiitos ihanille tuomareille hyvästä työstä!Tuomarin b yleiskommentti:
Yleisesti ottaen laadukasta ja mukavasti kuvailevaa kirjoittamista, josta välittyy pikkukisojen tunnelma erinomaisesti2. 2. 1. Anmari Franssi (VRL-05265) – Sinevan Clarinora VH18-031-0189 (Intermediate I)
Tuomarin a kommentti:
Siis kyllä, juuri tällaista meininkiä Hopiavuoressa on Suurten Kisojen Aikaan! Pisteet myös siitä kuinka miljöö oli huomioitu mainitsemalla Vanha Päätie ja murteella puhuminen.1. 3. 3. Avrelian Ismailov (VRL-12701) – Cathedral Gardens VH19-012-0142 (Grand Prix)
Tuomarin a kommentti:
Pystyin oikein näkemään kuinka Avrelian katseli paikkaa ja ihmisiä nenänvarttaan pitkin, kun hän saapui paikalle täydellisellä hevosellaan täydellisesti pukeutuneena näyttämään miltä oikea kouluratsastus näyttää.5. 1. 2. Milan Mijatović (VRL-02753) – Bifrons (Vaativa A)
Tuomarin a kommentti:
Kivasti kuvattu kirjaimellisesti maneesia ja vaikka todettiin, ettei se ole yhtä hohdokas kuin Dressage Masters, se on tälle ratsukolle silti palatsin arvoinen paikka3. 4. 5. Silja Seljaranta (VRL-11523) – Bulgari VH19-031-0196 (Prix St. Georges)
Tuomarin a kommentti:
Mainio tarina, jossa huomioitiin hyvin, että kyseessä on vain pikkukisat suuren Dressage Mastersin rinnalla.4. 6. 4. Miltsu (VRL-05564) – So Apalled Rewa VH12-013-0074 (int II)
Tuomarin a kommentti:
Kivasti vertailtu katsojamääriä ja niiden aiheuttamaa meteliä – tai tässä tapauksessa niiden puutetta. Ja hyvä huomio tuo, että hevonen jännittääkin sitä, kun onkin ”liian” hiljaista.6. 5. 6. Sonja Lovell (VRL-11911) – Boston Exclusive d’Lion VH18-044-0081 (Vaativa A)
Tuomarin a kommentti:
Tarina oli kiva, mutta ei täyttänyt tehtävänantoa ihan samalla tavalla kuin muut. -
Tuomarit miettivät vielä arvioitaan. Sillä aikaa muut voivat tutustua tarinaluokkien upeisiin tuotoksiin!
-
Nyt pukkaa tarinatapahtumaa, jota mä jo kannatin kahdella hahmolla, jotta tällaisia järjestettäisiin tulevaisuudessakin. 😀
Temppuratsastuskurssi!!Kun ohjelmaa katsoo, tätä ei tarvitse ottaa ihan hirveän vakavissaan. <3 Jos joku toinenkin haluaa tulla, Eiran iskä aikoo ajaa trailerin kanssa, joten kyytiin mahtuu yksi tyyppi hevosineen. (Eira on sairaan iloinen kun kerrankin pääsee edes johonkin.) Jos innostutaan isommalla porukalla lähtemään, keksitään muuta kuljetusjärjestelyä sitten. Ja jos ette Hopiavuoren hahmoilla halua tulla, tulkaa nyt hyvät ihmiset vaikka niiden laatisheppojen kanssa niin saatte kivaa täytettä päiväkirjoihin ja vaihtelua niihin välillä kuolettavan pitkäpiimäisiin laatismerkintöihin. 😀
-
Tervetuloa vielä kerran.
Sinulla näyttää olevan kirjoittajana jo kokemusta tarinankerronnasta, mutta ei tietenkään vielä Hopiavuoren menosta. 😀 Avauksesi onkin, niin kuin Nellykin sanoi, vahva. Arvostan aina yksityiskohtia tekstissä, kun ne tuodaan esiin luonnollisella tavalla, niin kuin vaikka tässä Fedoran rahatilanne. Siitä voi päätellä jotain jo auton perusteella. Ujutat mukaan kovasti vihjeitä myös Fedoran luonteesta ja mieltymyksistä — siis sekä hevosten että muun suhteen.
Seuraavana alkaakin hurja työmaa! Miten saat miljöön heräämään henkiin ja kerrottua Hopiavuoren tunnelmasta, jatkuvasta kuhinasta ja vilinästä, kun konteksti ja muut hahmot ovat meille kaikki kaikessa? Tämän vuoren valloittaminen on onneksi mahdollista, ja huhuillaan että kiipeämisen jälkeen onkin vaikeuksista ja rankasta uuden opettelusta huolimatta tyytyväinen olo. Onneksi olet jo pitkällä: olet selkeästi kirjoittanut ennenkin.
-
Taaskaan ei olla mun vahvuusalueella kommentoijana. 😀 Näen sen verran, että tällä on vaativa asento. Lisäksi luonnosmaisuus on mun nähdäkseni nostamassa päätään virtuaaliheppojen kuvituksessa, ja mun mielestä se trendi ei ole lainkaan huono. Sitä tyyliä kannattaa toden totta tukea. Joku on huolissaan siitä, että kuvitusten taso laskee luonnosten julkaisemisen myötä, mutta en minä. Mitä enemmän näkyy tällaisia vähäsen hiomattomampia töitä, sitä enemmän niitä uskalletaan julkaista vastakin. Tähän ei mene yhtä kauaa kuin viimeisteltyyn maalaukseen, joten näitä ehtii tehdä useamman. Se tarkoittaa puolestaan enemmän kuvitettuja tarinoita ja monipuolisempaa taiteilua kuin pelkkä sanataide. Ja kaikki taide on lähtökohtaisesti ihmiselle hyväksi.
-
Aluksi:
Mulla on ollut niin kamala ikävä Chaita. Se on hahmo, joka on pelastanut mut nyt kolme kertaa. Jollekin muulle tulee semmonen turhautunut ja paha olo esim kun ei saa liikuntaa tai rakkautta tai tupakkaa tai sosiaalisia kontakteja, mutta mulle se olo tulee siitä, kun en saa kirjoitettua. Nyt on kulunut puoli vuotta siitä, kun viimeksi olin tyytyväinen omiin juttuihini ja draivi päällä. Kirjoitin yhden jutun Chaista ja tässä Chai sai yhden ainoan maininnan, ja taas musta tuntuu että olen täsmälleen siinä, mihin kynä mun kädestä tipahti puoli vuotta sitten tappotahtisen työn takia. Chai on väärä tyyppi Otsonmäelle, mutta oli oikein tuoda se. Ai miten se mut pelasti. Tämä tarina puolestaan muistutti mulle, kuka Chai olikaan, ja kuka Ekku on. Yritän olla kommenteissa tarttumatta liian pitkäksi aikaa omiin hahmoihini, mutta nyt mun täytyy jaaritella Chaista ja sanoa kiitos. Mulla on ollut maailman ihanin loppuviikko, koska Chain ja tämän tarinan takia tiedän kuka olen ja osaan kirjoittaa taas. Tuntuu kuin olisin ollut nääntymässä nälkään ja nyt mulla olisi kaikkea hyvää ja terveellistä ruokaa, josta virtaisi energiaa suoraan mun lihaksiin. Uskot tai et.
(Muut: olen tavallaan pahoillani että toin Chain käymään ilmoittamatta, mutta tavallaan en. Kirjoittaminen tuntuu musta nyt ihan erilaiselta kuin vain muutamaa päivää aiemmin, ja olen paljon enemmän täysillä messissä taas!!)Mutta jaarituksesta itse tarinaan.
Luulen, että Nellyllä on jännät ajat edessään. Leikittelit jo aiemmassa tarinassa sillä idealla, että Nellyn pitäisi muuttaa Hopiavuoreen. Tässä, kun teet sitä taas, mulla on tosi kiinnostunut ja kateellinen olo. Ihan niin kuin olisin taas pikkupentu ja leikittäisiin hiekkalaatikolla, ja olisit löytänyt maailman hienoimman kissankullanpalan, jota vähän vilauttelet, mutta et anna oikein kunnolla katsoa sitä tai leikkiä sillä. Mun mielenkiinto herää siitä, miten onnistuneen avoin juoni tässä on. Nellyllä on nyt päämäärä, jota kohti häntä kirjoitat: muuttaa Hopiavuoreen oikeasti asumaan ja edetä suhteessa. Samalla, vaikka viet häntä kohti päämäärää, mulla ja jopa oikeastaan Noalla on täysi valta sotkea kaikki Nellyn kuviot. Lisäksi Eetullakin on selvä tavoite ja juonihahmotelma: se ei usko, että siitä ja Nellystä oikeasti tulee mitään, joten se valmistautuu koko ajan päästämään irti. Kirjoitin tänään jo ihan vähäsen tätä sivuten, mutta en halunnut viedä tätä kuviota loppuun asti vielä. Löytämäsi kissankulta on kerta kaikkiaan liian upea haudattavaksi vielä takaisin hiekkalaatikon hiekkaan. Tämä on musta esimerkki täydellisestä sosiaalisen kirjoittamisen suunnittelusta: tavoitteita, toiveita ja juonihahmotelma on, muta lopputulosta ei ihan oikeasti tiedä.
Toivottavasti Ekkukin ehtii joku kerta piipahtaa. Siitä on puoli vuotta, kun häntä täällä nähtiin Markus Dahlstenin mukana. 😀
-
Tämä on onnistunut tarina. Tykkään pienien hetkien kuvaamisista ja yksityiskohdista. Olin joskus itse hyvä niissä, mutta nyt univelat ja stressi saisivat mut kirjoittamaan tämänkin tarinan muotoon ”meinasin puhua Eetulle yhteen muuttamisesta mutta totesin sen vitsiksi.” On kuulkaa ahdistava tunne, kun menettää taikavoimansa, kirjoitustaidon. Mutta sen saa kuulemma takaisin lukemalla tällaisia tekstejä, joita itse haluaisi kirjoittaa taas.
Nelly on alusta asti tuonut esiin sitä, että hän viihtyy Hopiavuoressa. Tämäkin tuttavallinen jutustelu kaikkien kanssa korostaa sitä. Nelly on tyyppi, jolle on helppo puhua, ja joka osaa puhua kaikille. Sellainen, joka saa sekoiteltua jähmettyneen keskustelun takaisin juoksevaksi. Olen huomannut Hopiavuoren myötä, että hänen hahmotyyppiään tarvitaan pitkään jatkuvissa tarinoissa, olivat ne sitten telkkaridraamoja tai kirjoitettuja.
Mutta Eetu se on kyllä sellainen, että se reppana uskoo höpötyksen vitsiksi, jos niin sanotaan. Onneksi se ei suostunut sentään suoralta kädeltä muuttamaan Tiituksen kanssa yhteen, ettei se niin torvi ole. :DD
-
Hyi! Ei! Hyi! Ensimmäinen työpaikkani oli niin kuin Hopiavuori, vesiletkuineen, enkä olisi missään nimessä tohtinut uhrata sormiani lumikuningattarelle! 😀 Me oltiin niin nössöjä, että vietiin rapainen hevonen sellaisenaan sisälle, ja kumisualla pyörittämällähän se puhdistui kun antoi kuivua pölisevän rapsakaksi. Eivätpä sen tallin hevoset kyllä talvella kiillelleetkään. 😀 Onneksi siellä ei ollut silloin yhtäkään kimoa!
Mutta ainahan kaikilla elukoilla on tapana sotkea itsensä ja pilata kuviot aina just ennen h-hetkeä. Niin kuin nyt Arlekinilla. Tai meikäläisen turkkikoiralla ekoissa näyttelyissä paikan päällä just ennen kehää. Ehkä olisin Marshallin asemassa saattanut ryhtyä kyllä jopa pesupuuhiin. Hänestä isi on uhkaava ja pelottava. Mikähän on Marshallin rangaistus, jos Arlekin ei ole niin kuin pitäisi? Mitä hänellä on pelissä? Isi ei voi raahata aikuista miestä Venäjälle, ja Arlekinkin on sen verran tuore tuttava Marshallille, että se on korvattavissa tarvittaessa, vaikka kirpaiseekin. Marshallin pelko on tullut esiin, mutta liekö se sellaista lapsenomaista yleistä pelkoa jonkin vanhan sattumuksen vuoksi, vai onkohan sillä ihan aikuisten oikea syy.
Huvituin tätä lukiessani ihan henkilökohtaisista syistä siitä, että Nelly tietää enemmän suuli-sanoista kuin minä, jonka kotimurteeseen se kuuluu, ja joka on nyhvertänyt murteiden kanssa yliopistossakin vähän aikaa. 😀 Kaikkea sitä oppii virtuaalitallilta!
Hellyyttävin kohta on, kuinka Marshall ryhtyy kahvinkeittopuuhiin. Luin tämän kyllä heti, niin kuin kaikki tarinat, mutta vasta nyt kommentoidessani mulla välähti tarinaidea siitä, kuka tukehtuisi kuullessaan juovansa hyvin myrkyllistä ja vaarallista ryssänkahvia. Koetan ehtiä väliin, mutta koska työ haittaa elämää, saatat ehtiä edelle. Mutta ei haittaa: tottahan tilaisuuksia tulee. 😀
-
Jes! Kun Marshall puhui isästään, mietin silloin täällä ääneen, että onkohan lie iskä oikeasti paha setä, vai onko Marshallin kuva vain väärä. Vitsit miten tykkään, kun näyttää siltä, että iskä onkin ihan tavallinen iskä Grigori Kozlov, eikä sittenkään Grigori Rasputin. Parasta iskässä on tällä hetkellä ristiriita hänen tämänhetkisen olemuksensa ja Marshallin ajatusten välillä. Jotainhan iskä on tehnyt tai sanonut, että Marshall on niin kummallinen ajatellessaan häntä, koska ei Marshall ole turhasta seinille hyppivää tyyppiä, vaan reaktioissaan tosi pidättyväinen ja passiivinen.
Näyttää siltä, että sinulla on suunnitelma iskän varalle. Tuo ihmeessä hänet päivänvaloon: olisi hirveän hauska tietää. Toisaalta olisi vielä paljon hauskempaa, että jättäisit raon ja joku ehtisi sorkkia suunnitelmaasi välistä niin, että lopputulema olisi sinullekin yllättävä ja suunnitelmat menisivät yhä uudelleen uusiksi. Se on sosiaalisen kirjoittamisen paras ja hirvein puoli. :DD
-
Loin Hopiavuoren hevostallin omien kiinnostuksen kohteideni perusteella unelmieni virtuaalitalliksi ja unelmieni talliksi. Jo siitä voi päätellä, että 90% kaikesta huomiostani on tämän tarinan lopussa: siitä hetkestä eteenpäin, kun Elias lopettaa ratsastamisen. Loppu itse asiassa yllättää minut positiivisesti. Ennalta olisin kuvitellut, että Elias on koppavan rikkaan pikkupojan stereotyyppi. Rikkaat ja taitavat harmittavan usein kuvataan sellaisiksi. Joskus he toki kohtelevat hevosiaan rakastavasti, niin kuin Elias, mutta huomattavasti harvemmin kanssahahmoja, elleivät sitten ole jo valmiiksi ystäviä heidän kanssaan. On kiva huomata, että Elias ei olekaan esioletusteni mukainen, vaikka tietenkin aina pakkaa hämmentämään tarvitaan myös riidanhaastajia. Olisin etukäteen uskonut, että Oskari voi ansaita Eliaksen kunnioituksen vasta isänsä nimen avulla, mutta Eliaksella ei olekaan ongelmia kätellä (noin niin kuin kuvainnollisesti) sellaista kättä, joka on vasta sekuntia aiemmin pidellyt talikonvartta. Ja ilmeisesti se talikko pysyy Eliaksen itsensäkin käsissä.
Sen lisäksi, että loppu on sosiaalinen ja jo siksi mun mieleen, se myös siis kertoo samalla paljon enemmän Eliaksesta (ja jopa Töpselistä) kuin mikään tekninen ratsastuksellinen pohkeiden asennon kuvailu. Alusta asti oli selvää, että Elias on aika hyvä ratsastaja ja Töpselikin kunnon ratsu, mutta lopussa kerrot paaaaaaaljon lyhyemmässä tilassa, että Töpseli on myös sosiaalinen ja lempeä, ja Elias ystävällinen, normaali, kiltti ja reilu. Lopun myötä muiden on paljon helpompi tarttua Eliaksen hahmoon, kun nyt tiedetään, miten hän todennäköisesti voisi suhtautua uusiin naamoihin. 😀
-
Muut ihailee Nuoskan ilmettä, mutta minäpä olen ernu ja tykkään eniten sen hännästä!! Se on joo suurpiirteisempi kuin muut karvanpäät, mutta sellaisenaan aivan sairaan hyvä. Luulen että en olisi saanut tehtyä Nuoskalle häntää, vaikka mulla olisi ollut millainen mallikuva.
Nuoska on niin reipas pikkuinen. 😀 Luulisi, että se on superonnellinen koira, kun saa pyöriä Helin mukana ja saa ansaita ruokansa oikeilla töillä. Vitsit kun kaikki oikeatkin koirat saisivat olla koiria ja niitä kohdeltaisiin tuolla tavalla reilusti ja motivoivasti.
-
Voi Tiituuuuus. Samastun niin tähän vitkasteluun ja jossitteluun. Jos on edessä jotain, jota pitää vaikeana, eihän siihen huvita yhtään tarttua. Olen kyllä kuullut sen vinkin, että vaikein tehtävä pitää hoitaa aamulla ekana, niin muut tuntuu helpommilta, mutta ei se nyt vain toimi kaikilla. Vitkastelu ja seuraavalle vuodelle siirtäminen on niin paljon parempaa. Vaikka onkin järkevä ihminen ja hahmottaa, että kun Sen Jonkin Jutun lopulta tekee, olo on niin paljon parempi. Silti.
-
Voi voi, johan on Tiituksella dilemma hevosensa kanssa. Tässä on taas yksi syy, miksen voisi ikinä huolia oikeaa varsaa! Se on niin helppo pilata, eikä tällainen iso äijä kyllä voi muutenkaan olla se, joka ekana satulassa roikkuu. Jälkikäteen ajatellen mun ekalla työnantajalla oli hirveän hyvä säkä hevosenkoulutusavustajien suhteen. Se oli itse iso mies, mutta tallilla kulki paljon rämäpäisiä köykäisiä naisia. Missähän virtuaalimaailman köykäiset rämäpäät ovat, kun eivät täällä? Eira on pieni, mutta lapsi vielä, eikä saisi ikinä lupaa tapattaa itseään nuoren orin kanssa. Ehkä Nelly, Nelly voisi olla tarpeeksi kevyt, rohkea ja kokenut..?
Tykkään Tiituksen ja Been uudesta dynamiikasta. Aluksi se touhu oli niin epätoivoista, mutta nyt tuntuu menevän hyvin. Tai siis käytöksen puolesta hyvin. Koulutus vaan on uutena huolenaiheena.
Sekin on Tiitusmaista, ettei hän saa puhuttua Hellon kanssa. Vaikka olet vihjaillut tarinoissa jo niin paljon, että luulen arvaavani mitä juttelu koskee, silti mua vähän jännittää. Tarinoidessani samastun Helloon, eikä sillä ole hajuakaan mistään, eikä se niin ressaa kaikkia mahdollisia tulevaisuuksia, mutta kun en itse kirjoita, olen vähän levoton. Sieltähän voi pudota vaikka mikä pommi, kun Tiitus saa suunsa auki. Jos saa. :DD
Mä törmäsin Instassa joskus postaukseen, jossa luki, että ihmisellä voi olla vaikka kuinka monta poikaystävää, kunhan ne on eri tarinoista. 😀 Se iski muhun heti. Keskustassa on meneillään hahmokeskustelu, jossa vähän kritisoidaankin sitä, että hahmon päämääränä on rakkaus. (En siis sano että Tiituksen välttämättä olisi! En kehtaa sinne mennä sanomaan, että mulla ainakin usealla hahmolla on. En mä kirjoita ainakaan varta vasten luodakseni uusia hahmotyyppejä, vaan musta on vaan ihan hirveän hauskaa rakastua, ja mähän rakastun tosi usein hahmoihin. Ja Tiituksella ja Hellollahan on ollut tässä sellainen juttu, että olen saanut olla tosi pitkään rakastunut. Vaikka en itse välttämättä olisi maneesissa pusutettavaa tyyppiä, niin Hello ihan varmasti on ja mä elän näitä hetkiä sen kautta niin, että olen ollut taas tästä tekstistä lähtien onnellinen vailla mitään muuta erityistä syytä.
-
Niinhän se on eläinten kanssa, että jos oma ajatus harhailee, ei tule vakavammasta harrastamisesta yhtään mitään. Toisaalta lemmikki toimii myös keskittymisavustajana: se huomauttaa, kun ajatus harhautuu, ja tietysti sitä haluaa yrittää täysillä pitää itsensä kasassa ja tehdä kunnon suorituksen. Edes sen lemmikin takia.
Tämä oli tällainen teknisempi kuvaus ratsastuksesta ulkopuolelta. Marshallin kertoja osaisi kertoa varmasti vaikka ratsastusmanuaalin. 😀
-
Noa on jo iso poika, mutta kukapa isoja poikia auttaa jos ei äiti. Toisaalta eipä kaikki vanhemmat auta. On varmaan ihan onni, ettei mulla ole lapsia, koska mun mustavalkoisessa maailmassani on ollut oikeastaan joulun alle asti vallalla ajatus, että kun lapsi lähtee kotoaan, se pärjää sitten omillaan. Mun äidin piti oikeasti valottaa mulle, että ei se aina niin mene. Mulla ja mun sisarusparvella vaan on ollut vissiin ihan hyvä säkä. Mutta jos mulla on mitä tahansa ongelmia, äidin puoleen mäkin käännyn, vaikka kuinka olenkin Noan ikäluokkaa. Mun ongelmat vain on laatua äiti-kuinka-vaihdetaan-autoon-sulake, eikä tällaisia. 😀 Ja äiti auttaa.
Mietin joskus, haittaako Noaa, ettei Loimu ole kauhean fanitettu. Mulla oli joskus rottia ja seurasin rottakeskusteluja. Muut rotanomistajat tuntui ottavan ihan hirvittävän kovasti itseensä, kun niille joku heitti jotain että ”lyö se tuhoeläin hengiltä” tai jotain. Tavallaan ymmärrän, että ottivat: loukattiinhan niiden lemmikkejä, niiden vauvoja. Toisaalta en yhtään osannut samastua, koska mulle ei ole ikinä ollut ongelma että joku ei ole tykännyt mun lemmikeistä, vaikka mulle on sanottu samoja asioita. Joskus väsyneenä olen kyllä saattanut vastata jotain puolivillaista että okei, odota, mä haen vasaran, mutta pysy sitten paikallas kun mä lyön kun mulla on huono sihti. Noa on kuitenkin joutunut katselemaan Eetunkin käärmekammoa, eikä siinä ollut silloin mitään sivistynyttä… 😀
Noan proteesi kertoo mulle, että se priorisoi lemmikkiensä tarpeet yli omiensa. En osaa kritisoida häntä siitä. Niin mäkin teen. Jos joudun valita vaikka toimivan puhelimen ja Taavin hammaslääkärin tai Nisun erikoisruuan väliltä, mulle on selvää ettei tule puhelinta. Kaikilla se ei kuitenkaan menisi ihan niin… Ja kaiken lisäksi onhan nyt jalka vielä vähäsen tärkeämpi kuin puhelin, olkoonkin että puhelin on ainoa keino saada ketään kiinni täällä ja siinä on mun ainoa netti ja kaikkea.
Mutta toivottavasti mamman jalka kestää loppuun asti.
-
Vitsi miten on sujuvaa ja tyyliltään kivaa dialogia! Mietin sitä lukiessani kahta asiaa. Ensinnäkin, mitenhän itse oppisi esimerkiksi kirjoittamaan tuollaiset hei-mä-olen-lukenut-sun-tarinan -viittaukset osaksi dialogia. Sellaiset, kun Sonja kysyy Flidan jalasta ja Noa vastaa viimeisimmät käänteet. Toisekseen mietin, että mitenhän voisi opetella ihan oikeassa elämässäkin keskustelemaan noin sujuvasti, että osaisi just kysyä vaikka siitä toisen hepan jalasta.
Toinen onnistunut juttu on se, miten pidät lukijaa kädestä tässä. Sellaiset, jotka lukevat tätä foorumia maanisesti ja alusta asti niin kuin minä, saattavat hyvinkin muistaa, ketkä kaikki Harri on tavannut ja tietää nimeltä. Jokainen meistä ei kuitenkaan ole läsnä täällä joka päivä ja osa on uusia; heille pitää kertoa. Tässä koostat Harrin suhteet tallilaisiin tosi näppärästi ilman, että sitä oikeastaan edes huomaa.
Ja hehe, arvostan sanavalintaa siinä, kun Eetu on korjannut Harrin jo pois. :DD
Sana on sinulla siis hyvin hallussa! Joskus parhainkin silti lipsahtaa, ja nyt minulla on jopa kritiikkiä eräästä ilmaisustasi. (Tiedä sitten, haluatko edes palautetta näin sairaan pienistä yksityiskohdista.)
Varsinkin kun Harri oli sosiaalisesti taitavampi kuin säkillinen soraa
Tämän kohdan pitäisi kertoa, että Harri on sosiaalisesti taitava, joten hän varmasti pärjää tuvassa, vaikka siellä olisi millaisista puheripuleista kärsiviä hahmoja tai mykkiä tatti-ihmisiä. Näin aseteltuna se kuitenkin kertoo, että vaikka Harri on sosiaalisesti tosi tosi kömpelö, kyllä hänellä nyt edes perustaidot on sillä tavalla suurin piirtein osittain hyppysissään, että hän ei hyvällä säkällä häpäise itseään tai Sonjaa ilman valvontaa. 😀
Vähän niin kuin yrittäisi sanoa, että mun Nisu on läski kuin porsas, mutta kuvaisi asian kuitenkin sanomalla, että Nisu on vähäsen paksumpi kuin villalanganpätkä. (Sen koko komeus ei tulisi esiin villalankavertauksella!) -
Pakko kommentoida eetun kommentin kommenttiin 😀
Sonja on tarinansa pääasiallinen kertoja. Sivukertojat rakastavat Sonjaa. On ihan täysin luonnollista että huonot puolet ei nouse esiin, ellei tule laukaisevaa tekijää vastaan tai löydy neutraalimpaa tai jopa kritisoivaa kertojaa! En mä itsekään kerro mun elämän narratiivia, että moi, oon huonoilla arvosanoilla yliopistoon säälistä päässyt tyyppi, joka muka välittää koirista mutta silti piti ensimmäistään huonosti. Mä kerron että mä olen unelma-ammattiini päässyt tyyppi, joka tykkää koirista ja on tarjonnut kahdelle piikkiuhan alla olevalle taitavan kasvatuksen ja hyvän kodin.Siinä kun Eira ja Inarikin on rasisteja, niin mielestään nekin on hyviä Suomea uhkaa vastaan puolustavia ihmisiä, eikä rasisteja. Mielestään jokainen on oikeassa, ja jonkun ulkopuolisenkin mielestä Eira ja Inari on. Varsinaisen kritiikin omasta hahmosta saa kerottua toisella hahmolla (eli mä omistank Eiralla). Itseinhohan ei varsinaisesti sopisi Sonjan tyyliin… 😀
-
No onneksi on sellaisia kuin Sonja, jotka ovat nähneet maailmaa tai kasvatettu niin, etteivät automaattisesti oleta erilaisuutta uhaksi! Vaatimattomilla seikkailuillani olen huomannut, että niin se onneksi taitaa aika usein ollakin, ja musta tässä asiassa Sonjan kaltaisia hahmoja on kiva kirjoittaa, ja yleensä lukeakin. (Ja ainakin mulla on myös suunnattomia vaikeuksia liittää omiin hahmoihini, omiin pikku lapsiini, sellaisia ominaisuuksia, joista en pidä: niin kuin se, miten Eira ja Inari ovat rasisteja ja yksi toisaalla asuva hahmo uskoo vakaasti homojen joutuvan suorinta tietä helvettiin. Sekin pelottaa välillä, että mun luullaan ajattelevan niin kuin mun hahmot…) Helpottanee Marshallinkin tarinaa, kun Hopiavuoressa eivät kaikki vihaa, vaikka Otsonmäellä aika moni taitaa automaattisesti inhotakin.
Hahmojen, myös Sonjan, koulukiusaamiskokemukset kiehtovat mua omituisella tavalla. Tavallaan haen kehityskertomuksista vielä aikuisenakin samastumiskohtaa ja tsemppiä, mutta en ole koskaan löytänyt koulukiusaamiskokemuksia tai sellaisia niistä paranemiskertomuksia, että löytäisin hahmoista vertaistukea. En löydä omistanikaan. Olisi ilahduttavaa lukea ja kirjoittaa, että useille kiusatuille hahmoille kävisi niin kuin Sonjalle: ei halua siirtää mitään sellaista eteenpäin seuraaville, ei halua kiusata siis muita, mutta kasvaa itse ihmisenä ymmärtämään erilaisuutta myös sen kokemuksen pohjalta. Harmi, että vaikka näitäkin tapauksia näen töissä ja elämässä, ehkä enemmän näen Inareita, jotka eivät opi muuta kuin että he ovat tyhmiä, huonoja, rumia ja niin edelleen, ja että heidän on parasta pitää suunsa kiinni koska ketään ei kiinnosta heidän typerät juttunsa. Varsinaisiin kiusaamisviitteisiin samastun ja uskon aina heti. Vaikka Vaasan ympäristössä ja vielä Otsonmäelläkin asti on ihan normaalia olla kaksikielinen, puhua kotikielinä suomea ja ruotsia, juuri sen kaltaisiin pikkuasioihin usein tartutaan. Hirveintä taitaa olla se, että just näille asioille ei voi itse yhtään mitään.
Selität tässä erittäin sujuvasti lukijallekin sen, miten ooppera ja venäjän kielen taito (tai ylipäätään kielitaito) liittyvät toisiinsa. Mulla ei ollut esimerkiksi aavistustakaan tästä, kun en varsinaisesti harrasta korkeakulttuuria yhtään enempää kuin mitä töiden puolesta täytyy. Teit asian selväksi luontevasti ja nopeasti. Saisin ottaa mallia tästä, koska itse olisin sortunut tässä muka referoimaan hahmoni ajatuksia, eli oikeasti kirjoittamaan ihmeellistä metatekstiä.
Toinen supersujuva kohta on se, miten Sonja puhuu venäjää. Jopa englannin ja ruotsin kielen käyttäminen dialogissa sellaisinaan tuntuu musta aina tosi kömpelöltä ja on mun mielestä huonoa tyyliä, ellei kyse ole ihan vain parista sanasta tai yhdestä vuorosanasta. Jokaisen suomalaisen aikuisen pitäisi osata jonkin verran niitä molempia, joten ymmärtämisestä en ole huolissani, niin kuin venäjän kielen kanssa. On vain olemassa niiiiin paljon tyylikkäämpiäkin tapoja ilmaista, millä kielellä keskustelu käytiin, kuin kirjoittaa se keskelle suomenkielistä tekstiä alkuperäiskielellä. No, tämä oli juuri sellainen lyhyt ja ketterä vuorosana, jonka voi mun mielestä läimäistä tekstiin, mutta koska kyseessä ei olekaan ruotsi tai englanti, lukijan kielitaitoon ei enää voi luottaa. Sait suomennettua virkkeen hyvin, ilman että lukija kiinnittää huomiota siihen, että siellä on suomennos myös. En puhu venäjää -lausahdus puolestaan on sellainen, jonka tavallisen suomalaisen voi varmasti olettaa ymmärtävän kontekstista ja vihjeestä.
-
Kyllähän sinä aika ihmeidentekijä olet. En nyt uudestaan sitä vanhaa suitsuta, että et lannistunutkaan vaikka sanoin EI NÄIN, vaan rykäisit vain uutta tarinaa päälle niin kuin kuuluu. Tarkoitan nyt sitä, miten hienosti sait Marshallin suun auki. Ja tietenkin sitä, miten hieno jatko tämä on Nellyn tarinaan, ja miten paljon kaikkea uutta sisältöä tuotkaan jatkamalla juttua! Nyt päästään potentiaalisesti jopa juoruamaan tallilla isähommista. Nelly on nimittäin juorukello-Hellon bestis tai jotain. :DD
Hahmon puhuttaminen ei kuulosta vaikealta, mutta hahmoissa on eroja. Muistanet Hukkasuon Reitan. Siltä meni IRL-vuosia ennen kuin se oikeasti puhui kenellekään tarinassa, koska se on ihan hirveän mörkö ihminen. Marshall on vähäsen samaa sukua, vaikka onkin pohjimmiltaan sosiaalisempi. Ja tämän sukuiset heput on niiiiiin vaikea saada alkuun puhumisessa, jos ne laittaa paikkaan, josta ne eivät tunne valmiiksi edes yhtä tai kahta!! Tai jos niillä ei ole mukanaan kahdentoista kamarineidon sivuhenkilökokoonpanoa puhuttamassa niitä. Mutta kun alkuun on päästy, sitten se ihan luonnollisesti helpottaa. Pääsit tosi varhain alkuun. Nellyn kirjoittajalle olen sitä hokenutkin (hän on varmana jo kyllästynyt minuun), että miten hienosti sait Marshallin yhdeksi päähenkilöksi, vaikka hänen vanhojen tarinoidensa yksinäisyyden perusteella pelkäsin hänen jäävän sivuun muista. Olisinpa saanut itse mörköhahmoni samalla tavalla heti liikkumaan…
Nelly on kuitenkin hyvä hahmo simpukoiden avaamisessa. Moni on kirjoittanut sille sellaisen luonnollisen tajun ymmärtää, koska on hyvä sanoa ja mitä. Sehän on itse reipas ja sosiaalinen tyyppi, jonka kanssa on helppo tuntea olonsa edes vähän rennommaksi. On ihan luonnollista, että hänelle Marshallkin avautuu ja jopa niin paljon, että se yllättää hänetkin! Nellyssä on jotain sellaista. Isäntäkään ei ole vaarallisimman tuntuinen hahmoista, vaikka on hänelläkin jyrkkiä ja välillä ahdasmielisiäkin mielipiteitä. Marshall on esimerkiksi jo kokenut Otsonmäen kaupan kassajonossa viistot katseet. Kai senkin nyt aistii, että isäntä on niitä harvoja otsonmäkeläisiä, jotka ainakin tässä venäläisyyshommassa on päättänyt antaa myös Marshallille mahdollisuuden olla ensisijaisesti yksilö.
Musta tarinan hellyyttävin kohta on se pikku yksityiskohta, kun Marshall kysyy, että haittaako jos ottaa toisenkin kupin kahvia. Siinä lyhyessä kohdassa on jotain samalla niin kohteliasta ja kunnioittavaa ja varovaista, mutta toisaalta myös rentoutumisen ilmaisu. Sillä tavalla, että Marshall kokee, että vielä pitää saada lupa, mutta toisaalta niin kiire ei ole poiskaan, etteikö voisi juoda toista kupillista.
Veikkaanpa, että jossain vaiheessa Marshall saa Nellystä kaverin itselleen. Nelly on kiva kaveri hahmona, koska se on pää auki joka paikassa ja yllyttää herkästi muutkin mukaansa ja tutustuttaa toisiinsa. Tarinan ulkopuolellakin Nelly on hyödyllinen hahmo kaverina, koska Nellyn kirjoittaja on aina valmis leikkimään!
-
Hei Noahan on kotiutunut kaikkien näiden kuukausien jälkeen. :DD Hän ajattelee, että Marshall ”piti” kutsua, ja niinhän se menee monen muunkin kanssa, ennen kuin tupaan uskaltavat. Eli se tupaan tukkiminen on uusi normaali, vaikka aluksi se oli hämärän oloista hommaa Noan mielestä. 😀 Ihan hauska rivienvälijuttu!
Jessen muuttuminen sujuu musta ihanan luonnollisesti ja miellyttävään tahtiin. Joskus suljetussa keskustelussa angstasin, kuinka inhoan äkkimuutoksia, koska sitten joudun tekemään omiin tarinoihin kupruja. Nyt sait aikaan melko nopean muutoksen ja silti jäi kuulkaa kontaktimuovi ihan sileäksi tarinan päälle. Varjonkin muutos tuntuu olevan jonkinlainen symboli Jessen muutokselle. Molemmista on tullut ikään kuin terveempiä. Sitten koristelet nämä muutokset vielä sillä, että Noa huomaa ne ja jopa ihmettelee sitä miten Jesse avaa suunsa. Sekös outoa olisikin, ettei Jessen hyvin tunteva Noa huomaa mitään outoa, vaikka Jesse puhuu! Veikkaan, että olisin itse kämmännyt tässä kohtaa.
Vai on Noa niin tarkkanäköinen ihmissuhteissa, vaikka Marshallillahan on heeeei vaan kämppis. 😀 Jotenkin kesän perusteella (Noa kysyi Jesseltä, siis jääprinsessalta, tulkintaa ihmissuhteisiin) oletin, että ei olisi, mutta onhan ihmisissä useita puolia.
Saat lisättyä tähän vielä sujuvasti palasen Flidaakin, ja mielestäni se sitoo paremmin alun kaapinsiivouksenkin osaksi maneesiin painottuvaa tarinaa. Luulin, että Flidalla olisi vain jokin parin päivän pikku haaveri, mutta eipä näköjään. Lievästi kyllä ahdistaa, vaikka se onkin mielikuvitusheppa, kun odotan sitä varsaa niin kovasti. Ei kai ontumiseen kuolla voi kovin kesken…
Mitenhän Noan rahatilanne nyt muuten tämän kestää? Riittävätkö Alkon vuorot kaikkeen, kun vuokra on kuitenkin halpa, vai saako hän lisähommia. Ettei vain… Tarvitsisi… Etsiä mitään laitonta sivubisnestä… :DD
-
Ai että miten haluaisin aina kehua kaikkia teitä joka ainoan kerran, kun pyydätte ketä tahansa mukaan leikkimään, mutta varsinkin kun uusia pyydetään heti kun mahdollista! Täällä kuitenkin kirjoittaa kaikenlaista sakkia ja osa (en tarkoita että just Marshall välttämättä) on just sellaisia, joille on oikeasti iso asia, kun joku tällä tavalla kääntyy koulun ruokalassa ja sanoo että hei, hohoi, täällä, me säästettiin sulle paikka. Osan on luontevaa tulla siihen istumaan ihan omin neuvoin, mutta toisille se olisi mahdotonta, eikä me voida koskaan tietää!
Aluksi dialogi hirvitti mua. 😀 Nelly on tarkkanäköinen muikkeli, mutta Marshall on yrittänyt pitää huolta siitä, että Niklasta pidetään kämppäkaverina. Sitten pääsin kauhun tunteistani kuitenkin eteenpäin lukemalla. Niin joo. Tosiaan. Kämppäkaveri. Senhän takia Nelly tosiaan kyselee Niklaksenkin asioista Marshallilta. Ja olihan Niklas varmasti heti pidetty heppu Hopiavuoressa, kun on niin kiltti, ilmeisesti vaatimatonkin, ja sosiaalisesti taitavan puolella. Niklas, kämppäkaveri, on tietenkin myös turvallinen aihe, kun aloittaa keskustelun vielä tosi tuntemattoman tyypin kanssa.
Mutta Marshallin reaktio avuntarjoukseen on mun silmiin tosi osuva. 😀 Se on hahmo, joka vaikuttaa vetäytyvältä, ja jolle on selkeästi vaikea tutustua uusiin. Ja sitten kun yks nuori emäntä olisi vielä kutsumassa itseään sen kotiin koheltamaan. :DD Ja reagoituaan Marshall palaa nopeasti omaksi hillityksi itsekseen, mikä minusta tässä vaiheessa sopii häneen myös hyvin!
Ja, taas, hienosti vedit tämän tallin uusimman röllihahmon ihmisten ilmoille, tai siis tuvan hiljaisuuteen, mutta kuitenkin kontaktiin ja tutustumaan. Se aivan varmana auttaa uuden hahmon kirjoittajaa saamaan hahmoaan vuorovaikutukseen, kun joku ns. avaa reitin sisään.
-
Mietin kauan, että mikä ihme tästä kuvasta tulee mieleen, mutta keksin!! Yksi tyttö laittoi mun pulpettiin kirjeitä ala-asteella ja ne oli liimattu kiinni neliskanttisilla tarroilla, joissa oli ihan tuon näköisiä, vähäsen utuisia valkoisia heppoja, ja ne kimalsivat myös. :DD Tuli tosi nostalginen olo siis tästä kuvasta, vaikka se onkin ihan subjektiivinen juttu. Mulle tässä on värien ja sumun ja selkeiden isojen hiutaleiden takia jotain 90-luvun tunnelmaa suoraan mun alakoulun pulpetista.
Mutta niinhän ne on ne hepat niin kuin lapset. Eivät aina ymmärrä puhetta. Sitten niihin joskus suuttuu, ja taas on hyviteltävä niitä. Varmaan sama homma on kaikkien lemmikkien kanssa, tai sitten just mulla on lyhyt pinna! (Älkää soittako elsuja: olen aina halinut ja pyytänyt anteeksi, kun olen karjaissut Nipalle että pissaa JO, tule JO, mä jäädyn!) Samastun siis tarinan arkiseen aiheeseen. 😀 Ja vieläkin arkiset jutut ovat mun suosikkeja.
Yksi juttu on kuitenkin lipsahtanut mielestä muuten, onneksi se on helppo:
”Tule jo, Cozmina, kun mä huudan sulle niin lujaa että lopetan vuorosanan huutomerkkiin!!!” karjui Nelly aloittaen tämän kohdan pienellä alkukirjaimella huutomerkistä huolimatta. -
Katsotaan, saanko muotoiltua kommentin niin, ettei kenellekään jää väärää kuvaa mun ajatuksista. 😀
Ensinnäkin, tarina on kaikin puolin hieno. Se on jännittävä ja lupaa ongelmia: se on draaman kaaren alkupuolisko. Jännitys tiivistyy. Olemme jo kuulleet tarpeeksi vihjeitä Marshallin isästä, jotta osaamme odottaa ongelmia ilman alleviivausta. Marshall tietää itsekin, että ongelmia voi tulla sekä Niklaksen suhteen että Otsonmäen suhteen.
Ei ole huonon tekstin merkki, että lukija arvaa huippukohdan tai käännekohdan ennalta niin kuin me nyt tässä juonessa. Se on päin vastoin hyvän tarinankerronnan merkki. Ei ole tarkoitus vetää mattoa lukijan alta tai yllättää häntä, vaan vain nostaa jännitystä. Onnistut erinomaisesti.
Samalla tarinasi saattaa kuitenkin olla hitusen väärässä kohdassa ajallisesti! Katsohan.
Marshall on venäläinen. Painotat sitä ihan tosi tosi paljon ja joka ainoassa tarinassa, joten oletan, että haluaisit väen reagoivan siihen. Toisaalta et ole antanut vielä aikaa ja mahdollisuuksia. Marshall on vasta kerran puhunut pidemmin muiden kanssa. (Ja tämän jälkeen Nellyn auttamana uudelleen.) Ryssänvihan kasvaminen puolestaan vaatii aikaa tarinassa, vaikka tosielämässä se joko on tai ei ole. Kukaan hahmo ei siis vielä ole reagoinut venäläisyyteen, koska harva on edes nähnyt hahmoasi. Ja kukaan kirjoittaja ei ole reagoinut, koska kirjoitusaikaa ei ole ollut hirveän montaa päivää siitä, kun ekat tyypit hänet näkivät.
Nyt marssii paikalle Herra Venäläinen, Gospodin Iskä. Ok: siihen varmasti reagoidaan, jos näytät häntä muille hahmoille tarpeeksi ja annat aikaa reagoida. Tarinasta tulee jännittävä!
Ajoituksella olisit voinut kuitenkin lypsää iskästä ja Marshallin tosi korostuneesta venäläisyydestä lisääkin, jos siis haluat venäläisyyttä käsiteltävän. Ensin oltaisiin kauhisteltu Marshall valmiiksi, ehkä rikottu muutama muukin ystävyyssuhde, käsitelty se asia että hyväkin ihminen voi olla rasisti ja ääliökin voi olla suvaitsevainen. Sitten kukaan ei olisi ollut enää kiinnostunut Marshallin taustoista, kun tarinat olisi kerrottu. Mutta sitten, voi hyvänen aika, kuka sieltä marssiikaan paikalle suurin piirtein Neuvostoliiton pinssi karvalakissaan, ellei itse Venäjän ruumiillistuma!! Ja sellainenko mies se vasta on pelottava paljasjalkaisen otsonmäkeläisen silmissä! Ja tarinallisesti yhtä herkullinen silloin kuin nytkin! Ai minkä määrän pyöritystä ja tarinakoukkuja missasit, kun nyt molemmat itänaapurin poijjat käsitelläänkin viikossa. 😀 Marshallin taustahan käsitellään todennäköisesti vain kerran ja nyt. Kun isä on tullut, ollut ja lähtenyt, Marshall ei olekaan enää koskaan tässä tarinassa venäläinen, vaan Marshall.
Tarinallisesti tässä ratkaisussa ei tietenkään ole mitään vikaa! Olet jo myynyt ajatuksen Marshallin ja isän suhteesta meille, ja jatkoit myymistäsi vielä vastatessasi Nellyn tarinaan. Olen ihan sitoutunut jo tähän ja odotan tosi innolla, mitä tapahtuu. Varsinkin, kun lupailit Nellylle, että muutkin pääsevät leikkimään hienolla uudella nukellasi. 😀
Lopetat muuten tarinan juuri oikeasta kohdasta, niin kuin hyvän telkkarisarjan jaksot. Ai että miten mulla on sellainen hermostunut olo, kun en välittömästi saa tietää, mitä tapahtui. 😀 Toisaalta ennen vanhaan kun niitä sarjoja tuli vain kerran päivässä eikä voinut katsoa koko kautta kerralla, se olo oli ihan paras, ja on nytkin. Täällä me juorutaan ja spekuloidaan, mitenhän Marshallin ja iskän käy — ihan niin kuin vuonna -99 kun katsottiin koko perhe Salkkareita!
Mun suurin spekuloinnin kohde ei ole kenenkään venäläisyys tai seksuaalinen suuntautuminen, vaan iskä itsessään. Onkohan se sellainen paksukulmakarvainen pelottava setä, joka puhuu niin kuin venäläiset usein, että ei missään nimessä hymyile ja näyttää muutenkin aina vihaiselta? Vai tuleekohan sieltä kuitenkin sellainen Joulupukille sukua oleva pyöreäposki, joka nauraa ja laulaa ja voittaa jopa Helmipuron Eiran puolelleen, ja jonka Marshall vain on oppinut näkemään mörkönä?
Mutta tosiaan. Kun kerran parisuhde on hyvin, niin…
draamaa pitää aina olla,
sanoi kissa hietikolla.
Siinä olet ihan oikeassa. 😀 -
Lähdetpä kohti uutta hevosta nyt mielenkiintoisella ja tyhjästä materialisoitumista uskottavammalla tavalla! Ainakin kun mä olin pieni, ajattelin löytäväni ensimmäisen hevosen just jostain tutulta tallilta. Vieläkin toivon, että se menisi juuri niin: löytäisi unelmiensa hevosen ja vasta sitten saisi sen itselleen. Hyvä nimi on myös tarinahepalla! 😀
Toivottavasti päääsemme näkemään vielä Hermanin kehityskaarta. Hänhän tuli tallille aika lailla ilman heppakosketusta, eikä ole Typyn iän takia vielä mikään mestari. Onneksi Riitan ratsastuskoululla on kuitenkin kuulemma tosi tehokkaat opet. 😀
